843. Akvaario Maretarium, KOTKA 2025

Lähdin uudelleen Myllykoskelta Kotkaan perjantaina 25.7.2023, aamujunalla klo 8:11-47. Olin ainoa junan odottaja Myllykoskella. Toisiaan vastaan tulevat junat Kotkaan ja Kouvolaan kohtaavat ja ohittavat toisensa rinnakkaisilla raiteilla Inkeroisten asemalla klo 8:18. Jäin junasta Paimenportin pysäkin jälkeen Kotkan rautatieasemalla, jatkamatta päätepysäkille Kantasatamaan, joka oli aidattu Kotkan Meripäivien tapahtumapaikaksi. 

Kävelin asemalta Kotkantietä Vuorelan kulmaan ja käännyin Kotkankadulta lounaaseen, pitkälle Korkeavuorenkadulle, jonka päässä, eteläpuolella, oli HAUKKAVUOREN PUISTO. Kävelytie puutalojen välistä metsäiseen luonnonpuistoon. Kukkulan huipulla lännessä kohosi vanha VESITORNI, jolla oli virkaa vielä näköalatornina: avoinna vasta klo 12-15.

Tornin kivijalan juureen olisi päässyt kapuamalla 55 puuporrasta, mutta valitsin hitaamman kaarroksen hiekkaista kävelytietä. Oli hellepäivä, 30 astetta Celsiusta. Istuin puolisen tuntia rakennuksen pohjakerroksen ikkunalaudalla, tornin varjossa, juoden vettä vajenevasta muovipullostani ja katsellen maisemia, ennen kuin laskeuduin portaita alas. Toinenkin turisti käväisi mäellä hetken, reippaillen puuportaita pitkin.

Kävelin Haukkavuorelta suoraa tietä alaviistoon koilliseen: KESKUSKATUA kohti kaupungin ydinkeskustaa. Pysähdyin paikallisen akateemikko-kirjailijan ("Lapsuuteni", "Tehtaan varjossa", olen lukenut) TOIVO PEKKASEN PUISTOON, jossa oli patsaita ja koristeelliseen muotoon leikattuja pensaita. Istuin varjossa penkillä ja katselin aurinkoisten nurmikkojen heleää vaaleanvihreyttä. Kaikki penkit eivät olleet vielä varattuja.

Puistosta puistoon kävelin helteellä! Jatkoin Keskuskadun esplanadia SIBELIUKSEN PUISTOON, joka oli kaupungin keskeisin ja kansoitetuin puisto. Kaikki lukuisat penkit olivat jo seurueiden miehittämiä. Puiston eteläkulmassa, Keskuskadun ja Kaivokadun risteyksessä, oli vanha puinen kaivorakennus, jonka ulkosivu hanasta lorisi koko ajan pikkuhiljaa juomakelpoista vettä. Silloin tällöin joku janoinen ohikulkija keräsi vettä ,joko tuomaansa kuppiin tai omista kouristaan muodostamaansa astiaan, ja joi. Minä täytin puolen litran vesipulloni ja siemailin heti siitä.

PALOTORNINVUOREN PUISTO oli yhden korttelin takana pohjoisempana Sibeliuksen puistosta, puistoja yhdisti Ruotsinsalmenkatu. Rinne kohosi pohjoista kohti. Paras avara näköala oli puistokahvilan terassin reunalta pohjoiseen KANTASATAMAAN. Kahvila ei ollut vielä auki, mutta pihaan pääsi. Mainoksensa mukaan kahvila suljettaisiin illalla auringon laskun aikaan.

Jyrkkärinteisessä Palotorninpuistossa ei istuskeltu, vaan ihmiset kävelivät itsekseen tai koiriaan ulkoiluttaen. Alhaalla merenrannalla Kantasatamassa aukesivat Meripäivät tivolilaitteineen klo 11 tai  puoliltapäivin, näytti vielä hiljaiselta. Kantasatama oli aidattu länsipuolelta, sisään pääsi itäpuolelta.

Seuraava puisto (Ruotsinsalmenkatua takaisin, Sibeliuksen puiston ohi kaakkoon), olisi ollut jo viides, tähänastisia suurempi ISOPUISTO, jonka keskustaa koristaa eksoottisesti Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko. Isopuistossa olin käynyt aiempina vuosina ja jätin nyt väliin. Muita  Kotkan puistoja olivat  pieni YRTTIPUUTARHA REDUTTI, jossa olin käynyt 2 päivää aikaisemmin, samalla kun kävin myös SAPOKAN VESIPUISTOSSA ja KATARIINAN MERIPUISTOSSA. "Puistojen Kotkaan" kuuluvat vielä pienet 7) FUKSINPUISTO ja 8) PIONIPUISTO, eteläisimpään Katariinan  meripuistoon vievän Puistotien varrella. Niitä en ollut huomannut, tai ehkä olin ne ohimennen nähnyt, mutta noteeraamatta niitä mitenkään.

Palotorninvuoren puistosta poistuessani kuulin Kaivokadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa kahden toisensa sattumalta tavanneen rouvan muutaman sanan keskustelunpätkän. Toinen huikkasi menevänsä Kirjastoon lukemaan lehdet! Minä olin suunnitellut juuri samaa. Seurailin "paikallisopasta" Kirkkokatua pitkin, karttaani katsomatta Kaupunginkirjastoon. Kun rouva nousi portaita toiseen kerrokseen, minä otin hissin, jolloin kadotin jäljen. En löytänyt heti Lehtisalia. Kävin portaita pitkin katsomassa kolmannenkin kerroksen turhaan, ennen kuin sitten löysin Lehtisalin toisesta kerroksesta.

Lieneekö jokin ajatus tai tarkoitus sijoittaa kirjastojen lehtisalit, joissa kadunmiehet ja TURISTIT haluaisivat pyörähtää vilkaisemassa uutisia ohi kulkiessaan, kirjaosastojen taakse kauas yläkerroksiin? Helsingin Töölön kirjastossakin lehdet oli siirretty pohjakerroksesta neljänteen! Vantaan Myyrmäessä kaukana yläkerrassa. Hangossa sen sijaan lehtisaliin pääsee aivan ulko-oven pielestä. - WC löytyi Kotkassa pohjakerroksesta idästä kahvilan ja vahtimestarin kopin välistä.

**

MARETARIUM (Sapokankatu 2, Ruotsinsalmenkadunkin varrella), meriveden kalojen AKVAARIO, oli seuraavaksi ohjelmassani. Tulin viihtymään kohteessa yli 2,5 tuntia, klo 12:50 - 15:30, kaksi kertaa kauemmin kuin tavallisesti museoissa viivyn kerralla. Pääsymaksu oli 17 euroa, olikohan siinä euro eläkeläisalennusta.

"Vesiputousnäytös" vaiko  "koskinäytös" oli tulossa klo 13, mutta en huomannut kysyä MISSÄ, enkä omin nokkineni löytänyt. Akvaariotalossa oli tarkoitus edetä määrättyä reittiä, jotta vältyttäisiin ruuhkalta. Ensin portaita yläkertaan (hissikin oli). Yläkerrassa oli reitin varrella paljon pieniä erillisiä akvaarioita kaloineen. Niiden katselijat olivat enimmäkseen lapsiperheitä. Lapset hoputtivat aikuisia eteenpäin!

Parasta oli MERITEATTERI. Näyttämönä oli valtavan suuri, yli molempien kerrosten korkuinen akvaario (ylhäältä avoin, vesisyvyys 7 metriä), jolle näki ikkunoista yläkerrasta. Alakerrassa oli meriteatterin KATSOMO 50 istujalle: viisi kymmenen tuolin penkkiriviä.

Istuin yksin tunnin Meriteatterin eturivissä, kello 14 alkaen, katsellen kalojen esityksiä. Miten taitavasti ne mutkittelivat kulkusuuntaansa ylös-alas-sivuille, jotta välttivät törmäämästä toisiinsa. Joku levoton pikkupoika käväisi muutaman kerran vilkaisemassa kaloja tai läimäyttämässä lasia, malttamatta pysyä minuuttia kauempaa paikallaan, kunnes jo hänen piti juoksennella muualle.

Muita merinäytöksen katselijoita viipyi vähäisen aikaa ja henkilökuntaa kulki joskus ohi. Opin erottelemaan monenlaisia kaloja, eräitä tunnistamaan nimeltäkin, mutta tuntui hienolta vain katsoa luonnon näytelmää, analysoimatta ja opettelematta tarkoituksella mitään.

Ankeriaat viihtyivät akvaarion pohjalla. Ne olivat erityisiä tähtiä, esitteen mukaan 120 cm pitkiä, 4 kg painavia ja yli 40-vuotiaita. Maretariumissa oli kuulemma noin 50 kotimaista kalalajia ja yli puoli miljoonaa eli 700 000 litraa merivettä, jota otettiin suodatettuna kvartsihiekkapatjan läpi Suomenlahdesta, jossa on alhainen suolapitoisuus, vain 0.2-0,4 prosenttia, jossa viihtyvät vielä järvien ja jokienkin kalat. "Kymijoki töröineen ja turpineen, Saimaa nieriöineen, Suomenlahti simppuineen ja kampeloineen."

Kello 15 oli vuorossa RUOKINTANÄYTÖS. Palasin hissillä yläkertaan, koska ajattelin näkeväni sieltä ikkunasta parhaiten yleiskuvan. Näin kyllä, mutten kuullut selostusta! Siirryin taas alakertaan. Henkilökunnan nuoret aikuiset "tyttö ja poika" kertoivat. Poika lähti sitten pukeutumaan sukellusvarusteisiin ja ilmestyi myöhemmin altaaseen.

***

Akvaarion jälkeen kävelin kaakkoon Ruotsinsalmenkatua jatkavaa Juha Vainion katua kohti KUUSISEN saarta. Saareen vie pengertie, saarella on Kuusisen satama ja näkötorni. En viitsinyt jatkaa perille asti. Kadun varrelle oli sijoitettu teksteinä esille luettaviksi Juha Vainion tunnetuimpia laulujen sanoituksia parikymmentä erilaista.

Vainion katu on osa Kotkan "VEISTOSPROMENADIA" joka kulkee muualla mm. Ruotsinsalmenkadulla Palotorninvuorelle, Sibeliuksen puistosta Kirkkokatua Kauppatorille, Keskuskatua Pekkasen puistoon, Puistotietä ja Tallinnankatua Sapokan Vesipuistoon.

Paluumatkalla rautatieasemalle pysähdyin Sibeliuksen puistossa TOISEN kerran täyttämään vesipulloni kaivosta. Helle jatkui. Yritin vielä toisen kerran käydä kirjastossa klo 16:30, mutta se oli sulkeutunut perjantaina jo klo 16. Kävelin sitten hidastellen asemalle puoli tuntia klo 17 mennessä, reittihän oli jo tuttu ja ongelmaton.

Vietin viimeisiä odotushetkiä rautatieaseman puistossa. Polulle oli pudonnut valtava katkennut lehtipuun oksa, joka täytyi kiertää. Kuulin takaani huudahduksen: "MENIT SITTEN KUMMNKIN KAATAMAAN SEN PUUN!?" Paikallinen hauska polkupyörää taluttava Spede nauroi kuin Hangon Keksi vitsille, jota oli varmaan harjoitellut jo aikaisemminkin.

Kotkan asemalla oli perjantaina runsaasti porukkaa odottamassa junaa. Juna tuli Kouvolasta ja käväisi ensin Satamassa, josta palasi 10 minuutin päästä kohti Kouvolaa. Paljon tuli väkeä junassa Satamastakin Meripäiviltä. Heitä varten Kotkan asemalla oli 2 tyhjää taksia odottamassa, ja kolmas pirssi oli tilattu jo etukäteen seurueelle, joka siirtyi junasta autoon.

Junamatka Kotkasta klo 17:12 - 17:46 Myllykoskelle, jossa menin illaksi Kymi Librin Kirjapäiville, joista edellisessä blogissa.

.

842. Myllykoskelta junalla KOTKAAN 2025

Kymijoen itärannalla on vilkasliikenteinen rautatieyhteys, mm. Myllykosken ja Inkeroisten kautta, Kouvolan ja Kotkan välillä. Kymmeniä vaunuja pitkiä tavarajunia Kotkan satamaan ja 2-vaunuisia henkilöjunia Etukäteen verkosta ostettu junalippu parivaunuiseen paikallisjunaan maksoi 2,95 euroa.

Keskiviikkona 25.7.2025 lähdin aamulla puoli kahdeksan Suolasenkoskentie 3:sta kävelemään koilliseen Myllykosken keskustan halki kohti Myllykosken rautatieasemaa. Karttaa minulla ei ollut. Muistelin reittiä päässäni kahden vuoden takaa, varasin aikaa eksymisellekin. Seurasivatkos rataa eri puolilta Läntinen ja Itäinen Asematie?

Käveltyäni 25 minuuttia pääsin läntiselle asemalaiturille. Sinne oli laitettu ajankohtaisia opasteita Kymi Libri -kirjallisuustapahtumaan. Lähin junan lähtöaika etelään oli klo 8:11. Kolme muutakin junan odottajaa. Näyttöruudun taakse suojauduin varjoon auringolta. Kuulutus: "O-juna Lahdesta saapuu..."

Vihreän taajamajunan reitti asemineen: (Kouvola), Myllykoski, Inkeroinen, Tavastila, Kymi, Kymin linna, Paimenportti, Kotka, pääteasema Kotkan satama (jonne klo 8:46, matka-aika Myllykoskelta 35 minuuttia).

Kaksi vaunua olivat väljiä, asetuin ikkunan ääreen oikealle lännen puolelle, koska aurinko oli aamulla idässä. Harkitsin jäämistä junasta jo kaupungin pohjoispuolelle Paimenporttiin, tai ainakin silmäilin sitä tarkasti seuraavaa kertaa varten (perjantaina 2 päivän päästä), mutta ajoin etukäteen maksamallani koko rahalla 2,95 "Satamaan" asti. (Paimenporttiin asti olisi riittänyt halvin mahdollinen 2,60 euron junalippu). Lippuja ei tämän matkan aikana tarkastettukaan. "Kotkan rautatieasemalla" asemarakennuksineen olin käynyt jo 1980-luvulla.

**

KOTKAN MERIPÄIVÄT käynnistyivät juuri ja järjestettiin vuonna 2025 taas KANTASATAMASSA, Kotkansaaren pohjoisrannalla. Välivuosina tapahtumapaikka oli ollut etelässä keskempänä kaupunkia. Markkina-alue ulkoilma-ravintoloineen oli aidattu, sinne oli kolme vartioitua porttia. Vartijat saapuivat noin klo 8:50 sillekin portille etelässä, jonka läpi POISTUIN junalaituriltani, junaratojen yli kävelytietä.

Kävelin lounaaseen radan ja aidan suuntaisesti. Kohtasin tietä kysyvän miehen. Luulin, etten turistina osaisi neuvoa, mutta kysymys olikin, pääsisikö idempää jostakin Kantasataman aidan sisäpuolelle? Juuri sellaiselta portiltahan olin tulossa.

Siirryin Korkeavuorenkadulle, sama suunta lounaaseen edelleen, mutta etelämpänä. Tyylikkäitä vanhoja puutaloja. Jylhät satavuotta vanhat kerros-kivitalot urbaaneine sisäpihoineen olivat ennenkin tuoneet mieleeni Helsingistä Kruununhaan, jossa tätini oli asunut. Kaupungin puistikoita. Vehmaassa rinteessä kaakossa kadun yläpuolella arvokkaita vanhoja "villoja", puisia huviloita.

REDUTTI oli ensimmäinen minulle uusi nähtävyys Kotkassa, Kotkansaaren länsikärjessä. Pienen jylhän linnakkeen kivimuurien sisälle oli istutettu sievä kasvitieteellinen YRTTITARHA! Olin sen ainoa katselija. Tie kaartui etelään Haukkavuorenkatuna ja tien toisella puolella oli korkealla Haukkavuoren puisto ja sen huipulla näkötorni (Vesitorni).

MERIPUISTON päiväkoti oli länsirannikolla vanhassa isossa vaaleassa puutalossa tuuhean metsätien ja aidan takana. Sinne oli juuri saapumassa lastentarhaikäisten lasten MARSSI, aikuisten opettajien ohjaamana. Poliisiautokin oli autotiellä pysäyttämässä liikenteen ja turvaamassa lapsijonon kadunylitystä.

Suuri silta länteen Mussaloon jää minulta näkemättä, siltaa pitkin iso autotie. Etelämpänä ranta oli varattu teollisuudelle, varastoille ja suurmyymälöille. Kuusisenkatua itään Puistotielle, urheilupuisto kenttineen ja uimahalleineen, maauimalastako pihalta iloisia pulikoivien lasten ääniä?

***

Kävelin etelään kohti KATARIINAN PUISTOA, jonne en ollut aiemmilla matkoillani koskaan ehtinyt. Tie muuttui puiston portilla entistä hiljaisemmaksi ja autoilijoille oli varattu iso pysäköintialue.

KATARIINAN alueella syntyi vaikeus valita reittiä. Viitta "Näköalatielle" korkeille kallioille? Ruutikellarintie? Vaiko jatkaa Puistotietä, hiljaista autotietä alempana, rannempana. Rannan puolella kuivia, kirjavasta kasvillisuudesta värikkäitä luonnonniittyjä. Auringon paisteelta ei pääse kävelijä suojaan. Yksi kioski pihaterasseineen on vielä aamulla suljettu, isompi kauempana sisätiloineenkin jo avoinna ja asiakkaiden, lapsiperheiden, runsaasti täyttämä.

PUISTON PLANETAARIO: pylväiden kannattelema kupoli, jonka sisäpuolelle on maalattu tähtikartta! Hauska keksintö! Satunnaisella matkailijalla ei vain riitä aikaa jäädä oppitunniksi opettelemaan tähtiä.

Lapset näkevät vasemmalla idässä sisämaassa MUUMITALON pyöreän sylinterihahmon siniset tutut seinät ja tietävät MINNE haluavat! Muumitalosta pääsevät lapset ulos ikkunoista liukumäkiä pitkin alas! Isommille lapsille on rakennettu skeittirata. Aikuisia viehättävät maastoon rakennetut purot ja kosket ja kasvillisuus. Pihalle on rakennettu pienoismallit Suomen rannikon majakoista! Suurin niistä on Bengtskär.

Aikuiset, lasten äidit, haluavat Katariinan niemen eteläkärkeen ANKKURISAAREEN, pienelle karille pienen sillan takana, jossa on ilmeisesti vainajien tuhkien sirottelupaikka rantakallioille tai -kiville, sekä edesmenneitten muistelupaikka. Luodolle vievän kävelysillan voi sulkea narulla ulkopuolisilta yksityistilaisuutta varten.

Katariinan niemi on keltaisina kasveista kukoistavia niittyjä, taustalla sotamuistoja, puolustusvalleja, kallioita. Huvimaja auringonsuojaksi. Kalliolla on metallirakenteinen NÄKÖALATORNI. Kävelin kallioilla näköalareitinkin pariin suuntaan, käyden edestakaisin siellä mistä polku oli alkanut.

****

Merelle katsellessani näen läheisen VARISSAAREN, jossa on vanha merilinnoitus: FORT ELISABETH. Vesibussi käy saarella viemässä ja hakemassa turisteja. Reitin toinen pää on Sapokanlahdessa, jossa ovat Kotkan saaristoliikenteen laiturit.

Aurinko paahtoi ja etsin idempää tuuheasta metsästä suojaa säeiltä. Kävijöiden tallaamia kinttupolkuja, jotka vievät hiekalla päällystetylle, tarkoituksella rakennetulle rannikon kävelytielle. Sitä pitkin tulin kaupungin kadulle. Jyrkkä rinne sen länsipuolella ja pitkät portaat korkealle näkötorniin, jonne en jaksa lähteä.

SAPOKAN VESIPUISTO tuli vastaani. Se lienee palkittu monesti Suomen kauneimpana puistona. Mielikuvituksellisia istutuksia lammikoiden rannalla. Taustalla etelässä kalliorinne, johon on rakennettu pieni vesiputous. Kiersin ja valokuvasin Sapokkaa paljon 2 vuotta aiemmin, vuonna 2023. Kuvat hävisivät kännykän hajottua. Nyt en viitsi kiivetä kallioille putouksen yläpuolelle ottamaan ilmakuvia Kotkasta, vaan pysyttelen alhaalla rannalla.

Kävelin itään Sapokan venelaiturien ja Akvaariotalo Maretariumin välistä Ruotsinsalmenkadulle. Se vaihtaa nimensä Juha Vainion kaduksi ja jatkuu siltana Kuusisen sataman saareen. Tien varrella muistellaan laatoin kotkalaissyntyisen Juha Vainion sanoittamia lauluja. - Akvaarioon en enää tänään ehtisi, jätin käynnin perjantaille. Merimuseo Vellamossa olin käynyt viimeksi 2 vuotta sitten, enkä ehtinyt nyt.

*****

Kävelin Kotkansaaren ydinkeskustaan, KESKUSKADULLE, jonka pohjoispuolella SIBELIUSPUISTO oli täynnä penkeillä mieluiten varjossa istuvia ihmisiä heinäkuun hellepäivänä 25.7.2025. Kotkan kaupunginkirjasto oli Kotkan kirkon länsipuolella Kirkkokadulla. Istuin kirjastossa levähtääkseni ja luin "Fingerpori 17"-sarjakuva-albumin. Toisessa kerroksessa, hissillä. En huomannut sanomalehtisalia ennen kuin seuraavalla käynnillä 2 päivää myöhemmin. Miesasiakas kirjaston nettipisteen äärellä kertoi naistuttavalle, joka oli eri koneella: "Ozzy Osborne on kuollut!"

Kotkan RAUTATIEASEMALLA kävin varmuuden vuoksi kahdesti, klo 15 ja 17. Halusin opetella reitin sinne ajoissa, etten joutuisi vahingossa umpikujaan tai muuten myöhästyisi viime hetkellä junastani, johon minulla oli lippu. Reitti Kotkantien siltaa yli rautatien ja sitten vasemmalle aseman pihaan. 

O-juna käväisi klo 17 kääntymässä Satamassa. RAIDE 1 oli ainoa laituri asemalla! Taustalla seisoi kyllä tavarajuna, jonne ei ollut pääsyä. Kulutin aikaani kohtalaisen kauniissa ja tuuheassa asemapuistossa suojassa auringolta. Asemalla joku nainen kertoi miehelleen puhelimestaan juuri lukemansa uutisen: "Ozzy Osborne on kuollut!" "Kuka se on?" kysyi mies, ehkäpä pilaillen. Brittiläinen rockmuusikko oli päivän uutinen Kotkassakin.

Paluujunani Myllykoskelle ajoi  klo 17:12-17:46. Ei ollut lipuntarkastusta tälläkään kertaa. Polkupyöräkin mahtui junan kyytiin. Asemakuulutus junassa oli kaksi kertaa "Kymi", vaikka ensimmäinen niistä oli Kyminlinna!

Myllykoskella kaksi pariskuntaa odotti 17:46 junaa matkustaakseen seuraavan, viimeisen, pysäkinvälin Kouvolaan. (Minä menisin Kouvolaan huomenaamulla). Kävelin Myllykoskella katsomaan Rauhalan majataloa Itäisellä Asemantiellä 17, kun kerran olin junalla saapunut radan itäpuolelle.

******

Kotkasta kirjoitin edellisen kerran blogiin lokakuussa 2023, samoin kuin myös Myllykoskesta ja Kouvolasta, edellisen Kymi Libri -käyntini jälkeen.

.

841. Kirjoja Kouvolan Myllykoskelle 2025

Kymi Libri -kirjallisuustapahtuma on järjestetty Kouvolan (Anjalankosken) Myllykoskella parin vuoden välein, 2019, -21, -23 ja viimeksi heinäkuussa 2025: keskiviikosta lauantaihin, neljänä päivänä 23.-26.7. Vuoden 2005 uutuuksia olivat Kymin Sarjakuvapäivä sekä Kouvolan Dekkaripäivien siirtyminen Myllykoskelle.

Kiertävä antikvaarikin pakkasi tiistaina Nummelan kirjavarastossaan 65 banaanilaatikollista kirjoja isoon pakettiautoon ja lähti ajamaan, tällä kertaa maisemareittiä Itä-Uudenmaan pienten pitäjien poikki. Suurjuoksija Lasse Virenin kotikunnan Myrskylän kirkonkylässä eri-ikäiset pienet liiketalot reunustivat kylätietä. Muistin järvenrantaan rakennetun puistoalueen kävelypolkuineen, kun olin kesällä 2002 käynyt siellä kävelemässä.

Myllykoskelle ajoimme lännestä Kymijoen yli Keskikosken museosiltaa pitkin. Kenraalintien risteyksen takana oli liikekeskus, K-Super- ja S-Marketit (auki klo 21 asti), St1-bensiiniasema, kahvila, pizzeria, vaatekauppa Lehto. Eteläpuolella oli yhtenäinen kerrostalokortteli. Kenraalintien varressa pohjoiseen ajettaessa oli hotelli Leo, ravintoloita, kirpputori, linja-autoasema, puisto suihkulähteineen ja Myllykosken kirkko.

Kirkolta lähti itään entinen kauppakatu Myllykoskentie. Kaksikerroksisia pientaloja, joiden pohjakerrosten näyteikkunat ammottivat nykyään tyhjinä. Numerossa 17 oli ollut "Wanha Rautakauppa", joka oli sittemmin muutettu kulttuuritaloksi ja kustantamo Reunan kirjakaupaksi. Sen avaralle, ruohikkoiselle takapihalle pystyttivät kaukaakin tulleet kirjojen myyjät telttakatoksiaan. Tontti ulottui etelässä Pappilantielle asti, jossa oli kauppiaiden ja näytteilleasettajien pysäköinti ja kulkuportti.

Esiintyjiä varten oli rakennettu ulkoilmalava ja katsomo selkänojattomine puupenkkeineen. Pihanperän isossa ladossa, "Wanhassa kirjahallissa", oli sisätapahtumahalli pöytineen ja tarjoiluineen. Hallin sisäseiniä verhosivat kirjahyllyt lattiasta kattoon täynnä ilmaisia "kierrätyskirjoja ", joita kaikki kävijät saivat vapaasti poimia mukaansa!

Kirjapäivillä oli uusi toimitusjohtaja, parivuotias löytökissa Saga, joka tarkasti jokaisen teltan ja autojen sisätilojen mukavuudet. Hänen edeltäjänsä (vuonna 2023) Nappi-kissa oli välivuonna edesmennyt. Kirjapäivien tunnetuimpia kasvoja olivat Kiroilevan Siilin sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi, ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Hentunen, dekkarikirjailijat Max Manner, entinen Talouselämän toimittaja Risto Malin ja islantilainen Satu Rämö, Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen sekä ohjaaja Raija-Sinikka Rantala.

Edellisestä käynnistä Myllykoskella blogikirjoitukset 784, 785 ja 786 lokakuussa 2023. Viime kerralla majoituttiin helteiseen matkustajakoti Rauhalaan, jonka yrittäjä muisti vielä lähettää kyselynsä ja mainoksensa, koska oli jälleen Kymi Librin vuosi, mutta kokeilimme vaihteeksi jotakin muuta yösijaa.

**

Majoittuminen 4 yöksi tilavaan 55,5 neliömetrin AirBnb -kaksioon osoitteessa Suolasenkoskentie 3 A, lounaaseen Myllykosken keskustasta, melko lähelle Kymijokea. Erittäin siisti asunto, remontoitu ja varustettu ilmastointilaitteella! Kärsiikö Myllykoski tai koko Kaakkois-Suomi kesähelteistä? Lappeenranta on ainakin takavuosina ollut Suomen aurinkoisin paikka.

Myllykosken hintataso: tuo kaksio on ollut myynnissä velattomaan hintaan 32'000 euroa, sen 3-kerroksinen talo valmistunut 1965, putkiremonttia aiotaan suunnitella 2027.

Talon ohittavaa ajotietä pääsi loivaa alamäkeä kohti Kymijokea, jonka rannalla kulki auringon paahteelle avoin kävelytie. Tuuhea metsä monine kapeine ja leveine polkuineen tarjosi suojaa helteeltä, mutta tilalle tulivat aggressiiviset hyttyset. Pohjoisempana metsän kautta joen vartta pääsi Keskikosken museosillalle. Etelämpänä oli uimaranta, suojainen poukama joen varrella, mutta en tullut käyneeksi siellä asti, kuulin vain metsän takaa veden loiskintaa ja lasten iloista kiljahtelua.

Myllykosken kirjastoon Paperitehtaantiellä en ehtinyt tälläkään kertaa tutustua sisältä, koska arkipäivinä lähdin varhain junilla vuoropäivin Kotkaan ja Kuusankoskelle. Juna-aseman itäpuolella poikkesin illalla (palatessani Kotkasta) katsomaan majatalo Rauhalaa, joka oli hiljainen ja entisensä näköinen Retkeilymaja-tunnuksineen.

Kerran yhtäkkinen, rankka sadekuuro yllätti minut ollessani juuri ylittämässä Kenraalintietä, matkalla Suolasenkoskentielle. Kulman kerrostalossa oli onneksi juuri sopivia, suojaa tarjoavia koloja sisäänkäyntien kohdalla. (Pohjakerroksessa oli vielä 2003 ollut K-Market, näköetäisyydellä kadun toisenpuolen liikekeskuksen K-Supermarketista. Nyt muita liikkeitä ja toimistoja). Sade loppui yhtä äkkinäisesti kuin oli alkanutkin. Oli hauskaa katsoa matkapuhelimesta sadetutkasta, miten vain yksi pikkuinen synkkä sadepilvi oli ylittänyt Myllykosken jatkaen siitä kaakkoon.

Kirjapäivillä osallistujat vaihtoivat varauslippunsa rannekkeisiin, jotka olivat sinisestä langasta kudottuja. Kävin mm. kuuntelemassa, kun Risto Malin luki otteen Myllykoskella tapahtuvasta dekkaristaan.

840. Tukholma 74. Östermalm ja Cepheus 2026

Neljäs Cinderella-päiväristeily Tukholmaan. 9.3.2026 klo 12 lähdin kävelemään Katajanokalle. Iski voimakas saderyöppy, avasin sateenvarjon, harkitsin bussia, mutta äkkiä sää poutaantui, aurinko pilkisti.

Ehdin Vikingin terminaaliin klo 16:15, tunnin ennen laivan lähtöä. Viime vuonna portti laivalle oli avattu odottavien matkustajien ruuhkalle vasta 16:15, mutta nyt yhdyskäytävä satamarakennuksesta laivaan oli avoin ja väljä, ruuhka oli jo purkautunut. Automaattiportista matkustajakortin QR-koodilla ja miehitetyllä portilla lipun ja passin nimien vertailu etäältä.

Ikkunaton 19 euron hyttini oli B4T numero 6121, laivan keulassa keskikäytävällä heti keulimmaisen sauna-kylpylän jälkeen. Edellinen matkustaja oli säätänyt hytin ilmastoinnin minimiin 10 asteeseen (maksimi 30), mutta hytissä oli varsin lämmintä. Laivan pohjapiirroksen mukaan hyttejä oli pari enemmän ennen saunaosastoa, jota oli ehkä remontissa laajennettu.

Alunperin mainoksissa oli tarjottu Viking Clubin jäsenille 19 eurolla B2-hyttiä kannelta 10, ja juuri se oli houkutellut minua, koska en ollut matkustanut niin korkealla kuin Siljalla. Jätin matkan varaamisen mahdollisimman myöhään, jotta näkisin parhaan sääennusteen Tukholmaan. Kaikki hytit eivät loppuneet, mutta hyttikanteni vaihtui tavallisimpaan kuutoseen. Toisaalta Cinderellan 10. kansi on tylsästi täynnä pelkkiä hyttejä. Ulkokansille 11-12 on sieltä lyhyempi matka, muualle pitempi.

Hytissäni ei ollut sohvaa, vaan sen paikalla, puoliksi kylpyhuoneen seinän takana, oli avattu vuode. Toinen alapeti oli käännetty ylös seinää vasten, joten lattiaa jäi vapaaksi tavallista enemmän 8,4 m2:n hytissä. Kellertävän harmaa kokolattiamatto oli koristeltu suorilla ja kaartuvilla mustilla viivoilla, jotka muodostivat viidakkomaisen kuvion.

Hytin televisiokanavissa oli moitittavaa: Reittikartan sijasta kanavalla 14 luki vain "No video.". Gabriellan TV on näyttänyt hauskasti kuvaa ulos eteenpäin komentosillalta! Neljän Cinderella-matkan jälkeen vaihdan jatkossa takaisin Gabriellalle! Kanavalla 10 SubTV ei myöskään näkynyt! Kanavat 11 ja 12 olivat Jim (miehille, Amerikan kovimmat keräilijät ym.) ja Liv (naisille, unelma-asuntoja). K15 esitti animaatiota turvallisuudesta laivalla. Kanavat 1-3 olivat ruotsalaisia, seuraavaksi kanavilla 4-9 Suomen 1, 2, Teema, 3, 4 ja 5. Televisio roikkui ylhäältä hyvässä kulmassa, niin että sitä oli helppo katsella vuoteesta, kunhan oli vaihtanut jalat TV:n suuntaan ja pääpuolen tyynyineen kylpyhuoneen suuntaan.

Koska hytti oli keulassa, ulkoa kuului ryskettä, kun jäätä särkyi. Toisinaan lattia tärisi. Välillä kuului kohinaa, kuin aallot vyöryisivät  ja törmäisivät rantakallioihin. Viereisestä hytistä erottui ääniä: tytön riitaa vanhempiensa kanssa, ehkä rahasta tai kotiintuloajasta. Tyttö valitti aikuisten vain juovan, juovan, juovas, juovan!

**

Aamulla uloskäynti laivalta vain kannelta 7, Info-aulasta. Nousin yhden kannen verran ylöspäin keulan oikealla sivulla olleita portaita, jotka olin huomannut hyttini 6121 oven pohjapiirroksesta pelastautumisteistä. Portaat veivät ravintolan keulaikkunoiden äärelle. Siivoojat juuri imuroivat klo 10:05 ravintolan lattioita. Olinkin aamun viimeisiä poistujia laivalta, tyhjää tai väljää kaikkialla, olikohan matkustajia tavallista vähemmän. Vielä Stadsgårdsledenin rantakävelytiekin oli hyvin väljä, kun kävelin länteen Slussenin suuntaan.

Kaunis poutapäivä maaliskuussa. Tukholma oli lumeton, mutta vesistöissä oli vielä jäitä yhtenäisesti tai laattoina. Nelosella alkavat numeroidut bussit tulivat idästä Nackan suunasta, tyhjensivät matkustajat poistumispysäkille kadun varteen, kääntyivät sitten oikealle merenrantaan, odottelemaan asettumistaan johonkin Stadsgårds-terminaalin lähtölaitureista A-S. Ulkomaan kaupungin toimivaa arkea.

SLUSSEN näytti jalankulkijalle jo melko valmiilta. Kävelijöiden (ja penkeillä oleskelijoiden) monet vaaleanruskeat, puiset tai puupintaiset sillat kohoavat vain vähän merenpinnan yläpuolelle. Kävelijöitä paljon ylempänä keltareunainen autotien silta nousee korkeammalle etelää kohti, vanhasta kaupungista ("Staden mellan broarna, Gamla stan") ylös Södermalmin kallioille. Ylhäällä autotien reunoilla on vastaavasti myös polkupyörä- ja jalkakäytävät rantaa korkeammalle kulkeville.

Autosillan alle on rakennettu liiketiloja: ravintola, koruliike? En huomaa, olisivatko jo auki, johonkin aikaan? Niiden sijainnit näyttävät synkiltä, kun silta varjostaa auringonvalolta, josta taas puisilla penkeillä istuvat tai lojuvat tukholmalaiset nauttivat päivänpaisteesta kävelysilta-alueen ulkolaidoilla. Tukholmassa on paljon lojuvaan asentoon muotoiltuja lepotuoleja! Vanhassa 1960-luvun Stieg Trenterin dekkarissa kauhisteltiin Slussenin sissejä, sillan aluksen synkkyydessä eläviä "finnjäveleitä", ihmisiä hengiltä iskeviä ja viilteleviä puukkojunkkareita.

Päätin tällä kertaa suunnata retkeni Östermalmin pohjoisosiin. Uudempiin karttoihin oli ilmestynyt hauskoja puolikaaren muotoisia katuja alueelle, jossa ennen oli ollut vain tyhjyyttä, Puolustuskorkeakoulun takana, Valhallavägenin koillispuolella.

Reittini kulki: Skeppsbronin ranta, itäisin silta Strömbron, Kungsträdgårdenin itälaita, Arsenalsgatan ohi Tunnelbana-aseman sisäänkäynnin. Nybroplan puistoineen, pohjoisessa hehkuu Dramatista teatern kullattuine patsaineen. Sibyllegatan koilliseen ohi Sotamuseon ja Östermalmin torin.

***

Karlavägen on esplanadi-puistokatu luoteesta kaakkoon. Käännyin sille, oikeaan, kohti Karlaplanin aukiota. Puistoalueesta kadun keskellä on uhrattu kävelytien lisäksi autojen poikittaiselle tai vinolle paikoitusalueelle, johon autot tulevat yksisuuntaisesti yhtä kaistaa pitkin. Puistot ja puistokadut ovat rauhoittavia ja viehättäviä kaupunkikohteita.

Karlaplan on pyöreä puistoaukio, jonka keskellä on kesäisin suihkulähde. Maaliskuu oli hieman huono aika käydä, lehtipuut lehdettöminä ja vesiallas vedettömänä. Melkein joka penkillä istui kuitenkin ihmisiä nauttimassa kevätauringosta!

Jatkoin luoteeseen Erik Dahlbergin katua valtavan yhtenäisen Fältöversten-nimisen asuintalokorttelin ohitse.Tulin Karlavägenin suuntaiselle ja -kaltaiselle, mutta pohjoisemmalle Valhallavägenille, jonka pohjoispuolella Erik Dahlbergsgatan jatkuu myös puistokatuna. Autojen pysäköinti Valhallan esplanadillakin aivan Karlavägenin tapaan.

JUNGFRUGATAN lähti Valhallavägeniltä pohjoiseen kohti uusia kaarikatuja. Uutta arikkitehtuuria, vaaleita kaarevia asuintaloja, joita tiet alittavat tunneleina. Olin vähän pettynyt, sillä "uusi" on samannäköistä kaikkialla. Olisin voinut käydä yhtä hyvin vaikkapa Pikku-Huopalahdessa Helsingissä. Vanhat talot ovat persoonallisempia, niissä on paikallisempi leima ja tyyli ja väritys ja kivilaji.

OLAUS PETRI-kirkko oli merkitty karttaan, enkä muistanut sitä nähneeni, kaikki Tukholman kirkot kiertäessäni. Se taisikin olla pitkän kerrostalon päädyssä, Olaus Petrin seurakuntatilojen jatkeena. Kävelin viereisillä Armfeltin ja Sandelsin kaduilla, kun ne muistuttivat Suomenkin historiasta.

FÖRSVARSHÖGSKOLAN vanhana, tyylikkäänä, suurena rakennuksena täytti alueen lounaispuolta,  merkittynä karttoihin Jungfrugatanin länsipuolelle..Parin sisäkkäisen uuden kehäkadun pohjoispuolella kohosi valtavan laaja, seitsemisen-kerroksinen rakennus, joka liittyi sekin puolustusvoimiin. Muodoltaan talo oli valtava kenkälaatikko, eikä Pentagon. Piha oli verkkoaidattu ja varustettu kyltein, jotka kielsivät valokuvaamisen, mittaamisen, ynnä muuta. Työntekijä tuli polkupyörällä puistopolkua ja sai pienen portin auki kortillaan ja tunnusluvulla. Pihalla oli myös suuri pysäköintialue.

Tulin  Lidingövägenille. Harkitsin kävelyä ohi Östermalmin urheilukentän metsäpolkuja tai hevosten ratsastusteitä pohjoseen Lill-Jans-skogenin luonnonpuistoon, mutta teiden kelirikkoisuus ei houkutellut, enkä alueen luonnoltakaan liikoja tiennyt odottaa.

****

Kävelin Tukholman vanhalle (Olympia) Stadionille. Sen eteen Lidingövägenin jalkakäytävälle oli sijoitettu metallilaattoja, joissa muistettiin urheilijoita ennätyksineen. Katsoin paria laattaa, joista toinen olikin Lasse Virenin. Stadionin pihalla oli suuria lumikasoja ja jokin työkone liikkeellä, portit suljetuna, sisäpihalle näki hieman punatiilimuurien aukoista.

Jatkoin Valhallavägeniä luoteeseen ohi Teknillisen korkeakoulun punatiilisten rakennusten ÖSTRA STATION -juna-asemalle asti. Asema aiotaan lähivuosina lopettaa. Olin varmasti siellä kauan sitten käynyt, mutta virkistin kokemuksen. Liukuportaita kadulta kerros ylemmäs asemarakennuksessa. Sisäpihalla ylhäällä oli 7 laituria, kaiketi neljälle eri linjalle, jokin junista heti lähtemässä, toinen juna seisoisi vielä pitkän ajan, kolmas laituri tyhjä jne. Pääteasema. Roslagsbanan.

Matkustaja leimasi matkakorttinsa laitteessa ja kiiruhti junaan. Saapuvasta junasta purkautui valtava ihmisjoukko, joka meni sisään asemataloon, liukuportaille. Odotin ja liityin vasta jonon hännille. Mutta alas menevät liukuportaat olivatkin epäkunnossa. Laskeuduin mieluummin kiviset ulkoportaat, kun oli pakko.

Kävelin Danderydsgatania etelään. Östermalmsgatan. Engelbrektsgatan. HUMLEGÅRDEN, yllättävänkin suuri puisto. Aikoinaan löysin sen melkein ensimmäisenä kartasta jo ennen ensimmäistä Tukholman-matkaani 1970-luvulla. Olen myöhemmin käynyt Kuninkaallista Kirjastoa ihmettelemässä ja Linnén patsaan valokuvaamassa. Puistokäytävät olivat nyt maaliskuussa melko liejuisia, mutta kevät oli tuonut puistonpenkeille jo paljon istuskelijoita.

Birger Jarlsgatanilta käännyin länteen pikkukujalle: Snickarbacken, jolta vasemmalle Smalagatan ja oikealle länteen David Bagares gatan, joka johti pitkään maanalaiseen pyörä- ja kävelytunneliin, josta tulee mieleen Opintoputki Kaisaniemen metroasemalta Helsingin Yliopistolle. Yritin muistella, olinko kulkenut Tukholman tunnelin aiemmin vain itään päin? Vilkaisin välillä rannekelloa, pari minuuttia taisi kulua tunnelin läpi kävelyyn.

Tunnelista ulos Tunnelgatanin kadunpätkälle ja Sveavägenin risteykseen, jossa osa jalkakäytävästä oli peittynyt melko tuoreisiin kukkiin. Olof Palmen murhasta tällä paikalla 28.2.1986 oli muutama päivä sitten tullut kuluneeksi tasan 40 vuotta. Tunnelgatanin jatke Sveavägeniltä länteen Norra Bantorgetille nimettiin Olof Palmen kaduksi.

*****

Kävelin Eduskuntataloa pylväiköiltään muistuttavan, remontoitavan Konserttitalon edestä, Hötorgetin talvella vaisun torikauppa-aukion kautta Sergelin torin Kulturhusetiin. Nousin liukuportaissa 2½ kerrokseen Kulttuurikirjastoon, jonka takana on sarjakuvaosasto Serieteket. Meänkielistä, Ruotsin tornionjokilaakson murteista Disney-Akua "Antti Ankkaa" oli vain ensimmäinen numero keväältä 2025, vaikka joulunumerokin 2025 on ilmestynyt. Olisiko lainassa?

Tänään istumapaikkoja oli vapaana, toisin kuin marraskuussa käydessäni. Luin syksyllä kesken jäänyttä sarjakuvaparodia-kirjaa, allani kevytrakenteinen kankainen nojatuoli suuren näköalaikkunan partaalla. Valokuvasin aurinkoista Sergelin toria. Kun lähdin palauttamaan kirjaa hyllykköön, puupenkillä istunut iäkäs mies kysyi, aionko vielä palata paikalleni? Hän peri nojatuolini, kun lähdin.

Kävelin Malmtorgsgatania etelään Gustav Adolfs torgille. Passipoliisi käveli pientä kehää, ympäri ja ympäri, pääministerin virka-asunnon oven edessä. En nyt mennytkään joukolla vartioidun Riksgatanin kävelypihan läpi uuden ja vanhan parlamenttitalon välistä, vaan idempää Norrbro-katua Helgeandsholmenin pikkusaaren yli Gamla Staniin, kuninkaanlinnan sivulle.

Mattias Henriksonin jossakin Alla dessa Stadsvandringar-kirjassa olin sattumalta huomannut maininnan, että Cepheus-korttelin maineikkaalle puistoiselle sisäpihalle voi nähdä vilauksen verran toisen kerroksen ikkunasta. "Puutarhuri" argonautin taikka muinais-kreikkalaisen Kefeus-jumalan (Andromedan isän) mukaan nimetty keskiaikainen kortteli Suurtorin itälaidalla on ollut takavuosikymmeninä turistinähtävyys, Gamla Stanin suurimpana viheralueena, kunnes asukkaat kyllästyivät häiriöön ja lukitsivat portit.

Suurtorilta ovi itään vei portaikkoon, jonka alatasolta pääsi Grillska Husetin (1649) kahvilahuoneistoon Grillska Caféet (jonka olin väärin muistellut "Cefeus Grilliksi"). Peremmällä eteisaulassa oli suljettu rapun sisäovi, joka yllättäen ei ollut lukossa. Kausin hissikuilua kiertävää portaikkoa pari kerrosta, joista ensimmäisessä ikkuna oli niin korkealla, että siitä ylti näkemään vain taivasta. Mutta yläkerran ikkunasta näki alas sis'pihalle. Väärä vuodenaika maaliskuussa: pihapuutarha ei kukoistanutkaan, vaan näytti apealta, kasattujen puutarhakalusteiden romuvarastolta. Kahvilalla lienee kesällä terassi sisäpihalla. - Rästitehtävän yritin suorittaa, aiemmin oli kiertänyt korttelin lukitsematonta ajoporttia etsien.

Gamla Stanissa huomasin "Barnboks-antikvariatin" ainakin ikkunatekstin mukaan, mutta iso liike näytti myyvän uusiakin kirjoja, leluja, ehkä vaatteitakin lapsille. Comics Heavenin ulko-ovi oli kiinni! Se oli aina ennen ollut kutsuvasti avoinna. Energian säästöä?

Lähestyin jo paluulaivaa tuntuvassa etuajassa, joten jäinkin Slussenin uusille kävelyterasseille ottamaan valokuvia. Monet kulkijat katosivat synkkään kävelytunneliin, jonka suunta oli etelään, Södermalmin kallioiden alle. Seurasin heitä. Jouduinkin kapuamaan 2 kerrosta portaikkoa ylös Södermalmin torille.

Vuosien tauon jälkeen pääsin kulkemaan laivalle Katarinavägeniä pitkin. Katu oli ollut pitkään aidoilla suljettu, suurena esiin kaivettuna työmaana. Saltsjöbadenin uudelleen rakennettavaa junarataa korvasivat edelleen  punaiset bussit.

******

Cinderella-laivan vieressä idempänä oli jälleen laiturissa Birka Gotland, jolle kulki terminaali-rakennuksen sisällä toisessa kerroksessa pitempi kävelyreitti kuin Cinderellalle. Talon alakerrassa oli QR-koodilla avautuva portti ja yläkertaan rullaportaita noustua Cinderellan miehitetty portti oli heti vastassa, jos kääntyi oikealle, länteen. Vartija halusi nyt nähdä vain laivalipun, ei passia.

Olin laivassa jo klo 15:50, kymmenen minuuttia turhan aikaisin. Nousin 7. kannelta ylimmille ulkokansille 11 ja 12. Ensimmäiseen pääsi hissillä, ylempään vain portaita. Ylimmän kannen keskellä on pyöreä helikopterikenttä.

Cinderellan pohjapiirros-arkkitehtuuri on sokkeloisempaa kuin Gabriellan. Gabriellan portaikosta pääsee suoraa yhdyskäytävää sekä oikealle että vasemmalle laidalle, Cinderellalla pääsee vain toiselle puolelle ja täytyy kiertää ulkokautta eri puolelle. Cinderellan uutuudenviehätyksen kadottua alan pitää enemmän Gabriellasta.

Ulkokannella 11 oli savuttajia tupakkapaikalla. Ylimmällä kannella oli joukko ihmisiä katselemassa maisemia mahdollisimman korkealta, sukkuloiden laidalta laidalle. Laiva lähti liikkeelle etuajassa klo 17:15 eikä kirjoitettuun aikaan 17:30. Maaliskuun kylmä tuuli.

Valokuvasin Tukholman itäpuolisen NACKAN kunnan uusista asuinkortteleista täyttyviä rantoja. Kerrostaloja sijoitetaan aivan rantaviivalle. Miten maisema onkaan muuttunut 15 tai 50 vuoden aikana, kun olen reittiä kulkenut tiuhemmin tai harvemmin 74 kertaa edestakaisin. Olisipa tullut ottaneeksi enemmän valokuvia kymmeniä vuosia sitten!

.

839. Tukholma 73. Bellevue. Hagan pagodi 2025

Kolmas matkani Cinderellalla Tukholmaan, 10.11.2025. B4T-hytti 6222 oli ikkunaton, vasemman kyljen pitkän käytävän varrella 6. kannella, maksoi 19 euroa. Kävelin sunnuntaina Konalasta Katajanokalle. Lenkkarit, talvitakki, 7 astetta lämmintä.

Terminaalissa vartija vertasi passin ja hyttikortin nimen tällä kertaa vain etäältä, ottamatta dokumentteja omiin kouriinsa. Hytissä oli vaalea kokolattiamatto. Naapurit olivat meluisia: lapsia, afrikkalaisia, ukrainalaisia, koira haukkui. Naapurien ovet olivat välillä auki käytävään. "Avata ovi!" pyysi ulkomaalainen pehmeällä korostuksella. Musiikkia jatkuvalla syötöllä, saman säkeen toistoa.

Hytin televisiossa: asuntokaupat Britanniassa, entisöity keskiaikainen linna Skotlannissa, taloja rannalla Cornwallissa ja Jerseyn saarella. Vastaavasti USA:ssa valitaan loma-asuntoa kolmesta, "vain 2 kylpyhuonetta voi olla ongelma!" Mel Gibsonin raaka kostoelokuva Payback. En näe moisia kotona, televisiottomana.

**

Tukholman ulkoilmaan pääsin klo 10:10. Terminaalin liukuportaat jo väljät, kun kuljin vasta poistujien hännillä. Uloskäynti laivasta oli vain vasemmalta laidalta kannella 5, eikä kansilta 7 ja 5, oikealta laidalta, joten laiva ei ollut tullessaan kääntänyt keulaansa itään.

Kävelin Slussenille 20 minuuttia. Rantaraitti oli väljä, mutta joillakin Stadsgårds-terminaalin bussilaitureilla A-S (19 kpl) oli tungosta. Kaksikerrosbussejakin. Määränpäitä bussin otsalla mm. "464 Mjölby".

Skeppsbronilla lapsiperhe 2+äiti jutteli viileästä säästä. Sade uhkaili, hetken tihuttikin. Taskussani oli kokoon taittuva sateenvarjo. Kungsträdgårdenissa katselin Molinin suihkulähteen ja Kaarle XII:n sekä XIII:n patsaat, jälkimmäistä kutsutaan "Ruukuksi leijonien keskellä".

Kävelin Regeringsgatania, siltaa yli Kungsgatanin, Birger Jarlsgatania ja Roslagsgatania suorinta tietä pohjoiseen. Väljää jalkakäytävillä,  kuljin hyvää vauhtia 1,5 tuntia. Päämääräni oli pohjoinen Roslagstull ja vielä kauempana Bellevuen puisto, jonka olin keksinyt kartasta paikaksi, jossa en ollut vielä koskaan käynyt.

***

ROSLAGSTULL. Tulin kaupungin, Östermalmin tai Norrmalmin pohjoisrajalle, Kehätien ääreen. Liikennevalot. Autoille kaksi moottoritien TUNNELIA kallion sisään itään. Autotien pohjoispuolelta lähti asfaltoitu kävelytie nousemaan kukkulalle kohti KARL ELDHIN Ateljee-museota. Pihan tuntumassa oli Eldhin muotoilema August Strindbergin patsas, ehkä kopio tai variaatio keskikaupungilla olevasta. Muistin kulkeneeni Ateljeen ohi ennenkin, mutta päinvastaiseen suuntaan, palatessani Yliopiston alueelta Naturhistoriska -museosta.

BELLEVUE oli pyöreän kaaren muotoinen kukkulaniemi, joka työntyi pohjoiseen merenlahteen: Brunnsvik. Puistoa ennen kulki poikittainen vanha rautatie, melko hiljentynyt teollisuusraide lännestä itään. Yksi juna kuitenkin sattui juuri kulkemaan, pääsin sen näkemään. Bellevuen niemen rantaa kiersi hevosenkengän muotoinen kävelytie, jonka sisäpuolella kohosi jyrkästi korkea kukkula. Pohjoisesta etelään nousi harvinaisen jyrkkä kävelytie kukkulan harjalle. Joku toinen kävelijä asteli sieltä juuri alaspäin ja minä kapusin ylös.

"Kaunis näköala" oli hiukan pettymys. Rannan lehdettömät puut ja muut risut peittivät ja pirstoivat osasiksi järvimaisemaa. Marraskuinen maisema, ehkä vähiten kaunis vuodenaika. En laskeutunut kukkulalta takaisin rantapolulle, vaan jatkoin ylhäällä polkua etelään ja siellä paljon loivemmin alas. Brunnsviksvägen seurasi rautatien linjaa.

Wenner-Gren Center on Tukholman pohjoislaidalla jo vuosikymmeniä vanha n. 25-kerroksinen pilvenpiirtäjä ja moniin karttoihin piirretty monumentaalirakennus 1900-luvun puolivälistä. Talo oli nyt remontissa. Kävelin rautatien alittavan tunnelin läpi katselemaan suuren matalan U-muotoisen asuintalon kaaren sekä U:n suulla erikseen sijaitsevan pilvenpiirtäjän hallitsemaa pihamaata.

****

Karttaa tutkittuani päätin jatkaa luoteeseen, lännen kautta luoteeseen, kohti Hagan puistoaluetta, jossa olin käynyt kerran, vuonna 2001, silloin Tunnelbanan asemalta lyhyemmin kävellen. Hiljainen ajotie vanhalle kartanolle Stallmästaregården  ja kävelytietä pohjoiseen. Vasemmalla etäämpänä kulki vilkas moottoritie Uppsalavägen Tukholman pohjoispuolen naapurikuntiin. Moottoritien länsipuolelle sijoittui Karolinska Sjukhusetin valtava sairaala-alue.

Levein mutkikas kävelytie pohjoiseen oli lenkkeilijöiden suosima. He juoksivat pysähtymättä nähtävyyksien ohi. Vanhan ja historiallisen näköisiä taloja. Turkkilainen paviljonki oli piirretty johonkin vanhaan karttaan, joka ei ollut mukanani. Poikkesin yksinäni KUNINKAALLISEN HAUTAUSMAAN lukitulle portille, saareen tai niemelle vievän tien päässä. (Vähän kuin Kulosaaren Leposaaren hautausmaa Helsingissä).

KIINALAINEN PAGODI näkyi houkuttelevana puiden välistä pohjoisemmalla metsäkukkulalla. Sinne vei luonnonmukainen, kivinen ja vaikeakulkuinen metsäpolku, eikä muita menijöitä ollut minun lisäkseni. Pienehkö, mutta hyvin koristeellinen eksoottisen temppelin näköinen kuninkaallinen huvimaja, joka koostuu kupolikatosta ja sitä kannattelevista pylväistä. Lattia ja katto, muttei pylväikköä enempää suojaavia seiniä. Sateen tai auringon suojaksi kymmenkunnan seurueelle.

Lähistölle oli jossakin vanhassa kartassa merkitty myös japanilainen teehuone, mutta sen kohtalo jäi  minulle epäselväksi, en löytänyt sitä. Edellisellä käyntikerralla 25 vuotta sitten Helenan kanssa näimme pohjoisempana ainakin erikoiset KUPARITELTAT, ehkä turkkilaisen paviljongin, kauempana Hagan kuninkaallisen linnankin. Nyt, Tunnelbaanaa käyttämättä, vain pitkästi kävellen, aikani ei vaikuttanut riittävän pitemmälle kuin lähtöön paluumatkalle kohti etelää.

*****

NORRTULL. Kuljin Norra Stationgatania vähän matkaa länteen. Ihmettelin ja valokuvasin tiiviisti täyteen suuria erikorkuisia kerrostaloja rakennettua korttelia Tukholman entisen pohjoisaseman Norra Stationen -alueella. Nostokurkia ja tietyömaita. Vaihtelin Vasastadenin ruutukaava-alueella pitkiä katuja, jotka veivät eteläkaakkoon kohti Norrmalmia ja Tukholman keskustaa.

Norrtullsgatania Odenplanin aukon ja Observatorielundenin korkean puistomäen ohi. Kungstensgatan itäkoilliseen, kiersin Kummitustalo Spökhusetin puistoineen itäpuolelta ja jatkoin Holländergatania Adolf Fredrikin kirkon puistoon, jossa vanhuuseläkeikäisten kuuden ukon seurue toi juuri Olof Palmen haudalle kukkia. Katselin kirkkopuiston eteläpuolella olevan Myrorna-kirpputorin näyteikkunat poikkeamatta sisälle. Hötorgetin Konserthuset remontissa. Heinätori oli marraskuussa hiljainen, torikojut rykelmänä länsireunalla ja itäpuolella tyhjää torin kiveystä.

******

KULTURHUSET  Sergelin torilla. Nousin kierreportaat suoraan 2. kerroksen SERIETEKET -Sarjakuvakirjastoon. Löysin hyllystä saamenkielisen Vulle Vuojaksen vierestä Ruotsin Lapin toisella vähemmistökielellä "meänkieli" kesällä 2025 julkaistun Antti Ankka -lehden. Olin hävinnyt nettihuutokaupan yrittäessäni ostaa lehden, mutta nyt selailin ilmaiseksi. En oikein pitänyt käännöksen sanojen vääristellyltä tuntuvasta suomenkielestä, se ärsytti kielikorvaa - tuntui vaativan korjaamaan kieltä suomeksi! Sivuja oli kahden Aku Ankan verran ja  sarjakuvahahmoina mm. Super-Hessu.

Hauskempi kirja oli amerikan-puolalaisen piirtäjän runsas iso 60-sivuinen parodiateos, jossa pilaversioita monista eri sarjakuvista. Hauska alku: Helmi ja Heikki Aatamin ja Eevan rooleissa. Johtaja Tiitinen jumalana heidät loi, alastoman Heikin, jonka kylkiluusta teki Eevan (Blondie). Syötyään hedelmän luodut alkoivat hävetä alastomuuttaan ja etsivät viikunapuun lehtiä. Raivostunut Tiitinen toi Heikille tämän konttoristin-työvaatteet ja laittoi Heikin raatamaan ikuisesti toimistossa.

"Action Camus" (Action Comics). Teräsmies-lehteen piirtäjä oli varioinut lukemattomia dramaattisia kansikuvia. Kuvitettuja Klassikoita ja 1950-luvun kauhulehtiä vääristeltiin. Tenavat ja 1950-luvun Tumppi ja Lulu seikkailivat myös, Otin joitakin valokuvia. Olisin halunnut lukea melkein koko kirjan, mutta kaikki istumapaikat oli varattu, niitä ei ollut tarpeeksi paljon. Lähdin puolen tunnin vierailun jälkeen liukuportaita Kulttuuritalon alakertaan ja ulos.

Kävelin Valtiopäivätalon sisäpihan läpi, poliiseja ryhminä kolmessa paikassa. Itäpuolen talon näyteikkunassa pyöri videofilmi, jossa esiteltiin parlamentin sisätiloja, yleisölehteritkin. Jäin katsomaan filmin kokonaan, n. 10 minuuttia.

Kuljin Seriebodetin "Est.1978" ohi, mutta se onkin STÄNGT sunnuntait ja maanantait, muulloin avoinna kl. 11-18?. Comics Heaven oli auki, mutta vain omistaja istui yksinään kassalla.

*******

SLUSSEN alkoi vihdoin olla uudessa kuosissaan. Autojen silta jalkakäytävineen nousee korkeammalle etelää kohti, Söderin kallioille. Sillan alla ja vieressä lännessä on yllättävän laaja terassialue jalankulkijoille ja paljon puisia penkkejä ajanviettäjille, vain vähän vedenpintaa korkeammalla. Ilmeisesti puisia siltoja voidaan tarpeen mukaan kääntää sivuun, jolloin veneitä voi kulkea lännen järvestä idän mereen tai päinvastoin.

Kävelin uutta pyörä- ja kävelytietä länteen Slussenilta rautatiesillan ja Centralbronin alitse ja kauemmaskin, kunnes palasin ja alitin kävelytunnelissa Slussenin autotiesillan itään. Sillan alle hieman pimeisiin paikkoihin on sijoitettu myös uusia liiketiloja, joihin on ensimmäisinä kalustettu kahvila ja koruliike, en huomannut että olisivat olleet vielä auki. - Vanhalla Slussenilla toimi aikoinaan suomalaisen omistama sarjakuvakauppa Serieslussen, mutta se ei taida voida enää palata takaisin Söderin Mariatorgetin nurkilta, Bellmansgatanin ja Sankt Paulsgatanin kulmasta.

Sadepisaroiden ajamana saavuin satamaan jo klo 15:40, enkä 16. Katsoin Cinderellan vieressä idässä ollutta isoa valkoista laivaa, jossa luki Birka Gotland. Terminaalin karttaesitehylly oli sijoitettu tuulikaappiin. Alakerran itäpäässä oli matkalipun QR-koodilla automaattisesti avautuva portti. Aiemmin siinä oli vartijoiden miehitys. Liukuportaat länteen ja niiden päästä edelleen suoraan länteen toisessa kerroksessa oli nyt kolmen vartijan miehitys CINDERELLAN matkustajien portilla. Maihinnousukortti ja passi katsottiin nyt vain etäältä, vartijan ottamatta niitä käteensä vertailtaviksi.

Aiempina vuosina terminaalin yläkerrassa käännyttiin liukuportailta itään ja käveltiin pitkä matka itään, jossa oli vain automaattiportti, jos vartijoiden portti oli ollut jo alakerrassa. Nyt itäiselle portille menivät Birkalla matkustavat. Länteen johti lyhyt pätkä terminaalitaloa, mutta sitten pitkä ramppi, vasta viime vuosina rakennettu. Liukuportaat 7. kannen korkeudelle oli tällä kertaa suljettu ja vain portti 5. kannelle oli auki matkustajille.

Seuraavana aamuna kotimaassa Helsingin Viking-terminaalin rampilla oli väljää, kunnes vastassa oli kolme huumekoiraa ohjaavine poliiseineen. Seurasin reppuselkäisten turistien ryhmää. Koira nuolaisi hyväntuulisesti kättäni. Muistin jonkin aiemman kerran, jolloin koira myös nuolaisi kädenselkääni, muttei vain kerran, vaan lähti iloisena kulkemaan mukanani nuollakseen kolme kertaa. Poliisi sitä naureskeli.

.

838. Tukholma 72. Rödabergen Birkastan 2025

Lähdin 72. kerran Tukholmaan, II pääsiäispäivänä 21.4.2025. Vasta toinen risteilyni Cinderellalla.. Sadetta pisaroi, joten hyppäsin Konalassa bussiin 30, enkä tapani mukaan kävellyt 12 km Katajanokalle.

Ehdin Vikingin terminaaliin jo klo 15:50. Näppäilin automaatista maihinnousukortin, verkossa maksamani ennakkovarauksen mukaisena. Rullaportaita yläkertaan, jossa automaattiportilla luetutin lippuni QR-koodin, jolloin portti aukesi edessäni.

Pitkät jonot talon toisessa kerroksessa portille Yksi (neljästä), luoteiseen ilmansuuntaan, Kauppatorille päin. Laivaan alettiin päästää matkustajia vasta klo 16:15 alkaen (tunti ennen laivan lähtöaikaa). Vasemman jonon isokokoinen portinvartija nappasi yhteen kouraansa passin ja toiseen hyttikortin,  Nopea vertailu: sama nimi molemmissa. (Ruotsi on vuosi kerrallaan jatkanut maahan tulevien rajatarkastusta vuonna 2017 tehdyn Drottninggatanin kävelykadun terrori-iskun jälkeen.)

Rampilta nousin liukuportaita 5. kannen tasolta 7. kannen korkeudelle. Tervehtijät laivan oviluukulla, Info-aulassa. A2-hyttini numero oli niinkin pieni kuin 005, kannen mukaisesti 7005, joten etsin hyttiä laivan keulan suunnalta. Olin vasta toista kertaa Cinderellalla, eikä paperisia hyttikarttoja ole enää koronan jälkeen ollut jaossa. (Verkosta voi pienen kartan löytää.)

Seiskakerroksen keulapuolella olikin vain ravintola ja pub, keskiosassa Infoaulan jälkeen iso "TaxFree"  -myymälä, "Arkadi"-ikkunakäytävä ja peliautomaatteja. Matkustajahytit alkoivatkin vasta laivan peräpuolella. Oikean laidan yleiseltä pitkältä käytävältä erkaantui hiljaisuutta lupaillen hämärä pikkukäytävän pätkä, jonka varrella oli vain 4 ikkunallista laitahyttiä 7001-7004. Hämärää nähdä numeroita. Vasta seuraavasta syvennyksestä väliseinän jälkeen löysin hyttini 7005.

Hytissä paloivat siivoojien jäljiltä molemmat yöpöydän lamput sekä kylpyhuoneen valot. Aina pitäisi muistaa, että "Pyyhkeet ovat vuoteissa." lakanoiden lisäksi. Ikkuna on ollut harvinainen varuste minun käyttämissäni hyteissä, lisämaksu siitä oli tällä kertaa vain 4 euroa, joten maksoin hytistä 27 euron sijasta 31 euroa. Näköala oli aluksi rampille, jota pitkin vielä klo 17 kulki lapsiperheitä rattaineen.

Laiva lähti tutuksi tulleeseen tapaan 10 minuuttia etuajassa klo 17:05 eikä ilmoitettuun aikaan 17:15. Ohjeiden mukaan satamassa piti olla klo 16:45 ja laivassa viimeistään klo 16:55.

Ikkunan yläpuolella roikkui vinosti Samsungin TV, josta näkyi 15 kanavaa. Kolme ensimmäitä olivat Ruotsin SVT 1, SVT 2 ja TV4R. Kanavalla 4 oli Suomen TV1 ja 5:llä TV2. Seuraavima TeemaFem, MTV3, Nelonen, TV5 elokuvia, Sub, Jim ja Liv. Kanava 13 oli Rutt, reittikartta, joka näytti Vikingin viiden laivan sijainnit. Kanava 14 kuvasi hämärästi Yökerhoa, jos siellä oli esityksiä. 15. kanava toisti nonstoppina Turvallisuus, Säkerhet-filmiä.

Vaihdoin vuoteen pääpuolen ikkunan alta oven puolelle, jolloin nojaten päätä tyynyyn oli helppo katsella televisiota. Pimennysverhot ikkunan eteen. Uutisissa: Paavi Franciscus kuoli. Elokuvia: Terminal. Deep Impact. Liisa pieni. Ruotsin uutisissa: 40 % henkilökohtaisia avustajia vammaisille välittävistä firmoista liittyy organisoituun rikollisuuteen!

***

Tukholmassa tiistaina 22.4.2025. Terminaalin rullaportaat alas pysähtyivät, oli aika ruuhkaa. Ehdin ulkoilmaan vasta klo 10:15. Turistilaumojen jononpätkiä rannan kävelyväylällä kohti Slussenia. Pyörätie oli nyt erotettu kävelytiestä. Kahdeksantoista  bussilaiturin rivistö (A-R -kirjaintunnuksin) oli sijoitettu poikittain merenrannan ja autoväylän väliin! Se oli uusi Stadsgårdsterminalen. Slussenin lähimmältä nurkalta nyt heti kävelytien haara, käännös oikealle, pohjoiseen (Gamla staniin) sillan alatasolla. Lännessä ylätasolla tulivat kävelijät ja autot Södermalmin suunnalta pohjoiseen.

Skeppsbronilta kävelin liikennevaloissa länteen Vanhaan kaupunkiin. Järntorget. Turisti valokuvasi Evert Tauben patsaan. Österlånggatan, kahdesta pitkäkadusta hiljaisempi. Junahistoriallinen kauppa ei ollut vielä avoinna. Köpmangatan. Brända tomten. Kiersin ympäri suurkorttelin, jonka puistomainen sisäpiha oli aikoinaan ollut pitkään turistinähtävyys, mutta asukkaat häiriintyivät! En löytänyt mistään avointa porttia, josta olisin päässyt pihalle. Siellä olisi pitänyt käydä vuosia sitten! Turistikarttaani 1970-luvulta oli piirretty korttelin seiniä, kuten muitakin nähtävyysrakennuksia. Vanhankaupungin kaduilla kohtasin neljä eri kielillä opastettua turistiryhmää! (Pääsiäispyhän jälkeisellä viikolla).

RIDDARHOLMEN, rantaa. Päähänpistojen mukaan suunnistin. Norra Järnvägsbron. Kaupungintalo. KUNGSHOLMEN, lähdin kävelemään KLARA SJÖN rantapolkua. Kaunista ja rauhallista. Koiria ja hölkkääjiä. Alitin seuraavat sillat: 1) Klarabergsviaducten, 2) kävelysilta, 3) Kungsbron, 4) Barnhusbron (joka oli jo etelä-pohjois-suuntainen, rannan kaartuessa luoteeseen).

Viides sillan alitus rantapolulla olisi ollut Sankt Eriksbron, mutta ennen sitä käännyinkin vasemmalle  Kronobergsgatanille, jota kävelin etelään. Huomasin suurkorttelin läpi vievän oikopolun portaineen länteen ylös Sankt Eriksgatanille (joka jatkuu pohjoiseen Erikin sillalle). Huonolla onnella olisin päätynyt umpikujaan, mutta läpikulku toimi!

Kävelin vilkkaan sillan yli Kungsholmenilta pohjoiseen VASASTADENIN puolelle. Käännyin vasemmalle länteen Norrbackagatanille, joka kulki päärautatien monien rinnakkaisten junaraiteiden pohjoispuolella. Tulin BIRKASTANIN alueelle, jossa olin harvoin käynyt. Rautatien aluetta suojaavaan verkkoaitaan oli kiinnitetty hauska VARNING: liskon kuvalla varustettu varoitus dinosauruksista! Verkon ja raiteiden välissä oli tuuhea vesakkojen viidakko. Ohittavien junien ääniä kuului vehreyden takaa..

RÖRSTRANDGATAN länteen jakautui ylä- ja alahaaraan! Pohjoisessa näkyi monia tietyömaita. Laskeuduin alamäkeä. Pohjalta löytyi kävelytunneli junaratojen alitse. Klarastrandleden -nimisen moottoritien laitaa seurasi kävelytie, joka teki etelässä mutkan kääntyen pohjoiseen, ohi KARLSBERG SLOTT -linnan aidan. Erkaneva kävelytie vei linnan pihallekin. Olin aiemmilla käynneillä katsellut linnaa vain kaukaa salmen yli Kungsholmenin rannalta.

PAMPASLÄNKEN, KARLSBERGSRAMPEN. Jatkoin kävelyäni pohjoiseen. Päiväristeilyllä on aikaa rajallisesti, kuutisen tuntia. Täytyy mittailla milloin on kulunut 2 ja 3 tuntia. Pitää muistaa varata aikaa paluumatkalle ja tulee varautua yllätyksiin, jos aikoo palata uutta, eri reittiä kuin se mitä pitkin on tullut. Tuleeko yllätyksiä, umpikujia, työmaita, laajoja pakollisia kiertoteitä, kaarroksia? Olin vilkkaan moottoritien E4 + E20 varrella, se oli myös Tukholman kehätie: NORRA LÄNKEN koilliseen.

Toivoin löytäväni ajoissa  pohjoisesta vaihtoehtoisen tien itään kaupungin rajan sisäpuolelle, etten joutuisi tylsästi palaamaan tuloreittiä, laskeutumaan takaisin alas tunneliin, jne. Tulinkin suuren teräksisen kävelysilta-rakennelman luokse. Loivasti kohoavat pitkät rampit (pyöräilijöille ja jalankulkijoille), kääntyen vuorotellen etelään ja pohjoiseen, nousivat korkealle ylös sillalle, joka ylitti moottoritien ja rautatien.

NORRA STATIONSGATAN. Olin tullut entisen Pohjoisen juna-aseman (Norra Station) alueelle. Olin joskus kävellyt vain suoraa tietä alueen läpi luoteeseen, käydessäni kauimmillaan Solnan keskiaikaisessa kirkossa. Vanhaa varasto- ja asema-aluetta oli purettu ja rakennettiin nyt täyteen uusia korkeita asuintaloja, jotka muodostivat tiheitä, massiivisia kortteleita. Niitä saattoi verrata Helsingin vastaaviin uusiin Kalasatamaan tai Jätkäsaateen.

Kävelin Rörstrandsgatanin ylähaaraa takaisin itään. Valokuvasin rautatietä verkkoaidan läpi ja toisaalta Birkastanin kauniita klassisia vanhoja punaisia asuintaloja. Kuljin Karlsbergsvägeniä itään ja Norrbackagatania pohjoiseen. Torsgatania etelään ja RÖDABERGSGATANIA itään. Rödabergsbrinken, jyrkkä rinne, portaat alas. VANADISPLAN. Katsoin kellosta kuluttaneeni puolet ajasta, kolme tuntia. Olisi käännyttävä paluumatkalle.

RÖDABERGEN. FALUGATAN. Valokuvasin kauniita vanhoja punaisia muutaman kerroksen taloja, sekä taustalla huippumoderneja uusia harmaita pilvenpiirtäjiä, samoihin kuviin. Klockaregatan. Gävlegatan. HÄLSINGEHÖJDEN. GÄSTRIKEGATAN. Kävelin yli Odengatanin kohti Vasaparken-puistoa. Pitkän puiston eteläpuolella oli Sabbatsbergs Sjukhus, jonka "Aistien puutarhassa" olen aiemmin käynyt.

Torsgatan. Bonnierin kustantamon tornitalo ja lasiseinäinen Galleria, jonka olen monesti ohittanut käymättä sisällä. Joskus silmieni edessä sinne kuljetettiin juuri uusia taideteoksia rakenteilla olevaan näyttelyyn.

***

Paluumatka sujui nopeasti. Cityterminalen. Poikkesin Linja-autoasemalla World Trade Centerin yhteydessä. Ei enää infotiskiä eikä jaossa paperisia bussien aikatauluja. Vain näyttötauluja. Ei enää jaossa ilmaista Svenska Dagbladet'iakaan. En poikennut Keskusrautatieasemalle, näin vain ulkoa kadunvarren rautatiet.

Ylitin Klarabergsgatania pitkin Vasagatanin ja päädyin Sergelin torille. Djurgårdeniin menevien raitiovaunujen pääteraide, ohjaamot vaunujen molemmissa päissä. Kulttuuritalo oli remontissa, en poikennut sinne. Kuljin Klaran kirkon ohi. Kävelin pitkästä aikaa läpi GALLERIAN -kauppakujan, jossa olin kauan sitten ostanut ulkomaisia sanomalehtiä PressStoppin silloin laajasta valikoimasta.

Gustaf Adolfs Torg. Norrbro. Valtiopäivätalon puisto. Kuninkaan linnalta oikealle. Myntgatan. Lilla Nygatan, jota harvoin kuljen. Ohi Postimuseon. Paluu Stora Nygatanille. Comics Heavenissa yksi asiakas. Kilpailijansa Serieboden, "Est. 1978"! Västerlånggatanin turistiruuhka.

Slussenilla kuljin nyt ylempää siltaa Södermalmin puolelle. Bussipysäkillä umpikuja, oikaisin pois autokaistan kautta. Poliisiauto ohitti juuri minut. Hornsgatan, Puckeln 1. Aikaa onkin vielä tapettavaksi, kun paluumatka kaukaa pohjoisesta etelään oli ollut paljon nopeampi kuin menomatka. Bellmansgatan, ohitin Serieslussenin, eteläinen näyteikkuna täynnä leluja, miniatyyriautoja ym. sarjakuvien sijasta. Hälisevän koulupihan ohitse.

Kävin katsomassa Katolista kirkkoa. Paavi Franciscus oli juuri kuollut! Ovi avautui, joku kävijä poistui. Surunvalittelujen kirjoittajia luulisi käyvän. Otin vain ulkoa valokuvan, taustalla kohoaa vanha pilvenpiirtäjä Skattskrapan, nykyisin opiskelija-asuntola. Kävelin Folkungagatanin satamaan, pitkältä tuntui, pitkästä aikaa. Kello oli vasta 15:10, mutta sadepisarat saivat minut kiiruhtamaan. (Laivan lähtöaika 16:30, terminaalissa olisi oltava klo 16.)

Satamassa näkyi naapuri-laiturissa AIDA-niminen valtava Saksasta tullut risteilyalus. Tukholman kartat ja esitteet oli siirretty terminaalin ala-aulasta sen eteiseen. Yläkerrassa on kaksi suuntaa, toisessa lukee "Cinderella Helsingfors". Vartijoiden portilla parin ihmisen jonot. Toinen vartijoista vertasi passin ja maihinnousukortin nimen. Laivassa ruotsinkielinen eläkeläispariskunta tutki näyttötaululta illan show-ohjelmaa ja rouva totesi ruotsiksi: "Meille ei ole mitään, vain suomalaisille!"

.

837. Muumi Nootti Poliisimuseo 2025

Kävin lauantaina 17.5.2025 Tampereella kolmessa museossa ensimmäistä kertaa.

1) MUUMIMUSEO. 

Istuskelin penkillä Yliopistonkadulla Tampere-talon länsipuolella odotellen museon avautumista klo 10. Muutamia ihmisiä kulki ulkoa taloon jo viittä vaille. Itse tulin "Courtyard by Marriott Tampere City" -hotellin suunnasta sisäänkäynnille esteettömästi kapuamatta ulkoportaita. 11-kerroksisesta 227 huoneen hotellista oli rakennettu sisäkäytäväkin Tampere-talon aulaan.

Lipunmyyntitiski oli vasemmalla, aulakäytävän pohjoisreunalla. Käytin Museokorttiani. "Takin voi jättää lokerikkoon, joka on oikealla edempänä". Sellainen löytyi matkan päästä. Kaapeissa oli pin-koodi-lukitus. "Valitse numerosarja. Älä käytä kännykkää lukitukseen". En ymmärrä. Tai en uskalla lukita kaappia, jota en löytäisi tai muistaisi enää koodia. Siirsin kännykän housun taskuun ja jätin takin typötyhjään naulakkoon toivoen ettei kukaan viitsi viedä, taikka tyhjentää taskuja. Reppua saati muita kantamuksia minulla ei ollut.

Seurailin Muumimuseon kuvitettuja lasiseiniä etsien ovea. Käytävän puolelle oli rakennettu valokuvauspaikka Muumien vieraille. Hieman huomaamaton ovi löytyi. Yllättäen sillä oli nainen taikka Hemuli tarkastamassa paperilipun. Olin ymmärtänyt, että lipun koodi näytettäisiin automaatille, joka avaisi oven. Pari vuotta sitten olin ohittanut sellaisen oven käydessäni Tampereen Kirjamessuilla.

*

Museosali oli pimeähkö. Ehkä hämärä loi satu-tunnelmaa. Pienoismallit hehkuivat valaistuina lasivitriineistä. Tullessani salissa oli jo useita ihmisiä! Olivatko he ostaneet lippunsa jo ennen kello kymmentä ja päässeet tasalta sisään? Lisää lapsiperheitä tuli koko ajan ensimmäisen puolituntisen aikana, tai kolmen vartin, jonka itse olin näkemässä. Muumikirjojen kannet oli suurennettu oven korkuisiksi julisteiksi.

Kaksi portaikkoa (ja myös hissi) veivät kellarikerrokseen, jossa oli vaihtuvana näyttelynä esillä taiteilija Tove Janssonin elämä ja maalaukset. Pari kuvanveistäjä-isä Viktor Janssonin alastonpatsasta nuoresta tyttärestään esiteltiin. Valokuvissa "Tuutikki" ei näyttnyt 162-senttistä Tovea pitemmältä, vaikka olin kuvitellut hänet paljon suuremmaksi, rotevaksi kuvanveistäjäksi? Esillä oli paljon Tuulikki Pietilän työvälineitä, joilla hän oli vaikkapa kaivertanut puuta tai muovaillut ja rakentanut fyysisti esineitä.

Vanhat filmit ovat mielestäni aina viihdyttävimpiä museoissa, konkreettisten esineiden vahvistaessa ja todistamassa elokuvan sanomaa! Lisäksi museossa sai valita kuunneltavakseen näyttelijöiden komeasti ääneen lukemia satuja tai kertomuksia Muumikirjoista. Kyllä lapset taisivat viihtyä ja iloita ja silmät pyöreinä ihmetellä Muumimaailman pienoismalleja. Itse en ollut kovin innostunut. Minulle riitti hyvin 45 minuutin vierailu.

**

Olin käynyt Muumilaaksossa 1980-luvun lopulla, kun museo sijaitsi 25 vuotta (1987-2012) Tampereen pääkirjaston Metson kellarissa. Museokortin synnyttyä vuonna 2015 olin kerran pyrkinyt Tampereen Taidemuseon kellarissa (vuosina 2013-2016) majailleeseen Muumimuseoon, mutta en ollut rekisteröinyt pääsylippuani kuin Taidemuseoon (koska Muumimuseon tiski vieressä oli ollut tyhjä), jolloin vartija-Hemuli kellrissa käännytti minut takaisin yläkertaan hakemaan lippua, enkä palannut - kymmeneen vuoteen.

***

2) NOOTTI. 

Museo Nootti, Suomen idänsuhteiden museo alkaen 15.2.2025, entisen Lenin-museon (1946-2024) tiloissa Tampereen Työväentalon 2½ -kerroksessa: salissa, jossa Stalin tapasi Leninin joulukuussa 1905.

En ollut koskaan käynyt Tampereen Työväentalossa. Lenin-museon kokoelmat olivat kuitenkin olleet välillä evakossa (ilmaisessa) Werstas-työväenmuseossa, jossa olin niitä nähnyt.

Hämeenpuiston länsilaidalla, Satamakadun ja Hallituskadun välisessä korttelissa, avasin Työväentalon alaoven isoon porrashalliin. Talossa toimi edelleen Työväenteatterin vanha "ohjaaja Eino Salmelaisen näyttämö", vaikka Työväenteatterille oli rakennettu omakin talo eteläpuolelle heti seinänviereen.

Autiot avarat kellertävät sisätilat. Suuria suljettuja ruskeita ovia. Joku yksittäinen ihminen käveli vastaan. Museon osoite oli: portaita 2½ kerrokseen. Kerrokset olivat korkeita ja suorat porrasosuudet vahtoivat suuntaa vuorotellen pohjoiseen ja etelään.

Kavuttuani kyllikseni luulin jo olevani kyllin korkealla, mutta ovissa ei lukenut mitään muuseosta. Vieläkö kerros ylöspäin? Kuuluiko ylempää ihmisääniä? Pääsin vihdoin Nootti-museon appo-avoimena kutsuvalle oviaukolle. Oven pielessä portaikon puolella oli valikoima museoiden esitteitä, joita katselin ensiksi, ja aioin ottaa mukaani poistuessani.

****

Kassatiskin takana istuskeli hyvin pitkätukkainen hippi kavereineen, poikia molemmat, ja he keskustelivat vilkaasti keskenään aikansa kuluksi, varmaan selaillen myös internetiä. Voisin kuvitella museon työllistävän siviliipalvelusmiehiä.

Maksoin Museokortillani ja sain kuitiksi paperisen pääsylipun. "Kannattaa aloittaa kierros oikealta. Siellä on myös naulakko." En käyttänyt naulakkoa, minulla ei ollut kantamuksia, paitsi päällystakki. Museotilat näyttivät rennon rouheilta, isoa kestävää tavaraa lujasti kiinni paikoillaan, eikä herkän hienoja taideteoksia.

Kiersin vastapäivään, ei ollut iso museo, pienet tilat oli vain jaoteltu sermeillä sokkeloksi moneen osaan, niin että saatiin runsaasti seinätilaa taustaksi ja monta mutkaa matkaan. Neuvostoliittolaisia propagandajulisteita paksusti voivista kolhoosityöläisistä viljavilla pelloilla. Vastakohtana GULAG -vankileirin pienoismalli, jossa kurjia parakkeja lumisessa pakkas-helvetissä.

Karkeamuotoista venäläistä teknistä laitteistoa, vaikkapa vakoilijan pieni kamera ja muita salaisia apuvälineitä. Toisaalta Neuvostoliitosta Suomeen tuotuja lahjoja.

Neuvosto-vakoilusta esimerkkeinä ihan nimillä ja valokuvilla Kemiran hymyileva informaatikko Eila Helin, joka luovutti salaisuuksia venäläiselle rakastajalleen. Hunaja-ansa! Toisaalta turistireissujen matkanjärjestäjä, joka vei vakoilijoita Neuvostoliitton. Pronssinen Leninin patsas! Sellaisia poliitikot halusivat pystyttää kaupunkilaisten iloksi kaikkialle, Helsinkiinkin ehdotettiin.

Kirkkonummen venäjänkielinen portti vuodelta 1956, jolloin Suomi sai Porkkalan takaisin. Valokuvia kuuluisista ulkomaalaisista kommunisti-vierailijoista Lenin-museossa! Nuorena kuollut pikku kosmonautti Juri Gagarin kirjoittamassa nimeään vieraskirjaan, maireita ihailijoita ympärillään. Heränneissä vasemmistoperheissä annettiin toiveikkaasti Juri-etunimiä pojille, jotta näistä tulisi etuoikeutettuja tulevassa venäläistyneessä Neuvosto-Suomessa? Juri Aaltonen, Juri Saarikoski, Jauri Varvikko, Juri Ernesto 'che' von Bonsdorff, jne.

*****

Valtava värillinen (väritettykö?) valokuva-suurennos Nootti-museolle nimen antaneesta tapahtumasta: Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen, Max Jakobson ja Rafael Seppälä HAVAIJILLA vuonna 1961 lukemassa Neuvostoliiton Suomelle lähettämää NOOTTIA. Miehet istuvat polvet ristissä, pitkät jalat paljaina lyhyissä shortseissa. Vain Urholla ja Ahdilla ovat varpaat paljaina sandaaleissa, kummallakin hulppea LEI-kukkaseppele kaulassa ja panamahattu vasemmassa kädessä. (Matkiko AK UK:ta?)

Museovieraille on annettu mahdollisuus valokuvata itsensä istumaan tuolille mukaan kuvaan, (vaikka rakkaaksi Lenitaksi?). Rekvisiitaksi on varattu ainakin käteen tai päähän aseteltavaksi panamapalmun lehtiliuskoista tai ecuadorilaisesta oljesta punottuja lierihattuja eli Panamahattuja.

******

Kiinnostavana filmiesityksenä oli kolmen suomalaisen opiskelijapojan kuvaama kaitafilmi Prahasta ja Tshekkoslovakiasta elokuussa 1968, juuri neuvostoliittolaisten sotajoukkojen yllättäen miehittäessä maan 21.8.1968 alkaen, kukistaakseen "Prahan kevään" vapauden liekin.

Ääniselostus museon ideasta ja kokoelmista toistui nauhalta pienin väliajoin. Se oli minusta hyvä idea. Mutta toistostakaan huolimatta eivät sanat jääneet mieleeni kerrottaviksi! Kunpa olisin ehtinyt olla paikalla klo 13-14 välisenä aikana, jolloin museossa on ilmainen opastus. Toivottavasti ensi kerralla.

Kun kirjoitan museokäynnistäni viikkojen tai kuukauden perästä on yllättävän vaikeaa muistaa lukemattomia näkemiään yksityiskohtia tai kuvata niitä luotettavasti sanalliseti. Päässä pyörii hämäriä mielikuvia. En viitsinyt ottaa valokuvia. Museoissa pitäisi käydä uudelleen sulattaakseen sisällöstä enemmän.

Viivyin Nootti-museossa tunnin verran klo 11:20-12:20 lauantaina 17.5.2025. Muita vierailijoita oli muutama. Joku pariskunta tai kaverukset saattoivat kiertää museon paljon nopeammin kuin minä. Vaihtuvasti joku muukin ihminen minun lisäkseni taisi kaiken aikaa olla, heistä pisimpään melko huolellisesti kokoelmia tutkinut keski-ikäinen nainen.

******

3) POLIISIMUSEO

Sijaitsee Tampereen Hervannassa, Poliisiammattikorkeakoulun viereisessä rakennuksessa. Talon ensimmäinen kerros oli lasiseinäinen, yhtä näyteikkunoiden sarjaa. Lasiovesta pääsi sisään. Infotiskin virkailija tervehti tulijaa. Pääsymaksua ei ollut.

Heti ovensuussa oli jaossa esitteitä: "Hae poliisiksi!" Vierailijoita oli paljon, erityisesti lapsiperheitä, lauantaina 17.5.2025 kello 14:45-15:45.

Ensimmäiseksi tulin isoon saliin, jossa oli komea rivistö erilaisia poliisiautoja. Suosituin oli Mustamaija, jonka ovet olivat auki ja peräkoppiin sai vapaasti mennä istumaan laitapenkille kuvittelemaan kyytiä poliisasemalle. Jonoa ei varsinaisesti ollut, mutta teinityttöpari oli kytännyt milloin lapsiperhe lähtee ja he pääsevät vuorostaan. En viitsinyt kiilata mihinkään väliin.

Lapsivieraita varten oli varattu virkamerkkejä ja pieniä poliisin pukuja, joihin he saivat sonnustautua. Pikkupojat istuivat mieluusti Mustanmaijan ohjaamossakin. Autojen jatkoksi oli poliisin moottoripyörä ja poliisin moottorikelkka.

Museon lattiaan oli merkitty kulkureitti, jonka varrella oli 30-40 numeroitua rastia, erilaisia vitriinejä tai lavastuksia poliisin työstä. Vaikkapa kuulusteluhuone. Rikostutkijoiden laboratorio! Historiallisia kuvauksia mm. entisajan nimismiehistä. Tietoruuduilta sai valita haluamansa kolmesta eri tarinasta - jos ei ehtinyt lukea niitä kaikkia.

*******

Isien suosikki oli vitriini, jossa oli poliisien käsiaseita, kuten Glock pistooli. Pojat mankuivat jo eteenpäin, kun isät liimautuivat ihailemaan konepistoolia tai etälamautinta.

Lapsille oli paperilla tehtävälistoja, joita he suorittivat. Heidän piti löytää erilaisia yksityiskohtia. Vanhemmat joskus opastivat lapsia mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Filmiesitys poliisiauton ajomatkasta Tampereella oli hieman pitkäveteinen. Toisaalta ajettiin syrjäkylillä maaseudulla, jossa ei ollut helsinkiläiselle mitään tuttua. Välillä ajettiin liiankin tutusti keskustassa. Joitakin lyhytfilmin pätkiä ajeluista heijastettiin myös katonrajaan ikkunoiden yläpuolelle.

Viihtyisä museo, mutta ehkäpä parhaimmillaan omien tai tuttujen innostuneiden lasten kanssa, kuten lautapelien pelaaminenkin on. Olin odottanut jotakin kuivempaa ja aikuisempaa esitystä, kuten Rikosmuseossa kai on, karuin esimerkein todellisista rikoksista.

********

Opin museossa 1960-luvun Suomea ("Kekkoslovakiaa") kuvaavan tarinan: Joskus vuonna 1967 koko kansan tuntema radio- ja televisio-juontaja "TARVA" eli Niilo Tarvajärvi (entinen ammattiupseeri, toimittaja, kansanedustaja, Joulupukinmaan perustaja) järjesti tempauksen hankkia rahankeräyksellä poliisille lisää virka-autoja. Muistan televisiolähetyksen, jossa uusia poliisiautoja ajoi Helsingin Senaatintorille kymmenittäin, yli 50?

Poliisiautot saatiin vapautettua autoverosta, mutta vasemmistolaisen ministerin vaatimuksesta vain sillä EHDOLLA, että suuren osan autoista piti olla NEUVOSTOLIITTOLAISIA, ja NIIDEN autojen piti näkyä televisiossa ja lehtikuvissa ETURIVISSÄ! Niin oli sitten pakko tehdä! Mutta seuraavalla viikolla poliisi palautti kaikki venäläiset autot maahantuojalle ja niiden tilalle vaihdettiin kelvollisia länsiautoja!

.