tiistai 6. lokakuuta 2020

694. Torpparinmäki ja Lehtisaari, kävelyjä 1983

Torpparinmäki tai Tuomarinkylä - erilaista kuin olin luullut, näin 5.7.1983.  Omakotitalo-asutusta menneiltä vuosikymmeniltä. Bussin 68 päätepysäkki kuin maalaiskylässä. Elanto, väki koolla kaupassa. Hippikuljettaja, 40 minuutin bussimatka Paloheinän kautta - avaraa niittyä Kuusmiehentieltä pohjoiseen. Maunula on kuin Haaga - 1950-luvun kotoisuuden tuntu!

Kävelin Tuomarinkartanon maitten läpi - hevosia ja haju! Ratsastuskoulu ja vaatimattoman näköinen kartanorakennus. Vantaanjoki Lillfors -pikkukoskineen, vähän veden poreilua, mutta tylsä. Aurinko paahtoi läntisen pellon yli klo 17:50 - 19:00. Joen itärannalla omakotitaloja venelaitureineen sekä hiekka-uimarantoja, pieni, vain muutamia ihmisiä.

Pukinmäkeen sillan yli. Jokipellontie ja Mikael Soinisen tie, Säveltie - kivoja tiilitaloja - ja vankilan näköisiä tiilenpäitä! Päädyin Pukinmäenkaarelle ja sitä tietä Malmille. Syystielle, kyläilemään Suvikujalle. Päiväkirjasta 5.7.1983.

**

LEHTISAARI - SEURASAARI 12.7.1983. Ajoin bussilla 12 klo 9:36-10:00 Tapiolaan, kävelin Länsirantaan metsäpolkua ja takaisin Revontulentie / Tapiolantien kulmauksen puhelinkioskille. Lis ei ollut kotona (oli kaupassa) klo 10:05. (1,5 km) Otsolahden rannan (veneitä) kautta kävelen Otaniemen keskustaan. (Puutarhan kesäapulainen raahasi jättisäkkiä, miksei pyöriä alla?) 2 km. Otaniementietä 1 km.

LEHTISAAREN ostoskeskukseen 1 km. Lehtisaarentietä etelään 1,5 km KASKISAAREN sillalle, Kapea tie, jonka varrella kahden auton kohtaamispaikkoja. Yritin istuskella kalliolla, kirjoittaako kirjettä? mutta kovaa istua. Etsiydyin heikolle kärrytielle. LAUTTASAAREN länsirannalle, 1,5 km. Istuin siellä puoli tuntia. Tilda työnteli kolme kertaa edestakaisin ohitseni pyörätuolia. Toppiin pukeutunut tyttö raahasi kumiveneen mäkeä alas ylhäältä kerrostalosta pensaikkojen läpi venerantaan ja lähti merelle melomaan.

Kello 12 lähdin kiertämään kohti Lauttasaaren ostoskeskuksen puhelinkioskia (0,5 km). Lis oli nyt kotona ja puhuttiin tai puhuin 3 x 3 minuuttia Interrail-matkastamme elokuussa 1983 (puhelu maksoi 3 x 1 mk). Aurinko paahtoi, pidin kopin ovea raollaan, ja autoliikenne häiritsi puhelun kuuluvuutta. Sovin seuraavasta soitosta huomenna klo 9. Kioskin ulkopuolella seisoskeli mies, joka katseli poispäin - ja meni heti vuorostaan koppiin, kun siitä lähdin.

Lähdin innostuneempana (ajatuksissani) kohti KUUSISAARTA ja Seurasaarta.  SEURASAAREN sillalle 3,5 km. Kiersin Fölisön, pääkatua etelään ja saaren länsirantaa takaisin sillalle, 2,5 km. Sorsan syöttäjiä juottolaitteen vieressä, minua janotti. Lauma sorsia kärkkyi makupaloja. Oravia ei tullut vastaani, mutta jotain puolikesyä houkuteltiin sivupolulla. Seurasaari tuntui tällä kertaa tympäisevältä, ei enää lapsuuden kesien helmeltä. Ihmisiä rannoilla. Tamminiemen sivuutin, 0,5 km. Istuin penkillä Tamminiemeä vastapäätä 15 min.

Klo 14 lähdin takaisin kohti TAPIOLAA. 5,3 km. Istuin uudelleen Tapionraitillakin, minua siis väsytti, tiheä pulssi, jano, syömättömyys. Reidet ja jalkapohjat vaivasivat ja sydän? keuhkot? Vanhuksia kuoleekin helteeseen. Klo 14:55 odotin bussia penkillä istuen. Bussi 14 tuli ensin, mutten äkännyt, vaan odotin bussia 12 klo 15:10 asti. Humalainen vm.-40 räyhäsi, ensin odotuspenkillä ja sitten bussissa, jossa istui ensin takana, naisen viereen (`Pidä suus kiinni!"), sitten keskelle ja eteen kuskia häiritsemään (Kivenlahteen).

Kävelin yhteensä 23 km (jossa Iivisniemeen 2x1 km), klo 9:30-15:40. Sää: en olisi jaksanut yhtään lisää kävelyä! T-paita yllä, kaulan ympärys paloi auringossa. Päiväkirjasta 12.7.1983.

***

SUSITIE 29.11.1983. Ajoin metrolla Itäkeskukseen, ei Mirjaa enää siellä. Lyhyt reitti metroasemalta sillalle ja Asiakkaankadulle, kiertelin siellä punatiilitalojen sisäpihoja. Asuntoloista kuuluu aina elämää, vaikkapa ikkunoiden räminää ja maton tamppausta, klo 14. Selkeä ilma, pakkasta -10 astetta!

Palailin metrolla Herttoniemeen ja kävelin suoraan Hiihtomäentietä. Susitie on alempana, menin numeron 14 ohi ja kiersin takaisin. 14 B 19:n ovesta on näköjään jyrsitty lukko pois. Syntyneestä kolosta pilkottaa pienenä uusi lukko, jos yrittää kurkistaa sisälle. Slummimaista.

Rautatieaseman metrosta ylös tullessani liukuportaiden käsinojien välissä vierii pieni punainen kumipallo pompahdellen väliraudoista. Ylhäältä kuuluu pikkupojan kiljaisu: "Ottakaa kiinni!" Minä nappaan kopin pallosta. Näytän palloa kädessäni, kättäni heilautellen, jotkut katselevat ympärilleen. Liukuportaiden yläpäässä odottaa pikkupoika äitinsä tai hoitajansa kanssa, joka kehottaa lasta: "Muista sitten kiittää..." ja pallonsa takaisin saava poika sanoo: "Kiitti!" Päiväkirjasta 29.11.1983.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti