torstai 15. tammikuuta 2015
477. Kuvausmatka Lapissa 1997
Olipas lämmin ja aurinkoinen kesä 1997! Tuli käytyä vähän joka puolella Suomea. Yli 50 kaupungissa tai kunnassa... Hanko-Sodankylä, Vaasa-Lieksa, Hamina-Tornio... Kuvasin arkkitehtuuria, satoja kohteita, tuhansia kuvia.
*
***
*
Rovaniemellä kävin 1997 ehkä vasta 3. kerran... Korkalovaaran Alvar Aallon suunnittelema asuinalue. Arktikumissa kävin jo pari vuotta aiemmin. Jätkänkynttilä-silta. Aallon hallintokeskus Lapin maakuntakirjastoineen. Mainio idea rakentaa lattiaan puoli kerrosta alemmas soppia, poteroita. Siten hyllyrivit eivät rajaa näkyvyyttä kapeiksi käytäviksi.
*
***
*
Sodankylän filmifestivaalit ja Sodankylän pieni mielenkiintoinen 1600-luvun puukirkko (harvinaisuus!). Kunta oli suurempi kuin Belgia, opin "Suomen kaunein kunta" -TV-ohjelmasta:
"Paljon nähtävyyksiä!" kehui ohjelmassa nuori tyttö.
"Mitä näyttäisit?"
"No, vanhan puukirkon..."
*
Midnight Sun Film Festivalin aikana monet paikat olivat auki 24 h, kuten melkein filmitkin pyörivät, 3 eri paikassa, Kino Lapinsuu (200 paikkaa), koulun juhlasali (200 paikkaa), ja sirkusteltta (600 paikkaa).
*
Aika täyttä oli kaikissa, mahduin sentään. Mitään ehdotonta filmielämystä en kokenut, vaikkakin mieleen (ainakin toistaiseksi) jääneitä. Ja keskiyön auringon näin, yli idyllisen joen...
*
Filmejä olivat tanskalainen "Pusher" ja islantilainen Fridrikssonin "Pirunsaari". Saksalaisen Achternbachin filmiä ei ehkä moni muu esittäisi kuin AkiM Kaurismäki. Keskinäistä huumoriaan.
*
Sodankylää pohjoisemmaksi en mennyt, vaikkakin Inarissa on Pielpajärven erämaakirkko. Eräs entinen tyttöystäväni vihitytti itsensä siellä avioliittoon, toisen pohjoisen ihmisen kanssa. voidakseen pysyä aina Tornion pohjoispuolella. Minusta Lapissa olisi yksitoikkoista pitemmän päälle. - Torniossa kävin kuvaamassa sisältä upean kirkon ja kaupungintalon, kun siellä taas kerran kävin.
*
Sodankylän yötöntä yötä katselin mm. klo 01, klo 04 yöllä... kauniin joen rannassa. Kahden elokuvan välissä. Aamummalla kuljin idyllistä jokirantaa pensaiden lomassa niin kauas, etten uskonut siellä enää ketään ihmisiä olevan, mutta olipas siellä joku lähetyssaarnaaja-pariskunta.
*
Sodankylän julkkisvieraista en tainnut nähdä kuin veljekset Aki ja Mika Kaurismäen, sekä saksalaisohjaaja Achternbachin, josta he kovasti pitivät. Tämän kesän kesäfestivaali, mutta en hirveän paljon innostu(nut) festivaalihumusta.
*
Pohjoisemmaksi hiukan teki mieli, että olisin ajanut Utsjoen Nuorgamiin, mutta ei sopinut aikatauluuni, tai olisin voinut olla vain muutaman tunnin yöttömässä yössä ja sitten takaisin... Ajattelin, että pitäisi olla teltta mukana ja edes yksi yö + pari päivää kulkea kauniin Tenojoen vartta, mieluiten rakastetun kanssa hetkiä jakaen. Ei välttämättä tarvitse tehdä vaativaa eräretkeä...
*
***
*
Jotenkin viihdyn aika hyvin yksin. On hauskaa kertoa reissusta, mutta en seuraa kaivannut. HS:ssä Bud Blaken sarjakuvan Juli: "Isona matkustan yksin, ja menen ihan minne itse haluan enkä minne muut haluavat." "Egoistin matka", kommentoi Tiikeri eli Tiger. (Päähenkilö on tässäkin sarjakuvassa sivuhahmoja tylsempi. Nimi juontunee siitä, kun tämä baseball-lakkia aina pitävä poika käytti ainakin aiemmin myös mainos-paitoja, ja "Pistä tiikeri tankkiin. Esso" oli sarjan syntyaikoihin 1960-luvulla kaikkein mainostetuimpia iskulauseita.
476. Kuvausmatka Itä-Suomessa 1997
Joensuussa olin ollut edellisen kerran v. 1981. Paljon se oli muuttunut edukseen. Siltoja Pielisjoen haarojen yli, joen rantapuistoja, uittokanavia, sulkuja, moni-ilmeinen joenvarsikaupunki. Kuluneina vuosina oli rakennettu puistoja, kävely- ja pyöräteitä, kaupunki oli kaunistunut. P-Karjalan Maakunta-arkiston linnamainen punatiilimuuritalo suljettuine luukkuineen on persoonallisen soma, yliopiston punatiiliarkkitehtuuri tavallisemmin nätti.
*
***
*
Lieksa näytti 1997 ehkä sellaiselta kuin Joensuu joskus 1981. Maalaismaisempi "50-luvun kauppala"... Sellainen, johon sopii pölyiset hiekkatiet, suunnittelemattomampi rakentaminen. Pyöräteitä ja jalkakäytäviä ei tarvita, saa riittää tienpientareet. Parikerroksisia kauppataloja riittää Lieksassa yhden kauppatien varteen toki enemmän kuin maaseudun kirkonkylissä. Ja muutaman neliömetrin puistoläntti on rakennettu torin viereen, onhan tämä kaupunki.
*
Lieksassa oli valtavan kuuma. Kuulin sikäläiseltä, että se on helteellä paistinpannu, astiamainen alue, jossa kuuma ilma pysyy tuulettumatta. Varjoa ei ollut helposti löydettävissä, ei riittänyt puita eikä istutuksia, pölyistä tietä vain. Suunnistin äkkiä vain Pietilöiden suunnittelemalle kirkolle, joka rakennettiin, kun Engelin suunnittelema paloi uudenvuodenyönä 1979. Kirkon ympärillä oli sentään puistoa ja joki. Sieltä en enää lähtenyt kuin asemalle ja takaisin kohti etelää.
*
***
*
Takanani oli yksinäinen kuvausmatka Juva, Savonlinna, Kerimäki, Vuoksenniska, Lappeenranta, aamuyöstä 30.7.1997 - aamuun 31.7. Yöbussit. Juvan Shell klo 5:05... Arkkitehtilehden 6/1990 mukaan tuo Grotenfeltin piirtämä huoltamo on merkittävä lisä nykyarkkitehtuuriin. Kuten myös Juvakoti, Rantatiellä keskustassa, 4 km itään Shelliltä, A-lehti 2-3/1995.
*
Juvan kirkko, E.B. Lohrmann 1851, valmistui 1863, ei ole kirkoista kaikkein merkittävimpiä, mutta mielenkiintoinen luonnonkiven käytön vuoksi.
*
***
*
Olavinlinna on kivannäköinen Kyrönsalmen itäpuolelta (juna- ja kävelysiltaa yli), en ollut ennen kävellyt siellä metsärannoilla, ja kuvakulmakin tuntui vähemmän käytetyltä. Savonlinnan tuomiokirkko ei ehkä ole häävi sisältäkään. Komeasti mäellä, kuten kirjasto on toisella mäellä. Kruununmakasiini Riihisaarella (Lohrmann 1851-52), entinen ortodoksikirkko 1845 (suunn. L.K.T. Visconti?)
*
***
*
Kerimäen puukirkon näin 1997 ensikertaa. Sen verran iso, että oli helppo löytää ilman karttaa, kun näkyi jo puitten yli missä se on. Maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkko, sisään mahtuu 5000 ihmistä, istumaan yli 3000. Turisteja oli paikalla minun siellä ollessani ainakin 50, yksittäisiä - pareja - perheitä joiden lapset juoksenteli piilosilla - ja bussiryhmä.
*
***
*
Punkaharju tuli käveltyä läpi kesällä 1997, sen 7 km pitkä harju kirkonkylästä eli Punkasalmesta alkaen. Poikkesin Takaharjun parantolassa, Valtionhotellissa, Hotelli Finlandiassa (vuosisadan vaihteesta nuo kaikki, kun matkailu sai alkunsa), metsämuseo Lustossa (uusi) - Retretin junapysäkille asti.
*
Lapsena vietin useampia kesiä Hotelli Finlandiassa, mutta silloin käveltiin harjulla vain vähän matkaa - uskomattoman vähän, kun nyt katsoin ja muistelin, minkä matkan harjua lapsena arvelin kulkeneeni!
*
***
*
Pieksämäki, "Suomen onnettomin kaupunki" - oli varsin idyllinen klo 2:30-4:30 yöllä (junanvaihtoni siellä). Kävelin asemalta kuvaamaan kulttuurikeskus Poleenia. Aurinko nousi Pieksäjärven yllä. Kaunista rantaluonnonpuistometsää riittää.
*
Olin ollut Pieksämäellä joskus kesäpäivälläkin. Silloin tuntematon tyttö, n.20-vuotias, käveli suoraan asemalta järvenrantaan, vaihtoi pensaikossa uimapuvun ja kävi uimassa, ui jonkin matkaa, palasi takaisin, kuivasi, vaihtoi vaatteet ja palasi asemalle, junaa odottamaan. Kuvaavaa P-mäen luonnonläheiselle idyllisyydelle! Metsäinen, ruohikkoinen, kätköisesti polveileva ja hiljainen järvenranta on siellä niin lähellä.
*
***
*
Syrjässä keskuksista (9 km Imatran keskustasta), mutta tien varrella on Alvar Aallon 50-luvun päätyö Vuoksenniskan kirkko, jossa jokainen ikkuna on erilainen... täynnä rikkaita yksityiskohtia sisältä.
*
Vuoksenniska näytti selkeältä: oli yksi Vuoksenniskantie kohti lounasta, Imatran keskustaa, ja sitä kulkivat bussit, sen varrella olivat kaikki kaupat, jne. Tiheästi pysäkkejä, etsin vain pikavuoropysäkkiä. Vastapuolella pysäkkikilvessä oli sinikyltti "kaukoliikenteen ja pikavuoron pysäkki siirretty torin kohdalle".
*
No, Torikatu oli poikkikatu, ei näyttänyt vievän mihinkään tärkeään, vain kohta junaradan ali etelään. Sen kohdalla pieni kukin ja kivin koristettu aukio ja iso sadekatos-pysäkki, jossa kyltti: VUOKSENNISKA. Vastaavanlainen kyltillä ja katoksella varustettu myös Imatran suuntaan vähän matkan päässä.
*
Sen täytyi olla tämä, "Vuoksenniskan" pysäkki, OLIN IHAN VARMA. Kunnes bussia ei tullut klo 18:20 ja satuin vilkaisemaan Imatran suuntaan nähden juuri valkoisen linja-auton perän heilahtavan noustuaan Lakasenkadulta ja kaasuttaen Vuoksenniskankatua kohti Imatraa. Asiaa tutkittuani selvisi, että hyväksi oli näköjään nähty, että pikavuoro poikkeaa tämän kerran Vuoksenniskantieltä ajaen Torikatua korttelin alas, jossa Peltolankadun varrella näköjään pikkukauppatoriaukio, josta sitten seuraavaa poikkikatua takaisin ylös Vn-tielle...
*
Minulta unohtui journalistin perussääntö: "Tarkista, tarkista ja tarkista", vaikka asia olisi ihan selvä. Unohtui kysyä ihmisiltä - kun ei ne yleensä tiedä!
*
Joskus olen kulkenut naiskumppanin kanssa, joka kyselee aina ihmisiltä. Jos olisin lyönyt vetoa: ei se tiedä /vastaus on väärä tai harhaanjohtava tai käyttökelvoton, olisin kai voittanut 10-0... No, ehkä kysymykset voivat olla joko vaikeita tai helppoja.
*
"Ensimmäinen vastaantulija on tolvana. Jos et usko, kysy häneltä jotakin, niin hän todistaa sen." väitti Ambroce Bierce, paholaisen sanakirjassaan.
*
Mutta eipä mitään, minulla oli Suomen Kulkuneuvot -teos (kesä-96 sai kelvata yhä) matkassa. Seuraava linjuri Helsinkiin klo 8:30 aamulla, tai Kotkaan kuudelta, Imatran keskustasta. Ajankuluksi kävelin sinne keskustaan - se oli ihan myönteistä, että tuli nähtyä kävellen 9 km enemmän Imatraa. Matkan varrella oli soma pieni ortodoksikirkko (nähtävyys), pysähdyin sen äärelle ja Vuoksen rannalle, kun tie kaarsi joen ääreen. Ostin Vuoksenniskan kaupasta yöksi matkaeväitä. Sorsat tarkkailivat.
*
Imatralta pääsi vielä klo 22:00-22:50 Lappeenrantaan, joka on sen hitusen verran isompi kaupunki, että sieltä pääsi paitsi klo 04:00 Joensuun suuntaan (sillä yöbussilla olen pari kertaa tullut Helsingistä Lappeenrantaan (tai Imatralle klo 4:40) aiempina vuosina), mutta myös klo 4:15 Helsingin suuntaan reittiä Kouvola - Elimäki - Porvoo.
*
Tulipahan nähtyä Lappeenrannan yötä, "sun sets, sun rises", valot heijastuivat Saimaasta, satamarannat täynnä purjeveneitä, rantakatu kesäelämästä vilkas. Lappeenrannassa on myös musiikkiopisto, puukirkko kekokattoinen kahtamoinen, pieni raatihuone... linnoituksen vanhin talo, Lauritsalan kirkko myös tietenkin.
*
LPR:ssä ei edes satanut, kuten Imatralla, jonka Mansikkala -asemakeskus tuntui aivan autiolta. Imatrankosken alueella 4 km Mansikkalasta etelään Valtionhotellin ympärillä oli eloisuutta klo 22:05 ja bussiinkin Imatra-LPR nousi matkustajia. Imatra oli siis tällainen 15-20 km:n nauhakaupunki, Kosken ja Alvar Aallon kirkon välillä 14-15 km.
*
***
*
Haminassa liikennettä opastettiin kaksikielisesti, toinen kieli oli venäjä eikä ruotsi. Vielä kävin mm. Anjalankoskella, Porvoossa, Loviisassa, Jyväskylässä ja Säynätsalossa. Myös Lahti, Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Kajaani. Iisalmesta kuijin poikittaisjunalla Ylivieskaan.
*
Kotkassa ehdin viimein katsella, miten kaunis Sapokanlahdesta on tehty silloilla, vesiputouksilla, istutuksilla ym. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli kiehtovassa ympäristössä aarniometsäluonnon ympäröimänä. Kotkassa oli vielä lunta torstaina 29.5.1997, mm. kirkon pohjoisseinustalla, siis jäänteitä lumikasoista, Suomen etelärannikolla!
*
475. Kuvausmatka Länsi-Suomessa 1997
Turussa nousin Kakolanmäelle kuvaamaan vankilaa. Kakolan päärakennuksen on suunnitellut E.B. Lohrmann v. 1853, ja puiston G.Th. Chiewitz 1850-luvulla. Tietenkin joka paikassa alhaalta Linnankadulta alkaen luki, että "vankila-alue, asiattomilta pääsy kielletty", vakiouhkauksin, mutta minullahan oli asiaa: halusin kuvata rakennuksen! CD-ROM-teokseen Suomen arkkitehtuurista. Enhän vaan tavallisena turistina olisi uskaltautunut Kakolaan mennä kurkistelemaan.
*
No, sitten menin vielä viimeisestäkin portista sisään, jotta yksikään puun lehti ei enää peittäisi tiiliseiniä, ja kuvasin... Yksi vanki tupakoi avoimessa rautaristikkoikkunassaan ja huuteli: "MIKÄ LEHTI! MIKÄ LEHTI!?" Siitäköhän joku Juha Kankkusen näköinen viiksiniekka vartija ryntää hätiin eli pysäyttämään minua.
*
"Onko teillä vankilanjohtajan lupa tänne tuloon? Periaatteessa ei saa kuvata muuten. Kyllä tässä tapauksessa minun nyt täytyy..." hän selitti metallisella äänellä.
*
(Kuvittelin: - Jaa ettäkö ottaa henkilötiedot ylös, saattaa sisälle vankilanjohtajaa tapaamaan, pidättää tai jotakin... ottaa filmi pois kamerasta, olisipa se jokin katastrofi).
*
"Kyllä minun nyt täytyy - osoittaa teille PORTTIA!"
*
Elikkä oli häivyttävä siitä. Kuvat mulla jo olikin. Kävelin hitaasti laskeutuvaa serpentiini-tietä (katso Turun kartasta) ja huomasin vielä hyvän kuvakulman, otinpa vielä yhden kuvan, ja sitten vasta nopeasti suoria portaita (oikotie sik-sak-ajotielle) alas.
*
"TAKAISIN!" olin kuulevinani huudon takaani. En tiedä oliko vartija vai pilaileva vanki... Juoksinpa vähän. Parin korttelin päässä en enää ajatellut asiaa vaan menin kuvaamaan Mikaelinkirkkoa.
*
***
*
Porissa olin jazzien aikaan, Junneliuksen palatsi, Juseliuksen mausoleumi, Bepop-kauppakeskus, Päiväkoti Taikurinhattu. Puistokaistaleella Keski-Porin goottilaisen kirkon ja joen välissä oli joku pari selvästi yöpymässä klo 6-7 maissa (tulin itse yöbussilla klo 5) - jotenkin viehättävää... tuli mieleen interrailit - rinkkamatkailijoiden vapaat yöpymiset Pariisin ym. puistoissa... Pienimuotoisena herättää vapauden tunnetta. Suuremmassa määrin sosiaalinen ongelma (mieleeni tulee näkemäni Lontoon kodittomat). Joenvartta länteen näkyi muutamia telttoja joutomaalla. Saattoi olla myös tilapäisleirintäalue tai vain sen läheisyydessä.
*
***
*
Nakkilan funkkis-kirkko (Huttunen 30-luvulla) ja Juha Leiviskän srk-keskus... Euran Kauttuan Alvar Aallon kuuluisa terassitalo, 4-5 krs, jossa joka kerrokseen ovi maantasolta rinteestä. Ja sitten Raumalle.
*
***
*
Matkailualan seminaarikirjassa mainittiin tutkimus, jossa selvitettiin mm. missä määrin matkailualan oppineet tuntevat kotimaan nähtävyyksiä, siis monessako, missä kaikissa valituista, ehdottoman merkittävistä kohteista ovat itse käyneet? Melkoisia puutteita monella, ehkä puolet ei ollut Raumallakaan käynyt, jonka vanha puu-Rauma on UNESCOn maailmanperintökohde.
*
Minulla niin mones käynti, etten viitsi kuvailla enää. No, "Rauman kanaali" on viehättävä kapeimmillaan vanhassakaupungissa, kun kissa ylittää sen tottuneesti kivi kiveltä loikkien. Lähempänä merta kanaaliin mahtuu veneitä ja venelaitureita.
*
Kuvauskierros jatkui, ja täytyi myös "lukea kotiläksyjä", esim. selvittää kartoilta, missä Alvar Aallon legendaarinen "Paimion parantola" Paimiossa oikein sijaitsee, ja muista tietolähteistä, onko se nykyisin Paimion sairaala vai Paimion keskuslaitos vai jokin muu? Oli nyt Paimion sairaala. Rock-antropologi Timo Saarniemen kuolinpaikka 2005.
*
***
*
Linnunlaulu ja arkkitehtuuri: Tampereella Reima Pietilän Hervannan toimintakeskuksessa on niin paljon koloja ulkoseinän katonrajassa, että linnuthan siellä viihtyvät ja sirkuttavat koko ajan. Onkohan lintujen tuloa ajateltu etukäteen? Voisiko joku jossakin toisessa rakennuksessa ajatella sellaista ja luoda rakennukseen äänimaiseman lintujen vapaaehtoisella avulla?
*
***
*
Olen joskus etsinyt paikkoja, joissa voi palata ajassa taaksepäin, esim. 1960- tai 1950-luvulle... vanhoista elokuvista tai valokuvista tuttuun ympäristöön.
*
PARKANO on tehnyt vaikutuksen siinä mielessä (jo ihan bussien pysähtyessä 10 min. kerrallaan). Helsingissä esim. Tapanila säilyi pitkään "pysähtyneisyydessä" - se oli joskus rakennettu täyteen sellaiseksi kuin yhä oli. Sitten sielläkin alettiin täyttää tontteja uudisrakennuksilla tai purettiin vanhoja puutaloja, kuten Malmi on täysin muuttunut, en Malmia vanhanaikaisena ehtinyt nähdäkään.
*
Joissakin lähiöissä - ajalta ennen varsinaisia lähiöitä - Pohjois-Haaga, Maunula, Herttoniemi - voi myös kokea muistoja lähi-menneestä. Minua kiinnostaa sen ajan maailma johon synnyin... näkymät, joita voisin muistaa vauvasta asti, jos muistaisin. Jätän 1920-30-40-50-luvut silloin eläneiden muisteltaviksi.
*
***
*
Paimiosaa, 30 km Turusta itään, kuvattuani Käpy ja Simo Paavilaisen srk-keskusta, keskiaikaista kirkkoa sekä Alvar Aallon 'Paimion parantolaa' jatkoin matkaani Turkuun (Varissuon srk-keskus, Ylösnousemuskappeli, Henrikin kirkko, Urheilupuiston pääkatsomo Samppavuoren kulmilla).
*
Turussa oli Taiteiden yö. Harkitsin vähän, lähdenkö kotiin klo 22 vai 03... lähdin kuitenkin aikaisemmalla. Tai kohtalo sai päättää: lähdin linjurille ajoissa, kulkien Aurajoen länsirantaa, mutta siellä oli aivan valtava ihmistungos (ruokaherkkuja myytiin kojuista ym.), jossa oli vaikea edetä. Muilla ei ollut kiirettä. Sinne olin jäädä puuroutuvien ihmismassojen keskelle. Hyvä ettei ihmisiä pudonnut 'down by the laituri' (samannimisen musiikki-tapahtuman mukaisesti, jonka suojelijaksi on joskus kutsuttu Timo Saarniemi) - eipä uskoisi miten paljon Turussa riittää väkeä. Iso joukko salolaisia mukaan lukien?
*
Vasta Turun torilta koilliseen ruuhka helpotti ja sitten juosten ehdin klo 22 linjuriasemalle - mutta auto lähti vielä monta minuuttia myöhässä, täynnä, kun veilä piti rahastaa niin monia salolaisia! Salon jälkeen oli väljää. Sellaista oli 14.8.1997.
*
***
*
Kävin useammissa paikoissa kuin jaksan kertoa, esim. Hämeenlinna + Aulanko (näkötorniin oli 208 porrasta mäeltä, jonne ensin 322 porrasta alhaalta Stigellin Karhu-veistokselta!). Riihimäki (kirjasto + Erik Bryggmanin vesitorni), Hyvinkää (Ruusuvuoren pyramidikirkko + Sonckin Parantola), Keravan Areenan talo.) Turku + Paimio; Noormarkku + Kankaanpää + Forssa; Vaasa + Seinäjoki.
*
Kävin taas Tammisaaressa ja Hangossa. Sinisen meren avautuminen Hangon Kasinon edessä hiekkarannalta, tykeillä varustettujen kallioiden välistä, on yhäti tunnelmallinen näkymä, ja pitsihuviloiden sarja kadun molemmin puolin viehättää.
474. Museojunalla Porvoo 1992, 2002
Paikallisjunien liikenne Helsingistä Porvooseen, Keravan kautta kiertäen, lopetettiin vuonna 1980. Vuonna 1991 Suomen Rautatiehistoriallinen Seura SRHS hankki luvan rataosalle ja käynnisti museojunaliikenteen (kokeiluluonteisesti) vuosien 1991 ja 1992 kesäviikonlopuiksi.
*
Matkustajamäärät osoittautuivat riittäviksi ja Porvoon Museorautatie ry. on jatkanut liikennettä vuodesta 1993 jo yli 20 vuotta, ja aikoo jatkaa edelleenkin kesäkaudella 2015.
*
Lauantaina toukokuun 30. päivänä 1992 oli minun tilaisuuteni lähteä kokeilemaan vanhan Sinikon eli Kiskobussin eli Lättähatun tunnelmaa. Muistin sellaisilla ajaneeni lapsena Jämsän ja Oriveden väliä, sekä elokuussa 1981 Raumalta Kokemäen Peipohjaan, 1984 Kemistä Tornioon ja ehkä muillakin lyhyillä rataosuuksilla, kuten Vaasasta Seinäjoelle.
*
Kävin lauantaiaamuna ensin Hietalahden kirpputorilla (postikortteja, vanhoja merkkejä), mutta jatkoin sieltä raitiovaunulla 6 Helsingin Rautatieasemalle, jonne saavuin klo 9:50. Keravan K-juna näkyi lähtevän juuri. Etsin Keravan kautta Porvooseen menevää junaa?
*
Laiturilla 4, ratapihan itälaidalla seisoikin yhteenkytkettyinä kaksi kiskobussin vaunua. Lättähatut ovat litistetyn matalia, pienen ja sympaattisen tuntuisia, kuin kevyitä ohutpeltisiä leikkikaluja, pyöreämuotoisia kuin polakka tai ranskanleipä, päädyistään ja katonrajasta pyöristettyjä, eli kulmia ei ole missään. Tunnusomainen yhtenäinen väri on taivaansininen tai haalean sininen. Ikkunoiden välit ovat valkoiset, muodostaen ikkunoiden kanssa valkoisen nauhan vaunun päästä päähän. Ohjaamopäädyt (molemmissa päissä, edessä ja takana) on joskus maalattu keltaisiksi, jotta näkyisivät paremmin esimerkiksi tasoristeyksiä lähestyttäessä.
*
Nousin kiskobussiin. Ei ollut 1992 varmuutta, kulkisiko se enää seuraavana kesänä. Arviolta kolmannes istumapaikoista näytti olevan jo varattuja. Idänpuolen ikkunat olivat harmillisen likaisia ja niinpä sen puolen ikkunapaikat enimmäkseen tyhjiä.
*
Menin ensimmäisen vaunun peräosastoon ja istuin aluksi menosuuntaan oikealle, itäpuolelle. Sitten kuitenkin vasemmalla puolella nousi penkiltään korvakorua käyttänyt mies, joka siirtyikin etummaiseen osastoon. Vaihdoin hänen jättämälleen paikalle hyvän ikkunan ääreen.
*
Vasemmalla sivulla oli leveämmät penkit kuin oikealla, niihin mahtui jopa kolme eikä kaksi vierekkäin, yhtenäiselle siniselle pehmustetulle muovimaiselle pinnalle. Selkänoja oli materiaaliltaan samanlainen. Sisustus tuntui vaatimattoman yksinkertaiselta ja seinät ohuilta.
*
Ylimääräisen museojunan lähtöaikataulu oli sovitettu johonkin tavallisten paikallisjunien ja kaukojunien väliin. Lähtö saattoi koittaa klo 9:58 ellei sitten 10:03.
*
Veturinkuljettajan piti olla VR:ltä vuokrattu ammattilainen, mutta muu henkilökunta sai olla harrastajia. Aurinkolasipäinen, viiksekäs, mustakarvainen mies myi minulle meno-paluu-lipun Porvooseen, hintaan 80 markkaa (n. 15 euroa). Hän jakoi samalla myös junamatkojen esitteen. Toinen sileänaamainen mies jakoi historiaa käsittelevän monistepaperin.
*
Keravalle asti reitti kulki tuttua päärataa, Pasila, Käpylä, Oulunkylä, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Tikkurila. Junan kulkunopeus tuntui oudon hitaalta Pasilaan ja Tikkurilaan asti, mutta nopeutui sitten. Ehkä museojunan sopeutuminen normaaliliikenteeseen asetti vaatimuksensa. Tikkurilassa ensimmäinen pysähdys ja Keravalla seuraava.
*
(Kesiksi 2009 - 2013 museojunan reitti oli lyhennetty vain välille Kerava - Porvoo, kulunvalvontasäännösten muutoksen takia, mutta vuonna 2014 sallittiin lättähatun taas jatkaa Helsinkiin asti, josta on helpompi houkutella suurta yleisöä elämysmatkalle.)
*
Pian Keravan aseman jälkeen erkanee pääradasta (pohjoiseen, seuraavaksi Järvenpäähän suuntaavasta) haararata Porvooseen ja Sködvikiin, näiden yhteinen rata, joka kaartuu jyrkästi oikealle itään ja kaakkoon. Kaarre tuntui silti junassa istuessa yllättävän huomaamattomalta.
*
Tavarajunat kulkevat edelleen Keravalta Nesteen satamaan Sköldvikiin eli Kilpilahteen. Vasta Ollin seisakkeella erkanee pelkästään museokäytössä oleva rata Porvooseen, jonne tavarajunien liikennekin loppui vuonna 1990.
*
Reitti kulki Talman ja Martinkylän ohi Sipoon keskustaajamaan Nikkilään, jonka asemalle pysähdyttiin. Sen jälkeen Ollin seisake, josta Sköldvikin rata jatkui etelään, mutta Porvoon rata haarautui itään, reittiä Anttila, Hinthaara, Haksi, Kiiala, Porvoo.
*
Ikänsa rautateillä kulkenut vaari opasti lapsenlapsiaan, joista pikkupoika ei ollut vielä koskaan ajanut junalla. Heidän reittinsä oli Kerava - Helsinki - Kerava - Porvoo - Kerava. Radan varrella vilkutti junalle ruotsinkielinen mummopari. Uusia matkustajia nousi junaan ainakin Keravalta, Nikkilästä ja Hinthaarasta. Nikkilässä oli paljon junaa vastaan tulleita, mistä mieleeni palasi Jämsän asema lapsuudestani.
*
Ohitettiin jokin ratsutila. Lämpötila vaunussa kohosi 31 asteeseen. Ruotsinkielisen pariskunnan mies Bo päivitteli kaikkea vaimolleen: "Härregud!". Ulkona näkyi useita valokuvaajia tähtäilemässä. junaa kameralla. Maisemina ohitettiin talojen takapihoja ja etupihoja ja peltoja. Lintu lensi junan vierellä samaa vauhtia. Jänis loikki.
*
Juna vihelsi kimakasti ennen puomittomia tasoristeyksiä. Puomillisiakin oli paljon, joilla joskus jopa kaksi autoa peräkkäin jonottamassa radan ylitystä junan jälkeen.
*
Porvooseen saapuminen tuntui upealta. Juna kulki aivan Porvoonjoen rantaa, hyvin hitaasti ja varovaisesti. Porvoon kuuluisat vanhat aitat hehkuivat punaisina vastarannalla idässä. Radan ja joen välissä oli kalastajiakin, jos vain väliin mahtui. Rata päättyi uuden sillan pieleen nurmikolle, johon juna pysähtyi. Hyppy alas. Vastassa oli paljon katsojia ja auringonottajia. Kello taisi olla jo 12:10, jolloin matka olisi kestänyt parisen tuntia.
*
**
*
Porvoossa kuljin ensin jokirantaa etelään. Paljon veneitä - miten pienessä voi olla kajuuttakin? Palasin sisämaan katuja, ruotsinkielisiä kouluja. Ruotsalainen tilausbussi odotti Runebergin kodin edessä ja vanhoja turisteja laahusti sitä kohti. Kävin pihalla, katsoin joelle viettävää ryytimaata. Talot estivät pihalta näköalaa joelle, näkyisikö ikkunoista? Pääsymaksu 15 markkaa. Fredrikan kasvopatsas.
*
Porvoon kauppatori tuntui niukalta, Porvoon mitalla, leipää, kukkia. Ylioppilaslakkisia tyttöjä, aina tyttöjä, lauantaina 30.5. jonottamassa valokuvausliikkeisiin, vielä klo 16, söpöinä mekoissaan ja leningeissään. Kirjastossa klo 13 - 14, II kerros, luin Uusimaan, Sydsvenskan, iltalehtiäkin.
*
Kävin Porvoon Linnanmäellä siltoineen, kiersin pari kertaa eri tasoilla. Pikkulinnanmäki myös, varusteineen haudattuja ruumiita ajanjaksolta 0-400 jKr, jolloin paikalla oli saari. Upotettuja kiviä. Isolla Linnanmäellä linna 1200-luvulla. Muuri kasvaa kaikenlaista. Mäet ovat Porvoonjoen varrella, hiukan keskustan ja tuomiokirkon luoteispuolella.
*
Näsin hautausmaalla kuljin klo 16. Kirkko sulkeutui jo klo 14. City-Market, II kerros, oli runsas, jopa ostoihin houkutteleva.
*
Palasin museojunalle, ulkona sen varjossa vartoi jo odottajia. Iltapäivällä toinen vaunuista oli tehnyt edestakaisen matkan Keravalle. Ehkä lyhyemmällekin vuorolle riitti kulkijoita Porvoosta.
*
Kiskobussi lähti Helsinkiin klo 16:30. Olin ainoa matkustaja viimeisessä osastossa, paitsi kolme rautatiekerhon jäsentä kokoontui peräpäässä olevassa toisessa ohjaamossa. Konduktööri teki pihdeillä pahvilippuuni toisen reiän.
*
Osaston ainoa avattava ikkuna oli täysin auki. Sisällä oli 34 astetta. Wc:n ovi oli lukossa. Peräohjaamo tyhjeni Nikkilässä. sitten katselin sieltä ulos. Pääradan asemilla osa ihmisistä oli uteliaita, mutta toiset aivan välinpitämättömiä museojunasta. Helsinkiin saavuttiin klo 18:05 eli paluumatka kesti 1 h 35 minuuttia.
*
***
*
Lauantaina 20.7.2002 kävelin Porvoosta ja palasin museojunalla.
*
Aloitin kävelyn Mellunmäestä klo 7:58, tien 170 laitaa. Joitakin matkoja sen rinnalla kulki kävelytie. Ohi peltojen. Westerkulla Gård pohjoisessa. Sadepisaroita hetki klo 8:25. Pilvistä välillä. Vantaan ja Sipoon raja. Paljon pyöräilijöitä, suomalaisia ja mustaihoinenkin pariskunta. Rullaluistelijoita. Taisin olla ainoa maratonkävelijä. Östersundom Gård. Joki ennen Sipoon Söderkullan taajamaa, jossa viivyn tunnin klo 10:50-11:50. Klo 13:30 löysin ahomansikoita metsästä, ennen Sköldvikin radan ylitystä. Kävelytie erkani Näsiin. Porvoonjoen kävelysillalle saavuin klo 16:28.
*
Museojuna lähti Helsinkiin nyt klo 16:35. Ostin junalipun vain Tikkurilaan asti. Sieltä voisin jatkaa seutulipulla muutamalla bussinvaihdolla Espooseen.
*
Lippuni maksoi 9 euroa. Vihreään 5x10 cm:n kartonkilippuun
tehtiin 5 reikää seuraavasti:
1) Menolippu, 2) Porvoo,, 3) Tikkurila,
4) ruutu " 2", 5) ruutu "7" - hintarivin vaihtoehdoista:
1,2,4,7,10,11,15,18, - yhteenlaskettuna 9.
*
Matkustajia oli vähän, mm. brittiläistä "Lunta tupaan" TV-shown
parivaljakkoa Smith ja Jones muistuttavat miehet vaimoineen.
Tekniikasta uteliaina he availivat napista ulko-ovia turhanpäiten
ja saivat junan seisahtumaan ja viivyttämään lähtöä, useamman
kerran, kunnes vihainen kuulutus kielsi. Sitten he nolostuivat.
Juna saapui Tikkurilaan vasta klo 18:10.
*
Matkustajamäärät osoittautuivat riittäviksi ja Porvoon Museorautatie ry. on jatkanut liikennettä vuodesta 1993 jo yli 20 vuotta, ja aikoo jatkaa edelleenkin kesäkaudella 2015.
*
Lauantaina toukokuun 30. päivänä 1992 oli minun tilaisuuteni lähteä kokeilemaan vanhan Sinikon eli Kiskobussin eli Lättähatun tunnelmaa. Muistin sellaisilla ajaneeni lapsena Jämsän ja Oriveden väliä, sekä elokuussa 1981 Raumalta Kokemäen Peipohjaan, 1984 Kemistä Tornioon ja ehkä muillakin lyhyillä rataosuuksilla, kuten Vaasasta Seinäjoelle.
*
Kävin lauantaiaamuna ensin Hietalahden kirpputorilla (postikortteja, vanhoja merkkejä), mutta jatkoin sieltä raitiovaunulla 6 Helsingin Rautatieasemalle, jonne saavuin klo 9:50. Keravan K-juna näkyi lähtevän juuri. Etsin Keravan kautta Porvooseen menevää junaa?
*
Laiturilla 4, ratapihan itälaidalla seisoikin yhteenkytkettyinä kaksi kiskobussin vaunua. Lättähatut ovat litistetyn matalia, pienen ja sympaattisen tuntuisia, kuin kevyitä ohutpeltisiä leikkikaluja, pyöreämuotoisia kuin polakka tai ranskanleipä, päädyistään ja katonrajasta pyöristettyjä, eli kulmia ei ole missään. Tunnusomainen yhtenäinen väri on taivaansininen tai haalean sininen. Ikkunoiden välit ovat valkoiset, muodostaen ikkunoiden kanssa valkoisen nauhan vaunun päästä päähän. Ohjaamopäädyt (molemmissa päissä, edessä ja takana) on joskus maalattu keltaisiksi, jotta näkyisivät paremmin esimerkiksi tasoristeyksiä lähestyttäessä.
*
Nousin kiskobussiin. Ei ollut 1992 varmuutta, kulkisiko se enää seuraavana kesänä. Arviolta kolmannes istumapaikoista näytti olevan jo varattuja. Idänpuolen ikkunat olivat harmillisen likaisia ja niinpä sen puolen ikkunapaikat enimmäkseen tyhjiä.
*
Menin ensimmäisen vaunun peräosastoon ja istuin aluksi menosuuntaan oikealle, itäpuolelle. Sitten kuitenkin vasemmalla puolella nousi penkiltään korvakorua käyttänyt mies, joka siirtyikin etummaiseen osastoon. Vaihdoin hänen jättämälleen paikalle hyvän ikkunan ääreen.
*
Vasemmalla sivulla oli leveämmät penkit kuin oikealla, niihin mahtui jopa kolme eikä kaksi vierekkäin, yhtenäiselle siniselle pehmustetulle muovimaiselle pinnalle. Selkänoja oli materiaaliltaan samanlainen. Sisustus tuntui vaatimattoman yksinkertaiselta ja seinät ohuilta.
*
Ylimääräisen museojunan lähtöaikataulu oli sovitettu johonkin tavallisten paikallisjunien ja kaukojunien väliin. Lähtö saattoi koittaa klo 9:58 ellei sitten 10:03.
*
Veturinkuljettajan piti olla VR:ltä vuokrattu ammattilainen, mutta muu henkilökunta sai olla harrastajia. Aurinkolasipäinen, viiksekäs, mustakarvainen mies myi minulle meno-paluu-lipun Porvooseen, hintaan 80 markkaa (n. 15 euroa). Hän jakoi samalla myös junamatkojen esitteen. Toinen sileänaamainen mies jakoi historiaa käsittelevän monistepaperin.
*
Keravalle asti reitti kulki tuttua päärataa, Pasila, Käpylä, Oulunkylä, Pukinmäki, Malmi, Tapanila, Puistola, Tikkurila. Junan kulkunopeus tuntui oudon hitaalta Pasilaan ja Tikkurilaan asti, mutta nopeutui sitten. Ehkä museojunan sopeutuminen normaaliliikenteeseen asetti vaatimuksensa. Tikkurilassa ensimmäinen pysähdys ja Keravalla seuraava.
*
(Kesiksi 2009 - 2013 museojunan reitti oli lyhennetty vain välille Kerava - Porvoo, kulunvalvontasäännösten muutoksen takia, mutta vuonna 2014 sallittiin lättähatun taas jatkaa Helsinkiin asti, josta on helpompi houkutella suurta yleisöä elämysmatkalle.)
*
Pian Keravan aseman jälkeen erkanee pääradasta (pohjoiseen, seuraavaksi Järvenpäähän suuntaavasta) haararata Porvooseen ja Sködvikiin, näiden yhteinen rata, joka kaartuu jyrkästi oikealle itään ja kaakkoon. Kaarre tuntui silti junassa istuessa yllättävän huomaamattomalta.
*
Tavarajunat kulkevat edelleen Keravalta Nesteen satamaan Sköldvikiin eli Kilpilahteen. Vasta Ollin seisakkeella erkanee pelkästään museokäytössä oleva rata Porvooseen, jonne tavarajunien liikennekin loppui vuonna 1990.
*
Reitti kulki Talman ja Martinkylän ohi Sipoon keskustaajamaan Nikkilään, jonka asemalle pysähdyttiin. Sen jälkeen Ollin seisake, josta Sköldvikin rata jatkui etelään, mutta Porvoon rata haarautui itään, reittiä Anttila, Hinthaara, Haksi, Kiiala, Porvoo.
*
Ikänsa rautateillä kulkenut vaari opasti lapsenlapsiaan, joista pikkupoika ei ollut vielä koskaan ajanut junalla. Heidän reittinsä oli Kerava - Helsinki - Kerava - Porvoo - Kerava. Radan varrella vilkutti junalle ruotsinkielinen mummopari. Uusia matkustajia nousi junaan ainakin Keravalta, Nikkilästä ja Hinthaarasta. Nikkilässä oli paljon junaa vastaan tulleita, mistä mieleeni palasi Jämsän asema lapsuudestani.
*
Ohitettiin jokin ratsutila. Lämpötila vaunussa kohosi 31 asteeseen. Ruotsinkielisen pariskunnan mies Bo päivitteli kaikkea vaimolleen: "Härregud!". Ulkona näkyi useita valokuvaajia tähtäilemässä. junaa kameralla. Maisemina ohitettiin talojen takapihoja ja etupihoja ja peltoja. Lintu lensi junan vierellä samaa vauhtia. Jänis loikki.
*
Juna vihelsi kimakasti ennen puomittomia tasoristeyksiä. Puomillisiakin oli paljon, joilla joskus jopa kaksi autoa peräkkäin jonottamassa radan ylitystä junan jälkeen.
*
Porvooseen saapuminen tuntui upealta. Juna kulki aivan Porvoonjoen rantaa, hyvin hitaasti ja varovaisesti. Porvoon kuuluisat vanhat aitat hehkuivat punaisina vastarannalla idässä. Radan ja joen välissä oli kalastajiakin, jos vain väliin mahtui. Rata päättyi uuden sillan pieleen nurmikolle, johon juna pysähtyi. Hyppy alas. Vastassa oli paljon katsojia ja auringonottajia. Kello taisi olla jo 12:10, jolloin matka olisi kestänyt parisen tuntia.
*
**
*
Porvoossa kuljin ensin jokirantaa etelään. Paljon veneitä - miten pienessä voi olla kajuuttakin? Palasin sisämaan katuja, ruotsinkielisiä kouluja. Ruotsalainen tilausbussi odotti Runebergin kodin edessä ja vanhoja turisteja laahusti sitä kohti. Kävin pihalla, katsoin joelle viettävää ryytimaata. Talot estivät pihalta näköalaa joelle, näkyisikö ikkunoista? Pääsymaksu 15 markkaa. Fredrikan kasvopatsas.
*
Porvoon kauppatori tuntui niukalta, Porvoon mitalla, leipää, kukkia. Ylioppilaslakkisia tyttöjä, aina tyttöjä, lauantaina 30.5. jonottamassa valokuvausliikkeisiin, vielä klo 16, söpöinä mekoissaan ja leningeissään. Kirjastossa klo 13 - 14, II kerros, luin Uusimaan, Sydsvenskan, iltalehtiäkin.
*
Kävin Porvoon Linnanmäellä siltoineen, kiersin pari kertaa eri tasoilla. Pikkulinnanmäki myös, varusteineen haudattuja ruumiita ajanjaksolta 0-400 jKr, jolloin paikalla oli saari. Upotettuja kiviä. Isolla Linnanmäellä linna 1200-luvulla. Muuri kasvaa kaikenlaista. Mäet ovat Porvoonjoen varrella, hiukan keskustan ja tuomiokirkon luoteispuolella.
*
Näsin hautausmaalla kuljin klo 16. Kirkko sulkeutui jo klo 14. City-Market, II kerros, oli runsas, jopa ostoihin houkutteleva.
*
Palasin museojunalle, ulkona sen varjossa vartoi jo odottajia. Iltapäivällä toinen vaunuista oli tehnyt edestakaisen matkan Keravalle. Ehkä lyhyemmällekin vuorolle riitti kulkijoita Porvoosta.
*
Kiskobussi lähti Helsinkiin klo 16:30. Olin ainoa matkustaja viimeisessä osastossa, paitsi kolme rautatiekerhon jäsentä kokoontui peräpäässä olevassa toisessa ohjaamossa. Konduktööri teki pihdeillä pahvilippuuni toisen reiän.
*
Osaston ainoa avattava ikkuna oli täysin auki. Sisällä oli 34 astetta. Wc:n ovi oli lukossa. Peräohjaamo tyhjeni Nikkilässä. sitten katselin sieltä ulos. Pääradan asemilla osa ihmisistä oli uteliaita, mutta toiset aivan välinpitämättömiä museojunasta. Helsinkiin saavuttiin klo 18:05 eli paluumatka kesti 1 h 35 minuuttia.
*
***
*
Lauantaina 20.7.2002 kävelin Porvoosta ja palasin museojunalla.
*
Aloitin kävelyn Mellunmäestä klo 7:58, tien 170 laitaa. Joitakin matkoja sen rinnalla kulki kävelytie. Ohi peltojen. Westerkulla Gård pohjoisessa. Sadepisaroita hetki klo 8:25. Pilvistä välillä. Vantaan ja Sipoon raja. Paljon pyöräilijöitä, suomalaisia ja mustaihoinenkin pariskunta. Rullaluistelijoita. Taisin olla ainoa maratonkävelijä. Östersundom Gård. Joki ennen Sipoon Söderkullan taajamaa, jossa viivyn tunnin klo 10:50-11:50. Klo 13:30 löysin ahomansikoita metsästä, ennen Sköldvikin radan ylitystä. Kävelytie erkani Näsiin. Porvoonjoen kävelysillalle saavuin klo 16:28.
*
Museojuna lähti Helsinkiin nyt klo 16:35. Ostin junalipun vain Tikkurilaan asti. Sieltä voisin jatkaa seutulipulla muutamalla bussinvaihdolla Espooseen.
*
Lippuni maksoi 9 euroa. Vihreään 5x10 cm:n kartonkilippuun
tehtiin 5 reikää seuraavasti:
1) Menolippu, 2) Porvoo,, 3) Tikkurila,
4) ruutu " 2", 5) ruutu "7" - hintarivin vaihtoehdoista:
1,2,4,7,10,11,15,18, - yhteenlaskettuna 9.
*
Matkustajia oli vähän, mm. brittiläistä "Lunta tupaan" TV-shown
parivaljakkoa Smith ja Jones muistuttavat miehet vaimoineen.
Tekniikasta uteliaina he availivat napista ulko-ovia turhanpäiten
ja saivat junan seisahtumaan ja viivyttämään lähtöä, useamman
kerran, kunnes vihainen kuulutus kielsi. Sitten he nolostuivat.
Juna saapui Tikkurilaan vasta klo 18:10.
maanantai 12. tammikuuta 2015
473. Kesäjunalla Lahdesta Loviisaan!
Lahti-Loviisa -matkustajajuna kulki noin 5 kertaa kesässä, vain viikonloppuisin.
*
Jokaisella junamatkoista oli oma teemansa. Minun käyttämäni vuoro lauantaina 8.8. vei Loviisan Blues-festivaalille "Ungern"-linnoitukseen. VR oli palkannut junaan laulavan kitaranrämpyttäjän, joka kohdisti serenadinsa runsaslukuisille teinitytöille.
*
Ensin aamulla Koiviston Auton piti lähteä klo 8 Helsingistä Lahteen. Saavuin klo 7:58. Kuljettaja rahasti perältä, 59 markkaa, tai 100 km:n lipukkeen Bussilomalipusta annoin. Kymmenen matkustajaa, viimeinen saapui juosten klo 8:02. Lahdentielle klo 8:15, aurinko paahtoi mua sitä ennen. Klo 8:22 Sinebrychoff hohtaa uutena. Keravan tornit näkyvät vasemmalla sen jälkeen.
*
LAHTI
*
Lahdessa I 'Venetsia', oja mutkittelee, II Laune, III Rautatieasema, IV Aleksanterinkatu, V Linja-autoasema. Kartanomuseo sen vieressä on kaunis torneineen, Karhu- tai nalle-näyttely 20 markkaa klo 11 alkaen, mainostetaan. Kurkin ikkunasta. Pieni suihkulähde. Kaunis ilma. Kävelen pohjoiseen. komeita omakotitaloja, kahden kerroksen korkuinen ovisyvennys. Kahden perheen paritaloja, yhteinen tai eri postilaatikko. Joskus toinenkin porras päädyssä. Idyllejä. Harju kohoaa luoteessa. Mukkulan päätielle, divari klo 11- aukesi 10:45. Nousen harjulle, syön 25 vadelmaa. Vanhat lamput pylväissä. Näen 6/7 Olavi Lanun veistoksista, jotka yllättivät ensin! Kariniemen puisto. Jänis kääntyi tieltäni. Ei ole muita. Alas jyrkkää rantaa raiteille, joilla penger hontavan Vesijärven rannassa. (Poistettu kai myöhemmin, on tullut uutta Sibelius-taloakin.)
*
Eläkeikäinen mies kysyi: "Onko siellä mitään erikoista? Oletko turisti? Onko pulloja, vien Alkoon?" Yksi kaarisilta, puisto. Alkoholisteja penkillä kommentoimassa ohittavaa reppuselkää: "Ryhdikäs mies! Taikka nainen."
*
Europa-Tivoli (suomalainen) Linja-autoaseman takana, koirat vartioivat asuntovaunuja. Lapset pyöräilevät uteliaina katsomaan. Urheilukentän katsomossa 10 penkkiriviä. Konserttitalo, ei kirjastoa. Aleksanterinkatu. Puhelinluettelo vihdoin ison Sokoksen edessä, elikkä kirjasto Kirkkokadulla teatterin vieressä, uusi hohtava valkoinen talo. Hakkapeliittain paluu on patsas, Paasikivi ja Mannerheim toisaalla. Torin länsilaidan kirpputorilla Pentala - meripeli, 10 markkaa, ja vanhoja rahoja. Kirjaston jälkeen nousen harjulle ylös, katson Eliel Saarisen Kaupungintalon, laskeudun harjulta juna-asemalle, kello tulee 12.
*
*
JUNAMATKA.
*
Erikoisjuna Loviisaan: 4 vanhaa mustanruskeaa puuvaunua raiteella 4, tunnelista, pohjoisin eli lähin. Aseman Matkapalvelussa erikseen luukku: Loviisa. "Voin myydä pelkän menon, kirjoitan konduktöörille lippuun vain meno." Jolloin maksaa 40 markkaa, eikä 80 markkaa menopaluusta.
*
Laiturilla on hassusti pukeutunut konduktööri sekä matkustavaisia. Lasken että junaan mahtuisi 288 matkustajaa 4 vaunuun, 72 henkilöä kuhunkin, jossa 18 riviä eli 9 välikköä. Tilaa riittää!
*
Veturi on tavallinen. Asetun toiseen vaunuun etupäästä. Varaa vaihtaakin: 8 tyhjää paikkaa. Istun vasemmalle, avaan ikkunan. Takana oikealla lukioikäisiä tyttöjä, Salla ym. päämääränä Loviisan Blues. Joitakuita pienempiä yksinmatkustavia saatellaainkin junaan ja seikkailuun. Puheen pölinää: "Me halutaan myös kaupungille" "Loviisa on ruotsinkielinen".
*
Loviisan Blues-festivaalin teemajunassa kuljeksivat edestäpäin (jossa konduktöörinvaunu) 1) Loviisan esitteiden jakaja-tyttö, 2) konduktööri, 3-4) karamellinmyyjät, 5-6) mehun ja lörtsyjen piirakoiden myyjät, 7-8) Bluesia laulavat kitaristit.
*
Maisemat ulkona ovat peltoja ja puita. Maalaisväestö jossain rivissä kuisteiltaan töllöttää ohi poikkeukselliseti kulkevaa matkustajajunaa! Tasoristeysten kohdalla on alas laskettuja puomeja ja odottavia autoja. Joku kauppa.
*
Kovasti odottamaani Orimattilaa ei näkynyt! Kartan mukaan rata viistää kirkonkylän taajamaa itäkoillisen puolelta. Pysähdyksiä matkan varrella pari kertaa, mutta ei matkustajia vaihdu! Kuntien syrjäkulmia. Matka-aika klo 12:15 - 13:45, puolitoista tuntia.
*
Loviisassa pysähdytään Tavara-asemalle. Pitkä juna ei alkupäänsä osalta mahdu laiturin kohdalle. Jotkut alkavat odottaa bussikuljetusta Blues-kentälle, kartanjakajan johdolla. Minä kierrän ylös Helsingin-tien sillalle ja valokuvaan.
*
Veturi vaihtaa etelästä junan pohjoispäähän paluumatkaa varten. Valkon satamaan jatkuu yksi rata suorana eteenpäin. Matkustajille Valkoon kulkee bussi kerran tunnissa.
*
Blues soi kaukaa idästä, Ungernin linnakkeesta, esityksiä klo 14-20. "Vapaamatkustajat" kurkistelevat tai istuvat linnanmuurien aukoissa harmaakivisen muurin ulkopuolella.
*
*
LOVIISA
*
Kävelin vanhaa Viipurintietä, kiersin raunioituneemman Rosenin linnakkeen ja kävin sen pihalla. Lähetin postia Annelle ja Päiville. Kävin K-kaupassa, Topsy-jäätelötuutti 2,50 markkaa. Palautin 4 olutpulloa, joista kaksi poimin kaupan edestä ja kaksi Kurjet-puistosta. Kävin Terveyslähteellä pohjoisessa ja kirkossa klo 18:10.
*
Kävin klo 18:50 katsomassa elokuvateatteria Marilyn Kuningattarenkadulla, Kappelin puiston kulmassa. Toisessa kerroksessa pyöreä kulma-aula, kaunis. Pyöreästi L:n muotoinen talo. Elokuvasali hahmottui ikkunattomana kohtana seinässä. Pihalle sieltä varaportaat. Ohjelmisto: "Basic Instinct" klo 19 (pe-la myös 21:30), liput 35 markkaa (6 euroa).
*
Kuljin Rantatietä uimarannalle: "Vartioitu -18, suljettu 9.8.su, vesi 17 astetta". Katsoin autiota hiekkarantaa, ajatukset kauas kantaa. Tunnelmallista, ei ollut kuin lintuja ja minä. Uimakoppeja. Nähtävyys Kukkukivi oli remontissa. Kuljin Myllyharjun poikki Valkon radalle, Läntinen Harjuntie ja hautausmaa, jossa tilaa vielä uusillekin ruumiille.
*
Kuulin kaiuttimista palohälytyksen klo 21:10, olin juuri paloaseman edessä, matkalla linja-autoasemalle. Mitään ei tapahtunut 1,5 minuuttiin. Kuin maailma olisi pysähtynyt pidättämään hengitystään. Sitten yhtäkkiä kaksi paloautoa syöksyi ulos talleista sireenit ulvoen. "Huoneistopalo - - -:ssa". Linja-autoni lähti kohti Helsinkiä klo 21:30, lauantaina 8.8.1992.
472. Museojunamatkojen yhteenveto
Kuntabongarin museojunamatkoja:
#470. Höyryjunalla halki Vihdin ja Lohjan!
#471. Kapearaiteinen juna Humppila - Jokioinen!
#472. Museojunamatkojen yhteenveto
#473. Kesäjunalla Lahdesta Loviisaan!
#474. Museojunalla Porvooseen
#501. Höyryjuna Lahti - Heinola
#504. Museojuna Seinäjoki - Kaskinen
*
Lakkautetuista junien rataosuuksista ehdin kokea 1980-luvulla:
Turku-Naantali (ja Muumimaahan juna myöhemminkin)
Turku-Uusikaupunki,
Peipohja-Rauma,
Kemi-Tornio,
Helsinki-Porvoo museojunalla.
*
Pahin puute listallani rataväli Nurmes-Kontiomäki.
Uudenkaarlepyyn korkeudella Kovjoella museorata?
Espoon Lahnuksessa viihdyttänyt kapearaidejuna?
*
Hannu Niklanderilta kadehdin junamatkaa Kontiomäki - Hyrynsalmi - Taivalkoski. Kirjailija HN kertoi kainuulaisukon tihrustelleen pitkään vähän vieraamman näköistä junamatkustajaa ja kysyneen sitten:
"Mutta kenenkäs poikia se sinä oletkaan?"
"Olen Niklanderin poikia Vihdistä Uudeltamaalta!"
"Elä, elä, elähänny kuule viiti alakaa...
valehella näin vanahalle miehelle!
- Eihänny nii kaukaa kukkaan ole!!"
Siteeraan päin petäjää ulkomuististani.
*
Iisalmi-Ylivieska -poikkiradan kuljin läpi 1997.
Pikkiradan asemavälin Nivala - Haapajärvi myös 2014.
*
Oikea tapa saapua Savonlinnaan oli lapsuudessani rautatiesiltaa Kyrönsalmen yli. Olavinlinnan maisema oli sillalta Suomen upeimpia.
*
Karjaa-Hanko -junassa sorisee ruotsinkieli kuin ulkomailla. Pikkukaupunkitunnelma tulee vastaan jo junassa.
*
***
Mutta miten verbaalisesti pitäisi kirjoittaa? Koulutetut uutistenlukijat painottavat verbejä: "Pääsihteeri TULEE huomenna kertomaan suunnitelmista, hän ON tällä hetkellä matkalla Kinshasasta New Yorkiin... Hyvässä kirjassakin on TOIMINTAA: ajatustyöntekijäkin TEKEE jotakin: KEKSII, etsii, valikoi, lukee, hylkää huonoja lähteitä... Passiivimuotoja olisi vältettävä tylsinä.
471. Kapearaiteinen juna Humppila - Jokioinen!
"Museorautatie Humppila-Jokioinen vuodelta 1898 toimii kesäsunnuntaisin". Kampintorin antikvariaatissa (Helsingin Fredrikinkadulla) osui käsiini rautatietä käsittelevä kirja, jota en ostanut (160 markkaa, 30 euroa), mutta sivujen välissä ollut tuore Museojunan kesän 1998 aikataulu innostutti.
*
Olin tiennyt Jokioisten junasta vuosikausia, mutten ollut vielä ajatellut kulkea sillä. Asiat liittyivät toinen toisiinsa: kun keksin taannoin Liesjärven, tutkin kartoista myös lähiseutua (yritän ehtiä liian paljon kerralla).
*
Tuolloin huomasin Forssan, jota en silloin vielä tuntenut kuin läpiajaen, ja samalla naapurikunnat Tammelan ja Jokioisen, 10 km etäisyydellä eli lähellä! Ehtisikö samana päivänä kaikki nähdä? Sitten ajatukseni kiinnittyi museorataan. Lopulta havaitsin käyttäneeni aikaa suunnitteluun, jolla en ehkä tee mitään... ei sinne niin tärkeää ole mennä?
*
Toisinaan harmittavat tekemättömät asiat. Jos niitä on suunnitellut, niitä ei mielellään hylkää, vaan siirtää mahdolliseen hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitten ne jäävät kummittelemaan mieleen, että ensi kesänäkö vasta? Toisaalta joka kesä tulee kuitenkin uusia ideoita! Jos enää elää. Vanhat ovat painolastina. Retket täytyisi toteuttaa pois!
*
Säätiedotus lupasi vain huonoa... Sadetta sunnuntaiksi, varsinkin Länsi-Suomeen. Toisaalta Liesjärvi-päivänäkin piti tulla sateita, muttei tullutkaan. Toivoin optimistisesti parasta.
*
Lähdin linja-autolla Helsingistä kohti Poria sunnuntai-aamuna 16.8.1998 klo 6:20 vain kolmen muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä).
*
Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen uusgoottilaisen punatiilikirkon (1918 Josef Stenbäck, lasimaalaukset E. Ehrström).
*
*
HUMPPILA
*
"Koiviston tienhaara!", kuljettaja kuulutti minulle. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli tarjolla bussikatos, kun alkoi juuri sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään. Jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
*
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa (Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-luvun alusta), mutta palasinkin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui jo penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin pian ottamaan ulkokuvia. Sitten pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
*
Josef Stenbäckin punagraniitti-tiilikirkko on vuodelta 1922 (aiempi kirkko paloi 1.1.1917). Alttaritaulun 'Kristus Getsemanessa' maalasi Alexandra Såltin. Humppilassa on asukkaita pari tuhatta (3505 vuonna 1961), ja kuntalaisten EU-kannatus oli 36,3% vuoden 1994 kansanäänestyksessä. Humppilan emäpitäjä oli Tammela vuoteen 1874 asti.
*
Humppilan uudelle rautatieasemalle (arkkitehti Mauri Liedenpohja) oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Muistettakoon: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä.
*
*
JUNAMATKA
*
Kävelytunneli alikuljetti raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo klo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin vanaveteen.
*
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki aivan erinäköisiä, keskimmäinen oli avovaunu ilman ikkunalaseja! Suomen rautateiden kolmesta luokasta on muuten ajan myötä poistettu ruhtinaallisin ensimmäinen, eikä kolmas. Toinen muutettiin ensimmäiseksi ja kolmas toiseksi.
*
Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa elikkä tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla (5 euroa). Ostin pelkän menolipun, sillä en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyikin lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
*
Asetuin veturista päin katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi aivan tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui vierekkäin 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istuutui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta. Nyt lähdettiin.
*
Juna alkoi nykiä eteenpäin hiljaista kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä!) varoitettiin aina kiivain vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon kauemmas laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki.
*
Junan ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lastenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa. Kuljettiin kapeasti luonnon keskellä, kasvistoa puhkoen.
*
"Minkiö, 9 km" oli väliasema kohta Jokiosten kuntarajan jälkeen. Siellä varustuksena asemakoppi ja kahvila, museokin, sivuraiteella varavaunuja. Juna pysähtyi siinä matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa.
*
Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
*
Ainoana matkustajana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle puolelle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin Jaguarin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
*
Saavuimme Jokioisiin pääteasemalle klo 12:01. Raiteet loppuivat, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin vielä katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan uuden lähdön, ennen kuin itse aloitin jalkapatikan.
*
*
JOKIOINEN
*
Asemakopin luona oli kartta ja minullakin oli mukanani "GT Tiekartasto", vuoden 1995 kirja. Kävelin etelään kilometrin, sitten kirkolle länteen 1,5 km. Kirkko olikin auki vain arkisin. "Jumalanpalvelusten aikaan ei ole sopivaa kävellä hautausmaalla", luin. (Millaisia uskovaisia täällä on?) Vaalea puukirkko (1631) oli toiseksi vanhin käytössä oleva Suomessa, mutta sitä oli muuteltu 1800-luvulla. Kirkon uudistus ja torni 1862 Carl Albert Edelfelt. Omalaatuinen punainen puinen kellotapuli vuodelta 1708.
*
Alkoi taas sataa. Jokioisten kartanot. Kartanon uusklassinen päärakennus vuodelta 1798 Erik Palmstedt. Jokioisten kartano oli joskus Suomen suurin (32'000 hehtaaria vuonna1921). (Mitenkäs Laukon kartano tai Kytäjä suhteutuvat, tutkitaan toiste?)
*
Maatalousesittelypaikka. Kirjastossa avoimet ovet... Loimijoen silta. Keskustaan 2 km. Joitakin kerrostaloja Jokioisissakin kuin jossakin Jämsässä.
*
Tienviitta "Forssa 9 km", kello oli jo 13:25 ja aioin Forssasta klo 14:45 lähtevään bussiin. Kävelin kuin transsissa suoraa jalankulkuväylää. "6 km" jäljellä klo 13:45, juoksin alamäkiä. Olikin uusi tie, joka ei näkynyt vuoden 1995 GT-kartallani, oikoi raviradan lounaispuolelta. Kuljin Turku-Hämeenlinna-tien sekä Pori-Helsinki-tien alitse. "Forssa"-kyltti tuli vastaan klo 14:25, kirkon torni ja piippu näkyivät jo koillisessa... Epäröin sillan ja vanhojen punatiilitehtaiden luona (niissä on nyt kirjasto ja museo), en ylittänytkään siltaa vaan käännyin.
*
Klo 14:48 löysin kylpylä Vesihelmen, joka oli suljettu aikana 15.-30. elokuuta 1998. Valokuvasin sen arkkitehtuuria ikkunoiden läpi. Näin kartasta vinosti ikkunan kautta, että "keskusta" onkin joen toisella puolella. Rantapuisto oli idyllinen. Jätin cd-romppuni mainoksen kirjastoon. "Teatteri", suojeluskunnan talo torin laidalla. Sateen vuoksi en kuvannut. Joutsenlampi oli siltoineen.
*
Saavuin bussille klo 16 ja se lähti klo 16:10. Istuin perälle jonkun rouvan viereen. Rahastaja otti Bussiloma-lippuvihkosta 120 km:n lipukkeen. Luin raumalaista sanomalehteä "Länsi-Suomi". Helsinki-Munkkiniemi ohitettiin klo 17:30. Kampin linjuriasemalle klo 17:50.
*
Laskin kävelleeni päivän aikana 20 km, josta Humppilassa 5 km, ja Jokioisista Forssaan 13,5 kilometriä.
*
Jokioisissa on noin 5000 asukasta, Euroopan Unioniin liittymistä kannatti 42,5 % vuonna 1994. Kunta perustettiin 1873 ja sen nimi ruotsiksi on Jokkis. Nähtävyyksiä riittää:
M: Jokioisten pappilamuseo Töykkölän mäellä
M: Naulamuseo, naulatehtaan tuotteita
R: Kellomakasiini 1700-luvulta
R: Viljamakasiini 1802, vanha navetta 1799
P: Sankaripatsas 1950 Armas Tirronen
P: Miina Sillanpään muistokivi Töykkölän mäellä
P: Paikkakunnan 1. kansakoulun muistokivi kunnantalon luona
P: Torpparipatsas 1965 Kalervo Kallio
P: Kartanon puistossa von Willebrandtin hauta
L: Kirmunharju Rehtijärven lähellä
L: Jokioisten kartanon luontopolku
V: Loimijoki, Jänhijoki, Kiipunjärvi, Rehtijärvi
*
Olin tiennyt Jokioisten junasta vuosikausia, mutten ollut vielä ajatellut kulkea sillä. Asiat liittyivät toinen toisiinsa: kun keksin taannoin Liesjärven, tutkin kartoista myös lähiseutua (yritän ehtiä liian paljon kerralla).
*
Tuolloin huomasin Forssan, jota en silloin vielä tuntenut kuin läpiajaen, ja samalla naapurikunnat Tammelan ja Jokioisen, 10 km etäisyydellä eli lähellä! Ehtisikö samana päivänä kaikki nähdä? Sitten ajatukseni kiinnittyi museorataan. Lopulta havaitsin käyttäneeni aikaa suunnitteluun, jolla en ehkä tee mitään... ei sinne niin tärkeää ole mennä?
*
Toisinaan harmittavat tekemättömät asiat. Jos niitä on suunnitellut, niitä ei mielellään hylkää, vaan siirtää mahdolliseen hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitten ne jäävät kummittelemaan mieleen, että ensi kesänäkö vasta? Toisaalta joka kesä tulee kuitenkin uusia ideoita! Jos enää elää. Vanhat ovat painolastina. Retket täytyisi toteuttaa pois!
*
Säätiedotus lupasi vain huonoa... Sadetta sunnuntaiksi, varsinkin Länsi-Suomeen. Toisaalta Liesjärvi-päivänäkin piti tulla sateita, muttei tullutkaan. Toivoin optimistisesti parasta.
*
Lähdin linja-autolla Helsingistä kohti Poria sunnuntai-aamuna 16.8.1998 klo 6:20 vain kolmen muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä).
*
Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen uusgoottilaisen punatiilikirkon (1918 Josef Stenbäck, lasimaalaukset E. Ehrström).
*
*
HUMPPILA
*
"Koiviston tienhaara!", kuljettaja kuulutti minulle. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli tarjolla bussikatos, kun alkoi juuri sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään. Jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
*
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa (Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-luvun alusta), mutta palasinkin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui jo penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin pian ottamaan ulkokuvia. Sitten pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
*
Josef Stenbäckin punagraniitti-tiilikirkko on vuodelta 1922 (aiempi kirkko paloi 1.1.1917). Alttaritaulun 'Kristus Getsemanessa' maalasi Alexandra Såltin. Humppilassa on asukkaita pari tuhatta (3505 vuonna 1961), ja kuntalaisten EU-kannatus oli 36,3% vuoden 1994 kansanäänestyksessä. Humppilan emäpitäjä oli Tammela vuoteen 1874 asti.
*
Humppilan uudelle rautatieasemalle (arkkitehti Mauri Liedenpohja) oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Muistettakoon: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä.
*
*
JUNAMATKA
*
Kävelytunneli alikuljetti raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo klo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin vanaveteen.
*
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki aivan erinäköisiä, keskimmäinen oli avovaunu ilman ikkunalaseja! Suomen rautateiden kolmesta luokasta on muuten ajan myötä poistettu ruhtinaallisin ensimmäinen, eikä kolmas. Toinen muutettiin ensimmäiseksi ja kolmas toiseksi.
*
Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa elikkä tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla (5 euroa). Ostin pelkän menolipun, sillä en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyikin lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
*
Asetuin veturista päin katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi aivan tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui vierekkäin 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istuutui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta. Nyt lähdettiin.
*
Juna alkoi nykiä eteenpäin hiljaista kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä!) varoitettiin aina kiivain vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon kauemmas laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki.
*
Junan ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lastenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa. Kuljettiin kapeasti luonnon keskellä, kasvistoa puhkoen.
*
"Minkiö, 9 km" oli väliasema kohta Jokiosten kuntarajan jälkeen. Siellä varustuksena asemakoppi ja kahvila, museokin, sivuraiteella varavaunuja. Juna pysähtyi siinä matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa.
*
Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
*
Ainoana matkustajana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle puolelle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin Jaguarin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
*
Saavuimme Jokioisiin pääteasemalle klo 12:01. Raiteet loppuivat, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin vielä katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan uuden lähdön, ennen kuin itse aloitin jalkapatikan.
*
*
JOKIOINEN
*
Asemakopin luona oli kartta ja minullakin oli mukanani "GT Tiekartasto", vuoden 1995 kirja. Kävelin etelään kilometrin, sitten kirkolle länteen 1,5 km. Kirkko olikin auki vain arkisin. "Jumalanpalvelusten aikaan ei ole sopivaa kävellä hautausmaalla", luin. (Millaisia uskovaisia täällä on?) Vaalea puukirkko (1631) oli toiseksi vanhin käytössä oleva Suomessa, mutta sitä oli muuteltu 1800-luvulla. Kirkon uudistus ja torni 1862 Carl Albert Edelfelt. Omalaatuinen punainen puinen kellotapuli vuodelta 1708.
*
Alkoi taas sataa. Jokioisten kartanot. Kartanon uusklassinen päärakennus vuodelta 1798 Erik Palmstedt. Jokioisten kartano oli joskus Suomen suurin (32'000 hehtaaria vuonna1921). (Mitenkäs Laukon kartano tai Kytäjä suhteutuvat, tutkitaan toiste?)
*
Maatalousesittelypaikka. Kirjastossa avoimet ovet... Loimijoen silta. Keskustaan 2 km. Joitakin kerrostaloja Jokioisissakin kuin jossakin Jämsässä.
*
Tienviitta "Forssa 9 km", kello oli jo 13:25 ja aioin Forssasta klo 14:45 lähtevään bussiin. Kävelin kuin transsissa suoraa jalankulkuväylää. "6 km" jäljellä klo 13:45, juoksin alamäkiä. Olikin uusi tie, joka ei näkynyt vuoden 1995 GT-kartallani, oikoi raviradan lounaispuolelta. Kuljin Turku-Hämeenlinna-tien sekä Pori-Helsinki-tien alitse. "Forssa"-kyltti tuli vastaan klo 14:25, kirkon torni ja piippu näkyivät jo koillisessa... Epäröin sillan ja vanhojen punatiilitehtaiden luona (niissä on nyt kirjasto ja museo), en ylittänytkään siltaa vaan käännyin.
*
Klo 14:48 löysin kylpylä Vesihelmen, joka oli suljettu aikana 15.-30. elokuuta 1998. Valokuvasin sen arkkitehtuuria ikkunoiden läpi. Näin kartasta vinosti ikkunan kautta, että "keskusta" onkin joen toisella puolella. Rantapuisto oli idyllinen. Jätin cd-romppuni mainoksen kirjastoon. "Teatteri", suojeluskunnan talo torin laidalla. Sateen vuoksi en kuvannut. Joutsenlampi oli siltoineen.
*
Saavuin bussille klo 16 ja se lähti klo 16:10. Istuin perälle jonkun rouvan viereen. Rahastaja otti Bussiloma-lippuvihkosta 120 km:n lipukkeen. Luin raumalaista sanomalehteä "Länsi-Suomi". Helsinki-Munkkiniemi ohitettiin klo 17:30. Kampin linjuriasemalle klo 17:50.
*
Laskin kävelleeni päivän aikana 20 km, josta Humppilassa 5 km, ja Jokioisista Forssaan 13,5 kilometriä.
*
Jokioisissa on noin 5000 asukasta, Euroopan Unioniin liittymistä kannatti 42,5 % vuonna 1994. Kunta perustettiin 1873 ja sen nimi ruotsiksi on Jokkis. Nähtävyyksiä riittää:
M: Jokioisten pappilamuseo Töykkölän mäellä
M: Naulamuseo, naulatehtaan tuotteita
R: Kellomakasiini 1700-luvulta
R: Viljamakasiini 1802, vanha navetta 1799
P: Sankaripatsas 1950 Armas Tirronen
P: Miina Sillanpään muistokivi Töykkölän mäellä
P: Paikkakunnan 1. kansakoulun muistokivi kunnantalon luona
P: Torpparipatsas 1965 Kalervo Kallio
P: Kartanon puistossa von Willebrandtin hauta
L: Kirmunharju Rehtijärven lähellä
L: Jokioisten kartanon luontopolku
V: Loimijoki, Jänhijoki, Kiipunjärvi, Rehtijärvi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)