Vuoden 2019 ensimmäinen, mutta kaikkiaan 56. matka Tukholmaan. Helsingistä 6.2.2019. Kävelin vasta Aleksia klo 16:40, kun JK soitti Katajanokan satamasta, jonne ehdin klo 17. JK kiiruhti kuin tuli hännässä heti yläkertaan, mutta minä järjestin vielä reppuani. (Portti Mariella-laivaan pysyi auki klo 17:20 asti!)
Takanani kulkenut poika pyydettiin turvatarkastukseen sivuhuoneeseen ennen porttia. Portilla kysyttiin "Liput ja henkkarit". Virkailija-nainen veti puolestani magneettinauhallisen hyttiavainkorttini automaattisen portin luku-uran läpi. Portin jälkeen tavoitin odottelevan JK:n.
Pelasimme kolme kertaa Lotus-lautapelin laivan ikkunakäytävän pöydän ääressä. Hyttini oli B2-luokkaa, n:o 4938, laivan neljännen kannen perärivillä keskellä. JK:lla oli samanlainen, n:o 4936, toinen vasemmalla, hytin 4937 jälkeen. Matkan hinta oli 12 euroa hyttiä kohti.
JK antoi jostakin syystä hyttinsä oven olla avoinna käytävään, kuten joidenkin nuorisoseurueiden olen nähnyt tekevän. Sen seurauksena hyttiin kurkisteli juopunut mies hytistä 4840 (minun hyttini oikealta puolelta) ja kysyi: "Poltetaanko täällä tupakkaa?" Hän valitti jostakin leviävän tupakan hajua. Myöhemmin hän tarjosi hytissään alkoholia jollekin laivalla tutustumalleen nuorelle parille. Pariskunta palasi myöhemmin uudelleen juomaan lisää. Mies jutteli heidän kanssaan alapääjuttuja. Välillä tämä naapurihytin mies löi nyrkkiään ("tai päätään" kuten väitti) hyttini väliseinään.
*
Tukholmassa pääsimme ulkoilmaan klo 10:15. Kävelimme Gamla Stanissa Österlånggatania. Numerossa 20 Trafik-Nostalgiska Förlaget, jo näyteikkunaltaan kiehtova myymälä, jossa kirjoja junista ja kaikista muistakin joukkoliikennevälineistä. Kadulla oli 7.2.2019 muhkuraista jäätä ja lunta, mutta katu oli hiekoitettu.
Köpmangatan 15:n Stadsmission-kirpputorilla oli hieno valikoima! Kirja Ruotsin elokuvateattereista 20 kruunua ja teos Tukholma ilmakuvina 50 kruunua. Päätin palata vasta iltapäivällä ostamaan, ettei tarvitse kanniskella isoja painavia kirjoja ympäri kaupunkia, mutta ilmakuvat olikin sitten siihen mennessä jo myyty!
Tukholman "Ateneumiin" eli Nationalmuseumiin oli pitkä jono ulkona klo 11:10. Se näkyi idästä lahden yli Gamla Stanin Skeppsbronille Kuninkaanlinnan eteen. Kävelimme JK:n kanssa Adolf Fredrikin kirkkopuiston eteläpuoliselle Myrorna-kirpputorille. JK tonki ja teki löytöjä. Knasen-albumit 10 kruunua, lueskelin vain sotamies Masin värillisiä sunnuntai-sarjakuvia.
**
NATIONALMUSEUM. Menimme taidemuseoon kello 13 ja viivyimme tunnin. JK laittoi kirjaostoksista täyttyneen reppunsa säilytyslokeroon: "Valitse 4-numeroinen koodiluku. Toista sama luku. Käännä pyörylää."
Museon portaat: 0-kerros, I kerros, II kerros. Ensimmäisessä taide 1800-luvulta nykyaikaan. Toisessa kerroksessa 1600-lukua, ehkä vaikuttavamman näköistä! Näytin JK:lle Charles Chaplinin hyvän maalauksen, mutta hän huomasi vuosiluvuista, ettei ollut samanniminen elokuvatähti! JK alkoi haluta palata takaisin Myrorna-kauppaan ostamaan vielä puisen tarjottimen. Niinpä hän ohitti ortodoksiset ikonit nopeasti katsomatta.
Uudelleen Köpmangatanin Stadsmissionissa ostin 70 kruunulla kirjoja. En tarvinnut pussia, koska minulla oli mukana oma muovikassini. Minnesotasta tullut asiakas jutteli kassan kanssa. JK osti jotakin myös,
Trafiknostalgiskan kellarissa oli käytettyjä antikvaarisia kirjoja. Löysin Ruotsin ilmakuvina 60 SEK, sekä sen tupla-kappaleen vain 25 kruunulla, jonka ostin. JK osti sadalla kruunulla kirjan Pohjoismaiden välisistä ja Englannin kanaalin lautoista, v. 1988.
Ehdimme vielä neljänteen käytetyn tavaran kirpputorikauppaan läntisen Södermalmin Mariatorgin Stadsmissioniin. Pienen mutkan tehden ohitimme Serieslussenin sarjakuvakaupan, joka näytti ikkunoista päätellen olevan ennallaan, vaikka kauppias Erkki Häkli oli mediassa luvannut muuttaa toimintaa itse omistamassaan liikehuoneistossa.
JK:n ehdotus oli, että seuraavaksi Folkungagatania suoraan satamaan! Siitä reitistä Folkungalle seurasikin vielä yllättävän pitkä kierros etelään Södermalmilla. Perillä satamassa olimme vasta klo 16, jolloin vasta siellä pitikin olla, emmekä yhtään etuajassa. Toinen kenkäni kastui Tukholman helmikuun vesilätäkössä, vaihdoin sukat.
***
TOINEN LÄHTÖ 20.2.2019. Vuoden 2019 toinen ja kaikkiaan 57. matka Tukholmaan. Jouduin varatessani pulittamaan verkkopankissa 25 euroa. Kallein Tukholman-risteily vuosiin, edellisistä olin maksanut 12 euroa, 10 euroa, 4 euroa, 3 euroa... Olin putkiremontin vuoksi evakossa Espoon keskuksessa, josta ajoin U-junalla Helsinkiin, mihin lippu maksoi 4,20 euroa. (En tullut vielä ajatelleeksi ilmaista Ikean bussia Lommilasta Kiasman eteen.)
Kävelin räntäsateessa Katajanokan satamaan klo 16:30. Automaatti, johon syötin koodin, ei antanutkaan minulle laivalippua, vaan jouduin hakemaan sen vaaleaveriköltä virkailijalta tiskiltä. Hän katsoi vain Viking Clubin jäsenkortiltani tiedot ja sanoi: "Äsken juuri tarkastin automaatin." Vasemmalla kolme virkailijaa jutteli keskenään, keskellä oli valitsemani, oikealla kaksi jonoa ulkomaalaisia. Ryhmät kokoontuivat portaiden alapäähän. Kuljin yläkerrassa lähes yksinäni portinvartijoiden ohi.
Mariella-laiva alkoi täristä jo klo 17:15 ja kallistui vasemmalle. Olin lähtöaikaan pienessä kahden päällekkäisen sängyn B2-hytissäni numero 5834, viidennellä kannella, kolmannella poikkirivillä perältä, keski-oikealla. Irrotin patjan kiinnitys-henkseleistään, jotka estävät sitä putoamasta, punkan ollessa aluksi käännettynä sohvapuoli ylöspäin. Kuuntelin ruotsin kieltä radiokanavalta. Nyheter. Hurriganes.
****
Aamulla 21.2.2019 Ruotsissa laivan aulassa oli mummojen ruuhka. Pääsin ulkoilmaan Tukholmassa vasta klo 10:25, ennätysmäisen myöhään! Olisikohan 10:05 aikaisin ja 10:15 tavallisin ulospääsyaika? Paljon eläkeläisryhmiä laivalla. Toisaalta hiihtolomien viikko. Kävelin rantatietä Slussenille lähes yksinäni, muilla bussikuljetuksia?
Kävelin Norrmalmille. Kungsträdgårdenin Jakobinkirkolla oli umpikuja työmaan johdosta. Kävelin Regeringsgatania suoraan pohjoiseen. Sitten Birger Jarlsgatan luoteeseen ja Jarlaplanilta Roslagsgatan. Roslagstull klo 11:30. Kolme kilometriä keskustasta. Roslagsvägenin länsireunaa, junaradan alitse, ensin lahden rantaa. En ymmärtänyt ylittaa moottoritietä itään Yliopiston kohdalla, kuten perässäni kävellyt teki! Käytin vasta Bergianska Trädgårdin kohdalla olevaa alikulkua. Vasta klo 12:10 olin perillä kohteessani, kun ajastani Tukholmassa oli kulunut jo kolmasosa, kaksi tuntia.
*****
NATURHISTORISKA RIKSMUSEET. Vietin siellä puolitoista tuntia klo 13:35 asti. Lapset juoksentelivat ympäriinsä, kuten heillä on tapana villiintyä. Koululaisia oli kolmen tai kahden + kahden ryhminä. "Käen strategia" jäi museon esityksistä mieleen. Tutut näyttelyt edelliseltä käyntikerraltani runsas vuosi aikaisemmin, joulukuussa 2017. Fossiilit ja valtavat eläinten luurangot. Mahtava käyntikohde!
Tein paluumatkaa moottoritien itäreunalla, kunnes ylitin tien Tukholman Yliopiston kohdalla. Kolme kilometriä Roslagstulliin. Cederdals Malmgården, punamökkien ohi, Vanadislundenin pohjoislaidalla. Länteen. Sveaplan aukio, Sveavägenn kaakkoon, Odengatan lounaaseen, Norrtullsgatan kaakkoon ja sen jatke Drottningsgatan kaakkoon.
******
SPÖKSLOTTET klo 14:30, eli Schefflerska palatset, Drottningatan 116 (vuosilta 1699-1701). Avoinna pihapuutarha eli Spökparken, jossa huvimaja tai puutarhapaviljonki ja takaportaat taloon. Sisätiloja näytetään ennakkovarauksella ryhmille. Talo lahjoitettiin 1924 Tukholman korkeakoululle, josta tuli yliopisto 1960.
Sen jälkeen kuljin Holländargatania kaakkoon, Adolf Fredrikin kirkon puistoon ja sen kaakkoispuoliselle kirpputorille. Sitten Hötorgetin kauppatorikojut ja Sergelin tori. Kulturhuset. En löytänyt kulttuuritalon sisältä vaan vasta torin alatasolta reitin lastenkirjastoon. Torilla oli kukkia ja hautakynttilöitä? Mitähän oli tapahtunut ennen 21.2.2019?
SERIETEKET, sarjakuvakirjasto, olikin "suihkulähteen alla", kellarikerroksessa toritason alapuolella. Kun löysin sen maanalaisen käytävän varrelta, minulla ei riittänyt enää aikaa mennä sinne. Kiiruhdin klo 15:20-15:55 Vikingin Mariella-laivalle. Kuljin Comics Heavenin sarjakuvakaupan ohi Gamla Stanissa, mutta pysähtymättä.
*******
Helsingissä seuraavana päivänä 22.2.2019 menin ensimmäistä kertaa käymään kotonani putkiremontin alettua. Helmikuun 2019 aurinko laski, minulla oli taskulamppu. Rappukäytävä oli pysyvästi valaistu vuorokauden ympäri, sähköjohto kulki kerroksiin. Kotonani oli muovisella suojaseinällä eristetty olohuone ja eteisen kaapistot. Kylpyhuone oli tyhjänä tilana - kaakelitkin oli revitty pois. Keittiössä liesi oli irrotettu, vesiputket olivat poissa. Olin unohtanut kuivauskaappiin kattilan, jota olin käyttänyt viimeisellä ateriallani kotona.
Lattiani oli suojattu. Lipastoa oli siirretty vähän eteisessä. Sulaketaulu oli poissa, kylpyhuoneen valokatkaisin puuttui. Rapun-oveeni oli kiinnitetty selostukset tehtävistä toimenpiteistä. Pölyä ei näkynyt, mutta ehkä jokin outo haju tuntui nenässä? Laittamani vanha lakana oli tiivisteenä suljetussa makuuhuoneen ovessa. Ulkona pihalla oli Bajamaja käymälänä. Talon eteläpäätyyn oli pystytetty riviin postilaatikot jokaista talon 40 huoneistoa varten.
********
GYLLENBERGIN MUSEO Helsingin Kuusisaaressa sunnuntaina 24.3.2019 klo 15:20 - tunnin. Pysäköityjen autojen jono, peremmällä tilaa, mm. pysäköintialue. Poistujia virtasi ulos museosta, vanhoja pariskuntia. Vaatenaulakolla oli ruuhka. Käytävän päässä lipputiskillä työskenteli nuori mies. Museokortti kelpasi. Matti Finellin suunnittelemassa talon vanhassa osassa oli vanhaa taidetta: Gallen-Kallela, Tizian, Tintoretto, Werner Holmberg! Edelfelt: "Kustaa III ja Bellman Haagassa" (Tukholman, ei Helsingin). Schjerfbeck. Flyygeli. Securitas-yhtiöstä vartijatyttö. Museosiipi.
Näyttelyssä tällä erää Sigrid Schauman (1877-1979), jonka veli Eugen ampui Bobrikovin. Hyviä maisemia - vihreän kaikki monet eri sävyt! Rooma, Italia, Etelä-Ranska kuvattu. Talon yläkerrassa kerrottiin pankkiiri Ane Gyllenbergin elämäntarina. Taidekauppias Gösta Ekman palveli keräilijää. Euroopan halki automatka 1934 ja sodan jälkeen uudelleen. Paljon tuoleja oli varattu katsojille.
*********
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI lauantaina 16.3.2019 klo 13-15:20. Näytelmä "Kaasua, komisario Palmu". Ajoin Konalasta byssilla 51 Käpylän aseman kautta klo 11:40-12:20 Toisen Linjan kulmaan. Latasin Hakaniemen metroasemalla matkakortilleni lisää arvoa 5 euroa. Ensin syötin automaatille pelkkiä 10 sentin ja 20 sentin pikkulantteja, kunnes yhtäkkiä kone sylki ne kaikki ulos! Kolikoita lensi lattiallekin, jolloin hukkasin 20 senttiä, ehkä romanikerjäläinen takanani poimi sen. Laitoin uudella yrityksellä koneeseen aluksi kokonaisen yhden euron. Käteeni jäi lopuksi neljä 20 sentin lanttia, joista en ollut päässyt eroon automaatin avulla.
Kävelin Toista Linjaa länteen. Teatteritalon hahmo tuli näkyviin lounaassa. Menin Ensimmäiselle Linjalle ja pihan kautta Eläintarhantielle. Autotieltä kuljin ala-aulaan. Päällystakki naulakkoon 342 (321-390 opaste) juuri ennen mutkaa. Naulakon vartijalla oli numerolaatta valmiina kädessään odottamassa asiakasta. Portaat länteen, istuin pöytäseurueelta yli jääneelle tuolille. "Permanto oikea" oli kohdallani. Toinen rivi takaa oli 13. rivi edestä. Sisin viimeinen paikka valo-ohjaajan vieressä oli minun tuolinin 541, Vanha perhe istui vierustallani jo, muuten penkkirivi oli tyhjä vasta. Jäin väliajaksi klo 14:10-30 paikalleni, kun rivin puolivälissä oli kahden nuoren parin muodostama tulppa. Kännykän tuijottajat jäivät saliin.
Waltarin kirja ja Kassilan elokuva olivat näytelmää parempia! Kari Väänänen esitti Palmua. Kurt Kuurna yritti paljon. Kirsti Skrof oli kova nuori muija. Tuomari Lanne matki elokuvan Toivo Mäkelää. Iiri Salmi lauloi (ja yleisö taputti hänelle). Muutama uusi vitsi lisätty, sekä oli poistettu Kuurnan hirttäytynyt esi-isä ikkunasta tai hänen maalauksensa Palmusta ja kattilasta liedellä. Kuurna tunnusti + parvekkeen avain. Paratiisi-seurakunnan saarnaaja Mustapää kirosi kaksi kertaa, mutta vain ollessaan näkymättömissä seinän takana, "P-kele!" Pyörivää näyttämöä käytettiin mainiosti kulkemiseen paikasta toiseen! Mustavalkoisella filmillä luotiin taustalle historiallista tunnelmaa!
Poistuessani annoin rivini tyhjentyä ensin. Silti aulassa oli yhä ruuhka. Puin takkini vasta tuulikaapissa. Sateenvarjo oli varalta takin taskussa, mutta en tarvinnut sitä. Minulla ei ollut kännykkää eikä reppua mukanani. Poikkesin Saiturin Pörssissä ennen kuin nousin bussiin 51 kello 16:02. Bussiin meni edelläni kaksi muuta matkustajaa. "Lippu ei ole voimassa!" Kolme kertaa yritin turhaan maksaa bussikortillani. Somalikuljettaja kaivoi korttini ulos kotelosta ja sai lopulta näkyviin lipultani arvoa 36 euroa. En tiennyt, jäikö bussilippu 2,20 euroa tällä kertaa rahastamatta. "Rikkinäisiä kortteja" oli kuulemma.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti