Perjantai-aamuna 21.7.2023 kävelin Myllykosken torilta ensiksi länteen UMMELJOEN suuntaan. Kymijoen ylitti Keskikosken museosilta, jonka pysäköintialueelle länsirannalla olin pysähtynyt muutamaa vuotta aikaisemmin autoajelulla,
Museosilta ylitti Kymijoen keskellä myös kapean pitkän Lemmensaaren, jonne laskeutui portaat jalkakäytävältä, kunhan ensin kiipesi sillan kaiteen yli. Tyydyin katselemaan saarta vain ulkopuolelta, sekä idästä että lännestä. Ei ollut lemmittyä mukana.
Kymijoen länsirannalla kävelin rantapolkua pohjoisemmaksi. Otin valokuvan metsäisestä jokimaisemasta, jossa kauempana taustalla näkyi Myllykosken vuonna 2011 suljettu paperitehdas. Harkitsin käveleväni pohjoiseen Korialle vievää maantietä, mutta se kulki kartan mukaan kaukana joen rannasta, joten voisi olla pitkästyttävä.
*
Palasin sillan yli takaisin Myllykosken keskustaan Kenraalintielle, jota lähdin kävelemään etelästä pohjoiseen. Tien varrella oli muutama komea ja tyylikäs julkinen rakennus, kuten Seuratalo, vajaan sadan vuoden takaa.
Kenraalintieltä erkani kaareva sivutie lähemmäs Kymijoen itärantaa. Uskoin sen kaartavan pohjoisempana takaisin Kenraalintielle, ja lähdin seuraamaan sitä. Sivutien varrella puistoa, nurmikkokenttää ja urheilukenttä. Sitten joen puolella Paperitehtaan pitkä komea punatiilinen itäseinä. Tehtaan piha-alue oli verkkoaidattu ja portit lukittu.
Pohjoisempana näytti olevan mukiinmenevän näköisiä kolmikerrostaloja, joissa saattoi olla entisiä tehtaan konttoristien tai johtajien työsuhdeasuntoja. Sivutie ei lopulta kaartunutkaan 180 astetta takaisin Kenraalintielle, vain 90 astetta, kunnes päättyi kerrostalojen piha-alueelle. Tai läpikulku oli kielletty. Jouduin palaamaan omia jälkiäni lähtöristeykseen.
**
Kenraalintie jatkui taajamatienä tai maantienä 3593 Kymijoen itärannan tuntumassa pohjoiseen kohti Kouvolan keskustaa. Pelkäsin jalkakäytävän loppuvan ja joutuvani kapealle pientareelle, mutta kävelytie jatkuikin katkeamatta ihan Kouvolaan asti.
Tienristeys Rautakorpeen koilliseen, mutta jatkoin jokea kohti luoteeseen. Kymijoki tuli välillä lähelle ja poikkesin vähäliikenteisen tien yli katsomaan vettä. Taloja oli hyvin harvakseen, joskus jollakin oli laituri tien toisella puolella. Paljon peltoa, vähän puita ja yksittäisille taloille johtavia sivuteitä itään.
Osan matkaa tie kulki lähellä junarataa. "Kiskotie" erkani itään radalle. En jaksanut lähteä katsomaan minne veisi. Kuulin ohittavien junien ääniä.
Käveltävää tuli ensin tietä 3593 pitkin 8,4 kilometriä, ja matka tuntui pitkältä, vei aikaa. Odotin kovasti isomman tien 367 risteystä, mutta sitten siitäkin oli vielä 6 km Kouvolaan. Uusi tie vei kaakosta luoteeseen, aiempi tuli T-risteykseen etelästä. Sentään puoliväli oli ohitettu.
Ajattelin, että voisin palata Kouvolasta bussilla 3 Myllykosken Kirkon puiston pysäkille, jolla olin katsonut siististi laitettuja aikatauluja. Bussilipun tasahinta oli Kouvolassa 3,50 euroa, tiesin ajettuani ennen juhannusta Hillosensalmen juna-asemalta Repoveden kansallispuistoon.
Kun tie kaartoi pohjoiseen, luoteen sijasta, ja muuttui puistokaduksi, tuli lähiö Kankaronmäki, bensiiniasema, K-Supermarket, alkoi Kouvolan kaupunkitaajama ja kohta Kymenlaaksontie. Suora tie alitti korkealle rakennetun rautatien. Nousin ylemmäs Rautatienkadulle, kuljin siltaa länteen ja kävelin luoteeseen, kohti Kaunisnurmea ja museoaluetta.
***
MUSEO POIKILO
Poikilo-museo oli KOUVOLATALOSSA (1982, Söderlund ja Valovirta), eli monitoimitalossa Kouvolan vanhalla Kasarmialueella tai Kaunisnurmella, jossa rautatieläisten torppia. Tienviitat Poikilon lisäksi Radiolaitemuseoon ja Kotimuseoon, jotka oli sijoitettu niihin torppiin. Menin suurimpaan rakennukseen, muodoiltaan erikoisesti rönsyilevään Kouvolataloon. Vain yksi asiakas, valikoimassa museokaupassa postikortteja.
Lipunmyyjä käynnisti lukulaitteen museokortilleni. Talossa on neljä museokohdetta: 1) Taidemuseo, viereisestä punaisesta ovesta. 2) Historiallinen museo, eteisaulan vastakkaisella puolella, sen ovi on lukossa, ellei avata lippukassasta. 3) Taidemuseon Galleria, jonka näyttelyssä oli nyt reikälaatikko-kameralla otettuja matkakuvia. (Ne olivat minusta surkean suttuisia, vain epäonnistunutta erikoisuudentavoittelua). 4) Yläkerran Galleria, pääsymaksuton, jossa minulle tuntemattoman töherryksiä, joista en kiinnostunut. Menin ensiksi yläkertaan ja kävin käymälässä.
Taidemuseossa pidin eniten Metsävideoista: samassa paikassa kamera kiertää samaa vauhtia eri vuodenaikoina! Lisäksi näytettiin toista metsäfilmiä. Minun lisäkseni museota katseli täti-ihminen ja pariskunta. Monimuotoinen taidemuseotila rönsyilee erilaisiin soppiin, joita on myös luiskin ja portain eri korkeuksissa. Ehkä virkistävämpää kuin jokin suorakaiteen muotoinen halli.
Historiallisen museon lukittua ovea nykii varttunut miesasiakas. Hän tai minä emme käy kassalla pyytämässä ovea auki. Koen aikani riittämättömäksi ja lähden pihalle, taidemuseopuolen ja kaksi galleriaa nähtyäni. En mene myöskään radio- tai kotimuseoihin.
****
Kävelin rautatien vartta itään Matkakeskukseen. Sen nurkalla puistonpenkillä varjossa istui joutilas jätkä, joka kysyi jotakin. En saanut selvää, enkä vastannut. Hänen kommenttinsa: "Hyvin menee! ... Kävelykin on vastaus!"
Linja-autoille on iso yhteinen laiturikatos rautatieaseman länsipuolella, esim. linja 5 Repovedelle tai liikennöitsijä Martti Laurilan bussi laiturilta 5 Vekaranjärvelle. Kun kävelin jalkakäytävää, ohitseni tepasteli kaksi kertaa edestakaisin iki-väsynyt "B. Virtanen" tai Ilkka Heilän piirroshahmon näköinen, joka sivuuttaessaan yskäisi molemmilla kerroilla.
Hallituskadun varrella on muutama pysäkki paikallisbusseille. Läntisimmästä pysäkkikatoksesta H1 lähtee mm. bussilinja 3 itään, Asemakadulle, kiertäen keskustassa silmukan vastapäivään, itään - pohjoiseen - länteen - etelään: maantielle, jota aamupäivällä kävelin 15 km, ajaen Myllykoskelle ja vielä kauemmas Anjalaan. Savonlinja liikennöi. Lähimpiä lähtöjä 15:05, 15:30, 16:30.
PIENOISRAUTATIEMUSEO mainosti plakaatein vanhassa puutalossa Asemakatu 2 C, ovi sisäpihalta, mutta kiinni? Olisin halunnut käydä. Leppävaaran Sellon näyttelytilassa olen nähnyt suurimman harrastelijoiden kokoaman pienoisrautatien, jonkin aikaa viihdyttävän!
Astelin Matkakeskukselta viistoa katua koilliseen kaupunginkirjastoon, katselin, etsiskelin esitteitä tai karttoja, ja luin Helsingin Sanomat.
Kiertelin keskustan katuja katsoen kesäistä kaupunkielämää ja lähdin klo 15:30 paluumatkalle Myllykoskelle, samaa reittiä jota olin tullutkin. Poikkesin ostoksille K-Supermarketiin Kankaronmäellä, taajaman rajalla.
*****
PUOLAKAN TALOMUSEO
Ohittamani ulkomuseon viitta matkan varrella eniten houkutteli minua kävelemään Myllykoskelle vielä takaisinkin. Museon sijainti oli sivutiellä 367-tien tuntumassa, nelisen kilometriä Kouvolasta. Kävelin jälleen vahingossa museotien ohi, kun kuljin liian pitkälle kävelytietä 367-tien koillispuolella, ennen kuin siirryin tunnelissa tien lounaispuolelle.
Jatkoin eteenpäin kaakkoon, kunnes ymmärsin museon jääneen jonnekin taakseni. Emmin palaamista, käveleskelin epätietoisesti edestakaisin, mutta sitten palasin. Edelleen eksyin väärälle sivutielle kohti etelää, enkä museon tielle kohti kaakkoa. Vasta matkapuhelimen navigaattorin avulla osasin. "Museon mutka" oli epämääräinen tien nimi.
Harmaantuneen ruskeat maalaamattomat puunväriset seinät, 200 vuotta vanha tupa, sekä luhtiaitat, vajat ja talli pihan ympärillä. Taloa olivat viimeksi asuneet yli 65 vuotta sitten neljä vanhoillista veljestä, ilman mitään nykyajan uutuuksia ja mukavuuksia. Ei sähköä. Talon viimeinenkin vanhapoika kuoli vuonna 1957. Museo avattiin 1961. Varmaankin talon sisällä oli mielenkiintoista esineistöä, tallissa kiesiä ja rekiä.
Museopihan viereisellä tontilla oli jotain huonokuntoisempaa: monin tavoin raunioksi rappeutunut autiotalo, jonka katto oli romahtanut sisään! Siinä oli ehkä asuttu viimemmin, sillä pihassa oli valkoinen muovituoli, kaikkialle maailmaan viime vuosikymmeninä levinnyttä ulkotuolimallia, jonka varmaan jokainen on nähnyt pihalla jos toisellakin.
Kulkemani maantien viereisen kävelytien varrelle oli rakennettu puupenkeillä ja -ulkopöydillä varustettu levähdyspaikka, Kymijokeen liittyvän sivujoen sillalle. Ei sitä voinut kehua kauniiksi paikaksi, mutta jokimiljöössä virtaavan veden äärellä kumminkin. Viivähdin ja istuskelin siinä jonkin aikaa syöden K-kaupan kolmioleivät ja juoden Arki-jogurttia. Iski lyhyt sadekuuro, jatkoin kävelyä sateenvarjoni alla.
Saavuin Myllykoskelle vasta klo 19:30, kulutettuani paluumatkaan 4 tuntia, kulkien runsaan neljän tai ehkä sentään viiden kilometrin tuntivauhtia, jos huomioin pysähdykset ja ylimääräiset, turhatkin, edestakaiset kävelyt Puolakassa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti