653. Karlsruhe - Offenburg - Kehl - Strasbourg

Ensimmäisenä yönä Saksassa, Stuttgartin Novum Hotel Regassa, nukuin hyvin klo 23:40-06:00. Läheisen Feuerseen lampipuiston Johanneksen kirkon kellot yllättivät tasan klo 7 soittamalla parin minuutin ajan herätystä. Kellonlyöntejä taisi kertyä jopa 60. Ehkei Baden-Württembergissä svaabien moraali salli unikekojen nukkuvan arkena seitsemän jälkeen?
.
Puolen tunnin kävely pääasemalle: Ludwigstrasse, Silberburgstrasse, Herzogstrasse, Rotebühlstrasse, Theodor-Heuss-Strasse... jolta unohdimme kääntyä mutkan oikaisevalle Lautenschlagerstrasselle. Jouduimme palaamaan Heuss-katua aiemmalle suojatielle, mutta ehdimme vielä hyvissä ajoin asemalle, jossa matkatoverini kerkesi juoda aamukahvinkin.
.
Yritin sillä aikaa ostaa Stuttgartin automaatista junalippua Saksan Kehlistä Ranskan Strasbourgiin. Sain tulostettua vain aikataulun ja hinnat. "Weiter"-nappula ei toiminutkaan enää viimeisessä vaiheessa, niin että olisin voinut maksaa liput. Päätin jättää yrittämisen Kehliin, rajakaupunkiin Reinin varrelle.
.
Perjantaille olin suunnitellut seuraavanlaisen aikataulun:
0900 Stuttgart, raide 6 (IRE Karlsruhe)
(916 Vaihingen, 922 Mühlacker, 930 Pforzheim, 947 K-Durlach)
0953 KARLSRUHE, kävely asemalta pohjoiseen linnalle
1109 Karlsruhe, raide 12 (RE Engen)
(1123 Rastatt, 1130 Baden-Baden, Bühl, Achern, Renchen)
1151/1240 Appenweier, ohitetaan, vaihtomahdollisuus
1156 OFFENBURG, vanha keskusta asemalta etelään
1235 Offenburg, raide 4 (tai 1305 raide 3)
1252 Kehl ohitetaan (tai 1322 raide 4) (lippu Ranskaan 4,30 euroa)
1304 STRASBOURG (tai 1334), keskusta asemalta itä-kaakkoon.
1822 Strasbourg, raide?, (lippu Saksaan 4,30 euroa)
1845/1917 Appenweier, vaihtomahdollisuus
1852 Offenburg, raiteelle 2, junanvaihto
1902 Offenburg, raiteelta 6
1949 Karlsruhe, junanvaihto
2005 Karlsruhe, raiteelta 10
2058 Stuttgart
.
Karlsruheen olisi alle tunnin junamatka ja kaupungin katseluun jäisi aikaa 1 tunti 15 minuuttia ennen seuraavaan junaan siirtymistä. Matkakumppani oli etsinyt kännykällä Internetistä neljä kirpputoria tai antikvariaattia Karlsruhen keskustasta. Aloimme kiireesti etsiä niitä.
.
Kävelimme asemalaiturilta asematunnelin kaltaista kapeaa käytävää pohjoiseen kadulle, jolla oli bussien ja raitiovaunujen pysäkkejä sekä pohjoispuolella sisäänkäynti eläintarhaan (pääsymaksu 11 euroa). Kiiruhdimme länteen ja kuljimme katuja ristiin rastiin. Päädyimme kännykän kartan opastamana hienon asuintalon eteen, joka ei mitenkään näyttänyt kirpputorin osoitteelta. Silloin matkakumppani päätti palata suoraan takaisin asemalle.
.
Aikaa Karlsruhelle oli jäljellä 50 minuuttia. Lähdin yksin tavoittelemaan näkymää Karlsruhen linnasta kävellen Karlsstrassen valtaväylää pohjoiseen. Minulla ei ollut mitään karttaa, mutta joissakin kadun infopylväissä oli esillä julkisia karttoja.
.
Ylittäessäni katua ajoi hurjaa vauhtia kiitänyt polkupyörä päälleni, päin vasenta jalkaani. Pyöräilijä kaatui, mutta alkoi heti nousta tolpilleen. Autoilijat varovat jalankulkijoita, pyöräilijät eivät! Mieleeni muistui Amsterdamin pyöräilijöiden terrori. Toisella Karlsruhen kadulla pyöräilijä huusi minulle: "Vorsicht! Vorsicht!" Varoin sitten kyllä.
.
Vaihdoin Herrenstrasselle, joka lähestyi linnaa viistosti lounaasta kaakkoon ollen osa Karlsruhen kuuluisaa viuhkamaisesti levittäytyvää asemakaavaa. Pääsin hyvälle näköetäisyydelle valokuvaamaan linnan. Jouduin lähtemään heti paluumatkalle asemalle, nyt keskeisintä ja suorinta tietä etelään, nimeltään ensin Friedrichsstrasse ja sitten Etterlingsstrasse.
.
Ylitin toriaukean ja ohitin Karlsruhen vaaleanpunaisesta kivestä hiotun, suorasivuisen, pienen pyramidin. Aurinko paistoi häiritsevästi. Kuljin myös eläintarhan laitaa myöten, kunnes rautatie tuli poikittaisena esteenä vastaani. Käännyin oikealle länteen ja tulin aseman kohdalle. Kävelin etelään laiturille 12 ja tapasin matkatoverin, kunhan olin tekstannut ja soittanut hänelle, että olin laiturilla 12.
.
**
.
Ehdimme vielä klo 11:09 lähtevään junaan. Seuraava vaihto oli kolmen vartin päästä Offenburgissa. Lähdin aseman länsisivulta yksin kävelemään suoraan etelään katsomaan pikkukaupungin historiallista keskustaa.
.
Offenburgin pääkadun varrella oli ensin linja-autoasema ja kirkko ja sitten raatihuone, välillä tyylikkäitä vanhoja taloja sekä liikerakennuksia. Lisäksi kolme jalkakäytävällä jalat suorina istunutta ulkomailta tullutta kerjäläistä, joista eräs silitteli pienen lemmikkikoiran turkkia vaikuttaakseen herttaiselta sedältä.
.
Olisin halunnut nähdä Offenburgin kaupunginmuurin, mutten ehtinyt, se ei tullut vastaani. Raatihuoneen torille oli jo tuotu joulukuusi, vielä koristelematon. Silmäilin jalkakäytävälle aseteltua kirjakaupan tarjontaa. Kaarsin takaisinpäin sivukatua itään ja koilliseen, kunnes palasin pääkadulle pohjoiseen.
.
Juna-asemalle tullessani minulla oli vielä runsas viitisen minuuttia aikaa ennen junan lähtöä 12:35, joten kokeilin taas ostaa lippuautomaatista pilettiä Kehlistä Strasbourgiin, mutta en onnistunut. Täytyisi jäädä Kehliin ostamaan lippua.
.
Junayhtiö oli nyt SWE ja junavuoro ajoi väliä Offenburg - Strasbourg. Junan muodosti kaksi vaunuyksikköä, joista ainakin valitsemamme oli hyvin täynnä, kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Junan ikkunasta näin rautatieltä päin kai osan Offenburgin kaupunginmuuria.
.
Ensimmäinen välipysäkki oli 5 minuutin päästä Appenweier, jossa rata haarautui länteen, pääradalta, jota olimme tulleet Karlsruhesta Offenburgiin. Välipysäkkejä sivuradalla mm. Kork. Paikallisia matkustajia jäi pois.
.
***
.
Jäimme junasta Kehlissä klo 12:52. Asemalla oli lippuautomaatin lisäksi lippumyymälä, jossa parhaillaan yksi asiakas. Ovensuuhun erityisesti aseteltu ständi eli ilmoitusteline kehotti ostamaan Strasbourgiin raitiovaunulipun suoraan raitiopysäkiltä aseman länsipuolelta!
.
Lähdimme ulos ja näimme raitiovaunun, joka juuri lähti liikkeelle. Ratikkapysäkillä, juna-asemaa ohittavan tien keskisaarekkeella, oli kahdessa sadekatoksessa kummassakin yksi lippuautomaatti, mutta ensimmäinen ilmoitti olevansa epäkunnossa.
.
Kaukaisemman automaatin tarjoama valikoima lippuja oli hämmentävä! Esimerkiksi "Eurooppa-lippu"? Arvelin sen liittyvän johonkin Eurail-junapassiin? Emme siis osanneet ostaa lippua. Muutama itäaasialainen turistikin tuli kyselemään meiltä neuvoja automaatin käyttöön, mutta emme osanneet heitä paremmin.
.
Menimme uudestaan lipputoimistoon ja odotimme muutaman minuutin naishenkilön asian hidasta edistymistä. Puolen tunnin odotus seuraavaan junaan oli vaarassa kulua umpeen.
.
Kysyimme vapautuvalta ainoalta myyjältä edestakaista junalippua Strasbourgiin. Keski-ikäinen miesvirkailija selitti vähän ranskalta vivahtavalla englannilla, että junalipun sijasta kannattaa ostaa pysäkiltä raitiovaunulippu! Kerroimme, että automaatti oli osoittautunut hankalaksi...
.
"Voin kyllä myydä teille päivälipun Strasbourgiin! Kahdelle henkilölle? Maksaa 11,20 euroa koko päivältä!"
.
Kaivoin kympin setelin ja kakkosen kolikon ja sain ripeästi lipun sekä vaihtorahat. (Junaliput olisivat Deutsche Bahin nettisivun mukaan maksaneet 4 x 4,30 euroa eli edestakainen kahdelle 17,20 euroa. Säästömme 6 euroa kahdelta, 3 euroa yhdeltä.)
.
"D-raitiovaunuko?"
"Kaikki raitiovaunut pysäkiltä menevät Strasbourgiin!"
"Kiitoksia hyvin paljon!"
.
Kiiruhdimme taas raitiopysäkille. Yritin katsella näkyisikö neuvottavia aasialaisia turisteja, mutta en ainakaan tunnistanut. Seuraava pitkä raitsikka tuli pian ainoalta eteläisemmältä (Kehlin Raatihuoneen) pysäkiltä ja mahduimme hyvin istumaan. Aloin kiireesti kirjoittaa nimiämme päivälipun kääntöpuolelle. Myös syntymäaikaa ja katuosoitetta kysyttiin, ei kuitenkaan isän nimeä.
.
Sitten havahduin kysymään kaverilta:
"Joko mentiin Reinin yli?"
"Joo."
.
Voi harmi, olisin halunnut nähdä Reinin! Paluumatkalla olisi jo pimeää! Olin lukenut joen yli avatusta uudesta kävelysillastakin, Eurooppa-sillasta. Olin harkinnut kävelemistä Strasbourgiin! Tiekartan mukaan välimatka vain 6 km Kehlin keskustasta Strasbourgin keskustaan! Molemmat kaupungit ulottuvat jokirantaan.
.
Kohta ratikalle tuli toinenkin silta jokihaaran tai kanavan ja joutomaan yli, mutta ensimmäistä paljon lyhempi. Sitten välipysäkkejä ranskalaisten kuuluisuuksien nimillä, kuten "Jean Jaures" (sosialisti-poliitikko, s. 1859, murhattu 1914).
.
****
.
Strasbourgin vanha keskusta on Ill-joen ja sen kanavoidun toisen haaran väliin jäävällä saarella. Kaverini seurasi raitiovaunun etenemistä kännykkänsä karttapohjalta. Matkustajia vaihtui ja reitti mutkitteli. Sitten ylitettiin Ill-joki, ajettiin keskustassa ja seurailtiin vähän matkaa jokea tai sen kanavaa.
.
Ajattelimme ajaa keskustan länsipuolelle, päärautatieasemalle (Gare Centrale) asti, josta alkaisimme kävellä katuja ja toreja itään. Yllättäen raitiovaunu sukelsi tunneliin maan alle ja muuttui maanalaiseksi metrojunaksi. Seuraava pysäkki oli Gare, rautatieaseman alapuolella. Sieltä ratikka jatkaisi luoteeseen lähiöihin.
.
Jäimme kyydistä ja nousimme liukuportaat maan päälle. Vanhan rautatieaseman eteen torialueelle oli rakennettu kaartuva lasinen seinä. Etsimme turisti-informaatiota, mutta löysimme vain rautateiden informaation, joka ei meitä kiinnostanut.
.
Lähdimme kävelemään avaran toriaukion yli itään. Kirjaston piti olla lähellä asemaa, mutta en nähnyt sitä. Kaarsimme etelään pienemmille kaduille ja kujille, joilla oli kauniita vanhoja rakennuksia, pian yhä enemmän ristikkorakenteisia, puuristikoin.
.
Tulimme itään-etelään-länteen-etelään mutkitellen "Petit France" -nimiselle kauneudestaan kuuluisalle alueelle keskustan lounaisosissa. (Strasbourgin omistus on vaihdellut Saksan ja Ranskan välillä ja kaupunki on saanut tyylivaikutteita molemmista maista.) Oli paljon valokuvattavaa!
.
Matkatoverini oli hakenut kännykkäänsä antikvariaattien osoitteita Strasbourgistakin. Hän jäi ensin vartiksi ja uudelleen puoleksi tunniksi vanhoihin postikortteihin erikoistuneeseen liikkeeseen, muttei tainnut lopulta ostaa mitään.
.
Löysin patoaltaan ja sen sulkurakennuksen, jonka kolmannessa kerroksessa katolla oli laaja näköalapaikka, jossa vietti aikaa ehkä parikymmentä ihmistä kerrallaan. Pari parikymppistä tyttöä istuskeli rohkeasti leveän kivikaiteen päällä, jalat pari kerrosta veden yllä, tai välillä kivireunuksella poikittain, toinen kylki vesialtaalle päin. Eivät pudonneet. Rakennuksen pohjakerroksessa kulki pitkä hämärä käytävä, jonka varrella oli rautaverkolla suojatuissa kammioissa esillä vanhoja marmorisia kuvapatsaita.
.
Jatkoimme Katedraalin aukiolle, jossa erosimme pariksi tunniksi klo 15-17. Tapaisimme aikanaan torilla kirkon eteläpuolella. Kaverini kiertäisi useita antikvariaatteja. Minä halusin kävellä muutaman kilometrin pohjoiseen nähdäkseni Euroopan parlamentin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nykyaikaiset rakennukset.
.
Minulta puuttui kunnon kartta, mutta kadulla pylväässä näkemästäni kartasta tiesin kuitenkin seurata kanavaa tai Ill-jokea pohjoiseen, kompassinikin avulla, vaikka aurinko paistoi. Rauhallisia ja vihreitä jokimaisemia. Jouduin joitakin aikoja seurailemaan nuorten miesten kolmikkoa, joka vaelsi myös pohjoiseen. Sitten he kaikki menivät erään liikkeen ovesta sisään - parturiin!
.
Lopulta mahtavat lasiseinäiset palatsit joen rannalla tulivat vastaan. Vartijan koppi esti portilta sisäänpääsyn ilman sopimusta. Muita ihmisiä ei paljon ollut, joku istuskeli joen laiturilla. Viereisellä kaartuvalla kadulla oli ainakin muutaman vuosikymmenen ikäinen yhtenäinen kaari-rivi arvokkaita omakoti-pientaloja, joista joidenkin porteilla varoitettiin vahtikoirasta. Yhden hurtan jossain joskus haukuttua piti muidenkin pihojen koirien haukahtaa ainakin kerran tiedottaakseen olemassaolostaan.
.
Läheiseltä urheiluareenalta saapui tiivis joukko nuorehkoja ihmisiä, jotka taisivat kulkea kohti raitiovaunupysäkkiä. Otin kuvia raitiovaunuista aikomatta kyytiin. Huomasin kuitenkin klo 16:10 ajan kuluneen jo niin paljon, että minun täytyi jouduttaa E-ratikalla paluutani keskustaan. Katsoin ensin pysäkiltä reitin ja laskin välipysäkit, jäädäkseni Place Republiquella, aivan vesiväylien rajaaman saaren koillispuolella. Sieltä oli merkitty tienviittoja katedraalille, jonka torni paikoin näkyi kattojen ylitse.
.
Löysin tuomiokirkon torin laidalta kohtuullisen hintaisia postikortteja, 40 senttiä kappale tai kolme kappaletta eurolla. Ostin yhdeksän erilaista, mielestäni parhaita ilmakuvia tai usean kuvan yhdistelmiä. Ulkona telineissä esillä olleet kortit maksettiin sisälle pieneen kivijalkapuotiin.
.
Tavattuani torilla kaverini ehdotin käyntiä sisällä katedraalissa. Kaveri huomautti reppuihin kohdistuvasta tarkastuksesta ovella. Vartioin hänen reppuaan, kun hän kävi sisällä, mutten vuorostani viitsinyt itse mennä.
.
Etsiskelimme edelleen joitakin Vintage-kauppoja, joissa vaatteita, kunnes menimme raitiovaunu D:n lähimmälle pysäkille ja ajoimme klo 17:20 alkaen takaisin itään Saksan Kehliin. Pimeni jo niin, etten nähnyt paljon muuta kuin tavaratalojen valaistuja julkisivuja enkä juuri mitään Rein-joestakaan siltaa ylitettäessä.
.
*****
.
Kehlissä päätepysäkki oli nyt jo juna-aseman edessä, jossa kaikkien oli poistuttava, vaikka olisin halunnut ja ehtinyt ajaa etelämmäs Raatihuoneelle asti.
.
Kehlissä kello 17:50 jäi vielä odotusaikaa, kunnes Strasbourgista kello 18:22 lähtevä juna saapuisi puoli seitsemältä. Lähdin yksin kävellen käymään Reinin ylittävällä sillalla, Samaan aikaan kaverini katselisi kauppoja tai ruokapaikkoja aseman ympäristössä.
.
Pimeässä ja tunnelmallisessa valaistuksessa katselin jalkakäytävällä varustetun raitio- ja autotiesillan puolivälistä leveää Reiniä sekä muita siltoja, jotka olivat junia ja pelkkiä kävelijöitä varten. Muutama polkupyöräilijä ja jalkamieskin ohitti minut.
.
Palattuani maihin Kehliin minulla oli vielä aikaa seurata raitiolinjaa etelään kohti raatihuonetta. Kehlin Lidl-kaupan huomasin kadun itäpuolella, mutten enää ehtinyt.
.
Paluumatkalla Stuttgartiin seurasivat taas junanvaihdot Offenburgissa ja Karlsruhessa. Stuttgartin ja Karlsruhen väliä kulkeva IRE-juna (Inter-Regional-Express) saapui Karlsruheen 10-15 minuuttia myöhässä, jolloin junasta äkkiä purkautui ja siihen nousi paljon matkustajia. Tilaa riitti silti meillekin istua toisessa kerroksessa.
.
Tässä junassa oli vastakkaisten penkkien välissä pikkupöytä ikkunan alla, jolle sijoitin vihkoni ja kirjoitin muistiinpanoja. Edellisessä junassa penkkien välissä oli iso pöytä ikkunalta keskikäytävälle asti. Saksan junanvaunuissa on monenlaisia penkkejä: jotkut bussin tapaan kaksi vierekkäin tuijotellen edellisen rivin selkänojaa, joko katse kulkusuuntaan päin tai katse taaksepäin.
.
Juna-asemien roskasäiliöissä oli lajittelu useaan jakeeseen, ainakin lasia, muovia, metallia ja sekajätettä. Tiuhaan ihmiset kävivät tuomassa pakkausjätteitään ja lajittelivat ne; seurasin katseellani odotellessani junia. Kaverini löysi junasta puolen litran muovipullon, jonka loppusijoitti roskakoriin pois ajelehtimasta, katsomatta, että se oli 25 sentin palautuspullo, jonka joku oli kai tarkoituksella jättänyt esiin pullonkerääjää varten?
.
Stuttgartissa ajelimme vielä S-junalla (mikä vain niistä kävi, nyt S6) pari pysäkinväliä maan alla Hauptbahnhofilta Feuerseen pysäkille, josta kävelimme Feuerseen lammen ohi hotelliin. Lammen pimeiltä rannoilta kuului perjantai-illan huuman ääniä, ilmeisesti pussikalja-nuorison ajanviettoa.
.