496. Arabian Kino Sheryl ja Timbuktu

Melkein myöhästyin Timbuktusta. En osannut perille Helsingin uusimpaan elokuvateatteriin (2015), Arabianrannan Kino Sheryliin, niin helposti kuin etukäteen kuvittelin. Käveltyäni pari tuntia Konalasta Lassilan, Haagan ja Käpylän läpi itään tulin Intiankatua Hämeentielle Arabianaukiolle (valtava seinämaalaus etelässä) ja näin pohjoisessa vanhan tehtaan seinässä tutun tekstin: Arabia.
*
Siihen asti helppoa. Menin rakennukseen ovesta, nousin valoisaa ramppia ylös pohjoiseen, sitten kauppakujaa itään. Kävelin läpi käytävän, jonka varrella kirjasto, hissi Arabian museoon yläkerroksiin, design-myymälöitä, kahviloita. Juliste mainosti afrikkalaisen elokuvan viikkoa, mutta Kinoa ei löytynyt, ei edes parista pohjakartastakaan.
*
Ulkona eteläisemmän matalan makasiinin umpiseinässä luki muiden brändien joukossa myös Kino Sherylin nimi. Vieraskielinen seurue jatkoi Sherylin etsimistä Hämeentietä pohjoiseen. Minä kiersin suurkorttelin vastapäivään. Hämeentie, Arabiankatu länteen, kääntyikö katu samalla nimellä pohjoiseen? Arabiankatu 8? Raitiotie. Rakennustöitä.
*
Raitiovaunujen 6 ja 8 päätepysäkin kohdalta nousivat kiviportaat korkealle ulkoterassille, jonka perällä lasilaatikon päädyssä pilkotti nimi "Kino Sheryl". Vastakkaiseen suuntaan itään avautui pitkin puistokäytävää kaunis näköala merelle, Vanhankaupunginlahdelle vihreine puistorantoineen.
*
Kello oli jo minuuttia vaille 15, elokuvan 'Timbuktu' alkamisaika, vieläkö saisin ostaa lipun ja päästettäisiin näytökseen? Oven ulkopuolella seurusteli joko ulkomaisia naisopiskelijoita tai maahanmuuttajia.
*
Sisäpuolella olikin pitkä, hitaasti etenevä, hevosenkengän muotoinen jono kassatiskille. Kassapäätteitä yksi, mutta useampia opiskelijaneitoja myymässä, "Voin ottaa käteismaksuja". Sarjalippuja ja virvokkeitakin kaupan. "Lippuja ei tarvitse vaihtaa", luki esillä olleessa tiedotteessa, mutta ihmisiä jonotti kassalle A4-tietokonetulosteita käsissään? Käteislippuni maksoi 8 euroa.
*
Pitkän myyntitiskin molemmissa päissä oli ovi pohjoiseen. Läntinen ovi suljettiin jo, kaikki olivat käyttäneet vain sitä, itäpuolella olisi tilaa paremmin. Ovesta tultiin saliin ylhäältä takaa, 14:nnen tai 15:nnen rivin kohdalta. Valkokangas oli pohjoisessa. Istuimia oli vierekkäin 20-22. Reunoilla vielä paikkoja. Neljä ensimmäistä riviä tyhjiä. Runsaat parisataa katsojaa, tilaa 300:lle.
*
Laskeuduin portaita riville 5. Otin toisen paikan oikealta, vasemmalla yksi tyhjä ja sitten yhtenäinen katsojaryhmä. Lähin opiskelijatyttö soitteli juuri kännykällä asioitaan, tilasi kuljetusta roskalavalta yllättäen löytyneelle kalusteelle. Valojen pimennyttyäkin hän jatkoi vielä hehkuvan kuvaruudun naputtelua.
*
Perässäni tuli enää muutamia ihmisiä saliin. Kello oli jo 15:10. Aloitettiin vasta yhteiskunnallisten mainosten näyttäminen, 5-10 minuuttia. Urheilija Leo-Pekka Tähti tuki kampanjaa kehitysmaiden vammaisten lasten koulutuksen hyväksi.
*
Salin olemus oli avara, ilmava ja moderni. Siistit taittuvat istuimet, tummat, sileät, asialliset, pehmustetut, olematta nukuttavan pehmeitä. Varauloskäynnit valkokankaan molemmin puolin, mutta näytöksen lopputekstien päätyttyä poistuttiin takaovista tuloaulaan.
*
***
*
Abderrahmane Sissokon elokuva Timbuktu (2014). Uskonkiihkoilijat hurjastelevat autollaan kauniin okran värisessä, hiekkadyynien elävöittämässä erämaassa, musta merirosvolippu lepattaen (pääkallon tilalla arabian tekstiä), pyssyllä räiskien juoksevia eläimiä. "Aja päälle, älä ammu", neuvoo joku.
*
Telttaileva perhe, 8 lehmää, 12-vuotias tytär, flegmaattisen raukeina kotonaan, jutellen, teetä juoden. Suurin ja rakkain nauta "GPS" rikkoo kalaverkot. Kalastaja keihästää elukan, mutta kuolee itse tappelussa omistajan kanssa. Perheenisä vangitaan, veriraha olisi 40 lehmää, hänellä on vain 7, joten kuolemantuomiota ei voi mitenkään välttää.
*
Kaikki elokuvan henkilöt vaikuttavat joko fatalistisen alistuneilta tai jotenkin vajaaälyisiltä ja tekopyhiltä fanaatikoilta. Matkapuhelimia käytetään, mutta kulttuuria palautetaan lähemmäs muinaista kivikautta. Henkilöt ovat kai fiktiivisiä.
*
Kuuluttajat kiertävät megafonin kanssa antamassa määräyksiä paikallisilla kielillä, mutta myös arabiaksi, ranskaksi, englanniksi. "Musiikki on kielletty! Jalkapallo on kielletty! Naisten tulee käyttää sukkia ja käsineitä!" Jalkapallojoukkue pelaa ilmajalkapalloa, potkien muka kuvitteellista palloa.
*
Mies ja nainen jäävät kiinni samasta huoneesta ja musiikin kuuntelusta. Kepinlyöntejä 40 ja 40 kertaa. Kaulaa myöten hiekkaan haudattujen päänuppeja kivitetään kuolemaan asti. Raakuuden kuvaamisella ei mässäillä rauhallisessa elokuvassa, teot vain havainnollistetaan. Uskonsoturi on nähnyt nuoren tytön ja tyttö pakotetaan naimisiin tuomarin avulla, vaikka äiti ei hyväksy vävytarjokasta.
*
Timbuktun saviseinien tunnusomainen ulkokoristelu tai näkyvät tukirakenteet tulevat esiin jossakin kuvassa. Enimmäkseen kaupunkiympäristö on melko viitteellinen, saatettu kuvata Malin naapurissa Mauritaniassa. Saharan hiekkadyynit näyttävät kauniilta erämaakuvissa. Katselusta voi nauttia!
*
Lisa Simpsonin tavoin seurasin lopputekstejä riittävän pitkälle saadakseni varmistuksen "ettei filmatessa vahingoitettu eläimiä"! Surettikohan nauta GPS:n kuolema enemmän kuin nautamaisten, kohtaloon alistuvien uskovaisten? Vieraskielisen katsojan kommentti poistuessa: "A very wicked and very sad story!"
*
Mitä pitäisi tehdä? "Poikani, etpä usko miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan", sanoi Axel Oxenstierna 1600-luvulla (Kari Suomalainen 10.5.1963). "Kyllä uskon, kun katson itään, etelään tai ympärilleni."
*
***
*
Elokuvan jälkeen kävelin vielä Arabianrantaan puistoalueelle, joka on hyvin matala, tuskin merenpintaa korkeammalla. Paljon ihmisiä nautti kauniista kesäisestä poutasunnuntaista, 17.5.2015. Kävelin Tekniikan museon, vesiputouksen, Vanhankaupungin vedenpuhdistamon, Koskelan, Myrskyläntien, Kotipolun, Onnentien ja Taivaskallion huippujen kautta Panuntielle, Käpylän asemalle, Asesepäntietä Metsäläntielle, Nuijamiestentietä Huovitielle, Ilkantietä Thalianaukiolle (Liitos-Asuste toimii yhä! Nimi on toisen maailmansodan jälkeisten Helsingin alueliitosten ajalta!), Paatsamatietä lapsuudenkodin pihaan, vanhaa tykkitietä metsän läpi Vihdintielle ja kotiin Konalaan.