Kävelin 27.3.2019 Keilaniemen metroasemalta Lauttasaaren halki. Atoy:n talo oli purettu ja korvattu asuinkerrostalolla, mutta Hedengren yhä naapurissa. Edellisellä vuosisadalla osa P. Tyllilän busseista (reitillä Sommarö - Soukka - Iivisniemi - Helsinki) oli ajanut moottoritien sijasta Lauttasaaren kautta, jolloin tienvarren talot jäivät mieleen. Ruoholahdesta kävelin Lönnrotinkatua Rikhardinkadun kirjastoon, josta lainasin The Economist -lehden.
Katajanokalle saavuin klo 16:50. Virkailija neuvoi: Ensimmäisellä portilla matkalla laivalle ei magneettinauhallista hyttiavainkorttia enää vedettykään lukulaitteessa olevassa urassa. Nyt kortin pinnalle painettua QR-koodia näytettiin lukulaitteen ruudulle. Virkailija vilkaisi lippua ja passia vain etäältä, ottamatta niitä käteensä henkilötietoja vertaillakseen.
Rampin liukuhihna oli tyhjä matkustajista. Gabriella-laivaan pääsi tänään sisään vain 7. kannelle, jossa oli tervehtivä henkilökunta vastassa. Ajoin hissillä 5 kerrosta alemmas, kannelle 2, Samaan hissiin tulivat unkarilainen ja karjalainen, joka kertoi, ja kysyi mistä kaukaa minä olen?
Virkailijamies neuvoi meitä kannella kaksi: "Käytävän päähän" ja hän seurasi meitä avaamaan hyttien ovet muovikortillaan, sillä avainkorttimme tai lukot "eivät olleet vielä aktivoituneet". Toisten C4-hytti oli viistosti vastapäätä minun C4-hyttiäni, joka oli numero 2103, perimmäisenä oikealla. Hyttini peräseinän takana oli laivan konehuone kolinoineen. Laiva lähti liikkeelle klo 17:15.
*
Aamulla 28.3.2019 Tukholmassa (58. matkalla) nousin hissillä 2. kannelta 7. kannelle jonkin perheen kanssa. Melko väljää ramppia kulkien pääsin satamassa ulkoilmaan klo 10:10. Kuljin ruuhkatonta rantareittiä Slussenille jonkin pariskunnan perässä. Vikingin käyttämä satama näytti laajenevan länteen päin?
Gamla Stanissa kävelin Österlänggatanilta Telefongränd-kujaa Skeppsbronille. Kuja oli viimeinen ennen Kuninkaanlinnaa. Kujia on valinnan mukaan joko 19 tai 18 ½, sillä Gaffelgränd yhdistyy kahdesta haarasta yhdeksi puolivälissä korttelinmittaista matkaansa.
Kävelin Blasieholmenilta ohi Nationalmuseumin siltaa Skeppsholmenille. Kello 10:50 istujat ja jonottajat odottivat kansallisen taidemuseon ovien avautumista klo 11. Oli aurinkoinen sää.
**
ÖSTASIATISKA MUSEOON ei ollut pihalla pyrkimässä muita kuin minä. Vain yksi henkilökuntaan kuuluva mies meni sisään. Sitten tuli lastenvaunua työntävä koti-isä ja menimme yhdessä peräkkäin museoon. Koneellisesti avautuva ulko-ovi. Vielä joku tuli jäljessäni. Muut jäivät juttelemaan lipunmyynti- tai infotiskille, jonka minä ohitin. Museo oli ilmainen (vuodesta 2016).
Olin käynyt ennenkin ja ensimmäinen käynti olikin ollut paras silloisine vaihtuvine näyttelyineen. Nousin portaat ohi toisen kerroksen (Kiinan) kolmanteen kerrokseen, jossa Japani ja Korea. Veistoshallissa oli näyttely paperin historiasta.
Kiinaa esiteltiin aluksi ennen dynastioita ja sitten eri dynastiat, viimeisinä Ming-kausi 1300-1600 ja Qing 1600-1900. Ruukut, patsaat (eläimistä), posliini. Yleensä olin yksin kaikkialla, vain kerran kolme museovierasta kohtasivat. Minulla kului aikaa tunti. Lopuksi katselin museokaupassa kirjoja arkkitehtuurista ja origamista, sekä muistipeliä, joka opetti kiinan sanamerkkejä. Museon infotiskillä tyttö ja poika juttelivat keskenään, ja sanoivat "Hejdå" minulle ja toiselle museosta poistuvalle.
***
ARMEMUSEUM noin klo 12:20-15 (eli 2 tuntia 40 minuuttia). Pihalla poikaseurue valui museon ovea kohti, mutta jäi kuitenkin ulos maaliskuun aurinkoon. Joku muu lisäkseni meni sisälle. Lipputiski oli kierrettävä vastapäivään kuin P-kirjain alhaalta yläviivalle, sisäsivulla virkailijatar tervehti ja tarjosi museon pohjapiirrosta. Ilmainen museo vuodesta 2016. Museokauppa idässä, minä menin länteen.
NARVAN TAISTELU 1701 -näyttely: Kirkossa pappi lukee tiedonannon Ruotsin voitosta. Lumisade sokaisi 'ryssiä', joilla oli 10-kertainen ylivoima! Hienosti elävöitetty! Luin selostustekstejä englanniksi. Itäpuolella oli Power and Story -näyttely, jonka olin katsonut edellisellä käynnillä: "Miksi tietyt esineet päätyvät museoon mutta toiset eivät? Miten historiaa luodaan?"
Toisessa kerroksessa oli esillä 1900-luku, Raoul Wallenberg - ruotsalainen, joka pelasti kymmeniätuhansia ihmisiä natseilta, venäläisten murhaama. Kylmä sota, Vinterkrig, 1918, "ei juutalaisia kirjakauppaan" -kyltti natsiajalta. Asevelvollisuus, kasarmin miehistön tupa, miehistön kuljetusvaunu. Tuvan yhteen kerrospetiin oli elävöitetty kuorsaamaan nukke, joka oli kai saanut vapautusta palveluksesta sairauden takia.
Kolmannessa kerroksessa 1500-1800-luvut, 400 vuotta Ruotsin historiaa, taisteluita ja sotaherroja, miten sotilaat ja heidän perheensä elivät? Sotilaspukuja. Asetelmia. Joitakin katsojia.
****
Sibyllegatan - Almlöfsgatan (ohi Kungliga Hovstallet ja Musikmuseet, Dramatiska -teatterin takaa) - Norrmalmstorgill, sitten Skeppsbronille. Kävelin Vikingin terminaaliin klo 15-15:55. Ulkona terminaalin seinustalla lojui laivaristeilyllä väsähtänyt, juopunut nuorukainen turtana ulkomaailmalle. Hänen hermostunut nuori kaverinsa hoputti häntä kiljuen: "Tomas! bussi lähtee...!" ja yritti kiskoa kaveriaan pystyyn, muttei jaksanut, luovutti. Katsoin terminaalin sisältä ikkunasta: Tomas oli sittenkin päässyt jalkeille ja kaverinsa juoksenteli edestakaisin vieden hänen kassejaan bussiin.
Nousin laivan ulkokansille 10-11-12, joilla kuljin klo 16-17:05. Näin Djurgårdenin kaakkoiskulmassa yhtä aikaa neljä pientä matkustajalauttaa. Katselin Nackan kunnan rantojen rakennuksia, satamapoukamaa, öljysäiliöitä, luontoa, seuraavaa kylää. Kivilouhimon yläpuolella kerrostaloryhmä. Lossiyhteys laivareitin poikki.
Ajoin hissillä yhdessä venäläisen perheen kanssa 9 kerrosta alemmas, kannelle 2. Muita matkustajia; ylipainoinen hysteerisesti hinkuva nainen tavallisine miehineen etsi hyttiään n. numero 5138 - seitsemänneltä kannelta - ja lähti kysymään infosta. Käytyäni välillä taxfree-myymälässä ja otettuani sitten hissin alas, sama nainen tuli hissiini haluten ylös, mutta alas menemään ohjelmoitu hissi käytti hänet ensin kakkoskannella.
*****
Helsingissä 29.3.2019 viivyttelin lähtöä hytistäni klo 10:20 asti. Hissiaulassa alhaalla lojui turkkilainen, jolla oli kärryssä pino laatikoita. Seitsemännellä kannella kaveria vastassa vahti. Kolme tai neljä muutakin vastaavaa isoa tuontilastia näin, jättäytyneet ruuhkan jälkeen. Väljällä rampilla itse kiiruhtaen tavoitin ruuhkan hännän.
Kävin Oodin kirjastossa. Istuin sohvalla lukemassa. Naapurimies kertoi aloittavansa liikeneuvottelun vieressä 15 minuutin päästä (kaksi naista tuli, vilkuttivat kädellä). Toinenkin neuvottelu samalla miehellä myöhemmin, seurasin etäämpää.
******
AMOS REX -museossa kävin klo 15-16:20. Museokortilla. Valkoinen A-tarra kuitiksi. Ei ollut nyt lippujonoa. Portaat kellariin. Siisti WC ulko-oveton, kaksi puolta, oikealla 2 pisuaaria, koppeja kai 5 rivissä.
Vartioitu naulakko, sen takasivulla säilytyslokeroita, joissa ovikoodi: start 1234 +Lukko-kuvio. Jätin repun numeroon 56. Museovahtityttö perimmäisellä ovella museosaliin kielsi päällysvaatteet. Laitoin takin lokeroon 55.
RENE MAGRITTE -näyttely. Menin saliin seurueen perässä. Liityin keskivaiheilla opastettuun kierrokseen. Seuraavat salit (opasvahti) Drift, (Nauta), Leijuvan betonikuution mysteeri, myös filmi betonikappaleesta leijumassa Skotlannissa. Lyijykynän, Nokian matkapuhelimen, polkupyörän ja auton sisältämät materiaalit kukin omana kuutiona 1x1x2 -suorakaiteena. Viimeisenä näyttelynä museossa arkkitehti Sigurd Frosteruksen kokoelma. Useita vartijapoikia Magritte-salissa. Paljon vanhuuseläkeläisiä museovieraina, mutta myös ruotsinkielisiä teinejä. Joku kysyi: "Miten Magritte lausutaan?"
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti