Etsin Onnibusin halvimpia 1 euron matkoja. Helsingistä Porvooseen arkisin 18 vuoroa, paljon lippuja 1,70 tai 2,20 tai 2,70 euroa. Juhannuksen aatonaattona klo 11 meno 1 eurolla, klo 18:05 paluu 1 eurolla. (Lisäksi varausmaku 1 euro, yhteensä 3 euroa, varatessani pari viikkoa etukäteen.)
.
Kampissa juhannuksen menoliikenteen ruuhkaa, laiturin ovelle 5 ei kovin paljon. Onnibusin kaksikerroksisen punaisen sijasta laituriin ajaa vasta viime hetkellä vihreänkeltainen yksikerroksinen "Lehtimäki", irtokyltein: ONNIBUS, Porvooseen. Kuljettajan sijasta Onnibusin kiertävät matkatavaroiden pakkaajat tarkastavat laiturilla lipun "1-0103-210618-F77-Helk-Pora".
.
Väljästi matkustajia. Kahden pikkutytön afrikkalaistaustainen äiti kysyy kuljettajalta onko bussissa vessaa? "Pitäisi olla, keskioven luona, jouduin vaihtamaan autoa, en ole ehtinyt tutustua." Kuljettaja myy välipysäkeiltä (Ooppera, Porvoonkatu, Kangasalantie, Kumpulan kampus, Valtimontie, Viikki) kertalippuja Porvooseen 6 eurolla.
.
Porvoonjoen ylitys Mannerheiminkadun siltaa tekee aina hienon vaikutuksen: vasemmalla punaiset ranta-aitat, joiden yllä kohoaa vanha kaupunki ja tuomiokirkko. Lasikatos-pysäkki linja-autoaseman itäpuolella Rauhankadulla, josta bussi jatkaisi klo 11:55 Kevätkumpuun.
.
Etsin ensimmäiseksi paluupysäkin bussiaseman länsipuolelta Piispankadulta. Siellä lasiseinäkoppi on merkitty selkeästi Onnibus-tunnuksilla ja laituriin saapuukin juuri klo 12 Kevätkummusta normaali 2-kerroksinen onnibus. Tusina jonottajia, rinkkaselkäisiä tyttöjä.
.
Iltapäivälle oli sateenuhka, joten ajattelin kävellä ulkona ennen museokäyntejä. Otin ilmaisen kartan telineestä. Piispankatu - Kirkkokatu vei pohjoiseen Tuomiokirkon torille. Kirkossa loppui juuri klo 12:15 "Urkuvartti"; kuuntelijat ulos ja turisteja sisään. (Sisältä yllättävän pieni ja vaatimaton kirkko). Kävelin historiallisten merkkirakennusten ohi pohjoiseen Isolle Linnamäelle, jossa puisia kävelysiltoja yli muinaislinnan vallihautojen. Tuuhea metsä peittää suureksi osaksi näköalan alas Porvoonjoelle.
.
Kartan avulla löydän Lukiokadulta jääkauden ihmeellisesti muovaaman "kiviportaikon". Puisten pientalojen mutkaisia pikkukatuja, "800 asukkaan kodit". Muistolaatta Runebergin aiemmasta kotitalosta. Ikkunoissa "juorupeilejä". Ilolankuja, Koulukuja, Itäinen Pitkäkatu, Kulmakuja, kirkon mukulakivitorille, josta mukulamäkeä alas lounaaseen Raatihuoneentorille, jossa pari-kolme myyntikojua ja hajanainen joukko ulkomaalaisiakin turisteja.
.
****
Sitten käyn Porvoon neljässä tunnetuimmassa museossa. Jossakin ranta-aitassa olisi lisäksi lelu- tai nukkemuseo (3,50 euroa)? Metsästysmuseo on muuttanut Riihimäelle ja Luonnontieteellinen museo hävinnyt siinä samassa? Näsin kartanossa järjestetään kesänäyttelyitä.
.
*
1) Vanha Raatihuone, Historiallinen museo. Museokortillani (ilman sitä maksaisi 8 euroa). Olen ainoa vieras klo 12:45, lippuni numero on 9. Kolme kerrosta, aloitan toisesta. Salillinen vanhoja maalauksia, Edelfeltiä, lattia vaatii kengille muovisuojukset. Toisessa salissa mm. keisarin valtaistuin ja Suomen leijona. III kerroksessa lasivitriineissä esityksiä mm. lapsityövoimasta ja koulunkäynnistä, uimapuvut ja olkihattu, porvoolaisia tuotteita (väriliidut Porvoon maisemalla koristetussa laatikossa muistan kansakoulusta!). I kerroksessa porvoolaisia lasi- ja keramiikkatuotteita. Kellarissa paras osasto: "Kivikausi" (josta vain kiviesineet ovat säilyneet), kivikirveet, nuolenpäät, korut, pedonhampaat, järvi- ja suomalmi. Taustalla nauhalta linnunlaulua.
.
**
2) Holmin talo, Edelfeltin ja Vallgrenin museo, viereinen talo, samalla museolipulla. Ulko-oven kilikellot helisevät, jolloin virkailija kiiruhtaa vastaan museokauppaan työntekijöiden äänekkäästä kokouksesta takahuoneesta. Katselen I kerroksen vaihtuvien näyttelyjen salin penkiltä isosta monitorista vaihtuvia valokuvia, samanlaisina säilyneiden katujen vertailua ennen ja nyt, mustavalko- ja värikuvina. Toisessa kerroksessa esitellään porvariskotia ja Edelfeltin maalauksia. Kopio Ville Vallgrenin Merenneidosta "Havis Amanda".
.
***
3) Runoilija J.L. Runebergin kotimuseo. Museokortillani (muuten 8 euroa). Saavun klo 14:50 (kahdelta olisi ollut suomenkielinen ja 14:30 ruotsinkielinen esittelykierros). Lipputiskillä virkailijarouva selostaa minulle 5 minuutissa Runebergin pariskunnan kotielämän, selaten muovitaskukansion kuvasivuja. Johan Ludvig sairastui. Fredrika sai miehen entisen työhuoneen käyttöönsä. Fredrika kuuroutui. Osa huoneista vuokrattiin pois, kun lapset aikuistuivat. Herrainhuoneen seinällä roikkuvat metsästettyjen eläinten taljat on vaihdettu uusiin. Ylimpänä lahjaksi saadut sinivalaan hampaat.
.
Saan kansion lainaksi. "Aikaa jäljellä 70 minuuttia, riittää hyvin runoilijakotiin, Fredrikan puutarhaan sekä Valter Runebergin veistoksiin tutustumiseen naapuritalossa!" Kierros huoneesta toiseen ympäri talon. Ensin muovitöppöset kenkien ympärille ("vaihtoehtoisesti kengät voi ottaa pois"). Katselen kiinnostuksella lasioviset kirjahyllyköt. Kirjoitan nimeni vieraskirjaan, edelläni tänään 9 nimeä, brittejä (pääsylippuni numero on 10.) Minun jälkeeni ehtii tulla romanialainen ja suomalainen pariskunta.
.
Puutarhakäynti on ilmainen, kadulta poikkeavillekin. Yllättävän viehättävä paikka, runsaiden värikkäiden kukkaketojen lisäksi rehevä viidakko erilaisia pensaita ja puita, joiden lomassa risteilee polkuja. Miksei tällaisia kasvateta enemmän? Aitassa on lapsille leikkipaikka.
.
****
4) Walter Runebergin veistoskokoelma. Aleksanterinkatu 5. Runeberginkadun itäpuolella. Kolmen-neljän huoneen kierros ympäri talon. Hyllykköseinällä kymmenittäin tunnettujen henkilöiden ilmeikkäitä kipsipäitä: Topelius, Tallberg, Mechelin... Pienoismalli Runebergin patsaasta (Helsingissä Esplanadilla ja Porvoossa Runebergin puistossa) ja keisari Aleksanteri II:sta. Kopio Pietari Brahesta (Turussa tuomiokirkon torilla ja Raahessa Pekkatorilla). Perinteellisiä kauniita valkoisia alastonpatsaita nuorista naisista ja miehistä.
.
Walterin (1838-1920) pitkää elämää selostetaan kussakin salissa erikielisillä muovitetuilla A4-arkeilla, joita lueskelen: 17 vuotta Roomassa, jossa 3 lasta kuoli, 17 vuotta Pariisissa, viimeiset 13 vuotta Suomessa. Olen yksin, kunnes tulee pariskunta, jolloin nuhainen opastyttö pitää pienen esitelmän, miten Walterin veistostyyli muuttui ajan myötä tiukan antiikkisesta ilmeikkäämmäksi.
.
Veistokset ja Raatihuoneen "kivikausi" olivat minulle päivän positiivisimmat museoyllätykset. Maalauksiin tutustuminen kärsii museoiden hämärästä valaistuksesta, joten niiden katselu taidekirjoista pärjää hyvin vertailussa.
.
*****
Poikkesin Simolinin tavaratalossa, joka on kuulemma Suomen vanhin. Kävin Porvoon Taidetehtaassa, jossa toimii myös elokuvateatteri Rex sekä turisti-informaatio runsaine esite-valikoimineen. Kävelin joen länsirannan ulkoilupolkua meren ääreen Kokonniemeen. (Sikosaaren lintutorni joen itäpuolella täytyi jättää toiseen kertaan).
.
Kiipesin korkealle Näsinmäelle ja valokuvasin joen vanhimman sillan yli itään tuomiokirkolle, kunhan tuuheasta puustosta aukon löysin. Kiviseltä näkötornitasanteelta Näsin kartanon pohjoispuolella näin joelle kaakkoon ja etelään, mutta puusto peitti koillisen. Näsinkivi oli kai läheinen valtava siirtolohkare rakoineen, halkeamineen ja luolantynkineen.
.
Porvoonjoen länsipuolelle on rakennettu ja yhä rakenteilla yhtenäisen nykyaikainen tiivis kerrostaloalue, jollaisia on aiemmin rakennettu lähiöihin Kevätkumpu ("Keväri" kaakossa) ja Gammelbacka ("Kamppula" lounaassa, en ole käynyt, mutta Mimi kertoi 1985). Lähimpänä länsirannalla on uudehkojen yhtenäisen näköisten puisten pientalojen alue.
.
Sain miellyttävän kuvan Porvoosta, jossa olen käynyt aiemmin museojunalla, busseilla, henkilöautoilla, m/s J.L. Runeberg-laivalla ja pari kertaa kävellenkin (Helsingistä ja Pukkilasta). Tekisi mieli tulla uudelleenkin. Kirjastossa jäi tällä kertaa käymättä. Jätin Porvoon Onnibusin normaalilla punaisella double-deckerillä klo 18:05 Piispankadulta.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti