503. Onnibus Seinäjoelle ja Bio Marilyn

Perjantaina klo 20:40 tungeksi Kampin terminaalin laiturin 5 kohdalla nuorehkoa väkeä ja yksi iso koira emäntineen odottamassa klo 23:n Onnibussia Vaasaan. Tavarasäiliön lastaaja saapui jo ennen bussia selostamaan käytäntöjä uusille matkustajille. "Bussi tulee 20:50, kuljettaja tarkastaa lippukoodit laiturin ovella".
.
Hyvin mahduttiin. Valot sammutettiin Mannerheimintiellä klo 23:05 nukkumattia varten. Ruskeasuon ja Keimolan jälkeen ensimmäinen pysäkki vasta klo 0:50 Lempäälässä, valtatie 3:n liittymä 38, Sääksjärvi. Siitä bussi ajoi pitkästi itään Hervantaan, pysäkille Insinöörinkatu 34, jossa seisahduttiin 10 minuutiksi klo 1:n jälkeen. Kuljettaja vaihtui. Katselin ikkunasta Reima Pietilän punatiilistä arkkitehtuuria suviyön hämärässä Hervannassa. Opiskelijankadun talokolossit muistuttivat Kirsistä ja Anne-Marista, 1985.
.
Tampereen toinen pysäkki oli Kalevassa, Sarvijaakonkatu. Sitten kiidettiin Paasikiven ja Kekkosen pikateitä Näsijärven rannassa ohi Särkänniemen ja Pispalan Haulitornin maamerkkien. Ohi Ikaalisten klo 2, Parkanon 2:30, Jalasjärven 3:10. Joku nukkui pitkänään penkillä jalat käytävällä.
.
"Jalastuuli" oli 15:n minuutin taukopaikka klo 3:15-30, "kaakelivessa" (pyttykopin lattialla lätäkkö ja paperia), syötävän ostomahdollisuus, jaloittelua yöttömässä yössä. Sitten Seinäjoen laidalla tie alkoi näyttää tukkoiselta, poikkeusjärjestelyitä? Kuljettaja kuulutti, olisiko Seinäjoelle jääviä kyydissä neuvomaan, voiko vielä ajaa läpi? Yritettiin ja voitiin.
.
Oltiin Törnävän alueella, ulkona kuhisi massoittain nuoria ihmisiä klo 3:40, leiriytyen, parveillen, pyöräillen tai kävellen tuhatjalkaisena matona pohjoiseen kohti keskustaa! Provinssi-Rockin viikonloppu, kesäkuun viimeinen, lauantai 27.6.2015.
.
Seinäjoen Matkakeskukseen tultiin 3:50 ja bussi jäi laituriin 12 minuutiksi. Aseman odotushallista oli "klo 0-24" auki vain pieni ahdas osa, jonka lattialla lojui reppureissaajia. Toisella penkinpätkistä istui ikääntyneempi mies, kenties junaharrastaja tulossa lauantain tapahtumaan.
.
Pohjoisesta saapui 13-vaunuinen yöjuna kohti Helsinkiä ja pysähtyi kuudeksi minuutiksi. Junamatkustajia roikuskeli juomassa ja juttelemassa laiturilla ovipielessä, kunnes rouva konduktööri hoputti lähtemistä.
.
Aamuyössä risteilin kävellen Seinäjoen katuja. Lehdenjakaja tuli kahdesti vastaan. Asemalta tullut, ratasmatkalaukkua jyryyttänyt nainen kyseli minulta lähintä hotellia? Provinssi-Rockin asiakkaiden reviiri ulottui Törnävältä Keskusasemalle; siitä pohjoiseen kadut autiot, paitsi minä. Luin läpi Antikvariaatin ikkunan kansitarjonnan. Vartiointiliikkeen tyttö avasi lukoista liikekeskuksen parkkipihan portit jo 4:30. Katselin Bio Marilynia elokuvamainoksineen, Kalevankatu 14, pihan puolella.
.
Kävelin Kirkkokatua lounaaseen, ohi lasten liikennepuiston ja siltaa yli Seinäjoen. Metsän varjostaman synkän kapeahkon joen rannassa oli laivalaituri ja lippukoppi: "Kaanaa Lines"! Jokiristeilyvene ei ajanut kesällä 2015? Lyhtypylväissä mainostettiin Provinssi-Rockin bussikuljetusreittejä.
.
Asfalttitie kaartoi etelään. Kuljin ohi urheilu- ja jäähallien, läpi metsätaipaleen, kohti isoa sairaalaa ja ammattiopiston vierestä. Fasaani juoksi tien poikki. Uimaranta-viitta vei Kyrkösjärven tekoaltaalle, mutta hiekkarannat oli aidattu Provinssi-Rockin telttailualueeksi. Porttia valvoi kaksi vartijaa ja metsätietä toiset kaksi: leiriytyminen metsässä ja avotuli kielletty. Teltoista kuului pientä aamumökää jo klo 6:30. Edempänä oli aitaamaton ponttoonilaituri, jolle istuin. Käki kukkui. Tuuli kylmä muttei kova. Aurinko paistoi Pohjanmaalla.
.
Lähdin rannalta luontopolulle soiseen korpeen. Paljasjalkakävelyä varten oli rakennettu rata, jossa lautojen rajaamilla pätkillä oli vuorotellen kymmenittäin erilaisia pohjamateriaaleja mullasta ja rakeisista hiekoista käpyihin ja erisuuruisiin kiviin. Löytyi myös sotilasharjoitusalue, esteratoja, korsu, juoksuhautoja, laavu ja hirsitalo "Sotku"! Kartoin varustettuja opastepylväitä.
.
Nousin Jouppilanvuorelle, jonne oli rakennettu hiihtohissi. Näköala: Seinäjoen kaupunki jalkojeni juuressa. Lakeuden Risti maamerkkinä, aurinko sen takana. Hiihtäjille silta autotien yli. Palasin jäähallin kiertäen Kirkkotielle.
.
Vaeltelin Seinäjoen länsirannan puistoa pohjoiseen Teknologia-sillalle asti, joka kävelysilta. Ravintolalaiva laitureineen juomaterassina. Kuljeskelin katuja ohi auringon paisteessa vitivalkoisena hehkuneen valtavan uusklassisen rakennuksen, jonka päädyssä luki Etelä-Pohjanmaan Musiikkiopisto. Pitkällä seinällä laskin yli 30 ikkunaa vierekkäin, lyhyellä 8, ja kerroksia oli 4-5, keskiosa korkein.
.
Klo 9:30 lähdin museojunalla Suupohjan rataa pitkin meren rannalle Kaskisiin. Palasin samaisella museojunalla Seinäjoelle klo 19:05. Kävin elokuvissa klo 20:30-22:30.
.
***
.
Seinäjoen ainoa elokuvateatteri on Bio Marilyn 1-3 (kolmessa salissa paikkoja 280, 98 ja 62.) Olin aamuyöllä ensin kulkenut Kalevankatu 14:n ohi huomaamatta sitä! Näin vain Matkapoikien näyteikkunan kadun puolella. Onneksi saatoin kulkiessani hakea älykännykällä osoitteen Kuntabongarin kätevästä Suomen elokuvateatterien luettelosta!
.
Pihakäytävän puolella, pääoven vieressä, ikkunan näyttöruudussa, pyörivät esitettävien elokuvien mainokset ympäri vuorokauden. Ensi-iltaelokuvan pääsyliput 11 euroa. Mutta jo kauan pyörineen "Mad Max: Fury Roadin" liput koko viikon vain 5 euroa, samoin toisen filmin, jonka alkuun klo 18:30 en ehtinyt Suupohjan museojunalta.
.
Avara punavalkoruutulattiainen odotussali ensimmäisessä kerroksessa. Väljästi valintamyynnissä karkkia, sipsejä, juomia kylmäkaapista, popcorneja tötteröistä tai mikroaaltouunista? Lipputiskin takana viehättävä pitkähiuksinen vaalealla huulipunalla meikannut nuori blondi.
.
Muutamia nuoria aikuisia asiakkaita kertyi klo 20 alkaen valitsemaan ostoksia tai istumaan seinänvieren penkille. Alakerran perältä käytävä käymälöihin ja sen varrella tiskillä esillä, ilmaiseksi jaossa, aiempien filmien mainosjulisteita.
.
Odotussalia hallitsi kuitenkin peräkulman leveä, kaartuva kierreportaikko toiseen kerrokseen. Muutama nuori pari asettui alaportaille, mutta kukaan ei noussut toiseen kerrokseen. Ahaa, ylös ei vielä päässytkään, metalliketju katkaisi reitin, kunnes klo 20:20 nuori vahtimestari avasi ja alkoi tarkastaa lippuja, yhtä aikaa kahteen saliin kolmesta. Tervehdys ja kiitos jokaiselle!
.
Kaikkien salien 1, 2 ja 3 ovet viuhkamaisesti myötäpäivään toisessa kerroksessa. Viimeisenä oikealla itään päin ovi kolmoseen, joka pienin sali. Penkkirivejä taisi olla 10, joihin vierekkäin mahtui 6, sivukäytävä oikealta. Istuin 4. riviin, toiselle paikalle vasemmalta. Muut, 3 paria tai joku yksinäinen, asettuivat riveille 3 - 4 - 5.
.
Mad Max taisi olla tympein näkemäni elokuva ikinä. Postapokalyptinen toimintaleffa. Dystopia. Väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta. Ohjaaja George Miller 2015. Mutta kuvattu sentään Namibiassa! Hiekka-aavikolla. Orjuutta, maidosta lypsettäviä naisia, yksi mies pelkkänä elävänä veripussina. Siilitukkainen sankarinainen sekä haareminaisten viisikko ja paljon muuta väkeä orjista tyranneihin. Kitarabändi oli kahlittu rekan peräseinälle rokkaamaan rautaisesti!
.
Elokuvan loputtua 22:30 poistuttiin salin saapumisovesta, mutta toisesta kerroksesta ei laskeuduttukaan sisällä kierreportaita suljettuun lipunmyyntiaulaan, vaan mentiin suoraan ulos parvekkeelle, teräsverkkoportaille, joita kavuttiin alas takapihalle. Jotkut lähtivät sieltä omilla henkilöautoillaan, pysäköintipaikoilta.
.
Elokuvan jälkeen katselin kävellen Seinäjoen nuorten lauantai-illan korttelirallia. Oluttölkkikäsi roikkui ulkona takapenkin sivuikkunasta ja suu karjui maailmalle törkeyksiä. Sama autolasti uudelleen toisella kadulla, sama herjahuuto toistohuomioin!
.
Ajoin Onnibussilla yön yli Helsinkiin. Törnävällä ehdin tänäkin yönä nähdä ikkunasta Provinssi-Rockiin liittynyttä ihmiskuhinaa, puoli kahdelta yöllä. Sitten nukahdin tunneiksi, kahteen otteeseen. Heräsin vähän ennen Tamperetta, 15 minuutin pysähdykseen, ja uuden kerran kuljettajan kuulutukseen Vantaan Keimolassa. Jäin Ruskeasuon pysäkille ja kävelin varhain sunnuntai-aamuna kotiin Konalaan.
.
Onnibus-lipuistani m/p olin maksanut 8 ja 10 euroa, euron varausmaksuineen meno-paluu 19 euroa. Vuonna 2007 olin maksanut 34,50 euroa Väinö Paunun Express-bussin menolipusta Helsinki-Seinäjoki. Hinnan halpuutus siitä oli 72 prosenttia! (34,50-9,50)/34,50.