456. Kyröskoski, Viljakkala, Ikaalinen Bussipassilla

Heinäkuun 3. tiistaina lähdin "Mad Men"-TV-sarjan kahden yöllisen jakson verottamien yöunien (kolme tuntia unta) jälkeen puoli kuudelta bussilla Kamppiin ja sieltä klo 6:05 pikavuorolla kohti "Vaasaa", mutta vain Ikaalisiin asti.

Tampereen Länsilinjojen bussiin nousi Helsingissä ennen minua ainoastaan mustaihoinen perhe, jossa äiti ja kolme lasta, jotka (lapset) valitsivat pitkään istumapaikkojaan etuosasta.

Keimolanportissa, valtavalla tietyömaalla, pysähdyttiin klo 6:28 rahtitavaran vuoksi. Vasta Hämeenlinnasta tuli kolme naismatkustajaa lisää. Sääksmäen silta ylitettiin klo 8.

Tampereella vaihtui kuljettaja nuorempaan. Eri mies ajaa sieltä auton Helsinkiin ja takaisin sekä Vaasaan ja takaisin. Rahdin he lastasivat yhteisvoimin tavarasäiliöön. "Apupoika laittaa matkalaukkunne säiliöön", vitsaili uusi kuljettaja puhuessaan Tampereelta lähtevälle runsastavaraiselle matkustajalle. Taitava ja miellyttävä nuori mies matkustajia kohtaan, mutta kuljettajien kesken pihalla hänen puheenpartensa pärisi turhan paljon turhia kirosanoja.

Tampereelta jatkettiin runsaan vartin tauon jälkeen myöhässä klo 9:n jälkeen ja sitten Ylöjärven ja Hämeenkyrön keskustan perästä Kyröskoskellekin saavuttiin 10 minuuttia myöhässä vasta klo 9:50. Pysäkki oli Kyröskosken itsepalvelu-bensiiniaseman taka- tai etupihalla. Aikataulut oli kiitettävästi kiinnitetty Matkahuollon rahtitavaravaraston ikkunalasiin.

Lähden kävelemään takaisin tulosuuntaan. Päätien vartta reunustavat nauhana lukuisat eri liikkeet ja palvelut, kirjakauppa, kirpputori, R-kioski, avara tyhjä kauppatori, K-Market, urheilukenttä, koulu, motelli... Ison kylän tai kauppalan tuntua!

Serlan hirvenpäätunnuksinen aidattu tehdasalue pistoteineen tulee vastaan idässä, umpikuja. Eksyn tunnin hukkakierrokselle kaakkoon, omakotialueen pikkuteille ja ohi luultavasti sosiaalisen asuntotuotannon vaatimattomien rivitalojen. Sitten palaan Serlan tonttien ruohoakin talloen päätielle ja lähden seuraamaan tietä pohjoiseen (ohi linja-autoaseman), jonne minun olisi heti pitänyt lähteä.

Liikenneympyrästä käännyn itään kohti Viljakkalaa, jonne tienviitan mukaan on matkaa 8 km. Iskee pieni sadekuuro, joka taukoaa kohta.

Tulen sillalle, josta on näköala padottuun koskeen. Kalevalan muinainen Hämeen Hälläpyörä! Tehtaat ovat kosken partaalla. Autotiesillan alitse kulkee virran suuntaisesti pohjoisesta etelään tukkiränni, joka avautuu kouruna nähtäväksi. Tukki toisensa perästä siirtyy kourua pitkin kohti tehdasta.

Kuntaraja tulee kohta vastaan, Hämeenkyrö vaihtuu Ylöjärveksi (johon Viljakkala on liitetty 2007). Kolme kilometriä liikenneympyrästä itään on risteys, josta Viljakkalaan (6 km) vievä tie haarautuu pohjoiseen.

Kevyen liikenteen väylä loppuu risteyksessä. Tien itäpuolella on vain tallattu, kapea kinttupolku, jota seurailen kilometrin, käpyineen, mutkineen ja epätasaisuuksineen, kunnes tien länsipuolella alkaa jälleen kestopäällystetty kävelytie. - Maaseudun ratkaisuja: paikalliset polkupyöräilijät tietävät oikaista risteyksen pienen lähiökylän hiljaisten pihateiden kautta, mutta turisti ei halua erehtyä mahdollisille umpikujille.

Maisemana on metsää, mäntyjä. Jossain kohti pilkottaa alhaalla järvikin, Kyrösjärvi, ja tienviitta osoittaa uimarannalle. Paikoitellen nykyaikaisia, kookkaita puisia valmistaloja. Suuri, ehkä 3-4 kerroksen korkuinen lintutorni tulee vastaan pienellä kentällä tien laidalla. Kiipeän pari kerrosta, kunnes tajuan, ettei minulla ole ehkä aikaa eikä kannata kuluttaa vielä liikaa energiaa. Koira haukkuu minut jostain pihasta.

Kävelytie loppuu taas. Autot kaahaavat varsin tiheästi ja tien laita on kapea kulkea. Paikoitellen on bussipysäkkejä, vaan onko liikennettä? Kouluaamuinako? Valtava viljelylakeus avautuu välillä ja laskeutuu rinteenä kohti Kyrösjärveä. Tie nousee ja laskee ja aina vähän mutkittelee.

Mukavalta tuntuu kävellä taas suomalaisessa maalaismaisemassa! Sateen uhka on taas väistynyt ja on kesäistä. Ennen pitkää alkaa Viljakkalan kylätie, sen merkkinä tien molempia laitoja koristavat ja rajaavat porttina valkoiset aidanpätkät.

Tienristeys mallia Y, kaakkoon kauas Ylöjärvelle tai pohjoiseen kirkonkylään ja edelleen Luhalahdelle, Sisättöön, Seitsemisen kansallispuistoon, Aurejärvelle tai vaikkapa Parkanoon. Risteyksessä bensiiniasema St-1 ja mansikanmyyjä odottamassa mahdollisia asiakkaita sekä vilkas, täysi ilmoitustaulu.

Pohjoisempana ja alempana Keskustie haarautuu itään. Joillakuilla on pari suurta kivinavettaa ja kymmeniä lehmiä laitumella aivan Viljakkalan ydinkeskustassa! Lanta haisee voimakkaasti!

Navettojen vieressä on Kievari, josta kaikuu välillä deekujen alkoholisoituneita rähinä-mölyjä. Lähellä tien varressa on myös keltainen puinen seurojentalo ja samanlainen entinen puolitoistakerroksinen kunnantalo. Modernissa punatiilitalossa taitaa olla tyhjillään Valinta-Riika, vieressään hyvin pieni, kioskin kokoinen POP-pankki ja kukkakauppa. Tien pohjoispuolella on suuria peltoja.

Kirkkokuja lähtee ensin laskeutumaan ja sitten nousemaan peltojen välistä. Alhaalla puolivälissä tietä on leikkipuisto ja pieni yhtenäinen valmistalojen lähiö, jolla on Kultaan liittyvä nimi.

Keltainen puinen kirkko mäellä peltojen yllä, kirkontorni läntisen oven päällä, hautausmaan ympäröimänä. Haudoissa Hanhijärvi ja Plihtari ja muita. Useita penkkejä istuttavaksi ulkona. Punamultainen aitta lännessä, samoin vanhempi hautausmaa ylempänä. Kujatie jatkuu vielä vähän kirkon ohi koilliseen.

Lähden paluumatkalle samaa reittiä klo 13:10. Tavoittelen klo 15 Kyröskoskelta Ikaalisiin lähtevää bussia. Paluumatka tuntuu joutuisalta ja ehdinkin perille tuon aikataulun mukaan, mutta kiirekin kerkiää tulla loppumatkasta, joudun jopa juoksemaan, enkä ehdi kiivetä lintutorniin! Juon vettä pullostani ja syön suklaata. Aurinko paistaa taas välillä sadepilvien jälkeen, mutta myös tuulee kylmästi.

Hämeen Hälläpyörän koskella jään liiankin pitkäksi aikaa lukemaan opastustekstejä ja katselemaan näkymiä eri suunnilta. Koskinäytöksiä järjestetään harvoin, joitakin, heinä- ja elokuun 2. ja 4. sunnuntai. Tukkiränni näkyy vaienneen nyt kello 14:45, puita ei kulje enää.

Havahdun, että kävelymatkaa on jäljellä vielä enemmän kuin muistin. Hieman juostenkin ehdin kuitenkin bensiiniaseman Matkahuollolle klo 15, ja bussi vaikuttaa olevan myöhässä. Lapsiperhe matkalaukkuineen odottaa katoksessa bussia, jonka täytyy olla Ikaalisiin (kylpylään) menevä, sillä Tampereen suunnan bussi tulee vasta 25 minuuttia myöhemmin, 25 yli jokaisen täyden tunnin. Tunnin välit busseilla, Ikaalisiin aina tasalta.

Bussi tulee 15:05 etelästä, kaartaa itään pihaan. Kaksi matkustajaa poistuu. Odotan, että lapsiperhe lähtee ennen minua pihan poikki bussille, mutta se ei lähdekään. "Se ei ole meidän bussi!" sanoo äiti innokkaille lapsille.

Minä lähestyn bussia, mutta se ampaisee kiireesti liikkeelle, jatkaa itään, kiertää rakennuksen ympäri vastapäivään ja kaasuttaa päätietä pitkin kohti pohjoista. Minä luulin bussin jopa ehkä kääntyvän pihalla bussikatoksen eteen. Toista on täällä lännessä kuin oli eilen Etelä-Karjalassa Virolahdella!

Kohta tulee pohjoisesta "Ikaalisten Matkatoimiston" bussi, menossa kai Tallinnan-laivalle, ja siihen nousee matkalaukkuperhe. Sen jälkeen klo 15:25 tulee Ikaalisista Tampereelle menevä bussi. Pohjoisesta tulevat autot kaartavat rakennuksen myötäpäivään, pysähtyen katoksen eteen, päinvastoin kuin etelästä tulevat.

Kävelen pääkatua pohjoiseen ja poikkean itään K-Markettiin. Istun tyhjälle kauppatorille ja syön jogurtin, Valion Hedelmäpommin, koska repussani on varalta lusikka, ja huomasin kaupassa jäätelötötteröiden hintojen nousseen valtavasti (Pirkka ennen 32 centiä, nykyään 59 centiä). eikä ollut toivomaani makuakaan, joka oli loppunut.

Seuraava bussi Kyröskoskelta Ikaalisiin saapuu klo 16:02 ja matka kestää 20 minuuttia.

Ikaalisten vanhan kauppalan sijaintipaikka on muodoltaan paksu, leveä, ameebamainen niemi. Bussi tekee jonkinlaisen kierroksen, mm. keskustan hotellin ohi, pysähtyen sitten urbaanin keskustan bussilaiturille Välikadulle. Joku tyttö jää bussista minun lisäkseni, ja toinen tyttö on vastassa, ei minua joka kävelen häntä kohti ensimmäisenä, vaan tyttökaveria.

Vanhan kauppalan keskusta on harjulla. Tiet laskeutuvat alaspäin kohti siintävää Kyrösjärveä sekä länteen että pohjoiseen, vaikeata valita kumpaan suuntaan lähtisin. Välikadulla houkuttelee myös antikvariaatti tai divari.

Ikaalisissa on paljon tienviittoja ja karttoja turisteja varten. Kauppala tuntuu melkein liiankin kiiltakuvamaisen puleeratulta sievine puistoineen. Lähden länteen Satama-viitan vuoksi, koska näen julisteen aikataulusta, että aina puolelta lähtee laiva tai 12 matkustajan vene "Ella" järven yli Ikaalisten kylpylään (ja täysin tunnein lähtee sieltä takaisin). Haluan vain nähdä saapumisen ja lähdön, en ehtisi enempää.

Matkan varrella kivikadun alamäessä on puinen kunnantalo tai ainakin virastotalo ja kirjastoonkin on tienviitta, mutta en löydä perille. Alhaalla rannassa on urheilupuisto ja autojen pysäköinti satamaa varten, mutta itse satama taitaa ollakin pohjoisessa. Joudun kiertämään rantapuistoja pitkin, mutta tarkoituksenikin on kiertää. Luoteeseen menee pengertie Toivolansaareen, leirintäalueelle, mutta en ehdi käydä siellä asti.

Järvellä käy kova ja kylmä tuuli. Ehkä laivavuoro on peruttu tuulivaroituksen vuoksi, koska en laivaa näe, pienvenesataman laitureineen ja veneineen vain. Nousen pohjoisesta pitkiä ja raskaita portaita takaisin ylös harjulle.

Harjulla lehmusten varjostama bulevardi kulkee hämärän puiston läpi itään. Portti mainostaa Suomen ensimmäistä ja vanhinta kauppalaa. Puiston soittolava julistaa, että "Sata-Häme soi!" Idempänä on suuri puinen yli 200 vuotta vanha Fredrika Sofian kirkko ja 150 vuotta vanha tapuli. Kadun laidalla on joitakin myymälöitä ja liikkeitä. On puinen pappila ja kotiseutumuseo puisessa pikkumakasiinissa.

Kauppala on minulle hieman pettymys. Odotin jotenkin suurempaa ja selkeämpää ja vaikuttavampaa ihannekylää, en pikkusievää ja toisaalta sekavaa asemakaavaa. Vanhaa ja uutta on sekaisin. Maalaistaloja tuntuu olevan keskellä kaupunkia, ja toisaalta hylättyjä, rapistuvia liiketaloja, kuten lopetettu, slummiutuva Sale-kauppa.

Risteilen epämuotoisessa kujien ja teiden, puistojen, pihojen ja puutarhojen verkossa takaisin kohti Välikadun bussiasemaa. Huomaan eräällä kivikadulla etelään vievässä rinteessä Ikaalisten Matkatoimiston mainosvärit. Ulospäin suurelta näyttävä toimisto sijoittuu erikoisesti rinteeseen kaivautuneen kivitalon kellariin, vaikkakin sisäänkäynti on kadulta. Kello lyö juuri 17, sulkemisaika.

Välikadulla on kolme ihmistä odottamassa bussia, mutta Länsilinjojen auton tullessa klo 17:10 vain yksi nousee siihen lisäkseni, Kuljettaja on sama, jonka kyydissä ajoin aamulla Tampereelta Kyröskoskelle, palaamassa työpäivänsä lopuksi Vaasasta Tampereelle, jossa kuski vaihtuu taas.

Istun bussissa mustaihoisen perheen takana. Pieni lapsi kitisee, äiti suuttuu lopulta ja lyö sitä kolmella eri kerralla, jolloin aina alkaa oikea suurparku. Isä puolestaan keksii pikkuiselle vaikka mitä tekemistä, avaimilla leikkimistä tai Expressbussien mainoslehden selailemista. Lapsi tulee uteliaaksi ja hiljenee joksikin aikaa. - Onko Suomessa alkanut sama kehitys kuin USA:ssa, jossa Greyhound-bussit täyttyvät vähemmistöistä, mustista, latinoista, maahanmuuttajista, vähintäänkin köyhistä ja autottomista, sekä kiertolaisista ja vanhoista vankilavenkuloista?

Päivän kävelyt: Kyröskoskea ympäriinsä tunti, 5-6 km, sitten Viljakkalaan edestakaisin 2 x 8 km, Viljakkalassa kirkolle 2 x 1,5 km, Ikaalisissa 3-4 km, yhteensä 27-29 km.

Linja-auton kilometrit Helsinki - Ikaalinen edestakaisin 2 x 233 km = 466 km. Kahden päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km = 866 km. Melkein olisi kulunut jo entinen 1000 km:n lipukkeiden Bussilomalippu, jonka hinta oli n. 300 mk (50 euroa), eli kolmannes Bussipassista 149 euroa.