Yövyin Konalan putkiremontin takia Espoon Keskuksessa, Kiltakuja 1 F LII. Ajoin Lommilasta Ikean bussilla klo 13:30-14 Helsinkiin. Kävelin Rikhardinkadun kirjastosta Kasarmintorin poikki Eteläsataman Olympiaterminaaliin klo 15:15.
Silja Linen terminaalissa oli aikaisia odottajia. Maihinnousukortin saattoi tulostaa varausnumerolla itsepalveluna automaatilta, kuten Vikingilläkin, mutta moni matkustaja jonotti palvelutiskille. Laivaan pääsi kello 15:30 alkaen, klo 16:30 asti.
Laskeskelin rannalta katsoen rampilla läpinäkyvän seinän takana laivaan harvakseen kävelevää väkeä: noin 30 ihmistä minuutissa, jolla vauhdilla kertyisi 1800 matkustajaa tunnin aikana? Päivä oli 16. huhtikuuta 2019.
Etelärannasta tuli jonoa - lähtöselvitykseen. Liityin jonoon. Virkailija neuvoi automaattiportilla: "Sitä korttia pitää vähän liikuttaa!" QR-koodi ylöspäin. Ei ollut passintarkastusta! Lyhyt ramppi, liukuportaita, Muumipeikko-näyttelijä vastassa laivaan saapumisen kannella 7.
Kävelin 7. kannella keulaa kohti. Olin viimeksi matkustanut Silja Serenadella 16 vuotta aiemmin. Paljon hissejä. vasta 10. hissillä, keulapään oikealla laidalla, pääsi alas 2. kannelle, jossa 29 euroa maksanut halpa C2-hyttini numero 2029. Kävelin hissin ovelta kohti keulaa. Mutkia käytävällä, keulimmaiset hytit 2028, 2029, 2030.
Vein vain repun hyttiini ja palasin hissille, jolla ajoin 10 kerrosta ylemmäs kannelle 12. Muita matkustajia tuli hissiin autokansilta ja vielä kannelta 8. Näin ylhäältä ulkokannelta, että rampilla oli laivaan tulijoita vielä klo 16:30 asti ja jokunen jopa klo 16:40. Laiva ei lähtenyt liikkeelle ennen kuin klo 17.
Ulkokannella kiinalaisia matkustajia kuvaamassa itseään selfie-tikkujensa avulla. Arabit filmasivat viittoiluaan peräkannella. Ylimmälle komentosillan bryggan tasolle "Crew Only". Valokuvasin minulle eksoottisen erilaista Siljan laivaa, kymmenien Viking-matkojeni jälkeen. Kävelin hyttikäytävän kokonaisuudessaan perältä keulaan: vasemmalla ulko-ikkunalliset hytit merinköaloin, oikealla sisä-ikkunalliset hytit promenadelle päin - eli valopihalle laivan keskellä. Klo 18 sain ajaa yksin hississä. Hytissä oli tarjolla 5 radiokanavalla musiikkia, vasta viides kanava soitti klassista. Viileä ilmastointi.
*
Aamulla Tukholman saaristossa nousin ylös ulkokannelle 12 jo klo 8:15, eli puolitoista tuntia ennen tuloa Värtanin satamaan. Havaitsin heti rannalla linnoituksen muureja, Waxholman kaiketi. Viking näkyi kulkevan Siljan perässä. Lossit kulkivat laivareitin poikki. Huomasin entisiltä matkoilta tutun rakennustyömaan rannalla.
Lidingön saaren isot talot tulivat näkyviin. Siljan laiva kääntyi pohjoiseen, toisin kuin Vikingin, eri satamaan. Ariadne-hotellin kaksoistornia lähestyttiin. GLOBEN, suuren pallomaisen urheiluareenan yläosa näkyi maamerkkinä Södermalmin kaupunginosan takana kaukana lounaassa. KAKNÄS-näkötorni oli vanhempi tunnusmerkki Djurgårdenissa.
Odottelin rauhallisesti ulkokannella, kunnes näin satamassa laivan poistumisrampilla ihmisten liikettä. Ramppi oli väljä kun sille menin. Pääsin ulos satamassa noin klo 9:55. Tulin väljään isoon sisätilaan terminaalissa. Tienviittoja lähimmälle Tunnelbanan metroasemalle (Gärdet) TAI busseille. Lähdin portaita alas ja ulos maanpinnalle. (Valtavan pitkä jalankulkukäytävä olisi jatkanut siltana satama-alueen yli länsi-lounaaseen).
**
Seurasin ulkona paria lastenvaunuja työnteleviä äitejä. Södra Hamnvägen. Tegeluddsvägeniä kaakkoon ja etelään, kunnes Sehlstedsgatan länteen. Tulin Gärdetin niityn itälaidalle, Sandhamnsgatanille. Tallasin niityn poikki kohti etelää. Isoja leikkipuiston rakennelmia lapsille.
LINDARÄNGSVÄGEN tuli etelässä vastaan ja aloin kävellä sitä itään, Ladugårdsgärdetin valtavan avoimen ruohoniityn pohjoisrajalla. Kuljin ohi niityllä kohoavan Borgen-rakennuksen. BORGEN (1818-1822) - tulipalon jälkeen rakennettu uudelleen 1982 - oli paviljonki, josta Ruotsin kuningas aterioidessaan seurasi armeijan paraateja niityllä.
Kapean asfalttitien pohjoispuolella olivat laajat vapaasataman tarvitsemat alueet, eteläpuolella niityn jälkeen metsääkin. Ratsastuskouluja ja koirakouluja tien varrella. Veneiden säilytysalue. Tie kaartoi kaakkoon seuraten etäältä Lilla Värtanin rannan muotoa.
Kävelin ratsastuspolkua etelään, hevosaitausten välistä. Kävelin tietä itään Djurgårdenin kanavan päässä olevalle kävelysillalle, sen jälkeen rantapolkua, jolla kulki lisäkseni muitakin kävelijöitä.
***
BLOCKHUSUDDEN, Djurgårdenin saaren itäinen nokka. jossa en ollut käynyt koskaan ennen. Penkkejä, joilla istujia. Kello oli 11:55, olin ollut maissa Tukholmassa 2 tuntia, kolmanneksen kokonaisajasta. Parikymmentä mummoa näytti odottelevan Thielin palatsin edessä taidemuseon avautumisaikaa klo 12. Mietin, maltanko liittyä joukon jatkoksi, vai tyydynkö rakennuksen näkemiseen näin ulkoa päin? Olisinko sisällä runsaan tunnin, ja sittenkö jäljellä enää paluu laivalle samaa tietä, jota olin tullut?
THIELSKA GALLERIET (1904-05) (arkkitehti Ferdinand Boberg eli 1860-1946) rakennettiin Blockhusuddenin korkeimmalle kohdalle pankkiiri Ernest Thielin kodiksi ja hänen taidekokoelmansa säilytyspaikaksi wieniläisen Art Noveaun tyyliin. Rakennus on veistoksellisen komea! Ylin 3. kerros on ikkunaton, valkealla seinällä, jonka takana ovat taidekokoelmat, jotka saavat valaistuksensa kattoikkunoista. Portaat johtavat pohjakerroksen maantasalta ensimmäisen kerroksen ovelle, joka on tornimaisessa puolipyöreässä ulokkeessa, jonka kruunaavat vihreää loistavat kattotiilet, kerroksen verran muuta kerrosta korkeammalla.
****
Jatkoin eteenpäin kävelyäni reiteillä, joita en ollut ennen kulkenut, Blockhusuddenin pienessä vanhojen talojen taajamassa ja sieltä Djurgårdenin etelälärannan tietä pitkin länteen aina prinssi Eugenin huvilaan Waldemarsuddeniin saakka (jossa asti olin käynyt aikaisemminkin, myös museossa sisällä 1998). Ohitin Djurgårdenin komeita rantahuviloita ja palatseja, joita olen mereltä päin usein katsellut iltapäivän päätteeksi laivojen ulkokansilta Tukholmasta poispäin kuljettaessa.
Katselin Waldemarsuddenin puistoa, vanhan päärakennuksen, jossa kanslia, sekä galleriarakennuksia ja ulkopatsaita, mm. maailman ehkä kuuluisimman veistoksen"Ajattelija" (Auguste Rodin), jonka versioita voi nähdä 10-20 muussakin paikassa eri puolilla maapalloa.
Näin Djurgårdenin raitiovaunun päätöslenkin, joka kiertää ison talon ympäri. Kävelin SKANSENIN pääportille ja ohi Sirkuksen, katsomaan Bergbanaa, funikulaaria, jolla pääsee kävelemättä ylös ulkomuseon ja eläintarhan mäelle. Olin lapsena 1976 käynyt Skansenilla.
Ulkoa katselemani BIOLOGINEN MUSEO täytettyine eläimineen olisi ollut hauska nähdä sisältäkin kansallisromanttisen rakennuksensa vuoksi, mutta talo oli ensin tarkoitus remontoida lähivuosina ja sitten museo taidettiinkin sulkea lopullisesti. Jokin Tukholman matkaopas oli varoittanut: käykää siellä niin kauan kuin voitte, sellaisia ei uudelleen avata! Turussa on lähin vastaavanlainen.
*****
Ylitin sillan Djurgårdenista Östermalmille ja kävelin suoraan eteenpäin esplanadi-puistokatua Narvavägen luoteeseen. Banergatan koilliseen, esplanadi-puistokatu Karlavägen luoteeseen. Kuljin puistokäytäviä eri suuntaan menevien ajokaistojen välissä.
TYSTA GATAN pohjoiseen, ennen Karlaplanin puisto-liikenneympyrää, kaunis rakennusten idylli! Sitten Värtavägen Karlaplanilta koilliseen, esplanadi-puistokadulle Valhallavägen, joka on samansuuntainen kuin Karlavägen, mutta kaksi korttelia sitä pohjoisempana.
TESSINPARKEN, pitkä puistoalue koilliseen. Sitä kaunista puistoreittiä olin ennenkin kävellyt kaupungilta Siljan laivalle tai päinvastoin, ainakin 1980-luvulla, kun käytin vielä Siljaa yhtä paljon tai vähän kuin Vikingiä.
Erik Dahlbergsgatan oli hieman vastapäivään kaartuva pitkä esplanadi-puistokatu, vain korttelin verran Tessinin puiston länsipuolella, kohti pohjoista aina Lidingövägenille asti, jota seurasin koilliseen. Paljon rakennustyömaita (vuonna 2019). Seurasin lastenvaunujen työntäjiä kävelytietä pohjoiseen, käyttämäni kartan ulkopuolelle. Siellä oli useita "kaasukelloja", Helsingistäkin (Kampista ja Suvilahdesta) tuttuja kaasua säilöneitä pyöreitä punatiilisiä varastorakennuksia. Uudisrakennuksia myös. NORRA LÄNKEN -tietyömaa, Tukholman kehätien jatkaminen tunneleineen oli rakenteilla.
HJORTHAGEN. Päädyin Ropstenin T-bana-aseman lounaisen sisäänkäynnin maanalaiseen käytävään. Nousin hissillä Hjorthagenin kukkulaisen lähiön yläkaupunkiin. Sieltä itään etsin Kolargatanin, jossa on Lidingövägenin sulkemassa umpipäässä, Kolargatan 2:ssa, kolmikerroksinen punatiilitalo kokonaan Pelastusarmeijan kirpputorina:
MYRORNA. Kolmannessa kerroksessa oli myynnissä paljon erilaisia lautapelejä 99 kruunun hintoihin. Jerry Dumasin omistuksella varustettu kokoomateos "Sam's Serie" (55 kruunua), jossa 64 sivulla noin 240 parasta "Samin sarjan" sarjakuvakaistaletta vuosina 1961-63 ilmestyneistä kaikkiaan vain noin 500 stripistä. Dumas jatkoi yli 10 vuotta myöhemmin erikoista, sarjakuvien kliseillä tai kuvatehosteilla leikitellyttä Samin sarjaa tavanomaisena sarjakuvana nimellä "Sami ja Siilo" (he olivat sheriffi ja apulaissheriffi), joka oli mielestäni sanomalehti "Uuden Suomen" viimeisten vuosien paras sarjakuva, ohi jo väljähtyneen "Vihtorin ja Klaaran" (Vuorenkaiun nousukasperheen).
Lähdin kirpputorilta ulos klo 15:15, jolloin minulla oli vielä noin tunti aikaa ehtiä laivalle. Lidingövägenillä näin viittoja: Värtan 600 m, Värtan 400 m. Nousin kadulta portaita ylös pitkälle kävelysillalle, joka kulki satama-alueen ylitse. Kävin vielä katsomassa sillan länsipään kaupungin puolella, suomalaisten siirtolaisten monumentin puistossa.
******
Kävelin lopuksi pitkän kävelysillan itäkoilliseen Siljan terminaaliin, jonne ehdin klo 15:55. Maihinnousukortin automaattisen lukulaitteen jälkeen alkoi pitkä käytävä, joka haarautui kolmelle eri laivalle vieviksi sivukäytäviksi, Suomeen, Viroon tai Latviaan. Helsingin laivan portilla Siljan miesvirkailija vilkaisi matkakortteja, minun korttiani vain etäältä. Iso Muumipeikko ja yhtä suurikokoinen Pikkumyy (näkymättömät aikuiset nukketoppausten sisällä) ottivat laivan aulassa vastaan saapuvat matkustajat.
Käytyäni hytissäni 2029 nousin hissillä ylös ulkokannelle, josta klo 16:30-17:15 katselin maisemia, varsinkin aiemmin päivällä kävelemiäni rantateitä. Sataman laiturilla mies irrotti laivan touvit klo 16:45, jolloin laiva lähti liikkeelle. Pitkä rekka oli ajanut laivaan sisään vielä klo 16:35.
Serenaden TaxFree-myymälä oli valtavan kokoinen! Sinne pääsi Promenade-käytävältä portaita, yhden kerroksen alemmas. Winston Green, 200 tupakka 10 askin kartongissa, maksoi 37,50 euroa. Poistuin samoja portaita ylös kuin olin tullut alas. Näköalahissit olivat täynnä matkustajia! Istuin sohvalla käytävän maisemaikkunan äärellä. Jalkojani ilmeisesti väsytti päivän pitkä kävelylenkki.
Hyttini suihkussa kylmä ja kuuma vesi hieman vaihtelivat erikoisesti. Seuraavana aamuna katselin Helsingissä, miten kiinalaiset turistit järjestäytyivät Promenade-käytävällä ryhmäksi oppaansa perään. Opas kohotti kädessään viiriä korkealle, jotta lauma näki seurata häntä.
*******
Laivamatkat Siljalla Tukholmaan:
1976 Helsingistä Wellamo / paluu Svea Coronalla
1983 Helsingistä Finlandia / Silvia Regina (Sleep-in-laveri)
1985 PALUU Turkuun Svea Coronalla (kansipaikalla)
1987 Turusta Wellamo / Svea Corona paluu (hytittä)
1989 Turusta Wellamo / Svea Corona paluu (hytittä)
1998 Silja Europa h. 10759 / Silja Festival h. 6611
2003 Silja Serenade, hytti 9171 / hytti 2030 paluu
2019 Silja Serenade, sisähytti 2029 meno/paluu
2019 Silja Serenade, Promenade-hytti 9605 m/p
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti