518. Onnibus Helsinki - Kaustinen, 1 eurolla

Varailin edestakaisia Onnibus-matkoja pari-kolme kerrallaan runsaan kuukauden aikavälille, niin selvisin yhdellä varausmaksulla ja ehdin saada ensimmäiset, yhden euron liput. Sateisten päivien sattuessa jätinkin väliin reissut Saarijärvelle ja Kyyjärvelle, harmillisesti. Kaustistakin uhkasi myrskytuuli Salomon ja mahdollinen kuuro, muttei ainakaan jatkuva sade.
.
Helsingissä laiturin 9 ovelle kertyy pieni jono aina jo hyvissä ajoin ennen klo 7:n lähtöä (nelostietä Ouluun). Muutama tuolikin on käytettävissä. Olen jonon alkupäässä ja ehdin toisen kerroksen etupenkille, kuljettajan yläpuolelle. Oikealle laidalle istuu kannettavan tietokoneensa kanssa työskentelevä nainen. Tuulilasin alla on parhaiten työtilaa, on kapea ikkunalautakin.
.
Mukava nähtävyyskierros alkaa Töölönlahtea kiertäen, mutta yläkerran tuulilasi on likainen. Sadekuurojen takia tosin pyyhkimet alkavat räpsytellä. Lahdesta tuleva tyttö kysyy vapaata paikkaa vierestäni. "Kun siinä on enemmän tilaa tabletille..."
.
"Hartolassa ja Joutsassa pysähdytään tarvittaessa." Nelostie on paikoitellen kapea, ohituskaista vaihtelee vuorotellen etelään ja pohjoiseen ajaville ja keskellä tietä on rajana lyhyiden rautatappien aita. Linja-auto jää pitkiksi ajoiksi jonoon kuorma-autojen ja rekkojen perään.
.
Joutsassa pari rouvaa pyörähtelee ympyrää pysäkillä, toinen pyllistää autolle kumartuessaan kaivamaan reppuaan. Bussi on ajaa ohi, mutta jarruttaa äkkiä. "Mitenkä bussi pysäytetään?" tiukkaa kuljettaja. "Me ei tiedetty että tämä pysähtyy!"
.
Jyväskylää lähestytään Vaajakosken kautta, idästä ja koillisesta järvenrantaa pitkin kaartaen. Keskusta uusine valkeine kerrostaloineen näyttää varsin komealta avaran vesialueen ylitse katsottuna!
.
Vaihdan väljään Kokkolaan menevään bussiin, joka ei ole kaksikerroksinen. Palokassa, jossa on iso ostoskeskus, kiinnitän huomioni hämmästyttävän pitkään talomuuriin nelostien länsipuolella.
.
Kun rauhallisempi 13-tie erkanee nelostieltä luoteeseen, Kokkolan suuntaan, tuntuu kuin vaihdettaisiin vanhanaikaisempaan maalaismaisemaan, keskelle peltolakeuksia ja aavoja suotaipaleita. Ylitettävät joet näyttävät oudon tummilta, samoin järvetkin. On pilvistä, ei sada enää, joskus aurinko pilkistää.
.
Saarijärvi - on mahtava järvi! Pysäkin kohdalla lukee "Kenkäpuu" lounaassa, koillispuolelle en näe, huoltoasema siinä pitäisi olla, pari kilometriä kaakkoon kauppalan - kaupungin(!) keskustasta. Ollaan 5 minuuttia aikataulusta edellä, siksi odotellaan.
.
Kyyjärvellä pidetään suorastaan 10 minuutin kahvitauko. Useimmat matkustajat käyvät Paletin liikekeskuksessa, jossa kauppakäytäväverkon varrella on pieniä tehtaanmyymälöitä, Marimekko ym, kahvila ja perällä Salen ruokakauppa. Myös kaksi yksittäistä Asiakasvessaa, joissa ei ole sukupuolijakoa, varattuina, sekä kahvilassa omansa. Sisäpenkeillä istuskelee tai vessoista poistuu seudun vanhusväestöä, tai myös mahdollisia kylähulluja ja maalaistolloja, jos heitä on.
.
Asvalttiin maalatulla bussipaikalla (joita on kaksi) nuori kuljettaja pohtii ääneen, että "10 minuuttia mennyt, lähtöaika lähestyy, onko kaikki paikalla? Oletetaan että on." Lähdetään ajamaan läpi Möttösen kylän ja Perhon kunnan. Veteli on seuraava kunta, mutta siitä ei tien varrelle näy kuin muutama liikerakennus.
.
Kaustinen. Ajetaan tien vasemmalle puolelle, Nesteen bensiiniaseman pihaan. Myymälää remontoidaan. Pysähdysaikaa 5 minuuttia.
.
Jalankulkijoille on rakennettu kävelytunneli 13-tien itäpuolelle, jossa kunnan keskusta vaikuttaa olevan. K-Supermarket ja liiketaloja, joista yhden seinässä Poliisin kyltti. Kaunis liikenneympyrä. Kappelitie näkyy lähtevän pohjoiseen, niin minäkin. Valokuvaan vanhahtavan kylämaiseman puutaloineen, jossa oikealla punainen "Sakrin Helmen majatalo", huoneita vapaana.
.
Kappelitie alkaa kaartaa länteen, mutta vaihdan Siltatielle, kohti hautausmaata ja kirkkoa mäellä. Ensin tulee vastaan Kotiseutumuseo puisessa vilja-aitassa, avoinna sopimuksen mukaan, sopimista varten Satu Kaustisen ja toisen naisen puhelinnumero.
.
Hautausmaalla komeilee vaikuttavan korkea, harmaista kivistä muurattu, kellotapulia muistuttava (kirkonrakentajien suvun) Kuorikoskien muistomerkki. Kolmella sivulla luetellaan etunimiltä Kuorikoskia. Kuka on rakentanut 3 kirkkoa ja kuka peräti 17. Perään on laskettu vielä erikseen kunkin tekemät kellotapulit.
.
Hauskannäköisessä keltaisessa puukirkossa (Matti Kuorikoski 1777) on siipiä ristin muotoon neljälle suunnalle ja keskeltä kattoa kohoaa torni, vaikka kellotapuli (1778) on rakennettu pihalle erikseen, kuten Perhossakin. Pysähdyn valokuvaamaan. Kesätyöntekijä leikkaa hautausmaalla nurmikkoa.
.
Kirkon ovesta juoksee ulos pappi tai kirkkoherra, joka haluaa tuoda minulle kirkon uuden esitteen. Puhelias mukava mies, odottelee jonkin myöhässä olevan ryhmän saapumista, joten kirkko on auki. "Vähän kylmä tuuli, eikö olekin?" Lievästi sanottuna, kun radiossa varoiteltu hirmumyrsky Salomon riehuu juuri tänään Perämerellä ja ympärillämme Keskipohjanmaalla.
.
Kirkon oveen kiinnitetty paperilappu varoittaa, että nauhoitus on menossa, pyydetään hiljaisuutta! Katson tuulikaapin lasioven läpi, kun kirkkoherra soittaa juuri pieniä sähköurkuja keskilattialla, mutta hän viittoo peremmälle, ja alkaa kertoa tuoreesta kattoremontista. "Peltikattoa suositeltiin, mutta eihän se kelvannut seurakunnan isännille, vaan suurilla talkoilla rakennettiin uusi paanukatto!" Sisällä seinät valkoiset ja alttaritaulu komea. "Oletko käynyt ennen?"
.
Ulkona huomaan, että kellotapulin ovi on auki. Seinään nojaa myös Vaivaisukko, entisaikojen feissari, puinen hyväntekeväisyyden varainkerääjä, jonka mielelläni valokuvaan. Tapulin sisällä on hyvin hämärää, mutta sinne on rakennettu vaivaisukkojen näyttely! Seinillä on valokuvia ja kartta puu-ukkojen sijainneista Suomessa. Keskelle on tuotu muualta kolme aitoa vaivaisukkoa näytteille. Siis Kaustisella tapahtuu, jo ennen heinäkuun kansanmusiikkijuhlaa, en tullut turhaan.
.
Jatkan kirkolta Siltatietä itään, alas joelle, jonka kapean puusillan kantavuuden rajoista varoitellaan kyltein. Joen partaalla onkin patoallas ja Korpelan Voiman pieni Pirttikosken vesivoimalaitos! Rakennettu 1917-18, uusittu 1922 ja 1995. Putouskorkeus 3,5 metriä. Tuotto 2'200'000 kWh/vuosi riittää joko 120 sähkölämmitystalon vuosikulutukseen tai 500 kotitalouden vuotuiseksi taloussähköksi, kertoo seinään kiinnitetty informaatiotaulu, ja paljon enemmänkin turbiinigeneraattoreista.
.
Joen toisella puolella on Meijerirakennus jostain isovanhempien ajalta, mutta kauppa käy ja kuljetukset pyörivät vilkkaasti talon ympärillä. Jatkoin joitakin pienasutuksen pikkuteitä joen alajuoksua tavoitellen ja päädyinkin lopulta, tien päättyessä, luonnontilassa rehottavaan jokirantaan.
.
Toisin kuin Perhon kunnassa, Kaustinen ei näytä ottaneen Perhonjokea ollenkaan virkistyskäyttöön! Ei lainkaan kävelyteitä tai luontopolkuja missään jokivarressa. Aivan kuiva kunta, pelimannien musiikkiko pelkästään riittää?
.
Kuljeskelin asutuksen autoteitä välillä eteläänkin, jossa taajama päättyi pian. Sade uhkasi ryöpsähtää myrskytuulena, mutta tyytyi vain pisaroimaan hiukan. Päätin kuitenkin etsiytyä rakennetun sivistyksen keskelle ja myöhemmin kirjastoonkin. Olin etukäteen haaveillut käveleväni jopa Veteliin asti, mutta siihen ei ollut aikaa.
.
Kävin keskustan eteläpuolisella mäellä katsomassa ulkopuolelta vanhan puisen punaseinäisen Pelimannitalon. Sisällä on kai festivaalien aikaan esityksiä. Pihalle mäen alarinteeseen on rakennettu amfiteatteri, jota varusteltiin ja remontoitiin heinäkuuta varten. Luoteispuolella kohosi iso moderni rakennusrypäs, josta en ilman tekstejä saanut selvää, että mikä? Musiikkilukio jossakin kyllä, mutta muu koulukeskusko vai jotakin muuta. Alempana rinteessä oli pienempi anfiteatteri lapsia varten ja sen vieressä leikkipuisto rakennelmineen.
.
Valtatien 13 alitse vei kävelytunneli länteen, jossa oli iso urheiluhalli. Sähkölaitoksen piha muodosti umpikujan yhteen tienristeyksen kulmaan. Kaustisen asemakaavoitus tuntuu vanholliselta maaseudun entisajan tapaan. Käytännöllisiä uudistuksia ei ole saatu toteutettua ihmisten liikkumisen, liikunnan ja virkistäytymisen hyväksi, kuten jo Perhonjoen laiminlyödyistä rannoista huomasin.
.
Älypuhelimestani etsin kirjaston osoitteen, Kappelitie 13, kunnantalon kiinteistössä. Eteenpäin vain luoteeseen keskustan tietä, jolta olin poikennut kirkolle ja jatkanut itään sillalle. Avoinna klo 12-19. Kappelitien varrella ohitin modernin seurakuntatalon ja sen edessä puistikossa julkista taidetta: Kreeta Haapasalon os. Järvilä (1815-1893) huivipäisen näköispatsaan, jalustalla vyötäröstä ylöspäin.
.
Kirjastossa oli pari asiakasta ja pari virkailijaa. Valikoimaa pääkaupunkiseudun isoihin kirjastoihin verratessani huomaan, että kutakin kirjanimikettä on hyllyssä vain yksi kappale, ja toisaalta paikallaan (eikä lainassa) on houkuttelevan pitkä rivi vaikkapa Rex Stoutin "Nero Wolfe"-tarralla merkittyjä erilaisia dekkareita. Leppävaarassa voisin nähdä joltakulta kirjailijalta jopa kymmenen kappaletta samaa viimeksi painettua nimikettä, mutten ehkä yhtään vanhempaa.
.
Luin jonkin paikallislehden, Perhonjoki taisi olla. Siinä lukuisin yksittäisin ilmoituksin eri ylioppilaat kutsuivat, perheidensä koteihin, juhlimaan lakkejaan, paitsi eräs kuusikko oli keksinyt laittaa yhteisen ilmoituksen! Lähiseudulla on joku alkanut kuvata hautausmaiden hautakiviä (joita voi olla jo noin 2000 kpl, noin 4000 nykyasukkaan kunnassa), ollakseen hyödyksi mm. sukututkijoille.
.
Harmikseni Anthony Buckeridgen Jenningsejä ei ollut säilynyt lastenosastolla Blytonin ja Burroughsin välissä. Näin esillä jonkin uutuuskirjan, jonka haluan löytää pian pääkaupunkiseudulta. Ulko-ovisuulla oli pyörähyllykkö asiakkaiden omien kirjojen kierrätystä varten, mutta valikoima oli niukka ja kunnoltaan loppuunkulunut.
.
Sade uhkaili tuulessa lentävinä pisaroina. Lähdin hyvissä ajoin Onnibusin pysäkille Nesteen bensiiniaseman pihaan. Ajan riittäessä kiersin kuitenkin neljää tietä ympäri koko korttelin, joka koostui huoltoaseman lisäksi luonnontilaisesta ryteikköisestä metsästä, aivan keskustan kulmassa!
.
Katselin Onnibusin lähestymisen 13-tietä pitkin luoteeesta Kokkolasta. Bussi kiersi pihan ympäri ja kyytiin nousi minun lisäkseni nuori nainen ja nuori mies. Kuljettaja Jyväskylään asti oli sama nuori mies kuin mennessä ja hänkin muisti minut.
.
Jyväskylästä Helsinkiin oli sen verran täysi bussi, että viereeni istui Kuopiosta lähtenyt savolaisnuorukainen, joka soitteli kännykästään kavereilleen. Oli melkein jo aikonut kosia Maria, mutta tämä halusikin erota katsellakseen muitakin, ja nyt pitäisi päästä Kuopion kämpästä eroon. Sovussa ero. Ei asialle voi tehdä mitään.
.
Nelostiellä aikataulu on kireä. Joutsassa perinneasuun pukeutunut romaninainen halusi poiketa ulos hyvästelemään rakastaan: "Mä vaan käyn saattamassa tän pojan ulkona!" Mutta kuljettaja sanoi, ettei ole yhtään aikaa! "Mä rakastan sua!" huusi nainen poikaystävänsä perään bussin ovelta.
.
Hevimiehen-oloinen kuljettaja oli sujuvasanainen kuuluttaja. "Lahdessa pidetään pitempi tauko, jos on tupakkamiehiä tai -naisia..." Kamppiin saavuttaessa jotkut palkitsivat kuljettajan hyvästelykuulutuksen taputuksin, kuten toiset lentokoneen onnistuneen laskeutumisen.