Muutamaa päivää ennen kuin korona-pandemia pysäytti laivaliikenteen kävin melkein viimeisellä Vikingin risteilyllä Tukholmassa talvella 2020.
Maaliskuun 9. päivänä 2020 kävelin Konalasta Katajanokalle. Poikkesin Kampin linja-autoasemalla, jossa Suutarin kierrätyskirjojen hyllystä löysin matkalukemiseksi saksankielisen dekkarin sekä pahvikansiollisen englanninkielisiä sanomalehtiä Karibian saarilta, mm. Arubasta. "Kino K 13" mainosti Katajanokalla ulkojulisteissa Chilen elokuvaviikkoa.
Olin lähes yksin Vikingin terminaalin ala- ja yläaulassa klo 16:45, kun ensin tulostin automaatilta maihinnousukorttini ja sitten läpäisin yläkerrassa passin- ja lipuntarkastuksen. Ramppikäytävän pitkällä liukuhihnalla jumiuduin ainoan peräkärryllisen matkustajan taakse, kunnes ohitin. Harvoin olin liukuhihnaa käyttänyt, kun se oli usein ruuhkainen ja hidas, jollei voinut itse kävellä sitä pitkin.
Gabriella-aluksella istuin ikkunallisella käytävällä merinäkymien äärellä klo 17:40-18:50. Aiemmilla matkoilla istuuduin arkadille harvoin ja lyhyesti, kun tuolit olivat hyvin varattuja, joskin ihmiset vaihtuivat tiuhaan. Nyt olin yksin neljän pöydän ja 16 tuolin keskellä! Tuntui kuin 2/3 laivamatkustajista olisi puuttunut, en ollut ennen kulkenut yhtä tyhjällä Ruotsinlaivalla.
Toisen pöydän ääreen tuli mies kannettavan tietokoneen kanssa. Kuulin hänen läppäristään tuoreet TV-uutiset. Kirjoittelin itse tekstiviestejä älypuhelimella.
Kannella 10 esitettävien elokuvien julistemainokset olivat samat kuin Mariella-laivalla 2 viikkoa aiemmin: "Spies" ja "StarWars". Club Mar kannella 8, esiintyjänä Marita Taavitsainen. Ulkona ikkunan takana meri pimeni, näkyi enää rannikon valoja ja vastaan tuleva laiva.
Sisähyttini B4 oli n:o 5813, oikean sivun käytävän ja perimmäisen poikkikäytävän kulmassa. Maksoin 68:nnesta matkastani Tukholmaan vain 3,70 euroa, koska sain vähentää 128 "venettä" (eli 130 senttiä bonuspisteitä) 5 euron weikoishinnasta, joka oli Viking Clubin lahjatarjous maaliskuussa syntyneille.
*
TUKHOLMA 10.3.2020. Aamulla kävelin ulos laivalta klo 10:10. Terminaalin portaissa oli harvinaisen vähäinen ruuhka! Ulkona ei Slussenille kävelijöiden jonoa erottunut lainkaan. Maa oli märkä, välillä satoi vähän vettä, minulla oli Saiturin Pörssin 5 euron sateenvarjo.
Slussenin työmaan tilapäisen puurakenteisen kävelysillan hissiin astuin kuudenneksi ja viimeiseksi. Slussenin Tunnelbana-aseman kaksi sisäänkäyntiä olivat hyvin pelkistetyt. Metro-lehteä ei ollut jaossa, petyin. Ehkä mainoksilla rahoitetun uutispäivälehden julkaiseminen oli jo lopetettu minun tietämättäni? Suomessa korona-pandemia oli viimeinen isku, joka tappoi Metro-lehden. Muutenkin lähes kaikki matkustajat olivat alkaneet tuijottaa vain kukin omaa älypuhelintaan.vahdit
Veräjävahdit suojatiellä Gamlastaniin, ei liikennevaloja. Österlånggatanilta lähtien pujottelin viistosti vanhan kaupungin halki, Saksalaisen kirkon kautta Suurtorille ja ohi Ritarihuoneen (hollantilaista barokkia 1641-74) sillalle Norrmalmille.
**
Sergelin torilla Kulturbiblioteket avautui klo 11, ehdin odottaa 1 minuutin. Käväisin ensin infotoimistossa, lattiaan kuvatun kaupungin pienoismallin päällä. Infoa tyrkytettiin, mm. "Naisten päivä" 8.3. yläkerrassa.
Vesisateen johdosta vietin puolitoista tuntia sisällä Serieteketissä. Luin Lee Falkin (1911-99) "Taika-Jimin" kuusi ensimmäistä viikottain jatkuvien sunnuntai-sarjakuvien tarinaa väreissä noin vuodelta 1937. "Murhaajien valtakunta" tuhottiin. Lilliputit, Sirkus, Robotti, Tyranni maanviljelijäksi, aiheina.
Päivän pääkohteeni oli Nordiska Museet, joka muuttuisi ilmaiseksi vasta klo 13, mutta vain talvikauden tiistai-päivisin klo 17 asti. Vuosiin en ollut ehtinyt oikeaan aikaan. Olin 40 vuotta aiemmin käynyt maksaen upeassa "Matkustus Ruotsissa" -näyttelyssä.
Hyvissä ajoin jo museon lähelle Djurgårdenin saarelle saapuneena kulutin aikaa viereisellä vanhalla hautausmaalla Galärkyrkodårdet, jossa oli myös Estonian uppoamisen muistomerkki, johon oli kaiverrettu kaikkien hukkuneiden nimet, muutama suomalainenkin nimi.
***
NORDISKA MUSEET. Kaksi espanjalaista tyttöä käveli kanssani museota kohti etelästä ja pari-kolme ihmistä lähestyi sisäänkäyntiä pohjoisesta. En nähnyt esillä missään tietoa museon ilmaisuudesta, mutta olin lukenut siitä internetissä. Museon pääkerros oli toinen kerros, johon noustiin portaita ulkona. (Ensimmäinen kerros oli kellarimaisen vaatimattomasti aivan maan tasalla, siellä oli museokauppa).
Pääkerroksen eteisaulassa istui kaksi kassarouvaa kaksin puolin keskeistä pömpeliä, jonka ohi oli kuljettava. Kysyin englanniksi ilmaisuudesta? - Kaikki muu oli maksutonta, paitsi erikoisnäyttely "Jää sulaa", joka oli kätketty kuin suuren teltan peittoon keskelle pääkerroksen keskilattiaa, jonka avaraa ilmatilaa ylemmät kerrokset kiersivät ympäri parvina (mutta niiltä ei kangaspeiton vuoksi pystynyt kurkkimaan Jää-näyttelyä yläpuolelta).
Stora Hallen, suuri Kustaa Vaasan patsas. Koteloitu Arktis-näyttely. Oikealla avoin halli - valopiha. Itäpuolella 1940-luvun "lägenhet", 55-neliöinen kaupunkiasunto. Miten tilaan mahtui 2 huonetta ja keittiö, eteishalli, pikkuinen kylpyhuone (perällä amme, sen edessä vasemmalla lavuaari, keskellä kulkutila ja ovi, oikealla wc-pytty). Lisäksi pieni ulkoparveke. Sisustuksena pari hyllyllistä kirjoja, noin 1,5 hyllymetriä. Radio ja jääkaappi. Näyttelyssä vieressä Leikkitupa. Lännessä kahvila-ravintola.
Pohjoispäästä nousivat portaat 3. kerrokseen. Näyttelyitä; 1) kirjailija August Strindberg, hänen maalauksiaan ja asuntonsa "Blå Tornet" (joka on myös nähtävissä kirjailijan kotimuseona oikealla paikallaan Vasastanissa). 2) Brittiläistä muotia. 3) Koruja. 4) Nukkekoteja, Märklin-junaradat, Meccano -rakentelu-palikat ja muut lelut. 5) Bernhard. 6) Katettu ruokapöytä. 7) Traditiot.
Neljäs kerros: 1) Folkkarit. 2) Koti ja sisustus. 3) Småting. 4) Sapmi - saamelaiset. Kello 14:20 laskeuduin ensimmäiseen kerrokseen maan tasalle, jossa museokauppa, mutta ei minusta kiinnostava. Poistuin sieltä suoraan ulko-ovesta klo 14:25.
****
Kävelin Hamngatania keskikaupungin poikki länteen, juna- ja linja-autoasemille, joilta sain esitteitä, mutta en ilmaisia sanomalehtiä, kuten usein jaossa ollutta Svenska Dagbladetia tai aina ilmaista Metro-lehteä. Kävelin Stora Nygatania vanhankaupungin halki. Saavuin Vikingin terminaaliin klo 15:58 ja olin yläkerrassa ainoa, joka käveli Gabriellalle, kun taas Cinderellan risteilylle oli pientä jonoa.
Talvikenkäni olivat kastuneet sadepäivänä märiksi. Kuivattelin niitä hytissä työntäen jo luetut Helsingin Uutisten sivut kenkien sisään. Laivan TaxFree-kauppa oli seuraavana aamuna klo 9:30 väljempi kuin koskaan ennen! Vähän asiakkaita. Ihmisiä pelotti matkustamasta maailmalla leviävä kauhea kulkutauti. Vihreä Menthol-tupakka näytti loppuneen tai poistuneen Gabriellan tuotevalikoimasta.
Pieni poistumisruuhka melko tyhjästäkin laivasta klo 10:10 Helsingissä. Maissa termnaalin käytävällä ensimmäinen huumekoira nuoli oikean käteni selkäpuolta, eikä saanut kyllikseen, vaan halusi seurata mukanani nuollen vielä lisää oikeaa kättäni. Koiran ohjaaja naureskeli. Toinen huumekoira vähän edempänä ei yhtään välittänyt minusta. Ulkona Helsingissä satoi vettä.
Gabriella ehti tehdä enää pari-kolme risteilyä Helsingistä Tukholmaan, ennen kuin laivaliikenne keskeytettiin seuraavalla viikolla, korona-pandemian vuoksi, maaliskuussa 2020. Seuraavana vuonna 2021 laivalla vain kaksi kertaa Ahvenenmaalla.
*****
Laivamatkani Tukholmaan (tämä 68. kerta 70:stä)
1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996,
2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010,
8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016,
7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020!
(myöhemmin: 2022, 2023).
Tukholmassa 70+18= 88 päivänä, 26 vuotena 48:stä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti