SEUTULA. Torstai 25.8.1988 oli ihana aurinkoinen päivä, lämmintä 19 astetta. Helsingin Rautatieaseman puisto oli kaunistunut altaineen. Työpäivän jälkeen odotin bussia 680 klo 16:00-16:15. Sirolan bussi täyttyi puoliksi, joitakuita tuli matkan varrelta. Ajettiin LENTOASEMAN seudulle, sitten silkkaa metsää kiitoratojen lounais- ja länsipuolella, jokin puomitettu hiekkatie. Joitakin hajanaisia taloja, joku tyttö jäi pysäkille. Sitten alkoivat peltolakeudet lähempänä KATRIINAN sairaalaa.
SEUTULAN kylään jatkaa enää muutama matkustaja. Maalaistunnelma taloiltaan, peltoja, traktorin ääni. Puinen kappeli maaseutukulttuuria. Alamäkeen luikertava sivutie. KÖNIGSTEDTIN sivutie: "Vain huoltoajo ja Valtion virka-autot" "Pääsy kielletty". Bussin päätepysäkki risteysalueella. Ilmoitus taululla venäläisestä työkalusta, joka löydetty kappelin luota, periä voi entisestä Seutulan koulusta, Adress Sohlbackantie 17. Vuorottelevat kauppa-autot Seutulassa.
Kävelen KATRIINAA kohti. Bussi 482 ei tule. Bussilla 85 ajan, ensin Martinlaaksoon ja Myyrmäkeen, kierros molempien asemilla, sitten Pähkinärinteeseen. Bussi 30-40 % täysi, yllättävää klo 17:50. PÄHKINÄRINTEESSÄ odotan klo 18:45 bussia, ei tulisi kuin vasta 19, etsin toisen valtatien pysäkin juoksijoiden perässä, etsimme eri suuntiin vielä kolmatta, ei tule bussia. Kävelen sitten Rajamäessä, palaan takaisin Pähkinärinteeseen, ei tule busseja, kävelen vielä 2 km Myyrmäen asemalle. Juna 20:25. Rajatorpan kerrostalot monotonista sarjaa. IVO:n talo jättimäinen. Martinus-talo kaunis. (Päiväkirjasta 25.8.1988)
**
REUNALLE. Ajoin 23.8.1988 klo 16:00-16:46 bussilla 484 Helsingistä Vantaan Reunaan. Bussi oli yli puolillaan, loppuun asti vain 2 naista ja 2 poikaa, jotka myöhästyivät bussista 86 (Reuna - Myyrmäki), kun se ehti lähteä juuri 16:45.
REUNA on omakotialue. Sorateitä pikkukivillä, kovetettu vain niukasti asfaltilla. Mäkimaastoa. Liikennelaskenta menossa NURMIJÄRVEN kunnan rajalla, ennen sitä käännyin takaisin ja kävelinkin bussin 482 päätepysäkille (klo 17:35 oli jo mennyt viimeinen vuoro). Sadepisaroita. Pikku mopoilijoita. Neljän nuoren lössi tienhaarassa. Peltomaisemia. Yliajettu susi tai koira, kärpästen ruokana. Paluu Männiköstä 40 minuuttia, olin ensimmäinen matkustaja bussissa. (Menen Espoon Tapiolan kirjastoon, jossa isoääninen nainen: "Maija oli saanut hengenpelastusmitalinkin!") (Päiväkirjasta 23.8.1988)
***
HÖGNÄS, Espoo, elokuussa 1988. Bussi 247A täyttyy, ajetaan 16:10-17:05, Espoon VIHERLAAKSOA vastapäivään - Viherlaakson järvenrantaa! Vesi pilkottaa, kerrostalot kylpevät auringossa, olijoita parvekkeilla. Kuusiniemen kautta ajetaan Vanhalle Turuntielle ja koilliseen Kolkejärventietä. Halpatuotettuja rivitaloja. Träskändan puistotie ja kuninkaantie lounaaseen. Matkustajat huvenneet. Minä jään Pihlajarinteeseen.
Ollaksentietä lähden kävelemään. Ihmettelen tiililinnaa - ja tajuan T:n naapurissa.. Vilkkaan pikatien yli Paciuksentielle, HÖGNÄS 1 km. Pyöräilijöitä menee, sekajoukko tulee. Äskeinen bussini tuli risteyksessä vastaan klo 17:10, tyhjänä. Mäkinyppylä. Ensin jännät korkeajännitelinjat. Suora tie, peltoa, lehmiä laitumella oikealla, hevosia vasemmalla, järvet oikealla ja vasemmalla. Kaksi rauhoitettua vanhaa puuta (vaahteraa?), melkoisia ryhmyvarsia. Kääntöpaikalla bussin penkki (2 tuolia), bussin odotusta varten. Yksityisteitä kaikki erkaantuvat tiet. "Yleinen tie päättyy".
Palaan takaisin ja lähden sitä vilkasta pikatietä kävelemään... Miten sen numero voi olla 50?! Oho, se onkin Kehä III! Olen todella ainoa kävelijä! Kuorma-autoja. Högnäsiin ajaa taas bussi klo 17:40. Tollin portissa vaihdan kävelemään Kuninkaantielle, jota pitkin, sekä Glimsin tietä Jorviin (Jorvin sairaala), bussit 109 ja 42 lähtevät. Taas odotan väärällä pysäkillä! Kävelenkin Kauniaisten kirjastoon, urheilupalatseja ja -kenttiä ihmetellen. "Missä pc-kirjat?" joku kysyy. Anthony Buckeridgen Jennings-sarjan osat 2 ja 3 englanniksi (vuodelta 1952) ja Enid Blytonin Seikkailujen joki. Upeita kuvia Manhattanilta.l Liikennereittien suunnitelma eteisessä: siitä luen asukaslukuja: Odilampi 13 asukasta, Högnäs 70. Lähden kotimatkalle bussilla 109 klo 19:50. (Päiväkirjasta elokuun lopulla 1988)
****
NIEMENMÄKI, Helsinki 14.9.1988. Päähänpistosta hyppäsin työpäivän jälkeen Itäkeskuksesta uuden poikkilinjan 57 bussiin. Ennen näkemätöntä, wow! Viilarintietä radan ja Koe-Metroradan ja Metron varikon viertä, sitten VIIKKI peltoineen. Pätkittäin uusia reittejä. Käpylään, Ilmalan yli! Lopulta vakuutusyhtiö Pohjolan valtavan pääkonttorin ohi Haagan eteläpuolella, siinä jäin pois bussista.
Kävelin viereiseen kerrostalolähiöön NIEMENMÄKEEN, joka syrjässä, ei yleensä anna aihetta läpikulkuun. En ollut koskaan käynyt. Ihan siistin näköistä, kuin modernimpi Munkkivuori. Korkeutta ja vihreyttä, mäen harjulla. Kuljin kävelytietä tekeillä olevan uuden asumalähiön PIKKU-HUOPALAHDEN rakennusalueen poikki RUSKEASUOLLE. Vesilammikkoja. Kaksi siltaa Haagasta tulevan Mätäojan yli. Raivio. Etelä-Haagan ja Mannerheimintien pohjoispään talot häämöttävät puiden latvojen yli. Osunkin tulemaan suoraan raitiovaunun 10 päätepysäkille Ruskeasuolla. (Päiväkirjasta 14.9.1988)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti