481. Porvooseen Runeberg-laivalla

Matkustin J.L. Runeberg-laivalla Porvooseen sunnuntaina 16.7.1995.
*
M/S J.L. Runeberg (aiempi S/S Helsingfors Skärgård) on rakennettu Hietalahden telakalla 1912. Höyrykone on vaihdettu dieselmoottoriin 1962. Laivan pituus on 28,8 metriä ja suurin syväys 2 metriä. Matkustajakapasiteetti on 220.
*
Kävelin Espoon Westendistä sunnuntain aamuna klo 7:20-9:10 Helsingin kauppatorille. Lämpötila oli jo + 15 astetta. Hiki. Näin Espoon Hanasaaren kohdalla klo 8 Silja Linen Tukholmasta saapuvan valkoisen autolautan lipuvan merellä kohti Helsinkiä.
*
J.L Runebergin laituripaikka oli lähellä Katajanokan siltaa, pieni ruskea lipunmyyntikoju Kauppatorin kiveyksellä ja laivakin aamusella kuten yölläkin paikallaan laiturissa.
*
Pasin näköinen poika myi Kauppatorilla laivaliput, meno-paluu Porvooseen 140 markkaa (23 euroa). Helena,31, oli pukeutunut kesäromanttisiin vaatteisiin. Olimme ajoissa, että saisimme varmasti liput ilman varausta. Nousimme laivaan n. klo 9:45, vietettyämme puolisen tuntia kauppatorilla. Mansikoita.
*
Toinen matruusi, joka muistutti joskus tuntemaani opiskelijaa Peltomäkeä, irrotti laivan köydet laiturista klo 10. Hän taiteili myöhemmin köysistä siistejä kieppejä laivan kannella.
*
Istuimme menomatkalla ylemmän kannen vasemmalla eli pohjoisen ja rannikon puolella. Alkuun laiva tuntui melko täydeltä. Paljon vanhoja ihmisiä ja toisaalta lapsiperheitä.
*
Kahdella kannella oli ulkotilaa sivuilla ja perällä sekä sisäsalonkeja keskellä, portaat kerrosten välillä. Keulakansi oli muita alempana ja sieltä vei ovi alimpaan ja isoimpaan sisätilaan, jossa sijaitsi laivan ravintola. Parit käymälätilat eri puolilla laivaa.
*
Sympaattinen, hieman puolikielinen kapteeni selosti ohitettavia saaria. Lonna, Santahamina, Villinki. Kaukaa mereltä, reitti kulki nyt ulkokautta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
*
Saavuimme Musta Hevonen -nimiselle saarelle klo 11:10. Siellä oli mökkejä. Laiturille jätettiin paljon tavaraa.
*
Pirttisaari klo 11:50, idyllinen salmi, jossa oli odotushuone matkustavaisille.
*
Haikkoo klo 13:10. Paljon mainostettu Haikon kartanohotelli, josta lapsuudessani puhuttiin paljon. En muista kävivätkö vanhempani siellä kertaakaan vaiko useamman kerran. Rumia uudisrakennuksia näköpiirissä.
*
Neste Oy:n Sköldvikin öljysataman eli Kilpilahden savupiiput ja erilaiset vihreät säiliöt kurkottivat näkyviin metsän puiden ylitse. Punainen laiva. Tiira.
*
Hamarin kalastajakylä näytti upealta! Haikon jälkeen.
*
Emäsalon silta 18 metriä, muutama auto.
*
Porvoo klo 14, laituriin kävelysillan luo. Vossikka odotti saapuvia turisteja.
*
Kävelemme rantaa pitkin pohjoiseen. Simolin yhä mainosti kyltillään. Puoteja oli auki Vanhassa Kaupungissa sunnuntainakin! Keskiaikaisessa kirkossa parit häät, sanomalehti 'Uusimaan' auto tuli. Vanhan torin kiveys oli huomattavan epätasainen. Kahvilat kuudesta kahdekaan markkaan matkailuitoimiston vieressä. Papukaija ja Huvimaja-näyttelyn asetelma houkuttimina. Vanha silta joen yli. Rantaa pitkin. Pääteaseman taulu. Runebergin kodin piha. Palasimme laivarantaan jo klo 15:40.
*
Nousimme laivaan klo 15:50, asettuen nyt alemman kannen perälle. Porvoonjoki kaarsi. Paalutukset rannoissa, ettei maata sortuisi jokeen. Pikamoottoriveneitä huristeli.
*
Merellä nousi viileitä tuulia. Helena paleli takissakin. Minulla oli vain lyhyet hihat paidassa.
*
Paluumatkalle osallistui huomattavan vähän matkustajia, jäi paljon tilaa. Vähitellen hiljenevä illan tunnelma. Olikin aivan erilaista. kuin laskeutumista kohti yötä, jos aamupäivällä noustiin kohti päivän huippua ja sen yli. Ehkä voisin suositella matkustamista kerrallaan vain toiseen suuntaan, mutta niistä kumpaan suuntaan tahansa, aamulla tai illalla.
*
Siirryimme sisäsalonkiin, niitä oli useampia erikokoisia erilaisin tunnelmin, parit molemmilla kansilla. Lehden lukemista, Helsingin Sanomissa Suomen vanhoista kirkoista. Helena kiikaroi loppumatkasta kotisaarta Vuosaarta. Helsinkiin saavuttiin takaisin klo 19:50.

480. Tarjanne-laivalla Tampereelta

"Runoilijan tie", laivalla Tampere - Ruovesi - Visuvesi - Virrat.
*
S/S Tarjanne on vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva, Suomen viimeinen pitkän linjan matkustajahöyrylaiva, jossa on 115 matkustajapaikkaa. Miehistöä on neljä sekä lisäksi ravintolan henkilökunta. Laivan pituus on 29 metriä ja leveys 6 metriä, suurin syväys 2,39 metriä. Matkanopeus on noin 9,5 km tunnissa.
*
Lähdimme torstaina 5.7.2001 Helsingistä 6:06 junalla Tampereelle. Tyhjä varhainen juna täyttyi vasta Riihimäeltä. Tampereella klo 8:15 kävelimme Hämeenkatua. Sarjakuvakauppa Kukunor oli lopettanut siirryttyään Helsinkiin. Kuljimme ohi Metson länteen Pyynikin näkötornille ja Varalan urheiluopiston kauniiseen pihaan. Pispalaan alhaalta, pitkät puuportaat ylös, kävi reisiin. Harjua alas, Paasikiventie, Mustalahti.
*
Tarjanne-laivaan oli jonoa klo 10:25. Risteilylippu maksoi 240 markkaa (40 euroa). Reittinä oli Tampere - Ruovesi - Visuvesi - Virrat, sekä paluu bussilla Tampereelle. Kävimme yläkannella mutta istuimme alakannelle perälle.
*
Tasainen laivamatka aallokossakin! Näsin selkä. Yksi sulku. Kanavia ja kapeikkoja.
*
Ruoveden Kalelaan oli matkalla kuusi ihmistä, he jatkoivat laiturilta taksiautolla.
*
Ruhalan laituri. Oli meditatiivista lipua vedessä. Hyvä olo.
*
Söimme laivalla klo 15:30 riistapaistoksen, perunamuusia, salaattia ja kahvin, 68 markkaa.
*
Virroille laiva saapui klo 18:32. Rantapuisto, jalkojen uittamista. Bussi täyttyi klo 18:45, mutta saimme vieruspaikat perältä. Virtain linja-autoasemalta tuli kolme matkustajaa lisää. Pienoinen sightseeing bussilla Virroilla. Kaakkoon Ruovedelle vievän tien 66 varrella n. 5 km Virroilta näkyivät salaperäisen jylhät Torisevan rotkojärvet.
*
Joitakuita jäi Ruovedelle, toisaalta uusiakin tuli. Tampereelle saavuttiin klo 20:53, eli parin tunnin bussimatka. Juna Jyväskylästä Helsinkiin pysähtyi Tampereen asemalle klo 21:18 (Oulusta 21:02), tyhjähkö 2-kerroksinen juna. Konduktööri ei ottanut lisämaksua, vaikkakin valitti: "Tämä lippu on 23:18-junaan!" Matkatoverilla oli Lomalippu. "Seinällä luki: ei paikkavarausta". Helsinkiin saavuttiin 23:25.
*
***
*
Kotimaan laivamatkojen yhteenveto:
*
479. Uuteenkaupunkiin - (Franz Höijer) - 7.8.1996 - Hangosta
480. Virroille - (Tarjanne) - 5.7.2001 - Tampereelta
481. Porvooseen - (Runeberg) - 16.7.1995 - Helsingistä
482. Inkooseen - (Runeberg) - 23.7.1998 - Helsingistä
483. Loviisaan - (Runeberg) - 6.7.2006. - Helsingistä
484. Hämeenlinnaan - (Hopealinja) - 21.8.2004 - Tampereelta

479. Laivalla Hangosta Uuteenkaupunkiin

"Suuri Saaristoreitti" vanhalla Franz Höijer-laivalla.
Reittiä: Hanko klo 10 - Kasnäs 12 - Gullkrona 14:15-45
(käynti saaressa) - Nauvon kirkonkylä 17 - Kustavi 20 -
Uusikaupunki klo 22. Elokuun alussa 1996.
*
Saaristolaiva-matkaa voi kehua ja suositella! Saaristolaisia
subventoiva lippu vain 60 markkaa. Kalapitoinen seisova pöytä
80 markkaa, ei niin runsas kuin isommilla laivoilla, mutta upea
ympäristö! 98 matkustajaa enimmillään, kapasiteetti oli 100.
- Laivan reitti on eri vuosina vaihdellut, Turun saaristossa.
*
Nukuttuani yhdestä viiteen lähdin P. Tyllilän bussilla 5:55 Soukasta Helsinkiin. Juna Hankoon tai Turkuun lähti klo 6:34. Ensimmäinen vaunu oli takempia väljempi. Karjaalla oli useampia reppuselkäisiä junanvaihtajia. Hangon-junassa kuuli paljon Tove Jansson -ruotsia.
*
Hangossa kävelimme siltaa radan yli: Nycanderinkatu, Esplanadi. Turisti-infon toimistosta haimme esitteitä. Kysyttäessä kerroimme menevämme laivalle.
*
"Olette kai varanneet? Monesti aivan täynnä! Laivaa kysellään meltä enemmän kuin mitään muuta! Vaihtoehtona olisi matka Bengtskärin majakalle, 290 markkaa!"
*
Kävelimme laiturille, vaikka ilman varauksia.
Franz Höijer -laiva saapui klo 9:30.
"Onko tilaa?"
"Minne? Montako?" merimiesnuttuinen blondi kysyi.
*
Turistibussi saapui. Ja toinen. Lisäksi muutama yksityisturisti.
Laivalle saapui 98 matkustajaa, tilaa olisi ollut sadalle.
*
Vinssillä laskettiin alas kiikkerät laskuportaat laiturille.
Nuolten opastamina kuljettiin jonossa eteenpäin,
keulapuoli, portaat alas, aula, baaritiski, perällä ruokasali.
Seisova pöytä maksoi 80 markkaa, laivalippu 60 markkaa,
naisystävä sai opiskelijakortilla puoleen hintaan 30 markalla.
Mummot hieman marisivat jonottamisesta.
*
Joillakuilla oli hyttivaraus: yöpyjille riitti 9 hyttiä x 2 petiä.
Olin haaveillut laivayöpymisestä Uudenkaupungin yössä,
mutten varautunut varaamalla. Saatoin vain kateudella
katsoa, miten neiti Marplet Agatha Christien kirjoista voivat
siellä täällä avata satunnaisia ovia omiin laitahytteihinsä.
*
Itse istuimme puupenkillä sivukannella auringossa.
Kapteeni kertoili: "Rakkaat ihmiset..."
Hyvinkään Liikenteen tuoma porukka sai syödä ensin.
Toinen kattaus Kasnäsin jälkeen "Piikkiön karjalaisille",
mutta meitä muitakin yksittäisiä mahtui jo aterioimaan.
*
Kasnäs klo 12:30. Noin 46 matkustajaa jäi jo pois, mm.
pyörätuolia käyttänyt nainen ja paljon eläkeikäisiä, eli
Hyvinkään Liikenteen opastamat seuramatkalaiset,
matkalla Amos Andersonin kotimuseoon Kemiöön.
"Mikä tän botskin nimi oli?" kysyi joku lähtiessään.
*
Kasnäsistä nousi laivaan n. 40-vuotias pariskunta.
Jo kaukaa näkyivät he autiolla laiturilla odottamassa.
*
Gullkronan saarella käytiin jaloittelemassa klo 14:20 - 45.
Mukava vapaa puolen tunnin kävely saariluonnossa.
Alkupää luontopolusta. Valokuvia. Museovaja. Esite.
*
Nauvo 16:45. Pari tuntia oli ollut väljää laivalla, mutta
nyt sinne nousi laivakonferenssiporukka. Heillä oli
päässään lippalakit, joissa luki 'Uusikaupunki', kuin
japanilaisilla, ja heille oli varattu oma sisäsalonki,
Privat. Tervetuliaissmaljakin oli heitä odottamassa.
*
Nauvon satama oli vilkas veneilijöiden rantapaikka.
Kiireinen meluisakin turistitunnelma lapsiperheineen,
runsas valikoima palveluita ja nauttivia asiakkaita.
*
Kustavi - Kivimaa 19:55. Blondi nuoripari rinkkoineen jäi
maihin. Poika oli takatukkainen ja edestä kalju. Pieni
hiljainen tyttö. He istuivat - tai seisoivatkin - sylikkäin.
*
Uusikaupunki alkoi illalla häämöttää. Seuralaiseni kävi
välillä sisällä salongissa lukemassa Helsingin Sanomat,
mutta minä en voinut kyllästyä kesäillan meritunnelmaan.
Rannikkomaisemia olisin voinut katsella loputtomiin.
Tiistaina elokuun kuudentena vasta kello 22 aurinko laski,
viimeisen tunnin aikana painui lännessä Ruotsin suunnalla
taivaanrantaa kohti. Sää oli tyyni, pilvetön, lämmin, upea!
*
Uuteenkaupunkiin klo 22:05, hämärsi jo hiukan siis. Laivalla
olisi ollut 19 hyttipaikkaa, valitettavasti kaikki varattu, mutta
yösija löytyi Hotelli Lännentiestä pienen kaupungin reunalta.
Keskempänä kaupunkia olisi ollut pikkuinen hotelli Pooki,
mutta kävelimme 3 km: Rantatie - Alinen katu - koilliseen,
Levysepäntielle.
*
Ravintolan edessä korjasi mies auringonvarjoja. Sisällä oli
hiljaisehko koliseva baari, valonvälkettä, peliautomaatteja,
biljardi, keilahalli! Varauskirja: retkeilymaja kuulemma täynnä?
Yksikerroksisen motellisiiven huone 25 maksoi 290 markkaa
kahdelta hengeltä eli 2 kertaa 25 euroa. Aamiainen klo 7-9
sisältyi hintaan. Täytimme hotellikortit, en jokaista kohtaa,
maksoimme. Mukaan avain, herätyskello? Rivitalo länteen,
sen äärimmäinen huone. Vuoteita oltiin juuri sijaamassa kun
menimme sisään. Ikkunasta oli näköala vain pitkäruohoiselle
niitylle ja radiomastolle, ei upean vaan halvan tuntuista.
Käynti suihkussa. Rämä TV oli turha. Unessa klo 24 - 7.
*
Aamiainen oli runsas! Söimme pitkään, luimme aamulehdet.
Kasnäsistä laivaan tullut mies yöpyi myös hotellissa ja jutteli
aamiaisella. Palautin avaimen klo 9.
*
Päivä kului viihtyisässä puukaupungissa museoineen. Bonk?
Merimiehen koti, opas otti nurmikolla aurinkoa. Luotsimuseo,
Laivanvarustajan koti saleineen ja sen ullakolla Merimuseo.
Crusell-viikko oli jo ohi. Kävelimme ensin Myllymäelle. Ostin
linja-autoasemalta Bussilomalipun (340 mk /60 eur). Kirjasto oli
sokkeloinen puutalo. Istuimme Kaupunginlahden rannassa.
Romukauppa, Pelastusarmeija sekä iso divari Alisen tai Ylisen
kadun itäpäässä, vanhoja lehtiä. Ostin Suomen Tieoppaan, 10
markkaa (2 euroa). Kahvilassa raparperipiirasta.
*
Matkatoveri lähti 16:45 kohti Helsinkiä ja minä jatkoin 3 bussilla
vaihtaen rannikkoa pohjoiseen. Laitilan kananmunakaupunki
ensimmäiseksi, kirkko, kirjasto ja Aurajoki, 2 tuntia katselin sitä.
*
Raumalla viivyin klo 20:15 - 22:30, sen Vanhassa kaupungissa
(vain 700 asukasta, paljon liikkeitä), illalla hiljainen, siellä täällä
ihmisiä, kissa ylitti tottuneesti Rauman kanaalin pieneltä kiveltä
toiselle kivelle hyppien. Tunnelmallinen illalla! Unescon listalla.
*
Yöbussilla Vaasaan. Tulipas linjuri täynnä opiskelijan ikäisiä.
Onneksi moni jäi Raumalle, joten sekaan mahduin. Vaasan
yössä valmistauduttiin Taiteiden Yöhön (8.8.) nikkaroimalla
esiintymislavoja. Mutta jatkoin jo klo 4:50 bussilla Laihialle,
jossa kävin katsomassa iso-iso-isäni (1855-1943) haudan
kirkon kupeessa ja maanviljelystilaansa Isossakylässä.
Sumuinen aamu muuttui päivällä auringon porotukseksi.
*
Nähtävyyksien Uusikaupunki, perustettu 1617:
*
K: Vanha harmaakivikirkko 1629, Rantakatu 39
K: Uusi goottilaistyylinen kirkko 1863 G.T. Chiewitz, Rauhankatu
K: Alttaritaulun (3-os.) maalannut kaupungin poika R.W. Ekman
M: Kulttuurihistoriallinen museo, merihistoriaa, Ylinenkatu 11
M: Luotsimuseo, Vallimäki
M: Merimiehen koti, Myllykatu 18
M: Dynamokeskus Bonk, Alvar Gullichsenin taidenäyttely
M: Automuseo, Saab-kokoelma, Autokorjaamomuseo
P: Sankaripatsas Saaristonaisen suru, Jussi Vikainen, Vanhan kirkon puisto
P: Vapauden ja itsenäisyyden muistomerkki, Katri Varen-Varis, U. kirkon puisto
P: Uudenkaupungin rauhan 1721 muistomerkki, Reino Harsti, kauppatori
P: Toivo-patsas, suihkukaivo, Jussi Vikainen, Rauhanpuisto
P: Merenkävijäin muistomerkki, Olli Vahtera, Vallimäki
P: Kellontekijä August Nordenskiöldin muistomerkki, Jussi Vikainen, Vallimäki
P: Itämaisen sodan ja optillisen lennättimen muistomerkki, Kivimäki
P: Olof Snellmanin muistomerkki, Vanhan kirkon puisto
P: Parkkilaiva Pekingin ylämärssyraaka, Vanhan kirkon puisto
P: Vuoden 1846 palon laatta, Myllykatu
P: Vuoden 1855 palon laatta, Sepänkatu
N: Myllymäen puisto, 4 tuulimyllyä, näkötorni

478. Liedon eläintarhassa

Maanantain-vastaisena yönä 1997 nukuin 5 tuntia ja kun en halunnut kiirehtiä aamulla, ehdinkin vasta klo 7:n bussiin Espoosta, joka kulki niin hitaasti, että niukasti myöhästyin klo 7:30 Turkuun lähteneestä EP-vuorosta (olisi kannattanut mennä Kehä III/Espoon keskuksen pysäkille).
*
Eipä mitään, 8:00 seuraava pikavuoro, Turussa 10:30. Tällä puolen jokea Vanha akatemia, Engelin tähtitorni, yliopiston biokemian ja oikeustieteellisen uudisrakennukset. Sen sijaan Erik Bryggmanin Ylösnousemuskappeli, P.Henrikin kirkko, Kupittaan urheilupuiston jalkapallokatsomo (Bryggman), Varissuon srk-keskus ja Raision kaupungintalo jäävät vielä kolmanteen Turun-reissuun, yhdessä Paimion parantolan ja Paimion srk-keskuksen kanssa. Enpä olisi ehtinyt kaikkea, vaikka olisinkin ehtinyt jo Hgistä 6:30 - 8:45 ajavaan autoon, kuten kaavailin. Alkukesän "Kakola"-reissulla ehdin Turun tois-puol-jokke -kohteet + Tuomiokirkon täl-puolel.
*
Pääkohteeni maanantaina oli kuitenkin Liedon Zoolandia - eläintarha.
*
Liedon asemakylä on 17 km Turusta koilliseen. Lähdin sinne klo 12 Suomen Kulkuneuvot -kirjan opastamana, parin km päähän Zoosta, tietämättä, selvittämättä, että Valtasen paikallisbussi kulkee puolen tunnin välein Turun Puutori - Lieto (Zoo)-väliä. Kirjassa kun ei ollut näin lyhyitä linjoja, enkä tullut ajatelleeksi niitä olevan Turun ympäristön maaseudulle. Eipä ollut matkustajiakaan, kun palasin Valtasella. Lisäkseni vain yksi rouva tuli matkan varrelta. Ei edes kolmatta matkustajaa klo 17:n vuorossa!
*
Tällä matkan varrelta tulleella rouvalla oli bussilippuna elektroninen 'älykortti'. Tänä maanantaina ostettu ja ekaa päivää käytössä oleva. Mutta kuski ei saanut laitetta toimimaan - joten rouva sai ilmaisen matkan. Siitä alkoi heillä keskustelu, jossa kuljettaja puhui tuntemattoman sotilaan Hietasen veroisesti Turun murretta, päivitellen:
"Miten maar pysy aikataulus, jos simmottis kortti pitä alka käyttämä?
Ja viel myy simmost bussis, mite sit riittä pohjakassa!?"
He kävivät yhdessä läpi kaikki mahdolliset pulmat.
*
Rouva ihmetteli vielä, että entäs jos kortti kastuu?
Kuski: "No JUST SITÄ mää ole kans täsä koko aja miettiny!"
-
Pitäisipä olla kynä ja paperi esillä ja kirjoittaa OIKEIN kunnon repliikkejä. Ei itse Väinö Linnakaan osannut kaikkia korvakuulolta ja muististaan virheettömästi, vaan kustantaja tarkastutti ja korjautti ne kirjaa varten.
*
Viivyin Liedon asemakylän eläintarhassa 4 tuntia. Näytti vaatimattomalta paikalta portista mennessä (maksoi 65 mk eli 11 euroa - 1997). Lapsille oli maastoajorataa, kahluuallasta.
*
Ainakin laama oli mukava, asui yhdessä kamelin kanssa. Kumpikaan ei sylkäissyt päälle ja viihtyivät ihmisten lähellä isossa aitauksessa, jossa pääsivät myös hyvin etäälle. Ihmisiä olikin miellyttävän vähän, muutamia perheitä harvakseen.
*
Suomen ainoa norsu, sirkuksesta eläkkeellä oleva Vanni, poimi kärsäänsä pikkulasten ojentamia porkkanoita. Rehuja, kaalia tai salaattia, se saattoi hyljeksiäkin, kun porkkana oli mieluisampaa. Välillä Vanni innostui ottamaan pallon etujalkojensa väliin ja rummuttamaan sitä kärsällään. Välillä se kävi tallistaan ulkona kävelyllä mm. heittämässä kärsällään hiekkaa päälleen.
*
Kenguru olikin vain jokin vaatimattomampi vallabi-sukulainen, ja lepäili varjossa ruohon peitossa. Korkeasaaressa taitaakin olla lajitoveri.
*
Alligaattorit ja krokotiilit olivat mukavia tuttavuuksia, tosin kovin laiskoina lököttivät, ruokalevollaan kenties. Punakorva-kilpikonnat uiskentelivat vedessä tai joku niistä seilasi puunoksalla puoliksi vedessä roikkuen, sai liikkua tarvitsematta itse tehdä mitään.
*
Vesiagamat oli mainio lisko, eloisan vilkas. Mahdollinen Tove Janssonin hattivattien ulkonäöllinen esikuva nostaessaan etukäpälänsä ja vatsansa ikkunalasia vasten. Esim. iguanat vain lojuivat lehtioksien päällä paikallaan. Käärmeitä oli.
*
Lintutalossa oli välillä "korvia särkevä" meteli papukaijojen mekastaessa. Näätä oli ensin liian vilkas, jotta sitä ehtisi kuvata, ravatessaan juoksulenkkiä. Palasin uudelleen, silloin näätä lojui siestalla koppinsa katolla. En olisi halunnut häiritä, mutta jotta saisin kunnon kuvan, niin rapistelin, kopistelin ja viheltelin hiljaa. Näätä nostikin päätään, mutta ei mielissään, vaan painui äkäisenä suoraan sisälle koppiinsa nukkumaan, ettei häirittäisi. (Muita katsojia ei ollut kuin minä). Hyvä, että sillä oli mahdollisuus hakeutua rauhaan omiin oloihinsa. Kuva jäi saamatta.
*
Jotenkin yllättävän hyvin Zoolandiassa siis sitten viihdyinkin... Olin ajatellut ehkä vain parikin tuntia olla, mutta viivyttelinkin (parempia kuvia haeskellen) jopa 4 tuntia! Jo muualta "liiankin tutuille" kauriille, poroille yms. ei aikaani kylläkään riittänyt, mutta oudommat eläimet kiinnostivat. - Lapsena näin norsuja Wienin eläintarhassa - se oli vaikuttavaa, kun Korkeasaaressa en ollut nähnyt niitä.
*
Ja kylläpä oli kaunista maalaismaisemaa Liedossakin. Yhtä aikaa on matkustellut kyllikseen, mutta myös huomaa, miten loputtoman paljon on näkemättäkin, suhteellisen lähelläkin, kuten 200 km säteellä Helsingistä tai Espoosta.
*
Jossakin vaiheessa 1980-luvun alussa mulle syttyi halu tuntea enemmän Suomea, Pohjoismaita, Eurooppaa... Lapsena olin nähnyt muutamia paikkoja (Ateena, Barcelona, Wien... Suomessa Jämsä, Luumäki, Punkaharju, Savonlinna tavallisia kesäkohteita, Turku, Naantali, Tampere jonkin verran tuttuja).
*
Ihan kartan perusteella päättelin, että olisi tärkeää tutustua Poriin, Raumaan, Vaasaan, Ouluun, Joensuuhun - outoja, eri puolia Suomesta ja tärkeitä, isoja kaupunkeja. Tapaapa vaikkapa ihmisen, joka sanoo: "Olen Kajaanista kotoisin", niin on kivaa sanoa tuntevansa Kajaania: "Olen joskus käynyt Kajaanissa".
*
Ensyklopedistista halua tuntea paikkoja, kuten Kristiinankaupunki, Kaskinen... Vanhoista kaupungeista viimeisiä käymättömiä oli pitkään Uusikaarlepyy, jonka läpi olin ajanut bussilla useita kertoja - 1-5 min. pysähdys linjuriasemalla - ehkä sen takia jäänyt käymättä varsinaisesti, kun kovin pieneltä paikalta näytti. Ikaalinen oli kauan toinen samanlainen (vanha kauppala), myöhemmin kävin kummassakin.

477. Kuvausmatka Lapissa 1997

Olipas lämmin ja aurinkoinen kesä 1997! Tuli käytyä vähän joka puolella Suomea. Yli 50 kaupungissa tai kunnassa... Hanko-Sodankylä, Vaasa-Lieksa, Hamina-Tornio... Kuvasin arkkitehtuuria, satoja kohteita, tuhansia kuvia.
*
***
*
Rovaniemellä kävin 1997 ehkä vasta 3. kerran... Korkalovaaran Alvar Aallon suunnittelema asuinalue. Arktikumissa kävin jo pari vuotta aiemmin. Jätkänkynttilä-silta. Aallon hallintokeskus Lapin maakuntakirjastoineen. Mainio idea rakentaa lattiaan puoli kerrosta alemmas soppia, poteroita. Siten hyllyrivit eivät rajaa näkyvyyttä kapeiksi käytäviksi.
*
***
*
Sodankylän filmifestivaalit ja Sodankylän pieni mielenkiintoinen 1600-luvun puukirkko (harvinaisuus!). Kunta oli suurempi kuin Belgia, opin "Suomen kaunein kunta" -TV-ohjelmasta:
"Paljon nähtävyyksiä!" kehui ohjelmassa nuori tyttö.
"Mitä näyttäisit?"
"No, vanhan puukirkon..."
*
Midnight Sun Film Festivalin aikana monet paikat olivat auki 24 h, kuten melkein filmitkin pyörivät, 3 eri paikassa, Kino Lapinsuu (200 paikkaa), koulun juhlasali (200 paikkaa), ja sirkusteltta (600 paikkaa).
*
Aika täyttä oli kaikissa, mahduin sentään. Mitään ehdotonta filmielämystä en kokenut, vaikkakin mieleen (ainakin toistaiseksi) jääneitä. Ja keskiyön auringon näin, yli idyllisen joen...
*
Filmejä olivat tanskalainen "Pusher" ja islantilainen Fridrikssonin "Pirunsaari". Saksalaisen Achternbachin filmiä ei ehkä moni muu esittäisi kuin AkiM Kaurismäki. Keskinäistä huumoriaan.
*
Sodankylää pohjoisemmaksi en mennyt, vaikkakin Inarissa on Pielpajärven erämaakirkko. Eräs entinen tyttöystäväni vihitytti itsensä siellä avioliittoon, toisen pohjoisen ihmisen kanssa. voidakseen pysyä aina Tornion pohjoispuolella. Minusta Lapissa olisi yksitoikkoista pitemmän päälle. - Torniossa kävin kuvaamassa sisältä upean kirkon ja kaupungintalon, kun siellä taas kerran kävin.
*
Sodankylän yötöntä yötä katselin mm. klo 01, klo 04 yöllä... kauniin joen rannassa. Kahden elokuvan välissä. Aamummalla kuljin idyllistä jokirantaa pensaiden lomassa niin kauas, etten uskonut siellä enää ketään ihmisiä olevan, mutta olipas siellä joku lähetyssaarnaaja-pariskunta.
*
Sodankylän julkkisvieraista en tainnut nähdä kuin veljekset Aki ja Mika Kaurismäen, sekä saksalaisohjaaja Achternbachin, josta he kovasti pitivät. Tämän kesän kesäfestivaali, mutta en hirveän paljon innostu(nut) festivaalihumusta.
*
Pohjoisemmaksi hiukan teki mieli, että olisin ajanut Utsjoen Nuorgamiin, mutta ei sopinut aikatauluuni, tai olisin voinut olla vain muutaman tunnin yöttömässä yössä ja sitten takaisin... Ajattelin, että pitäisi olla teltta mukana ja edes yksi yö + pari päivää kulkea kauniin Tenojoen vartta, mieluiten rakastetun kanssa hetkiä jakaen. Ei välttämättä tarvitse tehdä vaativaa eräretkeä...
*
***
*
Jotenkin viihdyn aika hyvin yksin. On hauskaa kertoa reissusta, mutta en seuraa kaivannut. HS:ssä Bud Blaken sarjakuvan Juli: "Isona matkustan yksin, ja menen ihan minne itse haluan enkä minne muut haluavat." "Egoistin matka", kommentoi Tiikeri eli Tiger. (Päähenkilö on tässäkin sarjakuvassa sivuhahmoja tylsempi. Nimi juontunee siitä, kun tämä baseball-lakkia aina pitävä poika käytti ainakin aiemmin myös mainos-paitoja, ja "Pistä tiikeri tankkiin. Esso" oli sarjan syntyaikoihin 1960-luvulla kaikkein mainostetuimpia iskulauseita.

476. Kuvausmatka Itä-Suomessa 1997

Joensuussa olin ollut edellisen kerran v. 1981. Paljon se oli muuttunut edukseen. Siltoja Pielisjoen haarojen yli, joen rantapuistoja, uittokanavia, sulkuja, moni-ilmeinen joenvarsikaupunki. Kuluneina vuosina oli rakennettu puistoja, kävely- ja pyöräteitä, kaupunki oli kaunistunut. P-Karjalan Maakunta-arkiston linnamainen punatiilimuuritalo suljettuine luukkuineen on persoonallisen soma, yliopiston punatiiliarkkitehtuuri tavallisemmin nätti.
*
***
*
Lieksa näytti 1997 ehkä sellaiselta kuin Joensuu joskus 1981. Maalaismaisempi "50-luvun kauppala"... Sellainen, johon sopii pölyiset hiekkatiet, suunnittelemattomampi rakentaminen. Pyöräteitä ja jalkakäytäviä ei tarvita, saa riittää tienpientareet. Parikerroksisia kauppataloja riittää Lieksassa yhden kauppatien varteen toki enemmän kuin maaseudun kirkonkylissä. Ja muutaman neliömetrin puistoläntti on rakennettu torin viereen, onhan tämä kaupunki.
*
Lieksassa oli valtavan kuuma. Kuulin sikäläiseltä, että se on helteellä paistinpannu, astiamainen alue, jossa kuuma ilma pysyy tuulettumatta. Varjoa ei ollut helposti löydettävissä, ei riittänyt puita eikä istutuksia, pölyistä tietä vain. Suunnistin äkkiä vain Pietilöiden suunnittelemalle kirkolle, joka rakennettiin, kun Engelin suunnittelema paloi uudenvuodenyönä 1979. Kirkon ympärillä oli sentään puistoa ja joki. Sieltä en enää lähtenyt kuin asemalle ja takaisin kohti etelää.
*
***
*
Takanani oli yksinäinen kuvausmatka Juva, Savonlinna, Kerimäki, Vuoksenniska, Lappeenranta, aamuyöstä 30.7.1997 - aamuun 31.7. Yöbussit. Juvan Shell klo 5:05... Arkkitehtilehden 6/1990 mukaan tuo Grotenfeltin piirtämä huoltamo on merkittävä lisä nykyarkkitehtuuriin. Kuten myös Juvakoti, Rantatiellä keskustassa, 4 km itään Shelliltä, A-lehti 2-3/1995.
*
Juvan kirkko, E.B. Lohrmann 1851, valmistui 1863, ei ole kirkoista kaikkein merkittävimpiä, mutta mielenkiintoinen luonnonkiven käytön vuoksi.
*
***
*
Olavinlinna on kivannäköinen Kyrönsalmen itäpuolelta (juna- ja kävelysiltaa yli), en ollut ennen kävellyt siellä metsärannoilla, ja kuvakulmakin tuntui vähemmän käytetyltä. Savonlinnan tuomiokirkko ei ehkä ole häävi sisältäkään. Komeasti mäellä, kuten kirjasto on toisella mäellä. Kruununmakasiini Riihisaarella (Lohrmann 1851-52), entinen ortodoksikirkko 1845 (suunn. L.K.T. Visconti?)
*
***
*
Kerimäen puukirkon näin 1997 ensikertaa. Sen verran iso, että oli helppo löytää ilman karttaa, kun näkyi jo puitten yli missä se on. Maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkko, sisään mahtuu 5000 ihmistä, istumaan yli 3000. Turisteja oli paikalla minun siellä ollessani ainakin 50, yksittäisiä - pareja - perheitä joiden lapset juoksenteli piilosilla - ja bussiryhmä.
*
***
*
Punkaharju tuli käveltyä läpi kesällä 1997, sen 7 km pitkä harju kirkonkylästä eli Punkasalmesta alkaen. Poikkesin Takaharjun parantolassa, Valtionhotellissa, Hotelli Finlandiassa (vuosisadan vaihteesta nuo kaikki, kun matkailu sai alkunsa), metsämuseo Lustossa (uusi) - Retretin junapysäkille asti.
*
Lapsena vietin useampia kesiä Hotelli Finlandiassa, mutta silloin käveltiin harjulla vain vähän matkaa - uskomattoman vähän, kun nyt katsoin ja muistelin, minkä matkan harjua lapsena arvelin kulkeneeni!
*
***
*
Pieksämäki, "Suomen onnettomin kaupunki" - oli varsin idyllinen klo 2:30-4:30 yöllä (junanvaihtoni siellä). Kävelin asemalta kuvaamaan kulttuurikeskus Poleenia. Aurinko nousi Pieksäjärven yllä. Kaunista rantaluonnonpuistometsää riittää.
*
Olin ollut Pieksämäellä joskus kesäpäivälläkin. Silloin tuntematon tyttö, n.20-vuotias, käveli suoraan asemalta järvenrantaan, vaihtoi pensaikossa uimapuvun ja kävi uimassa, ui jonkin matkaa, palasi takaisin, kuivasi, vaihtoi vaatteet ja palasi asemalle, junaa odottamaan. Kuvaavaa P-mäen luonnonläheiselle idyllisyydelle! Metsäinen, ruohikkoinen, kätköisesti polveileva ja hiljainen järvenranta on siellä niin lähellä.
*
***
*
Syrjässä keskuksista (9 km Imatran keskustasta), mutta tien varrella on Alvar Aallon 50-luvun päätyö Vuoksenniskan kirkko, jossa jokainen ikkuna on erilainen... täynnä rikkaita yksityiskohtia sisältä.
*
Vuoksenniska näytti selkeältä: oli yksi Vuoksenniskantie kohti lounasta, Imatran keskustaa, ja sitä kulkivat bussit, sen varrella olivat kaikki kaupat, jne. Tiheästi pysäkkejä, etsin vain pikavuoropysäkkiä. Vastapuolella pysäkkikilvessä oli sinikyltti "kaukoliikenteen ja pikavuoron pysäkki siirretty torin kohdalle".
*
No, Torikatu oli poikkikatu, ei näyttänyt vievän mihinkään tärkeään, vain kohta junaradan ali etelään. Sen kohdalla pieni kukin ja kivin koristettu aukio ja iso sadekatos-pysäkki, jossa kyltti: VUOKSENNISKA. Vastaavanlainen kyltillä ja katoksella varustettu myös Imatran suuntaan vähän matkan päässä.
*
Sen täytyi olla tämä, "Vuoksenniskan" pysäkki, OLIN IHAN VARMA. Kunnes bussia ei tullut klo 18:20 ja satuin vilkaisemaan Imatran suuntaan nähden juuri valkoisen linja-auton perän heilahtavan noustuaan Lakasenkadulta ja kaasuttaen Vuoksenniskankatua kohti Imatraa. Asiaa tutkittuani selvisi, että hyväksi oli näköjään nähty, että pikavuoro poikkeaa tämän kerran Vuoksenniskantieltä ajaen Torikatua korttelin alas, jossa Peltolankadun varrella näköjään pikkukauppatoriaukio, josta sitten seuraavaa poikkikatua takaisin ylös Vn-tielle...
*
Minulta unohtui journalistin perussääntö: "Tarkista, tarkista ja tarkista", vaikka asia olisi ihan selvä. Unohtui kysyä ihmisiltä - kun ei ne yleensä tiedä!
*
Joskus olen kulkenut naiskumppanin kanssa, joka kyselee aina ihmisiltä. Jos olisin lyönyt vetoa: ei se tiedä /vastaus on väärä tai harhaanjohtava tai käyttökelvoton, olisin kai voittanut 10-0... No, ehkä kysymykset voivat olla joko vaikeita tai helppoja.
*
"Ensimmäinen vastaantulija on tolvana. Jos et usko, kysy häneltä jotakin, niin hän todistaa sen." väitti Ambroce Bierce, paholaisen sanakirjassaan.
*
Mutta eipä mitään, minulla oli Suomen Kulkuneuvot -teos (kesä-96 sai kelvata yhä) matkassa. Seuraava linjuri Helsinkiin klo 8:30 aamulla, tai Kotkaan kuudelta, Imatran keskustasta. Ajankuluksi kävelin sinne keskustaan - se oli ihan myönteistä, että tuli nähtyä kävellen 9 km enemmän Imatraa. Matkan varrella oli soma pieni ortodoksikirkko (nähtävyys), pysähdyin sen äärelle ja Vuoksen rannalle, kun tie kaarsi joen ääreen. Ostin Vuoksenniskan kaupasta yöksi matkaeväitä. Sorsat tarkkailivat.
*
Imatralta pääsi vielä klo 22:00-22:50 Lappeenrantaan, joka on sen hitusen verran isompi kaupunki, että sieltä pääsi paitsi klo 04:00 Joensuun suuntaan (sillä yöbussilla olen pari kertaa tullut Helsingistä Lappeenrantaan (tai Imatralle klo 4:40) aiempina vuosina), mutta myös klo 4:15 Helsingin suuntaan reittiä Kouvola - Elimäki - Porvoo.
*
Tulipahan nähtyä Lappeenrannan yötä, "sun sets, sun rises", valot heijastuivat Saimaasta, satamarannat täynnä purjeveneitä, rantakatu kesäelämästä vilkas. Lappeenrannassa on myös musiikkiopisto, puukirkko kekokattoinen kahtamoinen, pieni raatihuone... linnoituksen vanhin talo, Lauritsalan kirkko myös tietenkin.
*
LPR:ssä ei edes satanut, kuten Imatralla, jonka Mansikkala -asemakeskus tuntui aivan autiolta. Imatrankosken alueella 4 km Mansikkalasta etelään Valtionhotellin ympärillä oli eloisuutta klo 22:05 ja bussiinkin Imatra-LPR nousi matkustajia. Imatra oli siis tällainen 15-20 km:n nauhakaupunki, Kosken ja Alvar Aallon kirkon välillä 14-15 km.
*
***
*
Haminassa liikennettä opastettiin kaksikielisesti, toinen kieli oli venäjä eikä ruotsi.  Vielä kävin mm. Anjalankoskella, Porvoossa, Loviisassa, Jyväskylässä ja Säynätsalossa. Myös Lahti, Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Kajaani. Iisalmesta kuijin poikittaisjunalla Ylivieskaan.
*
Kotkassa ehdin viimein katsella, miten kaunis Sapokanlahdesta on tehty silloilla, vesiputouksilla, istutuksilla ym. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli kiehtovassa ympäristössä aarniometsäluonnon ympäröimänä. Kotkassa oli vielä lunta torstaina 29.5.1997, mm. kirkon pohjoisseinustalla, siis jäänteitä lumikasoista, Suomen etelärannikolla!
*

475. Kuvausmatka Länsi-Suomessa 1997

Turussa nousin Kakolanmäelle kuvaamaan vankilaa. Kakolan päärakennuksen on suunnitellut E.B. Lohrmann v. 1853, ja puiston G.Th. Chiewitz 1850-luvulla. Tietenkin joka paikassa alhaalta Linnankadulta alkaen luki, että "vankila-alue, asiattomilta pääsy kielletty", vakiouhkauksin, mutta minullahan oli asiaa: halusin kuvata rakennuksen! CD-ROM-teokseen Suomen arkkitehtuurista. Enhän vaan tavallisena turistina olisi uskaltautunut Kakolaan mennä kurkistelemaan.
*
No, sitten menin vielä viimeisestäkin portista sisään, jotta yksikään puun lehti ei enää peittäisi tiiliseiniä, ja kuvasin... Yksi vanki tupakoi avoimessa rautaristikkoikkunassaan ja huuteli: "MIKÄ LEHTI! MIKÄ LEHTI!?" Siitäköhän joku Juha Kankkusen näköinen viiksiniekka vartija ryntää hätiin eli pysäyttämään minua.
*
"Onko teillä vankilanjohtajan lupa tänne tuloon? Periaatteessa ei saa kuvata muuten. Kyllä tässä tapauksessa minun nyt täytyy..." hän selitti metallisella äänellä.
*
(Kuvittelin: - Jaa ettäkö ottaa henkilötiedot ylös, saattaa sisälle vankilanjohtajaa tapaamaan,  pidättää tai jotakin... ottaa filmi pois kamerasta, olisipa se jokin katastrofi).
*
"Kyllä minun nyt täytyy - osoittaa teille PORTTIA!"
*
Elikkä oli häivyttävä siitä. Kuvat mulla jo olikin. Kävelin hitaasti laskeutuvaa serpentiini-tietä (katso Turun kartasta) ja huomasin vielä hyvän kuvakulman, otinpa vielä yhden kuvan, ja sitten vasta nopeasti suoria portaita (oikotie sik-sak-ajotielle) alas.
*
"TAKAISIN!" olin kuulevinani huudon takaani. En tiedä oliko vartija vai pilaileva vanki... Juoksinpa vähän. Parin korttelin päässä en enää ajatellut asiaa vaan menin kuvaamaan Mikaelinkirkkoa.
*
***
*
Porissa olin jazzien aikaan, Junneliuksen palatsi, Juseliuksen mausoleumi, Bepop-kauppakeskus, Päiväkoti Taikurinhattu. Puistokaistaleella Keski-Porin goottilaisen kirkon ja joen välissä oli joku pari selvästi yöpymässä klo 6-7 maissa (tulin itse yöbussilla klo 5) - jotenkin viehättävää... tuli mieleen interrailit - rinkkamatkailijoiden vapaat yöpymiset Pariisin ym. puistoissa... Pienimuotoisena herättää vapauden tunnetta. Suuremmassa määrin sosiaalinen ongelma (mieleeni tulee näkemäni Lontoon kodittomat). Joenvartta länteen näkyi muutamia telttoja joutomaalla. Saattoi olla myös tilapäisleirintäalue tai vain sen läheisyydessä.
*
***
*
Nakkilan funkkis-kirkko (Huttunen 30-luvulla) ja Juha Leiviskän srk-keskus... Euran Kauttuan Alvar Aallon kuuluisa terassitalo, 4-5 krs, jossa joka kerrokseen ovi maantasolta rinteestä. Ja sitten Raumalle.
*
***
*
Matkailualan seminaarikirjassa mainittiin tutkimus, jossa selvitettiin mm. missä määrin matkailualan oppineet tuntevat kotimaan nähtävyyksiä, siis monessako, missä kaikissa valituista, ehdottoman merkittävistä kohteista ovat itse käyneet? Melkoisia puutteita monella, ehkä puolet ei ollut Raumallakaan käynyt, jonka vanha puu-Rauma on UNESCOn maailmanperintökohde.
*
Minulla niin mones käynti, etten viitsi kuvailla enää. No, "Rauman kanaali" on viehättävä kapeimmillaan vanhassakaupungissa, kun kissa ylittää sen tottuneesti kivi kiveltä loikkien. Lähempänä merta kanaaliin mahtuu veneitä ja venelaitureita.
*
Kuvauskierros jatkui, ja täytyi myös "lukea kotiläksyjä", esim. selvittää kartoilta, missä Alvar Aallon legendaarinen "Paimion parantola" Paimiossa oikein sijaitsee, ja muista tietolähteistä, onko se nykyisin Paimion sairaala vai Paimion keskuslaitos vai jokin muu? Oli nyt Paimion sairaala. Rock-antropologi Timo Saarniemen kuolinpaikka 2005.
*
***
*
Linnunlaulu ja arkkitehtuuri: Tampereella Reima Pietilän Hervannan toimintakeskuksessa on niin paljon koloja ulkoseinän katonrajassa, että linnuthan siellä viihtyvät ja sirkuttavat koko ajan. Onkohan lintujen tuloa ajateltu etukäteen? Voisiko joku jossakin toisessa rakennuksessa ajatella sellaista ja luoda rakennukseen äänimaiseman lintujen vapaaehtoisella avulla?
*
***
*
Olen joskus etsinyt paikkoja, joissa voi palata ajassa taaksepäin, esim. 1960- tai 1950-luvulle... vanhoista elokuvista tai valokuvista tuttuun ympäristöön.
*
PARKANO on tehnyt vaikutuksen siinä mielessä (jo ihan bussien pysähtyessä 10 min. kerrallaan). Helsingissä esim. Tapanila säilyi pitkään "pysähtyneisyydessä" - se oli joskus rakennettu täyteen sellaiseksi kuin yhä oli. Sitten sielläkin alettiin täyttää tontteja uudisrakennuksilla tai purettiin vanhoja puutaloja, kuten Malmi on täysin muuttunut, en Malmia vanhanaikaisena ehtinyt nähdäkään.
*
Joissakin lähiöissä - ajalta ennen varsinaisia lähiöitä - Pohjois-Haaga, Maunula, Herttoniemi - voi myös kokea muistoja lähi-menneestä. Minua kiinnostaa sen ajan maailma johon synnyin... näkymät, joita voisin muistaa vauvasta asti, jos muistaisin. Jätän 1920-30-40-50-luvut silloin eläneiden muisteltaviksi.
*
***
*
Paimiosaa, 30 km Turusta itään, kuvattuani Käpy ja Simo Paavilaisen srk-keskusta, keskiaikaista kirkkoa sekä Alvar Aallon 'Paimion parantolaa' jatkoin matkaani Turkuun (Varissuon srk-keskus, Ylösnousemuskappeli, Henrikin kirkko, Urheilupuiston pääkatsomo Samppavuoren kulmilla).
*
Turussa oli Taiteiden yö. Harkitsin vähän, lähdenkö kotiin klo 22 vai 03... lähdin kuitenkin aikaisemmalla. Tai kohtalo sai päättää: lähdin linjurille ajoissa, kulkien Aurajoen länsirantaa, mutta siellä oli aivan valtava ihmistungos (ruokaherkkuja myytiin kojuista ym.), jossa oli vaikea edetä. Muilla ei ollut kiirettä. Sinne olin jäädä puuroutuvien ihmismassojen keskelle. Hyvä ettei ihmisiä pudonnut 'down by the laituri' (samannimisen musiikki-tapahtuman mukaisesti, jonka suojelijaksi on joskus kutsuttu Timo Saarniemi) - eipä uskoisi miten paljon Turussa riittää väkeä. Iso joukko salolaisia mukaan lukien?
*
Vasta Turun torilta koilliseen ruuhka helpotti ja sitten juosten ehdin klo 22 linjuriasemalle - mutta auto lähti vielä monta minuuttia myöhässä, täynnä, kun veilä piti rahastaa niin monia salolaisia! Salon jälkeen oli väljää. Sellaista oli 14.8.1997.
*
***
*
Kävin useammissa paikoissa kuin jaksan kertoa, esim. Hämeenlinna + Aulanko (näkötorniin oli 208 porrasta mäeltä, jonne ensin 322 porrasta alhaalta Stigellin Karhu-veistokselta!). Riihimäki (kirjasto + Erik Bryggmanin vesitorni), Hyvinkää (Ruusuvuoren pyramidikirkko + Sonckin Parantola), Keravan Areenan talo.) Turku + Paimio; Noormarkku + Kankaanpää + Forssa; Vaasa + Seinäjoki.
*
Kävin taas Tammisaaressa ja Hangossa. Sinisen meren avautuminen Hangon Kasinon edessä hiekkarannalta, tykeillä varustettujen kallioiden välistä, on yhäti tunnelmallinen näkymä, ja pitsihuviloiden sarja kadun molemmin puolin viehättää.