Yövyin Espoon keskuksen Kiltakalliossa, josta kävelin Entressen kirjaston kautta Lommilaan, Ikean tavarataloon, klo 13:20. Ikean ilmaiseen bussiin nousi 10 asiakasta paluumatkalle Helsingin keskustaan, Kiasman eteen. Kävin Lidlissä ja Rikhardinkadun kirjastossa, josta kävelin Kasarmikatua ja toista Makasiinikaduista Etelärantaan ja Laivasillankadulle, Tähtitorninmäen alle, Eteläsataman Olympia-terminaaliin klo 15:20.
Siljan terminaalin kirjautumis-automaateille oli vain parin ihmisen jono. Olin varannut Silja Serenadelta 35 euroa maksaneen Promenade-hytin. Sellaisista minulle arvottiin 9. kannen sisähytti 9605. Odotin ulkona kiireisimpien matkustajien ensiruuhkan purkautumisen. Katselin ja laskin ulkopuolelta, että rampin lasiseinän takana kulki noin 60 ihmistä 3 minuutin jaksolla, joten Serenade-laiva oli täyttymässä noin 1200 matkustajan tuntivauhtia.
Siljan virkailija luki nopeasti käsiskannerilla maihinnousukorttini (niin kuin Helsingin bussien satunnainen lipuntarkastajakin tekee). Kukaan ei Siljalla katsonut passiani! (Vikingin terminaalissa oli vuosikausia verrattu lipun ja passin henkilötiedot! Ainakin siitä alkaen, kun terrotisti oli ajanut ihmisten päälle Drottninggatanilla.)
Olin aiemmin käynyt Tukholmassa 61 kertaa, joista 54 kertaa Viking Linen ja 8 kertaa Silja Linen laivoilla. Vuonna 1985 lähdin Turusta Vikingin Rosellalla, mutta palasin Turkuun Siljan Svea Coronalla, joten viidennen matkan tein sekä Vikingillä että Siljalla. Tämä oli 9. matka Siljan laivalla Tukholmaan ja 62. kaikilla laivoilla Tukholmaan.
Vein kantamukset hyttiini klo 15:40, mutta kiirehdin ulkokansille katsomaan maisemia, läheltä ja ylhäältä Tähtitorninmäkeä, Kaivopuistoa, Katajanokalta lähtevää Vikingin Gabriella-laivaa, Suomenlinnaa, Harmajan majakkaa. Kuuluttaja kertoi, että Serenadella matkusti tänä iltana 34 maan kansalaisia!
Laivan käytäviltä kuului lasten hälinää. Hyttini isosta sisäikkunasta näin pari kerrosta alemmaksi, laivan pitkittäissuunnassa keskeltä halkovalle kauppakujalle Promenade-käytävälle, joka näytti yleensä varsin hiljaiselta (huhtikuussa?). Joku toinen näkyi katselevan vastapäisestä Promenade-hytin ikkunasta. Hyttini oli laivan oikealla puolella, peräkolmanneksella etukeskellä.
Otin pari valokuvaa Nokia Lumia -kännykälläni, joka toimi puhelimenakin hytissäni: mainosviestejä tupsahti minulle ja saatoin lukea Ilta-Sanomia. Hytissä oli aluksi kylmä, mutta löysin säädettävän termostaatin.
Värivalot vaihtuivat illalla Promenadilla: punainen tai violetti tai sininen väritys. Ikkunastani näkyi ravintolaan Happy Lobster sekä risteilyn valokuvien myyntipaikka (oma valokuvaus kielletty siellä!). (Valokuvia sijoitettiin lehtien kansiin - lehden sai vaihtaakin!)
*
Aamulla 25. huhtikuuta 2019 Tukholmassa klo 9:45 menin ulkokannelle 7, kun en löytänyt heti Promenadelle? Kuusi muutakin jonotti ulkoilmassa uloskäynnin verholle, jossa luki "Pääsy kielletty!" Heti kun laskusilta oli kiinnitetty terminaalista laivalle, pääsimme me muutamat matkustajat ulkokannen laidalta kärkeen väljälle väylälle, kun vasta aivan ensimmäiset sisällä promenadella jonottavat astuivat ulos laivan kyljen kulkuaukosta!
Näin olin siis SATTUMALTA löytänyt pikakaistan maihin Silja Serenadelta! Paluumatkalla Helsingissä tästä tiedosta olisi hyötyä, koska silloin minulla olisi kiire mahdollisimman nopeasti raitiovaunulla ja junalla Malminkartanon asemalle, jossa odottaisi matkakumppanin auto matkalle Ouluun niin pian kuin suinkin. Nopea siitymiseni laivalta Tukholmaan oli vasta pelkkää harjoittelua!
Olin jo viidentenä terminaalin käytävässä, vain kahden nuoren tyttöparin perässä, mutta kiilasin ensimmäiseksi, koko laivalta purkautuvan matkustajajonon kärkeen. Edessäni oli enää tyhjä käytävä, kunnes mutkan jälkeen ensimmäisenä minua vastassa olikin yhteensä kuusi poliisia ja tullivirkailijaa! Vastaavaa en ollut kokenut, hieman samanlaista kuin olisin tupsahtanut ensimmäisenä maratonin juoksijana Olympiastadionin aukosta sisään!
Ei minua kuitenkaan kukaan pysäyttänyt. Tapani mukaa poikkesin laivalta Tukholmassa ilman mitään kantamuksia, ilman reppuja, matkalaukkuja tai kasseja! Ei muuta kuin vaatteet ylläni! (Vasta palatessani saatoin kuljettaa muovikassillisen tuomisia Tukholmasta, kirpputoreilta ja antikvariaateista.)
Siljan terminaalista (Värtahamnen) on rakennettu pitkä kävelysilta satama-alueen ja parin kadun (Södra Hamnvägen ja Tegeluddsvägen) yli lounaaseen kohti keskustaa tai Gärdetin metroasemalle. Finlandsparken-puistokin, jossa suomalaisten siirtolaisten muistomerkki, sekä sama Romanian romanikerjäläinen päivystämässä kuin viikko sitten!
Tarkoitukseni oli mennä pohjoiseen Ropstenin metroasemalle ja Lidingön sillalle, mutta tulin ensin turhaan kiertäneeksi kävellen lähes täyden ympyrän myötäpäivään, länsi, lounas, länsi, pohjoinen, itä, pohjoinen. Minun olisi kannattanut laskeutua kävelysillalta portaita katutasolle tien itäpuolelle ja jatkaa heti tietä pohjoiseen!
Kuljin nyt vähän unohtunutta, viimeksi vuosia sitten käyttämääni reittiä teollisuusalueen läpi ROPSTENIIN, jossa Tunnelbanan portit. Kuljin autotien yli itään ja luiskaa kävelysillalle, joka kulkee Lidingön junaradan viertä.
**
LIDINGÖ oli minulle päivän pääkohde. Lidingön saari tunnetaan eräänä Tukholman seudun varakkaiden veronmaksajien suosimana kuntana, jossa elää noin 48000 asukasta. Olin käynyt saarella vain vuonna 1987, jolloin minulla oli liikenteen päivälippu ja vaihdoin Ropstenin T-asemalle päättyneeltä punaiselta metrolinjalta Lidingön omalle raitiovaunulinjalle taikka "junalle".
Matala vanha silta yli Lilla Värtanin salmen on jaettu: junarata, pyörätie ja kävelytie. Autoliikenteelle on rakennettu uudempi silta. Alkupäässä oli kaarisillan kaartuvia rakenteita, sitten kävelijälle jännittävämmältä tuntuva pitkä suora matalakaiteinen siltaosuus meren yllä. Laskin kävelyni sillan yli kestäneen 12 minuuttia! Muutama muukin ylikävelijä.
MILLESGÅRDEN luki opastenuolissa kävelytien reunassa junaradan vieressä, niitä seuraten portaat ja ylämäkitie korkealle rinteeseen. Scandic FORESTA -hotelli tuli vastaani ensin, ja myös Lidingön ylellisen näköisiä pientaloja. Korkea rantatöyräs. Kuvanveistäjä Carl Millesin (1875-1955) kotimuseo Millesgården oli tiukasti aidattu. Linnoitus näkyi kulkutielle. Bussista astui juuri ulos vanha pariskunta, joka käveli museoon. Kello oli 11.
Jatkoin junaradan kulkusuuntaan etelään. Kiersin sitten vastapäivään saaren sisämaahan, koilliseen. Tulin Lidingön kunnan liikekeskustaan, jossa kauppakatuja, ravintoloita, Centrum, kaupungintalo, kerrostaloja, melko tavallisen tukholmalaisesti.
Kirkko, museo, ihmisiä kulki vilkkaasti sisälle kauppoihin. Sää oli aurinkoinen ja huhtikuuksi lämmin, kuljin Lidingössä takki käsivarrellani, jo Ropstenista alkaen.
Päädyin vastapäivään takaisin sillan korvaan. Pari tuntia oli jo kulunut Tukholman 6 tunnista ennen laivaan paluuta. Kävelin vielä uudelleen pitemmälle etelään, nyt alhaalla merenrannan tuntumassa, Millesgårdenin jyrkän kallioseinämän alapuolella. Katsoin saaren kai kolmannenkin junapysäkin, Baggeby? Raiteita oli yksi tai kaksi paria eri paikoissa. Junan odottajia ja odotuskatoksia. 2,5 tuntia mennyt.
Sillalla oli vähän pyöräilijöitä. Kävelin pyörätien vasenta reunaa, junaradan vierestä, jonkun rouvan perässä koko pitkän matkan. Navakka kylmä tuuli, minulla oli taas takki ylläni.
***
POHJOINEN DJURGÅRDEN. Kävelin Ropstenista pohjoiseen, minulle entuudestaan tuntemattomalle alueelle. Luonnonpuistoa, hiekkainen kävelytie, vuono, merenranta. pronssikautinen muinaishauta kukkulalla! Laidunnettua niittyä, asfaltoituja ajoväyliä, hevospolkuja, avomaastoa. Kaarsin vastapäivään länteen. Ylitin uudelleen pitkän kapean vuonon, Husarvikenin, takaisin etelään, vuonon länsipäässä. (Jos aikaa olisi ollut jäljellä enemmän, olisin voinut jatkaakin vielä uutta reittiä luoteeseen Brunsvikeniin, yliopiston alueelle, Luonnonhistoriallisen museoon tai kasvitieteelliseen puutarhaan.)
Tulin vanhojen kaasukellojen ympärille rakennetulle uudelle asuinalueelle. Sitten HJORTHAGENIN Tunnelbana-asemalle. Tulin samalle reitille kuin viikkoa aiemmin. Nousin nyt liukuportaita metroasemalta Artemisvägenille. Tie- ja pihatöitä oli tekeillä.
MYRORNA, Pelastusarmeijan iso kirpputori, Kolargatan 2, Hjorthagen, klo 14:30-15:30. Siistissä kokonaisessa punatiilitalossa, 2 tai 3 kerroksessa. Suomenkielinen turistiseurue kehui tavaroiden hyvää järjestystä. Luin kokoomateoksen kuuluisasta "Samin sarjakuvasta", Sam's Serie, jota Jerry Dumas piirsi pari vuotta 1960-luvun alussa. Vitsien aiheena mm. Neuvostoliiton johtajan Hrustshevin uhkailu ja kengänheitto. 4 strippiä sivulla. Sivuja 64. Myynnissä 2 kpl, joko 40 kruunua tai 55 kruunua: kalliimmassa omiste, Jerry Dumasin nimikirjoitus!
Hidastelin paluutani Siljan laivalle, kuljin edellisen viikon reittiäni samalle Serenadelle. Kävin vielä Siirtolaismonumentin Suomi-puistossa ja sitten kävelysiltoja Adiadne-hotellin pohjakerroksen läpäisevälle kulkuraitille. Tuplatornitalo, jonka länsipuoli toimistoja. Yövyin Ariadnessa vuonna 1998 Silja-risteilyllä.
****
Saavuin Siljan terminaaliin noin klo 16:05. Maihinnousukortin QR-koodia oli heilutettava lukulaitteelle portilla. Nopeaa, ei paljon jonoa, 5-6 matkustajaa ja yksi virkailija. Sitten eteeni tuli jännittävä valinta KOLMESTA käytävästä 3 eri laivaan: olinko menossa Tallinnaan vai Rigaan vai Helsingforsiin? Ennen pääsyä Silja Serenadeen oli näytettävä vielä virkailijalle maihinnousukorttia; minun korttini hän näki etäältä, mutta pyörällistä laukkua vetävä mies joutui kaivamaan omansa esiin.
SILJA-lattiamatto. Kaksi virkailijaa, nainen ja mies, seisoivat laivan aulassa tervehtimässä tulijoita. Nousin näköalahissillä saapumiskannelta 7 hyttikannelleni 9. Ulkokannelle 12 nousin kohta portaita, klo 16:45. Tällöin ramppikäytävä terminaalista laivalle oli jo tyhjä.
Katselin ulkokannelta salmen yli vastarannalle Millesgårdeniin. Sitten merireitillä Vikingin laiva näkyi kulkevan Siljan edellä ja Tallinnan laiva perässä. Lidingö näytti valtavan laajalta. Sieltä näkyi sekä tornitalolähiöitä että huviloita. Kylmä tuuli! Kävelin sisällä Promenaden läpi, viihdeorkesteri soitti. Laskeuduin 6. kannelle TaxFree-myymälään.
*****
Aamulla katselin ulkokannella 7 Serenaden saapumisen Helsinkiin. Laiva kiinnittyi laituriin. Olin ensimmäisenä ulkokannella pyrkimässä pois laivasta, mutta muitakin nopeimman reitin tietäviä tuli seurakseni. Ensin "Pääsy kielletty"-kylttinen ketju oli kiinnitetty Exit-aukolle, mutta laivamies poisti sen. Kaksi rouvaa ehti kiilata ohitseni ensimmäisiksi laivalta poistujiksi. Rouvat ja laivamies kiittelivät toisiaan sanoin puolin ja toisin. SISÄOVI laivan aulasta oli VIELÄ kiinni! Ulkokannelta pääsi tosiaan ensimmäisenä maihin!
Kello oli 10:35 ja ehdin hyvin raitiovaunuun 2 klo 10:42. Lasipalatsin pysäkillä olin 10:50 ja P-junassa rautatieasemalla ennen klo 10:58. Malminkartanon juna-asemalle saavuin 11:20. Vaalea pakettiauto täynnä myytäviä kirjoja odotti siellä ja ajoi pysähtymättä 7 tuntia klo 18:20 asti Kempeleen Zemppi-areenalle, kirjamessuille Oulun naapurikuntaan.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti