45. HEINOLA

Asukkaita 21 tuhatta (11'004 vuonna 1961), EU-kannatus 61,2 % (1994)

Miksi? Sillat, vedet ja lintutarha

Milloin?  1) Torstaina 5.1.1984. 2) Lauantaina 6.6.2015.

1) Ensimmäistä kertaa ajoin opiskelijalipulla linja-autolla 1984. Ehdin Helsingin linja-autoaseman sisäpihan laiturille n:o 8 klo 7:06. "Itä-Hämeen Liikenne". Näytin lippuani (48 mk m/p) ja opiskelijakorttia jo etuovella rahastajarouvalle, joka sanoi: "Joo, sinne istumaan..." Otin paikan 29 oikealta, keskikolon jälkeen toinen rivi. Bussin vasen puoli oli jo täysin varattu. Lähtöaikamme 7:10, olin viimeinen saapuja.

Messuhallilta ja Sturenkadulta tuli lisää matkustajia. Lipuntarkastus alkoi moottoritien auetessa. Mäntsälään poikettiin 4 minuutiksi, joku ehti käydä ulkonakin. Lahdessa päästettiin ensin poistujat, sitten auto asettui laituriin 5, josta uudet sisään. "Unohdin sanoa, että jatkamme klo 9!"

Mustalaiskaunotar maksoi Jyväskylään asti. Riisuttuaan turkin hän makasi punaisen viltin alla. Ulkona yhä pimeähköä. Lueskelin "Suomen tieteen perinteitä" taskukirjana. Muutama uusi matkustaja joutui istumaan aikaisemman viereen.

Bussissa oli kummallinen haju, kahvia ja jotain muuta. En saanut ilmasuihkua toimimaan, istuja edessänikin näperteli omaa nappulaansa monta kertaa. Rahastajasuttura avasi kattoluukun: "Tuleeko kylmyys, jos..." "Ei." Sama kysymys ja vastaus, kun hän sulki luukun.

Heinola 9:40. Ihmisiä jäi kyydistä jo Kaivokadun pysäkille. Linja-autoasemalla vain yksi poistui edelläni. "Pysähdys 5 minuuttia, jatkamme laiturista yksi." Olihan laitureita kuusi. Sekä pari taksia ja puhelinkioski.

Lähdin kävelemään kaakkoon. Pakkasta oli tammikuun viidentenä viisi astetta. Poikkesin portaita puistoon, siellä oli hautausmaa. Eksyin auratuille umpikujille ja aura-auto ajoi ohitseni. Päädyin Siltakadulle, jota pitkin kuljin etelään. Yleisöpuhelimia. Kauppakatu. Kaivokatu. Sillat. Jyränkö, jossa kierros. Mökkejä ja kerrostaloja, koulu tai tarha. "Pätkäkatu" vei pihaan 200 metriä. Kioskissa etsin puhelinnumeroita. Sillat, poikkesin länsipuolelle kuvaamaan Arkki-laivan.

Kuljin Kauppakatua ylös itään, nimi muuttui Tommolankaduksi, 14 B oli rivitalo, apteekkarin. Palaillessa poikkesin Harjupaviljongille, kuva Kymenvirtaan. Jyrängössä oli kännipub ja sen kohdalla tie kapeni talojen välissä. Nousin vesitornille. Aurattu kävelytie loppui, sain tarpoa jalanjäljissä. Laskeuduin lumisia portaita kohti linja-autoasemaa, jatkoin Urheilutietä, poikkesin uimahallilla.

Jäähallin työmaan vieressä etsin puhelinkopista karttaa, joka oli tietenkin revitty pois. Näppäinpuhelin! 30 penniä/minuutti. Maksoin 2 x 50 penniä. Vanha mies vastasi rauhallisesti ja vaimonsa alkoi kiljua: "Annee!" Tytär oli tiskaamassa, kello oli 11:45, olin ollut Heinolassa yksin jo 2 tuntia.

"Tuletko tänne vai tulenko minä sinne, kenties?" kysyi Anne melodisella äänellä. Sovimme tapaamisen linja-autoasemalla klo 12:30. Kävelin ensin Siltakatua vastaan, mutta lähdin lännemmille teille Villenkadulle, laskeuduin kohti koulua, palailin lintuhäkkien kautta asemalle.

Asemarakennuksen edustalla joku tuli ja sanoi "Hei!" nahkatakkiselle "Onnenpäivien" Fonzielle, joka ei reagoinut. Minä olin laitureilla. Kävelimme toisiamme kohti hymyillen. "Pitäisikö kysyä oletteko?"

Hän oli söpö ja kivan kokoinen, 20-vuotias. Välivuosi ennen Tampereen Yliopistoa. Pidin pukeutumistyylistä. Pyöreät lasit sopivat, kaunistivat kasvot suloisiksi ja herkiksi. "Äiti ihmetteli kun vaihdon matalammat korot".

Menimme lintutarhaan katsomaan mustavarista ja korppia. Kävelimme Heinolan torin ohi ja kirjastoon, josta löytyi hieno "Paris Pictures", mutta taloustiede oli vähän vanhentunutta. Molemmat olimme edellissyksynä käyneet Interraililla Pariisissa.

"Mennäänkö meille?" Sinne päin jo käveltiin Rajakatua (ylämäki). Poikettiin kaupassa (Aapeli). Annen eläkeläisisä oli viereisessä postissa, äiti vuorotyössä paperitehtaassa 4 pv/viikko (klo 6-14:30-23) nyt iltavuorossa. Veljeskylä, Kaakontie, rintamamiestalo. Olimme Annen yläkerrassa, katselimme valokuvia, kunnes alas teelle. Isä kertoili kaikenlaista.

"Mennäänkö Marjolle?" Ei ollut kotona 17:40. Kävelimme kaupungilla ja Marjo sattui vastaan. "Kumpikin tuntee toisensa!" Anne saatteli minut bussille klo 18:25, mutta saatoinkin hänet elokuvateatterille (Garpin maailma, 19 mk, klo 19), jonne hän jäi odottelemaan - Marjoa. Minä kiertelin vielä itsekseni Rantapuistoa. Vähitellen aloin kyllästyä. Mutta Papukaijatalossa oli ääntä! Ja kartta seinällä! Kiersin vielä lammen.

Itä-Hämeen Liikenteen auto uudelleen, klo 19:40. Takanani penkissä jupistiin hiljaisia kirouksia. Lippua ei saanut itse irrottaa kuitista, olin oikeassa. Oli pimeää. Luin ja lepäilin, olin onnellinen päivästäni! Helsinkiin saavuttiin klo 22. Heinolassa kulutin perillä tasan 10 tuntia, josta Annen kanssa 6 tuntia.


***
2) Toinen matka, 31 vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2015:
*
Rautatiesilta Heinolaan ylittää Jyrängönvirran korkeammalta kuin maantiesillat. Jos vain viitsii nousta harjunrinteen Harjupaviljongin korkeudelle, voi sillan puisilla lankulla myös kävellä radan vieressä virran yli ja ottaa vaikka valokuvia Ruotsalaisen järvenlahden suihkulähteestä.
*
Lauantaina 6. kesäkuuta 2015 klo 10:35 sillan pohjoispäässä odotti kolmisen kameramiestä ja kolmisen muuta katsojaa harvinaisen höyryjunan saapumista matkustajineen Lahdesta. Rautatieasemalla oli vastaanottajia jo paljon enemmän, moni tutkiskellen myös aseman puistikon ITE-taidenäyttelyä. Jo Heinolan kauppatorilla olin kuullut perhekeskusteluja: "Lapset, mennäänkö ensin katsomaan junaa vai ostetaanko jäätelöt?" "Junaa!" "Jäätelöt!" kinastelivat pienet erimielisinä.
*
Olin ajanut aamulla Helsingistä Heinolaan 5 euroa maksaneella Onnibus-vuorolla klo 8:30-10:10. Onnibus pysähtyi Heinolan keskustan Kaivokadulle viideksi minuutiksi, kun kuljettaja vaihtui, kuten tapahtui myös paluuvuorolla Helsinkiin klo 17:30-19:05. Paluulippunikin maksoi 5 euroa, kun Internetistä etukäteen ostin, mutta varausmaksu 1 euro nosti menopaluun yht. 11 euroon. Vuonna 1984 maksoin 50 prosentin opiskelija-alennuksella menopaluusta 48 markkaa (8-10 euroa).
*
Heinola on kaunis kesäkaupunki, monin paikoin keskustan pääkatujen varsillakin on säilynyt komeita empiretyylisiä puutaloja autonomian ajalta 1800-luvulta. Kauppakadulla idästä länteen sijaitsivat puutaloissa Historiallinen museo, Taidemuseo (Marita Liulian näyttely avautui), ja lääninkivalteri Aschanin talon museo, mutta ne eivät ole mukana Museoliiton Museokortissa.
*
Myös elokuvateatteri Elon komea fasadi kohti pohjoista tuli vastaani Kauppakadulla. Alakerta lasi-ikkunaseinää lämpiöön. Yläkerrassa musta umpiseinä, 180-paikkaisen katsomon takaosa varmaankin. Poikkesin sivukadulta Elon sisäpihalla, jota kohti katto laskeutuu, etelään. Kaksi poistumisovea nähtävästi valkokankaan molemmilta puolilta. Jylhää funktionaalista elokuvateatteriarkkitehtuuria.
*
Kävin välillä höyryjunalla Lahdessa (Kuntabongari 501.)
*
Iltapäivällä klo 15-17:30, kuljettuani rautatieaseman viereisen linja-autoaseman ja lintutarhan läpi, lähdin tavoittelemaan pohjoisesta entisen Heinolan maalaiskunnan kirkonkylää. Urheilutie ohitti kisailijoiden kentän. Tie 140 kulki Siltakadun nimellä Jyrängön siltojen jälkeen edelleen pohjoiseen, hidasteinaan muutama liikenneympyrä. "Keskusta 1,5 km, Kirkonkylä 4,5 km".
*
Kaakontielle poikkesin katsomaan komeaa rintamamiestaloa, jossa vierailin 31 vuotta sitten, käydessäni Heinolassa ensikertaa tammikuussa 1984 (Kuntabongari 45. Heinola). Eri nimet nyt postilaatikossa. Olin vasta yrittänyt etsiä Anne-Marin osoitetietoja 22 vuoden kuulumattomuuden jälkeen, ja järkyttävästi löytänyt nimen Internetistä vain - elokuun 2007 Alibi-lehden ja Murha.infon kadonneiden henkilöiden listalta! Kadonnut 28.1.2007 matka-aikeissa Heinolasta Lahteen! Kuolinilmoitus julkaistu Itä-Hämeessä 1.11.2008.
*
Siltakatu muuttui Kirkonkyläntieksi. Kävelytie seurasi lännen puolella, välillä poiketen etäämmäs. Idästä raikui kuuluttajan selostus motocross-radalta. Tienviitta itään: "Kirkonkylä", käännyin sinne, ajotielle ilman jalkakäytävää. Vanhatien risteys, Nikin kioski mainosti jo etukäteen. Jatkoin Vanhatietä pohjoiseen K-kaupan näkymiseen asti, ohi komeiden omakotitalojen, ruohonleikkaajien ja kunnallisten rivitalojen, mutten löytänyt mitään kohokohtaa, kuten kirkonkylän kirkkoa. Täytyi kääntyä jo takaisin, etten myöhästyisi bussista. Huomasin kävelytien alikulkuineen 140-tien länsipuolelle, "Keskustaan 5,2 km". Sadepisaroita.
*
Heinolan keskustassa kuljeksin vielä ristiin-rastiin, iso S-Market, komea moderni kaupungintalo valtuustosalin päätyineen, poliisitalo, Itä-Häme -sanomalehden entinen talo, kauniita vanhoja puutaloja. Kauppatorin olin nähnyt vilkkaana aamupäivällä. Heinolan lauantai-ilta tuntui hiljaiselta. Poikkesin vielä katsomassa keltaisen 8-sakaraisen puukirkon (1811).
*
Kaivokadun katetulla bussipysäkillä odotteli sadepisaroilta suojassa jo 7 naista. Joku raportoi kännykkään Liulian näyttelyn avajaisista. Vahvasti humaltunut iäkäs nainen kävelysauvoineen istui penkillä ja lauloi ja huusi ja möykkäsi. Hän ei noussut Onnibussin kyytiin, vaikka kysyttiin, ei aikonutkaan. Bussi saattoi olla melkein puolillaan, löysin silti vielä tyhjän rivin, ja Turun Sanomat luettavaksi!





HEINOLA 21 k 61,2 Kaup.1839
K: Puinen 8-kulmainen kirkko 1811 Åkergren
K: Alttaritaulut 'Naulitseminen' 'Ylösnousemus' R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1842 C.L. Engel
M: Kaupunginmuseo, vanha raatihuone 1872 A.F. Stormbom
M: Lääninkivalteri Aschanin talo 1780- rokokoota, virkamiesmuseo
M: Taidemuseo 1830 Jacob Nygren
M: Harjupaviljonki 1900 Andersin-Jung-Bomansson, näyttelyitä
R: WPK:n talo 1891
R: Reumasäätiön sairaala 1951 M. Välikangas
R: Seminaarirakennukset, kurssikeskus, päärak. 1902 Jac. Ahrenberg
R: Jyrängönvirran rautatiesilta 360 m, korkeus vedestä 18 m
P: Kymenkartanon läänin residenssin (1775-1845) muistolaatta
P: Uuno Kailaan patsas 1949 Essi Renvall, Maaherranpuisto
P: Vapaudenpatsas 1921 Wikström, kauppatori
P: Niilo Helanderin patsas 1966 Viljo Savikurki
P: Sankaripatsas 1952 Armas Tirronen
P: Paimenreliefi 1964 Lähteenkorva
N: Vesitorni 1951 Könönen, Heinolan harju, näköalakahvila
E: Lintutarha 1964, 450 lintua, lintuhoitola
V: Jyrängönkoski, Ruotsalaisen järvi, Konnivesi, Kymenvirta

H: HEINOLAN MLK liitettiin kaupunkiin 1997 (EU-kannatus: 50,1 %)
K: Maaseurakunnan puinen ristikirkko 1755 Arvi Junkkari, paanukatto
K: Alttaritaulu 'Jeesus ristintiellä' sekä lasimaalauksia
K: Kellotapuli 1834 C.L. Engel
M: Lusin kotiseutumuseo
R: Vanha jugend-pappila 1901 Wrede & Gripenberg
R: Vierumäen urheiluopisto, funktional. päärak. 1936 Erik Bryggman
R: Heinolan Tähti 1993 Suomen pisin maantiesilta 924 m
R: Lusin Wanha kartano, Iso-Huovilan tila
P: Runoilija Uuno Kailaan syntymäpaikan muistolaatta, Tuusjärvi
P: Runoilija Uuno Kailaan äidin muistoristi kirkkomaalla
L: Luontoreitti Ilvespolku Vierumäen urheiluopistolle
L: Kalliomuodostuma 'Pirunkirkko' Paistjärvellä
T: Kirkonkylä, Vierumäki, Myllyoja
V: Sulkavankoski kirkonkylässä, Valkjärvi