MANNERHEIM-Museossa 25.10.1985 klo 12:30-14. (Istuskelin ensin Eteläsataman rannassa, ei häävin näköistä, Land's End... Kaivopuistossa Ursan kalliolta kivat näkymät.) Kalliolinnantielle. Museon eteläpuolelta kävelyportaat alas Rantatielle. Autiota. Mummo eteisessä tutki opiskelijakorttini. Muovipussit jalkoihin kenkien ympärille.
"Oppaita ei ole juuri nyt vapaina, mutta jos ymmärrätte englantia, voitte liittyä edelliseen... Haloo, puhun teille..."
Liityin sveitsiläiseen partaniekkaan turistiin. Mukavat selitykset. Alakerta kierrettiin, kolme suurta tiikerintaljaa. - "Kaikki kehuvat saaliitaan, Mannerheim voi todistaa..." Kirjoja: Paavolainen, Viipurin muistoja... päätyseinät. Ylähallissa Gallen-Kallelan hehkuva maalaus Afrikasta. "Missä tämän taiteilijan töitä voi nähdä lisää?" innostuu turisti. Tarvaspäässä! "Near Tapiola, Munkkiniemi" turisti tiesi. Afrikkalaisia esineitä. Sininen vierashuone.
Omasta makuuhuoneesta näköala Downtowniin ja ennen rantakin sekä merinäköala "ainoa ylellisyys", nyt uusi asuintalo alla näköesteenä. Talon omisti Fazer. Mannerheim-säätiöllä ei ollut varaa lunastaa koko tonttia, niinpä pankki rakensi viereen.
Mitaleita enemmän kuin kellään (noin 130): "Takana kolme elämänuraa..." Lasten ainekirjoituksia 1956. Dia-esitys 8 minuuttia Aasian tutkimusmatkan valokuvista. Yksi ensimmäisistä dokumenttifilmeistä keisarin kruunauksesta - ja Mannerheim siellä missä tapahtui: keisarin oikealla puolella. Rukousmylly ja painolaattoja. - Vaihdoin vielä suomenkieliseen opastukseen, johon osallistui 5 aikuista ja 2 lasta, ennen kuin klo 14 lähdin.
Kävelin Vanhan Kauppahallin läpi Kauppatorille. Akateeminen, Suomalainen sekä sarjakuvakaupat Good Fellows ja Lehti-Fennica. Hessu-jättikirja maksaisi 50 markkaa. City-lehti 1999 n:o 2, 6 mk. (Päiväkirjasta 25.10.1985)
**
PUISTOLA, JAKOMÄKI, RAJAKYLÄ, VUOSAARI. 1.8.1985. Bussi 74 kierteli Malmin lentokentän laitaa. Jäin pysäkin liian aikaisin, ennen päätepysäkkiä, kun kaikki muutkin jäivät. Sitten kävelin hikisesti Puistolan asemalle, alikulkutunneli, kiertelin lähistöllä ostarilla. Samalla bussilipulla vaihtaen bussiin 75 ja Alppikylän kulmaan, Jakomäen ostari, L-muotoinen käytävä.
Kirjastoon istuin tunniksi lukemaan lehtiä. Sitten Maratontielle Vantaan Rajakylään. Uusia puisia rivitaloja sekä vanhoja rähjäisiä omakotitaloja. Seivästie, Rapolantie, Kontulankaaren bussipysäkille. Mutta kävelenkin Kaaren sekä Keinutietä päästäkseni bussiin 90 (A). Pysäkillä salskea odottaja, jolle huudettiin henkilöautosta: "Sulle soitettiin..." "Mitä! Mistä?" "Creasta." "Mistä?" "Creafilmistä, sun pitää mennä koekuvaukseen!" "Mihin?" "Vick Sininen."
Bussiin nousee myös kolmen tyttölauma. Paljon matkustajia, kaikki paitsi minä jäävät Metroasemalle, jossa uusi väki täyttää bussi äärimmilleen. Ajamme ohi Rastilan (luonnonnäköistä rantaa) VUOSAAREEN. Jään pois, kun muukin väki vähenee. Kangaslampi soma, pultsareita istuu rantapolulla. Suunnikkaan muotoisia taloja. V:n puistopolku ihanan pitkä, etelään.
Etsin Ulappasaarentien kirjastoa. Tympeä, niitä tylsimpiä kirjastoja. Vanhoja piirroskuvituksia suurennoksina hyllynpäissä. Matalat tummat hyllyt. Vastapäätä vino kerrostalo, parvekkeet perääntyvät sisemmäs ylempänä. Hissi toiselta puolelta putkessa, rapussa ei ikkunoita, kävin turhaan ylhäällä etsimässä näköalaa.
Bussilla metroon sitten ja käyn vielä Laajasalon kirjastossa, joka isoimpia, runsas kasettimäärä. Viihtyisä paikka, opintosaleja, jne. Kirjaston vieressä kauko-ohjattavien pienten kilpa-autojen rata. Ohjaajat seisoivat telineellä nähdäkseen kaikki mutkat. Hurjaa vauhtia, toinen auto selvästi nopeampi.
Ajoin metrolla keskustaan, menin Orioniin katsomaan Leo McCareyn Ohukaista ja Paksukaista, 4 lyhyttä 20 minuutin filmiä, parhaana: "Kauppa kuin kauppa" (Big Business, 1929), jossa kiertävät joulukuusikauppiaat hajottivat Finlaysonin talon ja tämä heidän autonsa. Muut: Öisiä seikkailuja (Habeas Corpus, 1928); Iloiset soittoniekat (You're Darn Tootin', 1928); Eukkokultani (That's my Wife, 1929). (Päiväkirjasta 1.8.1985)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti