Paikallisjunien liikenne Helsingistä Porvooseen, Keravan kautta kiertäen, lopetettiin vuonna 1980. Vuonna 1991 Suomen Rautatiehistoriallinen Seura SRHS hankki luvan rataosalle ja käynnisti museojunaliikenteen (kokeiluluonteisesti) vuosien 1991 ja 1992 kesäviikonlopuiksi.
*
Matkustajamäärät osoittautuivat riittäviksi ja Porvoon Museorautatie ry. on jatkanut liikennettä vuodesta 1993 jo yli 20 vuotta, ja aikoo jatkaa edelleenkin kesäkaudella 2015.
*
Lauantaina toukokuun 30. päivänä 1992 oli minun tilaisuuteni lähteä kokeilemaan vanhan Sinikon eli Kiskobussin eli Lättähatun tunnelmaa. Muistin sellaisilla ajaneeni lapsena Jämsän ja Oriveden väliä, sekä elokuussa 1981 Raumalta Kokemäen Peipohjaan, 1984 Kemistä Tornioon ja ehkä muillakin lyhyillä rataosuuksilla, kuten Vaasasta Seinäjoelle.
*
Kävin lauantaiaamuna ensin Hietalahden kirpputorilla (postikortteja, vanhoja merkkejä), mutta jatkoin sieltä raitiovaunulla 6 Helsingin Rautatieasemalle, jonne saavuin klo 9:50. Keravan K-juna näkyi lähtevän juuri. Etsin Keravan kautta Porvooseen menevää junaa?
*
Laiturilla 4, ratapihan itälaidalla seisoikin yhteenkytkettyinä kaksi kiskobussin vaunua. Lättähatut ovat litistetyn matalia, pienen ja sympaattisen tuntuisia, kuin kevyitä ohutpeltisiä leikkikaluja, pyöreämuotoisia kuin polakka tai ranskanleipä, päädyistään ja katonrajasta pyöristettyjä, eli kulmia ei ole missään. Tunnusomainen yhtenäinen väri on taivaansininen tai haalean sininen. Ikkunoiden välit ovat valkoiset, muodostaen ikkunoiden kanssa valkoisen nauhan vaunun päästä päähän. Ohjaamopäädyt (molemmissa päissä, edessä ja takana) on joskus maalattu keltaisiksi, jotta näkyisivät paremmin esimerkiksi tasoristeyksiä lähestyttäessä.
*
Nousin kiskobussiin. Ei ollut 1992 varmuutta, kulkisiko se enää seuraavana kesänä. Arviolta kolmannes istumapaikoista näytti olevan jo varattuja. Idänpuolen ikkunat olivat harmillisen likaisia ja niinpä sen puolen ikkunapaikat enimmäkseen tyhjiä.
*
Menin ensimmäisen vaunun peräosastoon ja istuin aluksi menosuuntaan oikealle, itäpuolelle. Sitten kuitenkin vasemmalla puolella nousi penkiltään korvakorua käyttänyt mies, joka siirtyikin etummaiseen osastoon. Vaihdoin hänen jättämälleen paikalle hyvän ikkunan ääreen.
*
Vasemmalla sivulla oli leveämmät penkit kuin oikealla, niihin mahtui jopa kolme eikä kaksi vierekkäin, yhtenäiselle siniselle pehmustetulle muovimaiselle pinnalle. Selkänoja oli materiaaliltaan samanlainen. Sisustus tuntui vaatimattoman yksinkertaiselta ja seinät ohuilta.
*
Ylimääräisen museojunan lähtöaikataulu oli sovitettu johonkin tavallisten paikallisjunien ja kaukojunien väliin. Lähtö saattoi koittaa klo 9:58 ellei sitten 10:03.
*
Veturinkuljettajan piti olla VR:ltä vuokrattu ammattilainen, mutta muu henkilökunta sai olla harrastajia. Aurinkolasipäinen, viiksekäs, mustakarvainen mies myi minulle meno-paluu-lipun Porvooseen, hintaan 80 markkaa (n. 15 euroa). Hän jakoi samalla myös junamatkojen esitteen. Toinen sileänaamainen mies jakoi historiaa käsittelevän monistepaperin.
*
Keravalle asti reitti kulki tuttua päärataa, Pasila, Käpylä, Oulunkylä, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Tikkurila. Junan kulkunopeus tuntui oudon hitaalta Pasilaan ja Tikkurilaan asti, mutta nopeutui sitten. Ehkä museojunan sopeutuminen normaaliliikenteeseen asetti vaatimuksensa. Tikkurilassa ensimmäinen pysähdys ja Keravalla seuraava.
*
(Kesiksi 2009 - 2013 museojunan reitti oli lyhennetty vain välille Kerava - Porvoo, kulunvalvontasäännösten muutoksen takia, mutta vuonna 2014 sallittiin lättähatun taas jatkaa Helsinkiin asti, josta on helpompi houkutella suurta yleisöä elämysmatkalle.)
*
Pian Keravan aseman jälkeen erkanee pääradasta (pohjoiseen, seuraavaksi Järvenpäähän suuntaavasta) haararata Porvooseen ja Sködvikiin, näiden yhteinen rata, joka kaartuu jyrkästi oikealle itään ja kaakkoon. Kaarre tuntui silti junassa istuessa yllättävän huomaamattomalta.
*
Tavarajunat kulkevat edelleen Keravalta Nesteen satamaan Sköldvikiin eli Kilpilahteen. Vasta Ollin seisakkeella erkanee pelkästään museokäytössä oleva rata Porvooseen, jonne tavarajunien liikennekin loppui vuonna 1990.
*
Reitti kulki Talman ja Martinkylän ohi Sipoon keskustaajamaan Nikkilään, jonka asemalle pysähdyttiin. Sen jälkeen Ollin seisake, josta Sköldvikin rata jatkui etelään, mutta Porvoon rata haarautui itään, reittiä Anttila, Hinthaara, Haksi, Kiiala, Porvoo.
*
Ikänsa rautateillä kulkenut vaari opasti lapsenlapsiaan, joista pikkupoika ei ollut vielä koskaan ajanut junalla. Heidän reittinsä oli Kerava - Helsinki - Kerava - Porvoo - Kerava. Radan varrella vilkutti junalle ruotsinkielinen mummopari. Uusia matkustajia nousi junaan ainakin Keravalta, Nikkilästä ja Hinthaarasta. Nikkilässä oli paljon junaa vastaan tulleita, mistä mieleeni palasi Jämsän asema lapsuudestani.
*
Ohitettiin jokin ratsutila. Lämpötila vaunussa kohosi 31 asteeseen. Ruotsinkielisen pariskunnan mies Bo päivitteli kaikkea vaimolleen: "Härregud!". Ulkona näkyi useita valokuvaajia tähtäilemässä. junaa kameralla. Maisemina ohitettiin talojen takapihoja ja etupihoja ja peltoja. Lintu lensi junan vierellä samaa vauhtia. Jänis loikki.
*
Juna vihelsi kimakasti ennen puomittomia tasoristeyksiä. Puomillisiakin oli paljon, joilla joskus jopa kaksi autoa peräkkäin jonottamassa radan ylitystä junan jälkeen.
*
Porvooseen saapuminen tuntui upealta. Juna kulki aivan Porvoonjoen rantaa, hyvin hitaasti ja varovaisesti. Porvoon kuuluisat vanhat aitat hehkuivat punaisina vastarannalla idässä. Radan ja joen välissä oli kalastajiakin, jos vain väliin mahtui. Rata päättyi uuden sillan pieleen nurmikolle, johon juna pysähtyi. Hyppy alas. Vastassa oli paljon katsojia ja auringonottajia. Kello taisi olla jo 12:10, jolloin matka olisi kestänyt parisen tuntia.
*
**
*
Porvoossa kuljin ensin jokirantaa etelään. Paljon veneitä - miten pienessä voi olla kajuuttakin? Palasin sisämaan katuja, ruotsinkielisiä kouluja. Ruotsalainen tilausbussi odotti Runebergin kodin edessä ja vanhoja turisteja laahusti sitä kohti. Kävin pihalla, katsoin joelle viettävää ryytimaata. Talot estivät pihalta näköalaa joelle, näkyisikö ikkunoista? Pääsymaksu 15 markkaa. Fredrikan kasvopatsas.
*
Porvoon kauppatori tuntui niukalta, Porvoon mitalla, leipää, kukkia. Ylioppilaslakkisia tyttöjä, aina tyttöjä, lauantaina 30.5. jonottamassa valokuvausliikkeisiin, vielä klo 16, söpöinä mekoissaan ja leningeissään. Kirjastossa klo 13 - 14, II kerros, luin Uusimaan, Sydsvenskan, iltalehtiäkin.
*
Kävin Porvoon Linnanmäellä siltoineen, kiersin pari kertaa eri tasoilla. Pikkulinnanmäki myös, varusteineen haudattuja ruumiita ajanjaksolta 0-400 jKr, jolloin paikalla oli saari. Upotettuja kiviä. Isolla Linnanmäellä linna 1200-luvulla. Muuri kasvaa kaikenlaista. Mäet ovat Porvoonjoen varrella, hiukan keskustan ja tuomiokirkon luoteispuolella.
*
Näsin hautausmaalla kuljin klo 16. Kirkko sulkeutui jo klo 14. City-Market, II kerros, oli runsas, jopa ostoihin houkutteleva.
*
Palasin museojunalle, ulkona sen varjossa vartoi jo odottajia. Iltapäivällä toinen vaunuista oli tehnyt edestakaisen matkan Keravalle. Ehkä lyhyemmällekin vuorolle riitti kulkijoita Porvoosta.
*
Kiskobussi lähti Helsinkiin klo 16:30. Olin ainoa matkustaja viimeisessä osastossa, paitsi kolme rautatiekerhon jäsentä kokoontui peräpäässä olevassa toisessa ohjaamossa. Konduktööri teki pihdeillä pahvilippuuni toisen reiän.
*
Osaston ainoa avattava ikkuna oli täysin auki. Sisällä oli 34 astetta. Wc:n ovi oli lukossa. Peräohjaamo tyhjeni Nikkilässä. sitten katselin sieltä ulos. Pääradan asemilla osa ihmisistä oli uteliaita, mutta toiset aivan välinpitämättömiä museojunasta. Helsinkiin saavuttiin klo 18:05 eli paluumatka kesti 1 h 35 minuuttia.
*
***
*
Lauantaina 20.7.2002 kävelin Porvoosta ja palasin museojunalla.
*
Aloitin kävelyn Mellunmäestä klo 7:58, tien 170 laitaa. Joitakin matkoja sen rinnalla kulki kävelytie. Ohi peltojen. Westerkulla Gård pohjoisessa. Sadepisaroita hetki klo 8:25. Pilvistä välillä. Vantaan ja Sipoon raja. Paljon pyöräilijöitä, suomalaisia ja mustaihoinenkin pariskunta. Rullaluistelijoita. Taisin olla ainoa maratonkävelijä. Östersundom Gård. Joki ennen Sipoon Söderkullan taajamaa, jossa viivyn tunnin klo 10:50-11:50. Klo 13:30 löysin ahomansikoita metsästä, ennen Sköldvikin radan ylitystä. Kävelytie erkani Näsiin. Porvoonjoen kävelysillalle saavuin klo 16:28.
*
Museojuna lähti Helsinkiin nyt klo 16:35. Ostin junalipun vain Tikkurilaan asti. Sieltä voisin jatkaa seutulipulla muutamalla bussinvaihdolla Espooseen.
*
Lippuni maksoi 9 euroa. Vihreään 5x10 cm:n kartonkilippuun
tehtiin 5 reikää seuraavasti:
1) Menolippu, 2) Porvoo,, 3) Tikkurila,
4) ruutu " 2", 5) ruutu "7" - hintarivin vaihtoehdoista:
1,2,4,7,10,11,15,18, - yhteenlaskettuna 9.
*
Matkustajia oli vähän, mm. brittiläistä "Lunta tupaan" TV-shown
parivaljakkoa Smith ja Jones muistuttavat miehet vaimoineen.
Tekniikasta uteliaina he availivat napista ulko-ovia turhanpäiten
ja saivat junan seisahtumaan ja viivyttämään lähtöä, useamman
kerran, kunnes vihainen kuulutus kielsi. Sitten he nolostuivat.
Juna saapui Tikkurilaan vasta klo 18:10.
torstai 15. tammikuuta 2015
maanantai 12. tammikuuta 2015
473. Kesäjunalla Lahdesta Loviisaan!
Lahti-Loviisa -matkustajajuna kulki noin 5 kertaa kesässä, vain viikonloppuisin.
*
Jokaisella junamatkoista oli oma teemansa. Minun käyttämäni vuoro lauantaina 8.8. vei Loviisan Blues-festivaalille "Ungern"-linnoitukseen. VR oli palkannut junaan laulavan kitaranrämpyttäjän, joka kohdisti serenadinsa runsaslukuisille teinitytöille.
*
Ensin aamulla Koiviston Auton piti lähteä klo 8 Helsingistä Lahteen. Saavuin klo 7:58. Kuljettaja rahasti perältä, 59 markkaa, tai 100 km:n lipukkeen Bussilomalipusta annoin. Kymmenen matkustajaa, viimeinen saapui juosten klo 8:02. Lahdentielle klo 8:15, aurinko paahtoi mua sitä ennen. Klo 8:22 Sinebrychoff hohtaa uutena. Keravan tornit näkyvät vasemmalla sen jälkeen.
*
LAHTI
*
Lahdessa I 'Venetsia', oja mutkittelee, II Laune, III Rautatieasema, IV Aleksanterinkatu, V Linja-autoasema. Kartanomuseo sen vieressä on kaunis torneineen, Karhu- tai nalle-näyttely 20 markkaa klo 11 alkaen, mainostetaan. Kurkin ikkunasta. Pieni suihkulähde. Kaunis ilma. Kävelen pohjoiseen. komeita omakotitaloja, kahden kerroksen korkuinen ovisyvennys. Kahden perheen paritaloja, yhteinen tai eri postilaatikko. Joskus toinenkin porras päädyssä. Idyllejä. Harju kohoaa luoteessa. Mukkulan päätielle, divari klo 11- aukesi 10:45. Nousen harjulle, syön 25 vadelmaa. Vanhat lamput pylväissä. Näen 6/7 Olavi Lanun veistoksista, jotka yllättivät ensin! Kariniemen puisto. Jänis kääntyi tieltäni. Ei ole muita. Alas jyrkkää rantaa raiteille, joilla penger hontavan Vesijärven rannassa. (Poistettu kai myöhemmin, on tullut uutta Sibelius-taloakin.)
*
Eläkeikäinen mies kysyi: "Onko siellä mitään erikoista? Oletko turisti? Onko pulloja, vien Alkoon?" Yksi kaarisilta, puisto. Alkoholisteja penkillä kommentoimassa ohittavaa reppuselkää: "Ryhdikäs mies! Taikka nainen."
*
Europa-Tivoli (suomalainen) Linja-autoaseman takana, koirat vartioivat asuntovaunuja. Lapset pyöräilevät uteliaina katsomaan. Urheilukentän katsomossa 10 penkkiriviä. Konserttitalo, ei kirjastoa. Aleksanterinkatu. Puhelinluettelo vihdoin ison Sokoksen edessä, elikkä kirjasto Kirkkokadulla teatterin vieressä, uusi hohtava valkoinen talo. Hakkapeliittain paluu on patsas, Paasikivi ja Mannerheim toisaalla. Torin länsilaidan kirpputorilla Pentala - meripeli, 10 markkaa, ja vanhoja rahoja. Kirjaston jälkeen nousen harjulle ylös, katson Eliel Saarisen Kaupungintalon, laskeudun harjulta juna-asemalle, kello tulee 12.
*
*
JUNAMATKA.
*
Erikoisjuna Loviisaan: 4 vanhaa mustanruskeaa puuvaunua raiteella 4, tunnelista, pohjoisin eli lähin. Aseman Matkapalvelussa erikseen luukku: Loviisa. "Voin myydä pelkän menon, kirjoitan konduktöörille lippuun vain meno." Jolloin maksaa 40 markkaa, eikä 80 markkaa menopaluusta.
*
Laiturilla on hassusti pukeutunut konduktööri sekä matkustavaisia. Lasken että junaan mahtuisi 288 matkustajaa 4 vaunuun, 72 henkilöä kuhunkin, jossa 18 riviä eli 9 välikköä. Tilaa riittää!
*
Veturi on tavallinen. Asetun toiseen vaunuun etupäästä. Varaa vaihtaakin: 8 tyhjää paikkaa. Istun vasemmalle, avaan ikkunan. Takana oikealla lukioikäisiä tyttöjä, Salla ym. päämääränä Loviisan Blues. Joitakuita pienempiä yksinmatkustavia saatellaainkin junaan ja seikkailuun. Puheen pölinää: "Me halutaan myös kaupungille" "Loviisa on ruotsinkielinen".
*
Loviisan Blues-festivaalin teemajunassa kuljeksivat edestäpäin (jossa konduktöörinvaunu) 1) Loviisan esitteiden jakaja-tyttö, 2) konduktööri, 3-4) karamellinmyyjät, 5-6) mehun ja lörtsyjen piirakoiden myyjät, 7-8) Bluesia laulavat kitaristit.
*
Maisemat ulkona ovat peltoja ja puita. Maalaisväestö jossain rivissä kuisteiltaan töllöttää ohi poikkeukselliseti kulkevaa matkustajajunaa! Tasoristeysten kohdalla on alas laskettuja puomeja ja odottavia autoja. Joku kauppa.
*
Kovasti odottamaani Orimattilaa ei näkynyt! Kartan mukaan rata viistää kirkonkylän taajamaa itäkoillisen puolelta. Pysähdyksiä matkan varrella pari kertaa, mutta ei matkustajia vaihdu! Kuntien syrjäkulmia. Matka-aika klo 12:15 - 13:45, puolitoista tuntia.
*
Loviisassa pysähdytään Tavara-asemalle. Pitkä juna ei alkupäänsä osalta mahdu laiturin kohdalle. Jotkut alkavat odottaa bussikuljetusta Blues-kentälle, kartanjakajan johdolla. Minä kierrän ylös Helsingin-tien sillalle ja valokuvaan.
*
Veturi vaihtaa etelästä junan pohjoispäähän paluumatkaa varten. Valkon satamaan jatkuu yksi rata suorana eteenpäin. Matkustajille Valkoon kulkee bussi kerran tunnissa.
*
Blues soi kaukaa idästä, Ungernin linnakkeesta, esityksiä klo 14-20. "Vapaamatkustajat" kurkistelevat tai istuvat linnanmuurien aukoissa harmaakivisen muurin ulkopuolella.
*
*
LOVIISA
*
Kävelin vanhaa Viipurintietä, kiersin raunioituneemman Rosenin linnakkeen ja kävin sen pihalla. Lähetin postia Annelle ja Päiville. Kävin K-kaupassa, Topsy-jäätelötuutti 2,50 markkaa. Palautin 4 olutpulloa, joista kaksi poimin kaupan edestä ja kaksi Kurjet-puistosta. Kävin Terveyslähteellä pohjoisessa ja kirkossa klo 18:10.
*
Kävin klo 18:50 katsomassa elokuvateatteria Marilyn Kuningattarenkadulla, Kappelin puiston kulmassa. Toisessa kerroksessa pyöreä kulma-aula, kaunis. Pyöreästi L:n muotoinen talo. Elokuvasali hahmottui ikkunattomana kohtana seinässä. Pihalle sieltä varaportaat. Ohjelmisto: "Basic Instinct" klo 19 (pe-la myös 21:30), liput 35 markkaa (6 euroa).
*
Kuljin Rantatietä uimarannalle: "Vartioitu -18, suljettu 9.8.su, vesi 17 astetta". Katsoin autiota hiekkarantaa, ajatukset kauas kantaa. Tunnelmallista, ei ollut kuin lintuja ja minä. Uimakoppeja. Nähtävyys Kukkukivi oli remontissa. Kuljin Myllyharjun poikki Valkon radalle, Läntinen Harjuntie ja hautausmaa, jossa tilaa vielä uusillekin ruumiille.
*
Kuulin kaiuttimista palohälytyksen klo 21:10, olin juuri paloaseman edessä, matkalla linja-autoasemalle. Mitään ei tapahtunut 1,5 minuuttiin. Kuin maailma olisi pysähtynyt pidättämään hengitystään. Sitten yhtäkkiä kaksi paloautoa syöksyi ulos talleista sireenit ulvoen. "Huoneistopalo - - -:ssa". Linja-autoni lähti kohti Helsinkiä klo 21:30, lauantaina 8.8.1992.
472. Museojunamatkojen yhteenveto
Kuntabongarin museojunamatkoja:
#470. Höyryjunalla halki Vihdin ja Lohjan!
#471. Kapearaiteinen juna Humppila - Jokioinen!
#472. Museojunamatkojen yhteenveto
#473. Kesäjunalla Lahdesta Loviisaan!
#474. Museojunalla Porvooseen
#501. Höyryjuna Lahti - Heinola
#504. Museojuna Seinäjoki - Kaskinen
*
Lakkautetuista junien rataosuuksista ehdin kokea 1980-luvulla:
Turku-Naantali (ja Muumimaahan juna myöhemminkin)
Turku-Uusikaupunki,
Peipohja-Rauma,
Kemi-Tornio,
Helsinki-Porvoo museojunalla.
*
Pahin puute listallani rataväli Nurmes-Kontiomäki.
Uudenkaarlepyyn korkeudella Kovjoella museorata?
Espoon Lahnuksessa viihdyttänyt kapearaidejuna?
*
Hannu Niklanderilta kadehdin junamatkaa Kontiomäki - Hyrynsalmi - Taivalkoski. Kirjailija HN kertoi kainuulaisukon tihrustelleen pitkään vähän vieraamman näköistä junamatkustajaa ja kysyneen sitten:
"Mutta kenenkäs poikia se sinä oletkaan?"
"Olen Niklanderin poikia Vihdistä Uudeltamaalta!"
"Elä, elä, elähänny kuule viiti alakaa...
valehella näin vanahalle miehelle!
- Eihänny nii kaukaa kukkaan ole!!"
Siteeraan päin petäjää ulkomuististani.
*
Iisalmi-Ylivieska -poikkiradan kuljin läpi 1997.
Pikkiradan asemavälin Nivala - Haapajärvi myös 2014.
*
Oikea tapa saapua Savonlinnaan oli lapsuudessani rautatiesiltaa Kyrönsalmen yli. Olavinlinnan maisema oli sillalta Suomen upeimpia.
*
Karjaa-Hanko -junassa sorisee ruotsinkieli kuin ulkomailla. Pikkukaupunkitunnelma tulee vastaan jo junassa.
*
***
Mutta miten verbaalisesti pitäisi kirjoittaa? Koulutetut uutistenlukijat painottavat verbejä: "Pääsihteeri TULEE huomenna kertomaan suunnitelmista, hän ON tällä hetkellä matkalla Kinshasasta New Yorkiin... Hyvässä kirjassakin on TOIMINTAA: ajatustyöntekijäkin TEKEE jotakin: KEKSII, etsii, valikoi, lukee, hylkää huonoja lähteitä... Passiivimuotoja olisi vältettävä tylsinä.
471. Kapearaiteinen juna Humppila - Jokioinen!
"Museorautatie Humppila-Jokioinen vuodelta 1898 toimii kesäsunnuntaisin". Kampintorin antikvariaatissa (Helsingin Fredrikinkadulla) osui käsiini rautatietä käsittelevä kirja, jota en ostanut (160 markkaa, 30 euroa), mutta sivujen välissä ollut tuore Museojunan kesän 1998 aikataulu innostutti.
*
Olin tiennyt Jokioisten junasta vuosikausia, mutten ollut vielä ajatellut kulkea sillä. Asiat liittyivät toinen toisiinsa: kun keksin taannoin Liesjärven, tutkin kartoista myös lähiseutua (yritän ehtiä liian paljon kerralla).
*
Tuolloin huomasin Forssan, jota en silloin vielä tuntenut kuin läpiajaen, ja samalla naapurikunnat Tammelan ja Jokioisen, 10 km etäisyydellä eli lähellä! Ehtisikö samana päivänä kaikki nähdä? Sitten ajatukseni kiinnittyi museorataan. Lopulta havaitsin käyttäneeni aikaa suunnitteluun, jolla en ehkä tee mitään... ei sinne niin tärkeää ole mennä?
*
Toisinaan harmittavat tekemättömät asiat. Jos niitä on suunnitellut, niitä ei mielellään hylkää, vaan siirtää mahdolliseen hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitten ne jäävät kummittelemaan mieleen, että ensi kesänäkö vasta? Toisaalta joka kesä tulee kuitenkin uusia ideoita! Jos enää elää. Vanhat ovat painolastina. Retket täytyisi toteuttaa pois!
*
Säätiedotus lupasi vain huonoa... Sadetta sunnuntaiksi, varsinkin Länsi-Suomeen. Toisaalta Liesjärvi-päivänäkin piti tulla sateita, muttei tullutkaan. Toivoin optimistisesti parasta.
*
Lähdin linja-autolla Helsingistä kohti Poria sunnuntai-aamuna 16.8.1998 klo 6:20 vain kolmen muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä).
*
Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen uusgoottilaisen punatiilikirkon (1918 Josef Stenbäck, lasimaalaukset E. Ehrström).
*
*
HUMPPILA
*
"Koiviston tienhaara!", kuljettaja kuulutti minulle. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli tarjolla bussikatos, kun alkoi juuri sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään. Jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
*
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa (Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-luvun alusta), mutta palasinkin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui jo penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin pian ottamaan ulkokuvia. Sitten pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
*
Josef Stenbäckin punagraniitti-tiilikirkko on vuodelta 1922 (aiempi kirkko paloi 1.1.1917). Alttaritaulun 'Kristus Getsemanessa' maalasi Alexandra Såltin. Humppilassa on asukkaita pari tuhatta (3505 vuonna 1961), ja kuntalaisten EU-kannatus oli 36,3% vuoden 1994 kansanäänestyksessä. Humppilan emäpitäjä oli Tammela vuoteen 1874 asti.
*
Humppilan uudelle rautatieasemalle (arkkitehti Mauri Liedenpohja) oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Muistettakoon: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä.
*
*
JUNAMATKA
*
Kävelytunneli alikuljetti raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo klo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin vanaveteen.
*
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki aivan erinäköisiä, keskimmäinen oli avovaunu ilman ikkunalaseja! Suomen rautateiden kolmesta luokasta on muuten ajan myötä poistettu ruhtinaallisin ensimmäinen, eikä kolmas. Toinen muutettiin ensimmäiseksi ja kolmas toiseksi.
*
Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa elikkä tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla (5 euroa). Ostin pelkän menolipun, sillä en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyikin lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
*
Asetuin veturista päin katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi aivan tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui vierekkäin 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istuutui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta. Nyt lähdettiin.
*
Juna alkoi nykiä eteenpäin hiljaista kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä!) varoitettiin aina kiivain vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon kauemmas laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki.
*
Junan ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lastenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa. Kuljettiin kapeasti luonnon keskellä, kasvistoa puhkoen.
*
"Minkiö, 9 km" oli väliasema kohta Jokiosten kuntarajan jälkeen. Siellä varustuksena asemakoppi ja kahvila, museokin, sivuraiteella varavaunuja. Juna pysähtyi siinä matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa.
*
Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
*
Ainoana matkustajana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle puolelle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin Jaguarin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
*
Saavuimme Jokioisiin pääteasemalle klo 12:01. Raiteet loppuivat, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin vielä katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan uuden lähdön, ennen kuin itse aloitin jalkapatikan.
*
*
JOKIOINEN
*
Asemakopin luona oli kartta ja minullakin oli mukanani "GT Tiekartasto", vuoden 1995 kirja. Kävelin etelään kilometrin, sitten kirkolle länteen 1,5 km. Kirkko olikin auki vain arkisin. "Jumalanpalvelusten aikaan ei ole sopivaa kävellä hautausmaalla", luin. (Millaisia uskovaisia täällä on?) Vaalea puukirkko (1631) oli toiseksi vanhin käytössä oleva Suomessa, mutta sitä oli muuteltu 1800-luvulla. Kirkon uudistus ja torni 1862 Carl Albert Edelfelt. Omalaatuinen punainen puinen kellotapuli vuodelta 1708.
*
Alkoi taas sataa. Jokioisten kartanot. Kartanon uusklassinen päärakennus vuodelta 1798 Erik Palmstedt. Jokioisten kartano oli joskus Suomen suurin (32'000 hehtaaria vuonna1921). (Mitenkäs Laukon kartano tai Kytäjä suhteutuvat, tutkitaan toiste?)
*
Maatalousesittelypaikka. Kirjastossa avoimet ovet... Loimijoen silta. Keskustaan 2 km. Joitakin kerrostaloja Jokioisissakin kuin jossakin Jämsässä.
*
Tienviitta "Forssa 9 km", kello oli jo 13:25 ja aioin Forssasta klo 14:45 lähtevään bussiin. Kävelin kuin transsissa suoraa jalankulkuväylää. "6 km" jäljellä klo 13:45, juoksin alamäkiä. Olikin uusi tie, joka ei näkynyt vuoden 1995 GT-kartallani, oikoi raviradan lounaispuolelta. Kuljin Turku-Hämeenlinna-tien sekä Pori-Helsinki-tien alitse. "Forssa"-kyltti tuli vastaan klo 14:25, kirkon torni ja piippu näkyivät jo koillisessa... Epäröin sillan ja vanhojen punatiilitehtaiden luona (niissä on nyt kirjasto ja museo), en ylittänytkään siltaa vaan käännyin.
*
Klo 14:48 löysin kylpylä Vesihelmen, joka oli suljettu aikana 15.-30. elokuuta 1998. Valokuvasin sen arkkitehtuuria ikkunoiden läpi. Näin kartasta vinosti ikkunan kautta, että "keskusta" onkin joen toisella puolella. Rantapuisto oli idyllinen. Jätin cd-romppuni mainoksen kirjastoon. "Teatteri", suojeluskunnan talo torin laidalla. Sateen vuoksi en kuvannut. Joutsenlampi oli siltoineen.
*
Saavuin bussille klo 16 ja se lähti klo 16:10. Istuin perälle jonkun rouvan viereen. Rahastaja otti Bussiloma-lippuvihkosta 120 km:n lipukkeen. Luin raumalaista sanomalehteä "Länsi-Suomi". Helsinki-Munkkiniemi ohitettiin klo 17:30. Kampin linjuriasemalle klo 17:50.
*
Laskin kävelleeni päivän aikana 20 km, josta Humppilassa 5 km, ja Jokioisista Forssaan 13,5 kilometriä.
*
Jokioisissa on noin 5000 asukasta, Euroopan Unioniin liittymistä kannatti 42,5 % vuonna 1994. Kunta perustettiin 1873 ja sen nimi ruotsiksi on Jokkis. Nähtävyyksiä riittää:
M: Jokioisten pappilamuseo Töykkölän mäellä
M: Naulamuseo, naulatehtaan tuotteita
R: Kellomakasiini 1700-luvulta
R: Viljamakasiini 1802, vanha navetta 1799
P: Sankaripatsas 1950 Armas Tirronen
P: Miina Sillanpään muistokivi Töykkölän mäellä
P: Paikkakunnan 1. kansakoulun muistokivi kunnantalon luona
P: Torpparipatsas 1965 Kalervo Kallio
P: Kartanon puistossa von Willebrandtin hauta
L: Kirmunharju Rehtijärven lähellä
L: Jokioisten kartanon luontopolku
V: Loimijoki, Jänhijoki, Kiipunjärvi, Rehtijärvi
*
Olin tiennyt Jokioisten junasta vuosikausia, mutten ollut vielä ajatellut kulkea sillä. Asiat liittyivät toinen toisiinsa: kun keksin taannoin Liesjärven, tutkin kartoista myös lähiseutua (yritän ehtiä liian paljon kerralla).
*
Tuolloin huomasin Forssan, jota en silloin vielä tuntenut kuin läpiajaen, ja samalla naapurikunnat Tammelan ja Jokioisen, 10 km etäisyydellä eli lähellä! Ehtisikö samana päivänä kaikki nähdä? Sitten ajatukseni kiinnittyi museorataan. Lopulta havaitsin käyttäneeni aikaa suunnitteluun, jolla en ehkä tee mitään... ei sinne niin tärkeää ole mennä?
*
Toisinaan harmittavat tekemättömät asiat. Jos niitä on suunnitellut, niitä ei mielellään hylkää, vaan siirtää mahdolliseen hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitten ne jäävät kummittelemaan mieleen, että ensi kesänäkö vasta? Toisaalta joka kesä tulee kuitenkin uusia ideoita! Jos enää elää. Vanhat ovat painolastina. Retket täytyisi toteuttaa pois!
*
Säätiedotus lupasi vain huonoa... Sadetta sunnuntaiksi, varsinkin Länsi-Suomeen. Toisaalta Liesjärvi-päivänäkin piti tulla sateita, muttei tullutkaan. Toivoin optimistisesti parasta.
*
Lähdin linja-autolla Helsingistä kohti Poria sunnuntai-aamuna 16.8.1998 klo 6:20 vain kolmen muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä).
*
Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen uusgoottilaisen punatiilikirkon (1918 Josef Stenbäck, lasimaalaukset E. Ehrström).
*
*
HUMPPILA
*
"Koiviston tienhaara!", kuljettaja kuulutti minulle. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli tarjolla bussikatos, kun alkoi juuri sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään. Jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
*
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa (Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-luvun alusta), mutta palasinkin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui jo penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin pian ottamaan ulkokuvia. Sitten pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
*
Josef Stenbäckin punagraniitti-tiilikirkko on vuodelta 1922 (aiempi kirkko paloi 1.1.1917). Alttaritaulun 'Kristus Getsemanessa' maalasi Alexandra Såltin. Humppilassa on asukkaita pari tuhatta (3505 vuonna 1961), ja kuntalaisten EU-kannatus oli 36,3% vuoden 1994 kansanäänestyksessä. Humppilan emäpitäjä oli Tammela vuoteen 1874 asti.
*
Humppilan uudelle rautatieasemalle (arkkitehti Mauri Liedenpohja) oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Muistettakoon: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä.
*
*
JUNAMATKA
*
Kävelytunneli alikuljetti raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo klo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin vanaveteen.
*
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki aivan erinäköisiä, keskimmäinen oli avovaunu ilman ikkunalaseja! Suomen rautateiden kolmesta luokasta on muuten ajan myötä poistettu ruhtinaallisin ensimmäinen, eikä kolmas. Toinen muutettiin ensimmäiseksi ja kolmas toiseksi.
*
Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa elikkä tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla (5 euroa). Ostin pelkän menolipun, sillä en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyikin lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
*
Asetuin veturista päin katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi aivan tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui vierekkäin 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istuutui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta. Nyt lähdettiin.
*
Juna alkoi nykiä eteenpäin hiljaista kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä!) varoitettiin aina kiivain vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon kauemmas laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki.
*
Junan ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lastenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa. Kuljettiin kapeasti luonnon keskellä, kasvistoa puhkoen.
*
"Minkiö, 9 km" oli väliasema kohta Jokiosten kuntarajan jälkeen. Siellä varustuksena asemakoppi ja kahvila, museokin, sivuraiteella varavaunuja. Juna pysähtyi siinä matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa.
*
Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
*
Ainoana matkustajana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle puolelle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin Jaguarin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
*
Saavuimme Jokioisiin pääteasemalle klo 12:01. Raiteet loppuivat, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin vielä katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan uuden lähdön, ennen kuin itse aloitin jalkapatikan.
*
*
JOKIOINEN
*
Asemakopin luona oli kartta ja minullakin oli mukanani "GT Tiekartasto", vuoden 1995 kirja. Kävelin etelään kilometrin, sitten kirkolle länteen 1,5 km. Kirkko olikin auki vain arkisin. "Jumalanpalvelusten aikaan ei ole sopivaa kävellä hautausmaalla", luin. (Millaisia uskovaisia täällä on?) Vaalea puukirkko (1631) oli toiseksi vanhin käytössä oleva Suomessa, mutta sitä oli muuteltu 1800-luvulla. Kirkon uudistus ja torni 1862 Carl Albert Edelfelt. Omalaatuinen punainen puinen kellotapuli vuodelta 1708.
*
Alkoi taas sataa. Jokioisten kartanot. Kartanon uusklassinen päärakennus vuodelta 1798 Erik Palmstedt. Jokioisten kartano oli joskus Suomen suurin (32'000 hehtaaria vuonna1921). (Mitenkäs Laukon kartano tai Kytäjä suhteutuvat, tutkitaan toiste?)
*
Maatalousesittelypaikka. Kirjastossa avoimet ovet... Loimijoen silta. Keskustaan 2 km. Joitakin kerrostaloja Jokioisissakin kuin jossakin Jämsässä.
*
Tienviitta "Forssa 9 km", kello oli jo 13:25 ja aioin Forssasta klo 14:45 lähtevään bussiin. Kävelin kuin transsissa suoraa jalankulkuväylää. "6 km" jäljellä klo 13:45, juoksin alamäkiä. Olikin uusi tie, joka ei näkynyt vuoden 1995 GT-kartallani, oikoi raviradan lounaispuolelta. Kuljin Turku-Hämeenlinna-tien sekä Pori-Helsinki-tien alitse. "Forssa"-kyltti tuli vastaan klo 14:25, kirkon torni ja piippu näkyivät jo koillisessa... Epäröin sillan ja vanhojen punatiilitehtaiden luona (niissä on nyt kirjasto ja museo), en ylittänytkään siltaa vaan käännyin.
*
Klo 14:48 löysin kylpylä Vesihelmen, joka oli suljettu aikana 15.-30. elokuuta 1998. Valokuvasin sen arkkitehtuuria ikkunoiden läpi. Näin kartasta vinosti ikkunan kautta, että "keskusta" onkin joen toisella puolella. Rantapuisto oli idyllinen. Jätin cd-romppuni mainoksen kirjastoon. "Teatteri", suojeluskunnan talo torin laidalla. Sateen vuoksi en kuvannut. Joutsenlampi oli siltoineen.
*
Saavuin bussille klo 16 ja se lähti klo 16:10. Istuin perälle jonkun rouvan viereen. Rahastaja otti Bussiloma-lippuvihkosta 120 km:n lipukkeen. Luin raumalaista sanomalehteä "Länsi-Suomi". Helsinki-Munkkiniemi ohitettiin klo 17:30. Kampin linjuriasemalle klo 17:50.
*
Laskin kävelleeni päivän aikana 20 km, josta Humppilassa 5 km, ja Jokioisista Forssaan 13,5 kilometriä.
*
Jokioisissa on noin 5000 asukasta, Euroopan Unioniin liittymistä kannatti 42,5 % vuonna 1994. Kunta perustettiin 1873 ja sen nimi ruotsiksi on Jokkis. Nähtävyyksiä riittää:
M: Jokioisten pappilamuseo Töykkölän mäellä
M: Naulamuseo, naulatehtaan tuotteita
R: Kellomakasiini 1700-luvulta
R: Viljamakasiini 1802, vanha navetta 1799
P: Sankaripatsas 1950 Armas Tirronen
P: Miina Sillanpään muistokivi Töykkölän mäellä
P: Paikkakunnan 1. kansakoulun muistokivi kunnantalon luona
P: Torpparipatsas 1965 Kalervo Kallio
P: Kartanon puistossa von Willebrandtin hauta
L: Kirmunharju Rehtijärven lähellä
L: Jokioisten kartanon luontopolku
V: Loimijoki, Jänhijoki, Kiipunjärvi, Rehtijärvi
perjantai 9. tammikuuta 2015
470. Höyryjunalla halki Vihdin ja Lohjan
Eräänä lauantaina 10.10. ajoin höyryjunalla Hyvinkäältä Vihdin ja Lohjan kautta Karjaalle. Yksikseni lähdin, paitsi olihan 5 vaunun juna - juhlapäivänä - melkoisen täynnä!
*
Luin "Karjaan aseman 100 vuotis-juhlasta ja Hangon radan 125-vuotis-juhlasta" muutamaa päivää aiemmin VR:n 'Matkaan'-lehdestä ja kiinnostuin, olinhan "keräillyt" vähäliikenteisiä rataosuuksia ennenkin, "täytyyhän ne nähdä".
*
Koitti ikävä sadepäivä. Heräsin 4 tunnin yöunesta Espoon Kaitamäessä klo 4:44. Ajoin Tyllilän bussilla 5:25-5:45 Helsinkiin. "Huomenta!" toivotti kuljettaja, bussimatkustajia oli 15-20.
*
Lasipalatsin lipan alla katselin Länsilinjojen ja Paunun busseja. Perjantain iltis, jätelavoja, remontti valmistumassa. "Jyrki"-nimiseen ohjelmaan terveisiä nauhoittava koppi, jonka TV-ruutuun 20 sekunnin välein ilmestyi 7 sekunniksi Joonas Hytönen sanomaan: "Hei sinä siinä! Sinä juuri! Paina vihreää nappia!" Elettiin lokakuuta 1998, ajankuva.
*
Rautatieaseman lipunmyynti avautui 6:15. Hyvinkäälle maksoi 37 markkaa (6-7 euroa). H-juna klo 6:40-7:35, kaksi vaunua aika täynnä, mieskummajaisia, joku selvä roisto-räyhä, joku Solzhenitsynin partanaamainen, joku sotamies Hönön tukkainen ja korvainen, piirsin vihkoon.
*
Mietin, olisiko muista kukaan matkalla Rautatiemuseoon? H-junassa kuulutettiin mainosta "Höyryjuna Hyvinkäältä Karjaalle, reitti on opastettu".
*
No niin, koko Riihimäen-juna tyhjeni Hyvinkäällä, enkä totisesti tarvinnut opastusta museolle, kun IHMISVIRTA lähti soljumaan lounaaseen päin! En ollut vielä aiemmin käynyt sielläpäin Hyvinkäätä. (Idässä Ruusuvuoren mainio kirkkopyramidi ja pohjoisessa 'Hyvinkään Sveitsiä' oli tullut nähtyä, 1985 ja 1997.)
*
Rautatiemuseon asemalla odotti paljon lapsiperheitä, rikkiviisaita 10-v. poikia pikkusiskoineen, eläkeikäisiä ukkoja, nuorempia junaharrastajia, toista sataa ihmistä klo 8:10.
*
Juna saapui kimeästi viheltäen verkkoaidan takana olevalle kolmannelle, yhä käytössä olevalle radalle. Porteista pääsi nyt sinne. Vaunujen korkeille portaille olikin hankalaa yltää ilman laituria. Siirrettäviä puuportaikkoja oli kyllä aidan vieressä.
*
Jokaisessa penkkivälikössä istui jo vähintään yksi matkustaja. Istuin vastapäätä "Mauno Paasiota", joka virkkoi aika-ajoin: "Lapsille on kiva tämä" ja osoitti pitkävarsiventtiiliä. Verkkohyllyt olivat penkkien ja ikkunan päällä. Vihreä kangas penkeissä, mustat puuosat. Höyry pöllähteli Ukko-Pekka-veturista. Ekassa vaunussani (kaikkiaan viidestä) tuntui eniten savun hajua.
*
Nurmijärven Rajamäelle 12 minuutin matka, pysähdys 5 minuuttia. Nähtävyytenä Erkki Huttusen funkis-kirkko (1938), Alkon tehtaat, kerrostalot radan varressa.
*
Siitä Vihdin Nummelaan 33 minuuttia, kunnes 5 min. pysähdys. Ennen Nummelaa Kiljava, Röykkä, Selki, Otalampi, Ojakkala, en tainnut pysyä GT-kartalla perässä.
*
Nummelasta Lohjalle 13 minuuttia, keskiaikainen suuri kirkko ei näkynyt. Lohjan maalaiskunnan Kirkniemelle 12 minuuttia, vaikuttavat paperitehtaat ja järvi näkyivät. Karjaalle 20 minuuttia.
*
Painettu aikataulu: 8-8:12 Rajamäki 8:17-8:50 Nummela 8:55-9:08 Lohja 9:13-9:25-9:45 Karjaa.
*
Pitkän matkaa ulkona, liioitellen sanottuna joka pensaan takana, kyttäsi joku junahullu jalustalle asetetun kameransa kanssa saadakseen harvinaisen höyryjuna-kuvan! Pikkuauto ajoi sivu rataa, mittari näytti ehkä kahtasataa, kuvatakseen takapenkiltä avoikkunasta videofilmiä, niin kauan kuin tie kulki aivan radan vieressä!
*
Väliasemilla tungeksi väkeä, perheitä, joista toiset kyytiin, toiset olivat vain katsomassa. "Ne ei tiedä että tämä on ilmainen!" naureskeli Mauno Paasio. "Kaivopuistoon kun kerran Helsingissä kulki tällainen, maksoi 40 markkaa ja oli ihan täynnä!" (Minäkin muistan ulkopuolelta katsoneeni Kaivopuiston junan kulun, Rautatienkatujen avokaivannossa, missä nykyään pyöräilytie "Baana".)
*
Joltakin kerrostalon parvekkeeltakin leimahti salamavalo - eli taas valokuvattiin.
*
Tämmöinen junamatka täytyisi tehdä avovaunussa tai viimeisen vaunun peräsillalla voidakseen aistia radan mutkia ja kokeakseen todella kulkevansa maisemassa. Mietinkin miksi Laivamatka saaristossa on niin kiva: koska maisemia katselee ulkona. Avovaunujen vuoksi pidän kapearaiteisesta Humppila-Jokioinen -junasta. (Kertomus siitä toisaalla: googlaa vaikka: Kuntabongari Humppila)
*
Ministerit vaihtuvat, mutta puheenkirjoittajat pysyvät? Karjaan asemalla jaksoin 4 minuuttia katsella pienen siilitukkaisen värjätyn blondin Suvi-Anne Siimeksen (vas) puhetta, mutten enempää kuunnella.
*
Kaksi soppatykkiä hernekeittoa, pahvilautaset, muovilusikat, kokinhattuinen annosteli. Laiha liemi, pekonin palasia, polttaa, polttaa. Sirkuspelle meni toiselle soppatykille, puhalleltuaan ensin oudon muotoisia ilmapalloja.
*
Karjaan pienimuotoinen pikkukaupunkitunnelma oli tuttua junan/bussin vaihtoväliajoilta.
Kävin kuvaamassa keskiaikaisen kirkon, pari kilometriä keskustasta koilliseen. Kauppakävelykatu ensin. Kirjasto linja-autoaseman talossa.
*
Mustionjoki rantoineen on ihan mukava, saareen on rakennettu kävelysilta, idylliin joen tekemän mutkan keskelle. Rantapolkua. Maasilta. Taisteluiden muistomerkki. Kirkkotie. Kirkko puiden peitossa klo 12. Alkoi sataa. Kiertelin, kadotin sateensuojan nupin. Etsin sitä reitiltäni 1,5 kertaa 30 minuuttia, löysin nurmikolta. Auto toi kolme tyttöä kirkolle.
*
Sade vaivasi, sen vuoksi luovuin Grabbackan linnanraunion etsimisestä, rantaradan eteläpuolelta. (Olen raunion myöhemmin katsonut, varsin vaatimattoman kokoinen.) Grabben kanavan näin, kaupungintalon neito-patsaineen ja pronssikautisen hautakummun 1000 eKr.
*
Juna-asemalla lopeteltiin klo 13:20 ohjelmaa. Lättähatun 20-30 minuutin ajelut huomasin missanneeni, kun niistä ei ollut ollut tietoa paperilla!
*
Hyvinkäälle junalla takaisin klo 15-16:45. Istuin viimeisen vaunun seinäpenkillä. 9-vuotias poika vastapäätäni luki Pelit-lehteä, hänen perheensä oli selkänsä takana, myöhemmin hän nukahti. Hanuristi jätti nukkuvien takia vaunumme rauhaan. Lihavat naiset ja mies pohtivat ääneen Peppi Pitkätossun hevosen nimeä.
*
Seuraavassa penkkirivissä istui esteetikko, musta bleiseri, vaaleanpunainen paita, silmälasit, 28-vuotias, opettajana, kommentoi miesten muotilehteä: "Ai kauheata, jos tällainen tulee muotiin! Musta on kaunein väreistä, koskaan ei erehdy jos valitsee mustan! Köln on aivan ihana kaupunki! Tässä iässä jo tietää... en ole kokenut sitä suurta hurmaa. Jos ei 20-vuotiaana rakastu, niin ei..."
*
Hyvinkäältä otin R-junan 17:05 Keravalle, CDE-vyöhykelippu 24 markkaa (4 euroa), eikä nyt ABCDE 37 markkaa. Keravalla vaihtoaikaa tunnelin kautta 2-3 minuuttia K-junaan, jolla Vantaan Korsoon, josta seutulipulla eteenpäin.
*
Luin "Karjaan aseman 100 vuotis-juhlasta ja Hangon radan 125-vuotis-juhlasta" muutamaa päivää aiemmin VR:n 'Matkaan'-lehdestä ja kiinnostuin, olinhan "keräillyt" vähäliikenteisiä rataosuuksia ennenkin, "täytyyhän ne nähdä".
*
Koitti ikävä sadepäivä. Heräsin 4 tunnin yöunesta Espoon Kaitamäessä klo 4:44. Ajoin Tyllilän bussilla 5:25-5:45 Helsinkiin. "Huomenta!" toivotti kuljettaja, bussimatkustajia oli 15-20.
*
Lasipalatsin lipan alla katselin Länsilinjojen ja Paunun busseja. Perjantain iltis, jätelavoja, remontti valmistumassa. "Jyrki"-nimiseen ohjelmaan terveisiä nauhoittava koppi, jonka TV-ruutuun 20 sekunnin välein ilmestyi 7 sekunniksi Joonas Hytönen sanomaan: "Hei sinä siinä! Sinä juuri! Paina vihreää nappia!" Elettiin lokakuuta 1998, ajankuva.
*
Rautatieaseman lipunmyynti avautui 6:15. Hyvinkäälle maksoi 37 markkaa (6-7 euroa). H-juna klo 6:40-7:35, kaksi vaunua aika täynnä, mieskummajaisia, joku selvä roisto-räyhä, joku Solzhenitsynin partanaamainen, joku sotamies Hönön tukkainen ja korvainen, piirsin vihkoon.
*
Mietin, olisiko muista kukaan matkalla Rautatiemuseoon? H-junassa kuulutettiin mainosta "Höyryjuna Hyvinkäältä Karjaalle, reitti on opastettu".
*
No niin, koko Riihimäen-juna tyhjeni Hyvinkäällä, enkä totisesti tarvinnut opastusta museolle, kun IHMISVIRTA lähti soljumaan lounaaseen päin! En ollut vielä aiemmin käynyt sielläpäin Hyvinkäätä. (Idässä Ruusuvuoren mainio kirkkopyramidi ja pohjoisessa 'Hyvinkään Sveitsiä' oli tullut nähtyä, 1985 ja 1997.)
*
Rautatiemuseon asemalla odotti paljon lapsiperheitä, rikkiviisaita 10-v. poikia pikkusiskoineen, eläkeikäisiä ukkoja, nuorempia junaharrastajia, toista sataa ihmistä klo 8:10.
*
Juna saapui kimeästi viheltäen verkkoaidan takana olevalle kolmannelle, yhä käytössä olevalle radalle. Porteista pääsi nyt sinne. Vaunujen korkeille portaille olikin hankalaa yltää ilman laituria. Siirrettäviä puuportaikkoja oli kyllä aidan vieressä.
*
Jokaisessa penkkivälikössä istui jo vähintään yksi matkustaja. Istuin vastapäätä "Mauno Paasiota", joka virkkoi aika-ajoin: "Lapsille on kiva tämä" ja osoitti pitkävarsiventtiiliä. Verkkohyllyt olivat penkkien ja ikkunan päällä. Vihreä kangas penkeissä, mustat puuosat. Höyry pöllähteli Ukko-Pekka-veturista. Ekassa vaunussani (kaikkiaan viidestä) tuntui eniten savun hajua.
*
Nurmijärven Rajamäelle 12 minuutin matka, pysähdys 5 minuuttia. Nähtävyytenä Erkki Huttusen funkis-kirkko (1938), Alkon tehtaat, kerrostalot radan varressa.
*
Siitä Vihdin Nummelaan 33 minuuttia, kunnes 5 min. pysähdys. Ennen Nummelaa Kiljava, Röykkä, Selki, Otalampi, Ojakkala, en tainnut pysyä GT-kartalla perässä.
*
Nummelasta Lohjalle 13 minuuttia, keskiaikainen suuri kirkko ei näkynyt. Lohjan maalaiskunnan Kirkniemelle 12 minuuttia, vaikuttavat paperitehtaat ja järvi näkyivät. Karjaalle 20 minuuttia.
*
Painettu aikataulu: 8-8:12 Rajamäki 8:17-8:50 Nummela 8:55-9:08 Lohja 9:13-9:25-9:45 Karjaa.
*
Pitkän matkaa ulkona, liioitellen sanottuna joka pensaan takana, kyttäsi joku junahullu jalustalle asetetun kameransa kanssa saadakseen harvinaisen höyryjuna-kuvan! Pikkuauto ajoi sivu rataa, mittari näytti ehkä kahtasataa, kuvatakseen takapenkiltä avoikkunasta videofilmiä, niin kauan kuin tie kulki aivan radan vieressä!
*
Väliasemilla tungeksi väkeä, perheitä, joista toiset kyytiin, toiset olivat vain katsomassa. "Ne ei tiedä että tämä on ilmainen!" naureskeli Mauno Paasio. "Kaivopuistoon kun kerran Helsingissä kulki tällainen, maksoi 40 markkaa ja oli ihan täynnä!" (Minäkin muistan ulkopuolelta katsoneeni Kaivopuiston junan kulun, Rautatienkatujen avokaivannossa, missä nykyään pyöräilytie "Baana".)
*
Joltakin kerrostalon parvekkeeltakin leimahti salamavalo - eli taas valokuvattiin.
*
Tämmöinen junamatka täytyisi tehdä avovaunussa tai viimeisen vaunun peräsillalla voidakseen aistia radan mutkia ja kokeakseen todella kulkevansa maisemassa. Mietinkin miksi Laivamatka saaristossa on niin kiva: koska maisemia katselee ulkona. Avovaunujen vuoksi pidän kapearaiteisesta Humppila-Jokioinen -junasta. (Kertomus siitä toisaalla: googlaa vaikka: Kuntabongari Humppila)
*
Ministerit vaihtuvat, mutta puheenkirjoittajat pysyvät? Karjaan asemalla jaksoin 4 minuuttia katsella pienen siilitukkaisen värjätyn blondin Suvi-Anne Siimeksen (vas) puhetta, mutten enempää kuunnella.
*
Kaksi soppatykkiä hernekeittoa, pahvilautaset, muovilusikat, kokinhattuinen annosteli. Laiha liemi, pekonin palasia, polttaa, polttaa. Sirkuspelle meni toiselle soppatykille, puhalleltuaan ensin oudon muotoisia ilmapalloja.
*
Karjaan pienimuotoinen pikkukaupunkitunnelma oli tuttua junan/bussin vaihtoväliajoilta.
Kävin kuvaamassa keskiaikaisen kirkon, pari kilometriä keskustasta koilliseen. Kauppakävelykatu ensin. Kirjasto linja-autoaseman talossa.
*
Mustionjoki rantoineen on ihan mukava, saareen on rakennettu kävelysilta, idylliin joen tekemän mutkan keskelle. Rantapolkua. Maasilta. Taisteluiden muistomerkki. Kirkkotie. Kirkko puiden peitossa klo 12. Alkoi sataa. Kiertelin, kadotin sateensuojan nupin. Etsin sitä reitiltäni 1,5 kertaa 30 minuuttia, löysin nurmikolta. Auto toi kolme tyttöä kirkolle.
*
Sade vaivasi, sen vuoksi luovuin Grabbackan linnanraunion etsimisestä, rantaradan eteläpuolelta. (Olen raunion myöhemmin katsonut, varsin vaatimattoman kokoinen.) Grabben kanavan näin, kaupungintalon neito-patsaineen ja pronssikautisen hautakummun 1000 eKr.
*
Juna-asemalla lopeteltiin klo 13:20 ohjelmaa. Lättähatun 20-30 minuutin ajelut huomasin missanneeni, kun niistä ei ollut ollut tietoa paperilla!
*
Hyvinkäälle junalla takaisin klo 15-16:45. Istuin viimeisen vaunun seinäpenkillä. 9-vuotias poika vastapäätäni luki Pelit-lehteä, hänen perheensä oli selkänsä takana, myöhemmin hän nukahti. Hanuristi jätti nukkuvien takia vaunumme rauhaan. Lihavat naiset ja mies pohtivat ääneen Peppi Pitkätossun hevosen nimeä.
*
Seuraavassa penkkirivissä istui esteetikko, musta bleiseri, vaaleanpunainen paita, silmälasit, 28-vuotias, opettajana, kommentoi miesten muotilehteä: "Ai kauheata, jos tällainen tulee muotiin! Musta on kaunein väreistä, koskaan ei erehdy jos valitsee mustan! Köln on aivan ihana kaupunki! Tässä iässä jo tietää... en ole kokenut sitä suurta hurmaa. Jos ei 20-vuotiaana rakastu, niin ei..."
*
Hyvinkäältä otin R-junan 17:05 Keravalle, CDE-vyöhykelippu 24 markkaa (4 euroa), eikä nyt ABCDE 37 markkaa. Keravalla vaihtoaikaa tunnelin kautta 2-3 minuuttia K-junaan, jolla Vantaan Korsoon, josta seutulipulla eteenpäin.
lauantai 16. elokuuta 2014
469. Kuopiosta Vesannolle
Onnibus saapui Kuopioon 15 minuuttia etuajassa klo 04:45, elokuun keskiviikkona 2014. Heinolassa Kaivokadulla klo 01 vaihtunut kuljettaja sytytti valot bussiin Leväsen kohdalla 04:30. Matkustajia laskin Helsingistä lähdettäessä 23:30 ensin kolmisenkymmentä parveilemassa Kiasman luona. 89-paikkainen auto jäi hyvin väljäksi. (Paluumatkalla klo 23:59 - 5:45 matkustaa vielä harvempi, "Tyhjänäkö ajelet", ihmettelee kuljettajalle kollega.)
*
Kuopion linja-autoasemalla tehtiin asfalttitöitä. Asematunnelin keltainen valo oli kutsuva.
*
Kuopion ruutuasemakaava on hyvin selkeä, pääilmansuuntien mukainen. Helppo osata kulkea ilman karttaa, ehkä kartta sentään ennestään muistikuvissa. Kaupungin erikoisuus yllättävän kapeat "rännikadut" (jalankulkijoiden nykyään).
*
Kauppatorille, jota säiliöautot suihkuttivat puhtaaksi klo 05, oli lyhyt matka. Olisiko täällä Suomen rumin arkkitehtuuri? Liiketalot kuin epäsikiöitä. Japanin kaupungeissa voisi olla samanlaista? Vanha kaupungintalo enää on kaunis, kun amputoitua kauppahalliakin kätkee eteen rakennettu akvaario - lasilieriö.
*
Kaupungintalon edessä on selostus turisteille kuudella kielellä: suomeksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja espanjaksi. Mikäs kieli täällä 'loistaa' poissaolollaan?
*
Lähdin kävelemään itään satamaan. Matkan varrelle osuivat sattumalta taidemuseo, historiallinen museo, tuomiokirkko ja kirjastokin häämötti poikkikadulta, mutta Minna Canthin kauppaa en ohittanut.
*
Satamassa, jonka ympäristöoli kaunistettu torein ja puistoin, oli yllättävän paljon laivoja, tusinako. Olivatkohan kaikki autiommat muistikuvani muilta kuin kesäajoilta?
*
Kävelin viistosti luoteeseen kohti linja-autoasemaa. Huomasin Kuopiossakin olevan jonkilaisen Kaupunginojan, kuten Oulussa, tosin pienemmän. Seurailin vehreää ja hyvin kaunista puistonauhaa valkeine kävelysiltoineen. Poikkesin istuvan Minna Canthin patsaalle. Alitin junaradan. Nousin pohjoispuolella harjulle, joka kasvoi luonnonmetsää.
*
Kuopio on viehättävä kaupunki kauniiden, vihantien puistojensa ansiosta. Erityisesti kaikki runsaat rannat ovat puistoina. (Myöhemmin illalla kävelen niitä pitkästi, lounaasta Saaristokadulta kaakkoon Väinölänniemeen, Rönön saarelle, ja koilliseen suuren venesataman lahteen asti.) Puistojen lisäksi pidän jyrkkien rinteiden tarjoamista luonnonmetsistä.
*
Pohjolan Liikenteen linja-auto reitille Karttula - Tervo - Vesanto odotti laiturissa 7 ennen lähtöaikaa 6:30. Olin ainoa matkustaja, kunnes koululaisia alkoi tulla kyytiin Karttulasta ja Tervosta. Ehkä heitä kertyi luokallisen verran, kaikki Vesannon Yhtenäiskoululle ja Lukiolle asti. Tytöt istuivat yleensä bussin etuosaan, samoin tiede- ja tekniikka-aiheiseen keskusteluun kaverin kanssa suuntautuvat pojat, kun taas poikien lössi valui bussin perälle. Kuljettaja oli tummatukkainen nuori nainen aurinkolaseissa.
*
Kuopiossa reitti myötäili junarataa ja moottoritietä lounaaseen, ohi Yliopiston, teknologiatornin ja liikekeskustan, kunnes käännyttiin länteen ja seurailtiin Kallaveden pitkää kapeaa lahtea.
*
Karttulan puolella Pihkainmäki oli ensimmäinen asutuskeskittymä. Paljon pieniä koululaisia tai päiväkotilapsia äiteineen oli liikkeellä, muttei bussiin tullut vielä ketään. Bussi vaihtoi asvaltilta pitkälle Ilopuron hiekkatielle, turhaan. Sitten valtatien yli etelään, jolloin Syvänniemen kirkko putkahti eteen yllättäen ja ohimennen kauniina. Bussille oli oikein kiertopysäkki katoksineen. Pian sen jälkeen alkoi koululaisia tulla kyytiin, yksi, kaksi tai useampi kerrallaan.
*
Valtatiellä taas, tuli viitta lounaaseen: "Karttula 2 km", poikettiin sinne. Kirkkoa en nähnyt, se jäi liian lounaaseen, kun bussi kääntyikin jo luoteeseen ja ajoi pitkää suoraa pääkatua. Olikohan se Kissakuusentie, jonka varrelle tuntui tiiviisti keskittyvän Karttula? "Kirjasto" luki vasemmalla houkutteleva otsikko. Koulu myös tien lounaispuolella. Paljon ihmisiä liikkeellä jo ennen puolta kahdeksaa. Bussi pysähtyi hetkeksi huoltoaseman pihaan kadun varteen.
*
Ajettiin edelleen luoteeseen valtatielle asti, jota länteen ja luoteeseen, kunnes kaarrettiin lounaaseen ja tultiin Tervon kirkonkylään. Korkea silta yli Rasvankijärven. Käännyttiin vasemmalle, vasemmalle, vasemmalle, kiertäen ABC-huoltamon takapihalle, alas kellarintasolle, järvenrantaan. Siellä oli kahvilan terassi ja matkahuollon toimipiste, johon bussi toi rahtitavaraa rullakollisen. Pihassa oli ruuhkaa jäteautoa myöten, jonka kuljettaja kahvilla.
*
Tervosta jatkettiin 25 km ja 25 minuuttia Vesannolle, kiertäen ensin Niiniveden luoteispään kautta. Vesannolla silta vei yli pienen joen, joka laski Kurjenjärvestä Vesantojärveen. Keltaisen puukirkon kohdalta käännyttiin pohjoiseen ja käytiin Vesannon Yhtenäiskoulun ja Lukion portilla kääntymässä. Kaikki koululaiset jättivät bussin ja olin taas ainoa matkustaja.
*
Vesannolla klo 08:15 bussi pysähtyi hetkeksi torille, jossa oli taksiasema ja sadekatos odottajille. Jäin siinä, vaikka huoltoasema ei ollut Teboil, kuten Matkahuolto oli päätepysäkin nimennyt. Se Teboil olikin vasta puoli kilometriä edempänä lännessä, mutta syrjemmässä, jonne bussi jatkoi matkaa tyhjänä, käväisin paikan myöhemmin katsomassa.
*
Heti tien toisella puolella oli kirjasto, joka aukeaa klo 9. Kävelin itään, sillan yli ja hetken kaakkoon, jossa olisi Torpparimuseo. Sillankorvasta alkoi moottorikelkkareitti mm. Karttulaan asti. Leveä, heinittynyt, sateen kastelema polku ja leveä silta yli kapean joen, luonnonmetsää.
*
Kävelin pikkuteitä, Gunnarintietä, Vesantojärven länsirantaa pitkin etelään, jossa oli venelaituri ja uimalaituri, jolta ei saanut hypätä. Sekä turvaköysi että nurinpäin olevan Y:n muotoinen laituri rajasivat sisäänsä pienen hiekkaisen uimarannan. Veneilijöille mainostettiin palveluja, mm. wc, juomavettä, keittokatos. Ylöspäin avoimen betonirenkaan sisällä oli risuja ja vieressä halkoja. Vajan seinään oli kiinnitetty pelastamisohjeita, "rauhoita uhria". Rannalle jyrkästi laskeutuvan Rantatien varrella oli pari palvelutaloa, joista toisen päässä ulkopenkillä istui jo kolme vanhaa miestä juttelemassa keskenään.
*
Poikkesin sisällä keltaisessa puukirkossa. Puiden takia oli vaikea ottaa ulkokuvaa. Kävelin satoja metrejä pohjoiseen (kohti koulua, ohi urheilukentän) nähdäkseni hyvin pienen ortodoksisen rukoushuoneen, keltaisen kivitalon.
*
Vesannon erikoisuusko oli, että useilla pienillä hiekkateillä kiellettiin liikennemerkillä moottoriajoneuvoílla ajo klo 22-06. Niin omakotitalojen "Gunnarinteillä" kuin myös kirkolta rukoushuoneen ohi kouluille vievällä tiellä.
*
Piipahdin kirjastossa, jonka tuulikaapissa oli runsas valikoima asiakkaiden kierrättämiä aikakauslehtiä. Etsin nuortenkirjojen osastolta Buckeridgen Jenningsejä, mutta Blytonin ja Burroughsin väliltä ei löytynyt. Vilkaisin Helsingin Sanomia, kun muita sanomalehtiä en huomannutkaan, olikohan Maaseudun Tulevaisuus. Muitakin asiakkaita kävi, kirjastonhoitaja puhelimessa, pari nettikonetta ja kolmas ovisuussa kirjavalikoiman hakemiselle.
*
Kävin K-kaupassa ostamassa Pirkan suklaisen jäätelötuutin, 60 senttiä. Puhuin mobiilipuhelimessa ja kävelin Teboilille, mutta palasin torin pysäkille. Sadekatoksessa, jonka käyttö kiellettiin muilta kuin bussin tai taksin odottajilta, istui keski-ikäinen mies, joka osti bussilipun 17 eurolla Kuopioon.
*
Linja-auto saapui hieman jälkeen klo 10:20 ja kuljettaja oli sama nuori nainen kuin aamulla klo 6:30 - 8:15. Kukahan sitten oli ajanut edellistä Vesannolta klo 8:20 Kuopioon lähtenyttä bussia? Ostin lipun Tervoon, 6,10 euroa, ja sinne ajettiin 25 minuuttia.
*
Jäin Tervossa ABC-huoltamon takapihalle, kävin korkean autotiesillan alla. Kävelin pikkutietä pohjoiseen, painorajoitettu silta. Talojen 7 ja 9 välissä mainostetaan "avointa pihaa, jossa saa levähtää", kauniin järven rannassa. Siellä istui jo joku. Kirpputorin pihalla myllättiin maata, oliko ovikin auki vain remontin takia. Käväisin Lions-leijonien keräyksellä lahjoittamalla laiturilla, jonka vieressä oli matonpesupaikka (sisämaassa) ja pyykkäreitä ahertamassa.
*
Kun pikkutie päättyi arkisen karuun asfalttitiehen, en jaksa lähteä pohjoiseen 4 km:n päähän Kolun kanavaa katsomaan, vaan palaan samaa pikkutietä keskustaan. Jatkan etelään, ohi koulun, koristeelliselle keltaiselle kivikirkolle, jonka seinässä on vuosiluku 1925. Käyn katsomassa sisältäkin.
*
Heti lähdettyäni kirkosta alkaa sataa ja ukkonen jyrähtelee. Palaan kirkkoon pitämään sadetta, jota kestää ja kestää, 2,5 tuntia. Aina uudelleen ukkonen alkaa jyrähdellä ja laimentunut sade yltyy taas hurjaksi.
*
Sataa vielä kun lähden kävelemään bussipysäkille, ja teillä virtaa vettä siellä missä ei ole suuria lätäköitä, mutta puolen kilometrin kävelyn aikana sade lakkaakin. Bussi on myöhässä, 15-20 minuuttia. Odottelen alhaalla Laituritie 1:n ABC:n rannassa, mutta nousen sieltä pitkät portaat sillalle tähyilemään bussin saapumista ja jään sillan pielen pysäkille.
*
Bussi ajaa klo 15, toisin kuin aamulla, nyt myös Tervossa koululle, jonne asti näen sillan luota. Sitten se käväisee huoltoaseman rannassa, kunnes saapuu pysäkilleni sillan luona. Kolmannen kerran sama nuori nainen kuljettajana.
*
Ostan 12 eurolla lipun Kuopioon asti, kun äskeisen sateen ja tummien pilvien vuoksi minua ei enää houkuta pysähtyä Karttulaan, jossa olin aikonut viettää kolme tuntia klo 15:20 - 18:15, viimeiselle bussille Karttulasta Kuopioon. Katselen Karttulaa vain ikkunasta. Päivällä on koululaisten lisäksi (aamulta tuttuja naamoja ja hiuksia) myös muutama aikuinen matkustaja. Kuopion linja-autoasemalla kuljettaja pyytää "vielä kerran anteeksi myöhässä olemista", (20 minuuttia), mikä lienee siihen johtanut?
*
Suuntaan Kuopiossa rännikatuja, Ajurinkatua, Torin kautta etelään kohti Haapaniemeä. Saastamoisen vanhat haalistuneet punatiiliset tehtaat näkyvät olevan uudessa käytössä "Hermannina". Hermanninranta on myös uusi asuinalue rannan tuntumassa. Ihastelen rantojen puistoisuutta, pidän myös luonnonmetsän säilymisestä laikkuina hukkamailla. Veneitä riittää valtavasti, joko laitureiden aitaporttien takana tai soutuveneinä vedettyinä rantaan useissa paikoissa.
*
Kaukana järven takana siintää korkealta näyttävä silta Saaristokaupunkiin. Niinkö kauas minun täytyy kiertää oikealle länteen? Kuljen ohi Kuopion Energian jännittävästi häkkyrämäisen teollisuuskompleksin. Nousen jostakin rampista Saaristokadulle, sen ensin kävelytunnelissa alitettuani. Katu vie ohi varikkoalueen etelään, kiertäen jonkin korkean harjun, kunnes alkaa silta, ja ikäväkseni myös sade. Uusi bussikatos suojaa hyvin järveltä käyvältä tuulelta, joka pieksää sadetta.
*
Sateen tauottua kävelen ensimmäisen sillan yli ensimmäiseen saareen. Ehkä Saaristotie kokonaisuudessaan sittenkin liian yksitoikkoinen kävelijälle, viiden kilometrin matkalta? Näen tien kiemurtelevan eteenpäin kohti seuraavaa siltaa, mutta palaan kohti keskustaa. Sillalla on kävelijöille myös erkkereitä penkkeineen, nyt märkiä sateesta. Busseja ajaa ohi.
*
Haapaniemen kulmilla näkyy olevan erikoisen iso S-Market, jossa on jopa vaateosasto. Sama juttu kuin Haapavedellä, jossa oli kirjaosastokin? Iso S-Market saa korvata Prismaa tai Sokosta?
*
Kävelen rantapuistoja pitkin, lounaasta Saaristokadulta kaakkoon Väinölänniemeen. Paljon puistonpenkkejä märkinä. Juoksijoita, koirien taluttajia. "Keskuskentän" urheilukentältä lännestä kaikuu järven yli selostusääni ja valtavia yleisön kohahduksia. Väinölänniemen urheilukenttä on tyhjä. Lenkkeilijät kiertävät puisen ravintolan takaa Peräniemen ympäri, minäkin. Istun yksin katetussa paviljongissa niemen kärjessä, katselen kaunista järvimaisemaa, syön Atrian savulohitahnaiset kolmioleivät. Huomaan niemellä kaksi muutakin valkeaa paviljonkia, käteviä sateella ja sateen jälkeen.
*
Kävelen idässä Rönön saarelle, jonka siltaan on kiinnitetty 50 rakkauden lukkoa. Ne eivät vielä romauta siltaa, kuten Pariisissa on käynyt ihmisten hulluuden seurauksena. Rönössä näyttää rannan kierrätysalueen jälkeen olevan tavallisia omakotitaloja, en viitsi tutkia pitemmälle.
*
Kuljen Kuopion keskustan itärantoja suuren venesataman lahteen asti. Väinölänniemellä on ensin uimaranta ja pelikenttiä. Rantoja pitkin on kiinnitettyinä veneitä ja laiturin päässä mm. vesitasolentokone, joka mainostaa lentoja "65 euroa hengeltä, 15 minuuttia, vähintään kolmelle". Rannassa ennen laivasatamaa on iso hotelli.
*
Kuopion arkkitehtuuria ihmettelen edelleen. Mieleeni tulee, että sarjakuvasankari Pekka Puupää voisi lisätä taloon yhden parvekkeen itselleen, toisen puolikkaan Pätkälle, kolmannen tuplakokoisen Justiinalle, mutta jättää Pikkaraisen tyystin ilman. Siten syntyisi oudosti muotopuoli, sekasikiömäinen rakennus, joita olen Kuopiossa näkevinäni useita. Mutta Kuopion pelastavat kauniit puistot, niiden ja rantojen valtava runsaus. Puistoisia rantoja riittää kaikkialle, minkä johdosta on kauniimpaa kuin Oulussa!
*
Kuopion linja-autoasemalla tehtiin asfalttitöitä. Asematunnelin keltainen valo oli kutsuva.
*
Kuopion ruutuasemakaava on hyvin selkeä, pääilmansuuntien mukainen. Helppo osata kulkea ilman karttaa, ehkä kartta sentään ennestään muistikuvissa. Kaupungin erikoisuus yllättävän kapeat "rännikadut" (jalankulkijoiden nykyään).
*
Kauppatorille, jota säiliöautot suihkuttivat puhtaaksi klo 05, oli lyhyt matka. Olisiko täällä Suomen rumin arkkitehtuuri? Liiketalot kuin epäsikiöitä. Japanin kaupungeissa voisi olla samanlaista? Vanha kaupungintalo enää on kaunis, kun amputoitua kauppahalliakin kätkee eteen rakennettu akvaario - lasilieriö.
*
Kaupungintalon edessä on selostus turisteille kuudella kielellä: suomeksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja espanjaksi. Mikäs kieli täällä 'loistaa' poissaolollaan?
*
Lähdin kävelemään itään satamaan. Matkan varrelle osuivat sattumalta taidemuseo, historiallinen museo, tuomiokirkko ja kirjastokin häämötti poikkikadulta, mutta Minna Canthin kauppaa en ohittanut.
*
Satamassa, jonka ympäristöoli kaunistettu torein ja puistoin, oli yllättävän paljon laivoja, tusinako. Olivatkohan kaikki autiommat muistikuvani muilta kuin kesäajoilta?
*
Kävelin viistosti luoteeseen kohti linja-autoasemaa. Huomasin Kuopiossakin olevan jonkilaisen Kaupunginojan, kuten Oulussa, tosin pienemmän. Seurailin vehreää ja hyvin kaunista puistonauhaa valkeine kävelysiltoineen. Poikkesin istuvan Minna Canthin patsaalle. Alitin junaradan. Nousin pohjoispuolella harjulle, joka kasvoi luonnonmetsää.
*
Kuopio on viehättävä kaupunki kauniiden, vihantien puistojensa ansiosta. Erityisesti kaikki runsaat rannat ovat puistoina. (Myöhemmin illalla kävelen niitä pitkästi, lounaasta Saaristokadulta kaakkoon Väinölänniemeen, Rönön saarelle, ja koilliseen suuren venesataman lahteen asti.) Puistojen lisäksi pidän jyrkkien rinteiden tarjoamista luonnonmetsistä.
*
Pohjolan Liikenteen linja-auto reitille Karttula - Tervo - Vesanto odotti laiturissa 7 ennen lähtöaikaa 6:30. Olin ainoa matkustaja, kunnes koululaisia alkoi tulla kyytiin Karttulasta ja Tervosta. Ehkä heitä kertyi luokallisen verran, kaikki Vesannon Yhtenäiskoululle ja Lukiolle asti. Tytöt istuivat yleensä bussin etuosaan, samoin tiede- ja tekniikka-aiheiseen keskusteluun kaverin kanssa suuntautuvat pojat, kun taas poikien lössi valui bussin perälle. Kuljettaja oli tummatukkainen nuori nainen aurinkolaseissa.
*
Kuopiossa reitti myötäili junarataa ja moottoritietä lounaaseen, ohi Yliopiston, teknologiatornin ja liikekeskustan, kunnes käännyttiin länteen ja seurailtiin Kallaveden pitkää kapeaa lahtea.
*
Karttulan puolella Pihkainmäki oli ensimmäinen asutuskeskittymä. Paljon pieniä koululaisia tai päiväkotilapsia äiteineen oli liikkeellä, muttei bussiin tullut vielä ketään. Bussi vaihtoi asvaltilta pitkälle Ilopuron hiekkatielle, turhaan. Sitten valtatien yli etelään, jolloin Syvänniemen kirkko putkahti eteen yllättäen ja ohimennen kauniina. Bussille oli oikein kiertopysäkki katoksineen. Pian sen jälkeen alkoi koululaisia tulla kyytiin, yksi, kaksi tai useampi kerrallaan.
*
Valtatiellä taas, tuli viitta lounaaseen: "Karttula 2 km", poikettiin sinne. Kirkkoa en nähnyt, se jäi liian lounaaseen, kun bussi kääntyikin jo luoteeseen ja ajoi pitkää suoraa pääkatua. Olikohan se Kissakuusentie, jonka varrelle tuntui tiiviisti keskittyvän Karttula? "Kirjasto" luki vasemmalla houkutteleva otsikko. Koulu myös tien lounaispuolella. Paljon ihmisiä liikkeellä jo ennen puolta kahdeksaa. Bussi pysähtyi hetkeksi huoltoaseman pihaan kadun varteen.
*
Ajettiin edelleen luoteeseen valtatielle asti, jota länteen ja luoteeseen, kunnes kaarrettiin lounaaseen ja tultiin Tervon kirkonkylään. Korkea silta yli Rasvankijärven. Käännyttiin vasemmalle, vasemmalle, vasemmalle, kiertäen ABC-huoltamon takapihalle, alas kellarintasolle, järvenrantaan. Siellä oli kahvilan terassi ja matkahuollon toimipiste, johon bussi toi rahtitavaraa rullakollisen. Pihassa oli ruuhkaa jäteautoa myöten, jonka kuljettaja kahvilla.
*
Tervosta jatkettiin 25 km ja 25 minuuttia Vesannolle, kiertäen ensin Niiniveden luoteispään kautta. Vesannolla silta vei yli pienen joen, joka laski Kurjenjärvestä Vesantojärveen. Keltaisen puukirkon kohdalta käännyttiin pohjoiseen ja käytiin Vesannon Yhtenäiskoulun ja Lukion portilla kääntymässä. Kaikki koululaiset jättivät bussin ja olin taas ainoa matkustaja.
*
Vesannolla klo 08:15 bussi pysähtyi hetkeksi torille, jossa oli taksiasema ja sadekatos odottajille. Jäin siinä, vaikka huoltoasema ei ollut Teboil, kuten Matkahuolto oli päätepysäkin nimennyt. Se Teboil olikin vasta puoli kilometriä edempänä lännessä, mutta syrjemmässä, jonne bussi jatkoi matkaa tyhjänä, käväisin paikan myöhemmin katsomassa.
*
Heti tien toisella puolella oli kirjasto, joka aukeaa klo 9. Kävelin itään, sillan yli ja hetken kaakkoon, jossa olisi Torpparimuseo. Sillankorvasta alkoi moottorikelkkareitti mm. Karttulaan asti. Leveä, heinittynyt, sateen kastelema polku ja leveä silta yli kapean joen, luonnonmetsää.
*
Kävelin pikkuteitä, Gunnarintietä, Vesantojärven länsirantaa pitkin etelään, jossa oli venelaituri ja uimalaituri, jolta ei saanut hypätä. Sekä turvaköysi että nurinpäin olevan Y:n muotoinen laituri rajasivat sisäänsä pienen hiekkaisen uimarannan. Veneilijöille mainostettiin palveluja, mm. wc, juomavettä, keittokatos. Ylöspäin avoimen betonirenkaan sisällä oli risuja ja vieressä halkoja. Vajan seinään oli kiinnitetty pelastamisohjeita, "rauhoita uhria". Rannalle jyrkästi laskeutuvan Rantatien varrella oli pari palvelutaloa, joista toisen päässä ulkopenkillä istui jo kolme vanhaa miestä juttelemassa keskenään.
*
Poikkesin sisällä keltaisessa puukirkossa. Puiden takia oli vaikea ottaa ulkokuvaa. Kävelin satoja metrejä pohjoiseen (kohti koulua, ohi urheilukentän) nähdäkseni hyvin pienen ortodoksisen rukoushuoneen, keltaisen kivitalon.
*
Vesannon erikoisuusko oli, että useilla pienillä hiekkateillä kiellettiin liikennemerkillä moottoriajoneuvoílla ajo klo 22-06. Niin omakotitalojen "Gunnarinteillä" kuin myös kirkolta rukoushuoneen ohi kouluille vievällä tiellä.
*
Piipahdin kirjastossa, jonka tuulikaapissa oli runsas valikoima asiakkaiden kierrättämiä aikakauslehtiä. Etsin nuortenkirjojen osastolta Buckeridgen Jenningsejä, mutta Blytonin ja Burroughsin väliltä ei löytynyt. Vilkaisin Helsingin Sanomia, kun muita sanomalehtiä en huomannutkaan, olikohan Maaseudun Tulevaisuus. Muitakin asiakkaita kävi, kirjastonhoitaja puhelimessa, pari nettikonetta ja kolmas ovisuussa kirjavalikoiman hakemiselle.
*
Kävin K-kaupassa ostamassa Pirkan suklaisen jäätelötuutin, 60 senttiä. Puhuin mobiilipuhelimessa ja kävelin Teboilille, mutta palasin torin pysäkille. Sadekatoksessa, jonka käyttö kiellettiin muilta kuin bussin tai taksin odottajilta, istui keski-ikäinen mies, joka osti bussilipun 17 eurolla Kuopioon.
*
Linja-auto saapui hieman jälkeen klo 10:20 ja kuljettaja oli sama nuori nainen kuin aamulla klo 6:30 - 8:15. Kukahan sitten oli ajanut edellistä Vesannolta klo 8:20 Kuopioon lähtenyttä bussia? Ostin lipun Tervoon, 6,10 euroa, ja sinne ajettiin 25 minuuttia.
*
Jäin Tervossa ABC-huoltamon takapihalle, kävin korkean autotiesillan alla. Kävelin pikkutietä pohjoiseen, painorajoitettu silta. Talojen 7 ja 9 välissä mainostetaan "avointa pihaa, jossa saa levähtää", kauniin järven rannassa. Siellä istui jo joku. Kirpputorin pihalla myllättiin maata, oliko ovikin auki vain remontin takia. Käväisin Lions-leijonien keräyksellä lahjoittamalla laiturilla, jonka vieressä oli matonpesupaikka (sisämaassa) ja pyykkäreitä ahertamassa.
*
Kun pikkutie päättyi arkisen karuun asfalttitiehen, en jaksa lähteä pohjoiseen 4 km:n päähän Kolun kanavaa katsomaan, vaan palaan samaa pikkutietä keskustaan. Jatkan etelään, ohi koulun, koristeelliselle keltaiselle kivikirkolle, jonka seinässä on vuosiluku 1925. Käyn katsomassa sisältäkin.
*
Heti lähdettyäni kirkosta alkaa sataa ja ukkonen jyrähtelee. Palaan kirkkoon pitämään sadetta, jota kestää ja kestää, 2,5 tuntia. Aina uudelleen ukkonen alkaa jyrähdellä ja laimentunut sade yltyy taas hurjaksi.
*
Sataa vielä kun lähden kävelemään bussipysäkille, ja teillä virtaa vettä siellä missä ei ole suuria lätäköitä, mutta puolen kilometrin kävelyn aikana sade lakkaakin. Bussi on myöhässä, 15-20 minuuttia. Odottelen alhaalla Laituritie 1:n ABC:n rannassa, mutta nousen sieltä pitkät portaat sillalle tähyilemään bussin saapumista ja jään sillan pielen pysäkille.
*
Bussi ajaa klo 15, toisin kuin aamulla, nyt myös Tervossa koululle, jonne asti näen sillan luota. Sitten se käväisee huoltoaseman rannassa, kunnes saapuu pysäkilleni sillan luona. Kolmannen kerran sama nuori nainen kuljettajana.
*
Ostan 12 eurolla lipun Kuopioon asti, kun äskeisen sateen ja tummien pilvien vuoksi minua ei enää houkuta pysähtyä Karttulaan, jossa olin aikonut viettää kolme tuntia klo 15:20 - 18:15, viimeiselle bussille Karttulasta Kuopioon. Katselen Karttulaa vain ikkunasta. Päivällä on koululaisten lisäksi (aamulta tuttuja naamoja ja hiuksia) myös muutama aikuinen matkustaja. Kuopion linja-autoasemalla kuljettaja pyytää "vielä kerran anteeksi myöhässä olemista", (20 minuuttia), mikä lienee siihen johtanut?
*
Suuntaan Kuopiossa rännikatuja, Ajurinkatua, Torin kautta etelään kohti Haapaniemeä. Saastamoisen vanhat haalistuneet punatiiliset tehtaat näkyvät olevan uudessa käytössä "Hermannina". Hermanninranta on myös uusi asuinalue rannan tuntumassa. Ihastelen rantojen puistoisuutta, pidän myös luonnonmetsän säilymisestä laikkuina hukkamailla. Veneitä riittää valtavasti, joko laitureiden aitaporttien takana tai soutuveneinä vedettyinä rantaan useissa paikoissa.
*
Kaukana järven takana siintää korkealta näyttävä silta Saaristokaupunkiin. Niinkö kauas minun täytyy kiertää oikealle länteen? Kuljen ohi Kuopion Energian jännittävästi häkkyrämäisen teollisuuskompleksin. Nousen jostakin rampista Saaristokadulle, sen ensin kävelytunnelissa alitettuani. Katu vie ohi varikkoalueen etelään, kiertäen jonkin korkean harjun, kunnes alkaa silta, ja ikäväkseni myös sade. Uusi bussikatos suojaa hyvin järveltä käyvältä tuulelta, joka pieksää sadetta.
*
Sateen tauottua kävelen ensimmäisen sillan yli ensimmäiseen saareen. Ehkä Saaristotie kokonaisuudessaan sittenkin liian yksitoikkoinen kävelijälle, viiden kilometrin matkalta? Näen tien kiemurtelevan eteenpäin kohti seuraavaa siltaa, mutta palaan kohti keskustaa. Sillalla on kävelijöille myös erkkereitä penkkeineen, nyt märkiä sateesta. Busseja ajaa ohi.
*
Haapaniemen kulmilla näkyy olevan erikoisen iso S-Market, jossa on jopa vaateosasto. Sama juttu kuin Haapavedellä, jossa oli kirjaosastokin? Iso S-Market saa korvata Prismaa tai Sokosta?
*
Kävelen rantapuistoja pitkin, lounaasta Saaristokadulta kaakkoon Väinölänniemeen. Paljon puistonpenkkejä märkinä. Juoksijoita, koirien taluttajia. "Keskuskentän" urheilukentältä lännestä kaikuu järven yli selostusääni ja valtavia yleisön kohahduksia. Väinölänniemen urheilukenttä on tyhjä. Lenkkeilijät kiertävät puisen ravintolan takaa Peräniemen ympäri, minäkin. Istun yksin katetussa paviljongissa niemen kärjessä, katselen kaunista järvimaisemaa, syön Atrian savulohitahnaiset kolmioleivät. Huomaan niemellä kaksi muutakin valkeaa paviljonkia, käteviä sateella ja sateen jälkeen.
*
Kävelen idässä Rönön saarelle, jonka siltaan on kiinnitetty 50 rakkauden lukkoa. Ne eivät vielä romauta siltaa, kuten Pariisissa on käynyt ihmisten hulluuden seurauksena. Rönössä näyttää rannan kierrätysalueen jälkeen olevan tavallisia omakotitaloja, en viitsi tutkia pitemmälle.
*
Kuljen Kuopion keskustan itärantoja suuren venesataman lahteen asti. Väinölänniemellä on ensin uimaranta ja pelikenttiä. Rantoja pitkin on kiinnitettyinä veneitä ja laiturin päässä mm. vesitasolentokone, joka mainostaa lentoja "65 euroa hengeltä, 15 minuuttia, vähintään kolmelle". Rannassa ennen laivasatamaa on iso hotelli.
*
Kuopion arkkitehtuuria ihmettelen edelleen. Mieleeni tulee, että sarjakuvasankari Pekka Puupää voisi lisätä taloon yhden parvekkeen itselleen, toisen puolikkaan Pätkälle, kolmannen tuplakokoisen Justiinalle, mutta jättää Pikkaraisen tyystin ilman. Siten syntyisi oudosti muotopuoli, sekasikiömäinen rakennus, joita olen Kuopiossa näkevinäni useita. Mutta Kuopion pelastavat kauniit puistot, niiden ja rantojen valtava runsaus. Puistoisia rantoja riittää kaikkialle, minkä johdosta on kauniimpaa kuin Oulussa!
maanantai 28. heinäkuuta 2014
468. Hartolassa Onnibussilla
Saavun yhden euron lipullani Oulusta Hartolaan aamulla klo 6:40. Päästäkseni ulos bussista pitää herättää pariskunta, joka nukkuu kumpikin omalta puoleltaan poikittain keskikäytävän yli, neljä jalkaansa yhtenä kimppuna, pojan vasemmalta, tytön oikealta. Jotkut muut ovat harpponeet koipien yli mennessään vessaan, mutta minulla on kantamuskin.
*
Onnibussin pysäkki on valtatien Nelostien laidassa suunnilleen Jari-Pekan huoltamon kohdalla, jonka pihassa on Hartolan Matkahuolto. Pysäkin pohjoispuolella on Kustaantien alikulku, muttei liikenne aamulla estä tietä ylittämästäkään. Minulla on aikaa 12 tuntia, sillä 4 euroa maksava Onnibus Helsinkiin lähtee 18:40. Edellinen vuoro 14:40 oli loppuunmyyty.
*
Hartolan keskusta on metsävyöhykkeen takana, 1 km itään. Jo puolivälissä tulee vastaan Kuninkaantie, kunnantalo ja kirjasto (auki ti 15-19). Pääkatu etelästä pohjoiseen on Keskustie, jonka varrella on melkein kaikki, harmaalohkareinen graniittikirkko (auki 11-18, käyn klo 16), S-Market, Osuuspankki, R-kioski, muita liikkeitä ja ammatinharjoittajia.
*
Neljän kilometrin päässä idässä olisi Jääsjärvi ja venesatama, mutta tuntuvat liian kaukaisilta. Kaksi kilometriä etelään on joki, Tainionvirta, jonne vie juuri Keskustie.
*
Poikkean Keskustieltä yläkoulun jälkeen itään Kaikulantielle, joka veisi Itä-Hämeen opistolle ja Linna-hotellille asti, mutta jään jo pienelle uimarannalle joen varteen. Pohjoisessa on golfkenttä ja lännessä vanhan kirkon kivijalka. Entinen puukirkko siirrettiin 1928 talkoilla Pertunmaalle.
*
Jalankulkuun sopivan hiljaisen Koskipääntien ja Keskustien kulmassa on Itä-Hämeen museo sekä kirjailija Maila Talvion Salonki. Pellon keskellä perinnemiljöötä mainostaa vanha punainen puinen tuulimylly.
*
Keskustie päättyy Nelostiehen Tainionvirran sillan huoltoaseman luona, jonka rantaan on kunnostettu kahvilan lepokeidas. Aikaisemmin erkanee kuitenkin Iisulantie vanhalle puusillalle, jonka kaiteisiin on lisätty lepopenkit. Joki mutkittelee metsässä hieman synkän näköisenä.
*
Niementie vie urheilukentälle, uimalaiturille (hyppytorni, josta hyppääminen kielletty, vedensyvyys 4 metriä), ja luontopolulle ("esittelee aivan tavallista luontoa" ei ole houkutteleva mainos). Rehevän lehvästön sisään kätkeytyy punainen tienviitta, jota en huomaa kuin vasta kolmannen kerran ohi kulkiessani: vasemmalle "museosilta", oikealle "riippusilta".
*
Parhaiten Niementie viekin kapealle kävelijöiden riippusillalle, jota pitkin pääsee (takaisin) Itä-Hämeen museon viereen! "Mopolla ajo kielletty! Jalankulkuväli vähintään 5 metriä! Kiikuttaminen kielletty!" käskevät sillanpään liikennemerkin lisäkilvet. Venäjää puhuva perhe (vain pikkulapsella pelastusliivit) ajaa veneellä sillan alitse joen reunasta, sillä silta roikkuu alimpana joen keskellä.
*
Palatessani riippusiltaa pitkin takaisin etelään yritän laskea askeleitani, saisinko joen leveydeksi vaikkapa 50 metriä. Silta alkaa täristä oudon voimakkaasti, ovatko liian säännölliset askeleeni aiheuttaneet resonanssin? Ei, vaan paikallinen keskikehonrakentaja, kesähelteellä punanahkaisena ilman paitaa, harppoo juuri raskain askelin 5 - 4 - 3 metriä perässäni. Sillan kiikuttaminen tulee koettua ilman omaa syytäni.
*
Palaan kunnan keskustaan, käyn kirpputorilla sekä "Tavarataivaan" osto- ja myyntiliikkeessä, jossa on vanhoja Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä 50 vuoden takaa sekä Nuorten Toivekirjastoa 1950-luvulta, pari euroa kappale, ei silti jotakin juuri minulle. Piipahtava asiakas pohtii pienen kunnan hiipuvia ostosmahdollisuuksia, "pitääkö Sysmään asti mennä?"
"Jari-Pekalla voi vielä olla, kaikkialta jo kysynyt."
*
Huomaan ainoan päivittäiskaupan S-Marketin vieressä tyhjäksi riisutun K-kaupan liiketalon raadon. Jäljellä on Keskolta enää pieni K-kaupan soppi huoltoasemalla Nelostien varressa.
*
Kunnankirjasto on miellyttävä, moderni kulttuurikeidas Hartolassakin. Hyvin pienimuotoinen näyttely vanhoja piirroskuvia antiikin Roomasta. Asiakkaita käy harvoin, yksi virkailija. Vieras pääsee muodollisuuksitta 15 minuutin tietokoneelle. Miestenhuone on samalla invalidi-wc, ollenkin suurin yhden asiakkaan vessakoppi mitä olen koskaan nähnyt. Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa lähes 50 vuoden takaa ei tunnu enää löytyvän nuortenkirjojen hyllyistä maalaiskunnissakaan, toisin kuin vielä kymmenen vuotta sitten.
*
Taksiauto tuo Onnibussin pysäkille rouvan ja vakuuttaa, että on oikea paikka! Linja-auto (Jyväskylästä) tulee 18:43 tuskin paria-kolmea minuuttia myöhässä. Kiipeän toiseen kerrokseen, näen kaikki ikkunapaikat varatuiksi, mutta peräpenkin viidestä istuimesta on käytössä vasta 1 + 2, joten istun keskimmäiseksi, on hyvät jalkatilat ja hyvä näkyvyys kautta koko yläkerran. Oikealla kaksi nuorta tyttöä valitsee ja kuuntelee yhdessä kannettavasta musiikkia. Toinen kikattaa jokaiselle toisen kertomalle jutulle. Lahdesta bussi täyttyy edelleen, vaikka joitakuita jää pois. Helsinkiin saavutaan 5 minuuttia myöhässä 21:05.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)