Kävin 22.5.2018 viemässä omakotitalon postilaatikkoon Niemitielle Tapaninkylään Huutonetissä huudetun Juho Juntusen kirjan "Tuuliajolla - Saimaa-ilmiö". Ajoin sitten bussilla Tuusulantietä ja Mäkelänkatua Rautatientorille.
Katajanokan satamaan ehdin klo 16:50. Rampilla laivaan vaelsi ihmisryppäitä. Nousin liukuportaita 6. kannelle ja laskeuduin sieltä portaita yhden kerroksen hyttikannelleni: Viking Mariella B2-hytti numero 5830 keskellä neljättä poikkiriviä perältä laskien. Risteilyni hinta oli 10 euroa.
Vietin aikaa ulkokannella klo 17:20-18. Kova ja kylmä tuuli. Paljon kiinalaisia matkustajia. Lokit tekivät liitelytemppuja ulkokannen yllä. Valokuvasin Eteläsatamaa ja Harmajan. Maistoin Taxfreessa hyvää Remy Martin -konjakkia sekä Masi-punaviiniä. Naisasiakas muisti tutun myyjän "vuoden takaa", myyjän mahtoi olla vaikeata muistaa.
*
Aamulla 23.5.2018 lämpötila Tukholmassa 22 astetta laivan kuulutuksen mukaan ja 27 astetta päivällä radion sääennustuksen mukaan. Uloskäynti ainoastaan kannelta 4. Lähdin hytistäni klo 10:10, jolloin viides kansi oli aivan tukossa matkustajista. Kiersin takaportaita neljännen kannen pitkälle käytävälle, joka veti hyvin laivan kylkiaukolle. Ruuhkaista oli vielä sekä rampilla että ulkona klo 10:15. Ennen Slussenia ohitin paljon matkailijoita.
Gamla Stanissa kävelin Österlånggatanin ja Pelikangrändetin läpi. Liikkeellä oli paljon ruotsalaisia koululaisryhmiä tekemässä tehtäviä kädessään olevan ohjepaperin mukaan. Kungsträdgårdenissa oli päiväkotiryhmiä. Kävelin Arsenalgatania Berzeliuksen puistoon.
Nybroplanilta kävelin venelaiturien ohi rantaa pitkin itään, kohta jo miljonäärien asuttaman Strandvägenin esplanadin keskellä kulkevaa puistokäytävää pitkin, suojassa toukokuun 2018 auringon paahteelta. Djurgårdsbrunin sillan kohdalla oli harmillisesti poikettava keskeiseltä puistokäytävältä kadun reunalle.
Takataskuni olivat kuumenneet, niissä olivat kartta ja muovipussi mahdollisia ostoksia varten. Housujeni vasemmassa etutaskussa olivat kännykkä, avainnippu, peili ja nenäliinaa; oikeassa taskussa passi ja rahakukkaro, jossa myös hytin avainkortti. Päällystakki olisi ollut liikaa helteessä.
Nobel-puisto tuli vastaan, kävelin sen rantapolkuja itään. Toukokuussa näkyi vielä kyltti: "Varokaa heikkoja jäitä!" Nobelgatan ja Diplomatstaden, mm. Amerikan suurlähetystön tähtilippu liehuu. Folke Bernadotten rantapolku. Juoksijoita, hölkkääjiä, paidatonkin mies.
Ennen kauempana näkyvää Merimuseota oli rannassa muistomerkki Rauhanturvaajille. Rakennustyömaa: kohoava katsomoko tekeillä? Museoiden pysäköintialue pohjoisempana.
Merimuseon kapea valkoinen rakennus (Ragnar Östberg 1935) loisti avaralta niityltä kaartuen kuin bumerangi tai ankkuri (koverana länteen). Nousin puiset portaat Merimuseon länsipuoliselle pihalle. Näin joitakin turisteja sisäänkäynnin portailla keskellä pitkää taloa. Olin kävellyt laivalta tunnin ja 15 minuuttia.
**
MERIMUSEO, Sjöhistoriska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 24, ti-su 10-17 ainakin)
Sisällä oli tyhjän tuntuista, valkopukuinen vahtimestari vain käveli aulan poikki juttelemaan informaatiotiskin naiselle. Vapaa pääsy, museo oli maksuton. Menin ensiksi suoraan itään syvennykseen, jossa oli esillä Kustaa III:n fregatin Amphionin peräsalonki ruokakattauksineen. Seinällä oli merenkulkijaperheiden muotokuvia, esim. John Jenningsin perhe.
Eteläsiiven näyttelyssä kuvailtiin mm. merimatkaa Göteborg - Cadiz - Kapkaupunki -.Jaava - Kiina. Jaavan Bataviassa ei kuulemma mielellään pysähdytty. Kaikki matkalle lähteneet eivät selvinneet hengissä, joten näimme purjekankaaseen käärityn ruumiin. Eksoottisten satamien elämää elävöitettiin. "Siirtomaassa naiset viettävät aikaansa mieluummin orjien kuin miestensä kanssa." Talon eteläpäässä oli liukuoven takana ravintola.
Pohjoissiivessä oli valtavasti sotalaivojen pienoismalleja, joista en jaksanut innostua. Pohjoiskärjessä oli kirjasto, jonka kellarissa valokuva-arkisto.
Merimuseo tuntui pienehköltä, koska en huomannut portaita toiseen kerrokseen, jossa olisi eteläpuolella näyttely Shipping & Shopping, sekä pohjoispuolella tilapäinen näyttely. Kellarissakaan en käynyt, siellä olisivat arkistot, naulakot, käymälät, auditorio sekä tilapäisesti suljettu pelihuone Saltkråkan. Aikaani kului Merimuseossa vain puolisen tuntia toukokuussa 2018.
(Edellisen kerran olin käynyt Merimuseossa bussilla 69 Päivin kanssa, maaliskuussa 1999, jolloin pääsymaksu oli 40 kruunua ja museossa (kahviloineen) kului meiltä 2 tuntia Tervantuoksuisia veneitä purettiin. Merimaalauksia. Yläkerrassa pienoismalleja ja kajuuttaesityksiä. Lena Ringbom (1913-65) toimi merimiehenä 1931 Gustav Erikssonilla, lehtijuttuja naisesta NY Times ym, myöhemmin kuvataiteilija. Kellarissa oli telakan pienoismalli.)
(Merimuseoon kuuluu kesäisin myös Venehalli ja laivatelakka Galärvarvet vajaan parin kilometrin päässä, Djurgårdenin saaren länsirannalla, Vasa-laivan museon ja Astrid Lindgrenin huvipuiston Junibackenin välillä. Kävin Venehallissa "Båthallen 2" syyskuussa 2015, kun se oli viimeisiä päiviä auki.)
Jatkoin kävelyäni ulkona. Kolmen minuutin suorin tie Merimuseosta itään Etnografiseen museoon kulkee rakennusryhmän läpi, jossa majailee kolme muuta museota: Urheilumuseo (ilmainen), Poliisimuseo (60 kruunua) ja Tekniikan museo (150 kruunua).
Lapsia varten oli pihalla pieni liikennekaupunki, liukurata, leikkikauppa, leikki-bensiiniasema, polkuautoja. Tekniikan museon itäpuolelta kuului lasten ääniä: he leikkivät ulkona labyrintissa.
***
KANSATIETEEN MUSEO, Etnografiska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 34, ti-su 11-17 ainakin)
Etnografisen pihaa koristivat intiaanien totemipaalu sekä muutamat puupaalut muistoksi Neuvostoliiton vallasta vapautuneesta Itä-Euroopan maasta. Kukaan ei ollut menossa sisälle museoon, mutta kahvilan ulkoterassi oli täynnä iloisia kesäihmisiä toukokuun helteellä 2018.
Menin kävelypolkua etelään kohti rantaa. Jonkin taistelun muistomerkki. Kävin eteläpihalla katsomassa ulkoa sisälle Japanilaiseen teehuoneeseen, joka ei ollut toukokuussa vielä auki. Talon ympärillä oli aidattu japanilainen kivipuutarha, jossa vesi valui bambuputkesta lammikkoon. (Suomessa Vantaan Meiramitien Viherpajassa on parempi Japanilainen puutarha teehuoneineen!) Henkilökunnan edustaja käväisi teehuoneessa sisällä ja tervehti vierasta pihalla. Oikaisin museolle poikki nurmikentän, jolle oli levittäytynyt toukokuussa auringonpalvojia.
Kun kävelin Etnografisen ovesta sisään, päähuiviin kietoutunut somalialainen virkailijatyttö jutteli juuri infotiskillä ainoan muun asiakkaan kanssa. Kassa oli tarpeeton, koska museoon oli vapaa pääsy vuodesta 2016 alkaen. Kävelin kivipatsaiden galleriakäytävää itään, oikealla etelässä oli ravintola, vasemmalla "Kaukaa haettujen" näyttelyhalli.
Alakerran kohokohtia: "Maailma kapsäkissä". "Magasinet", vanhanaikainen osasto, jossa vitriineihin kapeiden käytävien varsille oli tiuhaan sullottu 6000 yli sata vuotta sitten kerättyä esinettä eksoottisista maista. Useita filmiesityksiä: Benin City väreissä (5 min): liikenne kulkee ohi norsun syöksyhampaista tehdyn portin ja sitten ajetaan mopolla pitkin afrikkalaista katupahaista, jota reunustavat yksikerroksiset avoimet kauppakojut.
Mustavalkoisessa filmissä (15 min.) ruotsalainen lähetyssaarnaaja saapui kantotuolilla Kongon kylään sata vuotta sitten. Valkoinen veti hampaita, punnitsi lapsia, rokotti, kastoi, vihki ja siunasi alkuasukkaita, jotka rakensivat ahkerasti lähetysasemaa. Toisessa filmissä Australian aboriginaalit muistelivat kriittisesti ruotsalaisen tutkimusmatkailijan käyntiä.
"Beninin aarteita", esillä komeita mustia patsaita (joitakin oli eri aikoina sensuroitu verhoamalla sukupuolielimiä, kerrottiin esittelyteksteissä). Lasten toivekammiossa (kuin Mustanaamion luolassa), johon aikuinen yli 140-senttinen mahtuu vain kääpiökäynnillä, kummittelivat hämärässä luolassa erityisesti pelottavat, irvistelevät, isohampaiset kiinalaisten tai meksikolaisten epäjumalat tai naamiot.
Portaat yläkerran keskushalliin. Länteen oli rakennettu Afrikasta kertova moderni käsikirjasto, kaiketi maahanmuuttajia varten. Pohjoisessa esiteltiin niin Amazoniaa kuin arktista jäätikköä dioraamoin jääkarhuista ja jäävuorista, sekä Australiaa uskomattomine Ayers Rock- eli Uluru-vuorineen tai kalliomuodostumineen.
Etelässä oli japanilaisen pientalon malli vitriinissä ja esityksiä ainu-kansasta, No-teatterista, tee-seremoniasta, sekä Amerikan intiaanien elämästä, niin täysikokoinen tiipii-teltta kuin pueblo-intiaanien kivitalokylän pienoismalli. Villin lännen TV-sarjafilmin tunnusmusiikki soi "rattata-tattan-taa-taaa!" ja Buffalo-Billin, Karl Mayn, Edward S. Ellisin ym. intiaaniaiheisten seikkailukirjojen kansikuvia heijastettiin vuorotellen seinälle.
Toukokuussa 2018 viivyin museossa vain tunnin. Lokakuussa 2016 viihdyin siellä 2 tuntia. Alakerran peräosa portaikon liepeillä oli nyt tyhjillään ja porakoneiden ääni kertoi uuden rakentamisesta. Edellisellä kerralla siellä oli näyttely sukupuolten eroista ja yhtäläisyyksistä.
(Huhtikuussa 1985 kävin (bussilla 69) Etnografisessa opiskelija-alennuksella (5 kruunua). Alakerrassa oli Japania, yläkerrassa savimajoja. Intiaani-tinasotilaita vitriinissä. Alkuasukkaiden veneitä kerrosten välillä. Koululuokka ekskursiolla. Ostin eksoottisia esineitä kuvaavia postikortteja.)
****
URHEILUMUSEO, Riksidrottsmuseet (Djurgårdsbrunnsvägen 26, ti-su 11-17 ainakin)
Urheilumuseo ja sen pihamaa näyttivät autioilta, kun Kävin ensin idempänä Etnografisessa museossa. Paluumatkalla näin parin tytön istuvan Urheilumuseon ulkoportailla nautiskelemassa toukokuun 2018 auringonpaahteesta. Nousin portaat heidän ohitseen ja avasin ulko-oven. Toinen tytöistä lähti perässäni sisälle ja tervehti: "Välkommen!" Hänen puseronsa rintamuksessa kiilteli nimilaatta, joka todisti hänet virkailijaksi eikä lomailijaksi.
Museokauppa ja infotiski olivat oikealla idässä ja näyttely alkoi vasemmalta kohti länttä ja pohjoista. Esillä oli sarja Olympialaisten julisteita. Pysähdyin saliin katsomaan filmiesityksiä vuoden 1948 urheilujuhlista, Göteborg raitiovaunuineen esittäytyi mustavalkoisena, hattupää-herrat paksuine palttoineen olivat menossa stadionille, jossa kiskaistiin kuulia ja keihäitä. Välillä tapahtumapaikka vaihtui Malmöksi.
Näyttelyssä oli esillä urheiluasuja mallinukkien päällä, taitoluistelijatytöstä jättiläismäisiin jääkiekkoilijaan ja hiihtäjään. Museokävijälle olisi ollut tarjolla pulssimittareita ja useita erilaisia laitteita oman fyysisen kunnon testaamiseen, mutta kengät olisi otettava pois ensin. En osallistunut mihinkään. Olin ainoa museovieras.
Reitti kääntyi jo takaisin itään kohti ulko-ovea ja museokauppaa, mutta vielä nousivat portaat pohjois-suuntaan, toiseen kerrokseen. Yläkerrassa voi katsella värillisiä urheilufilmejä, muutaman minuutin lajia kohti: pöytätennis, uinti, nyrkkeilu, paini jne.
Dioraamoihin tai vitriineihin oli rakennettu pienoismalleja, kuten kaupunginosa junaratoineen, urheilukenttineen ja liikuntamahdollisuuksineen. Pohdittavaksi asetettiin kysymyksiä: "Onko kaikilla varaa harrastaa?" Urheiluvälineitä kuten vanhoja tennismailoja oli näytteillä.
.Pihalla katsellessani olin nähnyt kiinnostavasti umpinaisen siltakäytävän johtavan Urheilumuseon toisesta kerroksesta naapuritaloon, mutta käytävään vievät pariovet huomasin sisällä visusti suljetuiksi. Ennen poistumistani (puolessa tunnissa) katselin vielä joitakin - yllättävän viihdyttäviä - urheilufilmin pätkiä!
*****
POLIISIMUSEO, Polismuseet (60 kruunua!) (Museivägen 7, ti-su 12-17 ainakin)
En nähnyt oven käyvän Poliisimuseoon. Ohitse vain kuljin minäkin, saman talon länsipään Urheilumuseon ja naapuritalon Etnografisen välillä. Pihalla oli pieni lasten liikennepuisto, johon saisi vuokrata polkuauton Poliisimuseosta. Talon itäkulmalla oli mainio kuvauskohde: poliisin helikopteri kolmen metrin korkeudessa pylvään nokassa. Valokuvan taustaksi saattoi valita Kaknäs-tornin ja taivaan sinen. Lapsia varten oli myös maassa pieni leikki-helikopteri, johon he saattoivat kiivetä.
******
TEKNIIKAN MUSEO, Tekniska museet (150 kruunua!) (Museivägen 7, ma-su 10-17 ainakin)
Tekniikan museo (Etnografista museota vastapäätä) on toimintapainotteinen, kuten Vantaan tiedekeskus Heureka, siksi hintava. Kävijä ei ainoastaan katsele vaan saa itse kokeilla laitteita tai käyttää luovuuttaan. Museon itäpuolen pihamaalla leikki monia lapsia ulkona jonkinlaisella pelilaudalla, jossa kuljettiin paikasta toiseen ylittäen sallittuja rajoja tai kiertäen kiellettyjä rajoja. En käynyt Tekniikan museossa sisällä.
*******
Kävelin myös paluumatkan länteen, 3 kilometriä Tukholman keskustaan. Olin käyttänyt jo neljä tuntia kuudesta mahdollisesta.
HALLWYLIN palatsimuseon rautaportti oli auki. oliko sisäpihalla terassi- tai baarimyyntiä? Jatkoin Hamngatania Kulturhusetille.
SERIETEKET. Kulttuuritalon sarjakuvakirjastossa klo 14:45-15:05 luin sarjakuvakokoelmaa "Young Romances" - 1950-luvun oudoimmista romanttisista sarjakuvista, joita amerikkalaisille tytöille julkaistiin. Kolme tarinaa ja esipuhe 40 sivua, 1958... Jack Kirby piirsi 1940-luvulla miehitetyn Saksan "Fraulein, Feuhrer, Auf Weidersehen" (sic), saksaa kirjoitusvirhein. Poika ja tyttö törmäsivät huvipuiston leikkiautoilla, poika tarjosi kyydin oikealla autolla. Kuolemaan tuomittu hyvästeli rakastetun, joka aikoi tehdä itsemurhan rakkaansa teloitushetkellä. Myrkytetyksi luullun uhrin itsemurhaviesti löytyi, olikin tehnyt itsemurhan, joten teloitettavaksi aiottu vapautettiin viime tingassa, mutta hänen rakas Marilyninsä oli ehtinyt jo kuolla.
Kierreportaat Kulttuuritalon II kerroksen kirjastosta laskeutuivat Informaatiopisteen viereen katutasossa, talon läpi kulkevan ajoaukon itäpuolelle. Kävelin Kustaa Aadolfin torille ostoskäytävä GALLERIAN läpi, mutta en nähnyt matkalla kirjakauppaa (haluaisin hyvän kartan). Gamla Stanissa kävelin Västerlånggatania - Nygatania - Sven Vintapparen kujaa. Serieboden oli tyhjä asiakkaista kuten aina. Comics Heaven oli laittanyt 20 SEK (2 euroa) maksavat amerikkalaiset nykysarjakuvat ulos ovenpieleen.
Mariella-laivalle saavuin ajoissa klo 15:55. Ruuhkaa hallissa, muttei kuitenkaan jonossa portille ennen minua kuin kolme ihmistä. Passin ja maihinnousukortin nimet vertailtiin. Päivän helle oli rasittanut minua hikoiluttamattakin lyhythihapaidassa. Viileä tuuli. Mietin olisiko Tukholma-kiintiöni jo täysi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti