786. Myllykoskelta jalan Kouvolaan 2023

Perjantai-aamuna 21.7.2023 kävelin Myllykosken torilta ensiksi länteen UMMELJOEN suuntaan. Kymijoen ylitti Keskikosken museosilta, jonka pysäköintialueelle länsirannalla olin pysähtynyt muutamaa vuotta aikaisemmin autoajelulla,

Museosilta ylitti Kymijoen keskellä myös kapean pitkän Lemmensaaren, jonne laskeutui portaat jalkakäytävältä, kunhan ensin kiipesi sillan kaiteen yli. Tyydyin katselemaan saarta vain ulkopuolelta, sekä idästä että lännestä. Ei ollut lemmittyä mukana.

Kymijoen länsirannalla kävelin rantapolkua pohjoisemmaksi. Otin valokuvan metsäisestä jokimaisemasta, jossa kauempana taustalla näkyi Myllykosken vuonna 2011 suljettu paperitehdas. Harkitsin käveleväni pohjoiseen Korialle vievää maantietä, mutta se kulki kartan mukaan kaukana joen rannasta, joten voisi olla pitkästyttävä.

*

Palasin sillan yli takaisin Myllykosken keskustaan Kenraalintielle, jota lähdin kävelemään etelästä pohjoiseen. Tien varrella oli muutama komea ja tyylikäs julkinen rakennus, kuten Seuratalo, vajaan sadan vuoden takaa.

Kenraalintieltä erkani kaareva sivutie lähemmäs Kymijoen itärantaa. Uskoin sen kaartavan pohjoisempana takaisin Kenraalintielle, ja lähdin seuraamaan sitä. Sivutien varrella puistoa, nurmikkokenttää ja urheilukenttä. Sitten joen puolella Paperitehtaan pitkä komea punatiilinen itäseinä. Tehtaan piha-alue oli verkkoaidattu ja portit lukittu.

Pohjoisempana näytti olevan mukiinmenevän näköisiä kolmikerrostaloja, joissa saattoi olla entisiä tehtaan konttoristien tai johtajien työsuhdeasuntoja. Sivutie ei lopulta kaartunutkaan 180 astetta takaisin Kenraalintielle, vain 90 astetta, kunnes päättyi kerrostalojen piha-alueelle. Tai läpikulku oli kielletty. Jouduin palaamaan omia jälkiäni lähtöristeykseen.

**

Kenraalintie jatkui taajamatienä tai maantienä 3593 Kymijoen itärannan tuntumassa pohjoiseen kohti Kouvolan keskustaa. Pelkäsin jalkakäytävän loppuvan ja joutuvani kapealle pientareelle, mutta kävelytie jatkuikin katkeamatta ihan Kouvolaan asti.

Tienristeys Rautakorpeen koilliseen, mutta jatkoin jokea kohti luoteeseen. Kymijoki tuli välillä lähelle ja poikkesin vähäliikenteisen tien yli katsomaan vettä. Taloja oli hyvin harvakseen, joskus jollakin oli laituri tien toisella puolella. Paljon peltoa, vähän puita ja yksittäisille taloille johtavia sivuteitä itään.

Osan matkaa tie kulki lähellä junarataa. "Kiskotie" erkani itään radalle. En jaksanut lähteä katsomaan minne veisi. Kuulin ohittavien junien ääniä.

Käveltävää tuli ensin tietä 3593 pitkin 8,4 kilometriä, ja matka tuntui pitkältä, vei aikaa. Odotin kovasti isomman tien 367 risteystä, mutta sitten siitäkin oli vielä 6 km Kouvolaan. Uusi tie vei kaakosta luoteeseen, aiempi tuli T-risteykseen etelästä. Sentään puoliväli oli ohitettu.

Ajattelin, että voisin palata Kouvolasta bussilla 3 Myllykosken Kirkon puiston pysäkille, jolla olin katsonut siististi laitettuja aikatauluja. Bussilipun tasahinta oli Kouvolassa 3,50 euroa, tiesin ajettuani ennen juhannusta Hillosensalmen juna-asemalta Repoveden kansallispuistoon.

Kun tie kaartoi pohjoiseen, luoteen sijasta, ja muuttui puistokaduksi, tuli lähiö Kankaronmäki, bensiiniasema, K-Supermarket, alkoi Kouvolan kaupunkitaajama ja kohta Kymenlaaksontie. Suora tie alitti korkealle rakennetun rautatien. Nousin ylemmäs Rautatienkadulle, kuljin siltaa länteen ja kävelin luoteeseen, kohti Kaunisnurmea ja museoaluetta.

***

MUSEO POIKILO

Poikilo-museo oli KOUVOLATALOSSA (1982, Söderlund ja Valovirta), eli monitoimitalossa Kouvolan vanhalla Kasarmialueella tai Kaunisnurmella, jossa rautatieläisten torppia. Tienviitat Poikilon lisäksi Radiolaitemuseoon ja Kotimuseoon, jotka oli sijoitettu niihin torppiin. Menin suurimpaan rakennukseen, muodoiltaan erikoisesti rönsyilevään Kouvolataloon. Vain yksi asiakas, valikoimassa museokaupassa postikortteja.

Lipunmyyjä käynnisti lukulaitteen museokortilleni. Talossa on neljä museokohdetta: 1) Taidemuseo, viereisestä punaisesta ovesta. 2) Historiallinen museo, eteisaulan vastakkaisella puolella, sen ovi on lukossa, ellei avata lippukassasta. 3) Taidemuseon Galleria, jonka näyttelyssä oli nyt reikälaatikko-kameralla otettuja matkakuvia. (Ne olivat minusta surkean suttuisia, vain epäonnistunutta erikoisuudentavoittelua). 4) Yläkerran Galleria, pääsymaksuton, jossa minulle tuntemattoman töherryksiä, joista en kiinnostunut. Menin ensiksi yläkertaan ja kävin käymälässä.

Taidemuseossa pidin eniten Metsävideoista: samassa paikassa kamera kiertää samaa vauhtia eri vuodenaikoina! Lisäksi näytettiin toista metsäfilmiä. Minun lisäkseni museota katseli täti-ihminen ja pariskunta. Monimuotoinen taidemuseotila rönsyilee erilaisiin soppiin, joita on myös luiskin ja portain eri korkeuksissa. Ehkä virkistävämpää kuin jokin suorakaiteen muotoinen halli.

Historiallisen museon lukittua ovea nykii varttunut miesasiakas. Hän tai minä emme käy kassalla pyytämässä ovea auki. Koen aikani riittämättömäksi ja lähden pihalle, taidemuseopuolen ja kaksi galleriaa nähtyäni. En mene myöskään radio- tai kotimuseoihin.

****

Kävelin rautatien vartta itään Matkakeskukseen. Sen nurkalla puistonpenkillä varjossa istui joutilas jätkä, joka kysyi jotakin. En saanut selvää, enkä vastannut. Hänen kommenttinsa: "Hyvin menee! ... Kävelykin on vastaus!"

Linja-autoille on iso yhteinen laiturikatos rautatieaseman länsipuolella, esim. linja 5 Repovedelle tai liikennöitsijä Martti Laurilan bussi laiturilta 5 Vekaranjärvelle. Kun kävelin jalkakäytävää, ohitseni tepasteli kaksi kertaa edestakaisin iki-väsynyt "B. Virtanen" tai Ilkka Heilän piirroshahmon näköinen, joka sivuuttaessaan yskäisi molemmilla kerroilla.

Hallituskadun varrella on muutama pysäkki paikallisbusseille. Läntisimmästä pysäkkikatoksesta H1 lähtee mm. bussilinja 3 itään, Asemakadulle, kiertäen keskustassa silmukan vastapäivään, itään - pohjoiseen - länteen - etelään: maantielle, jota aamupäivällä kävelin 15 km, ajaen Myllykoskelle ja vielä kauemmas Anjalaan. Savonlinja liikennöi. Lähimpiä lähtöjä 15:05, 15:30, 16:30.

PIENOISRAUTATIEMUSEO mainosti plakaatein vanhassa puutalossa Asemakatu 2 C, ovi sisäpihalta, mutta kiinni? Olisin halunnut käydä. Leppävaaran Sellon näyttelytilassa olen nähnyt suurimman harrastelijoiden kokoaman pienoisrautatien, jonkin aikaa viihdyttävän!

Astelin Matkakeskukselta viistoa katua koilliseen kaupunginkirjastoon, katselin, etsiskelin esitteitä tai karttoja, ja luin Helsingin Sanomat.

Kiertelin keskustan katuja katsoen kesäistä kaupunkielämää ja lähdin klo 15:30 paluumatkalle Myllykoskelle, samaa reittiä jota olin tullutkin. Poikkesin ostoksille K-Supermarketiin Kankaronmäellä, taajaman rajalla.

*****

PUOLAKAN TALOMUSEO

Ohittamani ulkomuseon viitta matkan varrella eniten houkutteli minua kävelemään Myllykoskelle vielä takaisinkin. Museon sijainti oli sivutiellä 367-tien tuntumassa, nelisen kilometriä Kouvolasta. Kävelin jälleen vahingossa museotien ohi, kun kuljin liian pitkälle kävelytietä 367-tien koillispuolella, ennen kuin siirryin tunnelissa tien lounaispuolelle.

Jatkoin eteenpäin kaakkoon, kunnes ymmärsin museon jääneen jonnekin taakseni. Emmin palaamista, käveleskelin epätietoisesti edestakaisin, mutta sitten palasin. Edelleen eksyin väärälle sivutielle kohti etelää, enkä museon tielle kohti kaakkoa. Vasta matkapuhelimen navigaattorin avulla osasin. "Museon mutka" oli epämääräinen tien nimi.

Harmaantuneen ruskeat maalaamattomat puunväriset seinät, 200 vuotta vanha tupa, sekä luhtiaitat, vajat ja talli pihan ympärillä. Taloa olivat viimeksi asuneet yli 65 vuotta sitten neljä vanhoillista veljestä, ilman mitään nykyajan uutuuksia ja mukavuuksia. Ei sähköä. Talon viimeinenkin vanhapoika kuoli vuonna 1957. Museo avattiin 1961. Varmaankin talon sisällä oli mielenkiintoista esineistöä, tallissa kiesiä ja rekiä.

Museopihan viereisellä tontilla oli jotain huonokuntoisempaa: monin tavoin raunioksi rappeutunut autiotalo, jonka katto oli romahtanut sisään! Siinä oli ehkä asuttu viimemmin, sillä pihassa oli valkoinen muovituoli, kaikkialle maailmaan viime vuosikymmeninä levinnyttä ulkotuolimallia, jonka varmaan jokainen on nähnyt pihalla jos toisellakin.

Kulkemani maantien viereisen kävelytien varrelle oli rakennettu puupenkeillä ja -ulkopöydillä  varustettu levähdyspaikka, Kymijokeen liittyvän sivujoen sillalle. Ei sitä voinut kehua kauniiksi paikaksi, mutta jokimiljöössä virtaavan veden äärellä kumminkin. Viivähdin ja istuskelin siinä jonkin aikaa syöden K-kaupan kolmioleivät ja juoden Arki-jogurttia. Iski lyhyt sadekuuro, jatkoin kävelyä sateenvarjoni alla.

Saavuin Myllykoskelle vasta klo 19:30, kulutettuani paluumatkaan 4 tuntia, kulkien runsaan neljän tai ehkä sentään viiden kilometrin tuntivauhtia, jos huomioin pysähdykset ja ylimääräiset, turhatkin, edestakaiset kävelyt Puolakassa.

.

785. Kotkaan junalla Myllykoskelta 2023

Olin ostanut etukäteen internetissä taajamajunan liput Myllykoskelta Kotkaan ja takaisin. Senioriliput maksoivat vain 2,30 euroa 40 kilometrin matkalle. Yli 65-vuotiaan alennus on 50 % taajamajunissa.

Odotin junaa torstaina 20.7.2023 klo 8 Myllykosken seisakkeella raiteen 2 länsipuolella. Mitään sähköistä näyttötaulua junan aikataulusta ei ollut esillä, varusteina oli vain odotuspenkki, sadekatos sekä sokeita ohjaavat kohokuviot asemalaiturin pinnassa. Pari muutakin lähtijää tuli: äiti ja tytär.

Kaksi vihreää vaunua saapui klo 8:11. JUnassa oli väljää, istumapaikkoja riitti. Odotin koko ajan konduktööriä, joka ei koskaan kiertänyt. Liputtomia uhkasi 80 euron sakko. Väliasemia Inkeroinen, (Juurikorpi ei enää), Tavastila, Kymi, Kyminlinna, Paimenportti, Kotka ja Kotkan satama - päätepysäkki, jonne asti en ollut viime vuosisadalla ajanut. Se sijaitsi idässä Kotkansaaren pohjoisrannalla.

*

Juna pysähtyi noin klo 9 pääteasemalleen Satamakadun ja Tornatorintien väliin ja jäi kaikessa rauhassa odottamaan. Vain muutama matkustaja perille. Kävelin hiljaiselle pohjoisrannalle ja rantaa pitkin edelleen koilliseen, ohi ulkona olevien merimuseoesineiden, kohti Merikeskus Vellamon kummallista taloa.

En aikonut ensimmäiseksi museoon vaan aioin pysyä vielä ulkona hyvän sään aikana. Kaarsin rannimmaista katua sataman ulkopuolella kaakkoon, ohi suuren tapahtuma-areenan rakennustelineiden. Kuljin pitkiä Kirkkokatua ja Keskuskatua sekä Gutzetintietä lounaaseen, ja Ruukinkatua, Itäkatua sekä Juha Vainion katua kaakkoon. Päämääriäni oli nähdä akvaario Maretarium ja Sapokan vesipuisto. Huomasin pariskunnan, joka käveli samanlaista tai samaa reittiä kuin minä.

Maretariumin ja saariston yhteysalusten satamarannan väliseltä torilta oli suljettu pysäköintialue, jolle kyltin mukaan pystytetään Tivoli Sariola Meripäivien ajaksi. Kävelin Sapokanlahden rantapuistoon, jota kehutaan Suomen palkituimmaksi puistoksi.

**

SAPOKASSA monenlaiset istutukset ja kasvillisuus, vaikkapa sammaleet, muodostavat erilaisia vihreitä pintoja, joista syntyy hieman satumainen ja eksoottinen tunnelma. Useimmat puistot eivät pysty samaan. Polku kiertää Sapokanlahden ympäri. Matkan varrella on pieniä kävelysiltoja, huvimajoja, laululava saaressa, penkkejä, jopa vesiputous.

Korkealle mäelle vesiputouksen yläpuolelle vie useita polkuja, joissa portaiden määrä vaihtelee jyrkkien rinteiden kanssa. Valitsen oman yhdistelmäni. Ylhäältä kalliolta on hieno näköala pohjoiseen, kaupungin keskustaan, ja siellä on myös kalliolajeja näyttein esittelevä kivipuisto.

Olisi jännittävää kiertää Kotkansaaren ympäri "Puistojen Kotkan kierros" 5 km ohi vanhojen linnoitustenkin, tai poiketa Juha Vainion tietä ja siltaa pienessä Kuusisen saaressa, mutten tohdi lähteä pitkälle kierrokselle. Kävelen keskustaan, käyn kirjastossa, ohitan kirkon, kuljen puistoissa, liikekaduilla ja kauppatorilla.

***

MERIKESKUS VELLAMO klo 12-14:40, Ulkoa näyttää hiljaiselta, mutta sisällä on pitkä jono kassalle. Museokaupassa on toinen kassa, jossa voin näyttää museokorttini. Lähden ensin käytävää kauimmaksi toisen kerroksen perälle katsomaan ulkomailta tuodun vaihtuvan näyttelyn POMPEJIN TUHO. Olisiko vaikuttavin näkymä avioparin luurangot? Amforat ja arkiesineet ovat vaatimatonta esineistöä. Filmeillä kuvataan luonnonvoimia.

Toiseksi katson Merimuseon. Filmejä Ruotsinlaivasta vuodelta 1962, Norrtäljeen, lentokonemainen sitseria-osasto. Uudemmassa elokuvassa tarjoilija, risteilyisäntä ja perämies kertovat työstään. Ariadnen hytti. Pienosmalleja ja veneitä näytteillä.

Kolmanneksi Kymenlaakson museo. Missähän on kirjailija Toivo Pekkasen työhuone, jota muistelen Museokortin ensimmäisen vuoden ensimmäisestä museostani. Neljänneksi Ruotsinsalmen meritaistelun elävöitys efektein.

Aikaa kului niin paljon, että jätän menemättä Maretarium-akvaarioon. Tutustun joihinkin puistoihin, kuten korkealla Satamakadun yläpuolella sijaitsevaan, ja Isopuistoon ortodoksisen kirkon ympärillä.

Paluujunani Myllykoskelle lähti klo 18:11. Odotin lipuntarkastajaa, jota ei näkynyt tälläkään vuorolla. Taajamajuna joutui pysähtymään odottamaan tavarajunaa. Tavarajunissa voi olla jopa 50-60 vaunua peräkkäin, en ole ennen nähnyt yhtä monta lyhyessä ajassa kuin nyt Kouvolan ja Kotkan välillä, suuntaan tai toiseen, jotkin vaunut ovat venäläisin tekstein.

Myllykoskella Kymi Librin ohjelma jatkui vielä klo 20:een. Myllykosken kirkon viereisellä torilla TURISTIOPAS veti kymmenen ihmisen joukkoa klo 18 jälkeen, torstaina ja perjantaina, liput maksoivat 10 euroa. Kuuntelin maksamatta yhden puheenvuoron torilla: Paperitehtaan pallopelihalliin pääsivät johtajat ja koululaiset. Vesi suihkuihin otettiin Kymijoesta, vedessä oli paljon selluloosaa.

.

784. MYLLYKOSKI, Kouvola 2023

Myllykoskella järjestettiin heinäkuussa kolmannet Kymi Libri -Kirjamessut, torstaista lauantaihin 20.-22.7.2023. Edelliset olivat vuosina 2021 ja 2019, kahden vuoden välein, neljännet tulossa 2025.

Myllykoski on 6000 asukkaan taajama Kouvolan etelälaidalla, vuoteen 1974 asti Sippolan kunnassa ja vuosina 1975-2008 Anjalankosken kaupungissa. Myllykosken seisakkeelle on 11 minuutin junamatka Kouvolasta ja puolisen tuntia Kotkasta.

Vantaalaisen antikvaarin iso pakettiauto ajoi Myllykoskelle jo keskiviikkona 19.7.2023 lastinaan yli 50 banaanilaatikollista hyviä kirjoja. Myllykoskella ensimmäinen pysähdys torilla, jota ympäröivät isot myymälärakennukset: S-Market, K-Supermarket, Vaatekauppa Lehto, useiden erikoisliikkeiden talo posti-pisteineen, bensiiniasema, Koti-Pizza.

Viereisen Kenraalintien länsipuolella oli vielä lähikauppa K-Market. Korkein kerrostaloalue oli eteläpuolella: kortteli 4- ja 7-kerroksisia punatiilitaloja!

Ruokailun jälkeen ajoimme Kenraalintietä pohjoiseen ja käännyimme itään liikekadulle korkeatornisen Myllykosken kirkon puiston jälkeen. Kadulla rivi kaksikerroksisia taloja vajaan sadan vuoden takaa, alakerroissa kaikilla liiketila, yhä käytössä tai tyhjänä. Mukava pikkukaupungin hiljainen tunnelma.

Pysäköinti Reunan Kirjakaupan eli Kulttuuritalo Wanhan Rautakaupan eteen, (Myllykoskentie 17). Harmaan-valkoisen myyntiteltan pystytys sisäpihalle kirjakauppatalon länsireunalle. Autolla pystyi tuomaan tavarat pihalle asti.

Pihan itälaidalla on katettu näyttämölava esiintyjille, keskellä pitkien nojattomien yksinkertaisten puupenkkien muodostama katsomo ja etelälaidalla rakennus "wanha kirjahalli", jossa kauppiaiden myyntipöytiä sekä sisällä että hallin pohjoisella ulkoseinustalla. Lisäksi useita telttoja pihan länsilaidalla.

Irtopöydille on tilaa telttojen ulkopuolellakin, mutta niitä uhkaavat sadekuurot. Ulko-kirjalaatikoita täytyy joskus evakuoda teltan sisään, ja teltan ylös käärityt seinämät pitää laskea alas sateensuojiksi.

Kirjamessujen epävirallinen toimitusjohtaja on Nappi-niminen kissa, joka vaeltaa pihalla, katoaa ja löytyy, nukahtelee mielellään johonkin tyhjään pahvilaatikkoon. Illalla kun teltan seinät lasketaan alas ja suljetaan tiiviisti vetoketjuilla, Nappi yrittää kätkeytyä telttaan yöksi. Kauppiaat lähtevät hotelleihin, joita ovat lähimpinä Myllykoskella Leo ja Rauhala.

*

HOSTEL RAUHALA INN on "Museo-Majatalo", Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut matkustajakoti (vuodesta 1934). Sen valkoinen funkkistalo on 1930-luvun alussa rakennettu aivan entisen (jo puretun) Myllykosken asemarakennuksen viereen, rautatien itäpuolelle.

"Rauhala" on kuulemma ollut Suomen yleisin matkustajakotien nimi. Myllykosken Rauhalassa ovat yöpyneet sodanjälkeisen ajan kiertävät esiintyjät, kuten Olavi Virta, Aku Korhonen, Esa Pakarinen ja Tapio Rautavaara.

(International Youth Hostel Handbook 1987/88: Finland. Anjalankoski. Retkeilymaja Rauhala. Itäasemantie 17, 46800 Myllykoski. Number of beds: 5. Bednight fee: 38-76 FIM. Members' kitchen provided. Meals provided. Family rooms available. Railway station: Myllykoski 100 m.)

Ajamme tunnelissa rautatien ali itään ja käännymme etelään. Vehmas villi metsä reunustaa Itäasemantietä talolle 17. Kansainvälinen retkeilymajojen tunnuskuvio ja Hostel-viitta puiden ja tuuheiden pensaiden välissä aukolla, josta voi ajaa pihalle. Inn, Matkustajakoti, Rauhala. Monta nimeä esillä. Ikkunoista loistavat värikkäät neon-valot ja myös neon-kellonaika ulos!

Majatalon isäntä, eläkkeellä oleva opettaja, opastaa uudet vieraat kuistin kautta sisään. Ulkokengät on tapana riisua eteiseen. Pohjakerroksessa on oikealla pohjoisessa keittiö, jossa on avonaulakko huoneiden avaimille. Rauhalan pinta-ala on 200 m2.

Nousemme natisevia portaita yläkertaan. Pohjois-etelä-suuntaisen keskikäytävän varrella on rinnakkain neljä huonetta ikkunat länteen (n:rot 2-5) ja kaksi itään (päissä). Käytävän varrella on penkki ja kummassakin päässä vieraiden käyttöön jääkaappi ja mikroaaltouuni. Yleisten tilojen valot toimivat liikekytkimellä.

Itäpuolen huoneiden välissä on portaikko, sekä wc (uusituin posliinein) ja suihkukomero. WC:n lattialle jää aina lätäköitä suihkukomerosta. WC:n ovi suljetaan sisäpuolelta yksinkertaisella pienellä metallisella koukulla. Käymälän vihreää käsipyyhettä ei vaihdeta päivittäin, jos koskaan. Valot sammuvat runsaan minuutin välein ja sitten on huidottava käsillä, jotta ne syttyisivät uudelleen.

Makuuhuoneen raskaat puiset huonekalut ovat vanhoja. Seinillä on valokuvia 1950-luvun suomalaisista viihdetaiteilijoista ja muita koristeita, kuten jouluporoja neon-valokuvioina ikkunoissa ja pieni hohtava luuranko wc:ssä. Lattiaa ei ole imuroitu. Kaapin ovessa roikkuu eksoottinen japanilainen kylpytakki, kai käytettäväksi, vaiko koristeeksi?

Huoneen 4 ikkunasta on näköala junaradalle, jota kulkevat monet pitkät tavarajunat ja lyhyet henkilöjunat Kotkan ja Kouvolan välillä. Huoneessa on todella KUUMA heinäkuussa, kun ikkuna on ollut koko päivän kiinni! Ikkunan lisävarusteina ovat rullaverho ja pitsiverhot.

Majatalon omistaja kertoo mielellään talon historiasta ja näyttää huonetta numero 2, jossa asui pitkään Kitty Linder, jota Mannerheim kuulemma kävi tapaamassa tullen salonkivaunu-junalla 100 metrin päähän asemalle. Paperitehtaan omistajista kenraali Rudolf Walden suosi yhteisöä, kun taas Björnberg halusi vain rahaa. Kirkon 45 metriä korkean tornin huipulla on kauas näkyvä, neon-valaistu risti, koska Walden oli nähnyt sellaisen Keski-Euroopassa ja viehättynyt.

Vantaalainen antikvaari onnistuu ostamaan yhden vanhan pöyälampun talon isännältä, ja tämä puolestaan poikkeaa messuilla ostamassa vantaalaiselta Tapio Rautavaaran vinyyli-äänilevyn.

**

INKEROINEN on seuraava juna-asema ja taajama Myllykoskelta etelään. Ajamme sinne illalla kello 17. Inkeroisissa on enemmän palveluita kuin Myllykoskella, kuten hotelli Kantri, monia ravintoloita, kirjasto, tavaratalo Tokmanni ja ruokakauppa Lidl. Tuolla näen Inksun Baarin, täällä Inksun Kuntosalin. Omistaakohan joku "Inksuksi" kutsuttu Inkeri tai Inka puolet kylän yrityksistä? Kävelen länteen Kymijoen ylittävälle sillalle katsomaan jokimaisemaa. Viereinen tie Lauttatie muistuttaa ehkä ajasta ennen siltaa.

***

LIIKKALAN VALLIT ovat sotahistoriallinen nähtävyys Liikkalan VPK:n luona, lyhyen automatkan päässä Inkeroisista. Venäläinen sotapäällikkö Suvarov kunnosti ne 1792 Katariina Suuren aikaan. Vallit tulivat jo 1808 tarpeettomiksi, kun Suomi oli liitetty Venäjään, ja ne näkyvät enää kumpuiluna vuosisatoja kasaantuneen maan ja ruohon alta. Heinikkoon on niitetty polku käveltäväksi. Ilman taustatietoja en olisi nähnyt mitään erikoista. - Vitsailin Hattujen ja Myssyjen taistelupaikasta, josta löytyisi yhä kaivauksissa myssyjä sekä hattuja.

****

MYLLYKOSKEN KIRKKO (1936, W.G. Palmqvist), on päätytornillinen, valkoiseksi rapattu, tiilistä muurattu pitkäkirkko, kaunis nähtävyys. Kirkon 45-metrinen torni on niin korkea, että toimii hyvänä maamerkkinä, näkyy joka suuntaan puiden ja talojen yläpuolella. Tornin huipulla loistaa neon-risti! Kirkon länsipuolella on kaunis puistikko ja toriaukeama. Illalla huomasin kirkon olevan auki ja ovista tuli ulos sotapoikia. Armeijan soittokunta oli esiintynyt. Joku pariskunta keksi mennä sisään, minulta jäi menemättä.

*****

KYMI LIBRIN kirjallisuustapahtumassa kävin lauantaina. Vihreäliivinen vartija myi portilla 15-20 euron lippuja. "Wanhassa kirjahallissa" esiintyi kirjailijoita ja palkittiin novellikilpailun voittajia. Esimerkiksi aiheena oli sauna: kilpailija luki ääneen sauna-novellinsa. Kirjahallin seiniä peitti lattiasta kattoon kirjahylly, joka oli täynnä käytettyjä kirjoja, koristeeksi.

Ulkona pihalavalla palkittiin paikallinen "vuoden yrittäjä": Jawa-moottoripyörien kauppias- ja maahantuoja-pariskunta. "Miksi yrittää juuri Myllykoskella? Miksipä ei!"

Makkara-peruna-katuruoan ja kirjojen kauppa kävi, vantaalaiselta antikvaarilta osti parhaimmillaan eräs pariskunta 3 muovikassillista kirjoja 130 eurolla. Sadekuurot pakottivat kauppiasta välillä siirtämään kirjojaan teltan suojaan.

Kello 15 loppui ohjelma ja alkoi kirjojen pakkaaminen banaanilaatikoihin sekä teltan purkaminen. Esiintyjien "Backstagelle" oli jäänyt ylimääräisiä syömättömiä lohileipiä ja juustoleipiä, joita jaettiin sitten kauppiaille.

Paluumatkalla ajoimme Korian, Kausalan, Nastolan ja Lahden kautta. Matkan varrella ohitettiin "Kymi Ring"- autorata, jossa oli kilpailu meneillään. Lahdentieltä menimme Vihtiin Nummelan varastohallille. Päivä päättyi kotiinpaluuseen klo 22.

.

783. Loviisa - keräilymessut 2023

Loviisan Antiikki- ja keräilymessut järjestettiin elokuun viimeisenä lauantaina ja sunnuntaina 27.8.2023. Tapahtumapaikka oli ruotsinkielisen lukion Svenska Gymnasiumin komea jugend-talo (Magnus Schjerfbeck, 1908), Brandensteininkatu 27, Loviisanlahden pohjukassa.

Jo perjantaina 25.8.2023 klo 7:30 lähti vantaalaisen antikvaarin pakettiauto hakemaan Nummelan varastosta Vihdistä parikymmentä banaanilaatikollista keräiltäviä kirjoja sekä sarjakuvia, äänilevyjä, karttarullia, tauluja, julisteita, kankaita, astioita, lasivitriinejä, pöytälamppuja, Aalto-tuoleja, kristallikruunun, sotilaskypärän.

Iltapäivällä innokkaimmat kauppiaat kokoontuivat klassisen kauniin koulutalon pihalla Loviisassa. Oppilaita kulki sisään ja ulos. Kauppiaat päästettiin taloon vasta klo 15. Juhlasalissa oli vantaalaisen myyntipaikka. Suorat portaat ovelta ensimmäiseen kerrokseen, käännös ja portaat toiseen kerrokseen. Laatikoiden kantamista pihalta asti, kun ei voi ajaa autolla sisään juuri oikealle paikalle, kuten isojen kaupunkien messuhalleissa.

Näyttämön eteen 4 + 6 vantaalais-antikvaarin pöytää. Talon kalusteita ja kauppiaiden tuomia omia pöytiä. Näyttämöä saattoi hyödyntää lisätilana tavaralle. Flyygeli oli työnnettävä pyörillään nurkkaan. Itäkulmaan tulivat äiti ja tytär vuonna 2023 ainoan kerran myymään, ensi vuonna aikovat pelkästään ostaa. Pöytien varustamista klo 15-18.

*

KOSKENKYLÄ, Forsby. Pieni turistimatka illan piristykseksi. Auton navigaattorin neuvoilla kapean kärrytien päähän katsomaan vanhalta pikkusillalta koskea. Toinenkin auto pysäköi pihassa tien päässä, kalastajia. Virtaavassa vedessä on ainakin enemmän tunnelmaa kuin kuukautta aiemmin Kouvolan Anjalankoskella, Liikkalan valleilla, jotka olivat enää epämääräisiä kasaantuneen maan pyöreitä kohoumia maastossa.

PERNAJAN KIRKONKYLÄ. Keskiaikainen kivikirkko, Mikael Agricolan patsas, hautausmaa. Olen käynyt kerran aiemmin, eikä uusi käynti tunnu miltään.

**

"PEACEFULL PERNAJA", Segersbyntie 181, internetissä varattu yöpymispaikka, 13 kilometriä Loviisasta. Mikael Agricolan Pernaja on liitetty Loviisaan. Garpgård on kylä tai kartano kartassa, Pernajan kirkolta luoteeseen. Pernajanlahden koillisrannikolla mutkittelee kapea hiljainen tie, jolle mahtuu auto kerrallaan ajamaan. Onneksi ei ole kertaakaan vastaantulijoita. Ei osu silmiin edes levennyksiä, kohtaamispaikkoja autoille.

Aikanaan tien varrelta löytyy, puiden ja pensaiden takana piileksivä, vain ajoportin aukosta pihan ulkopuolelle näkyvä, salaperäisen arvoituksellinen kaksikerroksinen harmaantuvasti valkoinen kivitalo, suunnilleen yhtä korkea kuin leveä, funkkis-tyyliä 1930-luvun alusta.

Etupihalla seisoo ahtaasti villiintyneen kasvillisuuden keskellä monta henkilöautoa ja pari moottoripyörää, sekä kirjava joukko ihmisiä pulisemassa keskenään. On vähän hippikommuunin tuntua ja sen kaiken keskellä häärii Jeesuksen näköinen parrakas, hyvin pitkätukkainen talon omistaja, joka tulee kättelemään uusia asiakkaita ja opastaa nämä sisälle taloon.

Pitäisiköhän ottaa ulkokengät jalasta eteisessä? aprikoimme (Kouvolan Myllykosken matkustajakodissa "Rauhalassa" oli sellainen tapa). "IHAN vapaasti kuten vain haluaa!" sanoo majatalon isäntä kuulostaen suurpiirteiseltä.

Huoneemme ovi onkin jo eteisessä heti ensimmäinen vasemmalla. Se on leveä pariovi: talon kirjastohuoneen läpinäkyvät lasiovet. Ovien sisäpuolella on molemmin puolin verhot, jotka voi vetää ovien eteen, jos ei halua näkyä eteiseen kuin olisi näyttämöllä.

Eteisen toisella puolella on lähin käymälä, jonka kalusteet ovat uusia ja siistejä. Ovessa ei ole lukkoa, vaan pieni metallinen koukku sisäpuolella, jolla oven voi sulkea. Täsmälleen samanlainen ratkaisu kuin Myllykosken matkustajakodissa, joka oli varsin samannäköinen ja samanikäinen 1930-luvun alun kaksikerroksinen funkkis-talo. Talon yläkerrassa on kylpyhuone, joka on varustettu porealtaalla.

Kaikki hotellihuoneemme seinät ovat täpötäysien kirjahyllyjen peittämiä lattiasta katonrajaan asti. Huoneeseen on ahdettu ainakin iso kirjoituspöytä tuoleineen, nojatuoleja, lipasto, taulu-televisio sekä vielä sänky. Isäntä tuo petivaatteet ja toiselle vieraalle ylimääräisen varavuoteen, joka sitten melkein täyttääkin vähäisen jäljellä olleen tyhjän lattiatilan. Jää enää kapeat käytävät liikkua kirjastohuoneessa.

Kirjakauppiasta kiinnostavat tietysti huoneessa olevat monet tuhannet kirjat, tuoleillekin kiiveten, katonrajaan kurottamaan yltääkseen. Aihepiirejä riittää maasta taivaaseen. Paljon yhteiskunnallista ja hengellistä kirjallisuutta monista uskonnoista. Useita uusia kappaleita Sari Näreen kirjoittamia kirjoja, sekä vanhoja Meurmanin sukuun liittyviä kirjoja.

Minua kiinnostaa eniten päätoimittaja Kari Hokkasen kirjoittama juhlakirja "Ilkan sata vuotta" eli Vaasassa ja myöhemmin Seinäjoella ilmestyneen maalaisliittolaisen Ilkka -sanomalehden historia, koska laihialaissyntyinen isoisäni toimi 1910-luvulla lehden taloudenhoitajana eli toimitusjohtajana. Uutena tietona minulle selviää, että isosetäni, laihialainen maanviljelijä ja neljän kirjan kirjailija. on työskennellyt myös toimittajana Ilkassa. En ehdi lyhyessä ajassa lukea kaikkia satoja sivuja Ilkan levikkitaistelusta kokoomuslaisen Vaasa-lehden, myöhemmin Pohjalaisen kanssa, eikä Hokkasen kirjaa ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa, Finlandia-kirjalla kylläkin.

Aamiainen on tarjoilla viereisessä ruokailuhuoneessa yleensä klo 8 alkaen, mutta aikaisen kirjakauppiaan pyynnöstä jo klo 7:30. Kaurapuuroa, mustikka- ja omenamehua, kahvia, karjalanpiirakoita, neljää lajia leipää, kuumia kananmunia, juustoa, tomaattia, kurkkua. Kasvis-aamiainen, ei leikkeleitä tai makkaraa. Talon isäntä ohjaa sivutoimisesti myös joogatunteja.

Majatalossa pitäisi olla neljä vierashuonetta, mikäli kirjastohuone ei ole improvisoitu viides. Muita vieraita näyttää elokuun viimeisenä viikonloppuna olevan pariskunta Suomesta sekä yksinäinen nainen Italiasta, Ensimmäisen illan ruuhka pihalla saattoi johtua opiskelijapojan lähtötouhusta moottoripyörällä Lappeenrannan yliopistoon.

***

LOVIISAN KERÄILYMESSUT ovat auki kymmenestä alkaen, 7 tuntia lauantaina ja 5 tuntia sunnuntaina. Kauppiaat haluavat viimeistellä pöytiään jo kello kahdeksasta aamulla. Myyntipöytiä on sokkeloisesti koulun eri luokissa ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa.

Majatalon isäntäkin aikoo käydä messuilla Loviisassa. Hän ehtii italialais-vieraansa oppaana koulun juhlasaliin sunnuntaina sulkemisaikaan kolmelta ja ostaa vantaalais-antikvaarilta kolme kirjaa parillakympillä.

Sunnuntain lopuksi runsas tunti pöytien purkua ja banaanilaatikoiden kantamista pihalle autoihin. Naapurikauppiaat äiti ja tytär kierrättävät kollegoilleen myymättä jääneitä painotuotteita, kuten Anttilan postimyyntiluettelon vuodelta 1974. 

****

LOVIISAN NÄHTÄVYYDET 2023:

1) IDÄSSÄ:

Lähdin kävelemään koululta itäkaakkoon Loviisanlahden rantapuistoon.

RUUSUPUISTOSSA kasvatetaan monenvärisiä lajikkeita. Pieniä polkuja sokkelona korkeiden pensaikkojen seassa. Veistoksia.

RANTARAITTI, pitkä kävelytie etelään Laivasillalle. Palasin sitä sunnuntaina Laivasillalta koululle.

KELLUVAA SILTAA pitkin pääsevät jalankulkijat ylittämään Loviisanlahden pohjukan itään, Asuntomessujen alueelle. Toinenkin turisti kulkee puusiltaa edelläni.

KELLUVA TALO on rakenteilla vastarannalla, ensimmäinen suunnitellusta yhdeksän pientalon ketjusta. Ulkopuolelta valmis, sisätyöt kesken, pääsy kielletty talon omalle sillalle. Lähellä rannalla on Asuntomessujen rivitalo, lasiseinä omille pihaterasseille meren suuntaan. Sisämaassa Asuntomessujen korkea kerrostalo merinäköaloin.

LEIKKIPUISTO vieressä rannalla. Kiipeilyseinä, josta selviävä lapsi pääsee yläkannelle ja liukumäkeen. Seiniin kytkettyjä palikkatehtäviä lapsille. Tarzanin liaani heilahtamisiin liukuradalla. Parasta mielestäni ovat kokeilemani maahan kaivetut kaksi pientä trampoliinia, joilla kaksi lasta voi yhtä aikaa kilpailla hypyillään. Aamupäivällä ei ole muita leikkijöitä.

ASUNTOMESSUJEN reunalla kävelen SAARISTOTIETÄ kaakkoon. Lounaispuolella on upouusien pientalojen alue, palaan myöhemmin takaisin niiden pihateitä pitkin. Asuntomessut ovat päättyneet, joissakin taloissa asutaan, toisia voi katsella ulkoa tyhjinä. Laiturilla tai aallonmurtajalla voi käydä. Etelämpänä vastaan tulee pari vanhaa omakotitaloa, jolloin Asuntomessualue loppuu.

LUONTOPOLKU rannalla synkän tuuheassa metsikössä. Laitureita ja suojavalleja aallokkoa vastaan, Niitä pitkin voi kävellä meren syliin kauemmas rannasta.

KUNINGATTAREN PUISTO. Ruotsin prinsessa on kutsuttu vihkimään Viktorian aukio uuteen puistoon. Taulukartta monista kohteista. Rantaruovikkoon lähtee viehättäviä pitkospuureittejä. Opastauluissa matkan varrella selitetään luonnon ihmeitä, kuten sudenkorentoja. Kaislikoksi luullaan usein ruovikkoa! Lapsiperhe kulkee polkua riemuissaan leikkipuistoon. Minä kuljen toista pitkosreittiä lounaaseen kohti pohjoisen jokisuita, jossa lahdenpohjukassa enää tärkeän autotien Mannerheiminkadun silta.

*****

2) POHJOISESSA:

JOKISUISTON vihreä nurmikkolaakso Mannerheiminkadun pohjoispuolella on avaruudessaan miellyttävä viheralue keskustan tuntumassa, joten siellä kulkee enemmän ihmisiä kuin Kuningattarenpuistossa.

UNGERN, Loviisan keskeneräisistä linnakkeista komein rauniomuuri, vanha nähtävyys ja kesäjuhlien pitopaikka.

EHRENSVÄRDIN POLKU yhdistää upeasti historiareitin ja luontopolun! Kuljen osan lauantaina ja kokonaan sunnuntaina. Ulkotauluissa selostettuja kohteita on reitin varrella 18. Valitettavasti luontevin lähtöpaikka Ungern on kohde numero 13, kumpaan suuntaanko lähteä siitä? Toisaalla tulisi vastaan 12, toisaalla 14. Kun kuljen kohti pienempiä numeroita, on mentävä aina loogisesti päinvastaiseen suuntaan kuin pystytetty nuolitolppa näyttää, mikä on paikoin hankalaa, eksyin reitiltä lauantaina. Nuoli tarkoittaa kääntymistä, esim. oikealle, yleensä 90 astetta. Päinvastainen suunta ei ole suinkaan vasemmalle, vaan oman selän suuntaan, jos näkee nuolen oikealle edessään.

Ehrensvärdin polun alku on sijoitettu pohjoisimmaksi eli kauimmaksi keskustasta. Lähtöpisteessa on postilaatikon näköisessä muovikotelossa vieraskirja sekä jaossa ilmaisia A4-kokoisia monistettuja reittikarttoja. Siellä niiden levikki on varmasti pienin, vain koko reitin kulkijoille! Nuoliviitat voivat riittää opastukseksi ilman karttaakin.

Kohteet 1-4 ovat luoteessa vaikeimmalla luontopolku-osuudella, jonka huonojalkainen voi sivuuttaa helpolla vaihtoehtoreitillä. Mäkimaasto. Ihana lehtimetsä! Tammea, jalavaa ja vaahteraa! Nähtävyyksiä Kuninkaanlampi, laaja kuoppa, jossa ei ole nyt vettä. Ehrensvärdin piti rakentaa linnoitusta tännekin, mutta maaperä oli liian huonoa, paalutuksia, työt jätettiin kesken.

Kohde 6 on kartassa Raveliini, n:o 7 linnoituksen ulkokehä, 10-11 on Rosen-nimisessä toiseksi parhaassa rauniolinnakkeessa. Sieltä etelään Ungernille (13), josta länteen suistopuiston halki keskimmäiselle jokihaaralle, jonka itärantaa koilliseen.

GARNISON on historiallinen entinen varuskunta-alue läntisen joen haarojen välissä, vanhoja pientaloja, kauneimmillaan nähtävyys kaikilla jokirannoillaan, joita voi seurata polkuja pitkin, kuljin niitä mielelläni kahtenakin päivänä peräkkäin!

******

3) ETELÄSSÄ:

MYLLYHARJU, jatkuu keskustasta etelään, mäntymetsää, terveellinen kävelykohde jo Loviisan entisen kylpylän vieraille. Söin rinteestä 150 mustikkaa, lopetin vasta kun ampiainen pisti minua päähän tukan alle, pistopaikka tuntui vuorokauden kipeältä. Uusi kokemus.

KUKKUKIVI, punainen takorautainen näkötorni kolmella kerroksella kapein, ahtain kierreportain, Myllyharjun eteläpäässä. Ylös asti oli kiivettävä. Korkea puusto vähän rajoittaa näkymiä. Olen käynyt Kukkukivellä muillakin vuosikymmenillä.

PLAGEN, uimaranta Kukkukiveltä kaakkoon, luontopolkua pitkin metsän halki, pari tietä ylittäen. Lukittuja kauniita uimakoppeja kahdeksan. Katsoin autiota hiekkarantaa, ei ollut yhtään uimaria elokuun viimeisenä sunnuntaina! Ravintola-asiakkaita.

TULLISILTA, niemi itään ja laituri merelle, laivat laituriin tänne, kun maa nousi ja lahti mataloitui pohjoisempana. Vanhan satamakaupungin tunnelmaa hiljaisesti.

LAIVASILTA, laivalaituri, josta vesibussi Svartholman linnoitukselle ja johon "J.L. Runeberg"-laiva risteilee Helsingistä heinäkuussa torstaisin. Ravintolaterassien keskittymä, Yhdessä viereisen SUOLATORIN kanssa Loviisan toinen vilkas kesätori.

*******

4) MUSEOT:

KOMENDANTINTALO, Loviisan kaupunginmuseo pohjoisessa. Ilmaispäivä! Minulla Museokortti. En ollut käynyt aiemmin. Vain muutama muu vieras. I krs: Vaihtuva näyttely: Suola ja muut mausteet, kiinnostava! Myös videoesitys tv-ruudulta. II krs: Sibelius Loviisassa ja kylpyläkaupunki. III krs: Tinasepän paja ja hopeasepän paja lavastettu ullakolle kapeiden portaiden yläpäähän. Viihtyisä museo, jossa käyn uudelleen, jos voin!

HYÖTYPUUTARHA Komendantintalon edessä, kadun itäpuolella. Kiinnostavia lajikkeita, minulle ennennäkemättömiä.

MERIMUSEO Laivasillalla, punaisessa puisessa makasiinissa. Museokortilla. Positiivinen yllätys, antoi enemmän kuin odotin, laivoihin liittyviä asioita, mukava kierros kahdessa kerroksessa. Tulisin toistekin tilaisuuden tullen.

HOMETALON MUISTOMERKKI. Leikkimökin kokoinen pikkutalo, joka oli rakennettu Loviisan entisestä kaupunginkirjastosta poistetuista homehtuneista kirjoista. Pystytetty kauppatorilta etelään kulkevan puistokadun nurmikolle. Katsottavissa vain ulkopuolelta. Havaitsin tuttuja kansikuvia.

********

5) TAPAHTUMAT:

LOVIISAN VANHAT TALOT -PÄIVÄ, kävelykierros. Kävelin kauppatorille ja ihmettelin, miksi pitkät jonot kahdelle puiselle kioskille? Toisessa myytiin rannekkeita, joilla pääsee sisälle tapahtumaan osallistuviin yksityistaloihin. Toisessa vaihdettiin internetissä etukäteen ostettuja lippuja rannekkeisiin. Taloja kiertäviä pariskuntia ja seurueita ja naispareja tuli laumoittain vastaani sekä Garnisonin että Laivasillan suunnilla. Oli selvä naisenemmistö. Näytettävät talot oli merkitty hyvin ja katselin niitä kaduilta tai joskus pihoilta.

KIRPPUTORIMYYJIÄ torit, puistot ja jalkakäytävät täynnä etelässä lauantaina. Kierrätyspäivä. En ole mahtua puistojen käytäville pysähtelevien ostajien tungokselta. Liikaa hulinaa Loviisan keskustassa.

Olen käynyt Loviisassa monta kertaa eri vuosikymmeninä: Runeberg-laivalla, linja-autoilla, pikkuautoilla, kerran jopa erikoisjunalla Lahdesta! Olinko jo nähnyt Loviisaa tarpeeksi? - Enpä ollutkaan! Loviisa oli kehittyvä pikkukaupunki virkeimmillään! Kesän 2023 parhaita yllätyksiä.

.

782. KAUHAVA 2023 (1. kerran)

Lähdin Kauhavalle, toiseksi viimeiseen kaupunkiin, jossa en ollut ennen pysähtynyt (Kiuruvesi viimeinen) keskiviikkona 26.7.2023. Helsingin päärautatieasema, laituri 7, klo 6:19 pohjoiseen lähtevä juna, kärkivaunu 5, istumapaikka 79 yläkerrassa.

Menin sisään vaunun eteläpäästä, mistä olikin pitempi reitti, sillä vaunu oli toisinpäin kuin kaavakuvassa oli ollut - varatessani lipun internetissä. Jouduin istumaan selkä menosuuntaan, minkä olin etukäteen halunnut välttää. Vaunuun tuli minun jälkeeni pariskunta, jonka mies nurisi samasta seikasta.

Konduktööri tarkasti junalipun matkapuhelimestani vasta klo 6:50, puolen tunnin odotukseni jälkeen, Tikkurilan ja Tampereen välillä. Mies- ja naiskonduktöörit kohtasivat, kun toinen tuli keulasta ja toinen takaa. Hyvin toimivat laitteet!

Olin jo junan lähtiessä hakenut sähköpostista matkalipun tarkastuspuolen esille, ja sulkenut puhelimen. Kun käynnistin kännykän uudelleen, lipun kuva palasi heti esiin. (Uutta minulle: en ollut tätä kesää ennen ajanut kaukojunilla yli 10 vuoteen, ennen junalippuni olivat paperisia!)

Pari riviä edelläni istui kaksi junia harrastavaa teinipoikaa tekemässä havaintoja rataliikenteestä. Minusta oli hauskaa katsella läpimennen Hämeenlinnaa ja Tamperetta, vaikkakin ikkuna oli vähän huonosti kohdallani (myös paluumatkalla, vaikka kaaviosta sijainti oli näyttänyt hyvältä). Onnenkauppaa taitaa paikan varaaminen olla!

*

KAUHAVA kuulutettiin junassa hyvissä ajoin klo 9:45. Vasta nähtyäni ikkunasta tien ja Kauhavanjoen ylityksen kapusin alakertaan ulko-ovelle. Aukaisunappi. Laituri 1 (ainoa) idän puolella. Vaununi oli pohjoispäässä ja lähdin kävelemään etelään kohti suurta, puusta rakennettua (entistä) asemarakennusta, kuten puoli tusinaa muutakin matkustajaa, joista joitakuita odottivat vastaanottajat.

Ulkokellot näyttivät aikaa aseman seinällä, mutta odotushuone oli suljettu jo vuosia sitten. Viereinen "Linja-autoasema" oli tyhjä. Pysäköintialueella henkilöautoja. Kävelin edelleen etelään, jossa laituri 1 vaihtui kävelytieksi, poluksi ja puuportaiksi alikulkutien aidatulle jalkakäytävälle. Autokaistat oli kaivettu syvemmälle radan alle. Tie radan ali lännestä itään on KAUPPATIE, pikkukaupungin pääkatu!

Alitin junaradan länteen. Ajattelin käyttää aamutunnit kävelläkseni ensimmäiseksi kauimmaksi, kuuden kilometrin päähän peltojen keskelle etsimään näköalatornia, nähdäkseni lakeuden latomeren?

Maalattu puuhuvila "Pinkki Alvar" (Kauppatie 42) oli tilausravintola heti alikulun länsipuolella. Lännessä oli taajaman haja-asutusta ja poikkiteitä, kuten Kosolantie ja Rengastie. Etelään, Kauhavanjoen ylittävälle sillalle lähti poikkitie, mutta katkaistu autoilta ja jalankululta 17.7.-7.8.2023 väliselle ajalle siltatyömaan vuoksi.

Heinäkuun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Joitakin vastaantulijoita, kävelijöitäkin, koirantaluttaja, pyöräilijöitä. "Puistola" oli kuja, joka vei neljälle pientalolle tien eteläpuolelle, ehkä yhtä aikaa kaavoitetuille.

Kauhavasta tuli mieleeni Villi Länsi. "Kaupunki" levittäytyy tasangolle isosti ja vapaasti. Siistejä yhden-perheen-taloja. Muutamalla hyvin hoidetulla pihalla rullasi pieni robotti-leikkuri hoitamassa nurmikkoa.

**

MUSEO, tienviitta pohjoiseen: "Iisakin Jussin tupa". Viereisten pientalojen pihoilta kuului tielle aamukahvikeskusteluja. "Museo auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-17." Pihapolku itään. Kello oli vasta 10:30, olin yksin.

Katselin ulkoa pihaa ympäröivät vanhat puurakennukset. Päärakennuksessa oli 5-7 ikkunaa länteen, oviseinä itään. Ulkorakennuksia pari-kolme. Kulkuväylä oli niitetty heinikkoon. Seinään kiinnitetty A4-paperi kertoi pihan kunnostamiseen saadusta rahoituksesta.

Kävelin toista pihalta alkavaa polkua pohjoiseen metsikön läpi. Etäämpää löytyi vanha Viljamakasiini, sekä Sotaveteraanien puinen seuratalo, joille oli maantieltä myös omat tienviittansa ja hiekkatie, jota palasin etelään kestopäällystetylle maantielle.

Jatkoin maantietä peltojen keskellä vielä pari kilometriä länteen, mutta auringon paahde ilman riittäviä puiden varjoja alkoi tuntua liialta. Seuraavaa siltaakaan joen yli etelään ei tullut vastaan, että olisin voinut etsiä Saarimaan, Alajoen ja Näkötornin, ilman kunnon karttaa. Jokikaan ei näkynyt tielle.

Ehdin silti nähdä jo Kauhavan latomerta, avaria peltotasankoja ainakin pohjoiseen, vaikkakaan en yhtä etäälle kuin korkeampaa näkötornista olisin voinut. 

***

KESKUSTAAN. Palasin junaradan alikululle ja jatkoin Kauppatietä itään, kaupungin sydämeen. "Lankava" (Kauppatie 65) oli iso talo, jolla valtava pysäköintialue, lankojen valmistaja ja lankakauppa vuodesta 1925. "Kahlekuningas" (Kauppatie 79) oli moottoripyöräliike. Mieleeni tuli Kauhavan ruma vallesmanni ja raskaasti kahlitut Härmän häjyt Isontalon Antti ja Antti Rannanjärvi. 

Hotelli Kauhava ja Susihukka-ravintola (Kauppatie 71), isoja talonumeroita. Pitkän kadun varrella useita pizzerioita. Lidl, Alko, K-Supermarket (Kauppatie 82), Tokmanni (Kauppatie 86), pari apteekkeia. Kirpputoreja Lähetystori (Kauppatie 117).

R-kioski (Kauppatie 48) oli kerrostalon kivijalassa paikalla, jossa oven pielessä on pysyvästi varjoisaa, ja siinä penkki, jolla äänekäs vakioseurue viettää koko päivän keskenään turisten.

Valtava tyhjä Kauppatori (toripäivä perjantai), jolla keskiviikkona vain Katugrilli Samburger; yksi auto pysähtyi ja kuljettaja jäi syömään kioskin terassille. 

Kauppatien poikki kulkee autoista vilkas Kauhavantie eli Kantatie 63, joka ylittää etelässä Kauhavanjoen. Käyn joen sillalla. Löydän rantakävelytien itään. Rantaan on rakennettu penkeillä varustettu terassi, jossa ei istu ketään. Kävelytie kapenee ahtaaksi poluksi joen ja kaupungin sosiaalisen asuintalon väliin.

Kunnallisen vuokratalon pohjoispuolella on iso, valkea, rumahko kaupungintalo ja sen itäreunassa kaupungin ainoan elokuvateatterin sali: Y-KINO (Kauppatie 109). Viikon ohjelmistossa on Barbie-elokuva, mutta keskiviikkona ei ole näytöksiä!

****

KIRKKOTIE on toinen Kauppatien poikkitie, jolta on silta Kauhavanjoen yli, kirkon puolelle. Josef Stenbäckin komea goottilainen kivikirkko vuodelta 1925. Kirkkotien länsilaidalla on puistokäytävä, joka tarjoaa kävelijöille lakeudella harvinaista varjoa auringolta. Etäämpänä lännessä on Puukkotehdas (Iisakki Järvenpää).

Kirkkotien risteyksen jälkeen on Kauppatien varrella idässä sairaala tai iso terveyskeskus. Kauempana idässä (Kauppatie 121) pieni K-kauppa Laaksovirta ulko-ovi auki, edessään rollaattori ja polkupyörä. Iso ruma valkea Nuorisoseuran talo (Kauppatie 113). Ulkonäöltään kauniimpi punainen Työväentalo (Kauppatie 123) tok86

*****

KIRJASTO. Valkoinen, vielä uutuudenhohtava, pyöreämuotoinen kirjasto- ja museotalo on osoitteessa Kauppatie 88. Vietän siellä iltapäivää suojassa auringolta. Yksinäinen virkailija tervehtii harvinaista vierasta. Valikoima näyttää hyvältä, kuten Suomen kunnankirjastoissa yleensä. Kierrän osastoja ja luen Mauri Kunnaksen "nuoruudentöherryksiä" (sarjakuvia) sekä peruukeista Suomen historiassa.

Lehtisalin kulmassa näkyy olevan hiljakseen 2-3 muutakin asiakasta. Muutama käväisee vain palauttamassa kirjoja. Pohjanmaan lehtiä: "Komiat", "Järviseutu", "Lapuan lehti" - jossa jopa 28 sivua, kerran viikossa, tuorein tänään keskiviikkona 26.7.2023. Myös Helsingin Sanomat tämänpäiväinen.

Kirjaston itälaidalla on kaksi museotilaa sisäovin: Puukkomuseo ja Tekstiilimuseo. Yleisölle on invavessa ja tavallinen wc, jolla lavuaari-eteinen ja pyttykoppi, molempien ovissa lukot. Paperipyyhkeet ja vessapaperirullia, kielto: "Älä pölli!"

******

LENTOKONEPUISTO Kauppatien numerossa 86, Kantatie 63:n risteyksessä. Tasaiselle lakeuden nurmikentälle on sijoitettu ylös pylvään nokkiin kaksi Ilmavoimien vanhaa lentokonetta, ranskalainen Fouga Magister sekä Hawk suihkuharjoituskone. Kahdessa lasiseinäisessä paviljongissa on vanhoja pienkoneita: Vinka, Viima, Pyry, Saab Safir. Paviljonkien suurimpia lahjoittajia on tekstien mukaan Juhani Aho (lentäjä ja armeijan lääkäri). Polku kiertää lasipaviljonkien ympäri (sisälle ei pääse) ja pylväiden juurilla on istumispenkit.

Puistosta kävelin Kauhavantien alitse länteen Kehätietä. Rengonsalossa pikkutien pientalon pihaportilla on ehkäpä lasten pyörittämä jäätelökioski, "auki viikonloppuisin". Mummo pyyhältää ralli-rollaattorilla tietä nopeammin kuin kävelen. Ratatie etelään Rautatieasemalle. Nikolaintie itään. Palaan keskustaan.

Käyn sisällä pienessä Kauppakeskus Vallesmannissa (Kauppatien pohjoislaidalla), jossa kahvila, kirpputori Aarrekammio, pienyrittäjiä, aulassa jaossa esitteitä, seinällä kello ja Kauhavan seinäkartta!

*******

RANTAPUISTOON. Herraintie lähtee Kauppatieltä junaradan vartta pitkin etelään, jossa kävelysilta joen yli radan vieressä. Passinkangas, pientaloja puolipiilossa pienten kumpujen takana kuin Kippari-kalle sarjakuvassa.

Olen aamusta alkaen kaivannut Kauhavalla Rantapuistoa jokivarteen, kaupunkilaisten kesä-olohuonetta? Vasta viimeiseksi illalla löydän sellaisen. Passinkankaalta kulkee joen etelärannalla penkein ja roskakorein varustettu kävelytie ainakin joen kävelysillalle asti. Mutta auringolta varjostavia puita kaivattaisiin enemmän kuin hyvin leikattua nurmikkoa. Parempi paikka pilvisellä säällä.

Pitkästyin Kauhavalla, tuntui ehkä Suomen tylsimmältä kaupungilta, vai olenko vuosien jälkeen saanut tarpeekseni uusien pikkukuntien bongaamisesta. Paras aika on ohi.

********

ILTAJUNA. Katsoin kännykästä, että vieruspaikkani Pendoliinossa S56 oli varattu, niin täysi iltajuna, ja lippujen hinta jo 57 euroa, minä maksoin ajoissa n. 11 euroa.

Menin rautatieasemalle jo klo 18:30. Muita ihmisiä ainoalla laiturilla vasta maahanmuuttaja, joka puhui puoli tuntia puhelimeensa edestakaisin kävellen. Sitten tuli tyttö ja koira, jotka asettuivat pohjoiseen junalaiturin B-C-vyöhykkeelle, kuten minäkin. Vaununi olisi taas viides, nyt toiseksi pohjoisin kuudesta.

Sähköisellä näyttötaululla näkyi 3-4 seuraavaa junaa. JUnan klo 18:58 uusi aika olikin 19:05. Muutos kuulutettiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta 2 tai 3 ämyriä olivat sekunnin eriaikaisia keskenään ja puurouttivat viestin epäselväksi!

Siirryin hiemen etelämmäs laiturin B-vyöhykkeelle, osuin viitos-vaunun ovelle, parhaaasta ovesta sisään ja riville 3, jossa paikkani n:o 9. Tyttö kutoi penkillä poikittain istuen, väistyi - käytäväpaikalle 10, ja Tampereella omalle riville junan väljennyttyä.

Myöhässä ollut junamme joutui kolme kertaa odottamaan vastaantulevia junia ohitusraiteilla, mutta kuroi aikataulun kiinni. Tampereella 10 minuutin pysähdys, perille Helsinkiin noin 22:35.

***

781. Vammalan vanhat kirjat 2023

SASTAMALAN VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄT:  30.6.-1.7.2023 - XXXIX

Torstai-aamuna 29.6.2023 haettiin Nummelan varastosta 35 banaanilaatikollista vanhoja kirjoja. Ajo Kakkostietä luoteeseen, tauko Forssan Autokeitaalla klo 11:30.

Oikotie Humppilasta Punkalaitumen kautta Vammalaan mutkitteli maalaismaisemissa. Isoja peltoja, metsäkukkuloita ja "Taikayöntien" mainoskylttejä. Lopulta silta yli valtatien 12 (Turku-Tampere) Vammalantielle, jonka varrella lännessä Lidl, idässä Tokmanni.

Sylvään koulum remontin vuoksi oli Vanhan Kirjallisuuden Päivät 2023 siirretty kaupungin pohjoispuolelle, hajautetusti Vammalan ammattikoululle sekä Vexwe Areena -nimiseen monitoimihalliin. Ajoimme Vammaskosken yli Varikonkadulle ja Turku-Tampere-junaradan yli Ratakadulle.

Ammattikoulun pihaan oli pystytetty perinteinen suuri valkoinen teltta kahvilalle, esiintymislavalle sekä 15 näytteilleasettajalle: mm. antikvariaatit Antologia, Globus Felix, Kyyhkyrinne, Laukontori, Lukuhetki, Makedonia, Nettinuotti, Pohjanmaan Kirjatukku ja Rauman Antikkikellari.

Pakettiautosta kannettiin telttaan taitettavia lisäpöytiä valmiiden pöytien täydennykseksi, koottava kirjahyllykkö sekä kymmeniä raskaita kirjalaatikoita. Junat jylisivät viereisellä rautatiellä ja saderyöppy putosi niskaan. Fiktiivinen kirjallisuus seitsemälle hyllylle. Pöydille laatikoissa sarjakuvia, nuortenkirjoja, Agatha Christietä, Stephen Kingiä. Laatikoiden väliin kirjoja selkämys ylöspäin. Historia ja fantasia ovat suosittuja aiheita. Pöytien alle vielä kurkistavia lisälaatikoita vähälevikkistä kirjallisuutta. Neljä tuntia näyttelyn rakentamista klo 14-18.

*

MAJOITUS 2 yötä Tervakallion leirintäalueella Rautaveden rannalla, tällä kertaa keskimmäisessä kolmesta punaisesta tuvasta, jotka vain leikkimökin kokoisia. Kaksi kerrossänkyä seinästä seinään, patjat, peitot, tyynyt. Majoittujan omat lakanat. Jääkaappi, mikroaaltouuni. Erikseen yhteinen käymälärakennus suihkuineen. Käyn siellä aamulla jo kello 6, jolloin tyhjä, mutta Obelix ja Puutarhatonttu tulevat heti seuraaviksi.

Ensimmäiset myyjät ovat teltassa perjantai-aamuna jo klo 7:30. Puhelias vartija ennustaa sadetta ainakin lauantaiksi. Asiakkaat pyrkivät sisään jo ennen klo 10. Lähden Ammattikoulun pihasta kävelemään avajaistilaisuuteen Vexwe-areenalle.

Kävelymatkaa pitäisi olla vain 200 metriä itään, mutta se tuntuu kuumassa säässä enemmältä, ohi pysäköintikenttien ja vartijoiden rakentamien nauha-aitojen, pitkässä vaeltavan ihmislauman jonossa. Iäkkäät mummot valittavat tyytymättöminä: "Voi herran jestas!"

Vexwe-areenalla on isossa salissa parvikatsomo sekä lattialla irtopenkkien rivistöjä, arviolta 80-prosenttisesti täynnä istujia. En viihdy kauan, vaan lähden kävelemään etelään keskikaupungille. Kävelytie Tampere-Turku-junaradan alitse pientalojen reunustamille pikkukaduille. Urheilukatu. Sastamalankadun yli.

**

Rautaveden rantapolkua kirjastotalolle, jossa luen sanomalehden ja käyn wc:ssä. Kirjasto on aluksi tyhjä asiakkaista, sitten tulee papereiden tulostajia. Kävelen länteen Vammaskosken sillan alitse Liekoveden rantapolulle, joka on idyllinen, pieniä kävelysiltoja, penkkejä rauhallisilla paikoilla, kaunis näköala kaksitorniselle Tyrvään kirkolle.

Jokke Mäkinen on pitänyt jo 24 vuotta Tyrwään Antikvariaattia. Iso liiketila Marttilankadun länsipuolella, melkein vastapäätä Herra Hakkaraisen taloa ja Kirjan Museota Pukstaavia. Kuuden näyteikkunan rivistö on vain kaupan lyhyempi seinä, syvyyttä kohti takapihaa on kaksi kertaa enemmän ja kirjoja tiheissä hyllyriveissä 40 tuhatta. Muutama asiakas.

"Pipsa on kolme kertaa tilannut multa Esan kirjoittamia kirjoja. Esa jakaa niitä niin paljon tutuille, että loppuvat tekijältä. Tulisipa joskus itse käymään täällä, kun esiintyy vanhojen kirjojen päivillä."

Kävelen jo monilta vuosilta tuttuja Vammalan katuja. Helle paahtaa. Varmistan, että Marttilan koulu - Vammalan Lukio on kaikkein komein valkoinen talo, joka näkyy, kun Tervakallion leirintäalueen rannalta katselee Vammalan talorivistöä Rautaveden ja Sylväänlahden yli.

***

Ainoassa elokuvateatterissa "Bio" esitetään joka päivä klo 18:30 vain uusin "Kadonneen aarteen metsästäjät", ei muuta. Tornihuvilan museossa näytetään nyt kivikauden ja rautakauden esineitä. Pihapuistikossa on edelleen Vanhojen kirjojen päivistä kertova, joitakin vuosia vanha valokuvataulu, jossa näkyy asiakaslauman keskellä ainoana kirjakauppiaana Antologia antikvaarin yrittäjä.

Kirjan museoon Pukstaaviin pääsee samalla 8 euron lipulla kuin Tornihuvilaan. Museokortilla myös. Olen käynyt monena kesänä, eikä mikään näytä muuttuvan vakionäyttelyssä. Yhtenä vuonna oli tilapäinen Exlibris-näyttely. Kuvittaja Pekka Vuori kertoo filmillä. Talon rakentaneesta apteekkarista filmi. Otavan kustannustalo ja muita pienoismalleja. Eri aikojen koti-kirjastoja. Pieni kirjapaino, vahanukkeja töissä. Poliitikko Johannes Virolaisen ym. ääntä nauhalta. Kirjastonhoitajan pöytä.

Kello 15:30 pitäisi museon edestä alkaa peräti kaksi tuntia kestävä kävelykierros, joka veisi viiteen kirja-alan liikkeeseen keskustassa: mm. kustannusliike Warelius, Tyrvään kirjakauppa ja Kirjakellari, Antikvariaatti Tyrwää. Enintään 20 osallistujalle. Harkitsin, mutta luovuin. Ohjelma sopisi parhaiten ensikertalaiselle kävijälle, joka ei ole nähnyt vielä mitään. Aioin uteliaisuudesta katsoa etäämpää, montako osallistujaa tulisi, mutten jaksanutkaan odottaa.

****

Kävin katsomassa Sylvään koulun remonttia ja ostoksilla Prismassa. Helsingin Sanomia oli vielä jaossa ilmaisesta pinosta tilausten markkinoijan työvuoron päätyttyä.

Kävelin ensimmäistä kertaa Pappilanlahden rantapolkua Tervakallion leirintäalueelle. Reitti oli mielenkiintoinen ja viehättävä. Poikkesin Sastamalankadulla katsomassa rapistuvan puutalon pikkuista vanhaa K-kauppaa, jonka kyltin ja mainosvärit olin nähnyt auton ikkunasta, mutta ei se ollut auki enää. Leirintäalueen naapurissa toimi Petankki-klubi, jonka rakennuksesta kuului kovaäänistä musiikkia ja meneillään olivat häät.

Lauantaina 1.7.2023 satoi vähän. Kirjateltan esiintymislavalla mm. Virpi Hämeen-Anttila ja Perttu Immonen, joka oli jatkanut lukemaani "Rahvaan historiaa". Mustavalkoinen Spiderman -vuosikerta englanniksi maksaisi 12 euroa. Kiertelin ammattikoulun sisätilojen saleja ja huoneita kirjatiskeineen. Kaikki Terra Cognitan julkaisemat kirjat tekisi aina mieli lukea!

Etäiselle Vexwe-areenalle en viitsinyt toista kertaa kävellä. Teltan viereisellä Ammattikoululla myyjinä olivat mm. Antikvariaatti Johannes, Ajaton aika, Ajan reuna, Pufendorf, SS Libricon, Valli & Selin, Tähtiostis, Kampintorin, Brahen ja Tomin Antikvariaatit, Hantikva, sekä Antikvariaatti Coppola Valkeakoskelta. Näyttelyn purkamista klo 17-18:15... Nummelan varastolle vietiin takaisin 35 laatikkoa - kevenneinä.

Jatkoksi edellisten kesien Sastamalasta:

764. Tyrvään Vammalan antikvaariset kirjat 2022

736. Sastamalan kirjapäivät 2021

ALLA VUODEN VANHEMPI SASTAMALA-KUVAUS:

**************************

764. Tyrvään Vammalan antikvaariset kirjat 2022

Sastamalan Vanhojen Kirjojen päiville torstaina 30.6.2022. Pakettiautomatka taloudellisesti lyhintä reittiä Helsingistä: Vihdintie - Porintie (2-tie) - Huittinen / Lauttakylä - Tampereentie (12-tie) - Vammala.

KEIKYÄN kirkolle poikkeaminen, 2 km pohjoiseen valtatieltä 12. Tiuhaa maaseudun vaurasta asutusta pelloilla Kokemäenjoen varrella. Keikyän keltainen puukirkko (Stenbäck 1912) ja hautausmaa, niemellä luulemaani kauempana joesta, jota näen vain etäältä hiukan. Mutkitteleva vanha tie kohti KIIKKAA ja VAMMALAA, metsässä ja peltojen välissä. Aurinko pilvettömältä taivaalta, usein puidenkaan suojaamatta. Tukala helle 30 asteen kieppeillä ei houkuttele minua kävelemään 15 km Keikyältä Vammalaan, saati edestakaisin.

Vammalaan ajetaan lännestä Pesurinkatua pitkin oikaisten, kuin hypotenuusaa kahden kateetin sijasta, Hopun liikenneympyrään, josta on rakennettu uusi oikotie upo-uuden Prisma-tavaratalon ohi Tampereentielle. Asfaltti on vielä mustaa uutuuttaan.

*

SYLVÄÄN KOULU, Suomen ensimmäinen peruskouluksi suunniteltu koulurakennus (Osmo Lappo 1973), remontoidaan kesällä 2023, jolloin Vanhan Kirjallisuuden Päivät siirtyvät muualle, ehkäpä läheiselle MARTTILAN koululle? Kesällä 2022 vielä markkinateltta pystyssä Sylvään pihalla ja myyjien ilmoittautuminen klo 14 alkaen. Kirjojen siirtäminen banaanilaatikoissa pakettiautoista teltassa odottaville pöydille ja hyllyille. Tilaa riittää muutamalle myyjän omallekin lisäpöydälle.

Eräs systeemi lajitella myytävät kirjat vain 5 ryhmään olisi: 1) Klassikot! 2) Hyvä Viihde! (noiden väliin putoaa pahimmillaan turhia ja pitkäpiimäisiä kirjoja?), 3) Teoreettiset Tietokirjat (historia, muistelmat, yhteiskunta, filosofia, jne. 4) Käytännölliset Tietokirjat (keittokirjat, kalastus, metsästys, sienioppaat, matkailu, jne. 5) Taide ja taideteollisuus.

Kirjapäivien näytteilleasettajat teltassa: (A) Antologia (b) Timo Malin (c) Nettinuotti (d) Kyyhkyrinteen kirja (f) Huutokauppapalvelu Linden (g) Pohjanmaan Kirjatukku (h) Toinen Luku (j) Globus Felix (k) Rauman Antiikkikellari (m) Juri Nummelin (n) Makedonia (o) Laukontorin Antikvariaatti.

Arvelen telttaa paremmaksi myyntipaikaksi kuin koulun käytäviä ja ummehtuneita luokkahuoneita. Teltassa ilmavuus ja tilavuus, hyvä näkyvyys kokonaisuudesta yli eri osastojen, leveät kulkukäytävät, paras saavutettavuus, paras tunnelma! Seinämiä avattiin lisää virvoittaville tuulille! Juhlasalin ohjelma kuului kaiuttimista. (Sateesta ei ollut pelkoa!) Puolet teltasta toimi ravintolana.

Kivitalo olisi vain ollut paras suoja sateelta. Koulun alakerrassa olivat (b) Kampintorin antikvariaatti (c) Ajaton Aika (d) Pufendorf (e) Johannes (f) Kirjakellari (h) Brahen antikvariaatti (i) SS Libricon (j) Aikakirjat (k) Hantikva (l) Valli & Selin (m) Tomin antikvariaatti (n) Ajan reuna (o) Tähtiostis.

Yläkerrassa portaikon päässä luokkahuoneissa pieniä ja isoja kustantajia, mm. Atena, Aurinko, Aviador,,, Warelia, jotka ainakin minulta jäivät huomaamatta ja käymättä, mutta ehkä tosiasiakkaat löysivät nekin.

Näyttelyvieraita oli vuonna 2022 paljon enemmän kuin edellisenä "koronavuotena" 2021. Erityisesti lauantaina koulun käytävät tukkeutuivat ahtauttaan ihmismassoista! Koulun kaikki ulko-ovet pidettiin apposen avoimina (pääsymaksua ei ollut), jotta sisälle saatiin läpiveto. Sisäkauppiaat tuntuivat valintaansa tyytyväisiltä. Kivitalon Libricon pyysi asiakasta viemään sellaiset terveiset telttaan Makedonialle, että "ootte huijareita ja TORIkauppiaita!" - kirjakauppiashuumoria?

**

BIBLIOFIILIEN Seuran kirjahuutokauppa Sylvään koulun auditoriossa perjantaina klo 16-17 oli vaisuhko, kuten edellisvuonnakin. Monet kohteet menivät kaupaksi vain pohjahinnalla 10 euroa, joskus maanittelun jälkeen, ja moni kirja jäi kokonaan huutamatta! Meklari Petteri Leino nuiji kaupan puolen minuutin välein, 110 kohdetta 55 minuutissa. Seitsemän aktiivista tosihuutajaa oli ottanut itselleen numerolaatan 1-7 väliltä, jolloin heidän voittonsa pinottiin lunastettaviksi maksujärjestelyin huutokaupan loputtua. Kaksi vuorottelevaa lähettiä vei kirjoja yksittäis-huutajille käteismaksulla.

Joistakin huutokauppakohteista oli tehty kirjallisia tarjouksia etukäteen. Monissa kirjoissa oli edesmenneen kirjailija-nimimerkin Boris Hurtan exlibris. Kerran kaksi aktiivihuutajaa teki yhtäaikaa saman tarjouksen, mutta meklari ei huomannut toista, vaan nuiji kaupan päätökseen toisen hyväksi. "Meklarin virhe!" jolle ei mahda mitään nuijan paukahdettua, siihen tyytyminen.

***

KIRJAPÄIVIEN ohjelmaa: Anna Perälä, Antti Tuuri ja Leena Majander-Reenpää muistelivat 98-vuotiaana kuollutta Otavan kustantajaa Heikki A. Reenpäätä, joka oli Bibliofiilien seuran perustajajäsen, suuri kirjojen keräilijä ja merkittävä mesenaatti. Perälän esitelmä oli rutikuiva, Tuuri oli vanhentunut, Majander eloisa ja selvitti muiden sotkut, Reenpää vaikutti minusta epämiellyttävältä ihmiseltä.

Ville-Juhani Sutinen kertoi Matkasta Suomeen. Pääsin Auditoriosta Reenpää-kuuntelijoiden keskeltä vasta viimeiseksi minuutiksi "Kirjailijalavan" ääreen. Ehdin kuulla Sutisen viimeisen vastauksen, jonka mukaan ihmiset ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Näin että hän istui sisällä hattu päässään. Enempää ei tarvinne tietääkään henkilöstä.

Juhlasali näytti olevan viimeistä istumapaikkaa myöten täysi, kun haastateltiin Venäjä-tietäjää, suurlähettiläs Rene Nybergiä. Kuuntelin kaiuttimista ulkona talon varjossa. Ukraina on anti-Venäjä. Jos Ukraina kehittyisi paremmaksi kuin Venäjä, se osoittaisi, että Venäjä oli väärässä ja Putin surkea johtaja, kuten Kim Pohjois-Koreassa. Venäjällä pidetään oikeana tsaarina sitä joka voittaa sodan! Ukraina on hävitettävä, jotta slaaveilla ei olisi vaihtoehtoa tyrannialle. Venäjä ei ole koskaan ollut oikeusvaltio. Oikeusvaltio on tärkeämpi kuin demokratia. Stalin sanoi, että Hitler ei osaa lopettaa sotaa ajoissa, Stalin osaa, Putin ei osaa.

****

VAMMALAN liike-elämä: S-Marketin myymälärakennukset tilat näyttävät olevat tyhjät Prisman avauduttua kaemmas keskustasta etelään, lähelle Lidliä ja Tokmannia. Kauppatorin laidalla on Torikeskuksen K- kuten Kallis -Supermarket. Rautatieaseman lähellä, Vammaskosken sillan pohjoispuolella Raiviossa näyttää olevan pieni K-Market. Nyyssösen kello-, kulta- ja optikkoliikkeestä kertoi peruspoliitikko Timo Soini muistelmissaan ostaneensa kihlat.

Bio Sastamala esitti Puistokadun ja Marttilankadun eteläpäässä elokuvia "Elvis" klo 18 ja "Kätyrit" klo 16. Viiden teatterin Kinoset-ketju Loimaa - Huittinen (2 salia) - Somero.

TERVAKALLION vihreä leirintämökkimme oli kesällä 2022 kaksi kertaa suurempi kuin 2021 vuokrattu punainen "leikkimökki". Tupakeittiö, jääkaappi, mikroaaltouuni, televisio, pesualtaasta ulos juokseva vesi, vesikanisteri, joka täytettiin käymälärakennuksen ulkoseinän letkusta. Naapurissa oli useita asuntovaunuja, uimaranta, leikkipaikka ja kesäpäivistä riemuitsevia lapsia. Näköala kuistilta villin pöheikön yli Rautavedelle ja sen taakse Vammalan ydinkeskustaan.

Torikeskuksen kauppatorille oli asettunut kolme käytettyjen kirjojen torimyyjää (viime vuonna näin vain yhden), jotka välttivät 350 euron osallistumismaksun. Heidän kirjojensa laatu näytti heikommalta kuin messu-antikvariaattien.

Taidekauppa Art-Pispala järjesti Taidemyyntinäyttelyn yhtä aikaa Kirjapäivien kanssa Marttilan koulussa, samoin kuin vuonna 2021. Myös Äänilevyjen messumyyntiä mainostettiin monilla julisteilla, tapahtumapaikkana Seuratalo, joka sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään eräällä mäkikukkulalla. Kulkiessani paikan ohi en nähnyt ristinsielua tai kissaakaan matkalla Seurataloon tai sieltä pois!

Vammalassa on joitakin tyhjillään olevia liiketiloja, mm. antikvariaatin vieressä. Keskeisellä kadulla on paikallisen poliitikon toimisto, jonka näyteikkuna julistaa: Arto Satonen, Kokoomus. Kansanedustaja. Vammala on shakkimestari 2021. Sisällä näkyy ulos siirrettäväksi sopiva ständi, joka lupaa "Kahvitarjoilu!"

PUKSTAAVI - kirjan museo esitti saman suppean näyttelyn kuin vuosi sitten. Filmiesitys talon rakennuttaneesta apteekkarista. Kirjapainon malli. Kirjataloja. Perheiden kirjastoja ja kirjahyllyillä eri ajoilta. Ääninäytteitä. Kirjaston lainaustiski. Pekka Vuori kertoi Helsingin Sanomien kuvittamisesta: 3 tuntia aikaa piirtää Nobel-voittajasta karikatyyri lehteen. Nykyisessä pienikokoisessa sanomalehdessä ei ole enää tilaa kuvitukselle!

Tornihuvilassa Filmi-Sepon lyhytelokuva Vammalasta. Pieni näyttely Sastamalan 15 erikoisuudesta: pisin puinen riippusilta 228 metriä. Vanhimmat säilyneet kirkonkirjat. Lähimpänä toisiaan olevat kaksi keskiaikaista kirkkoa. Ensimmäinen laskuvarjohyppääjä. Ensimmäinen naislentäjä. Ensimmäinen nais-bussikuski ja nais-liikennöitsijä. Ainoa vesikokeeseen joutunut noidaksi epäilty nainen (n. 1600-1665). Tämä ei hukkunut Turun Aurajokeen, joka oli jäässä, mutta jätettiin polttamatta, kunhan ruoskittiin ja karkotettiin. Päätyi Hämeenlinnaan, jossa hänet poltettiin roviolla!

*****

ANTIKVARIAATTI TYRWÄÄ vastasi mielestäni kirjamessuja yksinäänkin! Marttilankadulle avautui nelisen isoa näyteikkunaa eri teemoilla, kuten musiikki, sarjakuvat ja paikallishistoria. Kauppa näytti jopa 10 metriä leveältä, joten en olisi arvannut sen olevan vielä kaksi kertaa syvempi, 15-20 metriä! Aivan peräosa näytti varastotilalta banaanilaatikoineen, mutta yhteensä tilaa saattaisi olla 150-200 neliömetriä. Kirjoja mahtuu varmasti monia kymmeniä tuhansia! Hyllyjä seitsemässä kerroksessa, ehkäpä 15 metriä sivuseinillä ja kahdeksan tuplahyllykköä poikittain kapeille sivukäytäville, eikä siinä kaikki. Kenties 850 hyllymetriä, ellei kilometriä? Mahtuisiko hyllymetriin keskimäärin 40 kirjaa? 

Yleensä ohittaessani liikkeen kauppias Jokke Mäkinen on juuri istunut tupakoimassa ulkona Marttilankadulla, joten en ole halunnut keskeyttää lepotaukoa. Vaimohenkilö näytti nyt kuitenkin tuuraavan kassassa ja asiakkaita oli perjantai-iltapäivänä yhtäaikaa kymmenkunta. Kolmisen asiakkaiden puolisoa levähti nojatuoleissa. Kauppa avattiin Vanhan Kirjallisuuden päivinä jo klo 8 aamulla!

Rouvashenkilö kysyi: "Missä on Haanpää-osasto? Viimeksi se oli tässä, kun minä käyn joka vuosi kirjapäivillä ja poikkean täällä!" Kauppias arveli, että asiakas saattaa muistaa häntä paremmin, mutta Pentti Haanpään kirjoja ei tällä kertaa löytynyt. Vasta asiakkaan poistuttua minä huomasin eräässä poikkihyllyssä selkeän tarrapaperilapun "HAANPÄÄ", ja Haanpään kirjoja puoli metriä, kootut teokset ja monia yksittäisiä.

Mika Waltari-osastoa saattoi olla 2-3 metriä, samoin metrikaupalla siniselkäistä Nuorten Toivekirjastoa, kuten dekkareista Sapo-sarjaa ja Salama-sarjaa. Valtava valikoima tuttuihin sarjoihin kuuluvia kirjoja, joita en muista koskaan ennen nähneeni! Aarreaitta, jos keräisin jotakin sarjaa! Onkohan Tyrwään kirjoja internetin kauppapaikoilla, en ole etsinyt. Jos asuisin Vammalassa, tuskin malttaisin olla käymättä Antikvariaatti Tyrwäässä joka viikko!! Minusta Vammalan paras kulttuurikeidas, yli kaupunginkirjaston, Pukstaavi-museon, Taidetalo Jaatsin ja elokuvateatterin!

Pirkka-Pekka Petelius esitteli joitakin vuosia sitten Tyrwään antikvariaatin televisio-sarjassa, jossa yritti auttaa pienyrityksiä pärjäämään paremmin. Sen jälkeen paikkakuntalaiset kutsuivat kauppiasta "vilimitähdeksi". Kauppa oli parempi kuin TV-sarjasta ymmärsin.

************************

KOLMANNEKSI KAKSI VUOTTA VANHEMPI SASTAMALA-KUVAUS:

736. Sastamalan kirjapäivät 2021

Sastamala tuli tutuksi Vanhan kirjallisuuden päivillä 2021. Navigaattori neuvoi Huittisten kautta lännestä Vammalaan tulevia Pesurinkadulle ja pois mennessä itään Tampereentielle. Itsenäisyydentie oli etelästä päätie Vammalan keskustaan, jossa rinnakkaiset kauppakadut, uudempi ja suurempi Puistokatu sekä vanhempi ja mutkainen Marttilankatu, yhtyivät pohjoisessa Vammaskosken sillalle.

Kirjapäiviä pystytettiin 29.7.2021 torstain iltapäivänä, kahta myyntipäivää perjantaita ja lauantaita varten, Sylvään koululle ja viereiseen jätti-telttaan. Pakettiautot purkivat banaanilaatikoita täynnä kirjoja teltan kolmen suuaukon pielissä.

Antikvaari Antolla oli tuomisinaan nelisenkymmentä täyttä banaanilaatikkoa, joiden järjestelyyn teltassa pöydille kului nelisen tuntia. Osa kirjoista aseteltiin kuuden tason puiseen hyllykköön, esimerkiksi muistelmia, historiaa ja kaunokirjallisuuden klassikoita. Myös muotoilu- ja kuvataidekirjoja, harrastekirjallisuutta, runokokoelmia, dekkareita, jännityskirjoja, lastenkirjoja ja sarjakuvia oli lajiteltuina eri laatikoissa. Osa kirjoista oli sata vuotta vanhoja tai 1800-luvulta, kuten tyrvääläisen Antero Wareliuksen "Enon opetuksia luonnon asioista".

Tervakallion leirintäalue (2 km keskustasta) Rautaveden pohjoisrannalla tarjosi varmaankin kaupungin halvinta majoitusta lasten leikkimökin kokoisissa, ehkä 4 m2:n punaisissa puutaloissa, jotka oli varustettu kahdella kerrossängyllä, jääkaapilla ja kahvinkeittimellä. Alueelle ajettiin Vammaskosken sillan pohjoispuolelta Sastamalantietä itään ja Uittomiehenkadun päähän, läpi muutaman betonielementti-kerrostalon muodostaman mini-lähiön, jonka ylellisyytenä oli Pappilanlahden järvenranta! Leirintäalueen rannalta ja laiturista avautui varsin kaunis näköala Vammalan keskikaupungin talorivistölle Rautaveden eteläpuolella.

Vein perjantai-aamuna kirjekuoreen pakatun kirjan postiin, jota hoiti K-Supermarket Torikeskus, kattoikkunaisessa, valopihaisessa kauppakeskuksessa Puistokadun varressa, Onkiniemenkadun ja Aittalahdenkadun välissä. Katolla oli pysäköintialue, länsipuolella puisto ja itäpuolella toriaukio, joka oli täynnä torikauppiaita lauantai-aamuna. Muutamilla myyjillä oli pysyviä puisia kauppa-aittoja. Yksi käytettyjen kirjojen kauppiaskin seinustalla. Arkena pysäköintialue ja alkoholistien ajantappopaikka. Eteläpuolella Linja-autoasema, jossa paikallisbussin aikataulu, mutta "kaukolinjojen vuorot vain netissä, koska vähentyneet koronaviruksen takia".

Luulin K-Supermarketin olevan Vammalan suurin kauppa, mutta kartasta opin, että kaukana keskustan eteläpuolella, Itsenäisyydentie 66:ssa on City-Market. Prisma puuttui, mutta oli jo rakenteilla samalle suunnalle. Ihmekös sitten, että Puistokadulla oli jatkuva vilkas autoliikenne katua ylittävän kävelijän varottavana, jos keskustasta pitää ajaa 3 km kauppoihin. Luulin vanhanaikaisten vaatekauppojen menestyvän Vammalassa, koska valtakunnan suurimmat koko kansan vaatettajat Prisma ja City-Market puuttuvat? Nikkanen ja Nyyssönen olivat isoja kaupankylttejä keskustassa, Nikkanen vaatetti Huittisissakin ja Nyyssönen myi kelloja, kultaa ja optiikkaa.

S-Market Itsenäisyydentie 1 oli keskustan laidalla, mutta Lidl liian kaukana etelässä. K-Marketteja oli kolme, Nuutilankujalla Lidlin eteläpuolella, Raiviossa Vammaskosken pohjoispuolella Asematie 20:ssa sekä Häijään kylässä. Villihinta ja Löytötex olivat isoja sekatavarakauppoja.

S-Marketin eteiskäytävässä jaettiin ilmaiseksi Aamulehteä. Toivoin, että olisin saanut Tyrvään Sanomat, joka näytti pirteältä selatessani sitä kaupan lehtihyllyllä, ilmestyi keskiviikkoisin, hinta 3,50 euroa. Kerrostalojen pihoissa näin pieniä puisia postilaatikoita, joissa luki "Alueviesti". Sisällä oli nippu sen nimistä ilmaiseksi jaettavaa kaupunkilehteä: Sastamala - Punkalaidun - Huittinen - Kokemäki, painos 32'000. Lehden jakajan ei tarvinnut kiertää rappukäytävien postiluukkuja, joista monissa lukisi: "Ei mainoksia, kiitos!" Halukkaat saivat kuitenkin ilmaislehden kotipihalleen asti.

Puistokadun ja Marttilankadun eteläpäässä katselin Bio Sastamalan elokuvamainokset. Vain Renny Harlinin ohjaama "Luokkakokous" klo 18. Lauantaina olisi myös lasten animaatio klo 16. Neljän teatterin ketju: Huittisista (2 salia) Loimaalle ja Somerolle. Työpaikka oli vapaana näytösten hoitajalle (myynti, elokuvakoneen käyttö, siivous ym). Aittalahdenkadun eteläpuolella ihmettelin luonnontilaan jäänyttä mäkitonttia, jolle nousi portaikko Puistokadultakin. Mäen huipulla piilotteli vanha iso puinen Seuratalo.

Sastamalassa on paljon puistoja ja liikuntapaikkoja ulkona. Erityisesti lännessä Liekoveden rannassa on kaunis vesimaisema lintuineen sekä puistonpenkkejä. Myös pystytetty tyhjiä taulunkehyksiä, joiden läpi katsoa "Mielenmaisemaa". Raamien mukana meditaatio-ohjeita kurssimainoksin.

Etelämpänä tulvavalli suojelee rivitaloja Roismalanlahden korkealta vedenpinnalta. Maan puolen rinteeseen on rakennettu porrasaskelmia ja järven puolelle laitureita. Kuljeskelin valleilla jo vuonna 2017 kävellessäni Äetsästä Kaarlo Sarkian museon ohi Vammalaan.

(Kuntabongari 2017 heinäkuuta: 604. Kiikasta Vammalaan kävellen)

Kävelin länsirantaa pohjoiseen Tyrvään kirkolle. Matkan varrella matonpesupaikkoja, venelaitureita, Kaalisaaren niemessä urheilukenttä, tennis- ja padel-kenttiä, skeittailurata, mäennyppylä, kuntoilulaitteita, uimaranta pukukoppeineen. Rantatontille on rakennettu kalliisti uusi suuri kerrostalo. Naapurina vuosikymmeniä vanhempi halpa betonielementti-talo rumasti näkyvine saumoineen, mutta sekin omalla pätkällään Liekoveden rantaviivaa!

Montako kaksitornista kirkkoa Suomessa on? Kaksi: Tyrvään kirkko oli ensimmäinen ja Helsingin Johanneksen kirkko viimeinen! Tyrvään kirkossa on tilaa tuhannelle kokoontujalle. Halusivatko seudun heränneet rehennellä naapurikuntalaisille? Levisi sanonta: "Kehuu kuin tyrvääläinen kirkollaan!" Pihalla lasivitriinissä selostukset Sastamalan eri-ikäisistä kirkoista. Kirkko oli komea ulkoa, muttei kummoinen sisältä. Kolmiosainen alttaritaulu ja kolikoita syövä vaivaisukko.

Ylitin Vammaskosken sillan ja laskeuduin portaat rantapuistoon, jossa oli pari pientä kävelysiltaa ja pitkospuita länteen. Päädyin Jaatsinkadulle, jolta polkua Asemakadulle. Kävelin Vanerikadulle katsomaan Riga-nimistä vaneritehdasta. Palatessa poikkesin rautatieasemalle, jonka molemmilla laitureilla muutama ihminen odotti junia, sekä Porin että Tampereen suuntaan.

Junalippuautomaatti ei toimi rahalla, eikä ole aikatauluja! jotka kehotetaan katsomaan netistä! En ole vuosiin ajanut Suomessa junalla, en osaisi enää, asemat tai konduktöörit eivät myy lippuja, pitäisikö sitten ajaa liputta ja maksaa kallis sakko?! Saksassa 2018 ja Belgiassa 2017 olen saanut liput euroseteleillä automaateista, eikä ollut paikkavarauksia, tilaa riitti!

Gallen-Kallelan kadun varrelta löydän Akselin lapsuudenkodin, nyt näyttelytilana, jonka valvoja lakaisee eteistä ulkoportaille ja tervehtii ohikulkijaa. Pihan luonnonpuistossa on veistoksia, kuten pelti-lintuja, ja myös Kallelan patsas, joka onkin pelkkä pää kivitolpan nokassa, jota muutama vuosi sitten etsin tuloksetta. Tuntemattoman taiteilijan näyttely sisällä. Jaatsinkadun ja Asemakadun risteyksessä on entinen kivinavetta näyttelytilana, jossa nyt Marc Chagallin teoksia, pääsymaksu 6 euroa, pariskuntia menee sisään.

Pakenen alkavaa sadetta kaupunginkirjastoon, joka on Vammaskosken sillan koillispuolella, Pappilanlahden rannassa, Sillankorvankadulla. Katetulla ulkoterassilla on kärryssä jaossa ilmaiseksi poistokirjoja: "Älä maksa! Älä tuo takaisin!" Avaran kirjaston valikoima vaikuttaa runsaalta. Sisällä on iso laari lisää poistokirjoja. Vapaaehtoisen maksun kirjasta voi pudottaa aukosta rahalippaaseen. Löydän vanhan kirjan "Agricolasta Pakkalaan" ja luulen ensimmäiseksi osaksi kirjailijaesittelyjä, kuten omistamani "Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan" ja "Kailaasta Meriluotoon". Kotona huomaankin pappien elämäkerroiksi, kuin oppikoulun kirkkohistoriaksi. Pidän sadetta, käytän siistiä käymälää. Kirjasto on auki perjantaina klo 16 asti, lauantaina suljettu.

Marttilankadun jalkakäytävällä näen kirjakauppias Jokke Mäkisen ulkona tupakkatauolla. Pirkka-Pekka Peteliuksen TV-sarja teki Jokesta ulkonäöltä tutun "vilimitähden" muutama vuosi sitten. Kolme kertaa eri päivinä ohitin Tyrwään Antikvariaatin ja joka kerta Jokke oli ulkona tupakalla ja juttelemassa. Tyrvään Sanomissa (4.8.) hän kehui: Parhaat kirjapäivät ikinä - myynnillisesti. "Tuntui, ettei hengähdystaukoa oikein ollut, kun ihmisiä tuli ovesta jatkuvasti."

Joitakin bussipysäkkejä somisti koristeltu polkupyörä, jonka tarakalla oli kirjoja. Selitysteksti kertoi, että Kirjapäivien ilmainen kaupunkibussi "kulkee jatkuvasti" klo 8-18 perjantaina, 8-17 lauantaina, reittiä Rautatieasema - Sylvään koulu - Pyhän Olavin kirkko - Rautatieasema. Muutaman kerran olin bussin nähnytkin, kyljessä luki "Antti Lauhamo".

Näin ilmaisbussin pysäköitynä Ojansuunkadulla Sylvään koulun vieressä perjantaina klo 14:20 ja kiirehdin mukaan. Toivoin että keskiaikainen kirkko olisi auki ainakin klo 15 asti. Kuljettaja seisoskeli ulkona. Sisällä istui 2-3 pariskuntaa. Bussi lähti ajamaan puolen jälkeen ja matka Pyhän Olavin kirkolle vei runsaat 10 minuuttia.

Vammaskosken sillan jälkeen ajettiin koilliseen, Vanhankirkonniemelle. Matkan varrella näkyi grillikioskin pihassa ihmisnukeilla somistettu autonäyttely, esimerkiksi kaunotar kurkottamassa konepellin alle. Pyhän Olavin kirkon luona bussi kävi ensin kääntymässä pysäköintialueella ja pysähtyi sitten portin eteen. Olin ainoa kirkolle jäävä (muutko menossa rautatieasemalle?), mutta bussiin nousi 2 ihmistä.

Kirkossa oli opastettu kierros meneillään klo 14:50. Kirkko oli avoinna arkena klo 16 asti, mutta lauantaina suljettu! Opas selosti Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan työnjakoa uusissa kirkkomaalauksissa: raamatun henkilöitä ja Jeesuksen kärsimystie. "Kuolema on: Kaksoispiste, eikä piste." Vapaaehtoinen pääsymaksu 2 euroa, jonka sai antaa joko oppaalle tai "Puu-Pietarille" eli kirkon vaivaisukolle.

Tuhopolttaja oli syksyllä 1997 sytyttänyt kirkon palamaan, juuri kun talkooporukka oli saanut pärekaton uusittua. Kiviseinät olivat säilyneet, puuosat tuhoutuneet tulessa. Uudet puurakenteet on maalattu sinivihreiksi, mikä on ollut väresitä arvokkain.

Minulle vanhakirkko oli sisältä pettymys: tuoreet puupenkit tai katto eivät pystyneet näyttämään historiallisilta, vaikka liitokset olikin tehty vanhanaikaisesti puutapeilla. Kiviseinät olivat komeimmat pihalta katsottuina, olivat silloinkin kun näin raunion ennen kunnostusta.

Parin nuoren naisen esimerkkiä seuraten kiipesin kirkon perältä portaita parvelle, jossa olivat kaiketi kirkkokuoron penkit. Hyvä näköala alas saliin ja saarnatuoliin. Laskeuduin alas toisia, jyrkempiä portaita vasemmalla sivulla edessä.

Poistuin kirkosta harmaapartaisen seitsenkymppisen miehen jäljessä, joka käveli ulkona polkupyörälleen. Kirkolle tulossa ollut kolmikymppinen kysyi tältä: "Oletko Upi - Urpo Vuorenoja?" Oli hän, miehet jäivät juttelemaan, vuosientakaisia. Sitten muistin minäkin nähneeni Karkussa matkailukohde Wanhan-Harsun isännän, viisi vuotta sitten, 2016.

Antti Lauhamon kaupunkibussin piti pysäkkitekstien mukaan kulkea "jatkuvasti", mutta tarkoittiko 20 vai 30 minuutin vuoroväliä? Myöhemmin näin kirjapäivien esitteestä, että bussin piti lähteä tasatunnein rautatieasemalta. Jouduin siis odottamaan kirkolla tunnin! Olisin kävellyt keskustaan puolessa tunnissa. Kello 15:45 bussi ei jättänyt ketään kirkolle, mutta autoon nousi kaksi. Bussin seistessä pysäkillä pari minuuttia tuli auton takaosista nainen kysymään, ehtisikö hänen lapsensa käydä kirkossa sisällä? Kuljettaja sanoi, että lähtee juuri, mutta tulee taas tunnin päästä. Rouva ei halunnut odottaa tuntia, vaan aikoi tulla omalla autollaan uudestaan (mutta kirkko sulkeutuisi 10 minuutin päästä ja olisi huomisen - lauantain - kiinni).

Kaupunkibussi ajoi rautatieasemalle, jossa seisoi muutaman minuutin. Sitten Vammaskosken sillan yli, Marttilan-, Varilan-, Kilpinokan- ja Rautavedenkatua Ojansuunkadulle Sylvään koulun Kirjapäivien päätepysäkille.

Myöhästyin muutaman minuutin Bibliofiilien Seuran kirjahuutokaupasta klo 16-18 Sylvään auditoriossa, en ehtinyt tutustua lavan laidalla esillä olleisiin kohteisiin, eikä minulla ollut luetteloakaan. Meklarina toimi Petteri Leino. Myytävänä oli noin 50 kirjaa (tai myös 3 kirjan nippuja), joista monet jäivät huutamatta 5 euron pohjahinnallakin. Välillä syttyi kilpahuutoja. Suurostajat tai kirjallisia tarjouksia tehneet osallistuivat tuntemattomina numeroilla 1-10. Eniten myytyjä kirjoja varastoitiin lavan takaosaan ostajalle numero 1. Aikakauslehti "Mehiläisen" vuosikerroista n. 1860 tarjottiin 50-65 euroa, viimeinen (vajaa) nousi kalleimmaksi. Myytävä loppui jo klo 16:40, 80 minuuttia etuajassa.

Lauantai-aamuna oli Rautavedenkatu suljettu autoilta, paitsi Kirjapäivien maksullisen pysäköinnin vuoksi, myös kadulle aidatuilla ulkokentillä järjestettyjen salibandy-otteluiden takia. Vihreäliivisiä tilapäisiä pysäköinnin vartijoita oli runsas joukko Sylvään koulun eri nurkilla.

Kävelin kirjamuseo Pukstaavin pihaan ensimmäisen kerran Rautaveden- enkä Marttilankadun puolelta ja huomasin yllätyksekseni tuuhealla pihalla olevan puiden peitossa erikseen Sastamalan seudun museon, tornillisessa Apteekkarin huvilassa. Ulkona puutarhassa oli Jukka Virtasen (1931-2015) valokuvanäyttely, ei TV-esiintyjä Jukka Virtasen (1933-2019). 

Viereisellä tontilla oli Vammalassa syntyneen Mauri Kunnaksen kuvakirjojen unissakävelijän Herra Hakkaraisen museotalo, jonka pihalla lasten liikennekaupunki, tärkeimpinä lavasteinaan vankila sekä bensiiniasema GULP! "kallista bensaa." Olisiko museo aikuiselle sallittu tai sopiva?

Kävin museoista kahdessa iltapäivällä klo 13:30-14:30, ensin Apteekkarin huvilassa, auki klo 10-17 (Kirjallisuuden päivinä klo 20 asti). Lipunmyyjä vasta käynnisti Museokortin lukulaitteen, olin kai päivän ensimmäinen asiakas? Huvilan pohjakerroksessa oli kaksi näyttelyä: yhdessä huoneessa Lasinpuhallus ja useissa huoneissa Karjalan evakot. Lotan asu vitriinissä. Esineitä ja käsitöitä, myös haalealla värifilmillä. Eniten pidin kokonaan katsomastani Puolustusvoimain mustavalkoisesta filmikatsauksesta numero 86 (ehkä), joka kuvasi Karjalan evakuointia eri kulkuvälineillä, ja välillä sotatoimia. Poistuessani joku mies oli juttelemassa lipunmyyjän kanssa ja meni ulos edelläni. Muita en nähnyt Sastamalan seudun museossa, olisiko se liian piilossa, eivätkä turistit löydä?

Suomalaisen kirjan museoon Pukstaaviin ja Sastamalan seudun museoon oli yhteinen pääsymaksu, pääsylippuna hopeanvärinen tarrakuvio, joka muistutti numeroa 9 tai 6. Pukstaaviin mentiin sisään alhaalta kellaritasolta pihan puolelta (edellisen kerran käydessäni vuosia sitten Marttilankadun katutasolta). Kadun korkeudella oli vasemmalla kahvila ja oikealla museokauppa, jossa lipunmyynti, mutta nyt tyhjänä.

Katselin ensin kadun kerroksen exlibris-näyttelyn (kuuluisuuksien kirjanomistajan-merkkejä). Sitten nousin ylimpään kerrokseen, jossa oli pysyvä kirja-alan näyttely. Lavastuksia vitriineissä, kuten kirjapaino tai Otavan kustannustalo Helsingissä - pienoismallina, joidenkin huoneiden seinät avattuina, jotta huoneisiin näki. Kirjahyllyjä lavastettu kirjakokoelmineen, eri aikakausilta ja erilaisista kodeista. Nauhoilta kuului tekstinäytteitä tunnetuista kotimaisista teoksista. Filmiesitys kertoi toimeliaasta apteekkarista, joka perusti Tyrväälle kirjapainon, kirjakaupan, limonaatitehtaan sekä rakennutti Pukstaavin talon apteekikseen ja tornihuvilan asunnokseen. Hän kuoli 1938.

Minusta jotakin sellaista tuntui Pukstaavista puuttuvan, mistä olin eniten pitänyt ensimmäisellä käyntikerrallani, viisi vuotta sitten 2016, mutta mitä? - Lyhyet Kirjailija-multimediat: Aho, Canth, Jotuni, Huovinen, Kianto, Kallas... Olivatko poissa vai enkö huomannut? Museovieraita oli lisäkseni vain nuoripari katsomassa exlibriksiä sekä yläkerrassa äiti sivistämässä pientä koululaistaan kulttuurilla. Kahvila kuulosti sorinasta päätellen vilkkaalta.

Sylvään koululla oli kirjamyyjiä sekä suuressa teltassa että koulun sisätiloissa, monissa luokissa, kahdessa kerroksessa. En varmasti löytänyt kaikkia myyjiä, tuskin muutkaan. Esimerkiksi SS Libriconin sarjakuvat olisin halunnut nähdä. Nastamuumio sanoi, ettei ole julkaissut mitään uutta korona-aikana, myi vain ylimääräisiä kirjoja hyllystään.

Kirjapäivillä klo 12-13 Bibliofiilien seuran puheenjohtaja Petteri Leino haastatteli entistä antikvaarista kauppiasta, 75-vuotiasta Anssi Arohonkaa (s.1946), joka oli kirjoittanut muistelmansa. Hämäläis-osakunnan aktiivi 1960-luvun lopulla. Vuonna 1970 ensimmäisen sarjakuvahuutokaupan meklari, sarjakuvahullun kaverin pyynnöstä, ei itse harrastanut sarjakuvia. (Minä muistankin hänet erityisesti sarjakuvameklarina - Helsingin Sanomien valokuvasta! Hänen kaupassaan kävin kerran tai pari, veljensä Mikan kaupassa Hämeenlinnassa kerran, ja isänsä Eino Arohongan (Aaro Honka) poikakirjoja luin monta.)

AA: Tampereen klassisen lyseon latinisti, filosofian maisteri, äidinkielen opettaja, kunnes perusti Helsingin Cygnaeuksenkadulle pienen 50 neliömetrin kokoisen antikvariaatin, jonka muutti 70 m2:n tiloihin Mannerheimintielle. "Pistit liikkeen pystyyn minun nenäni eteen!" harmistui tunnettu antikvaari-kauppias Isak Gordin - jolla oli melko iso nenä. Antikvaariset kauppiaat ovat kuulemma kateellista väkeä, "Ei kuitenkaan Petteri, joka aloitti vasta kun minä lopetin ja osti varastoni, joten emme ole kilpailijoita."

"Kalleimmalla kirjoja myyvät eivät ostaessaan välttämättä maksa parhaiten" oli Arohonka kirjoittanut, mikä suututti kollegoja, nimiä mainitsematta. Leino mainitsi Hagelstamin hävinneen Arohongalle tarjouskilpailun arvokkaasta kirjastosta. Kirjavarkaiden varalle kauppiaalla oli pesäpallomaila. Liikkeessä tuurannut vaimo juoksi mailan kanssa kadulle narkomaanin perään, joka oli siepannut ovensuusta maksamatta 5-osaisen Sibeliuksen elämäkertasarjan, ja karjuen saikin kirjat takaisin.

Koronan takia Sylvään koulun auditoriossa oli käytössä vain joka toinen penkkirivi, mutta edellisvuosia vähäisempi yleisö mahtui hyvin. Juhlasalissa eli voimistelusalissa riitti tilaa reilusti, kun ehdin sinne kuuntelemaan osan valokuvaaja Pekka Agarthin ja dosentti Mikko Lahtisen muisteluista menneiden vuosikymmenten Vammalasta ja sen tärkeimmästä kauppakadusta Marttilankadusta. Viimeiseksi haastateltiin filosofian tohtori Marko A. Hautalaa kirjoittamastaan 1200-sivuisesta Algoth Untolan elämäkerrasta, jonka sastamalalainen kustantaja oli julkaissut. Hautala teki palkkatyötä vartijana, työnantajana Securitas, niin ei tarvinnut hakea apurahoja (kansainvälisesti kuuluisa kauhukirjailija Marko Hautala on eri henkilö).

Kirjapäivät loppuivat lauantaina klo 17:00. Moni myyjä aloitti etuajassa kirjojensa pakkaamisen banaanilaatikoihin, mutta kauppias Anto sinnitteli viimeiselle minuutille ja myikin vielä klo 16:55 yhden kirjan 5 eurolla. Takaiskuja: hänen pöydältään oli varastettu Elias Simojoen teos "Palava pensas"! Kirjojen pakkaaminen autoon vei Antolta puolitoista tuntia, joiltakuilta vähemmän tai enemmän.

***

780. Saarijärvi, Pyhä-Häkki, Liminka 2023

Enää kolme kaupunkia oli käymättä (106:sta): Saarijärvi, Kauhava ja Kiuruvesi. Olin monestikin ajanut Onnibussilla tai 1980-luvulla pikavuorolla Jyväskylän ja Kokkolan väliä, mutta vasta keskiviikkona 24.5.2023 saavuin henkilöautolla ja pysähdyin Saarijärvelle kolmeksi tunniksi klo 12-15.

Valtatie 13 kulkee Saarijärven kaupungin halki luoteeseen. Onnibussin pikapysäkin kohdalla muistan nähneeni ison nimikkojärven valtatien lounaispuolella, mutten mitään kaupunkimaista taajamaa.

Pikkukaupungin keskustaan päästäkseen onkin poikettava suoralta valtatieltä lounaan kautta kaartavalle kiertotielle, kylän pääkadulle, jonka varrella kerrostalot ja liikerakennukset tihenevät ja kasvavat kohtalaiseksi nauhakaupungiksi.

Tärkein kohteemme oli Kierrätyskeskus, Opintie 2, koulun vieressä ja vanhaa Työväentaloa vastapäätä. Pysäköimme P-kirjaimella merkitylle hiekkakentälle ja menimme sisään. Alakerrassa astioita, yläkerrassa kirjoja ja lautapelejä. Henkilökuntana kunnan työllistettyjä. Löysin kiinnostavaa selattavaa, mutten pakottavaa ostettavaa. Matkakumppani, antikvaarinen kirjakauppias, keräsi puolessa tunnissa kirjoja ja Hifi-lehden vuosikertoja 15 kg painavan kassillisen, jonka autoin häntä kantamaan pakettiautoon.

Palasimme autolla joitakin satoja metrejä idemmäs ydinkeskustaan, Paavontorille ("Saarijärven Paavo"). Toriaukeama. Puistikko. Suihkulähde. Kirjakauppias etsi turhaan Punaisen Ristin kirpputoria, joka oli lopettanut. Suurimmat ruokakaupat S-Market ja K-Supermarket. Ensimmäisen eteisestä en löytänyt mainosrahoitteista turistikarttaa tai edes paikallislehteä. Toiseen kauppaan poikkesin vasta viimeiseksi ja sain sieltä 8-sivuisen, 7 lähikuntaan leviävän ilmaisjakelulehden "Saarijärveläinen".

Kävelin nauhakaupungissa itään päin, josta olimme tulleet autolla. Puukirkko (1849) tapuleineen, puistokäytävä tarjosi varjoa auringonpaahteelta. Urheilukenttä. Kaupungissa oli kaksi halpatavarakauppa Tokmannia: keskustassa ja Jyväskylän valtatien varrella. "Bio Paavo" liiketalon kivijalassa ei ollutkaan elokuvateatteri (suomenkielisellä seudulla "Kino" todennäköisemmin), vaan jokin bio-tuotannon yrityshautomo.

Kauempana kaakossa Jyväskylän suuntaan piti olla historiallisia vallituksia, mutta en jaksanutkaan kävellä niin kauas. Eeronmäelle, tien ja järven väliin, oli valmistumassa 4-5 pientalon sarja. Taimikaupan mainoskyltissä luki: "Itsepalvelu iltaisin ja viikonloppuisin", en ymmärtänyt miten mahdollista? Järven rantapoukama tuli näkyville. Ruokakauppa Lidl oli valtatien varrella. EU:n osittain rahoittama jalankulkutunneli valtatien alitse. Liikennevalot valtatien ja päätien risteyksessä.

Auton navigaattori neuvoi Saarijärveltä oikaisemaan pohjoiseen Nelostielle joko suorempaa Viitasaarentietä koilliseen tai parempaa kiertotietä ensin pohjoiseen Kannonkoskelle ja sieltä itään. Valitsin huonomman oikotien, koska se viisti Pyhän-Häkin kansallispuiston itäosaa, enkä aavistanut, miten huonoksi tie oikeasti muuttui!

PYHÄ-HÄKKI

Kestopäällystetty maantie vaihtui hyvin heikkokuntoiseksi hiekkatieksi, jonka laidalla näkyi jatkuvasti pelkkää metsää, paitsi satunnaisesti jokin yksittäinen vaatimaton iäkäs talo. Joitakin harvoja vastaantulevia autoja. Sitten PYHÄN HÄKIN opasteviitat. Seisahduimme vain Viitasaarentien laitaan, poikkeamatta sivutielle, liikennettä ei ollut.

Uskomattoman korkeat ikivanhat havupuut kasvoivat soisessa, hieman upottavassa maastossa, jossa kävimme rämpimässä. Hiljaisuus, äänettömyys! Ikimetsän tiheikkö ympärillä, aivan valtavan korkeat puut, hämäryys niiden juurella. Yritin kuvitella oravaa, joka kapuaisi yhä ylemmäs ja ylemmäs kuusen runkoa pitkin päästäkseen latvukseen. Älyäisikö kurre missään vaiheessa ihmetellä, miten puunrunko voi jatkua loputtomiin? Kai vain ponnistelisi mekaanisesti ylös asti, jos jaksaisi.

Automatka jatkui Nelostietä (E75) Viitasaaren, Pihtiputaan, Pyhäsalmen, Kärsämäen, Pulkkilan ja Rantsilan kautta Liminkaan. Lumijoentien varrella, 5 km Limingan keskustasta, majoituin yksin hotelliin, matkatoverini yllättäen sairastuttua.

LIMINGANLAHDEN LUONTOKESKUS

Käännyin Lumijoentieltä osoitteeseen "Rantakurvi 6" klo 21:30. Hiljaista, autiota. Ovikoodi päästi ulko-ovesta sisään Luontokeskuksen taloon (valmistunut 1998). Vasemmalla etelässä oli Museo, jossa olin käynyt 2019 (avoinna klo 10-18) ja lännessä kahvila-ravintola, joka myös nyt illalla kiinni.

Oikealle lähti käytävä majoitussiipeen, jossa pitäisi olla 5 perhehuonetta sekä 3 kahden hengen huonetta, yhteensä 30 yövieraalle. Väliovi oli palo-ovi. Huoneiden 1-4 ikkunat avautuvat itään ajotien puolelle, minun huoneeni 5 länteen puutarhapihalle. Pohjoissiiven päässä oli vielä asukkaiden yhteistila ja keittiö.

Siistissä ja viehättävässä huoneessani oli mini-jääkaappi, kahvinkeitin, televisio, kaksi sänkyä, iso invalidi-wc- ja suihkuhuone, sekä vino katto, jonka korkeamman pään alla oli parvi, jonne johtivat jyrkät portaat.

Aamiainen klo 8-10. Nautin aamiaisbuffetista klo 8:07-50 syöden pari hyvää sämpylää, tomaattia, kurkkua, juustoa, makkaraa, paprikaa, jogurttia, mustikkasosetta ja appelsiinimehua, mutten puuroa, salaattia enkä kananmunaa. Ikkunapöydissä istui ensin pariskunta sekä kaksi yksinäistä lisäkseni, sitten tuli lisää tyttöpari ja perhe. Klo 8:30 saapui syömään iso seurue, jolle oli varattu talon kokoustila, ei majoitusta.

Latasin huoneessani puhelimen akkua klo 10:30. Ikkunastani näkyi puutarhassa parikin seuruetta. 10 henkilöstä otettiin yhteisvalokuva. Kuuden lintumiehen porukka lähti lintutornille päin. Yöllä oli satanut vettä.

Kävelin puolisen kilometriä merenrannalle. Lintutorni oli täpötäynnä mm. päiväkotilapsien ryhmästä, enkä mennyt joukon jatkoksi, koska olin jo käynyt 4 vuotta aiemmin vuonna 2019. Katselin merestä noussutta maata.

Kävelin puolilta päivin Luontokeskuksesta 5 km Limingan keskustaan. Luin kirjastossa paikallislehti Rantalakeuden, Oulun Kalevan, Lapin Kansan, Helsingin Sanomat sekä lestadiolaisen sanomalehden Päiwämies, jota en ollut ennen nähnyt (28 sivua, painos 19'000, kerran viikossa).

PARK HOTEL LIMINKA

Limingan keskustahotellissa, Liminganraitti 10, olin yöpynyt ennenkin, vuonna 2019. Sisäänkäyntiä oli pitänyt silloin etsiä, mutta piti vieläkin, takapihan pysäköintipaikkojen kautta solaan.

Hotellin nimi oli vaihtunut, se oli ennen vaatimattomasti "Place to Sleep". Ulko-ovi oli Kuntosali Prässin, jonka eteisestä pääsi hissillä yläkerroksiin II ja III. Hissin käyttöön tarvitsin huoneeni 309 avainkoodin. (Vuonna 2019 oli yöpynyt huoneessa 203.) Vein rinkkani huoneeseen ja lähdin pienemmän repun kanssa kiertämään Liminkaa.

Miekkasoturi Hannu Krankan patsas koristi Park Hotellin viereistä lampi-puistoa. Karttatauluun ulkona oli merkitty 4 kävelyreittiä Limingassa. Kokeilin erästä niistä oikotienä Onnibussin pysäkille Valtatielle 8, mutta eksyin, ja tulin kierrelleeksi pitkästi umpimähkään ja kehääkin.

Päädyin liiaksi länteen "Vanhaan Liminkaan" joen varrelle, jonne en ollut aikonut, kun olin sen jo nähnyt takavuosina "Aappoloineen" (museotalo), kuten olin nähnyt kirkon ja Linnukan (monumentti). Halpa-Hallin torni oli lopulta hyvä maamerkki valtatien bussipysäkille vievällä yhdystiellä. Paluumatkasta pysäkiltä tuli selvä ja suora. Kiertelin jatkoksi vielä Krankan puistosta Kallen polkua Linnukallekin, jonka vieressä värikäs koulu.

Joissakin hotelleissa on patja, joka saa minut yöllä hikoilemaan: Park Hotellissa! Aamiaista menin syömään jo klo 7:02, jotta ehtisin nauttia rauhassa, ennen kuin tulisi kiire Onnibussille. Kuntosali Prässin eteisestä lähti lasikäytävä pihanäköaloin viereiseen rakennukseen, joka oli Limingan kunnantalo! Pohjakerroksessa oli aloitteleva uusi kahvila "Abraham's", joka harjoitteli hotellin aamiaistarjoilulla. Ulko-ovea terassille ja kadulle ei vielä ollut avattu, vaan luvattiin lapussa avata lähipäivinä.

Olin aamun ensimmäinen asiakas (huoneesta 309). Vasta toinen puoli tarjoilupöydästä oli katettu: pari lajia juustoa, pari lajia makkaraa, tomaattia, kurkkua, paprikaa. Eri pöydällä leivät, voisarvet ja karjalanpiirakat. Kolmannella pöydällä kuumat ruoat, lihapyörykät, munakkaat, nakit, puuro. Turkkilainen luonnonjogurtti, mustikkamehu, hedelmäviipaleita, mansikoita! marmeladitäytteiset keksit. Suklaakakun palaset! Appelsiinimehu sekä pikkuruisissa laseissa: valmiiksi inkiväärillä maustettu tyrnimehu! En kehdannut rohmuta toista tujausta tyrniä, mutta yhdestäkin jäi hyvä mieli!

Kello 7:15 alkoi tulla pariskuntia hotellin puolelta ja puoli kahdeksalta vastakkaiselta suunnalta, kunnantalon aulasta, virkamiehiä aamiaiselle. Sain syötyä kyllikseni 40 minuutissa. Lähdin hotellista klo 8:20 ja osasin tänään suoraan Onnibussin pysäkille vain 25 minuutissa. Bussi tuli Oulun suunnasta klo 8:24. Kuljettaja laittoi rinkkani alasäiliöön ja otin pienemmän reppuni mukaani penkilleni.

En koskaan kuljeta matkatavaraa bussin tavaratilassa, koska pelkään, että joku muu ottaa sen välipysäkillä vahingossa tai tahallaan! Olin varalta kirjoittanut rinkan sivutaskuun isolle paperille osoitteeni ja puhelinnumeroni. Helsingin Kampissa (12 tunnin päiväajon jälkeen!) klo 20:10 bussin viimeinen (kolmas) (nais)kuljettaja toi kärryllä matkatavarat linja-autoaseman käytävälle. En ollut ensimmäisessä rivissä, kun hän laukkuja ojenteli. Nähdessäni etäämpää rinkkani jo kuljettajan käsissä, kuulin eturivistä bussin ainoan englanninkielisen miehen huudahtavan: "That's Mine!" ja tarttuvan rinkkani! "That's NOT Mine!" hän korjasi perään, ja ojensi rinkan takaisin kuljettajalle, jolta sain sen seuraavaksi vuorostani.