837. Muumi Nootti Poliisimuseo 2025

Kävin lauantaina 17.5.2025 Tampereella kolmessa museossa ensimmäistä kertaa.

1) MUUMIMUSEO. 

Istuskelin penkillä Yliopistonkadulla Tampere-talon länsipuolella odotellen museon avautumista klo 10. Muutamia ihmisiä kulki ulkoa taloon jo viittä vaille. Itse tulin "Courtyard by Marriott Tampere City" -hotellin suunnasta sisäänkäynnille esteettömästi kapuamatta ulkoportaita. 11-kerroksisesta 227 huoneen hotellista oli rakennettu sisäkäytäväkin Tampere-talon aulaan.

Lipunmyyntitiski oli vasemmalla, aulakäytävän pohjoisreunalla. Käytin Museokorttiani. "Takin voi jättää lokerikkoon, joka on oikealla edempänä". Sellainen löytyi matkan päästä. Kaapeissa oli pin-koodi-lukitus. "Valitse numerosarja. Älä käytä kännykkää lukitukseen". En ymmärrä. Tai en uskalla lukita kaappia, jota en löytäisi tai muistaisi enää koodia. Siirsin kännykän housun taskuun ja jätin takin typötyhjään naulakkoon toivoen ettei kukaan viitsi viedä, taikka tyhjentää taskuja. Reppua saati muita kantamuksia minulla ei ollut.

Seurailin Muumimuseon kuvitettuja lasiseiniä etsien ovea. Käytävän puolelle oli rakennettu valokuvauspaikka Muumien vieraille. Hieman huomaamaton ovi löytyi. Yllättäen sillä oli nainen taikka Hemuli tarkastamassa paperilipun. Olin ymmärtänyt, että lipun koodi näytettäisiin automaatille, joka avaisi oven. Pari vuotta sitten olin ohittanut sellaisen oven käydessäni Tampereen Kirjamessuilla.

*

Museosali oli pimeähkö. Ehkä hämärä loi satu-tunnelmaa. Pienoismallit hehkuivat valaistuina lasivitriineistä. Tullessani salissa oli jo useita ihmisiä! Olivatko he ostaneet lippunsa jo ennen kello kymmentä ja päässeet tasalta sisään? Lisää lapsiperheitä tuli koko ajan ensimmäisen puolituntisen aikana, tai kolmen vartin, jonka itse olin näkemässä. Muumikirjojen kannet oli suurennettu oven korkuisiksi julisteiksi.

Kaksi portaikkoa (ja myös hissi) veivät kellarikerrokseen, jossa oli vaihtuvana näyttelynä esillä taiteilija Tove Janssonin elämä ja maalaukset. Pari kuvanveistäjä-isä Viktor Janssonin alastonpatsasta nuoresta tyttärestään esiteltiin. Valokuvissa "Tuutikki" ei näyttnyt 162-senttistä Tovea pitemmältä, vaikka olin kuvitellut hänet paljon suuremmaksi, rotevaksi kuvanveistäjäksi? Esillä oli paljon Tuulikki Pietilän työvälineitä, joilla hän oli vaikkapa kaivertanut puuta tai muovaillut ja rakentanut fyysisti esineitä.

Vanhat filmit ovat mielestäni aina viihdyttävimpiä museoissa, konkreettisten esineiden vahvistaessa ja todistamassa elokuvan sanomaa! Lisäksi museossa sai valita kuunneltavakseen näyttelijöiden komeasti ääneen lukemia satuja tai kertomuksia Muumikirjoista. Kyllä lapset taisivat viihtyä ja iloita ja silmät pyöreinä ihmetellä Muumimaailman pienoismalleja. Itse en ollut kovin innostunut. Minulle riitti hyvin 45 minuutin vierailu.

**

Olin käynyt Muumilaaksossa 1980-luvun lopulla, kun museo sijaitsi 25 vuotta (1987-2012) Tampereen pääkirjaston Metson kellarissa. Museokortin synnyttyä vuonna 2015 olin kerran pyrkinyt Tampereen Taidemuseon kellarissa (vuosina 2013-2016) majailleeseen Muumimuseoon, mutta en ollut rekisteröinyt pääsylippuani kuin Taidemuseoon (koska Muumimuseon tiski vieressä oli ollut tyhjä), jolloin vartija-Hemuli kellrissa käännytti minut takaisin yläkertaan hakemaan lippua, enkä palannut - kymmeneen vuoteen.

***

2) NOOTTI. 

Museo Nootti, Suomen idänsuhteiden museo alkaen 15.2.2025, entisen Lenin-museon (1946-2024) tiloissa Tampereen Työväentalon 2½ -kerroksessa: salissa, jossa Stalin tapasi Leninin joulukuussa 1905.

En ollut koskaan käynyt Tampereen Työväentalossa. Lenin-museon kokoelmat olivat kuitenkin olleet välillä evakossa (ilmaisessa) Werstas-työväenmuseossa, jossa olin niitä nähnyt.

Hämeenpuiston länsilaidalla, Satamakadun ja Hallituskadun välisessä korttelissa, avasin Työväentalon alaoven isoon porrashalliin. Talossa toimi edelleen Työväenteatterin vanha "ohjaaja Eino Salmelaisen näyttämö", vaikka Työväenteatterille oli rakennettu omakin talo eteläpuolelle heti seinänviereen.

Autiot avarat kellertävät sisätilat. Suuria suljettuja ruskeita ovia. Joku yksittäinen ihminen käveli vastaan. Museon osoite oli: portaita 2½ kerrokseen. Kerrokset olivat korkeita ja suorat porrasosuudet vahtoivat suuntaa vuorotellen pohjoiseen ja etelään.

Kavuttuani kyllikseni luulin jo olevani kyllin korkealla, mutta ovissa ei lukenut mitään muuseosta. Vieläkö kerros ylöspäin? Kuuluiko ylempää ihmisääniä? Pääsin vihdoin Nootti-museon appo-avoimena kutsuvalle oviaukolle. Oven pielessä portaikon puolella oli valikoima museoiden esitteitä, joita katselin ensiksi, ja aioin ottaa mukaani poistuessani.

****

Kassatiskin takana istuskeli hyvin pitkätukkainen hippi kavereineen, poikia molemmat, ja he keskustelivat vilkaasti keskenään aikansa kuluksi, varmaan selaillen myös internetiä. Voisin kuvitella museon työllistävän siviliipalvelusmiehiä.

Maksoin Museokortillani ja sain kuitiksi paperisen pääsylipun. "Kannattaa aloittaa kierros oikealta. Siellä on myös naulakko." En käyttänyt naulakkoa, minulla ei ollut kantamuksia, paitsi päällystakki. Museotilat näyttivät rennon rouheilta, isoa kestävää tavaraa lujasti kiinni paikoillaan, eikä herkän hienoja taideteoksia.

Kiersin vastapäivään, ei ollut iso museo, pienet tilat oli vain jaoteltu sermeillä sokkeloksi moneen osaan, niin että saatiin runsaasti seinätilaa taustaksi ja monta mutkaa matkaan. Neuvostoliittolaisia propagandajulisteita paksusti voivista kolhoosityöläisistä viljavilla pelloilla. Vastakohtana GULAG -vankileirin pienoismalli, jossa kurjia parakkeja lumisessa pakkas-helvetissä.

Karkeamuotoista venäläistä teknistä laitteistoa, vaikkapa vakoilijan pieni kamera ja muita salaisia apuvälineitä. Toisaalta Neuvostoliitosta Suomeen tuotuja lahjoja.

Neuvosto-vakoilusta esimerkkeinä ihan nimillä ja valokuvilla Kemiran hymyileva informaatikko Eila Helin, joka luovutti salaisuuksia venäläiselle rakastajalleen. Hunaja-ansa! Toisaalta turistireissujen matkanjärjestäjä, joka vei vakoilijoita Neuvostoliitton. Pronssinen Leninin patsas! Sellaisia poliitikot halusivat pystyttää kaupunkilaisten iloksi kaikkialle, Helsinkiinkin ehdotettiin.

Kirkkonummen venäjänkielinen portti vuodelta 1956, jolloin Suomi sai Porkkalan takaisin. Valokuvia kuuluisista ulkomaalaisista kommunisti-vierailijoista Lenin-museossa! Nuorena kuollut pikku kosmonautti Juri Gagarin kirjoittamassa nimeään vieraskirjaan, maireita ihailijoita ympärillään. Heränneissä vasemmistoperheissä annettiin toiveikkaasti Juri-etunimiä pojille, jotta näistä tulisi etuoikeutettuja tulevassa venäläistyneessä Neuvosto-Suomessa. Juri Aaltonen, Juri Saarikoski, Jauri Varvikko jne.

*****

Valtava värillinen (väritettykö?) valokuva-suurennos Nootti-museolle nimen antaneesta tapahtumasta: Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen, Max Jakobson ja Rafael Seppälä HAVAIJILLA vuonna 1961 lukemassa Neuvostoliiton Suomelle lähettämää NOOTTIA. Miehet istuvat polvet ristissä, pitkät jalat paljaina lyhyissä shortseissa. Vain Urholla ja Ahdilla ovat varpaat paljaina sandaaleissa, kummallakin hulppea LEI-kukkaseppele kaulassa ja panamahattu vasemmassa kädessä. (Matkiko AK UK:ta?)

Museovieraille on annettu mahdollisuus valokuvata itsensä istumaan tuolille mukaan kuvaan, (vaikka rakkaaksi Lenitaksi?). Rekvisiitaksi on varattu ainakin käteen tai päähän aseteltavaksi panamapalmun lehtiliuskoista tai ecuadorilaisesta oljesta punottuja lierihattuja eli Panamahattuja.

******

Kiinnostavana filmiesityksenä oli kolmen suomalaisen opiskelijapojan kuvaama kaitafilmi Prahasta ja Tshekkoslovakiasta elokuussa 1968, juuri neuvostoliittolaisten sotajoukkojen yllättäen miehittäessä maan 21.8.1968 alkaen, kukistaakseen "Prahan kevään" vapauden liekin.

Ääniselostus museon ideasta ja kokoelmista toistui nauhalta pienin väliajoin. Se oli minusta hyvä idea. Mutta toistostakaan huolimatta eivät sanat jääneet mieleeni kerrottaviksi! Kunpa olisin ehtinyt olla paikalla klo 13-14 välisenä aikana, jolloin museossa on ilmainen opastus. Toivottavasti ensi kerralla.

Kun kirjoitan museokäynnistäni viikkojen tai kuukauden perästä on yllättävän vaikeaa muistaa lukemattomia näkemiään yksityiskohtia tai kuvata niitä luotettavasti sanalliseti. Päässä pyörii hämäriä mielikuvia. En viitsinyt ottaa valokuvia. Museoissa pitäisi käydä uudelleen sulattaakseen sisällöstä enemmän.

Viivyin Nootti-museossa tunnin verran klo 11:20-12:20 lauantaina 17.5.2025. Muita vierailijoita oli muutama. Joku pariskunta tai kaverukset saattoivat kiertää museon paljon nopeammin kuin minä. Vaihtuvasti joku muukin ihminen minun lisäkseni taisi kaiken aikaa olla, heistä pisimpään melko huolellisesti kokoelmia tutkinut keski-ikäinen nainen.

******

3) POLIISIMUSEO

Sijaitsee Tampereen Hervannassa, Poliisiammattikorkeakoulun viereisessä rakennuksessa. Talon ensimmäinen kerros oli lasiseinäinen, yhtä näyteikkunoiden sarjaa. Lasiovesta pääsi sisään. Infotiskin virkailija tervehti tulijaa. Pääsymaksua ei ollut.

Heti ovensuussa oli jaossa esitteitä: "Hae poliisiksi!" Vierailijoita oli paljon, erityisesti lapsiperheitä, lauantaina 17.5.2025 kello 14:45-15:45.

Ensimmäiseksi tulin isoon saliin, jossa oli komea rivistö erilaisia poliisiautoja. Suosituin oli Mustamaija, jonka ovet olivat auki ja peräkoppiin sai vapaasti mennä istumaan laitapenkille kuvittelemaan kyytiä poliisasemalle. Jonoa ei varsinaisesti ollut, mutta teinityttöpari oli kytännyt milloin lapsiperhe lähtee ja he pääsevät vuorostaan. En viitsinyt kiilata mihinkään väliin.

Lapsivieraita varten oli varattu virkamerkkejä ja pieniä poliisin pukuja, joihin he saivat sonnustautua. Pikkupojat istuivat mieluusti Mustanmaijan ohjaamossakin. Autojen jatkoksi oli poliisin moottoripyörä ja poliisin moottorikelkka.

Museon lattiaan oli merkitty kulkureitti, jonka varrella oli 30-40 numeroitua rastia, erilaisia vitriinejä tai lavastuksia poliisin työstä. Vaikkapa kuulusteluhuone. Rikostutkijoiden laboratorio! Historiallisia kuvauksia mm. entisajan nimismiehistä. Tietoruuduilta sai valita haluamansa kolmesta eri tarinasta - jos ei ehtinyt lukea niitä kaikkia.

*******

Isien suosikki oli vitriini, jossa oli poliisien käsiaseita, kuten Glock pistooli. Pojat mankuivat jo eteenpäin, kun isät liimautuivat ihailemaan konepistoolia tai etälamautinta.

Lapsille oli paperilla tehtävälistoja, joita he suorittivat. Heidän piti löytää erilaisia yksityiskohtia. Vanhemmat joskus opastivat lapsia mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Filmiesitys poliisiauton ajomatkasta Tampereella oli hieman pitkäveteinen. Toisaalta ajettiin syrjäkylillä maaseudulla, jossa ei ollut helsinkiläiselle mitään tuttua. Välillä ajettiin liiankin tutusti keskustassa. Joitakin lyhytfilmin pätkiä ajeluista heijastettiin myös katonrajaan ikkunoiden yläpuolelle.

Viihtyisä museo, mutta ehkäpä parhaimmillaan omien tai tuttujen innostuneiden lasten kanssa, kuten lautapelien pelaaminenkin on. Olin odottanut jotakin kuivempaa ja aikuisempaa esitystä, kuten Rikosmuseossa kai on, karuin esimerkein todellisista rikoksista.

********

Opin museossa 1960-luvun Suomea ("Kekkoslovakiaa") kuvaavan tarinan: Joskus vuonna 1967 koko kansan tuntema radio- ja televisio-juontaja "TARVA" eli Niilo Tarvajärvi (entinen ammattiupseeri, toimittaja, kansanedustaja, Joulupukinmaan perustaja) järjesti tempauksen hankkia rahankeräyksellä poliisille lisää virka-autoja. Muistan televisiolähetyksen, jossa uusia poliisiautoja ajoi Helsingin Senaatintorille kymmenittäin, yli 50?

Poliisiautot saatiin vapautettua autoverosta, mutta vasemmistolaisen ministerin vaatimuksesta vain sillä EHDOLLA, että suuren osan autoista piti olla NEUVOSTOLIITTOLAISIA, ja NIIDEN autojen piti näkyä televisiossa ja lehtikuvissa ETURIVISSÄ! Niin oli sitten pakko tehdä! Mutta seuraavalla viikolla poliisi palautti kaikki venäläiset autot maahantuojalle ja niiden tilalle vaihdettiin kelvollisia länsiautoja!

.

836. Tampereen Kirjafestari 2025

Tampereen Hakametsän jäähallissa järjestettiin uusi Kirjafestivaali toukokuun viikonloppuna. Vantaalainen antikvaari valikoi perjantai-aamuna Nummelan varastostaan 54 banaanilaatikollista käytettyjä painotuotteita ja kuljetti ne Tampereelle iltapäiväksi 16.5.2025.

Kirjamessujen käyttöön oli varattu yläkatsomoiden alta koko jäähallin ympäri kiertävä lämpiö tai eteishalli. Lauantain ja sunnuntain asiakkaiden saapumista varten olivat lasiseinäiset ovirivit tuulikaappeineen pohjos- ja eteläsivuilta, mutta kirjamyyjät saivat perjantaina tuoda pöytänsä ja tavaransa osastoilleen suoraan lähimmistä isoista umpinaisista tavaraovista.

Antikvaari pystytti Lundia-hyllyjään ja täytti kirjoilla myös 7 pöytää kello 14-18. Osasto oli käytävän syvennyksessä, joka oli kiekkopelien aikaan leveä portti jäähallin katsomoon, puolivälin korkeudelle.

Nyt luistelukenttä kiilsi alhaalla tyhjänä heijastaen vain kattovalaistusta. Penkkirivit olivat tumman pimeitä ja tyhjiä. Vahtimestari kävi vetäisemässä verhot kiinni kirjahyllyn takana, ettei areenalle olisi näköyhteyttä. Verhomuovikankaisiin oli painettu jättikokoisia mainoksia.

Kello 18 jälkeen ajoimme naapuri-kaupunginosaan Kissanmaalle, ensin maahanmuuttajan Kebab-pizzeriaan, sitten Susitielle AirBnb-majoitukseen. Huoneisto-kolmiossa oli yksi tilava vierashuone ja talon erittäin puhelias emäntä asui itse muissa huoneissa.

*

Lauantaina kiersin Tampereen sellaisia kaupunginosia, joissa en ollut ennen käynyt. Lähdin Jäähallilta Hervannan Valtaväylän länsipuolelle. Pelikatu, Jäähallinkaari, Sammonkadun ja Rieväkadun mutka, jossa Hervannan Raitiotie teki 90 asteen mutkan. Paljon oli pystytetty isoja kerrostaloja, uutta 2000-luvun arkkitehtuuria, en tiedä oliko jotakin purettu pois.

Rakennustyömaita Sarvijaakontielläkin. Lähdin tieltä kävelypolulle, joka nousi etelään metsään Kalevantien harjulle. Mutkaisia metsäpolkuja tuntee kulkeneensa pitkän matkan, vaikka kartalla ei ole edennyt paljonkaan.

**

KALEVANKANKAAN HAUTAUSMAA oli harjulla Kalevantien yläpuolella. Kuljin Siunauskappelin kautta länteen Hautausmaankadun Pääportille, jossa oli postilaatikossa saatavilla hautausmaan karttoja. Vasta pari ihmistä kulki hautausmaalla lauantai-aamuna.

SORSAPUISTOON laskeuduin alas luoteeseen. Puistossa pystytettiin telttoja jotakin tapahtumaa varten. Kiersin Sorsalammen vastapäivään. Lapsiperheen pienintä nostettiin, jotta hän sai vuorollaan painaa liikennevalon nappia. Lapset Olavi 4-v, ja sisko 2-v juoksivat kilpaa jäätelökioskille, joka oli vielä kiinni. Kaniinien häkeissä ei näkynyt asukkaita. Ihmisiä melko paljon, joku teki voimistelu-harjoituksia tyhjällä laudoitetulla rantaterassilla.

***

Jouduin istuskelemaan puoli tuntia odotellen MUUMIMUSEON avautumista Tampere-talossa. Taloon kytkeytyi sisäkäytävällä 11-kerroksinen hotelli "Courtyard by Marriott Tampere City", jonka edessä seisoi tutun näköinen P.Tyllilä Liikenne Oy:n tilausajobussi tavarasäiliöt avoinna, sisällä matkalaukkuja. Tyllilän Surisaariston ja Soukan linjoilla ajoin vuodesta 1968 alkaen Espoon Kaitamäkeen. Olin juuri muutama päivä aiemmin miettinyt, onko yhtiötä enää?

Viivyin Tampere-talossa 45 minuuttia. Ulos tullessani rokki raikui Sorsapuistossa. Kävelin Yliopistonkatua etelään ja Kalevantietä länteen. Pääradan ylittävän Sorin sillan kulmalle oli rakennettu paikallinen pilvenpiirtäjä. Eksoottinen Ortodoksikirkko oli muistikuvaa isompi. Kävelin Sorinaukion poikki Koskikeskukseen.

Tarkoitukseni oli ohittaa Niagara-elokuvateatteri, jos sitä vielä oli, mutta päädyin rullaportailta väärää käytävää ulos Vuolteen torille. Ylitin kävelysiltaa Tammerkosken ja ohitin vilkkaan Laukontorin. Satamakatua länteen Hämeenpuiston leveälle Esplanadille.

****

KANSAINVÄLISET MARKKINAT olivat vallanneet koko puiston! Puistokäytävä etelästä pohjoiseen oli ahdas ihmistungoksessa, kun molemmilla puolilla oli myyntitelttojen rivistö. Erehdyin menemään sekaan tungeksimaan hitaasti tai pujottelemaan aukoista ostajien välissä. En viihtynyt. Hallituskadulta pääsin läniselle jalkakäytävälle.

TYÖVÄENTALO oli vierailukohteeni. Vieressä oli uudempi Työväenteatterin rakennus, mutta vanhassa talossa vielä Eino Salmelaisen näyttämö. Tutustuin tunnin NOOTTI-museoon noin klo 11:20-12:20. Palasin Satamakatua Laukontorille, josta Hopealinjan ja Viikinsaaren laivat lähtevät etelään Pyhäjärvelle.

RATINAN SUVANNON ylitin kävelysiltaa etelään. Olin ennenkin kulkenut, mutten liian usein. Kiersin puistossa Stadionin länsipään. Ylitin Tampereen Valtatien - Voimakadulle etelään. Jatkoin Viinikanlahden rantapolkua Viinikanojan ylittävälle pienelle puusillalle. Puistossa tehtiin kaivuutöita, osa poluista oli suljettu. Pyöräilijät ja kävelijät ohjattiin aidatulle reitille. Olin kulkenut reittiä parempina päivinä.

*****

NEKALANTIETÄ kauas kaakkoon oli tavoitteeni. Ensin piti löytää työmaan ohi mahdollisuus ylittää Hatanpään valtatie. Sitten Jokikatua itään, Viinikanojan varressa. Viinikanoja jakoi Tampereen valtatien puoliksi etelä- ja pohjoispuolilleen. Sitten monen tien risteys, useita liikennevaloja. Lempääläntie, Viinikankatu ja Nekalantie.

VIINIKAN kauniit puutalokorttelit ohitin: Kurjentaival, Lampitie, Viinikanpuisto (puistokatu ja lampipuisto). Kaksikerroksisia puutaloja, joissa 3-4 porraskäytävää. Kävelytiellä oli menossa jokin pitkänmatkan juoksukilpailu, reitin mutkia oli merkitty opasstein, varrella oli valvojia, useita juoksijoita pyyhälsi harvakseen.

IIDESJÄRVI oli kartassa Nekalantien pohjoispuolella, mutta sitä harvoin näkyi luonnonpuiston, niityn tai joutomaan takaa. Säästääkseni aikaa en malttanut ylittää tietä ja käydä katsomassa pääsisinkö Iidesjärven rantaan.

******

MUOTIALA. Kartan mukaan osasin oikopolulle kohti Steiner-koulua, sitten etelään Muotialaan. Ylitettyäni Vihiojan ylitin oikaista Oraskujalle, josta olisin jatkanut suoraan kaakkoon Korkinmäentietä. Eksyin kuitenkin useiden talojen pihaan, josta en löytänyt Oraskujalle. Palasin kävelytielle ja kiersin Hallilantien kautta Korkinmäkeen.

Korkinmäentie päättyi kaakossa Suutalanraittiin, jonka varrelta lähti kävelysilta etelään yli moottoritien E63 eli 9-tien, joka idässä alitti Hervannan valtaväylän. Moottoritie-risteyksen ajorampit muodostivat rusetti-kuvion. HALLILAA sivuava kävelytieni alitti ensin Hervannan raitiotiesillan ja jatkui sitten tunnelissa Hervannan valtaväylän alitse itään LUKONMÄEN puolelle.

Pyöräily- ja kävelytie Turdon raitti seurasi Hervannan valtaväylää etelään kohti Hervantaa. Sivupolkuja erkani Lukonmäkeen, jonka jälkeen idässä avautui hämmästyttävän syvä hautavajoama tai laakso, jossa ovat "Hervannan rinteet".

*******

HERVANTA kohosi eteeni mahtavina kerrostaloina. Karttani opastamana käännyin itään Hepolamminkadulle ja heti kohta etelään Tieteenkadulle. Ilman karttaa olisin harhaillut epätietoisena tietöiden keskellä.

POLIISIAMMATTIKORKEAKOULU kohosi Vaajakadun ja pysäköintialueen takana. Oikealla lännempänä oli POLIISIMUSEO, jossa vietin tunnin klo 14:45-15:45. Kävelymatkani Hämeenpuistosta Hervontaan oli kestänyt odotuksiani kauemmin, lähes 2½ tuntia, joten varasin aikaa myös paluumatkaan Hakametsän jäähallille.

********

Poistuin Hervannasta eri reittiä kuin olin tullut, aluksi Tietoraittia koilliseen ja Hepolamminkadun yli. Pitkä Turtolankatu laskeutui syvään Hervannan rinteiden laaksoon, jatkuen sitten Lukonmäen lähiön läpi viialaan, ylittäen moottoritie E63:n eli 9-tien ja Vihiojan.

VIIALAN kylässä Tampereella asui suurimman osan elämästään menestyskirjailija, rakennusmestari Kalle Päätalo (1919-2000), tiesin luettuani hänen 26-osaisen Iijoki-sarjansa tiiliskiviromaanit. Hain kartastani kuuluisan osoitteen Kirvestie 22.

Menin ensin kävelytietä Vihiojan pohjoispuolella Viialantielle. Käännyin itään Vasaratielle ja etelään Poratielle, joka teki U-käännöksen 180 astetta jatkuakseen pohjoiseen Kirvestienä. U:n pohjukan sisällä oli Päätalon sodanjälkeinen rintamamiestalo, "elintasosiivellä" länteen jatkettuna, ja tontti myöhemmin puolitettuna uudisrakennukselle. Pihaa rumensivat pysäköidyt autot. Postilaatikossa ei ollut nimeä. Vieläkö tulisi lukijakirjeitä Kirvestie 22:een, kuten Sherlock Holmesille Baker Street 221 B:hen?

Kävelin Kirvestien pohjoispäähän, Nuijatielle, josta Höyläpolkua kapeassa metsässä pientalotonttien välistä Höyläkadulle ja sitten isolle Kirkonmäenkadulle (joka oli Turtolantien jatke pohjoiseen).

*********

MESSUKYLÄ. Oikealla tien yläpuolella kohosi ensin Messukylän hautusmaa ja sitten Messukylän uusi kirkko. Kuljin kapeaa Grönberginkatua länteen Messukylän vanhalle kirkolle, jossa olin käynyt ainakin 1989 ja ehkä 1990-luvullakin. Tontilla oli säilynyt vanha aitta, jossa oli säilytetty kunnan lainaviljaa.

Ylitettyäni Messukyläntien löysin Hakametsän polkuverkoston pohjoiseen. Siellä kävelytiet seurailivat pitkästi Tampereella kaartelevaa Pyhäojaa. Vältin autotiet, kuten Hervannan Valtaväylän, ennen Sammon valtatien ylitystä, jonka jälkeen olinkin enää metsikön päässä Hakametsän jäähallista.

**********

Saavuin Jäähalliin eteläovesta klo 17:45 käveltyäni Hervannasta pohjoiseen kolme tuntia. Kiersin sisällä rakennuksen ympäri. Eteishalli oli jo lähes tyhjä asiakkaista varttia ennen lauantai-illan sulkeutumisaikaa.

**********************

**********************

SUNNUNTAINA 18.5.2025 lähdin kävelemään Hakametsän jäähallilta pohjoiseen. Ensin Kissanmaankatua, sarjakuvatohtori Mannisen kotikatua, sitten luoteeseen Hippoksenkatua, jonka varrella oli pitkä rivi ruskeita yhdennnäköisiä hylättyjä puisia kerrostaloja, ikkunat peitettyinä laudoilla, seinillä graffitteja.

Puistopolkua pitkin pääsi Teiskontielle, jonka ylitin pohjoiseen Kuntokadulle. Kissanmaa vaihtui KAUPIKSI. Tampereen Yliopistollinen Sairaala "TAYS" hallitsi suurta korttelia idässä. Raitiotien pohjoinen haara kaartoi sairaalaa vastapäivään päättyäkseen Lääkärinkadulle.

**

Kävelypolku kulki siirtolapuutarhan vierestä Koljonkadulle PETSAMOON. Kenttäkadulta lähti polku pohjoiseen KÄPYLÄÄN, Havutielle. Tampereen Jugend-arkkitehtuurista tehty kirja kehui alueen tyylikkäitä omakotitaloja. Havutie päättyi Rauhanniementielle. Nysse eli bussi odotteli aukiolla lähtövuoroaan.

LAPINNIEMI. Rauhanniementien varrella oli korkeita 10-kerroksisia TOAS-taloja, opiskelija-asuntoja, ja lisää oli rakenteilla! Näsijärven puolella tietä oli KOUKKUNIEMEN vanhainkodin rakennuksia eri aikakausilta.

Kävelin Lapinkaarta rantaan ja sitten kauniin rantapolun puistossa sekä itään edestakaisin että länteen. RAUHANIEMEN REITTI. Lapsiperheitä rattaita työnnellen tai nuoria keski-ikäisiä koirineen kävelemässä, enkä huomannut vanhuksia. Puisia siltoja sekä laivasatama, jossa info-taulu kertoi sanoin ja kuvin kesän huviretkistä, joita vanhainkodista oli tehty vuosikymmeniä sitten.

***

Lapinniemenranta oli aallonmurtajan suojaaman NAISTENLAHDEN venesataman pohjoisranta. Kiersin satamaa myötäpäivään ARMONKALLION alueelle, Kekkosenkadulle, joka muuttui lännempänä Ranta-Tampellan kaduksi. Vähän idempänä Hervannan valtaväylä saapui moottoritienä, nimensä Kekkosentieksi muuttaneena, ja Ratapihankadun kohdalla sukelsi länteen tunneleihin Armonkallion alle. Ratapihankatu tuli Tampereen Yliopistolta asti rautatien itäpuolella.

Myllysaaressa kuljin Näsijärven rantapolkua. Sitten kevyen liikenteen väyläksi ja paikoin ulkokuntosaliksi muuttunut Paasikiventie ylitti Tammerkosken Näsijärven suulla. Katselin Mustalahden ja Kortelahden yli Särkänniemen huvipuistoa. Olin heinäkuussa 2001 lähtenyt satamasta Tarjnne-laivalla "Runoilijan tietä" Ruoveden ja Visuveden kautta Virroille.

Korkean Näsinpuiston kukkulan länsipuolella alitin junaradan Näsijärvenkadulle ja Hämeenpuiston pohjoispäähän. Esplanadipuistoon oli rumasti mutta tilapäisesti pysäköity Hämeenpuiston eteläpään "Kansainvälisten Markkinoiden" myyjien eksoottisia kuorma-autoja.

****

METSO. Olinkohan vuosiin käynyt Tampereen pääkirjastossa, kun en muistanut enää paljonkaan: missä on lehtien lukusali? Yläkerrassa! Alakerta oli täynnä kirjoja, harvinaisilla kielilläkin, ja laaajempi kuin muistin. Yläkerrassa musiikkiosasto.

Luin "Raitio"-lehden vuosikerran 2024 (4 numeroa) sekä 1/25 ja 4/23. Enempää en kerralla jaksanut raitiovaunuista lukea. Olin nukahtaa, lehti putosi kädestäni, eikä vain kerran. Selailin myös pieniä, ennestään tuntemattomia sanomalehtiä, kuten "Akaan seutu". Joku naisasiakas kailotti puhelinkeskustelunsa kännykkänsä kaiuttimesta!

Lähdin kirjastosta Jäähallia kohti kello 14:45 ja matkaan kului tunti! Etsiskelin Hämeenpuiston varrelta Petteri Leinon helsikiläisen antikvariaatin "Pufendorffin" sivuliikkeen "Gezeliuksen" (Martti Pöyhösen entisen kaupan) 5-6 näyteikkunaa.

*****

Kävelin Puutarhakatua ja Kauppakatua sekä viistosti Keskustorin poikki Hämeensillalle. Nyt kuljin kuluneita reittejä. Rautatieasemalla oli iso tietyö. Kuljin tunnelissa, joka ei mennytkään radan itäpuolella, vain junalaitureille. Sekä kaduilla että asemalla oli ruuhka sunnuntaina! Ihmisiä tulvi vastaani ovista ellei ikkunoista.

Päädyin nyt sunnuntainakin Sorsapuistoon. Lähteenkatu, Kalevan aukio, Salhojankatu, Nyyrikintietä itään, Kaupinkatua pohjoiseen, Sammonkatua itään (raitiotie), Joukahaisenkatua koilliseen, Pellervonkatua itään. Sitten kävelypolku ja kävelytunneli Hervannan Valtaväylän alitse Puolimatkanpolulle, Pelikadulle ja Hakametsän jäähallin pohjoisovelle. Kiersin talon sisältä vastapäivään, lännen ja etelän kautta itäpuolelle. Kirjafestivaalien näyttelyosastoja purettiin klo 16-18.

.

835. HYVINKÄÄN Helatorstai 2025

Lähdin Hyvinkään Vanhalta Villatehtaalta (Helatorstain Keräilymessuilta) katselemaan kaupunkia 29.5.2025 klo 8:30. Auto oli koko pyhäpäivän ilmaiseksi pysäköitynä Kankurinkadun varteen tehtaan itäkulmaan, jossa oli Hyvinkään kaupungintalo.

Kiersin historiallisen komeaa punatiilistä tehdaskorttelia, katsoin kaupungintalon edustan kolme pientä suihkulähdettä. Sitten Sukkulapolkua luoteeseen Kutomokadulle ja Koulukatua Hämeenkadun varrella olevalle koululle.

Hämeenkatu on Hyvinkään pitkä kaupallinen pääkatu lounaasta koilliseen, alkaen tärkeimmältä Päärdan (Helsinki - Mämeenlinna) ylittävältä sillalta ja jatkuen ohi Taidemuseon, kirjastoukion, tapahtuma-aukion ja kauppakeskus Willan kohti Rauhannummen hautausmaata.

*Hämeenkatu 34:n valkoisessa funkis-talossa toimii 2-salinen elokuvateatteri Julia 1 & 2, jonka halusin nähdä, ja valokuvasinkin. Varsin lähellä, Ahdekallionkatu 2:ssa, Hämeenkadun risteuksessä, on toinen elokuvateattri Kinoma, ruskeassa kaksikerroksisessa funkis-talossa. Yläkerrassa on asunto.

Kinoma mainosti ikkunassaan yksityisnäytöksiä: halvimmillaan joistakin filmeistä vain viiden täysihintaisen (16 eur?) lipun hinnalla, mutta kalleimmillaan 360 eurolla. Hyvinkään Sveitsissä on vielä Bio Rex, salit 1-5, joten kaupungissa on 8 elokuvasalia salia 3 kiinteistössä.

**

Palasin etelämmäs omakotitalojen reunustamia hiljaisia katuja. Viistokatua, Valtakatua, Keskikatua, Kankurinkatua. Kaupunki näytti yllättävän idylliseltä pyhäpäivän aamuna. Aloin ymmärtää ihmisiä, jotka viihtyvät Hyvinkäällä asuen, käyden töissä Helsingissä asti. Hyvinkää on harjulla, jolle rakennettin parantola.

Rinne vietti Villatehtaalta alas kaakkoon. Kankurinkadun ja Suokadun välissä oli sievä kapea Kankurinpuisto mutkittelevine polkuineen. Alempana puisto leveni penkkien ympäröimän lammikon rannalle. Suokadun jälkeen puisto jatkui Parsijanpuistona, joka johti Kankurin liikuntapuistoon (Villa Park, tekonurmi-, nurmi- ja hiekkajalkapallokentät, Skeittipuisto ja jousiammuntarata).

Isosta suoalueesta oli muokattu Tehtaanpuisto, jossa kulki Terveysmetsän luontopolku! Lyhyempi reitti oli esteetöntä kävelytietä, pitempi eptasaisia, kivisiä ja juurakkoisia polkuja sekä pitkiä matkoja pitkospuilla. Helpompikin reitti sukelsi kuin aarniometsään: polkua reunustivat läpitunkemattomat ryteiköt, joista kuului lintujen laulua. Puusiltoja yli ojien, jotka yhdistivät sarjaa soisia lammikoita. Viihtyisä alue, aivan erilainen vaihtoehto toisella puolella kaupunkia kohoavalle Hyvibkään Sveitsin avaralle harjulle. Viihdyin! 

***

Kiersin esteettömän reitin ja päädyin lähtöpisteeseeni Jousitien päähän. (Polut on merkitty kaupungin turistikarttaankin, mutta sain sellaisen vasta myöhemmin iltapäivällä). Kävelin Jousikatua ja Torikatua etelään Sillankorvankadulle.

Pääradan alitse oli rakennettu kävelytunneli, jota pääsi junaradan jakaman kaupungin länsipuolelle. Pienen puistikon jälkeen tulin länteen menevälle Martinkadulle, jota omakotitalot tontteineen reunustivat. Runsaan kilometrin päässä Martinkatu päättyi Uudenmaankatuun ja Hyvinkäänkatuun.

****

Suomen RAUTATIEMUSEO sijaitsee Hyinkääntie 9:ssä, Karjaalle ja Hankoon vievän junaradan varrella. Olin käynyt museossa viimeksi vuosi sitten (8.6.2024), ja sitä aiemmin pari kertaa. Museo oli auki klo 10-18 ja tulin sinne klo 10:30. Ihmettelin huomioliivisiä miehiä, jota olivat aidanneet rakennuksen edustan tyhjät pysäköintialueet ja tähyilivät valppaasti eri suuntiin. Kävelin kuitenkin läpi.

Sisällä museon aulassa oli yllättävän paljon ihmisiä. "Tänään on vapaa pääsy!" sanoi lipunmyyjä. Sittenkin hän rekisteröi laitteellaan Museokorttini. Näin museo saa oman osuutensa vuosilippuni hinnasta (76 euroa), enkä minä menetä mitään, vaan erittäin mielelläni haluan tukea juuri Rautatiemuseota, enemmän kuin monia muita museoita. Viimeisen puolen vuoden aikana olin käynyt vasta neljästi maksullisessa museossa (Jyväskylän Aallossa, Hangon museossa, sekä Tampereella Muumi- ja Noottimuseoissa. Neljään muuhun museoon oli ollut vapaa pääsy (Tampereen Hervannan Poliisimuseo sekä Jyväskylässä Taide-, Tiede- ja Luontomuseo).

Lipunmyyjä suositteli aloittamaan kierroksen lännestä: komein osa museosta on suorakaiteen muotoinen näyttelyhalli, jonka raiteilla seisoo veturien lisäksi paljon junanvaunuja eri ajoilta, mm. loistokas keisarin juna ja vaatimaton kiskobussi Sinikko eli "Lättähattu".

*****

Aulan Museokaupassa selasin junaharrastajien lehtiä: "Resiinaa" oli 8 eri numeroa parilta vuodelta. Lahden Rautatieharrastajien "Topparoikka" (5 euroa, 28 sivua) oli hieno, tupaten täynnä värkuvia. Topparoikkaa oli ilmestynyt 43 numeroa 35 vuoden aikana, painos vain 150 kpl. - Haeskelin ratikka-harrastajien "Raitio"-lehteä, jota luin Tampereen kirjastossa pari vuosikertaa, mutta sitä ei myyty museossa, vaan Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa.

Itäpuolen kaarevassa veturihallissa on paljon vanhoja höyryvetureita. Noin 8 raidetta on kaaressa, jokaisen edessä ulko-ovi, josta valitun veturin voi ajaa ulos kääntöpöydälle, jolta veturi voidaan kääntää Hyvinkää-Karjaa-Hanko -radalle.

Isoa pihaa kiertelee mutkitteleva kapearaiteisen leikkijunan rata, mutta sillä ei ollut tänään liikennettä. Koillisessa on entisöity Hyvinkää-Hanko -yksityisrautatien asemarakennus (1873), jonka sisällä asematoimisto, yleinen odotushalli ja odotushuone naisille. Seinillä esitelllään asemarakennuset tyylisuuntia eri ajoilta.

Rautatieläisten asuinrakennus "Kasarmi" oli itäkulmalla. Siellä en ollut aiemmilla kerroilla huomannut käydäkään. Kasarmissa esiteltiin rautatieläisten vanhoja virkapukuja, valomerkki-laitteita, asemilla heiluteltuja merkkilippuja (punainen, vihreä, valkoinen) 

******

SAAB-merkkiset vanhat museoautot kokoontuivat Rautatiemuseon etupihan pysäköintialueilla Helatorstaina klo 11-14. Näin autot vasta tullessani ulos museosta, jossa olin viettänyt kaksi tuntia klo 12:30 asti. "Wanhojen Saabien Tapaaminen" järjestettiin Hyvinkäällä jo 20. kerran ja tervetulleita olivat Saab-mallit 90-99, 900, 9000...

Arvioin Saabeja olleen runsaat 60; niitä oli ohjattu eri riveihin museon paikoitusalueella. Kauneinta autoissa olivat lukemattomat erilaiset heleät värit! Lähes jokainen auto tuntui oman väriseltään yksilöltä. Oli heleä vaalean ruohon vihreä, tumman havun vihreä, kirkkaan sininen, kirkkaan keltainen, punainen, suklaan ruskea... toki jokin tylsän tavallinen valkoinen, musta tai siniharmaakin auto.

******

HYVINKÄÄN SVEITSI. Päivä Hyvinkäällä oli antoisa, koska olin välttänyt ennestään tuttuja teitä ja vaeltanut järjestelmällisesti aiemmin näkemättömiä katuja, puistoja ja polkuja.

Junamuseolta jatkoin Hyvinkäänkatua lounaaseen ja käännyin Kalevankadulle pohjoiseen. Alitin tunnelissa Karjaan-rautatien ja myöhemmin kävelytunnelissa Läntisen Yhdystien.

Asemankadulta käännyin Kokemäenkadulle, jonka päässä näytti olevan omakotitalojen tonttien välissä viherkäytävä, jota pitkin yritin oikaista "Sveitsin puistoon", kuten kartassa luki. Valittavana oli vierekkäin kaksikin kinttupolkua, mutta kumpikin tuntui minulle liian jyrkältä kavuttavalta, joten palasin pian takaisin alas.

Aleksis Kiven kadulla tehtiin kaivuutöitä Helatorstaina. Kävelin Teerimäenkadun risteykseen, josta jatkoin puiston kävelytietä toiseen osaan "Sveitsin puistoa", jossa hitaasti harjulle kohoavaa, avaraa ruohokenttää isojen lehtipuiden välissä. Hyvinkään Sveitsissä olin käynyt jo 1985 (Alpeilla 1983), joten enpä nyt hinkunut pitemmälle (vaikka jäikin näkemättä Härkävehmaankadun elokuvateatteri Bio Rex 1-5).

*******

Puutteen puistossa kulki koilliseen talotonttien välissä ja pikkukatujen umpipäissä pitkä kävelytie, jota seurasin Harjupolulle ja Vaiverontielle asti. Urakankadun ja pääradan kulmassa oli valtava Valtion virastotalo, jossa mm. Poliisi. Kuljin siltaa rautatien yli ja käännyin Ratapolulle kaakkoon. Koillisempana olisi ollut tärkeä Kauppalankatu, mutta siellä tehtiin tietöitä, joten seurasin mieluummin rautatietä polkua pitkin.

Ahjonkadun jälkeen alitin Hämeenkadun ja jatkoin Sillankorvantietä edelleen kaakkoon. Lehtipuiden varjostamaan betonimuuriin oli kirjoitettu suurin kirjaimin kouluajoilta tuttu runo: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Eri sanojen kirjaimet olivat aivan eri mallisia, jäljitellen mm. Alepan ja R-kioskin logojen kirjaimia.

********

TAIKA - MUSEOKESKUS. Nousin Hyvinkääsalin ohi Jussinmäelle, Kauppatorille ja Jussintorin taloon, jonka seinässä mainostettin Taidemuseota. En huomannut museon ovea sisällä kauppakäytävän varressa, vaan vasta ulko-oven talon toiselta puolelta.

Portaat yläkertaan, jossa museon aulassa ja kahvilassa oli melkoinen tungos! "Vapaa pääsy tänään!" Museokorttiani ei huolittu lukea. Kiersin myötäpäivään. Kahvilan ja naulakon jälkeen oli vasemmalla Kaupunginmuseon huone, joka oli jaettu sermillä kahtia. Näyttelyn aiheena oli HYVILLA, muotituotteita. Värikkäitä kankaita, Lyhytfilmiesityksiä. Pari nuorta tyttöä katsomassa pitempään ja muutama käväisijä.

Taidemuseon saleihin oli parikin vaihtoehtoista reittiä, toinen alkoi Yrjö Saarisen taulujen salista, joka oli samanlainen kuin vuosi sitten, pidin! Isoimman salin keskellä istuskeli kai joko amatöörejä tai nykytaiteilijoita, joiden töitä oli ripustettu seinille: en olisi voinut niistä vähemmän välittää! Turhakkeita. Vuosi sitten 8.6.2024 näin täällä parempaa.

Pienessä salissa annettiin lapsille piirtämistehtäviä, jotka kai arvosteltiin pienillä palkinnoilla. Parin penkkirivin teatterisalissa esittiin valikoimaa lyhytfilmejä Helen Schjerfbeckin elämästä. Oin nähnyt ne kaikki vuosi sitten. Katselin takarivillä istuen nyt 20 minuuttia. Annoin eturivin pariskunnan tehdä filmivalinnat. Katsojia istui yleensä puoli tusinaa. Poistuin museosta hissillä.

VILLATEHDAS. Lyhyt kävely Taika-museosta itään, kauppakeskus Willan viereisen Tapahtuma-aukion kautta Vanhalle Villatehtaalle. Kiertelin korttelia ja luin kymmenkunta infotaulua, jotka kertoivat eri aikoina valmistuneiden rakennusten historian. Olisin halunnut pistäytyä Valvillan tehdsasmuseossa kello 15, mutta se olikin sulkeutumisaika.

VÄRIMESTARIN PUISTO. Kävelin Suokadulle tehtaan alapuolelle itä-kaakkoon ja tutustuin lisää kartassa "Tehtaan alueeksi" nimettyyn viheralueeseen tai entiseen soiseen joutomaahan. Suolammen ympärille oli laitettu penkkejä: nainen istui puhumassa kännykkäänsä. Puusiltaa pääsin joen yli, sitten polkuja, pitkästi pitkospuita. Sitten kapenevia ja yhä huonommiksi muuttuvia haarautuvia polkuja, joista en osannut valita parasta. Yritin puoli tuntia kaartaa metsässä vastapäivään niin että olisin tullut ihmisten ilmoille uutta reittiä, mutta jouduin luovuttamaan ja palaamaan takaisin samoja jälkiä, joita olin tullutkin.

Palasin Villatehtaalle klo 16, kierrettyäni kaupunkia 7,5 tuntia. Tunsin pitäväni Hyvinkäästä enemmän kuin ennen, koska olin löytänyt uutta: laajoja reheviä puistoja ja rauhallisia omakotitalojen alueita ja olin voinut vältellä kiireisimpia katuja ja kuluneimpia kortteleita. (Aiemmin olin käynyt Hyvinkäällä 1985, 1997, 1998 ja 2024.)

*********

Aiemmin:

834. Hyvinkään "Keräilykuume" 2025 (edellinen kirjoitus)

823. HYVINKÄÄ, kaksi museota 2024 (ks. heinäkuu 2024)

470. Höyryjunalla halki Vihdin v. 1998 (ks. tammikuu 2015)

.

834. Hyvinkään "Keräilykuume" 2025

Hyvinkään "Vanhan Villatehtaan" tiloissa järjestettiin KERÄILYMESSUT helatorstaina 29.5.2025. Jo edellisenä päivänä pakkasi vantaalainen antikvaari Nummelan varastollaan pakettiautoon 37 banaanilaatikollista myytävää tavaraa sekä 14 kokoontaittuvaa myyntipöytää.

Vihdin Nummelasta kulkee valtatie 25 suoraan koilliseen kohti Hyvinkäätä. Matkaa kertyy noin 50 km ohitse Ojakkalan, Siippoon, Selkin, Röykän sekä Nurmijärven Rajamäen. Samalle harjulle on runsaat sata vuotta sitten rakennettu Hivinkäältä Karjaalle ja Hankoon asti vievä rautatie, joka mutkittelee enemmän kuin autotie!

*

Vanhan Villatehtaan entiset tehdasrakennukset täyttivät suorakaiteen muotoisen korttelin Hyvinkään ydinkeskustan itälaidalla. Lyhyet päädyt olivat koilliseen ja lounaaseen. Komeiden punatiiliseinien sisäpuolelle on tehdastyön loputtua sijoitettu Hyvinkään kaupungintalo, toimistoja, ravintoloita, kulttuuritiloja, urheiluhalli ja Valvillan tehdasmuseo.

Keräilymessut järjestettiin B-talon isossa urheiluhallissa. Antikvaarin myyntipaikka oli salia kiertävän kilpajuoksuradan pohjoisimmassa sisämutkassa. Seinustalla juoksuradan toisella puolella myytiin lasitavaraa ja keräilypainatteita, postimerkkejä, tulitikku-etikettejä ja vanhoja savukerasioita.

**

Antikvaari asetti esille suosituimpia keräilykirjoja, joihin kuuluvat Tammen Keltainen Kirjasto, fantasia- ja tieteiskirjallisuus, kauhu ja jännitys, vanhat lasten- ja nuortenkirjat, valikoidut keräilysarjakuvat, antiikin klassikot, filosofia, historia, sota, elokuva- ja musiikkikirjallisuus. Muutamia 50-100-vuotiaita aikakauuslehtiä. Naistenlehti "Hopeapeilin" värikuvakannessa oli vastakruunattu parikymppinen Elisabet II.

Toisaalta oli tarjolla haluttuja vanhoja äänilevyjä. Rautaista ja puista maalaisantiikkia. Itämaisia tauluja. Kiliseviä kelloja ja kiiltävää metallia. Erikoisuutena kymmenittäin mitä erilaisimpia, savesta muovailtuja, puhallettuina soivia kukkopillejä! Valmistajia on ollut eri puolilla Suomea, jotkut toisia arvostetumpia. Arabia, Kupittaan Savi, Kerman Savi jne.

***

Kauppiaat kiersivät katsomassa kollegojen pöytiä. "Mikä on vanhan puisen tuolin tarina?" Myyjät ovat toistensa parhaita asiakkaita! Ostavat kerralla vaikkapa 40 kukkopilliä vaivaisen yhden tai kahden sijasta! Tai katselevat päivän-pari käytävän yli naapurimyyjän itämaista taulua, kunnes päättävät ostaa sen.

Pöytäpaikat rajoineen oli merkitty lattiaan kiitettävän selkeästi. Tilaa riitti runsaasti. Antikvaarin osaston pystyi asiakas kiertämään kaikilta neljältä sivulta. Painavia isoja banaanilaatikoita kärrättiin ulkoa autoista sisään yhdestä ovesta ruuhkaksi asti. Eri myyjät saapuivat kuitenkin rakentamispäivänä eri aikoihin. Antikvaarilta kului pöytien täyttämiseen 3,5 tuntia kello 13 - 16:30. 

****

Hyvinkään Keräilykuumeen myyntipäivä oli ainoastaan helatorstai 29.5.2025. Vantaalainen antikvaari ajoi torstaiaamuna tunnin Hyvinkälle. Muut myyjät olivat paikalla jo kello 8 viimeistelemässä osastojaan. Yksi kiertävä vartija. Yleisölle oli maksullinen sisäänpääsy klo 10-16.

Tehtaan rinnetontti vietti kaakkoon: urheiluhalli oli luoteispuolelta Kutomokadulta katsoen puolittain kellarissa. Isoista ikkunoista olisi ollut näköala ulkoa sisään, paitsi että sisällä oli hämärämpää kesä-auringon aikaan, joten pikemminkin ulkoa-katsova olisi asettunut näytteille.

*****

Helatostaina oli muitakin tapahtumia Hyvinkäällä. Tehtaan sisäpihalle oli rakennettu ja aidattu ulkoilmakahvila. Pienessä ja korkeassa tehtaan palokunnan ruisku- ja letkuhuoneessa sijaitseva Valvillan tehdasmuseo oli poikeuksellisesti auki klo 15 asti (myöhästyin sieltä). Eilen keskiviikona 28.5. oli ulko-ovessa lukenut vain, että museo aukeaisi kesäkuussa!

Käydessäni Hyvinkään Rautatiemuseossa helatorstaina sen pihalla oli valtavasti porukkaa! Etupihan pysäköintialueelle oli koottu noin 60 vanhaa, usein kirkasväristä museoautoa: SAAB-autojen kokoontuminen! Museon sisätiloissa oli myös väenpaljoutta: Ilmaispäivä! Pihakahvilan pöydät olivat joka tuolia myöten täysiä.

Kävin Hyvinkään keskustan Taika-museossa (taidemuseo ja kaupunginmuseo yhdessä). Sielläkin oli ilmaispäivä ja ruuhka, ahtaimmillaan kahvilassa. Museossa oli esite jaossa:

******

YHDEN PÄIVÄN JUTTU 28.-29.5.2025, kaupunkitapahtuma, vapaa pääsy.

Keskiviikkona Villatehtaan kesäterassilla "Irwin & Ryysyranta Orkesteri". Hämeenkadulla trubaduuri Ben Liljefors, Cover Dales Duo, Baltic Sundance Kvartetti. Mick Colan Live-musavisa. Kauppatorilla Duo Purple Heart, "Joku Paikallinen Bändi". Uudenmaankadulla Zeppventures, rakkaudesta Led Zeppelinin musiikkiin.

Kaupungintalon aulassa lapsiperheille elokuva: "Suuri leluseikkailu", animaatio, komedia, 89 minuuttia. "Ota omat leffaeväät mukaan"? (Kuka lihottaisi itseään elokuvaa katsoessaan?)

Helatorstaina Villatehtaan alueella: Juontaja, Duo, Nukketeatteri, Musiikkisatuja, Sirkusteatterin Metrilakumenuetti, Thorbjörn Egnerin Rosvolaulu (seköhän "Hiivimme Kardemumman yössä"? jonka näin lapsena Kansallisteatterin pyörivällä näyttämöllä? Mölyapinat Mökä, Muka ja Möykkä-Make soittavat.

Kulttuuritalo Villa Arttu: Perhosbaari non-stop-työpaja. Kissa pöydällä -näyttely. Hyvinkään Karjala-seuran museo auki ja lettukahvila. Takomon liikuntatiloissa testataan sirkussalin välineitä. Kirjastoaukiolla Pop-up-kirjasto. Museokeskuksessa Nallesairaala ja klovni Täti Hattara. Vanhassa Kirkossa Karjala-seuran hengellisiä lauluja. Musiikkiopistossa Chopin, Bartok, Villa-Lobos, Igudesman, Farrenc - instrumentteina klarinetti, sello, piano ja kaksi viulua.

*******

Noin PALJON oli kilpailijoita Keräilymessuilla! Eikä Keräilymessuja edes MAINITTU missään! (Pääsymaksullinen!) Vantaalainen antikvaari oli silti tyytyväinen päivän myyntiin. Osasto purettiin parissa tunnissa klo 16-18. Jäljelle jääneet tavaralaatikot ajettiin varastoon Nummelaan. (Pahvilaatikoissa lukee "BANANAS", mutta jos B:n peittää, lukeekin "ANANAS"!)

********

Blogissa aiemmin Hyvinkäästä:

823. HYVINKÄÄ, kaksi museota 2024 (ks. heinäkuu 2024)

470. Höyryjunalla halki Vihdin -1998 (ks. tammikuu 2015)

.