847. Sastamalan Vehmaanniemi lampaineen 2025

Lauantai-aamuna 28.6.2025 tyhjensimme Sastamalan Tervakallion leirintämökin kahden yöpymisen jäljiltä ja ajoimme Vanhan Kirjallisuuden Päiville, toiseksi päiväksi. Pysäköimme hiekkakentälle lähellä Vexve-Areenaa.

Vanhat vartijat juttelivat keskenään Putinista ja kirjakauppiaat asiakkaistaan. Felixin asiakas oli kertonut sukututkimuksestaan, että oli sukua kuninkaallisille. Castrén-nimi oli tullut jonkin linnan mukaan.

Lähdin kävelemään päämääränäni LUONTOPOLKU, Vammalan eteläpuolella, Tampereentien varrella, Vehmaanniemessä. Kävelin tien yli, polkua ja sitten SastamalanTIETÄ (tie numero 249 Karkun suuntaan) junaradan (Tampere-Pori) alitse kaakkoon. Käännyin 90 astetta lounaaseen, isolle SastamalanKADULLE kohti Pappilaa.

Kävelin sitten Pappilan rantapolkuja Rautaveden rannalla. Käännyin itään ja ylitin kävelysillan Tervakallion suuntaan. Palailin rannan puistopolkuja länteen.

*

Kävin Suomen ensimmäisen kaksitornisen kirkon, siis kalliiksi rakennuttajilleen tulleen Tyrvään kirkon ulko-ovella klo 9:50. Luulin että oli sunnuntai ja Jumalanpalvelus kello 10, mutta olikin vasta lauantai! Paitsi sukulaisten rippijuhlia, häitä ja hautajaisia en ollut Suomessa käynyt "messussa" kymmeniin vuosiin, paitsi ulkomailla turistina. Tyhjät sisätlat olin katsellut nähtävyyksinä aina kun mahdollista, Sastamalassakin sisältä neljä kirkkoa, joista kaksi keskiaikaisia.

Kävelin sitten Rautaveden Sylväänlahden rantoja ja Rautavedenkatua Sylväänlahden koululle, joka oli tullut minulle tutuksi Kirjapäivillä kahdeksana kesänä. Koulun lisärakennus oli valmistunut, mutta pihaa juuri asfaltoitiin, eikä pihaan olisi kai enää mahtunutkaan entisten Kirjapäivien ISO teltta! "Taitotalo" luki uudessa seinässä.

**

Sylvään koulun eteläkulmalta, Ojansuunkadun toiselta puolelta, alkoi valtaväylä TAMPEREENTIE, jota seuraten itään minun pitäisi löytää Vehmaanniemen luontopolku, tieltä pohjoiseen, Rautaveteen työntyvältä niemeltä. Tampereentien eteläreunalla meni miellyttävästi erillinen jalankulku- ja pyörätie.

Alkumatkassa Tampereentie kulki vielä taajama-alueella. Eteläpuolella oli Vammalan sairaala ja Pääterveysasema ja Vammalantien risteyksen jälkeen Sastamalan kaupungintalo, suurilla tonteilla. Sitten pientaloja pihoineen. Tampereentie suuntautui hyvin suoraan itään, mutta kumpuili hieman ylä- ja alamäkinä, vaihtelun vuoksi.

Käveltyäni TUNNIN suoraa viivaa aloin jo pitkästyä niittyyn ja metsään. Pitäisikö kääntyä takaisin? Kuljinko jo ohi, oliko niemi mahdoton huomata? Lupaavasti näin silloin kaukana edessäpäin jonkin liikennemerkin tai tienviitan. Aivan oikein, siinä viitattiin juuri luontopolulle.

***

VEHMAANNIEMI. Tampereentie oli hieman vaikea ylittää, liikenne oli vilkasta molempiin suuntiin, autot ajoivat kovaa suoralla tiellä, oli odoteltava sopivaa hetkeä. Tien pohjoispuolella oli iso pelto tai niitty tulvaveden alla. Hiekkatien-pätkän päässä oli oikealla pientalo, vasemmalla Pysäköintialueella neljä autoa.

Kävelijän oli taiteiltava varovasti kapeaa harjannetta hiekkatien keskellä välttyäkseen kastelemasta kenkiään isoihin vesilätäköihin molemmin puolin. Kenkäni mutaantuvat, mutta eivät kastu. Kumisaappaita voisi suositella Vehmaanniemen kävijöille.

LAMMASTARHA. Lyhyen kävelyn jälkeen tulin verkkoaidan portille. Iso portti, josta olisi voinut mahtua autokin, mutta mahdoton avata. Aukeamissuunta oli eteenpäin niemelle, mutta portti oli pönkätty sisäpuolelta paaluilla kiinni. Mikä nyt eteen, Pinneberg? kysyttiin vanhassa bestseller-kirjassa.

Korkean villin ruohikon kätkeminä kulki kaksi kapeaa märkää pitkospuuta oikealla rönsyilevien pensaiden piilottamalle PIKKU portille, jonka salpa oli avattavissa. Porttiin liittyi korkea kynnys, jonka yli oli varovaisesti kavuttava, jotta pääsi kahdelle ruskealle pitkospuulle toisellakin puolella.

Märkä maapohjainen polku ja kostea niitty jonka pitkä heinikko kasteli housunlahkeet. Useita valtavan isoja muurahaisten kekoja. Joitakin kuin hautakumpuja olin ohittanut ennen porttia. Seurue tuli niityllä vastaani, perhe, johon kuului kolme tytärtä. Ei tervehdyssanoja täällä. Rautaveden järvi pilkotti puiden välistä. Teriltään punainen harava lojui maassa. Jatkoin polkua pitkin. Ei näkynyt yhtään lammasta.

****

Sitten: LAMMASLAUMA käveli jonossa polun poikki muutaman metrin päässä edessäni. Kaksi isoa lammasta kulki edellä, perässänn 3 MUSTAA ja 8 valkoista lammasta, yhteensä 13 eläintä. Ne pysähtyvät juuri syömään katkaisten polun edessäni. Kaksi lampaista tuijotti minua mieluummin kuin söi, pari lammasta katseli muualle, loput söivät.

"Lampaita ei saa häiritä! Ne tekevät tärkeää työtä maiseman hoidossa!" olin lukenut jostakin opastaulusta. Pysyin paikallani lähestymättä, katselin vain. Ehkä päivän miellyttävin nähtävyys.

Muistelin aiemmin kohtaamiani lampaita: Englannissa Skotlannin rajoilla syksyllä 1988 oikaisin lammaslaitumen läpi, portista sisään ja toisesta ulos, lampaat olivat hyvin lauhkeita. Suomessa olin Köyliössä ollut vain lammasaidan ulkopuolella, jolloin lampaat olivat tungeksineet mahdollisimman lähelle.

Aikansa syötyään lampaat jatkoivat matkaansa peräkkäin polun poikki. Kävelin eteenpäin luontopolun viidennelle rastille ennen Vehmaanniemen kärkeä. Rasteja oli kaikkiaan 9,.enkä olisi mielelläni jättänyt reittiä kesken, mutta polku oli muuttunut entistäkin kapeammaksi heinikossa, jolloin lahkeeni ja kenkäni kastuivat yhä pahemmin. Lähdin palaamaan samaa tietä kuin olin tullut, suorittamatta lenkkiä loppuun. Keinottelin itseni pienestä portista ulos ja kävelin P-alueelle.

Pysäköintialuetta täytti hiekalla istuva ja lounastaan syövä lapsilauma, olisivatko vaikkapa rippikoulun retkellä? Heillä oli tukikohtanaan kanttiini-pakettiauto, josta esiliinainen emäntä jakoi ruokaa ja kertoi lapsille LAMPAISTAAN, ettei LYPSÄ niitä - eikä SYÖ niitä! Pari muuta aikuista oli porukan huoltajina. Jouduin tarkoin askelin pujottelemaan läpi istuvien lasten välistä. Enkä olisi voinut enää valokuvata luontopolun ilmoitustaulua, jossa oli kartta, koska lapset olivat edessä.

*****

IISA. Kävelin Tampereentietä takaisin Vammalaan. Ennen Kaupungintaloa poikkesin kuitenkin Iisankatu-nimiselle kehätielle, jonka varrella oli kaaressa melko uusia pientaloja. Muutamat vierekkäiset naapurit olivat kukin pystyttäneet tuuheat rivit kartion muotoisia havupuita, jotka olivat kasvaneet jo korkeiksikin.

Kävelin poluille Rautaveden rannalle, löysin Iisa-nimiseltä alueelta mukavan rantapuiston! Kävelin rantapolkua  luoteeseen kohti kaupungin keskustaa. Polun ylitti hiljainen hiekkatie, joka vei kaupungin RANTASAUNALLE. "Yksityistilaisuus" toisinaan? Kuljin "Saunapolkua" etelään ja käännyin itään polulle, joka vei Erhonkadun päähän. Erhonkatua jatkoi tuttu Rautavedenkatu, josta nousin kävelypolkua Vammalan museoiden pihalle.

Museopihalla on Apteekin puutarha, tietotauluja sen hyötykasvillisuudesta ja historiasta. Monta vuotta on säilynyt muuttumattomana kuvataulu, joka kertoo Vanhan Kirjallisuuden Päivien tarinanvuodesta 1985. Värikuvassa näkyy kirjapäivien ihmisvilskettä joltakin vuodelta 2017-19, ennen koronavuotta ja vielä kun vieraita oli nykyistä enemmän... Katseen vangitsee tuntematon isohattuinen vanha herra asiakkaana penkomassa aarteita, sekä hänen takanaan tunnistettava vantaalainen antikvaari-kauppias, vakio-osallistuja vuodesta 2017.

******

PUKSTAAVI, klo 14 lauantaina. Kirjan museossa on tyhjää, kunnes perässäni tulee kaksi naista vieraiksi. Portaat I kerrokseen, jossa museokauppa-lipunmyynti ja toisella puolella kahvila, jonka ulkoterassi on suosittu. Sisäkäytävällä naulakot, lokerot ja käymälät (kävin).

Portaat toiseen kerrokseen. Vaihtuva näyttely: "Miten valmistui kuvakirja "Tatu ja Patu Helsingissä"? Ideoinnista eteenpäin... Valittavina kirjailija-esittelyitä, äänitteet + kuvat (hämäriä?). Kuuntelin: Kivi, Huovinen, sekä kuvittaja Maija Karma. Katselin taas Apteekin taloa esittelevän filmin. Perusnäyttely on ollut vuosia muuttumaton. Vanhanaikainen kirjapaino, Otavan kirjatalon pienoismalli, kirjoja ja kirjailijoita. Museokorttia käytän.

SASTAMALAN MUSEO eli Tornihuvila klo 14:40, Apteekin Puutarhassa. Museoihin on yhteinen pääsylippu, mutta Museokortti luetaan uudelleen. Näyttelynä valikoima vanhoja valokuvia museon kokoelmista. Käsiohjelmassa noin 50 valokuvan selostukset. Vieraina kolmen naisen seurue, mummo  tyttärineen. Elävä kuva on viihdyttävintä: kaitafilmin pätkiä lapsuuteni ajalta. Hyppimistä kengurukepillä!

KIERTOAJELU.. Antti Lauhamo Oy:n maksuton tilausajobussi lähti tasatunnein rautatieasemalta ja puolelta Kirjapäiviltä. Reitti kulki Pukstaavinkin ohi ja pysäkillä oli odottajia, kaksi lapsiperhettä. Liityin mukaan klo 15:05 vaihteluksi ja säästääkseni kävelyn vaivaa jo liiankin tutulta reitiltä. Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikaisen kirkon luona käväistiin noin klo 15:15. Bussi ei saanut ajaa Ammattikoulua lähemmäksi Vexve Areenaa. Etuovesta tuli heti uusia sisään, poistuminen keskiovesta.

SS Libricon myi kirjapäivillä sarjakuvia kenties viimeisen kerran, ennen Samuli Saukkosen kuolemaa. Ostin kolme vanhaa amerikkalaista Disney-lehteä vuosilta 1955-59. Minulla oli ennestään valikoituja amerikkalaisia uusintapainoksia 1970-80-luvuilta ja ajattelin houkuttelevaksi nähdä vanhempia? Lehdet maksoivat 4-5 euroa /kpl, olivat suljettuina muovipusseihiin ja avattuani petyin hieman sisältöön.

Valkoviiksinen iäkäs kirjapäivien vieras oli tuonut auton peräkärryllisen vanhoja kirjojaan myydäkseen niitä pysäköintialueella. Päivän lopuksi hän tarjosi kirjojaan antivariaatti Pufendorfille (Helsingin Lönnrotinkadulta), joka valitteli olevansa jo "kahden antikvariaatin loukussa" ostettuaan Tampereen Hämeenpuiistosta vanhan  liikkeen, jolle oli antanut uuden nimen"Gezelius". Valkoviiksinen valitteli saaneensa myydyksi vain yhden kirjan. "Kannattaakohan minunkaan sitten tulla niitä pysäköintipaikalle katsomaan?" epäili kauppias. "Ei kuule maksa paljon!" kehui valkoviiksi, jolloin iloisuudestaan tunnettu kauppias purskahti hyväntuuliseen nauruun. - Kirjoista on nykyään enemmän tarjontaa kuin on kysyntää!

.

.