Heinäkuun neljäntenä Bussipassi-päivänä torstaina 17.7. lähdin Kampista vasta klo 8:50 kohti Elimäkeä (Kouvolaa). Bussissa istui näinkin inhimilliseen aikaan vain 3-4 muuta matkustajaa. Pohjolan Liikenteen bussi vaikutti ikääntyneeltä, taitettavia pöytiä puuttui, oli rikki tai irrotettu pois useista penkkien selkämyksistä, eikä matkustajien turvavöitä ollut lainkaan.
Elimäelle saavuttiin klo 10:40 ja viivyin siellä vajaat 2 tuntia klo 12:25 asti.
Bussi poikkesi koilliseen vievältä valtatieltä 5 pienelle tielle etelään ja itään, 2 km Elimäen kirkonkylään, ohittaen kasvihuonemaisen puutarha-alan myymälän, Mustilan Arboretumin mainoksen, koristeellisia variksenpelättimiä ja ulkomuseon, jossa oli kymmenkunta rakennusta.
Bussimatkan aikana oli alkanut sataa.
Bussi kaartoi liikerakennuksen ympäri varastomaiselle takasivulle, jossa oli lastauslaiturilla ulkona mm. hammaslääkärin potilastuoli, vastaanoton peräoven pielessä. Talon länsipäässä oli Kahvila Pysäkki, sadekatos ja ulkopenkki matkustajille, sekä seinällä bussiaikataulut.
Lähdin kävelemään tietä eteenpäin itään. Oikealla Osuuspankki, vasemmalla S-Market. Sitten oikealla kirkon tapuli ja vasemmalla kirkko, jonne näkyi suunnistavan 3-henkinen turistiseurue.
"Kirkkokahvila avoinna klo 9 alkaen."
Lasivitriinissä ulkona kerrottiin Elimäen erinomaisesta kunnallisesta historiasta. Suomen ensimmäinen itsenäinen kunta 1865, kun maalliset kunnat erotettiin seurakunnista! Varhainen kansakoulu, yhteinen tytöille ja pojille.
Jatkoin eteenpäin. Oikealla oli kirjasto, avoinna torstaina klo 9 alkaen. Sisällä oli yksi virkailija, ei asiakkaita. Hyvin äkkiä taajama loppui, vain tie jatkui metsään ilman mökkiä isompia rakennuksia. Ulkosalla liikkui muutamia ihmisiä kauppamatkoillaan. Sadetta pisaroi.
Kävelin klo 11 alkaen 2 km länteen ja myötäpäivään kaartaen pohjoiseen, tuuheassa metsässä, kävelytietä autotien lounaispuolella, alamäkeä mutkassa (Elimäen kirkonkylä on metsässä mäellä?), ohi ulkomuseon ja lopulta peltojen, kunnes saavuin Valtatie 5:n varteen, puutarhaliikkeen pihalle. Katselin ulos pysäköintialueelle pystytettyä karttaa ja päättelin Mustilan Arboretumin sijaitsevan valtatien luoteispuolella.
Ulkomuseossa oli noin 7 rakennusta, pimeät oviaukot auki ammottaen, tuulimylly ja aittoja, talonpoikasitupa, savusauna ja paja, pääsymaksu 4 euroa, alennusryhmille 3 euroa. Asiakkaita vain kerran henkilöautonsa portin pieleen pysäköinyt pariskunta.
Pellonlaitojen farmariasuisten variksenpelättimien toinen tai joskus molemmat kädet sojottivat aina jonnekin, joten luulin niitä opasteiksi, mutta en saanut reitistä selvää.
Kävelin valtatien yli jossakin autoliikenteen välissä ja sen jälkeen kahlasin peltopientareen yli päästäkseni luoteessa valtatien suuntaisesti kulkevalle kävelytielle. Vasta palatessani tiesin, että idempänä oli alikulkutie autoille ja kävelijöille.
Pihapolut veivät kahvilaan ja antiikkikauppaan, "Piikaan ja Renkiin", mutta ei ollut viittaa Mustilan Arboretumiin. Kiersin sinne autotien kautta lenkin koillisesta, kunnes opin, että suora kaävelytie olisi mennyt aiemmin mainittujen liikkeiden ohi.
Peremmällä oli Mustilan myymälärakennus. Lounaaseen jatkaen tulin puiden korkuisen pensasaidan portille luoteeseen. Edempänä puistossa olisi kahvila, joka myisi pääsylippuja 7 eurolla. Ehdin vain kurkistella portilta, sillä halusin ehtiä bussille klo 12:25. Komeita puita, mutta vaikeaa sanoa miten kauan ja laajalle alueelle vaikuttavuutta riittäisi? Pöyheitä pyöreitä lehtipuu-pensaita.
Palasin etelään alikulkutien kautta. Kuljin postiauton ohi ja toinen postiauto tuli vastaan. Myös vakiovuoro Helsinki - Kouvola, bussilinja 860, ajoi jossakin vaiheessa ohitseni.
Linja-autoaseman ohitin jo hyvin ajoissa ja kävelin sieltä ensin metsäpolkua lounaaseen ja omakotitalojen tietä luoteeseen, niin että osuinkin kylän päätielle seurakuntakeskuksen ja kirkon kohdalle.
Puukirkko näytti ulkoa arkisen harmaalta, mutta sisällä oli outoja veistettyjä ja maalattuja koristeita seinässä paikkapaikoin laudoituksen sijasta. Upeimmalta minusta näytti hieno puusta veistetty kuoriaitaus, joka oli kotoisin jo aiemmasta kirkosta! Saarnastuoleja näkee niin paljon, etten ehkä kiinnittänyt siihen riittävästi huomiota. Viivyin vain runsaat 5 minuuttia klo 12:10-12:15.
Ristikirkkoon tultiin sisään sivusakarasta etelästä, joten alttari oli oikealla idässä. Esitemonisteen mukaan tämä oli Suomen arvokkaimpia puukirkkoja, vuodelta 1638! Kirkon eteisessä seurusteli keskenään neljä mummoa, jotka hoitivat kahvilaa.
Bussi saapui Elimäen kirkonkylän linja-autoasemalle jo n. 12:22 ja pysähtyi siihen 3 minuutiksi, ajaakseen Kouvolaan klo 12:55-13:45.
Edelleen Elimäen alueella tultiin Korian Porttiin, jossa bussi teki täyskierroksen linja-autoaseman liikerakennuksen ympäri. Samassa talossa oli myös kirjasto. Korian kirkon ja Korian kasarmit näki myös bussin ikkunasta. Korian rautatiesillan kaarta olisi vaikeaa olla huomaamatta. Olisiko kaikki näin jo nähty vai kannattaisiko Korialla pysähtyäkin?
KOUVOLASSA satoi kovasti. Istuin isossa Matkakeskuksessa, jossa lääniä riittää. Viivyin pitkään Anttilan kirjaosastolla ja etsin ilman karttaa jälleen Kouvolan kirjaston.
***
Linja-auton vakiovuoron Kouvolasta Savitaipaleen ja Lemin kautta Lappeenrantaan piti lähteä kello 15:50 laiturista H1. Sellainen löytyi linja-autoaseman laituririvistön sijasta vasta kadun varresta. H = Hallituskatu?
Reitin liikennöitsijä on Matkahuollon aikatauluhaussa (2013) "Joutsenon Auto ja Kuljetuspalvelu". Vuoden 1996 aikataulukirjassa "Kesäturistissa" reittiä ajoi Saimaan Liikenne.
Pidin sadetta sisällä, kunnes lähdin kuitenkin hyvissä ajoin pysäkille, siltä varalta että bussi tulisi etuajassa. Laituriin olikin pysäköity tuskin tilataksia isompi pienoisbussi! Liukuovi avoinna. Istumapaikkoja n. 15, vaikka näytti pienemmältä ja matalammalta kuin Vuorelan oikean bussin muotoinen linja-auto Haminassa (kolme päivää aiemmin), johon piti nousta ovesta portaita.
Kysyin Juha Watt Vainion mieleen tuovalta kuljettajalta, käykö Matkahuollon Bussipassi? Kyllä, mutta: "Lappeenrantaan asti?!!" hän päivitteli ja neuvoi, että pääsen tuntia nopeammin pikavuorolla! Halusin matkustaa tällä "ellei tule täyteen, etten vie tarvitsevalta paikkaa",
Istuin 3. riville. Vasemmalla oli 2 penkkiä ja oikealla 1, Taempana oli kai vielä 2 riviä, jonka mukaan laskin paikkamääräksi 3x5 = 15. Ovensuuhun oli asettunut opiskelijatyttö, jota luulin alkuun kesätyöntekijäksi tai kuljettajan sukulaiseksi, kun hän avasi ja sulki asiakkaille ovea, mutta matkustajaksi osoittautui jäädessään myöhemmin matkan varrelle.
Liikkeelle lähdettiin bussia pienemmän auton surinoilla. Kaupungin välipysäkeiltä astui kyytiin äitinsä saattama 10-v. tyttö, joka oli matkalla ratsastustunnille maaseudulle. Molemmat tytöt alkoivat jutella keskenään ratsastuksesta. Sitten takapenkille tuli he-man-tyyppinen keski-ikäinen mies, jonka silmä näytti olevan mustana, ellen erehtynyt. Hän oli matkalla Vekaranjärvelle, armeijan kantahenkilökunnan asuinalueelle!
Ensin ajettiin Valkealaan (n. 16:05). Tien varrella oli mm. mielenkiintoisia museorakennuksia ja kirkko! Palomuseo? Kannattaisi ehkä pysähtyä joskus katsomaan. Lappalanjärvikin taisi välillä siintää lännessä.
Kiemurtelevaa tietä jatkettiin pohjoiseen jossain kaukana lännessä kulkevan Mikkelin rautatien suuntaisesti, kohti Vuohijärveä, mutta ennen sitä kääntyen itään Tuohikotin suuntaan. Pienemmän tytön jäätyä kyydistä hevostilalle jäi muutaman kilometrin päästä isompikin.
Tienviitta Vekaranjärvelle pohjoiseen. Sinne ajettiin muutaman kilometrin poikkeama edestakaisin. Mustasilmäinen mies poistui kiittäen kyydistä Vekaranjärven portilla (n. 16:45) ja lähti pienen tienviitan osoittamia henkilökunnan asuntoja kohti.
Itään, itään: Tuohikotti (n. 16:55) ja Heituinlahti. Tie 377. Auto kiiti kovaa vauhtia pomppien tyhjiä, sateisia ja märkiä maanteitä pitkin. Tuntikausia. Olin välillä ainoa matkustaja. Pari nuorta kundia oli kyydissä matkan eri vaiheissa, syrjäkylältä kirkolle.
Savitaipaleen reunoilta lähti suurhiihtäjä Juha Miedon näköinen partaturri kirkolle. Hän jutteli etupenkiltä kuljettajan kanssa. Kuski kertoi odottavansa aamuvuorolla metsään mustikoita poimimaan lähtenyttä hyvin puheliasta karjalaisrouvaa jostain matkan varrelta kyytiin.
Savitaipaleella (17:40) oli aivan mielenkiintoisen näköinen runsastaloinen kirkonkylä, jossa tehtiin pieni (kolmionmuotoinen?) kierros eri teitä. Nuori kundi jäi autosta jonnekin ja partamies toisaalle. Auto kiiti koko ajan harmillisen kovaa vauhtia paikasta toiseen! Isosta jähmeämmästä bussista tuntuu näkevän paljon enemmän ympäristöä?!
Savitaipaleelta lähdettiin ensin kaakkoon (tie 13) ja sitten etelään (tie 380) kohti Lemin kirkonkylää. Sadetta ja kiirettä, paljon jää näkemättä ja huomaamatta. Tiet ovat yhtä paitsi parempia kuin Haminan ja Virolahden välillä Klamilassa.
Yhtäkkiä pyörähdetään jonkin matalan liikerakennuksen eteen. Sade sumentaa ja pimentää havaintoja. Lemin liikekeskus, apteekki, K-kauppa, taxi, linja-autoasema klo 18. Ihmishahmoja odottamassa.
Kyytiin nousee rehevän puhelias keski-ikäistä vanhempi karjalaisrouva täysien mustikkaämpärien kanssa sekä hiljainen vanha mies. Rouvan kieli alkaa kalkattaa, eikä vaikene ennen kuin Lappeenrannan Helsingintiellä, jossa poistuu kyydistä. Vanha mieskin jää jo seuraavalla pysäkillä, mutta ehtii sitä ennen päivitellä: "No siinäpä oli rouvasihminen joka ei jää suustaan kiinni!!" (Sanontaa taidetaan tosin käyttää tavallisesti toisinpäin?)
Jäin viimeiseksi matkustajaksi. Tieosuus Lemiltä Lappeenrantaan oli tylsin. Kuljettaja kysyi minulta, rouvan poistuessa, samalla kun vanhalta ukoltakin: "Ja mihin sie meet?" "Matkakeskukseen, mielellään", ehdotin. Yllättäen kaarrettiinkin (18:35) puisen hiljaisen rautatieaseman pihaan, kaupungin syrjälaidalle. Uinuvaa. Rankka vesisade.
Aseman odotushuone on auki, tyhjillään, vain kahvilan puolelta kuuluu jonkun juopon rähjäystä. Ulkona on elektroninen näyttö bussivuoroista. Bussilaiturit ovat aseman lounaispuolella. Rautatien suuntaisella pitkällä laiturilla 1 (mm. Helsinkiin) on sadekatos.
Sateesta huolimatta lähdin katua ylös kohti Lappeenrannan keskustaa. Vesi valui katua pitkin ja autot räiskyttivät. Minulle riitti saavuttaa lähin uudenaikainen kauppakeskus Galleria, jonka sisäkäytävissä vietin vähän aikaa.
Palatessani asemalle nukkui joku odotushuoneen penkillä, kahvilasta karkotettuko? Joku T-paitaan pukeutunut mies juoksenteli täydet pullottavat kassit kummassakin kädessään ulkona sateessa yhteen aikaan itään, toiseen kertaan länteen, katsoi välillä aikataulutkin, muttei tullut bussilaiturille, vaikka olisin luullut. Herttainen nuori neito, jolla oli pitkät silmäripset, tuli saattavan mummon kanssa laiturille 1.
Linja-Karjalan bussi ajoi klo 19:50 rahtitavaran makasiinien eteen ja klo 20 laituriin. Autoa täyttivät vain kaksi matkustajaa. Tähyilin bussin ikkunasta alati mielenkiintoista Taavetin kylää Luumäellä. Kouvolassa oltiin klo 21:20-30 ja Helsingissä n. 23:40.
Päivän aikataulu:
Elimäki klo 10:40-12:25, 1 h 45 min.
Kouvola klo 13:45-15:50, 2 h
Lappeenranta klo 18:35-20:00, 1 h 25 min.
Vierailuaikaa n. 5 tuntia, busseissa n. 10 tuntia aikavälillä klo 8:50-23:40.
Bussikilometrit: Hki 114 Elimäki 24 Kouvola 123 Lappeenranta 225 Hki = 486 km.
Neljän päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km = 1918 km.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti