506. Turussa Museokortilla 12 museota

Halusin nähdä Turussa kaikki museot, joihin pääsi Museokortilla.


1) Turun Linnasta (Linnankatu 80)

selviydyin kahdessa tunnissa puoliltapäivin, jatkaakseni itään muihin museoihin. Merimuseo Forum Marinumissa (Linnankatu 72) olin käynyt kesäkuussa, samoin Kristina Regina- eli Bore-laivassa ja Suomen Joutsenessa. Miinalaiva Keihässalmen, tykkivene Karjalan ja purjelaiva Sigynin olin katsonut vasta rannalta. (Ks. Kuntabongari 505. ja 502.)
.
***
.
2) Parkkilaiva SIGYN, Varvintori (Aurajoki)

Pari-kolme miestä, maalaten, tervaten ja yksi kiipeillen mastossa, remontoivat harvinaista kolmimastoparkkia tänään, kuten kesäkuussakin ja jatkuvasti. Maailman viimeisenä purjehtinut puurakenteinen kauppalaiva rakennettiin Göteborgissa vuonna 1887 ja Åbo Akademi osti sen museolaivaksi jo vuonna 1939. Teräsritiläistä siltaramppia pitkin pääsi rantalaiturista laivan molemmille kyljille ja kannelle noustiin portaita joen puolelta. Lipunmyynti oli vasta aluksessa. Opasneitonen tuli vastaan kapteenin kajuutasta ulos.
.
Kuuden kansimiehen (matruusin, puolimatruusin ja jungmannin) yhteinen hytti kerrossänkyineen oli myös pääkannella. Hyttiin avautui tarjoiluluukku keittiöstä. Perästä ja keulasta saattoi kavuta alas tutkimaan ruumaa. Laiva oli kuljettanut vaikeasti lastattavaa tavaraa, puuta, viljaa ja hiiliä. Muutaman portaan nousemalla pääsin avokantta korkeammalle keulapakan päälle ottamaan valokuvan.
.
Olin Sigynin ainoa turisti, kunnes puolen tusinan neitosen seurue kiipesi partaan yli. Yksi heistä selosti kumppaneilleen laivan ominaisuuksia asiantuntevasti. Laivan pituus on noin 46 metriä, leveys 9 metriä ja syvyys 3,7 metriä. Isomasto 32 metriä, purjepinta-ala noin 1000 neliömetriä.
.
Joelle museoidut sotalaivat jätin väliin. Ajoin ilmaisella Föri-lautalla 1,5 minuuttia Aurajoen yli, mikä on Turun hauskimpia huveja, kuten vastaavanlainen (5-10 minuuttia) Lisen- tai Lotten-lautoilla Tukholman Söderistä etelään.
.
***
.
3) WAM, Wäinö Aaltosen Museo (rakennettu 1967).

Kävelin Itäisen Rantakadun numeroon 38, Martinsillan ja Myllysillan ohi. Museon kahvilassa olin 1990-luvun alussa tavannut kerran turkulaisen sairaanhoitajaneitosen Rantasen, muistelin paikkaan liittyen.
.
Wäinö Aaltosen veistämiä patsaita komeili muutama ulkopuolella ja jokin vesialtaan äärellä sisäpihalla. Näyttelytiloissa oli nyt Heikki Marilan erittäin suurikokoisia, väriä räiskyviä maalauksia: "Kukkia ja perkeleitä". Aiheina vaikkapa "kiroileva" Jumala. Myös pitkä sarja näköisempiä tai etäisempiä variaatioita Martti Lutherin tunnetusta kasvokuvasta, lakkeineen ja turpein turvin. Myös joukko taiteilijan itsensä kasvokuvia, kuten "Omakuva paskiaisena", sekä suuria kukkamaalauksia. Kahvilan päällä, kakkoskerroksen pienemmässä tilassa, oli "ilmaiseksi" jokin valokuvanäyttely tai installaatio, jonka vilkaisin kiinnostumatta.
.
****
.
4) Luostarinmäen käsityöläismuseo, Vartiovuorenkatu 2,

sijaitsee Vartiovuoren eteläpuolella, Luostarinkadun päässä. Tulipaloista säästyneitä puutaloja alkuperäisillä paikoillaan ja monissa niistä sisällä puuhailemassa käsityöläisiä. Puutaloja on yllättävän paljon suurine pihoineen, puutarhoineen ja sivurakennuksineen, useampine risteävine teineen. Koko joukko turisteja. Alkanut sade latisti tunnelmaa. Kävin sisällä mm. kellosepän luona ja postissa. Olisin halunnut mieluiten kirjapainoon, mutta juuri se oli lukossa lounastauon vuoksi.
.
Näin aikaisemmin Luostarinmäen kahdesti, lapsena isän valokuvatessa sekä kesällä 1981 tyttöystävän kanssa. Nyt en sateenvarjoineni malttanut jäädä pitkäksi aikaa. Kävelin ylös Vartiovuorelle ja sieltä alas pitkiä portaita Hämeenkadulle. Vastaantulijoilla oli kova nousu.
.
***
.
5) Sibelius-museo, Piispankatu 17,

Tuomiokirkon pohjoispuolella, on oikeasti vain Åbo Akademin soitinkokoelma, viuluja ja muuta. Sibeliukselta oli kysytty lupa käyttää hänen nimeään ja hän oli sen mielihyvin suonut. Kaikki selostustekstit olivat ylimpänä ruotsiksi, siirtomaavallan kielellä, alempana suomeksi ja englanniksi.
.
Kapeassa perähuoneessa oli pitkillä seinillä esinein kuvitettu kronologia Sibeliuksen elämästä. Myös Kari Suomalaisen piirustus, joka kertoo, miten Sibelius sai silmiensä väliin otsalle ryppyjä ajattelusta, seitsemän pystyviivaa, yksi kunkin sinfonian vuoksi. Sibeliuksen ystävistä esiteltiin paroni Axel Carpelan, josta vapaaherrasta Bo Carpelan on kirjoittanut kirjan Axel.
.
Pientä museota kiersi hiljakseen ulkomaalainen turistipariskunta minun lisäkseni. Kokoelmat olivat vitriineissään rakennuksen sisähallin reunoilla ja talon keskelle, avoimeen syvennykseen, oli sijoitettu konserttisali penkkiriveineen ja flyyygeleineen. Elävän musiikin sijasta soi nauhoitettua klassista Sibeliuksen musiikkia. Jäin kaipaamaan enemmänkin tiloja, joissa voisi vain istua ja kuunnella kaunista laadukasta musiikkia jollakin tyylikkäällä ja mielekkäällä teemalla, kuten täällä.
.
Sibelius-museo oli auki vain klo 16:een, siksi kiiruhdin juuri sinne ajoissa. Jälkeenpäin poikkesin lähes viereiseen Tutun Tuomiokirkkoon ja jäin istumaan 10 minuutiksi. Sinä aikana sade väistyi auringon tieltä. Kävijöitä paljon. Katto korkealla. Laidoilla Tottien ja muiden kuuluisuuksien hautakammioita, joihin turistit kurkistelivat.
.
***
.
6) Aboa Vetus (Ars Nova), Rettigin palatsissa,

sijaitsee Aurajoen taitemutkan kohdalla, Itäisen Rantakadun numeroissa 2-4. Kansainväliset markkinat kojuineen olivat ympärillä vilkkaimmillaan. Museon kahvila näytti täydeltä. Lipunmyyjä antoi kartan ja selosti tilojen jakautumista 3 osaan.
.
Aloitin oikealta, jossa katsoin ensin pääkerroksen nykytaidetta, kuten yhden huoneen täyttävän, lattialla lojuvan kömpelön puisen ihmisjättiläisen. Kuin Troijan puuhevonen, muttei hevonen (mikä olisi ollut vaikeampi nikkaroida). En kokenut taidekokoelmaa katsomiseni arvoiseksi. Petyin.
.
Laskeuduin portaat kellariin, jossa esiteltiin tontin kaivauksissa paljastuneet aiempien talojen rauniot. Sama idea ja toteutus kuin Tukholman Keskiajan Museossa! Kiinnostavaa katseltavaa ainakin kerraksi, ehkä syventyen toiseksikin! Tontilla on ollut suorastaan kaupungin keskus katujen risteyksineen. Selostustekstit ovat suomeksi todella isokokoiset, ruotsiksi ja englanniksi pienet. Ulkomaalaisista turisteista vain kiinnostuneimmat syventyisivät yksityiskohtiin.
.
Kahvilan ohi noustiin toiseen kerrokseen, jossa oli taidemuseon kolmas osa. Mieleen jäi yhdessä huoneessa lojuva paloiteltu ruumis, viltin osittain kätkemän ihmisen irtileikattuja raajoja levinneinä. Taustalta kuului kaunista musiikkia, joka katkesi yhtäkkiä ns. pieru-ääniin, joita ensin muutama ja perään huipennukseksi erityisen iso, jos joku ei vielä ollut tajunnut. Yleisölle haistateltiin. Eräältä kansainvälisesti nimekkäältä taiteilijalta oli ostettu siniseksi maalattu kivi ja sijoitettu se Rettigin kylpyhuoneeseen. Miksi suomalaisille voidaan myydä roskaa.
.
Olin käynyt Rettigin palatsissa, kun se oli auki yleisölle, ennen kuin siitä tuli museo. Silloin talo oli kiinnostava omassa loistoasunnon arkkitehtuurissaan. Nyt se oli koko lailla pilattu museon vaatimilla muutoksilla. Suuri pettymys, kellaria lukuunottamatta. Olin varannut Rettigille aikaa puolitoista tuntia, pelkäsin ettei riittäisi, mutta jo tunti oli kylliksi.
.
***
.
7) Turun Taidemuseo, Aurakatu 26, Puolalanmäki.

Heinäkuun aurinko oli alkanut paahtaa sateen jälkeen ja oli raskasta kiivetä korkealle Puolalanmäelle Aurajoelta pohjoiseen. Kiersin ensin museorakennuksen ulkoa. Pohjoispuolelle oli rakennettu läpinäkyvä lasinen lisäsiipi, jossa hissi ja näköalaportaat. Kohtalaisen sievä keski-ikäinen nainen pyörähteli nurmikolla bikineissään ottamassa aurinkoa ja näkyi yhtenä nähtävyytenä museon ikkunoista, huomasin myöhemmin sisältäkin.
.
Nousin vielä viimeiset ulkoportaat jyhkeän graniittilinnan ovelle ja astuin museoon. Lipputiskin ja kahvilan vieressä oli vaate- ja laukkusäilö. Esillä oli paljon kuvallisia kieltoja sateenvarjoille, laukuille ja repuille, joten jätin omani euron pantin lainanneeseen lokeroon, n:o 25. Myöhäiskeski-ikäisiä vahtimestareita parveili museossa ruuhkaksi asti, kolmekin saattoi kerrallaan rupatella keskenään.
.
Ensimmäisen kerroksen pienissä huoneissa levittäytyi ranskalainen mustavalkoinen valokuvanäyttely. Ranskalaistaiteilija Lartigue (1894-1986) oli kuvannut Rivieralla vierailevia kuuluisuuksia viime vuosisadan alkupuoliskolla. Katselin istuskellen 15-20 minuuttia filmiä hänestä.
.
Seinille ripustettuja pieniä kehystettyjä valokuvia vilkaisin läpi pitkinä sarjoina, kuvia kuin kuvia, herättämättä ihmetystä tai ihailua hyvyydellä taikka huonoudella. Melkein yhtä hyvin voisin katsella isäni albumeista hänen 1950-luvun mustavalkokuviaan Suomen kesiltä Saimaalta ja Savonlinnasta. Melkein, ilman huomattavan ja ihailtavan suurta eroa.
.
Ollessani aivan ensimmäiseksi menossa yhteen pieneen valokuvahuoneeseen, jotakuta vanhaa rouvaa saatellut ja hissille neuvonut vahtimestari sanoi: "Hetkinen! Hetkinen!" ja sulki oven edestäni. Silloin olallani oli tosin pieni reppu, kun en ollut vielä huomannut säilöä. En yrittänyt valokuvahuoneeseen uutta kertaa, joten säästin aikaa ja vaivaa.
.
Nousin yksin lisäsiiven hissillä toiseen kerrokseen. Lasiseinän läpi päänähtävyytenä oli yhä pihanurmikon auringonpalvoja pikkubikineissään.
.
Ylemmästä kerroksesta löytyi museon klassisia suomalaisia maalaustaiteen aarteita: Werner Holmbergin, Gallen-Kallelan, Munsterhjelmin, Halosen ja Viktor Westerholmin maalauksia. Westerholm oli aikoinaan toiminut Turun Taidemuseon johtajana. Salien keskellä olisi voinut olla penkkejä istuttavaksi, kuten museon esitteen kuvissa olikin - harhaanjohtavana mainontana!
.
Sivuhuoneessa kävin katsomassa runsaat 12 minuuttia pitkän filmin "Belle comme le jour" !2012), jossa Catherine Deneuvea muistuttava nuori kaunotar näytteli Luis Bunuelin "Päiväperhon" (1967) päähenkilöä Severineä vierailemassa Louvressa ja kohtaamassa vieraan miehen, ennen kuin naisesta tuli miehen vaimo ja sitten Päiväperho. Katsomisen arvoinen naisen kuulaan (filmin suodattaman) kauneuden tähden. Lisäkseni katsojina istui vain nuori pariskunta. Alakerrassa Jacques Henri Lartiguesta kertovalla filmillä oli jatkuvasti koko joukko katsojia; vahtimestarikin jäi seisomaan ja katsomaan, kun olin ehkä istunut hänen tuoliinsa, joka oli erillään katsojapenkeistä.
.
***
.
Päivän aikana ehdin siis katsoa seitsemän museota,
jolloin Museokortti säästi pääsymaksuja 48 euroa:
1) Turun Linna 9 euroa,
2) Sigyn-laiva 6 euroa,
3) Wäinö Aaltonen 7 euroa,
4) Luostarinmäki 6 euroa,
5) Sibelius-museo 4 euroa,
6) Aboa Vetus 8 euroa,
7) Turun Taidemuseo 8 euroa,
.
***
.
Kesäkuussa katsoin Turussa jo 5 museota, 29 eurolla:
a) Merimuseo Forum Marinum 8 euroa,
b) Suomen Joutsen 6 euroa,
c) Bore-laiva 6 euroa,
d) Biologinen museo 4,50 euroa
e) Apteekkimuseo ja Qwensel 4,50 euroa
.
#Museokortti maksoi 54 euroa.
(Kotkan merikeskus Vellamo 10 euroa)
(Turun museot 48 + 29 = 77 euroa)
Kortista kertynyt säästö jo 33 euroa.