torstai 16. heinäkuuta 2009

6. Huvipuistoja, koskia, jokilaaksoja...

Huvipuistoja, koskia, jokilaaksoja, kirkkoja

Kesäkierros tuli jälleen tehtyä, la-su 27.-28.6.2009
Saavutuksina 2 huvipuistoa, Powerpark ja Nokkakivi.
2 hienoa koskea, Multialla ja Leivonmäen Rutalahdella.
2 kaunista järvimaisemaa: Pyhäjärvi Säkylästä ja Lappajärvi kirkolta.
2 upeaa jokilaaksoa: Kauhajoen varsi ja Toivakan "Baijerin laakso".
2 viehättävää kirkonkylämaisemaa: Kortesjärvi ja Soini.
2 varuskuntaa, Säkylän Huovinrinne ja Kankaanpään Niinisalo.
2 hienoa kirkkoa: Tyrvään kirkko ja Pihlajaveden erämaakirkko.

Ajoimme ensin Turun moottoritien tunnelit läpi, pisin Karnaisten 2,2 km. Sisälle kuin Mustanaamion pääkalloluolaan - 2 tieaukkoa silminä. Italian Autostrada del Sol lukuisine tunneleineen Firenzen lähellä palautui mieleen.

Paimiossa pysähdyttiin Sähkömuseon eteen. Sähkölähteenmäki SLM on Paimiosta. Seurailimme pieniä teitä Paimionjokea ja myöhemmin Aurajokea myötäillen, ajoimme pätkän Hämeen Härkätietäkin. Kauniita, vauraita maalaismaisemia, runsaasti lehmiä ulkona. Valkoisten lampaiden seurana oli yllättävän paljon mustia.

Säkylä (takaperin älykäs!) oli väljästi levittäytyvä nykyajan ökykylä. Kunnantalon vesiaiheisesta, salavia kasvavasta puistosta avautuu järvinäköala, joka on kaunis ja avara kuin Westendistä merelle (järven laajuus on 10 km x 25 km). Vehreät pikkusaaret koristavat ja elävöittävät vesimaisemaa. Suomessa on kymmeniä tuhansia järviä, joista suurin osa on samanlaisia kuin tuhannet muut, mutta Säkylän Pyhäjärvi oli persoonallinen elämys, kuten myös meteoriittijärvi Lappajärvi myöhemmin.

Joku halusi bongata armeijapaikkoja, joissa kävi vuosikymmeniä sitten. Säkylän Huovinrinne oli hienolla mäntykangasalueella, mutta emme löytäneet sieltä Sotilaskotia, jossa juoda kahvia ja syödä armeijan munkkia - tervetulleina turisteina.

Löysimme Sotkun vasta Kankaanpään Niinisalosta, joka on valtavan iso varuskunta ja iso oli ruokasalikin. Kahvi maksoi vain 60 centiä. Vain joitakin kymmeniä asepukuisia ajanviettäjiä lauantaipäivänä, kun tuoleja ja pitkiä pöytiä olisi riittänyt sadoille. Lisäksi joukko siviilituristeja. Pöytien seinäpäissä oli maksullisia pelikoneita viihteeksi, varusmiehen päivärahojen kuluttamiseksi.

Sanomalehtiä oli Sotkussa kymmeniä luettaviksi, Satakunnan Kansaa ja Hesariakin puoli tusinaa tuoreinta numeroa kumpaakin. S. Kansakin omisti kokonaisen sivun juuri kuolleelle pop-kummajaiselle, Michael Jacksonille. Olen kuullut nimen, jonka kaima on olutasiantuntija, mutten ole kuunnellut lauluja. "Jackson 5" - Jackson 50! Vaalenneeko haudan mullissa kalpeiksi luiksi? Isoveli toivotti: "Olkoon Allah kanssasi, Michael!"

Sastamalan Vammalassa riehuivat Vanhan Kirjallisuuden Päivät, oli täyttä ja ahdasta. Ajoimme keskustasta, jonka uuden kirkon kaksi tornia kuin ydinvoimalan siilot, Tyrvään keskiaikaiselle kirkolle (Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko). Tuhopoltettu, jälleenrakennettu katto oli tuoreessa tervassa, sisätilat suljettu maalaustöiden vuoksi - juuri kun oli Kirjapäivien tuoma kävijäsesonki! Pihalla parveili kymmeniä pettyneitä turisteja!

Honkajoella näimme parhaan Salomon Köykkä-Köhlströmin piirtämän puukirkon (1812).

Kauhajoen jokilaakso oli eksoottinen, "kuin ulkomailla", sillä erilaiset vihreät peltotilkut laskeutuvat tien oikealla puolella alas joelle ja samanlaiset laskeutuvat joen tasolle myös vastarannalla. Maisemat olivat kuin Itävallasta tai Saksasta, kuin olisi käymässä niinkin kaukana! Ei Espoossa ja Vantaalla näe sellaista.

Kauhajoen keskusta oli suurellista kuin Amerikassa. Tasaista puoli-ilmaista lakeutta riitti pykätä hehtaarihalli tuohon ja seuraava suurhalli hehtaarien pysäköintikenttien perään, ja sitä seuraava ja seuraava vastaavasti. Näin välimatkoista tuli pitkiä, autolla ajettavia, ja kaupunkirakenne hajosi. Kauhajoki on Amerikka. Amerikan meininkiä ehkä tapahtumissaan, näkemättä jääneen koulukeskuksen tragediassa.

Kurikka on Kauhajokea kaupunkimaisempi. Sillä on tiiviimpi keskusta, nauhana etelästä pohjoiseen, päätien varrella, rautatien ja Kyrönjoen väliin puristuneena.

Ilmajoella on Nuijasodan muistomerkki, vaatimaton harmaa sarkofagi puiden siimeksessä (nuijamiesten teloituspaikalla), jonne kävellään puoli kilometriä 6 metriä leveää nurmikäytävää, joka alkaa rautaporteilta tien laidasta. Kun pysäköimme auton portin pieleen, se houkutti peräänsä muitakin, saksalaisia. Toki tien laidassa oli Hannunvaakuna nähtävyyden merkkinä.

Taistelupaikkana kuuluisa Santavuori (145 m) kohosi metsäsivutien päässä. Siellä oli alkeellinen vanha kaksikerroksinen puinen näkötorni tikapuineen. Lakeutta näkyi puiden yli ja pilkotti paikoin puiden välistä jo kukkulan kalliolaeltakin.

Lapsuuteni Haagan tiestöön kuuluvat Nuijamiestentie, Ilkantie, Poutuntie, Krankantie, Santavuorentie jne. Tuli päästyä vihdoin nimistön alkulähteille.

Seinäjoki sujahti moottoritietä pitkin ohitse aivan huomaamatta. Yhtäkkiä tunnistin vasta Nurmon rajalta Hyllykallion ostoskeskittymän, jossa poikkesin kävellessäni 2 vuotta aiemmin Lapuan Hirvijärvelle.

Matkan kääntöpisteenä oli Kauhavaan liittyneen Alahärmän Powerpark-huvipuisto. Toiset tavoittelivat lauantain iltaelämää, vaikka minä epäilin puiston olevan perhekohde, joka sulkeutuisi klo 20? Saavuimme perille klo 20, mutta puiston portit olivat sulkeutuneet jo 18:30 ja laitteet klo 19. Säästyi pääsymaksu 5 euroa (toukokuussa ilmainen) sekä 5 euron laiteliput (tai ranneke).

Huvipuisto oli pysähtyneenäkin vaikuttava näky kauas valtatiellekin! Lakeudella kaikki näkyy yhdellä kerralla tiiviinä ja taivaisiin kurottelevana röykkiönä, maailmanpyörät ja puinen vuoristorata. Tällaiseksi olisin lapsena kuvitellut Disneylandin! Linnanmäki hajoaa Vesitornin mäelle ja Vesitornien varjoon, eikä tee kerralla yhtä voimakasta vaikutelmaa.

Kahdelta sivulta rautatanko-aitaa kiertämällä, kilometrin kävellen, sai melkeinpä kaikesta näköhavainnon. Yhteen nurkkaukseen oli luotu rauhallisempi lasten satumaailmaakin, Rölli-peikon kylä, puussa olevine taloineen ja puisine siltoineen.

Kilpa-ajoharjoitukset olivat käynnissä autoradalla, pikkuautot jyräsivät. Pääsy katsomoon oli vapaa. Sisäautorata oli nähtävissä tyhjänä. Sitä koristivat pienoismalleina mm. Pisan kalteva torni, Pariisin Riemukaari ja Berliinin Brandenburgin portti. Vierellä oli kallis putiikkihalli (auki klo 21 asti) ja hotelli.

Vanha venäläisen potkurikoneen runko oli koristeena Lapuanjoen varrella. Joki oli kauneinta puistossa, mitähän toimintaa sille voisi kehittää? Eikö joessa olisi tarpeeksi voimaa?

Seuraava mukava yllätys ajomatkan varrella oli Kortesjärven viehättävän pienimuotoinen kirkonkylä. Soinissa oli myöhemmin vastaavanlainen.

Meteoriitin iskemä Lappajärvi oli erilaisen näköinen kuin muut Suomen järvet.

Vimpelin keskusta oli vilkas puoliltaöin, kun helluntailaiset olivat kokoontuneet Saarikentälle tuottamaan ääntä, soittoa ja saarnaa. Nuoriso palloili muuten vain metelin liepeillä. Ihailin valkeaa funkistaloa ja kirjakaupan ikkunaa.

Multialla pysähdyimme yöksi (klo 1) Soutujoen varteen, Palsankosken partaalle. Pohjoispuoli oli hieman sotkuista, eli pysäköintialueella 100 metrin metsätien päässä levisi roskia. Ruokailupöytiä penkkeineen oli pari ryhmää, toinen pienellä mäellä. Pieni koski kohisi kivineen ja rantakallioineen. Joen ja sillan eteläpuolella oli siistiä, mm. varaustupa (10 euroa / 2hh, joita oli kaksi paritalossa), lisäksi nuotiopaikkoja, laavu, lähde, teltanpaikkoja ja puuliiteri, mutta siellä oli jo 2 autolastillista kalastajia ja laavun nuotio paloi heidän toimestaan.

Palasimme autolla pohjoisrannalle. Toiset nukahtivat joko kosken rantakalliolle tai autoon, minä etsiskelin vielä makuupusseineni paikkaa. Palasin joen eteläpuolelle juuri kun toinen kalastajien autoista lähti pois. Nuotio oli jo sammutettu ja laavu vapaa. Yökalastajia oli kuitenkin joella. Asetuin laavuun nukkumaan. Huomasin, että puhdas varapaita kasvojen päällä vapauttaa hyttysistä ja sen läpi hengittää aivan mainoisti!

Koin kuitenkin häiriöitä, sillä joku kahisteli laavun edustan nuotiopaikalla. Ei kai kalastajat ala siinä saalistaan kypsentää? Sitten joku töni kevyesti minua. Mitä ihmettä!!? Ai, se olikin pieni iloinen häntää heiluttava koiranpentu, joka nuuhki ja pukkasi minua, halusi olla kaverini, juoksi välillä kalastajien luokse, alas joelle metsien taakse, ja kohta palasi luokseni. Viehättävä koira, joka ei ymmärtänyt unentarvettani.

En tiennyt ajan kulumisesta, valoisaahan oli. Joskus aamunsuussa lähdin 2 km:n luontopolulle, joka vei ohi lähteen, Käpykosken, Housukosken, 3 tukkipuun sillan, ylös jyrkkää mäkeä (36 puuporrastakin), korkealle harjulle, josta näkyi Soutujoen ja Hännättömänjoen maisemia. Reitti päättyi maantiesillan jälkeen Soutujoen pohjoispuolelle, jossa auto ja matkatoverit. Kävelin polun myös toiseen kertaan, takaperin, jolloin oli noustava 89 puuporrasta mantyiselle harjulle (jossa kyykäärmeitä opastaulujen mukaan). Kalastajat ja koira olivat lähteneet, muistonaan enää lauantain Aamulehti (yhden sivun aiheena Michael Jacksonin kummallinen elämä ja toisen sivun Jari Sarasvuon vuodatus, miten paparazzit vaanivat Virpi Kuitusen aamusuukkoja ja päivälehden hakuja).

Herättyään klo 7 eivät muut viitsineet lähteä luontopolulle, kun olivat kuulleet tarpeeksi Palsakosken ääntä läpi yön... Ajoimme vain Multian kirkonkylän läpi.

Kävimme Keuruulla katsomassa Pihlajaveden vanhan erämaakirkon, joka oli auki, pihassaan 2 valvontakameraa, ja hienohan kirkko oli, yksinään metsän keskellä.

Haapamäen rautatieaseman Veturipuistossa oli Höyryveturimatkkinat, jolloin pääsymaksu vain 4 euroa, muulloin 14 euroa!! Yhden teki mieli klo 10 avautuville markkinoille, toisen ei ja kolmannesta veturit näki verkkoaidan läpi. Otaksuin markkinat pettymykseksi? Puisto oli dopingista kiinni jääneen juoksijan Martti Vainion myöhempi bisnes.

Lievestuoreen Nokkakiven huvipuisto oli Powerparkiin verrattuna vaatimaton, ehkä lapsille sopiva. Kävijöitä oli vähemmän kuin henkilökuntaa, joka yhdeksällä laitteella tusinasta jouti lueskelemaan kirjaa. Kello oli sentään 12 aurinkoisena, helteisenä kesäkuun lopun sunnuntaina.

Nokkakiven kiintoisin kohde oli kasvamassa oleva pensaslabyrintti. Parakissa olisi ollut myös sirkushistorian näyttely. Joku vitsaili kyynisesti, että siellä on varmaankin Onni-klovnin housut esillä? Jälkikäteen luin netistä, että näyttelyn kohokohtia ovat nimenomaan Onni-klovnin housut TV:n Sirkus Papukaijasta 1960-luvulta.

Toivakka oli nauhakirkonkylä, jonka kaupallinen tarjonta oli Sale sekä K-Market, mutta sen Vihijärvellä näkyi tien varrella ihastuttava "Baijerin laakso". Toinenkin hieno jokilaakso Kauhajoen jälkeen oli kuin Itävallasta tai Etelä-Saksasta. Kotimaassa matkaili kuin ulkomailla!

Rutalahti, "vuoden kylä", yllätti. Koululla sattumalta pysähtyessämme huomasimme tien toisella puolella "Koskikaran kierroksen". Polku laskeutui laaksoon, jossa oli mukava sarja Rutajoen pikkukoskia. Joku meistä innostui eniten, jopa kadoten, kun oli kävellyt niin pitkälle jokilaaksoon, etteivät muut voineet uskoakaan.

Luhangalla kävelin ylös mäelle katsomaan lähempää puukirkkoa. Myöhemmin luin, että "kesäkirkko" kuului maailman suurimpiin puisiin kirkkoihin. 2000 istumapaikkaa. Luhangalta Sysmään vei saaristotie. Lopulta Heinolan kautta ajo Helsinkiin.

1 kommentti:

  1. Verratessa paikkoja keskenääm, kuten Powerpark / Nokkakivi kannattaa ottaa huomioon mm. paikkojen erilaiset lähtökohdat, kohderyhmät ja voimavarat.
    Aina ei suora vertailu vastaa todellisuutta, vaikkakin kumpikin vertailukohde vastaa tarkoituksensa.
    Monessa paikkaa on aina joskus henkilökuntaa enemmän, kuin asiakkaita, näin myös Powerparkissakin, veikkaan ja mikäs paha lukemisessa on mikäli se ei ole muusta pois.
    Siinä olet oikeassa, että pensaslabyrintti on kiinnostava kohde.
    Missähän Nokkakivessä lienee se parakki, missä tuo sirkusmaailma on.
    Käydesssäni tuolla en ole siellä vielä parakkia nähnyt, siis en ole nähnyt parakkia, missä on Sirkusmaailma, enkä Sirkusmaailmaa, jossa on parakki.
    Sinänsä Onni Klovnin housut on kiinnostavat, mutta paljon siellä Sirkusmaailmassa on muutakin ja lisää tulee koko ajan.
    Tietenkin on alan rekvisiittaaa, mikä ei sano joillekuille mitään, mutta sehän on taasen oma häpeänsä, mikäli ei ota asioista selvää.
    Mitä tulee kommentteihisi, "joku sanoi ja jälkeenpäin jne" niin ei kannata antaa arvioita, ellei ota asioista selvää.
    Kaikkiahan ei voi aina miellyttää, muttei kait ole tarve, sillä jokaiselle kyllä löytyy jotakin, elikkä yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, kolmannelle kelpaaa anoppi ja neljäs katsoo serkkupojan perään.

    Kannattanee kuitenkin muistaa, että vertaillessa on syytä suhteuttaa realiteetit keskenään.
    Jokaiselle paikalle löytyy aina se isompi ja parempi verrokki.
    Muuten. mitä on Poawerpark, tasaista littanaa ja lättänää ja mitä se oli alussa, kenttä ja muutama laite.

    VastaaPoista