Olin tullut torstaina viidettä kertaa Turun Kirjamessuille. Myyntipöydät ja kirjahyllyt oli pystytetty ja täytetty Nummelan varastosta tuoduilla 65 banaanilaatikollisella antikvaarisia kirjoja. Olin yöpynyt hostellissa, Museolaiva Boressa (Linnankatu 72, Aurajoen suulla, Turun linnan lähellä).
Perjantaina 29.9.2023 klo 8 lähdin Turun MESSUKESKUKSEN pihasta kävelemään luoteeseen "Artukaisten kiitotietä" pitkin. Kuljin ohi tapahtuma-areenan G "Gatorade Center". Kulkemani tie oli rakennettu Turun entisen lentoaseman kiitotielle. Nykyisin lentoasema on Ruskon suunnalla, 8 km Turusta pohjoiseen.
*
RAISIONJOKEA oli tarkoitukseni seurailla, ensiksi Raision suuntaan pohjoiseen ja sitten etelään merelle asti, Ruissalon Pohjoissalmeen. Turun joista en tuntenut aiemmin kuin Aurajoen sekä tähän Koroisten ristin vierestä laskevan, Maarian kirkolta tulevan VÄHÄJOEN. Turku, Tampere ja Tukholma kuuluvat kaupunkeihin, joihin haluan tutustua perusteellisesti kotikaupunkini Helsingin lisäksi.
Areenan pysäköintipaikan läpi pystyin oikaisemaan koilliseen Artukaistentielle tarvitsematta kiertää lännestä Arenakadun ja Kirjaltajankadun kautta. Ylitin siltaa Raisionjoen, jonka itärantaa seuraili aivan vieressä kävelytie. Junarata ylitti joen pienen matkan päässä ja sen jälkeen Naantalin pikatien silta. Pohjoisempana näkyi Härkämäen taloja.
Raisionjoki virtasi laiskasti ja sen vesi oli hyvin ruskeaa. Kävelytie oli parissa paikoin märkä ja liejuinen. Kolme pyöräilijää Turun suuntaan ohitti minut. Kyllästyin pian ruskeaan, leveään valtaojaan, ilman kohokohtia, ja käännyin jo takaisin Ruissalon suuntaan.
Alitin taas Artukaistentien, jolta olin polulle tullut, ja myöhemmin Messukentäntien, jonka kohdalla polku teki mutkan itään Suikkilantien lähelle, palaten sitten taas joenrantaan, jossa 200 metriä ennen Pansiontietä ja Raisionjoensiltaa oli levähdyspaikka: puinen laituri joessa puupenkkeineen ja metallisine tupakantuhka- ja roskapussi-astioineen.
Pansiontien jälkeen kävelytie jatkui Vapaavaraston ohi Ruissalonsillan luo. Epäröin polkuhaaraa, liittyäkö idempää Ruissalonsillan pohjoispuolelle vai alittaako silta eteläpuolelle? Alitin etelään, Länsisataman verkkoaidan viereen, ja leveän sillan leveä jalkakäytävä olikin ainoastaan eteläpuolella.
**
RUISSALO
on 8,5 neliökilometrin laajuinen, koillisesta kaakkoon 9 km pitkä luonnonkaunis saari ja puistoalue. Juhana-herttuan hovin aikaan 1556-63 Ruissalo oli kruunun metsästyspuisto ja sinne tuotiin saksanhirviä ja kauriita. Turun kaupungin omistukseen saari tuli senaatin päätöksellä 1845, ulkoilu- ja virkistysalueeksi kansan käyttöön. Osa saaresta huutokaupattiin määräaikaisiksi huvilatonteiksi. Parinsadan huvilan joukossa on arvokkaita empire-rakennuksia. Jossakin huvilassa asuu taiteilija Kaj Stenvall.
Saavuin Ruissalon saarelle, jossa lehtipuiden vihreys otti minut vastaan. Autotie Ruissalon puistotie oli melko vilkas. Tien eteläpuolelle erkani pää-kävelytie lounaaseen, mutta luoteispuolella oli pieni muutaman auton pysäköintipaikka, josta lähti luontopolku pohjoiseen. Tutkin tien laidalla taulukarttaa. Koiranulkoiluttajakin yritti tien samaan aikaan kuin minä.
Lähdin luontopolulle pohjoiseen, maapohjaiselle, kohtuullisen leveälle ja usein rinteessä sivulle päin kaltevalle. Saaren pääpuulaji on mänty, lähes puolet, mutta tammivaltaisia metsiä on toiseksi eniten, lähes neljännes. Lehtoa on metsämaasta 40 %, 144 hehtaaria. Ruissalon tammistot ovat Pohjoismaiden laajimmat!
Polun varrella oli pystytettyjä tietotauluja ja näki usein kaatuneita, katkenneita puita ja niiden korkeita kantoja, jätettyinä paikoilleen lahoamaan eläimistön hyödyksi. Ruissalossa viihtyy lintuja tiheämmin kuin muualla Suomessa.
Ensimmäinen polkuni vei pohjoiseen Marjaniemi-nimisen huvilan pihaan. Muita kulkijoita en kohdannut kuin Marjaniemessä, kun sinne ajoi juuri henkilöauto, josta lähti kaksi ihmistä luontoretkelle, mies opasti nuorempaa naista. Marjaniemen upea puurakennus mainosti kokoustiloja, erikseen oli rannempana sauna ja muita taloja.
Luontopolku kulki tontilta pätkän Marjaniemen tietä ja jatkui sitten metsään lounaaseen. Tulin TAMMIMETSÄÄN. Maa oli ruskeana tammenterhoista! Pari kertaa minuutissa kuulin äänen: Kops! Tammenterho oli taas pudonnut maahan lähistöllä! Eksoottista! Ensimmäisen kerran näin tammenterhoja luonnossa Ruotsin Husqvarnassa, Jönköpingin ja Vätternin luona, syksyllä 1988, kun Eurolinesin vuorobussi oli pysähtynyt puolen tunnin ruokatauolle majatalon pihalle.
Luonnosuojelualueella etsin tietotaulurasteja parinkin sallitun luontopolun päästä. Lintutornia en löytänyt tienviitankaan avulla. Reitti palasi Marjaniementielle, ylitti Ruissalon puistotien ja jatkui etelään, jossa maasto vaihtui. Vastaan tuli myöhemmin myös Kartanomaisema, Ruissalon kartano avarine peltoineen tai niittyineen.
Luontoreitti kulki kallioisessa maastossa. Keltaisia merkkejä oli maalattu kallioon ja puihin melko usein, niitä pystyi helposti seuraamaan. Kerran vastaan tuli nuori nainen taluttamansa koiran kanssa ja tervehdimme. Jossakin kalliolla kadotin reitin, etsin pikku polunpätkiltä eri suunnilta, mutta päädyin aina umpikujaan polun-näköisen loputtua.
Kartan mukaan luontopolku teki U-kierroksen pohjoisemmaksi. Saatoin nähdä jopa Ruissalon puistotietä seurailevan kävelytien, mutta välissä oli toivoton ryteikkö. Pääsin kuitenkin eteläpuolella kulkevalle tielle, joka oli Kartanontien sivutie. Sille piti luontoreitinkin päätyä, ehkä 50:n tai sadan metrin päässä minusta. Kilometrikin tuntuu pitkältä matkalta koko ajan mikro-mutkittelevalla luontopolulla!
Reitti teki mutkia Kartanontien, kahden nimettömän pikkutien ja Kansanpuistontien kautta Ruissalon puistotien jalankulkijoiden alikulkukäytävälle, ohi Kasvitieteellisen puutarhan asfaltoidun pää-pysäköintialueen.
***
KASVITIETEELLINEN PUUTARHA
Portin pielessä oli vielä lähin pieni hiekkainen pysäköintialue. Kohdalla oli Ruissalon puistotiellä bussipysäkki, jossa oli paljon koululaisia hälisemässä ja odottamassa. Pohjoiseen lähti Rauhalantie, koilliseen jatkui seurailemani luontopolku ja lännessä oli portti kasvihuoneille ja niiden ulkopihaan.
En malttanut mennä kasvihuoneisiin (pääsymaksut 9/6 euroa), kun ulkopuutarhakin näytti aika valtavalta ja kukoisti edelleen kesäisesti syyskuun lopussa. Karttataulusta löytyi vaikka mitä kohteita. Lähdin kiertämään puutarhan rajoja pitkin ensin länteen, sieltä pohjoiseen. Matkan varrella ensin värikkäitä kesäkukkia. Sitten hyötypuutarha vihnneksineen, joka oli tiukasti aidattu ja portti lukittu, jäniksiä ym. eläimiä vastaan!
AASIALAINEN LAMPI kiinnosti eniten neljästä lammikosta. Sitä oli somistettu majalla ja pienellä puisella romanttisella kaarisillalla veden yli. Kasvillisuus näytti ympärillä viehättävän eksoottiselta ja moninaiselta! Otin kauniin valokuvan, jota lähetin tutuille.
Kuljin kahden isomman lammikon ohi itään kaikista suurimmalle lammelle, jonka partaalle oli rakennettu puinen rantaterassi penkkeineen. Jäin pitkäksi aikaa istumaan. Lähistölle oli rakennettu "Onnelin ja Annelin tuulimylly", lapsille sopivaan kokoon. Ruohonleikkuu-robotit kulkivat itsekseen nurmikentillä. Kauempana tehtiin raskaampia töitä traktorilla.
Aistien puutarhan läpi kuljin vain pikaisesti. Siellä tuli vastaani ainoa ulkopuutarhassa näkemäni turisti. Lähdin puiden reunustamaa puistokatua etelään kohti porttia Ruissalon puistotielle.
****
RUISSALON KANSANPUISTO
Palasin jalankulkijoiden alikulun kautta pysäköintialueelle ja asfalttipintaiselle Kansanpuistontielle, jota reunusti kävelytie, suuntana ensin pitkä suora lounaaseen, sitten risteyksessä käännös kaakkoon ja suuri pysäköintialue. (Risteyksestä luoteeseen lähti Jarno Saarisen tie, jota en kulkenut.)
Vastaan tuli pari isoja puurakennuksia, joiden tarkoitukset eivät minulle ulkoa avautuneet. Ehkä niissä kahviloita, muita liikkeitä, toimistoja. Vaihtoehtoisia teitä meni talojen ohi lounaaseen kauemmas monille huviloille taikka kaakkoon lähelle Pukinsalmen rantaan. En ole nähnyt Ruis-Rockia, mietin minne on pystytetty esiintymislavat, joka kertako erikseen?
Meren äärellä oli hiekkaranta, iso uimaranta, Sen itäpuolella oli kaunis puistoinen niemi, puistokäytävineen. Niemen puistossa oli ulkoilmassa puihin kiinnitetty valokuvanäyttely. Rannalla oli Fölin vesibussiliikenteen laituri. Aikataulut olivat päättyneet kesältä ennen syyskuun loppua niin arkena kuin viikonloppunakin.
Niemen koillispuolella oli pieni lahti, jonka rannoilla oli muuallakin Suomessa näkemäni valuvan veden puhdistussysteemi, joka perustui veden hidastettuun siirtymiseen lammikosta toiseen ennen mereen laskemista.
Hieman pohjoisempana alkoi pitkä suora kevyen liikenteen raitti koilliseen kohti Ruissalonsiltaa. Kartalla yksinkertaisen reitin kuvittelee helposti lyhyemmäksi kuin millaiseksi se osoittautuu. Matkan varrella oli mereen pistävällä laiturilla Lintutorni, jossa istuskelin levokseni puolisen tuntia kello 15.
Ruissalonn telakan kohdalla tuli raittiin pieni mutka ja kohta se liittyi Ruissalon puistotien kävelytiehen. Ylitin Ruissalonsillan ja jatkoin Tuontikatua koilliseen ja pohjoiseen. Oikealla oli tiiviisti aidattu Länsisatama. Tuontikatu alitti Pahaniemensillan. En oikein keksinyt hyvää reittiä jalankulkijalle.
*****
Kiersin Rautatehtaankadun (varastoja tai pienteollisuutta) ja Riippakoivunkadun (omakotitaloja) kautta Vienolan pientaloalueen ja Pahaniemen ohi Naantalin pikatielle asti. Välillä piti ylittää rautatien tasoristeys. Naantalin pikatietä seurasivat kävelytiet molemmin puolin, minä pysyin etelälaidalla. Näin pohjoispuolelle tutun kauppakeskuksen "Manhattan", mutta eteläpuolella vastaan tuli Kollikujan Lidl, jossa asioin klo 17.
Turun linnan läheltä, Bore-laivan retkeilymajasta, on Eerikinkadun Lidl Kauppatorin itäpuolella tuntunut kaukaiselta ja matka sinne edestakaisin liian tylsältä. Nyt olin oppinut, että pari muuta Lidliä oli suunnilleen yhtä kaukana Boresta, toinen Aurajoen eteläpuolella Vähäheikkiläntiellä ja toinen Rautatien pohjoispuolella Naantalin pikatien varrella. Jälkimmäisestä jatkoin rautatien alitse Puistokadulle (autoille yksisuuntainen etelään) ja Port Arthurin puutalokaupungin läpi mutkitellen lounaaseen kohti Bore-laivaa, jonne saavuin klo 18.
******
Hyttini Boressa oli tänä syksynä ennestään tuttu 386, perimmäinen 1-hengen entinen miehistöhytti. Aiemmilla kerroilla vuodesta 2021 hyttini olivat: 383, 218, 385 ja tämä sama 386.
TV- ja seurusteluhuoneessa oli tungosta tänä viikonloppuna: torstai-iltana kuuden mustaihoisen miehen seurue katsoi urheilukanavalta jalkapalloa. Lainakirjahyllyn takana oli vieraiden keittiö, jonka pöydän ympärillä viiden hollantilaisen tytön seurue puhua kaakotti tunnista toiseen sekä torstai- että perjantai-iltana. Luin joka ilta Turun Sanomat ja Åbo Underrättelsen, lainasin kirjahyllystä hyttiini Maria Langin.
Vasta lauantai-iltana pääsin valitsemaan Teemalta elokuvan: "Täältä ikuisuuteen". Minulle tuntematon toinen mieskatsoja lähti pois juuri ennen hyökkäystä Pearl Harboriin, ja palasi, kun olin sulkenut TV:n. "Loppuiko jo? Miten päättyi?" (Montgomery Clift kuoli, Burt Lancaster jäi sotimaan, Donna Reed ja Deborah Kerr tutustuivat laivalla).
*******
LAUANTAI-aamuna lähdin laivasta kaupungille vasta sateen jälkeen, sattumalta klo 11, jolloin tyhjien hyttien siivous oli käynnistynyt. Silloin 5 hollantilaista tyttöä lojuivat sohvilla kolmannen kerroksen Exit-käytävässä. Odottivatkohan he kuljetusta, vai peräti iltaa, jolloin voisivat kävellä puoli kilometriä länteen, suoraan Vikingin tai Siljan terminaaliin ja Tukholmaan menevään laivaan?
FUNIKULAARI toimi lauantaina klo 11:30 ja nousin sillä Kakolanmäelle. Tavattoman hidas ovien aukeaminen ja matkaanlähtö, mutta kuitenkin nykäisy lähtöhetkellä. Samassa hissivaunussa oli pariskunta sekä lapsenrattaita työntelevä isä. Kävelin Kakolan länsilaidalle, jossa olivat komeimmat kivijärkäleseinät ja näytti valmistuneen uusia remontoituja asuntoja parvekkeineen viime vuoden käyntini jälkeen.
Kuljin itään, asfaltoitu sisäpiha oli jyrkästi kalteva etelään. Auton oli keksittävä kiertoreitti kääntymisen sijasta. Lapsille oli leikkikenttä. Satoi taas ja tuuli voimakkaasti, sateenvarjo kääntyi nurin. Kuljin alamäkeä itään ohi Hotelli Kakolan. "On sulla oikea osoite nyt!" turistit vitsailivat Kakolasta. Vankilanjohtajan komea asuintalo mäellä (oli siellä toimistotila myös).
MIKAELIN KIRKOSSA kävin sisällä klo 12:30, kun huomasin olevan auki. Penkeillä istui pariskunta, sekä yksinäiset mies ja nainen, minäkin istuin 5 minuuttia. Lasimaalaus alttarin takana. Vieraskirja, minä ensimmäinen kirjoittaja 30.9. Ylitin kadun Mannerheimin rintakuva-patsaalle Mannerheimin puiston länsilaidalla. Ruokaa kuljettava matala valkoinen pyäreäkulmainen robotti oli jumittunut liian korkeaan jalkakäytävän reunaan Rauhankadulla.
PUOLALANMÄEN arkkitehtuurikierros kello 13-14, oppaana Aalto-yliopiston professori Panu Savolainen. Noustessani mäelle ajattelin, onkohan muita? Oli varmaan melkein sata. Kierrettiin tosiaan mäki kävellen, länteen - pohjoiseen - itään, eri rakennusmestarien piirtämien talojen eteen pysähtyen. Lopuksi Wivi Lönnin koulu.
Kävelin Aurakadun alas. Kauppatorin monivuotinen remontti oli vihdoinkin valmistunut! Avaraa tilaa. Myyntitelttoja oli varsin vähän, vain Wiklundin kulmalla, lännessä kioskeja. Kävelin joen yli ja Kaskenkatua ylös, Kaskentietä Kivikartiontielle asti, jonka muistin takavuosien pikavuorojen pysäkkinä.
VASARAMÄEN puistossa kävin katsomassa, olisiko mäkenä yksi Turun 20 kukkulasta? Olikin tasaisen tylsä, valtava nurmikenttä, muutama puu, kuin Hyde Park. Olisikohan etelässä pientalojen alla mäkeä?
KURJENMÄELLÄ oli tasamaalla hyvin pitkiä matalia puutaloja, TVT, Turun Vuokratalot. Paikallinen Spede kaupan muovikassi kädessään tuli vastaan pihalla törmäyskurssilla sanoakseen "Päivää!"
VÄHÄHEIKKILÄNTIE länteen oli valtavan pitkä. Lidl numerossa 58. Kävelin Rykmentintietä, Perämiehenkatua, Niilonkatua ja Daniel Hjortin katua Kupittaankadulle, jolta pääsi nousemaan puistokäytävää korkealle TONTTUMÄEN PUISTOON. Hyvä näköala pohjoiseen. Koirapuisto, iso ja pieni koira leikkivät innokkaasti.
VILKKILÄNMÄKI oli pohjoisempana Stålarminkadun toisella puolella. Yritin puistoon Ilkanrinteestä ja Tapulikadulta, mutta tietyömaa esteenä läpikululle. Kävin puistossa nousemalla Vilhonkadun päähän ja sieltä pitkät puuportaat. Muistin sitten käyneeni ennenkin! Ylhäällä oli lasten leikkipuisto ja polkulenkki todennäköiselle pussikaljamäelle, josta näköala länteen ison kerrostalon pihaan. Palasin samat puuportaat alas. Tervahovinkatu Aurajoen lautalle.
FÖRI tuli pohjoisesta tulvillaan nuorta väkeä. Etelästä lähti vähemmän, mutta yksi pussikaljapoika kulki välin edestakaisin tullakseen vastaan kavereitaan pohjoisesta. Bore-laivalla huomasin tunnin kuluneen mutkaiseen matkaan Vähäheikkiläntien Lidlistä puistomäkien kautta.
********
KIRJAMESSUT sunnuntaina 1.10.2023. PUISTO-lavalla klo 10:10-10:30 Pauli Aalto-Setälä haastatteli kaukaista sukulaistaan Alexander Stubbia aiheesta 3 kirjaa. (Stubbin äiti on Setälöitä.) Stubb sanoi puhuvansa paremmin suomea kuin ruotsia, käyneensä koulua ensin suomeksi, ja katuvansa, ettei käynyt Reserviupseerikoulua (koska häntä odotti jo opiskelupaikka USA:ssa). Stubbin mielikirjat olivat optimistiseen tulevaisuuteen suuntaavia. Yuval Noah Hararin kirjoja olen minäkin lukenut. Istumapaikat olivat täynnä katsojia, seisojia paljon myös. Turvamies tarkkaili kulmilla.
Suurimmassa AUDITORIOSSA iltapäivällä Pauli Aalto-Setälä haastatteli Pekka Haavistoa, ja tunnusti tunteneensa Pekan jo 30 vuotta. Haavisto on rento, sanavalmis ja vitsikäs. Kolmeksi mielikirjakseen hän on valinnut:
1) Garcia Marquez: "Sadan vuoden yksinäisyys" (olen lukenut sen kuin tervaa juoden vasta kolmannella yrityksellä. En ymmärrä miksi se on ollut niin muodikas sukupolvelleni?)
2) Lin Jutang: "Maallinen onni". (Pekan isän, rehtori Jouko Haaviston ja minunkin isäni kirjahyllyssä, olen lukenut. Amerikkalaistunut kiinalainen, mielestäni liian porvarillisen itsetyytyväinen!)
3) Baltasar Gracian: "Viisauden käsikirja" (TÄMÄ on hyvä, olen lukenut, arvostan. "Työt tehtyinä hyviä, ilot pahoja päättyneinä".) Auditorio oli täynnä yleisöä, vartija hätisti liiat pois istumasta rappusilta. Yleisö nauroi ja taputti usein.
KUISTI-lavalla Jyrki Siukonen kysyi, mikä oli Suomen tärkein patsas? - Istuva Porthan 1840, Turun tuomiokirkon lähellä, Suomen ensimmäinen julkinen patsas, pystytetty erikoisesti tiedemiehelle, eikä kuninkaalle tai sotapäällikölle.
Li Andersonin faija, taiteilija Jan-Erik Andersson esitti taiteilijan tärkeimmän kysymyksen: "Mistä saada fyrkkaa?" AGRICOLA-lavalla pohdittiin: Onko taiteella itseisarvoa? Rosa Meriläinen haastatteli piispa Mari Leppästä, kimeä-äänistä Annika Saarikkoa, TV-pykologi Maaret Kalliota sekä Pekka Haavistoa.
Tuomas Kyrö oli käynyt Ukrainassa. Jerker Örjans oli tehnyt kirjan laulusta "Ja se Oolannin sota oli kauhia", jonka kautta aukeaa Krimin sodan tarina (1854). Sunnuntain lopuksi kirjamyyntipöydät purettiin ja autot pakattiin klo 16-18:30.
*******************
LIITE: BORE-LAIVASTA heinäkuussa 2021:
"734. Turun Booktori ja Bore-laiva"
OTE: Bore-laiva (2021):
Turun kaiketi halvin majapaikka, Retkeilymaja, on siirretty Museolaiva Boren hytteihin, Merimuseo Forum Marinumin laituriin. Aurajoen länsiranta on kävelytietä idän Lonttisista länteen aina Bore-laivan maihinnoususillalle asti, joka on umpikujalla valtavan pysäköintialueen (4 tuntia pysäköintikiekolla) ja Aurajoen välissä.
Laivahostel Boren sisäänkirjoittaumisen alkaminen kello 15 muodosti heinäkuussa (2021) aluksen 4. kannen Receptioniin muutamien ihmisten ruuhkan. Hyteistä on käytössä satakunta, joihin voi majoittua pari sataa ihmistä.
Reitti HALPAAN hyttiin 383 oli mutkikas: portaikko itään-ja-länteen alas 3. kannelle, sitten kapeaa käytävää länteen ensin eteläpuolta ja sitten pohjoispuolta, muutamin kulmikkain mutkin, laivan peräosaan. Hytin ovessa avainkorttilukko (työnnä kortti alas, vedä ylös, vihreä valo syttyy).
Kapeassa, ahtaassa HUOKEASSA hytissä kerrossänky, lavuaari, ilmastointi, kaksi vaatekomeroa ja suljettu ikkunaventtiili (ilman verhoja), josta aurinko porotti sisään (länsiluoteesta). Näköala satamaan vievän junaradan tasoristeyksen vilkkuvalle liikennevalolle, ylitse kierrätys-jätesäiliöiden rivistön ja laivalle tuovan umpikujan rauta-aitojen. Peti sijattava itse, tarjolla alulakana, pussilakana, peite, kylpypyyhe, ei käsipyyhettä erikseen.
***
Pesuhuone oli käytävän varrella idässä, ensimmäisessä mutkassa. Kaksi koukkua ovessa vaatteita varten. Lavuaari ja seinämän takana verhoton suihkusoppi, telineessä pään yllä suihkupää, jonka voi myös irrottaa ja ottaa omaan käteensä. Ei shampoota tai saippuaa suihkun puolella, vain seinämän toisella puolella lavuaarin yllä käsisaippuan annostelija.
Seuraava ovi käytävällä pieneen käymälään. Löin joka kerta käydessäni pääni käsipyyhe-kangasliinan annostelija-automaattiin, joka kelaa käytetyn kangaspätkän sisäänsä niin nopeasti, että tarvitsen kaksi nykäisyä ehtiäkseni saada käteni oikeasti kuiviksi!
****
Bore-laivassa oli mukavia yhteistiloja: heti hytin 383 vieressä yhteiskeittiö jääkaapein. Käytävän varrella muutaman mutkan jälkeen kirjasto- ja televisio-huone, jossa myös lautapelejä. Yhtä aikaa minun kanssani siellä oli enintään kolme ihmistä.
Käyttämäni nopein tie hytistä ulkoilmoille olivat toiset portaat käytävältä ylös kannelle 4 (ensimmäiset portaat hytin vieressä olivat vain hätäpoistumiseen), josta nelos-kannelta ovi ulkokannelle (koodi-lukko, sisäänpääsy hyttiavaimella) ja heti laskuportaat laiturille, mikä oli vaihtoehto Receptioniin suuntaavalle maihinnoususillalle.
*****
Aamiainen laivalla tarjottiin klo 6:30-10 tilavassa salissa vastapäätä Receptionia, muutama askelma sitä ylempänä idässä. Kahta lajia leipää (sämpylät sitkeitä, muutkin päivittelivät niitä) ja karjalanpiirakoita. Kahta lajia juustoa, paria lajia makkaraa. Kananmunia, tomaattia, tuorekurkkua, maustekurkkua, lehtisalaattia. Maustamatonta jogurttia (hyvää!). Appelsiini-, omena- ja mustikkamehua. Kahvia, teetä, pussikaakaota, vettä. Pöydästäni upea näköala Turun linnalle, jonka tornia lehtipuut kauniisti kehystivät!
******
BORE-MUSEO. Bore-laivan 5. kannella oli kahvila-ravintola ja 6. kannella Museo! Kirjautin Museokorttini Receptionissa ja sain neuvon: portaita ylöspäin (kaksi kerrosta). Museon rautapuomiportti oli avoinna! Käytävän varrella hienoimpia hyttejä, kuten Bore-yhtiön suurimman osakkeenomistajan, tupakkatehtailija Hans von Rettigin Laivanvarustajahytin avarat makuu-, oleskelu- ja kylpyhuoneet. Komentosillalle pääsi kuvittelemaan laivan navigointia.
Bore-laiva "nolla" (ilman numeroa!) valmistui Oscarshamnissa Ruotsissa 1960. Skandinavian viimeisiä höyrylaivoja. Kulki 17 vuotta Turku-Tukholma-väliä, Silja-Linen autolauttana 1970-76 (65 autopaikkaa, ajo sisään laivan kyljestä. Vuonna 1989 autokansi muutettiin 250-paikkaiseksi kongressisaliksi).
Bore 0 siirtyi Jakob Linesin laivaksi 1977 linjalle Pietarsaari - Skellefteå. Vuonna 1979 asuntolaivana Skotlannissa 3 kuukautta. Vuonna 1981 kokeiltiin kaksi viikkoa Folklinen linjalla Kaskinen - Gävle. Vuosina 1981-84 kanadalaisten öljynporaajien asuntolaivana Algeriassa. Vuonna 1984 Auralinesin linjalla Turku - Tukholma. Risteili Helsingistä ja Kotkasta Tallinnaan, Leningradiin, Riikaan ja Gotlantiin. Diesel-moottori asennettiin 1987.
Kristina Cruises muutti laivan nimeksi Kristina Regina ja vuosina 1987-2010 laiva teki risteilyjä Välimerelle. Vuodesta 2011 Forum Marinumin museolaiva. Vuodesta 2015 myös Hostel, Turun kaupungin retkeilymaja. Laivassa oli niin paljon puusta tehtyjä rakenteita, ettei se enää vastannut meriliikenteen tiukimpia vaatimuksia.
*******
LISÄYKSIÄ lokakuussa 2023:
Hytissä 386 oli ikkunaverho, yksi vuode, ei kerrossänkyä, ei lavuaaria. Käymälöitä on useita eri käytävien varsilla. Ulos laivasta pääsee nopeimmin 3. kannen TV-huoneen eteiskäytävän Exit-ovesta, joka oli aikoinaan autokannen portti, nykyään oikotie kongressisaliin. Hytin avainkortilla pääsee tästä portista myös takaisin laivaan. 4. kannelle ei tarvitse kavuta kuin ensimmäisellä kerralla hostelliin kirjautuessa sekä aamiaiselle. Aamiaisella ei ole enää tomaattia, joka on korvattu punaisilla ja keltaisilla paprika-viipaleilla! Myös vadelmahilloa ja puuroa on tarjolla.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti