651. Finnairin / Norran lento Stuttgartiin

Saksaa väitetään Euroopan monipuolisimmaksi matkailumaaksi. Kun olin jo lentänyt idän Berliiniin, lännen Frankfurtiin, etelän Müncheniin, sekä ajanut junilla pohjoisen Lyypekin, Hampurin, Kölnin kautta, alkoi kiinnostaa Finnairin suorien lentojen kohde Stuttgart, maan lounaiskulmassa lähellä Ranskaa, Sveitsiä ja Schwarzwaldin vuoriston tummaa havumetsää.
.
Edullisia hotelleja selatessa valikoitui pari viikkoa ennen lähtöä Novum Hotel Rega, pari kilometriä Stuttgartin päärautatieasemalta lounaaseen. Suorien lentojen ja 5 hotelliyön yhteishinnaksi tuli 405 euroa henkilöä kohti, josta noin 200 euroa Finnairille, 40 euroa yöltä hotellille, ja 5 euroa Ebookersin luottokortti-kuluihin. (Kahdelta matkustajalta vastaavasti 810 yhteensä / 400 lennot / 80 yöltä / 10 kuluja.)
.
Vaihtoehtoisia hotelleja: Novum Hotel Rieker olisi ollut aivan päärautatieaseman kulmalla ja kun sen ohi myöhemmin kävelin, olisin toivonut sen valinneenikin. Vaatimattomat Hotel Lamm ja Hotel Hottmann houkuttelivat hintaan sisältyvillä buffet-aamiaisilla: 79 euroa/2 hengen huone, mutta kaukana asemalta. Pienemmät majapaikat Gasthof Traube ja Pension am Heusteig kiinnostivat aamiaisineen, mutta harvoin huoneita vapaina. Paljon tyrkytetty Hotel Espenlaub ei oikein kiinnostanut arvostelujen perusteella.
.
*
.
Saavuin Vantaan lentoasemalle P-junalla klo 06:15. Lähtöselvitys etukäteen tehtynä pääsin (koodin ruudulle näyttämällä) portista turvatarkastuksen pitkään, pylväiden välisten nauhojen lomassa kiemurtelevaan jonoon. Otin kaksi vatia, joista toisen täytin päällystakilla ja toisen repulla, jonka sivutaskuissa tyhjä vesipullo ja pieneksi taittuva sateenvarjo. Repun viereen erikseen esille hammastahnan sisältävä muovipussi (litran pusseja oli ilmaiseksi jaossa), lompakko, avainnippu, kännykkä, sekä virkailijan vaatimuksesta myös passi ja lentolippu.
.
Päällystakin taskussa oli matkalla hyödyllinen kompassi. Jotakin etukäteen esille aikomaani, kuten lantteja, on eri matkakerroilla voinut unohtua takin taskuun, mutta Vantaan kentällä ei ole tullut ongelmia. Housuntaskuissa ei ollut mitään, edes nenäliinaakaan. Ruumiintarkastusta ei suoritettu. (Paluumatkalla Saksassa aina taputellaan vartalo ja housunlahkeet.)
.
Turvatarkastuksen jälkeen etsimme matkatoverin kanssa rauhallisen loosin tunnin odotusajaksi. Käytävän varrella jaettiin ilmaiseksi päivän Helsingin Sanomia, mutta samalla olisi kyselty monta kysymystä. Täytin käymälässä vesipulloni. Laitimmaisen lavuaarin yllä oli sopivan pitkä hana, jonka alle mahtui puolen litran muovipullo, ja josta sai kylmää vettä.
.
Lentokoneeseen siirtyminen portilta 12 alkoi 15 minuuttia myöhässä, pitkin ramppia, joka viimeisessä vaiheessa kääntyi sivulle ja laskeutui loivasti alaspäin matalan koneen etuovelle. Lentokone oli nimittäin tavallisinta 180-paikkaista kapeampi ja matalampi, vain 100-paikkainen brasilialainen Embraer ERJ-190. Lentoa operoi Finnairille "Norra" eli Nordic Regional Airlines (vuoteen 2015 Flybe Finland Oy), jonka omistavat Finnair ja Danish Air Transport.
.
Aiemmin olin lentänyt Flyben "Emppu-koneella" Müncheniin. Pidän tästä pienemmästä konetyypistä! Penkkirivejä on 25 ja keskikäytävän jakamina on bussin tavoin vain 2+2 istumapaikkaa, jotka on numeroitu vasemmalta esim. 16a ja 16c, sitten 16d ja 16f. On siis vain ikkuna- ja käytäväpaikat eikä niiden välisiä keskipaikkoja, kuten 3+3-riveillä olisivat 16b ja 16e.
.
Lentoonlähtö myöhästyi 20-30 minuuttia "ruuhkan takia". Lentoemäntiä oli kaksi. Ensin toinen kuljetti käytävää pitkin sanomalehtikärryn valikoimineen, lehden hinta 3 euroa. Sitten jaettiin ilmaiseksi juotavaa, vaihtoehtoina kahvi, tee, vesi sekä litran pahvitölkistä kaadettu appelsiini-tuoremehu. Useammankin sai valita kerralla. Otin mehun ja kahvin. Kaikki purtava olisi ollut maksullista. Tilauksia tuliaisostoksista olisi saanut jättää lomakkeella paluulentoa varten. Koneen kapteeni on J. Kakko ja kuuluttava lentoemäntä M. Jokinen.
.
Saavuimme Stuttgartiin 30 minuuttia myöhässä klo 10 paikallista aikaa. En muuten viitsi koskaan ulkomailla siirtää kellon osoittimia yhtä tuntia taaksepäin. Annan kellon olla tunnin edellä! Muistan päässänikin vähentää yhden tunnin Suomen ajasta.
.
Poistuimme takaovesta siirrettävää portaikkoa pitkin alas lentokentän asfaltille. (Vantaalla olimme tulleet portaattomasti rampilta etuovelle). Kenttäbussi odotti lentokoneen vieressä täyttymistään. Oli paljon seisomapaikkoja, vain muutama istuin. Pikainen kiertoajelu kentällä Terminaali 3:n ovelle, muita eri yhtiöiden pysäköityjä lentokoneita ohimennen katsellen.
.
Kävelimme ohi pyöreän matkalaukkujen jakeluhihnan ja nopeasti ohi tullin, vihreästä portista "Ei tullattavaa". Sitten heti välioven takana alkoikin jo lentokentän kaikille vapaa alue, jossa odottivat tiiviinä rivistönä eräiden matkustajien paikalliset vastaanottajat?
.
Kiersimme avaraa terminaalia, erilaisine myymälöineen ja palveluineen. Etsimme olisiko jaossa kaupungin karttoja, muttei löytynyt. (Myöhemmin: Stuttgartin pääasemalta kannattaa poimia VVS:n junaratakartta, jonka kääntöpuolella on myös hyvä keskustan katukartta).
.
Lentokentän kolmos-terminaali on neljästä terminaalista keskeisin. Sen alla kellarissa on seutujunien S2 ja S3 laituri, jolta pääsee puolessa tunnissa päärautatieasemalle: "Stuttgart Hauptbahnhof".
.
Laskeuduimme S-jnnien kellariin ja vasta sieltä, sivuhuoneesta, löysimme neljä suurta punaista junalippuja myyvää automaattia. Edellämme klo 10:15 ei ollut jonossa kuin 6 ihmistä, neljä par'aikaa käyttämässä automaatteja ja kaksi odottelemassa vuoroaan.
.
Lippuautomaatissa saa vaihtaa kielen saksasta englanniksi, ranskaksi, italiaksi, turkiksi, hollanniksi ym. mutta usein juuri englannin valinta ei toimikaan, tai kieli vaihtuu jossakin vaiheessa yllättäen takaisin saksaksi!
.
Ensimmäiseksi kysytään lähtöasema, joka on lentokentällä "Stuttgart Flughafen /Messe (Messuhallit ovat aivan vieressä, yhteinen juna-asema). Sitten päämäärä, kuten "Stuttgart Hbf" (pääasema), "Stuttgart Mitte" (keskusta), tai hotelliamme lähin asema "Stuttgart Feuersee", tai vaikkapa saapumispäivän matkakohteemme "Heidelberg Hbf", eri kaupunki.
.
Muutaman käsin naputetun alkukirjaimen perusteella näyttö alkaa tarjota jo vaihtoehtojakin valittaviksi. Automaatin jatkokysymyksiä: luokka I vai II? Matkustatteko jo tänään (Heute) vai huomenna (Morgen) vai minä päivänä, ja mistä kellonajasta lähtien, kuten 10, 11, 12, 13, 14, jne. Montako matkustajaa aikuisia / montako lapsia? (Keräättekö bonuspisteitä? Ei.)
.
Automaatin näyttö ehdottaa vihreällä pohjalla oletusarvoja: 2. luokka, 0 lasta, jne. joko vaihdettaviksi tai hyväksyttäviksi sellaisinaan. Oikeassa alakulmassa "Weiter" - eteenpäin seuraavalle sivulle! Lopulta voi joko painattaa itselleen aikataulun (3 osuvinta junavuoroa) hintoineen tai siirtyä maksamaan luottokortilla tai pienillä seteleillä 20, 10, 5 euroa sekä kolikoilla 2, 1 euroa, 50, 20, 10 tai 5 senttiä! (50 euron seteli ei yleensä kelpaa).
.
Kuitenkin jos haluaa matkustaa vain Stuttgartin sisällä paikallisliikenteessä, saa junavuorojen hausta ensin ainoastaan tiedon montako vyöhykettä (Tarifzonen) pitää maksaa, sekä halutessaan printattua (3 lähimmän sopivan junan) aikataulun. Sitten pitää erikseen palata automaatin näytön alkuasetelmaan ja napauttaa näkyvää isoa paikallisliikenteen VVS-kuviota, jolloin voi helposti maksaa esim. "3 vyöhykettä = 4,20 euroa", tulostaen paikallisliikenteen lipun. (VVS= Verkehrs- und Tarifverbund Stuttgart).
.
Paikallisliikenteen liputuksen opin vasta paluumatkalla lentokentälle, sillä saapumispäivänä ostin yksinkertaisesti "Baden-Württembergin osavaltion päivälipun" joka kelpaa valittuna päivänä (jopa 18 tuntia) aamusta klo 09 - 03 seuraavaan yöhön, kaikissa paikallisjunissa (S, U, RB, RE, IRE) sekä busseissa, muttei pikajunissa kuten IC tai EC jne. Päiväkortti maksaa 24 euroa yhdelle henkilölle ja vaatii vain 6 euroa lisämaksua toisesta matkustajasta, jolloin 30 euroa / 2 matkustajaa = 15 euroa/hlö. (Käyttämäni laite torjui ja palautti 50 euron setelin, mutta 20+10 euroa kelpasivat.)
.
Ehdimme lentoaseman junalaiturille klo 10:28, jolloin S3-juna klo 10:18 oli mennyt, mutta seuraava juna S2 tuli klo 10:38 raiteelle 2. (Vuoroväli lentoasemalta kaupunkiin vaihtelee 10-20 min, junia kulkee 4 /tunti). Useita väliasemia matkalla, ensin maan päällä, sitten maan alla, Matka-aika 27 minuuttia, kunnes 11:05 pääaseman Hauptbahnhofin pysäkki, maan alla (="tief"). (Junat jatkavat pääaseman jälkeen vielä pohjoiseen lähiöihin.)
.
Nousimme maanalaiselta rautatieltä liukuportaita asematunneliin ja vielä parit liukuportaat ylös maan pinnalle ja sitä ylempään kerrokseen. Kävelimme asemahallin ja rautatieaseman lankkuseinäisen työmaatunnelin läpi päätelaitureille, joilla olivat (Helsingin tavoin) vierekkäin: raiteet 1-16.
.
Stuttgartin asemarakennus halleineen ja kaarineen muistuttaa Eliel Saarisen suunnittelemaa kuuluisaa Helsingin rautatieasemaa, joka onkin toiminut esikuvana. Emil Wikströmin "Kivimiehiä" ei ole kuitenkaan koristeina. Itäpään korkean tornin 10. kerros toimii ilmaisena näköalatasanteena, joka on suojattu rautaverkolla. Hissi nostaa kävijät 9. kerrokseen asti. Välikerroksissa on mm. näyttelyhuoneita ja videoesityksiä.
.
Lähdimme Stuttgartista ensimmäiseksi päiväksi Heidelbergiin. Ehdimme 10 minuutissa alhaalta metrosta klo 11:15 lähtevään junaan, vaikka lähtöraide oli vaihtunut kolmosesta yhdeksäksi, ja raiteelta 3 saimme juosta äkkiä raiteelle 9. Tosin pari minuuttia saattoi juna odottaakin useita juoksijoita.
.
**
.
Palasimme Heidelbergistä Stuttgartin asemalle klo 19:15 ja sitten kävelimme puolessa tunnissa hotelliimme "Novum Rega" suorinta reittiä lounaaseen:
1) Lautenschlagerstrasse, 2) Theodor-Heuss-Strasse, 3) Rotebühlstrasse, 4) Herzogstrasse, 5) Silberburgstrasse, 6) Ludwigstrasse 22-24. Nopea sisäänkirjautuminen, englanniksi.
.
Tutustuminen modernin hotellirakennuksen siistiin, tilavaan 24 neliömetrin huoneeseen (3. kerros, hidas hissi, pikemmin käveli portaat) ja sen tilavaan kylpyhuoneeseen. Oma parveke Ludwigstrasselle. Vastapäätä nykyaikaisia asuintaloja, joiden pohjakerroksessa afrikkalaisten suosima baari, josta kuului öisin (tupakoivien) ääniä, muuten hiljaista. Huoneessa jääkaappi eli minibaari. Vaatekaapisto ja televisio. Tilava kirjoituspöytä tuoleineen sekä lisäksi nahkainen lepotuoli.
.
Huoneen raskasperäinen avain pitää jättää aina ulos mennessä Rega-hotellin 24 tuntia auki olevaan receptioniin, vaikka voisi ulos livahtaa huomaamattakin, koska tiski on hiukan sivussa, aamiaishuoneessa, kun taas pääportaikko ja hissi avautuvat suoraan ulko-ovelle.
.
Iltakävely kaupungille. Silberburgstrassea itään Marienstrasselle (Silberburgstrassea lyhyempi oikaiseva reitti olisi ollut Herzogstrasse - Paulinenstrasse). Marienstrasse on pohjoisempana kauppakatu, numerossa 12 ruokakauppa Lidl, lisäksi esim. McDonalds, Eurokauppa, ym. Katu jatkuu Stuttgartin vilkkaimpana ostos- ja kävelykatuna "Königstrasse" pohjoiseen pääasemalle saakka.
.
Lidl oli auki kello 08-22 asti, kuutena päivänä viikossa, maanantaista lauantaihin. Sunnuntaina kaikki myymälät ovat kiinni! Torstai-iltana klo 21 Marienstrassen Lidl oli hiljainen kuin jokin kyläkauppa. Ainoa miehitetty kassa rahasti pari asiakasta edeltäni ja minun jälkeen jätti tuolinsa tyhjäksi alkaakseen järjestellä hyllyjä.
.
Huomioita Lidlin hintatasosta: Suomessa 49 sentin hintaan nousseet 100 gramman suklaalevyt maksoivat saman 49 senttiä myös Saksassa. Samoin 25 sentin 150 gramman jogurttipurkit 25 senttiä. Saksassa ei myyty litran jogurtteja. Mutta Suomessa ei kai myydä kirsikka-jogurttia?
.
Sen sijaan "Marie-keksit", joiden välissä on suklaatäyte, maksoivat vain 0,99 euroa (Suomessa 1,39). Vohvelivalikoima 400 grammaa tai keksivalikoima 500 grammaa maksoivat Saksassa vain 0,99 euroa ja Suomessa paljon enemmän (poistuneet valikoimasta). Kolmiovoileivät 185 grammaa Saksassa 1,59 ja Suomessa 1,99 euroa.
.
Buffet-aamiainen on Novum-hotelleissa hinnoiteltu kalliiksi: 13 euroa, eikä ruokailijoille ole varattu pöytiäkään kuin puoli tusinaa ikkunan alle yhteen riviin, vaikka huoneita on sentään 5x11+5 = 60. Aamupalan voisi ostaa erikseen vain haluaminaan aamuina, mutta eipä tule kokeiltua. Aamuisin klo 8 mennessäni ulos näen pari-kolme ruokapöytää kerrallaan varattuina.
.
Arkiaamuisin herätyksestä huolehtivat läheisen Feuerseen ("Palojärven") (kolmelta puolelta lammikon ympäröimän) Johanneskirchen kirkonkellot, jotka moikuvat kello 7 peräti parin minuutin ajan, kymmeniä kumauksia! Schwabenin svaabilaiset asukkaat eli svaabit lienevät perinteisesti ahkeraa väkeä, joka ei unikekoja helli. Viikonloppuisin (lauantai-sunnuntai) kello 7 lyöntejä ei kuulukaan.
.
Kävimme viiden päivän aikana Stuttgartista
1) Heidelbergissä, vaihtaen junia Heilbronnissa;
2) Ranskan Strasbourgissa sekä Saksan Karlsruhessa, Offenburgissa ja Kehlissä;
3) Karlsplatzin lauantaisella kirpputorilla (Lohmarkt), Milaneon liikekeskuksessa ja arpakuution muotoisessa kirjastossa; Neckar-joen rannalla Bad Cannstattissa ja Rosensteinin puistossa, Wilhelman eläintarhan luona;
4) Bodenseen rannalla Konstanzissa ja Sveitsin rajakaupungissa Kreuzlingenissä, junalla Schwarzwaldin vuorten poikki (mm. 30 tunnelin läpi);
5) Ulmin ja Tübingenin historiallisissa kaupungeissa.
.
Matkatoverini jätti sunnuntaina Schwarzwaldin junan väliin käyden neljässä museossa: Mercedes-Benzin automuseo, historiallinen Landesmuseum Würzburg sekä taidemuseot Staatsgalerie ja Kunstmuseum. Hänen museokorttinsa StuttCard maksoi 27 euroa ja toimi myös vuorokauden paikallisliikenteen lippuna Stuttgartissa, mm. kauas pohjoiseen Mercedes-Strasselle asti.
.
***
.
Paluumatkan päivänä jätimme hotellin kello 7 aamulla, heti kirkonkellojen soitua. Yöllä oli satanut, kadut olivat märät. Onneksi koskaan kuuteen päiväsaikaan ei satanut! Kävelimme Ludwigstrasselta Feuerseen katua Feuerseen juna-asemalle. Oli vielä hämärää, enkä nähnyt sitten kolmannellakaan ohituskerralla Feuerseen lampea ja kirkkoa päivänvalossa. Perjantai-iltana lammenranta oli kuulostanut äänineen teininuorten pussikaljapaikalta.
.
Junalippuautomaatteja oli Feuerseen aseman eteläpäässä kaksi vierekkäin. Paikallislipun oston opettelu oli tehty eilen illalla (maksamista vaille, sillä lippu tulisi voimaan heti tai ostopäivälle). Kolme vyöhykettä lentoasemalle maksoi 4,20 euroa, ja kolikot kelpasivat hyvin: 2 e, 1 e, 50 c, 20 c, 10 c, vieläpä 5 c, kaikkia käytin, pienimpiä useamman. (Muistoiksi taskuun jäivät kauppojen vaihtorahoista 1 c ja 2 c, joita Suomessa ei hyväksytä.)
.
S2-juna "Vaihingen" meni ohi, S3: "Flughafen/Messe" tuli 10 minuutin päästä klo 07:19. Sain vain seisomapaikan oikeanpuoleiselta ovelta, kunnes Yliopiston pysäkillä vapautui istumapaikkojakin. (Kaikilla muilla pysäkeillä kuin Yliopistolla junan ovet avautuivat "Links" eikä "Rechts".) Juna tuli pari minuuttia myöhässä pääteasemalleen lentoasemalle klo 07:44. (Kaupunkiin päin haluavat pyrkivät heti junaan).
.
Tienviitat julistivat vain "Messe" eikä "Flughafen", mutta kävelimme takaisin laiturin toista päätä kohti ja nousimme portaat jonnekin lentoaseman ala-aulaan. Terminaali 1? Pienen kävelyn päässä saman katon alla oli Terminaali 3.
.
Lähtöselvityksen pika-automaatit tarjoavat seitsemisen kuvaketta, mm. KLM ja Turkish Air, muttei Finnair? Finnairilla on lähellä tiski ja kaksi virkailijaa, joista vain toisella asiakas. Lähtöselvitys (passit katsoen) käy virkailijalta yhtä nopeasti kuin automaatilta. Matkatoverini jättää ruumaan matkalaukun, jossa on 10 kg antikvaarisia kirjaostoksia.
.
Jono turvatarkastukseen ei ole pitkä. Henkilökuntaa on Saksassa enemmän kuin Vantaalla. Laitan eri vadeille takin ja repun, jonka viereen hammastahnan muovipussin, lompakon ym. (Hotelli tarjosi suihkushampoon kylpyhuoneessa, en kuljettanut sellaista mukanani). Tarkastusportilla pitää levittää jalat ja kädet. Vihreä valo syttyy. Silti miesvirkailija taputtelee vartalon ja lahkeet, ettei ole kätkettynä mitään.
.
Pääsen portista läpi, odotan tavaravateja läpivalaisusta. Takkini tuleekin jo, muttei reppua? Kun liukuhihnalla tulee seuraava vati, tempaan sen itselleni, sillä siinä on musta reppuni. Vadin toiseen päähän tarttuu ulkomaalainen mies, joka repii sitä käsistäni. Tosiaan, vadilla onkin vieras siniharmaa passi, ei minun passini, eikä minun reppunikaan. Väärinkäsitys. Missä on minun reppuni?
.
Naisvirkailija liukuhihnan takaa näyttää reppuani toiselta, peremmältä liukuhihnalta ja kysyy onko minun? Hän haluaa penkoa reppua käsin, laittaa ensin kertakäyttöiset kumikäsineet käteensä. (Joka laukulleko sitten eri käsineet?) Hän vetää ulos kankaiset vierastossuni ja työntää käsiään jonkin matkaa vaatepyykin muovipussien sekaan sekä kokeilee, että sivutaskun läpinäkyvä muovinen juomapulloni on tyhjä. Sitten hän luovuttaa repun minulle.
.
Laitan tossut takaisin reppuun, otan sieltä vyön ja pujotan vyötärölleni, laitan lompakon ja avaimet housuntaskuihin. Matkatoverini selvisi vähemmällä tarkastuksella.
.
Lähtöporttimme numero on 312. Kävelemme porttien 311-312 välimaastoon odotuspenkeille. Ensimmäiseltä lähtisi ramppi kentälle, mutta toiselta lähtee vain portaat alakertaan: sieltäkö sitten kenttäbussilla eteenpäin? Jollekin koneille, mm. Turkish, vie hyvin pitkä ramppi etäälle lentoaseman seinästä. Iäkäs suomalainen mies, jonka lentolaukussa on Suomen lippu isona tarrana, istuskelee yksinään. Myöhemmin tulee myös erimaalaisia odottajia, juutalaisia ja saksalaisia. Matkatoverini käy puoli tuntia kahvilla. Lentokentällä näkyy sumua.
.
Kuulutus: Finnairin lento Helsinkiin 10:15, lähtö siirtyy 10:30. (Vasta koneeseen siirtyminen alkaa silloin ja nousu 10:45.) Puoli yksitoista virkailija skannaa hyvin nopeasti ja tehokkaasti lippujen koodikuviot. Laskeudumme portilta portaat alas, menemme lentokenttäbussiin, joka vie meidät Finnairin / Norran pienen lentokoneen Embraer ERJ-190 viereen, jossa nousemme kentällä liikuteltavat portaat matkustamon etuovelle. Lentoemännät tervehtivät saksaksi / suomeksi.
.
Istumapaikkani on nyt 18a, vähän siiven takana. Koneeseen jää tyhjiä rivejä, matkatoverini voikin siirtyä käytävän yli paikoille 18 d-f. Eteneminen koneen käytävällä käy hieman hitaasti ja vaiheittain, kun matkustajat laittavat tavaroitaan ylälokeroon tai asettuvat istumaan. Nousun aikana ehdin katsella vihreitä kumpuja ja peltotilkkuja, mutten pysty tunnistamaan yhtään asutustiivistymistä.
.
Koneen päällikkö T. Saranpää kertoo myöhästymisen syyksi kovan vastatuulen. Mutta paluumatkalla myötätuuli auttaa kirimään aikataulua kiinni. Konetta lentää Helsinkiin J. Mattila. (Helsingissä sataa, lämpötila 6 astetta.) Tasaista lentoa. Tarjoiluna taas ilmainen kahvi ja appelsiinimehu.
.
Laskeudumme Vantaalle noin klo 14 ja kone ajetaan maassa rampin suulle portille 24. Vain muutaman matkustajan tarvitsee mennä lentoaseman alakertaan odottelemaan hetken aikaa matkalaukkujensa saapumista liukuhihnaa pitkin. Suuri enemmistö matkustajista kulkee pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Ulkona maa on märkä, mutta sade on tauonnut. I-juna kuljettaa Helsinkiin.
.