maanantai 17. toukokuuta 2010

48. HIMANKA

Asukkaita 3 tuhatta (3371 vuonna 1961), EU-kannatus 29,6 % (1994)

Miksi? Historiallinen vanha kaunis rakennusympäristö?

Milloin? Keskiviikkona 5.9.2018.

Kokkolan jälkeen klo 04:20 Onnibussi ajaa kovaa vauhtia pohjoiseen. Painan pysäytysnappulaa jo 4:50, ettei vain ajettaisi pimeässä Himangan kirkon ohi? Stop-merkki ei syty eikä merkkiääntä kuulu. Painan tuloksetta seuraavankin rivin nappulaa ja kävelen takaosista toisen kerroksen etupenkille tähystämään. Kuljettaja kuuluttaa Himangan, olisiko laittanut pysäytysmerkin äänettömäksi, jotta Ouluun-menijät saisivat nukkua.
.
Lähden heti kävelemään kohti Lohtajaa, etelään tai lounaaseen samaa tietä jota äsken ajettiin. Valtatie 8:lla on Himangan keskustassa jalkakäytävä! Bussi jää pysäkille 3 minuutiksi tasaamaan aikataulua. Jalkakäytävä erkaantuu pian ruohokaistaleella ja päättyy Kannuskyläntien risteykseen. Tuo vanha mutkitteleva kylätie kulkee valtatien suuntaisesti lounaaseen. Katuvalot syttyvät heti tullessani, liikekytkimelläkö vai ajastettuna kello viideksi? Näen peltolakeuksia tien itäpuolella, metsän ja taloja länsipuolella. Valtatie 8:n liikenteen ääni kuuluu.
.
Parin kilometrin jälkeen Tomukyläntien risteys. Jatkan toiveikkaasti eteenpäin teollisuushallin ohi, vaikka tie kapenee ja katuvalot loppuvat. Minulla on taskulamppu. Tie vähäistyy kärrypoluksi ja tien haara kääntyy Valtatietä kohti, päättyen pellolle. Pari hevosta katselee minua uteliaasti laitumeltaan. Pellon ja tien välissä on tuuhea vesakko ja leveä painauma, ehkä kuivunutkin oja, mutten halua riskeerata, vaan palaan Tomukyläntielle.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Puolen kilometrin päässä etelässä Kalajoen ja Kokkolan, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja. (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään Kalajokeen.)
.
Käyn Lohtajalla, mistä kerron Lohtajan kohdalla. Katseltuani Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
***
HIMANKA. Bussin tuloon on vielä 50 minuuttia, kun palaan aamuiselle pysäkilleni ja huomaan nyt, miten se on merkitty selkeästi Onnibussin tunnuksella, samoin kuin vastakkainen pysäkki tien toisella puolella. Havaitsen vasta aamupäivän valossa Himangan komean keltaisen puukirkon (1794, Jacob Rijf), jota Henrik Gabriel Porthan piti kauneimpana näkemänään puukirkkona.
.
Kävelen luoteeseen kohti Sautinkaria, merta ja leirintäaluetta (1 km) vievää tietä, jonka varrella on vanhaa rakennuskantaa. Päätän, että 10 minuutin päästä käännyn takaisin. Otan valokuvan vanhanaikaisesta rakennusmiljööstä kirkolle päin. Tie tekee vanhanaikaisen yllätysmutkan vanhojen puisten rakennusten välistä ja saapuu Lestijoen rannalle, jota alkaa seurata merta kohti.
.
Perhepientalot tien lounaispuolella ovat rakentaneet vastakkaiselle puolelle omat yksityiset laiturinsa Lestijoen rantaan. Edempänä rantaan on rakennettu myös kävelytie ja nurmikenttä. Rannassa on veneitä ja maisemaa katseleva pariskunta. Joella soutelee vanha mies.
.
Pääsen näkemään merelle asti, vaikken ehdi kävellä perille. Leveän Lestijoen vedenpinta näyttää erilaiselta toisissa kohdissa ja toisenlaiselta kuin merellä. Paikoin on joko hieman väreilevä tai aivan peilityyni vedenpinta.
.
Paluumatkalla huomaan tien lounaispuolella museotalon ja sen eteen siirrettyjä vanhoja puisia maalaamattomia ja harmaantuneita aittoja.
.
Kirkolta kävelen valtatietä 8 pohjoiseen yli Lestijoen sillan. Länsipuolella näkyy Raumankosken entisöity puusilta (1800-luvulta), kaksiosaisena molempien jokihaarojen yli pikkusaareen, jossa on turisteille piknik-pöytiä penkkeineen. Kylän kaupat ovat K-Market valtatien sillan pohjoispuolella ja S-Market eteläpuolella.
.
Valokuvaan kirkon (1794) ja tapulin (1819) niin etäältä, että saan molemmat mahtumaan vierekkäin. Näen kirkon oven vieressä vaivaisukon (1827), josta haluan lähiotoksen. Liikenne on hiljaista, joten voin ylittää 8-tien monesti käyttämättä kertaakaan alikulkutunnelia. Kirkon edessä istuu penkillä rouva, joka tarjoutuu siirtymään, jos haluan kuvata kirkon? Olin vain mennyt hänen taakseen tallentamaan vaivaisukon. Kirkon sisällä palavat valot ja sieltä purkautuu ulos tummiin pukeutunutta hautajais- tai juhlaväkeä.
.
Onnibussi saapuu pysäkille kolmisen minuuttia aikatauluminuutin 11:25 jälkeen. Bussissa on vähän matkustajia ja mietin miten ajo kannattaa?
.
HIMANKA 3 29,6 Per. 1868 (r. Himango)
K: Puukirkko 1794 Jacob Rijf
K: Kaksinivelinen kellotapuli 1819
M: Kotiseutumuseo
M: Fransutupa, käsityönäyttely
R: Suomen sodan ajan valleja, kirkonkylä
R: Raumankarin vanha kylämiljöö
R: Tomujoen vesimylly
P: Kuninkaankivi, Aadolf Fredrikin levähdyspaikka 1752, Rautila
L: Vedenhaltijan kivi ja Myllymikon uhrikivi
L: Hiliun luolat Hillilässä
L: Raumankoski, 1800-luvun entisöity kävelysilta
V: Lestijoki, Pohjanlahti
H: Emäpitäjä: Lohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti