462. Nuuksiosta kävellen Nummelaan

Sunnuntaikävely 8.9.2013

Bussi 85A lähti Espoon asemalta klo 8:52. Yksi mies sekä tätipari muoviämpäreineen jäivät matkan varrelle. Aasialaisnainen tuli levottomaksi Solvallan uuden luontotalon Haltian kohdalla ja meni karttansa kanssa kyselemään kuljettajalta. Hän jäi kohta jylhän metsän keskelle Nuuksionpäähän, josta bussi jatkoi enää kapeaa, vain kesällä liikennöitävää hiekkatietä Kattilaan. Perille asti (klo 9:19) ajoi lisäkseni eläkeläispariskunta sekä USA:n ulkoministerin John Kerryn näköinen harmaapää.

Pääkaupunkiseudun liikuntakarttaan on karkeasti merkitty pari punaista kävelyreittiä Kattilasta joko etelään Siikajärvelle tai länteen - lounaaseen kohti Tervalampea. Reittien haarassa oli selkeä puinen tienviittaryväs. Valitsin viitan länteen, "Valklammentielle".

Maastokengät ja epätasainen kaarteleva hiekkatie. Siltä erkani multapolkuja. Auringonvalo paistoi sitkeästi takaani idästä, sain odottaa kauan sen siirtymistä vasemmalle puolelleni eli tärkeintä mutkaa vastapäivään lännestä etelään.

Isoimmassa risteyksessä oli välimatkaviitat: 1,9 km Kattila - Valklammentie 2,7 km (yht 4,6 km). Olin kartalta arvioinut matkan 4 km:ksi, mutta kävelyyn käytetyn runsaan tunnin ajan (9:25 - 10:30 perusteella se tuntui pikemminkin 5 km:ltä.

Ainoa näkyvä lammenranta oli Liukoi, vasemmalla . Esimerkiksi Ruuhilampi oikealla jäi piiloon metsän taakse, sen rannalle olisi ohjannut viitta Oravankolon kämpälle. Hiekkatien varsi oli yksitoikkoista, mutta päämääräni oli vasta Nummelan taajamassa eikä nyt metsäluonnossa.

Vastaani tuli vain kolmen nuorukaisen erävarusteinen rinkkaporukka. TV-uutisten mukaan Nuuksiossa järjestettiin viikonloppuna retkeilypäivät. Sekä lauantain että sunnuntain TV-uutiskuvissa parveili ihmisiä paljonkin. Olin pelännyt jopa ruuhkaa bussiin...

Kurjolammen mökkitiellä oli muutama pihaliittymä länteen. Pysäköintialue. (Itään Valklammentie.) Jatkoin luoteeseen Vanhaa Myllytietä, Tervalammen eteläpuolelle, 3 km, klo 10:30-11:00. Tasaista hiekkatietä normaalia kävelynopeutta 6 km/h.

Ojakkalantie, kestopäällystetty autotie etelään Vanhalle Turuntielle asti, 3 km. Pysähdyin erään tilan portin levennykselle juomaan tilkan vettä, kun vapaana ollut koira juoksi sieltä pari sataa metriä keskelle tietä haukkumaan minua ja häiritsemään yhden auton liikennettä, joka pysähtyi koiraa väistelemään. Omistajarouva torui: "Nappe! Hyi tuhma Nappe!"

Vilkkaan Turuntien vasenta eteläreunaa kävelin 2,5 km länteen. Pienempää tietä olisi voinut kiertää pitkästi Palojärven kautta, mikä toi mieleeni Eeva Palojärven ja Jaana "Musti" Palojärven nimet. Autoja pyrähti vastaan usein, muttei sentään koko ajan. Etelässä peltojen takana humisi äänekkäästi Turun moottoritien liikenne.

Juuri ennen Porintien ylittävää siltaa näin tien pohjoispuolella Kar-Printin ruskean vanhanaikaisen vaatimattoman yksikerroksisen painotalon, "hyvin liikenneyhteyksin", Vihdissä. Poika nousi juuri Helsinkiin menevään bussiin 280 ja pohjoispuolen pysäkillä istui partainen ukko kai odottamassa länteen menevää bussia. Hän huusi jotakin mitä en kuullut.

Porintien (Kakkostien) liittymäkaistojen väliin oli liikennemerkitetty asvaltoitu kävelytie, mutta vain bussipysäkille asti! Moottoriväylän pientareet eivät houkutelleet kävelemään. Jalankulkijoille ei ollut mitään opasteita! Autoilijoille "Nummela 5 km".

Onneksi mukanani oli vanhan puhelinluettelon kartta. Palasin joitakin satoja metrejä takaisin itään ohi KarPrintin lehtitalon jaTuruntien bussipysäkkien ja käännyin sitten luoteeseen Pihtisillantielle, jota pitkin 2 km ohi koulun Porintien ylittävälle sillalle.

Juuri ennen siltaa lähti itään epämääräinen, hiekkainen Torhonsuontie. Nimi ei kuulostanut lupaavalta? Päättyisikö jollekin suolle metsän keskelle? Siltä näytti vuosia vanhassa kartassani, joka ei kyllä lännessäkään luvannut rinnakkaistietä Nummelaan. Silta oli vasta vuodelta 2008.

Kiersin autiota asvalttitietä kolmisen kilometriä lännen kautta vanhassa kartassanikin näkyneelle Nummelan Vanhan-Sepän tielle. Uusi autio tie laskeutui etelästä mäeltä poikittaiselle asutuksen itä-länsikadulle ja tarjosi näköalat matalien harjakattojen yli tiheään rakennettuun yhteinäiseen pientalojen ja paritalojen lähiöön, jossa oli ehkäpä 10 x 10 tonttia eli sata pientaloa.

Saavuin Nummelaan, sen keskeiselle Meritielle (?? Missä meri?) klo 13 ja laskin kävelleeni (3,5 tunnissa) 4,6 + 3 + 3 + 2,5 + 6 km, yhteensä ainakin 19 km.

Nummelan keskeisimpään risteykseen oli rakenteilla 7-kerroksinen asuintalo. Se nousi aivan yksiraiteisen junaradan (Hyvinkää - Karjaa) ja sen ylittävän autotiesillan viereen. En edes huomannut ylittäneeni junarataa ennen kuin kuljin sen myötä lounaaseen Asematietä.

Lidl-kauppa oli junaradan varressa, siinä kohdassa raiteita oli neljä paria. Ostin puoli litraa ananaslimonadia ja kylläpä maistuikin janoiselle hyvältä syyskuun harvinaisessa 22 asteen auringonpaahteessa.

City-Market (K) komeili jo aiemmin kauppatien varressa ja etäämmällä häämötti Prisma (S). Keskustan sivukadulla oli pienempi K-Market. Valaisinpylväisiin oli kiinnitetty lehtiruotokuviot, joihin "lehviin" voitiin varmaankin sytyttää pimeään vuodenaikaan "joulukadun valot"...

Nummelan keskustan monumentaalirakennuksiin kuului myös Linja-portti, bussiasema, jossa oli muutama laituri. Helsinkiin lähtivät bussit laiturilta 1 ja 2, toiset moottoritien ja toiset vanhan Turuntien kautta. Sunnuntaina näytti bussia lähtevän Helsinkiin 45 minuuttia yli täyden tunnin.

Rasvainen ruoankäry lehahti kenties Nummelan AG:n yksittäisrakennuksessa. Autogrilli? Muitakin moderneja liikerakennuksia oli tarjoamassa tavanomaisia palveluita kioskeista kampaamohin ja tilitoimistoihin.

***

Hanna Galtat'in kokoama Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas "Maalle!" (Rakennustaiteen Seura, 2012) mainitsee Nummelan keskustan merkkirakennuksia, joista osan huomasinkin:
* Asemarakennus 1917 Bruno Granholm, siirtymävaihetta jugendista klassismiin
* Osuuskauppa Aura (SOK) 1937 Erkki Huttunen, funkista eli funktionalismia
* Huoltoasema
* Autokorjaamo Autola 1920-luvun lopulta
* Työväenyhdistyksen talo Rientola 1908, jatkettu 1916, rakennusmestari Edvard Helle
* Venäläisten linnoituslaitteita 1914-17 mm. Kalkkimäellä ja Nummelanharjulla
* Geodeettisen laitoksen perusviiva (1 km) 1947 Nummelanharjulla.

***

Nummelanharju kohosi luoteessa, ylempänä keskustaajaman takana, koillisesta lounaaseen. Mukava kävelypolku kulki harjumaisesti autotietä ylempänä ja huiman korkealla verrattuna idänpuoleiseen koulukeskukseen. Siltä pääsi liikunta-alueelle, mutta ennen kaikkea kuivan mäntymetsän polkuja pitkin Nummelan lentokentän laidalle.

Taivaalla olin huomannut useammankin pienen pörisijän, mutta kentällä ehdin muutamassa minuutissa nähdä kaksi laskeutumista. Jälkimmäinen taisikin olla purjelentokone ja ensimmäisen perässä roikkui köysi, jolla se oli aiemmin vetänyt toista. Tunnelma oli varsin miellyttävä ja taivas kirkas, aurinkoinen.

Laskeuduin harjulta takaisin keskustaan kulkien Sentraalipolkua ohi tyhjän kappatorin, liikerakennusten, työvoimatoimiston, seurakunnan rakennuksen. Komea moderni kirjasto oli auki arkisin klo 20 asti, mutta sunnuntaisin suljettu.

Suuntaviittapylväs osoitti lapsellisesti välimatkoja Nummelasta maailman suurkaupunkeihin... Lähemmäs näytti viitta mm. "Veikko Hellen torille?" Olipa kummallinen taivutusmuoto "Helteelle", eduskunnan puhemiehelle ja pitkäaikaiselle demari-puusepälle?

Meritie vei junaradan yli kaakkoon, lopulta sillalle itään yli Porintien ja Enäjärven rannalle, Enärannan lähiöön. Porintien sillalle nousevilla rampeilla oli pikavuoropysäkit, joilla Porin ja Helsingin väliä kulkevat Satakunnan Liikenteen sinivalkoiset autot poikkesivat.

Minä poikkesin heti Sahankulmasta kävelyteille, jotka myötäilivät Enäjärveä, mutta harmillisen kaukana rannasta. Uusia pientaloja oli rakenteilla. Ryteikköisiä polkuja olisi ehkä päässyt järven rantaan asti; yksi ilmeinen turistimies tuli sellaiselta polulta ainakin yrittämästä.

Tienviitta alas etelään pienelle uimarannalle tuli vastaani. Veden äärellä oli nuori äiti pienen tyttärensä kanssa. Ohittamani turistimies päätyi sinne myös ja kyseli pikkuäidiltä, oliko Nummelan "pääuimaranta" siinä? Tuletteko muualta, uteli nainen? Vedessä käynyt pikkutyttö sai kertoa myönteisen mielipiteensä uimisesta rannassa. Rantapolulla länteen päin oli kaislikossa ja puiden seassa maihin vedettyinä paljon soutuveneitä.

Enäranta oli tiheästi ja varmastikin halvalla rakennettu tasainen uusi pientaloalue. Oli ensinnäkin iso rykelmä keltaisia kaksikerroksisia puutaloja. Viereisellä Nissointiellä oli myös hyvin vaatimattomia yksikerroksisia punaisia puutaloja, asunto-osakeyhtiömuodossa.

Kolmanneksi Nissointiellä oli valkoisia yksikerroksisia tiiltä muistuttavia seiniä loivan harjakattoisissa "kenkälaatikoissa". Tien varrelle näkyi 2 ellei 3 ikkunaa vasemmalla ja saman verran laatikon oikealla puolella, kun puolivälissä paritalon jakoi väliseinä. Molemmissa lyhyissä päissä oli pelkkä ulko-ovi ilman ikkunoita. Länsiseinällä olivat paritalojen pienet kotipuutarhat.

Hanna Galtat'in kulttuuriympäristöoppaassa mainittiin Enärannan alueelta historiallinen ja vauras Härköilän kylämaisema sekä sen vanhat alkuperäiset maalaistalot, joihin nykyiset teiden nimet viittasivat. Ridalin tilan päärakennus oli 1850-luvulta ja pehtorin asunto ehkä 1700-luvulta.

Nissolan päärakennus oli vuodelta 1911 ja tilanhoitajan asunto sata vuotta vanhempi. Lisäksi mainittiin 1800-luvulta Hemmilä, Ali-Rosti (Toimela), Ylöstalo (Yli-Lankela) sekä Ali-Lankela.

Kierreltyäni Nummelan taajamaa pari tuntia klo 13-15 ajattelin aloittaa paluumatkan, ensin yli Porintien sillan ja sitten takaisin etelään ja itään, mutta Nuuksion sijasta Kirkkonummen Veikkolan kautta Espoon Kolmirantaan, josta bussilla 87 klo 19:15 Espoon rautatieasemalle.

Huomasin kuitenkin vielä Enärannan puolella Porintietä viitan "Lintutorni 900 metriä", enkä voinut vastustaa ehdotusta. Parin autotienpätkän ja uuden viitan jälkeen alkoi hiekkapolku, joka haarautui kahteen suuntaan ilman viitoitusta. No, molemmat haarat veivät tornille, olivat kosteikon luontopolun päät, ja tulin koko alueen kiertäneeksi.

Havainnoimista varten oli mataliksi rakennettuja puroja tai ojia. Paljon sudenkorentoja. Vanhuspari kiertämässä reittiä. Jokunen silta ja penkki. Pariskunta istumassa vaatimattoman matalan "yksikerroksisen" lintutornin askelmilla. Toivoin että olisin löytänyt polun, joka olisi seurannut Porintietä itäpuolella etelään kohti Vanhaa Turuntietä, mutta tarjolla oli vain umpikierros.

Tulin kierrelleeksi Nummelan taajamaa 2,5 tuntia. Mittailin kartalta kävelleeni alueella varovaisesti laskien 8 km. Pämäärätietoisella matkalla 150 minuutissa olisi taittunut 15 kilometriä, mutta poikkeillen ja katsellen ottaa lyhtyempiä askelia.

Paluumatkani Nummela - Vanha Turuntie - Veikkola - Kolmiranta vei aikaa klo 15:30 - 19:10, mutta poikkesin 10 minuuttia Veikkolan K-Supermarketissa klo 17:50 ja söin jäätelön, joten kävelyaikaa käytin 3,5 tuntia.

Pikavuoropysäkkien sillalta pyrin kävelemään nyt Porintien länsilaidan tuntumassa etelään. Tie päättyi pienen lähiön jälkeen taas umpikujaan bussipysäkille. Palasin pätkän verran pohjoiseen ja pääsin sitten jalankulkusiltaa Porintien yli itäpuolelle. Siellä tulikin vastaan menomatkalta tuttu tien nimi "Torhonsuontie", joten uskalsin valita sen reitikseni ja päädyin muutaman kilometrin päässä seuraavan sillan pieleen. Sieltä jatkoin jo tuttua Pihtisillantietä koulun ohi Vanhalle Turuntielle. Muutamat henkilöautot ajoivat koulun urheilukentälle klo neljän jälkeen.

Vanhalla Turuntiellä viitta ilmoitti välimatkaksi Veikkolaan 7 km. Kävelin matkan klo 16:30 - 17:50. Taajamamerkki tuli vastaan jo melko aikaisin ja mietin, että mikä taajama? Mitään nimeä ei näkynyt. K-kaupasta poimimassani Kirkkonummen Sanomat -ilmaislehden numerossa oli valokuva samasta taajamamerkistä ja ihmeteltiinkin nimen puuttumista.

Veikkola tuntui olevan varsin pitkä nauhataajama. Mitään erityistä se ei jättänyt mieleeni. Olin käynyt toki ennenkin. Standardinomaisia liikerakennuksia tarjoamaan tavallisia palveluita tien varrelle. Sekä vielä teollisuusalue. Jossakin vielä pätkä järvenrantaakin näkyi.

Arvioin kävelleeni kuutisen kilometriä Veikkolan keskustasta Espoon Kolmirantaan tai jonkin verran Kolmirannan ohi, seuraavalle pysäkille. Jatkoin kauemmaskin itään, mutta palasin ohittamalleni pysäkille. Reitin vilkkain? Samalle pysäkille tuli vanha rouva koiraa taluttavan ystävättärensä saattamana. Eikä ketään muuta bussin 87 vuorossa Espoon rautatieasemalle sitten matkustanutkaan.

Espoon keskustassa oli pientä alkoholipitoista levottomuutta ja monikansallista kirjavuutta sunnuntai-iltana. Turusta tuli juna korvaavan kaluston vaunuin lähes 10 minuuttia myöhässä raiteelle 2 ja lykkäsi lähiliikenteen junaa vastaavasti myöhemmäksi.

***

Päivän aikataulu:
Espoon Nuuksiosta Vihdin Nummelaan klo 9:20 - 13:00 (3,5 h) 19 km.
Vihdin Nummelassa klo 13:00 - 15:30 (2,5 h) 8 km.
Nummela - Kirkkonummen Veikkola - Kolmiranta klo 15:30 - 19:10 ( 3,5 h) 19 km.
Yhteensä 19 + 19 + 8 = 46 km.