Torstaina15.5.1986. Kauniaisten Heikelintie laskeutuu ihanasti... Gallträsk tulvii tien toisellekin puolelle. Luoteisrannalla rakennetaan.
Grännäsissä on tulipalo: paloautot 110 ja 111 polun päässä - letkut jatkavat siitä palopaikalle. Savua Turuntielle.
Kävelen Viherlaaksonrantaa. Nuorisotaloon menee hassu-hattuisia. Ihmiset parvekkeillaan toukokuun auringossa klo 17. Bussi 288, 25 min. myöhemmin, melko täynnä... köyhiä? Nupuri, Kolmperä (Turunväylän eteläpuolella), Nupurilantietä, sitten Siikajärventie.
Jään bussista Heinästien kaupalla, 1 km Naruporttiin, puoli kilometriä K-Opistoon. Juppeja autoineen runsaasti. Tie asfalttia, nousee, laskee, mökkejä rannalla, Espoon uimaranta. Kävelen ohi Suolaakson tienhaaran Järventaukseen pohjoisrannalle: Siikajärvenranta. Taloilla mahtavia nimiä: Aurinkoranta, Kukkaranta. Bussi 288, 287 päätepysäkki (perempi niistä Järventaus),klo 18:50, palaan - Naruportti klo 19:25. Kesämökkiasutusta? Kaadetut puutukit tuoksuvat. Radiomasto. Tie kiehtova kiertäessään korkealla järvenrantaa! Talot vasemmalla, saunaankohan alhaalla rannalle tie oik. puolella, jyrkät portaat.
Luoteisrannalta löytyy klo 19:50 SIIKARANTA: avointa nurmikenttää... vanhoja rakennuksia ja moderni koulutalo. Viitta leirintään. "Vain Rakennustyöväenliiton jäsenille". Käännyn, ehdin bussiin 287 klo 20:05, mutten ehdi 17:ään (20-20:25), odottelen sitä turhaan Leppävaarassa 20:30-40, sitten kävelen PERKKAALLE.
Puut edes hieman pehmentävät Perkkaan lähiötä, mutta betonivuori ja -rotko se on. Pojat pyöräilevät. "Alaston kaupunki" betoni + asfaltti + kentät. Humalainen mies menee rähisten kioskille. K-kauppa "Perrkkari" on pieni. Pienet 3-kerrostalot suurten sylissä. Polku, kävelytie oikoo viistosti Leppävaaran asemalle. Bussi 17l klo 21...21:25. Perkkaa olisi liian alaston kaupunki minulle. Viherlaakso oli ihan juppiranta... liikaa ihmisiä kylläkin. Kauniainen on Suomen Liechtenstein. Vihreät poliitikot kokoontuvat Siikarantaan helluntaina. (Päiväkirjasta 15.5.1986)
**
KATAJANOKKA - MUSTIKKAMAA 28.5.1986. Raitiovaunu 4:ää odotin noin klo 9:ään ja Skatalle pääsin 10 minuutin päästä. Matkustajien silta Vikingin "ruotsinlaivasta" lasiseinän läpi kuin täynnä muurahaisia, jokunen ulkomailta tulijoista pujotteli jo varastomakasiinien välistä vastaanikin. (Näkisinkö Pariisista palaavan Sarin?) Opin viimein kai tien Vikingin terminaaliin, erehdyksen tietä.
Viileä tuuli, pilvisyys, tyypillinen raikas tuloaamu laivalta. Kolme norjalaista bussia. Ruotsalaisia koululaisten seurueita. Busseja "13" vaihtuu pysäkillä, linja 13 ajaa rautatieasemalle. Tyttö- ja poikaparit selvittelevät yöpaitoja ja makuupusseja, palauttavat toisen hyttiin unohtuneita. Muurahaisvirta katkeilee ja noruu yllättäen taas, klo 10 asti (laivan tuloaika klo 9). Jotkut alakulttuuria edustavat ruotsalaiset pojat vasta klo 11 etsivät raitiovaunua.
Katajanokan korkeimmilla paikoilla voisin mielikseni asua. Pihat ovat umpinaisia ja pieniä, kaikuvia, niistä en pidä. Näköalat rumat öljysäiliöihin Herttoniemeen päin, mutta kauniit Korkeasaareen. Tori on kiva, mäennousu siitä.
MUSTIKKAMAA oli ihan tylsä puistosaari. Pallokenttä keskellä ja hiekkapolkuja kiertämässä saarta. Mäkeä kyllä ja näkymiä kaupunkiin. KORKEASAAREEN menee Mustikkamaalta pitkä silta. KULOSAARESSA Marsalkanpolulla loistohuvila, joka onkin värikäsvaakunainen vieraan valtion suurlähetystö. (Päiväkirjasta 26.5.1986)
***
LEPPÄVAARA 29.5.1986. Sinänsä ihan kivoja puna- ja valko-kerrostaloja noussut, mutta aika tiiviitä pihoja niillä taas. Parasta on, jos tuuhea ja mäkinen metsä vieressä kahdella sivulla - jossain onkin! Vanhat puutalot on ihania puutarhoineen. Pieniä kartanoita ja isoja huviloita metsäpolun varrella ylärinteessä. Polkuja pitkin päädyn Leppävaaran kirjastoon. Uusi ostoskeskus "Galleria" oli vain kuin pieni Tapiolan "Heikintori". Luontoa kaipaan asuintaloni ympärille! Kiva varis raakkui! (Päiväkirjasta 30.5.1986)
****
HANIKAN LUONTOPOLULLE lähdin 9.6.1986 klo 19:55 Espoon Soukan kirjastosta (auki klo 20 asti). Luin kirjastossa lehtiä Ydin, Time, Suomen Kuvalehti, Akkaväki, Sivari, Filmihullu, sekä sarjakuvakirjaa "Vi Två" (Iines ja Aku), noin 180 sivua, joista vain osa Carl Barksin piirtämiä. (Comics: Nautinnollisen sarjakuvan perusteita a) surrealismi, b) häpäisy-komiikka, c) toiveuni, d) sävellys.)
Hanikan luontopolun alku Alakartanontien urheilukentän eteläkulmasta (itä-kaakko-laitaa sinne). Mahtava kallio itäpuolella, jyrkkää rinnettä kumitossuilla, merinäköala on upea vihreyden keskellä! Reitin haarautumista lenkiksi en havainnut, ajauduin vastapäiväiseen suuntaan. Mielenkiintoista metsämaastoa, seassa risteilee Soukan Kasavuoren hiekkatie, jonka varrella mökkejä. Iso jäniseläin höristeli korviaan keskellä tietä. Kolmea koiraa ulkoilutettiin. Parillisten pitkospuiden (suomaaston) jälkeen luontopolku muuttui kinttupoluksi. Vaikea reitti. Märkää maata, kumisaappaat tarvitsisikin! Mielenkiintoista maastoa. Kalliot Soukanniementien haarassa kyllä tunsi jaloissaan.
Poikkesin sitten HANIKKAAN, kylään, jolla mainio osoitekartta esillä sisäristeyksessä: "2 Kuosmanen" jne. Tien pohjoispätkä loppui ok-taloon, pihan läpi ei päässyt jatkamaan luontopolulle. Palasin sitten Riilahdentielle, jolta luontopolku lähti itään pitkospuita pitkin merenrannan märkään ruovikkoon ja ohitti äskeisen talonpihan vierestä, talolta tulivat omat risu-pitkospuut, mutta keskeltä katkaistut, välissä vettä, ja vierellä ystävällinen kyltti: "Piha", ei niin tylysti kuin olisi: "Yksityisalue". Pitkospuut loppuivat märkään mutaan, jossa en oikein voinut jatkaa ilman kumisaappaita. Palasin kotiin Kaitansiin klo 21:15 katsomaan televisiosta elokuvaa "Angelika" (21:20). (Päiväkirjasta 9.6.1986)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti