Ajoin bussilla 34 Merihaasta Kuusisaareen 4.9.1984. Kuusilahdenkuja. Metsäpolku vei pysäköimiskielto-alueelle, jossa pysäköi Mersu Metropol ja muitakin hienoja automerkkejä. Veistoksia pihalla: Henry Moore, Eila Hiltunen. Viehättävä mäki ja polku rantaan, kurkin sinne U-muotoisen talon pohjois-sakaran päästä. Sisäänkäynti museotaloon U:n oikeasta kainalosta. Välissä väli. Eila Hiltusen hitsaustyö: kolme loikkivaa tai tanssivaa hahmoa.
Eteisessä paljon ulkovaatteita ja kasseja. Vanha rouva neljän metrin päässä etelässä selosti juuri vieraille ruotsiksi. Pääsymaksu 5 markkaa, lapsilta 2 markkaa. Kysyin opiskelija-alennusta. "Meillä ei nyt oikeastaan ole, kun on erikoisnäyttely, normaalisti 3 markalla pääsee." "Ja mielellään nimi vieraskirjaan! Tuohon alas mahtuisi vielä yksi, tämä täyttyy niin nopeasti, ei riitä mihinkään!" Helsingfors ja Esbo lukee nimien perässä. Koululaisia ja pienempiäkin lapsia oli.
Eksoottista katsottavaa: Poppamiehen naamioita 1 kpl, punaväri oli säilynyt, jouhet haalistuneita. Uusi-guinealainen puureliefi, jossa ihmistäkin kannetaan metsästyssaaliina. Söpöjä rintavia veistoksia, joista joku imetti vauvaa sylissään. Kaukoidästä kuvakertomus kankaalla, kuvissa aina välillä käytiin naimassa. Buddhan patsaita ja portinvartijat. Makaava veistos. Muutama pieni maalaus ruhtinaista vaimoineen ja ilman löyhyttelijöineen ja muine palvelijoineen.
"Alakerrassa saa käydä myös!" kehotetaan. Siellä klo 14:10 viimeistään huomasin, että yli puoli tuntia kuluu museossa, en ehdi vaihtaa bussilipulla. Kellarin vakiokokoelmat olivat mielestäni jopa tilapäistä näyttelyä antoisammat. Tilaa ehkä 4 metriä kertaa 6 metriä pohjoisessa salissa. Kiinalaista taidetta. Sohva ja tiski, jonka takana mm. vesihana. Näyttelyesineet lasikaapeissa. Kosteusmittarit. Komea kameli, posliinista? Pyörityslaite tanssijalle.
Isommassa salissa etelän puolella Prekolumbiaanista taidetta. Latinalaista Amerikkaa, Väli-Amerikkaa, taidetta eri intiaaniheimoilta, ehkä kiehtovinta tässä museossa. Istun yksinäni mustassa tuolissa ja ihailen tunnelmaa! Pienetkin maskotit somia, reisien leveydestä tunnistaa naishahmot. Kierrän kaiken vielä uudempaan kertaan! Monikäsivartisten patsaiden eleillä voisi vitsailla. "Är det Shiva?" "Nej, de e Vishnu!" "Vishnu?" lukivat eräät vieraat esitteistä ääneen.
Lähdin museosta klo 16:57. Penkillä tai sohvalla istunut emäntä järjesteli esitteitä ja kysyi, kävinkö myös alhaalla? U:n sisällä rakennuksessa hohti uima-allas.
Kävelin Seurasaaren bussille 24, hyppäsin liikkuvaan autoon, olin ainoa matkustaja. Ensin tähyilin Tamminiemeen, mutten kyttäyspenkille jäänyt. Bussi kaahasi jännää mutkittelevaa (Seurasaaren) tietä, jolla pysäkkejä oli vähän väliä. Mikä jättirakennus tulossa toisen viereen lähelle Lastenlinnaa? Mechelininkatu, Et. Rautatienkatu. Jäin bussista Mannerheimintiellä. Ajoin ratikka 5:llä Chydenian eteen, hain laukkuni ja menin naulakoille ilmoittautumaan seuraavaksi lukuvuodeksi. Itse sai ottaa lukukausitarran. Laukku painoi liikaa ja sade uhkasi, joten en jatkanut matkaa Kauniaisiin. Antoisa päivä! (Päiväkirjasta 4.9.1984).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti