460. Bussipassilla Rantasalmelle

Sunnuntai-aamu Helsingin Kampissa. Paljon roskia. Nukkujia linja-autoaseman lattialla.

Kuopion Liikenteen pikavuoro Ouluun lähtee klo 6:30 laiturista 7. Savon Sanomat luettavaksi, eilinen. Autoon nousee vähän tillin-tallin oleva parivaljakko menossa Lahteen ja 3-4 yksittäistä matkustajaa.

Ihmettelen Helsingin uusia rakennuksia ja arkkitehtuuria kallioilla ennen Malmia ja Malmin hautausmaan jälkeen Lahdentien luoteispuolella ennen Porttipuiston Ikeaa ja Tikkurilaa. Pitäisi käydä kävellen katsomassa.

***

VARKAUS klo 11:55-13:20. Katson ensin linja-autoaseman seinältä aikataulut ja hermostun, kun näkyvissä ei ole kaipaamaani vuoroa Rantasalmelta klo 16:25-17:10 Savonlinnaan. Myöhemmin selviää, että se tuleekin Pieksämäeltä eikä Varkauden kautta.

Kävelen pari kilometriä Relanderinkatua luoteeseen, sitä bussikin jatkaa kohti Kuopiota. Koillispuolella on yleensä rivistö halpoja matalia asuintaloja ja vasemmalla lounaispuolella liikkeitä ja varastoja, mm. City-Market. Oikealla kuitenkin Lidl ja talotehtaan mallitalo. Kävelen samaan suuntaan 20 minuuttia, taloon numero sata asti.

Käännyn koilliseen Kisatielle ja metsäpoluille, Kisapuistoon, urheilu- ja tenniskentille, joiden reunoja sivuten palailen kaakon suuntaan. Puistikkokin tulee vastaan ennen vesitornia.

Korkea kulmikas vesitornin möhkäle kohoaa maamerkkinä ja Varkauden tunnuksena kaiken yllä ja haluan nähdä sen läheltä. Vesisäiliö taitaa olla pattina tai pahkana asuinkerrostalon, yksiportaisen pistetalon, pilvenpiirtäjän, yläkyljessä. Tornin huipulla on näkötornin maisemia tarjoava kahvila. Päästäkseen lukitusta alaovesta hissi- ja porraskäytävään on soitettava napista jollekulle talon asukkaalle taikka kahvilaan.

Radiokätkö-nimisessä ohjelmassa annettiin kesällä vihjeitä, minne Yleisradion edustaja piilotti "aarteen", jonka ensimmäinen löytäjä palkittiin riippumatolla ja muilla lahjoilla. Varkaudessa kätkijä kertoi olevansa veden alla ja nousevansa ylös hissillä. Pitkään aikaan kukaan varkautelainen ei soittanut radiolähetykseen, kunnes eräs helsinkiläinen turisti oli käynyt kysymässä aarretta vesitornin kahvilan tiskiltä eikä joutunut kilpailemaan muitten kanssa. Laiskanpulskeita piällysmiehiäkö savolaiset?

Kaakkoon yhä kävellessäni tulen torin jälkeen puolittaiselle kävelykadulle, Kauppakadulle, jossa kuitenkin hidas yksisuuntainen ajomahdollisuus autoillekin. Liikerakennuksia molemmin puolin, parin kerroksen korkuisia. Pikkukaupungin tunnelma. Itsepalvelu-Kirpputori mainostaa: kokeiluviikko ensikertalaiselle myyjälle vain 15 euroa.

Käännyn koilliseen alas kohti järveä, Huruslahtea. Jalkakäytävä on täynnä värikkäitä piirroksia, kuin tilkkutäkki. Aluksi en uskalla tallata niitä, etteivät vain kulu pois, mutta kadun toisella puolella ei ole jalkakäytävää ja muutama auto ohittaa minut. Jokainen kuvatilkku näkyy olevan jonkun pienen lapsen, alkaen 2-vuotiaasta (Ada, Iisa, Nea...) piirtämä, edelliskesänä, kesäkuussa 2012. Kuvat ovat säilyneet hyvin talven yli. Mukava keksintö, lisää tällaista!

Järven rannassa on mukava, viehättävä puisto, toriterassiaukio, kioski, kahvila, laituri, penkkejä ja vihreä idyllinen puisto jatkuu järven partaalla luoteeseen. Ei mitään erikoista, mutta pikkukaupungin rauhallista viehätystä.

Käydessäni edellisen kerran Varkaudessa, 20 vuotta sitten, Taiteiden Yönä 1993, tutustuin museoihin ja Ahlströminkatuun sillan koillispuolella Päiviönsaaressa. Tällä kertaa en ehdi sinne vaan palaan linja-autoasemalle.

Matkakeskus yhdistää junat ja bussit. Odotussali on kiinni sunnuntaina. Talon kaakkoispäästä voi kulkea luiskaa pitkin junalaiturille. Hyvin vaatimattoman ja mitättömän näköistä, kuin pienen kylän seisake. Linja-autojen torilla on sentään tulolaituri ja useampikin lähtölaituri.

Bussin ovelle kertyy yllättävänkin paljon jonoa. Pari nuorta neitosta on hyvin keveissä pikkuhepenissä, blondilla korkokengät, tummalla ballerinat jalassa. Tatuointi paistaa olkainten alta puolipaljaasta selästä. He nousevat bussiin mutta palaavat välittömästi takaisin ulos. Samoin pari poikaa. Kuljettaja ajaa pois kaikki Mikkeliin menijät.

Joku mummo kysyy kuljettajalta Helsingin bussista? "On myöhässä, tulee varmaan kohta!"

"Savonlinnaanko?" tiukkaa kuljettaja minulta ovella. "Rantasalmelle!" kelpaa, Mikkeli ei.

Bussi odottaa 7 minuuttia yliaikaa klo 13:20-13:27, kunnes toinen linja-auto saapuu (Helsingistä?), jolloin kuljettaja käy tulolaiturilta hakemassa ja opastamassa äidin ja pienen tyttären tähän bussiin. He kiittelevät kovasti. Heitä siis odotettiin, myöhästyvä kuljettaja oli soittanut.

Tienvarsi Rantasalmelle on metsäinen. Harvoin on peltotilkkuja eikä juuri järviäkään näy.

***

RANTASALMELLA  poiketaan valtatieltä lounaaseen kylätielle, joka kääntyy kaakkoon. Linja-autoasemalla ajetaan kierros rakennuksen ympäri. Kylätie on koillispuolella. Matkahuollon ovi ja aikataulut ovat talon lyhyellä seinällä kaakkoispuolella. Matkustajien odotuspenkki ja bussilaituri ovat talon pitkällä takasivulla lounaispuolella. Päädystä tarjotaan vuokrattavaa liiketilaa.

Kävelen aluksi Kylätietä eteenpäin kaakkoon, minne bussikin jatkaa Savonlinnaa kohti, kunnes Kylätie päättyy kääntyen koilliseen valtatielle ja taajama loppuu. Ihmettelen, ettei järven äärelle pääse, kun se häämöttää vasta kaukana peltosarkojen ja metsän takana. Tällä suunnalla.

Lähden lounaaseen tielle, joka vie ilmeisesti kohti reuna-asutuksia, mutta käännyn oikealle luoteeseen ja sivuutan urheilukentän. Pari paikallista teinityttöä kokeilee ensimmäistä kertaa kunnan hankkimia uusia kuntoiluvälineitä, kentän laidalle ulos sijoitettuja. Jäähallikin on.

Kirkon torni näkyy korkealla puiden yllä, kirkko on mäellä metsän takana. Seurakuntakeskus ja vanhusten palvelutaloja ja terveyskeskus tulevat vastaan. "Ikälä" on yhden talon nimi, vanha mies käy pihalla keinumassa. Mummoilla on rollaattori tai potkukelkka. Ohitan paloaseman. Kunnan keskusta tarkoittaa kunnallisten palveluiden keskittymää, erityisesti vanhuksille.

Kunnantalon virastoihin mennään sisään yhdestä vaatimattomasta kapeasta ovesta, joka on melkein huomaamaton sisänurkassa. Viitta näyttää. Kirjasto sen sijaan leveilee isoin ikkunoin saman talon toisessa siivessä, sisäpihan perällä, ja on auki arkisin 10-19.

Nousen ylös mäen suurelle kirkolle, joka on punatiilinen. Seinillä on suuria, pyöreitä ja monenlaisia ikkunoita, myös taitekatossa kattoikkunoita. Vaikuttaa ulkoa pääteltynä hyvin valoisalta, ja onkin, kun käyn sisällä. Kirkko on auki ja siellä on opas, kertoo ilmoitus ulkona.

Menen sisään tornin alta länsipäädystä, myös pohjoisesta pääsisi. Ensiksi tulen jonkinlaiseen valoisaan, suureen, valkoseinäiseen eteistilaan tai ehkäpä monikäyttöiseen toiminta-aulaan. Hämmästyn tilan uudenaikaisuutta, ulkoa ei voinut päätellä sitä. Mietin minkä ikäinen kirkko voisi olla? Eikö olekaan vanha? Miksei olisi? (Kirkko paloi 1984, rakennettu uudelleen.)

Sisäovista päästään peremmälle suureen, hyvin valoisaan kirkkosaliin. Kirkko tuntuu yllättävän pitkältä eteisjatkeineen, jos toki muihinkin suuntiin tilavalta, ja uutuudenhohtavalta. Moderni alttariveistos. Tekstimonisteita jaossa. Opasta tai ketään muutakaan ihmistä ei näy. Kunnes poistuessani, ovesta josta tulinkin, luon jäähyväissilmäyksen saliin ja huomaan hiljaisen olennon ilmestyneen kuin enkelin sakastista alttaripäädyn nurkalle.

Kuljen mäkeä alas, koilliseen, ja päädyn valtatien yli järven rantaan. Täältä alkaa rantapuisto, joka jatkuu pitkälle itään, uimarannalta toiselle uimarannalle ja venelaiturille asti. Varusteina on kaksi uimakoppia kummallakin uimarannalla ja useita puistonpenkkejä (joista kaksi on kaadettu nurin). Jokin penkki on vesirajassa ja pari muuta on ryhmitelty pensaiden rajaamaksi keitaaksi omaan rauhaansa juttelevaa seuruetta varten.

Lännessä on venevalkama pienen salmen suussa. Salmi yhdistää pienen Kosulanlammen Suureen Raudanveteen ja alittaa Varkaudesta Savonlinnaan vievän valtatien (tie 464 vain). Salmen jokimaisema on idyllisempi tien länsipuolella.

Järven länsirannalta ihmettelen idässä rannalla näkyvää valkoista rakennusta. Kävelen sinne, se on Linnansaaren kansallispuiston opastuskeskus Oskari. Muutamat turistit poikkeavat sinne, ainakin saksalainen pariskunta. Vieressä rantapeltotontilla on kotiseutumuseo harmaanruskeine luonnollisine puutaloineen ja tuulimyllyineen, n. 7 rakennusta.

Mainio puinen, ruskea, elämää suurempi Pekka Lipposen patsas ilahduttaa. Joviaali naama, pottunokka, leveä leuka, sympaattiset silmat, vino viivamainen hymy, hieman juntti puku yllä. Sen on veistänyt paikallinen taiteilija Kontturi mm. viereisen yksikerroksisen motellin "Rinssieverstin" tukemana.

Tunnetuin rantasalmelainen on ollut ainakin minun mielestäni Pekka Lipposten ja Kalle-Kustaa Korkkien luoja, jännitysviihteen kirjailija Aarne Haapakoski eli nimimerkki "Outsider". Entäpä mistä kertoo täällä osoite "Yrjö Maunu Sprengtportenin polku"? Paikkakunnan toisesta pojasta? Myös maailmankuulu arkkitehti Eliel Saarinen syntyi Rantasalmella.

Rantasalmi tekee oikein miellyttävän kesäpaikkakunnan vaikutelman, mutta pieni ja syrjäinen se toki on, palvelukeskus vanhuksille, vanhainkoti.

Ajoin Pieksämäeltä tulevalla Pohjolan Liikenteen bussilla klo 16:20-17:05 Savonlinnaan. Useita matkustajia saapui ja perheitä lähti, Linja-auto ajoi myös 10 km Rantasalmen juna-asemalle, mutta sieltä ei tullut ketään kyytiin. Matkaa pidentävä mutka voi olla perua junan korvaamisesta, mutta samalla päästiin myös ajamaan enemmän valtatietä 14 (Juva - Savonlinna).

***

SAVONLINNASSA luulin ohitustien ja vastaavan kävelytien jo valmistuneen Haapaveden rantaan, mutta se oli paikoin kesken. Osin kävelykelpoinen, mutta karun näköinen ja auringonpaahteinen ilman istutuksia.

Heti linja-autoaseman nurkilta koilliseen alkoivat katutyömaat. Rautatien linjaus on siirretty rantaan, entisen paikalle tulee kävelytie Helsingin satamaradan korvanneen Baanan tavoin.. Rautatieasema on siirretty Kauppatorin seisakkeen paikalle.

Kävelin kapeaa siltaa Kauppatorilta pohjoiseen Vääräsaareen, puiselle ruskealle Casinolle, uudemmalle kylpylälle, Vuorilinnoille sekä läntiselle luonnontilaiselle pikkusaarelle. En ollut ennen käynyt noilla saarilla.

Löysin Savonlinnan toisen vanhan elokuvateatterin "Olavin" sisäpihalta, samannimisen pääkadun pohjoisreunalta, läheltä linja-autoasemaa. Toisen, "Killan", muistan saman kadun eri päästä, eteläpuolelta, läheltä rautatiesiltaa ja Olavinlinnaa.

Pysäkkiaikatauluista huomasin Pohjolan Liikenteen hoitavan Savonlinnan kaupunkiliikenteen. Pohjolan Liikenteen pikavuorolla ajoin myös 18:35-23:50 Helsinkiin Juvan ja Mikkelin kautta.

********
Päivän aikataulu:
Varkaudessa (klo 11:55-13:27) 1,5 tuntia.
Rantasalmella (14:05-16:20) 2 tuntia 15 min.
Savonlinnassa (17:05-18:35) 1,5 tuntia.

Busseissa 12 tuntia (aikavälillä klo 6:30-23:50), perillä 5 h 15 min.

Päivän bussikilometrit:
Hki 322 Varkaus 46 Rantasalmi 42 Savonlinna 336 Hki = 746 km

Kuuden päivän bussikilometrit:
n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km + 497 + 746 = 3161 km

Kilometrihinta: 149/3161 = 0,05 euroa (4,7 centiä)
Eurolla ajettiin 21,2 km.