Olin nähnyt Viking Linen Cinderella-laivan kymmeniä kertoja Tukholman satamassa viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta en ollut koskaan matkustanut Cinderellalla! Aina palatessani iltapäivällä klo 16 Tukholmassa Viking-terminaaliin oli valittava kahdesta portista: 24-tunnin risteilylle Maarianhaminaan Cinderellalla TAI huomiseksi Helsinkiin, päivästä riippuen vuoroin Mariellalla taikka Gabriellalla.
Cinderellan risteilymatkustajat vaikuttivat olevan enimmäkseen eläkeläisiä, ruotsalaisia ikäihmisiä, joita tilausbussit kuskasivat hyvissä ajoin Vikingin satamaan Tukholman ulkopuolelta Ruotsin pikkukaupungeista. Samaan aikaan kun Helsinkiin menijät kävelivät suoraan laivaansa, Cinderellalle aikovat odottivat vielä terminaalin toisessa kerroksessa suurena ja pulisevana vanhojen ihmisten laumana, istuskellen tai seisoskellen, täyttäen ruuhkaksi asti yläkerran läntisen puoliskon.
Viking Linen myytyä vanhimpia laivojaan Välimerelle (Mariellan, Amorellan) Helsingistä Tukholmaan kulki aluksi vain Gabriella (joka toinen päivä), mutta maaliskuun alkupuolelta 2024 Gabriellan rinnalle tuli puna-valkoiseksi uudelleen maalattu Cinderella.
*
Samaan aikaan kirjakauppias Antti halusi täydentää Tukholmasta ruotsinkielisten laatukirjojen valikoimaansa ennen kolmatta kertaa järjestettävää kaksikielistä "Hangon kirjallisuuspäivää", ilmaistapahtumaa Hangon kaupungintalossa lauantaina 23.3.2024.
Lähdimme Cinderellalla Helsingistä 13.3.2024. Varasin itselleni verkkosivulta B4-sisähytin, joka maksoi Viking-clubilaiselle 39 euroa. Antti keksi ottaa omaan hyttiinsä "Tasokorotuksen" lisämaksulla 20 euroa. Kysyin mitä se tarkoittaa? "Tasokorotusta", toisti Antti. Hän maksoi hytistään 39+20=59 euroa.
Viking Line oli aikaistanut laivan lähtöaikaa Helsingistä, nyt 17:15, aikaisemmin 17:30. Vastaavasti terminaalissa piti olla jo 16:45 eikä 17:00. Lähtöselvitys suljettaisiin viimeistään 20 minuuttia ennen lähtöaikaa.
Tapasin Antin Katajanokalla jo klo 15:50. Hän oli tehnyt Huutonetissä huutoja klo 16:05 päättyviin kirjojen ja taulujen huutokauppoihin ja halusi katsoa lopputulokset matkapuhelimestaan terminaalin alakerrassa. Tulos oli pari voittohuutoa automaattisella korotuksella ja muutamia hävittyjä kohteita.
**
Laivalipun eli maihinnnousukortin eli magneettinauhallisen hytin avainkortin sai tulostettuna automaatista kirjoittamalla automaattiin varausnumeron. Terminaalin yläkerran ensimmäisellä esteellä piti näyttää porttiautomaatille lipun QR-koodia. Toisella esteellä ennen pääsyä laivalle vievälle rampille oli kolme suurikokoista vartijaa, jotka vertasivat tarkasti paperit omissa käsissään, että passissa ja lipussa luki sama nimi.
Ruotsi on vuodesta toiseen jatkanut vaatimustaan maahantulijoiden henkilöllisyyden tarkastamisesta, huhtikuun 2017 jälkeen, jolloin uzbekistanin-tadzhikki terroristi ajoi tahallaan kuorma-autolla ihmisten päälle Drottninggatanin kävelykadulla (5 kuoli, 15 loukkaantui). Tarkastus tehdään vain lähtösatamassa, määränpäässä laivasta saa poistua vapaasti.
Cinderella näytti valtavalta jo satamassa, kun sen ensin ulkoa Katajanokalta näin. Valmistuessaan Turun telakalta 35 vuotta sitten Cinderella oli risteilylaivoista maailman suurin. Leveyttä on parisen metriä ja pituutta 20 metriä enemmän kuin pari vuotta nuoremmalla Gabriellalla.
Nousimme rampilta liukuportaita laivan 7. kannelle. Toinen, alempi laivan kylkiaukko oli 5. kannella. Ensivaikutelma laivan sisääntuloaulasta oli: paljon isompi ja avarampi kuin aikaisemmilla laivoilla näkemäni! (En ole nähnyt Turun valtavia Gracea ja Glorya.) Vaikutelmaa saattoi auttaa sekin, ettei laiva tuntunut olevan mitenkään täysi matkustajista maaliskuun 13. päivänä 2024.
***
Lähdin 9. kannelle katsomaan Antin hytin numero 9027 "tasokorotusta". Hytti oli pitkittäissuuntaisen keskikäytävän varrella laivan keulapäässä. Käytävä vaikutti leveämmältä kuin aiemmilla laivoilla.
Cinderellalla oli saman verran hyttimoduleja vierekkäin kuin Gabriellalla, siis 6, ikkunalliset molemmilla reunoilla ja sisähyttejä 2+2 kolmen pitkittäiskäytävän varrella. Cinderellan pari metriä suurempi leveys lavensi kai käytäviä.
Hyttimodulit vaikuttivat olevan standardikokoisia kaikilla laivoilla. Gabriella oli rakennettu Splitissä 1991, Kroatian irtautuessa Jugoslaviasta, Cinderella Turussa 1989.
Antin hytti näytti tavattoman ahtaalta, kun kaiken tilan täytti muhkea parivuode. Sitäkö tasokorotus 20 eurolla tarkoitti? Lisäksi hytti oli luokkansa ylimmällä mahdollisella kannella ja laivan keulapäässä.
Oma sisähyttini B4T numero 6118 oli 6. kannella keskimmäisen pitkän käytävän varrella laivan keulassa, vain parin hytin päässä keulan sauna-kylpylästä. Luopumalla hytintelevisiosta olisin voinut saada B4-allergiahytin 10. kannelta 5 euroa halvemmalla.
****
Televisiolta odotin eniten kanavaa, joka näyttäisi koko ajan kuvaa laivan komentosillalta eteenpäin, reitiltä, jota laiva kulkee. Vastaan tulevat tai edellä kulkevat laivat, kuten kilpailijan Siljan! Salmen poikki menevät lossit. Kauniit rantamaisemat. Vaxholmin linnoituslaitteet? Maarianhaminan valot yöllä. Sellainen TV-kanava oli Gabriellalla vuosi sitten 2023 ja Amorellalla kaksi vuotta aiemmin 2022!
Cinderellalla bryggan kameran tilalla oli vain kartta, joka näytti reaaliajassa, missä kohdassa merireiteillään olivat Vikingin kaikki nykyiset vain 5 laivaa (Turun Grace ja Glory, Helsingin Gabriella ja Cinderella, Tallinnan Viking XPRS).
Televisiokanavista laivalla näkyivät 1,2,3,4 Ruotsista, Suomesta pääkanavat 1,2,3,4, sekä "Teema/Fem", miesten "Jim" ja naisten "Liv". Lisäksi yksi kanava toisti videota pelastautumisesta merionnettomuuden sattuessa ja toinen näytti hämärää kuvaa laivan yökerhosta?
*****
Cinderellan ulkokansilla 11 ja 12 tuli käväistyä vain lyhyen aikaa, koska ne olivat 13.3.2024 lätäkköisen märät, tihkusateiset, navakasti tuuliset ja maaliskuisen kylmät ilman päällysvaatteita. Laivan sisätilat näyttivät kaikkialla väljiltä ja avarilta. Esimerkiksi ikkunallinen ja penkillinen sivukäytävä vaikutti ainakin kaksinverroin leveämmältä kuin Gabriellan tai Mariellan vastaava arkadi.
Kaikissa laivan tiloissa oli jokseenkin vähän ihmisiä, jos ollenkaan, esimerkiksi valtavassa TaxFree-myymälässä (jossa myytiin varmaan kaikkea paitsi kirjoja?) tai kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa, tai toimettomien peliautomaattien rykelmillä useissa eri paikoissa. Pelasin itse vain lautapeliä puolityhjän kahvilan pöydässä.
Jos Cinderellaa katselee satamassa ulkoa taikka ulkokuvista, huomio kiinnittyy varmasti puolivälissä laivaa olevaan valtavaan monen kerroksen korkuiseen läpinäkyvään lasiseinään! Laivan sisällä paljastuu, että sillä kohdalla on merimaisemallinen, päivänpaisteen valaisema näköalaportaikko eli neljää kantta yhdistävät, hieman kaartuvat portaat.
******
Tukholmassa Masthamnen-satamassa Cinderella kiinnittyi rantaan terminaalia lännemmäksi. Poistuimme laivasta 7. kannelta informaatiotiskin pääaulasta, jonka portti taidettiin avata aikaisemmin kuin 5. kannen portti. Ramppikäytävä tuntui pitkältä, kun sitä kuljettiin kohti itää (Suomea) ja terminaalirakennusta.
Olin edellisvuosina ollut huomaavinani ulkoa Södermalmilta uuden pitemmän rampin rakentamisen Viking-terminaalin länsipuolelle, osaksi rantatien (Londonviadukten ja Stadsgårdsleden) jalkakäytävän yläpuolellekin.
Aikaisemmin laivoilta poistuttiin rampilla länttä kohti, kunnes mutkassa käännyttiin 90 astetta itään portaikkoon. Nyt mutkaa ei tullutkaan, vain suoraa koko matka itään siihen portaikkoon. Olin aina ennen valinnut nopeammin alas kiiruhdettavat kiinteät portaat viereisten liukuportaiden sijasta, mutta nyt oli niin väljästi ihmisiä, etteivät koneportaat ruuhkaantuneet, joten käytin kerrankin konetta.
Laivan ikkunasta Tukholma oli näyttänyt aamulla sumuiselta! Sumu hälveni, mutta maa oli märkä, taivas pilvinen ja uhkaili sateella, jota ei kuitenkaan tullut. Tuntui mielekkäältä pysytellä keskikaupungin alueella, jossa voisi paeta mahdollista sadetta moniin sisätiloihin, vaikkapa monille eri kirpputoreille.
Anttia oli kiinnostanut ennen näkemätön Stadsmissionin pääkonttorin iso Sicklankirpputori Nackan kunnassa, Siroccogatan 20, Saltsjöbadenin rautatien Nackan aseman eteläpuolella. Arvioin etäisyydeksi Siroccokadulle vähintään kolme kilometriä. Edes-takaisin matka veisi ainakin tunnin ja lisäksi perilläoloajan.
*******
Lähdimme ennemmin tehokkaimmalle Södermalmin kirpputorien vakiokierrokselle myötäpäivään. Folkungagatania kävelimme Borgmästargatanin kulmaan, jossa oli ennen näkemätön uusi (Erstagatanilta muuttanut) kirpputori, jonne poikettiin sisään:
1) Ersta Diakoni Second Hand, Folkungagatan 120. Sitten nousimme Borgmästargatania etelään ja kävelimme Skånegatania länteen, puutalojen historiallisen Nytorgetin kulmalle, jossa
2) Stadsmissionin pieni kirpputori, Skånegatan 75, Vaihteleva, yleensä vähän kirjoja, (mainostaakin sisarliikkeidensä isompia kirjavalikoimia), mutta joskus yllättäviä löytöjä! Kävelimme edelleen länteen ja etelään Östgötagatanille, jossa
3) Punaisen Ristin Kontti "Kupan", Östgötagatan 67, pohjakerroksessa ja isossa kellarissa. Antti oli varannut valtavan repun, joka alkoi täällä täyttyä ostetuista kirjapinoista! Seuraavaksi kuljimme Blekingegatanin päähän, korttelin verran länteen, Götgatanin kulmataloon:
4) Myrorna (Pelastusarmeijan), Götgatan 79. Tämä suuri liikehuoneisto sekoittuu usein mielessäni läheiseen Kupaniin, koska yhtä iso tila ja saman mallinen, pohjakerroksessa ja portaikon takana isossa kellarikerroksessa. Ihastuin heti Trafik-Nostalgiska Förlagetin valokuvakirjaan "Stockholm och Mälardalen sett från himlen", jota vain kaupassa selasin koko ajan aukeama aukeamalta, mutta en halunnut painavaa teosta kannettavakseni.
Antin reppuun enää nipin-napin mahtui vielä uusi ostettu kirjapino, mutta suurteosten paino alkoi olla liikaa. Otin muovikassiin kantaakseni kolme suurinta ja painavinta teoksista, mm. "Hanko sodassa".
Kävelimme Götgatania pohjoiseen. Katolisen kirkonko kirkonkellot soivat? Käännyimme länteen Fatbursparkeniin. Puisto oli melko tuore ja harvinainen tuttavuus minullekin, en ollut koskaan mennyt sinne suuren kaaren-muotoisen talon läpikäytävän kautta enkä ollut nähnyt puistosta etsimiäni patsaita, joita nyt löysin, mm. talon läpikäytävästä!
Jatkoimme Björngårdsgatania pohjoiseen. Erosimme hetkeksi Sankt Paulsgatanilla. Antti lähti suoraan länteen Mariatorgetille, minä itään katsomaan vieläkö Serieslussen on pystyssä seuraavassa kulmassa? Liike oli auki, figuurit olivat ehkä nousseet näyteikkunoissa isompaan rooliin sarjakuvalehtien oheen.
5) Stadsmission, Hornsgatan 58, Mariatorget-puiston luoteiskulmaa vastapäätä. Menin yksikerroksiseen, syvälle sisäänpäin ulottuvaan kauppaan. Kauimpanan perällä oli ollut iso kirjojen ja varsinkin sarjakuvalehtien osasto. Ehkä useimmin käymäni Tukholman kirpputori vuosikymmenen ajan! Nyt en nähnyt vaatteiden ja esineiden lisäksi enää kuin pelkkiä tavallisen yleisiä taskukirjoja. Anttiakaan ei näkynyt. Kaipa hän oli kirjojen puutteessa jatkanut nopeasti matkaa Hornsgatania länteen?
6) Myrorna, Hornsgatan 96, olisi ollut seuraava kohde. Sinne asti en ehtinytkään, kun Antti käveli jalkakäytävällä vastaan. Hän ei ollut yksin löytänyt kumpaakaan Hornsgatanin kirpputoreista, tai ei ollut jaksanut kauas numeroon 96 asti enää yrittääkään. Molemmissa kaupoissa hänkin oli käynyt ennenkin, vaikka vain minä useasti.
7) Emmaus, Peter Myndes Backe 8. Muistutin Götgatanin kulman Emmauksesta. Jatkoimme Hornsgatania itään sinne, mutta vain 6 metrin päässä Antti luovutti. Hänen urakkansa oli jo lopussa, parissa tunnissa. Kirjoja oli painava repullinen ja muovikassillinen.
********
Antti lähti jo paluumatkalle kohti laivaa. Hän aikoi satamaan tutuinta Folkungagaa, mutta kun se katu on aika kaukana etelässä, suosittelin maisemallista rantatietä, Stadsgårdsledeniä, ja hän lähtikin pohjoiseen rannalle päin.
Ajattelin käydä ainakin Gamla Stanissa ja katsoa, missä vaiheessa Slussenin valtava siltaremontti on? Tukholman kuudesta tunnista oli jäljellä vielä neljä! Ylitin kohta Slussenia yläkautta yläsillalla ja näin yllättäen Antin kauempana kävelevän pois Slussenilta väärään suuntaan, pohjoisesta etelään, ehkäpä Folkungagatanille.
Kävelinkin reittiä, jota olin tarkoittanut Antille: ensin korkealla kulkevaa Slussenin siltaa Gamla Stanin puolelle, jossa jalkakäytävältä voi laskeutua joko portaissa (tai portaitta kauempaa kiertäen) uudelle matalalle kevyen liikenteen sillalle, jolta on merinäköala veden partaalla. Sitä pitkin pääsee nyt Gamla Stanin Skeppsbronilta Södermalmin Stadsgårdsledenin merenpuoleiselle kävely- ja pyörätielle.
*********
Päätin lähteä itään Nackan kuntaan asti ja kävelin ensiksi 1,5 km Vikingin satamatien Tegelvikslinganin kulmaan, mutta jatkoin suoraan kulman ohi Danviksbro-sillalle. Fåfängaa ennen täytyi vaihtaa tien eteläpuolelle, jossa ainoastaan oli jalkakäytävä. Sillalla sivulta löi yllättävän voimakas tuuli.
Moottoritie 222, Värmdöleden, kaartoi nurinpäisen S-kirjaimen muotoisen mutkan ohittaakseen Henriksdals-nimisen lähiön valtavan kukkulan! Lähiön ja kukkulan reunoina on vain kaksi valtavan pitkää, mutkan tekevää kerrostaloa, jotka rajaavat sisäpihaa.
Moottoritien rinnalla kulki kävelytie ja pyörätie, mutta "kevyt liikenne" erkaantui monesti moottoritien laidalta mm. parissa suuressa liikennesolmussa ja reittejä haarautui eri lähiöihin, tai jalan täytyi hakeutua uudelleen moottoritien varteen.
Nacka kasvoi, Tukholman naapurikunta. Valtavia rakennustyömaita ja korkeita uudisrakennuksia, ja kiertoteitä. Asetin itselleni määräaikoja, mihin kellonaikaan asti kävelen enintään itään, ennen kuin käännyn takaisin länteen.
Sain uuden idean, että haluankin ajaa lossilla Södermalmille, enkä palata tuulista Danviks-siltaa. Lisäksi kävisin uudelleen Punaisen Ristin kirpputorilla ostamassa Tukholman ilmakuvakirjan, jos se olisi vielä saatavissa?
Alphyddanin lähiön kohdalla työmaan kiertotien kohdalla luovutin, kun en jaksanut enää miettiä minkä kiertoreitin valitsisin itään, vaikka olin jo Sicklan ja Nackan juna-asemien puolivälissä. (Saltsjöbadenin junaliikenne oli kuitenkin keskeytetty vuosiksi rakennustöiden vuoksi). Jos aikaa olisi ollut tunti enemmän, olisin jatkanut itään Siroccokadulle Stadsmissionin kirpputorille asti.
**********
Sicklan niemelle oli rakennettu viime vuosina uusi kerrostaloalue kuin jokin Kalasataman lähiö Helsingissä. Kaikissa kartoissani paikat olivat vielä vihreänä tyhjiönä. Tvärbanan-poikkirataa oli jatkettu Sicklassa uudelle asemmalle pitemmälle itään.
Oikaisin upouusia katuja rantaan, jossa oli rantapuistoalue istutuksineen. Olin kulkenut jotakin vuosia sitten puiston eteläosissa, mutta nyt jatkoin rantaa pohjoiseen. Tavoittelin Hammarby Sjön lossin kolmatta laituria "Henriksdal" ja mietin lossin aikataulua, jotta toivottavasti en pahimmoilleen myöhästyisi harvoista vuoroista?
Hyvin kävi, löysin oikean laiturin, jonne oli kertynyt nelisen muutakin lossin odottajaa. Näin lossin liikkuvan juuri 1) Barnhusvikenin laiturista 2) Luman laituriin ja kuljin kilpaa, ettei lossi ehtisi ennen minua 3) Henriskdalin laituriin. Ehdin lopulta minuutin pari odotellakin laiturilla, kunnes pääsin saapuvaan lossiin.
Ennestään tuttu "Lisen"-lautta oli korjattavana (tiedote) ja sitä tuurasi "Lotten", jolla en ollut tainnut aiemmin kulkea, olin vain nähnyt sen joskus joutilaana laiturissa. Lautan kummallakin laidalla olivat muovikalvon ulkoilmasta eristämät istumasalongit, joiden kummankin pitkällä penkillä, kasvot sivulle päin, oli täyttä ihmisistä. Loput matkustajat oleskelivat ulkokansilla etukannella tai peräkannella, tai oliko lautan päillä mitään eroa? Tulin lautalle nimeämästäni takapäästä, kävelin kierroksen ympäri, palasin takapäähän, ja sama ahteri työntyi laituriin Barnshusvikenissä, joten poistuin ensimmäisten joukossa.
Lauttamatka oli kestänyt klo 14:35-45. Pidin kiirettä ehtiäkseni kirpputorille ja ajoissa laivalle. Oikaisin Norra Hammarbyhamnenista ensin Vintertullsparkenin ja sitten kerrostalojen pihakäytävien läpi Malmgårdsvägenille, joka kulki vinosti matkaani oikaisten suoraan luoteeseen. Käännyin Ringvägenille lounaaseen, vaikkakin Gotlandsgatan olisi ollut suorempi reitti länteen, kun en malttanut tarpeeksi usein tutkia karttaa.
***********
Olin noin klo 15 Punaisen Ristin kirpputorilla, menin portaat kellariin ja kohta löysin etsimäni, Nils-Åke Siverssonin ilmakuvakirjan. Hinta 50 kruunua. Hintalapussa päiväys 12.3.24, siis hinnoiteltu myyntiin vasta 2 päivää sitten. Vuoden 2007 painoksen hinta oli ollut 200 kruunua Trafik-Nostalgiska Förlagetin kirjaluettelossa. Käytin viimeisen 50 kruunun setelini, jäljellä lantteja 2x 10 kruunua ja kolikko 5 kruunua. Ajattelin tukeneeni Punaista Ristiä.
Kävelin Östgötagatania pohjoiseen. En jaksanut Alvglansin sarjakuvakaupalle asti, saati Mosebackenin kukkulalle, vaan käännyin itään Bondegatanille ja siltä pohjoiseen Borgmästargatanille ja itään Folkungagatanille. Vikingin terminaaliin ehdin klo 15:50.
Pohjakerroksessa oli miehittämätön automaattiportti, jolle piti näyttää hytin avainkortin QR-koodia. Sitten liukuportaat tai hissi yläkertaan, vielä joidenkin muidenkin matkustajien perässä helposti seuraten. Toisella portilla joku kolmesta isokokoisesta vartijasta vertasi passin ja lipun nimen. Sitten jatkoin pitkälle rampille länteen kohti Cinderella-laivaa.
************
71 laivamatkaa Tukholmaan: 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti