507. Elokuvateatterini 1-10 Helsingissä

Olen listannut käyneeni Teatterileffoissa yli 555, tarkemmin 567 kertaa! Kirjoitustaidottoman lapsuuden hajakuvista vielä lisää, kohti 600:tta...
.
Mutta Monessako Leffateatterissa olen käynyt?
Mitä muistan Teattereista?
.
Jatkan aiempaa kirjoitusta, jossa kuvailin jo 3 leffateatteria:
1) Kino Haaga eli Arita, Huovitie 3, Linnaleirin aukio
2) Merano, Laivurinrinne 1, Viiskulma
3) Sininen Kuu, Mannerheimintie 118, Tullinpuomi
(ks. Kuntabongari 499. Helsingin 60-70-luvun elokuvateatterit)
.
***
.
4) BIO-BIO, Mannerheimintie 5 (Heikinkatu 9 vuoteen 1942)
.
Teatteri sijaitsi Uudessa Ylioppilastalossa (juhlasali)
(rakennus 1910, arkkitehdit Wivi Lönn, Armas Lindgren)
Aiemmin Bio Civis 1919-29, Bio-Bio 1929-1979. Purettiin,
ja jaettiin kahdeksi: Illusion 1981- ja Bio-Bio 1981-98.
Myöhemmin tiloissa on ollut ravintola Virgin Oil Co.
.
Kävin Bio-Biossa tammikuussa 1975. Hämärämaineiselta huumehippien Perunatorilta noustiin muutamat ulkoportaat ja sisällä kapeaa portaikkoa yläkertaan kaiketi. En havainnoinut ympäristöä, saati että olisin kirjoittanut muistiin. Kuvaamataidonopettaja Liisa Piironen oli käskenyt mennä elokuviin analysoimaan jotakin filmiä.
.
John Boormanin brittiläisen scifi-filmin "Zardoz" (1973) olin valinnut katsottavakseni. Vuoden 2293 yhteiskuntaa johtivat ikuisen nuoruuden säilyttäneet älyköt. Seassa seikkaili karvarintaisena agenttina Sean Connery, naisena Charlotte Rampling. Kaverinani ollut haagalainen 14-vuotias Antti eli Akke kuvaili verisimmäksi elokuvaksi, jonka oli nähnyt! Kasakaupalla ruumiita. Minulla oli vähemmän vertailukohtia. Pidin elokuvakokemuksen värikkäästä isokankaisesta elämyksellisyydestä!!
.
***
.
5) GLORIA, Pieni Roobertinkatu 12-14, Kaartinkaupunki
.
Arkkitehti Gunnar Finnilä, rakennettu 1928 - äänilaitteet alusta asti!
Toimi 66 vuotta 8.12.1929-19.1.1996, sitten Kulttuuriareena Gloria.
700-paikkaisen suurteatterin sijainti oli jo syntyessään "syrjäinen".
Remontoitiin 1973, jonka jälkeen mainosti: "Uusi Gloria".
.
Persoonallisen punatiilitalon syvennyksestä käytiin sisään. Ylhäällä parvella oli kolmisen takariviä ja sivupaikkojakin eli hevosenkengän muotoinen parvi. Ala-aulaan portaat kellariin. Punainen värimaailma. Salissa muhkean pehmeän näköiset taittuvat tuolit, jotka taisivat kallistua paljon taakse. Muistikuvani ihan ensimmäiseltä riviltä kankaan alta on lojumisesta makuuasennossa!
.
Vappuaattona 1976 kävin kahden koulukaverin kanssa katsomassa Milos Formanin viiden Oscarin filmin "Yksi lensi yli käenpesän" eli "One Flew Over the Cuckoo's Nest" (1975), 133 minuuttia, pääosissa mielisairaalan potilaina Jack Nicholson sekä iso jäyhä intiaani "Chief" Will Sampson. Filmi oli tullut Suomessa ensi-iltaan 19.3.1976. Leffan jälkeen seikkailimme iltayön pimeydessä eteläisessä Helsingissä, Tehtaankadulla ja Eirassa, espoolaisille koulupojille vieraissa kortteleissa.
.
***
.
6) PIRTTI, Hämeentie 27, Kallion "maineikkaassa" Kurvissa
.
Rakennus on vuodelta 1928, arkkitehti Ragnar Wessman.
Nimenä Kuvapirtti 1929-52, Pirtti -1978, Elysee -30.4.1986,
sittemmin muutettiin Jehovan Todistajien Valtakunnansaliksi.
Sisäänkäynti ravintolan "3 Kaisaa" eteläpuolelta syvennyksestä.
.
Lehtori Lauri Aarnikan (kesk) historianluokka katsoi syksyllä 1976
filmin "Luottamus" (1976), 95 minuuttia, ohjaaja Edvin Laine, eli
neuvostoliittolainen Doverije, ohjaaja Viktor Tregubovitsh.
Pääosat: Svinhufvud - Vilho Siivola; Carl Enckell - Yrjö Tähtelä;
Yrjö Sirola - Jarno Hiilloskorpi; Kullervo Manner - Esa Saario.
.
Suomalainen valtuuskunta matkasi joulukuussa 1917 Pietariin hakemaan Leninin tunnustusta Suomen itsenäisyydelle ja odottelujen jälkeen sai sen. Mieleeni jäivät teatraaliset pönöttävät puhuvat äijät. Minulle tämäkin filmi oli värikäs elämys, mutta äänekkäimmät luokkatoverit tuomitsivat sen surkeaksi propagandafilmiksi!
.
***
.
7) CORONA, Mannerheimintie 60, Töölön Messuhallia vastap.
.
Talo vuodelta 1926, suunnitellut rak.mest. Leuto A. Pajunen
Toimi 30 vuotta 23.9.1956-25.11.1986, uudistettiin 1977.
(Myöhempi ura Jehovan Todistajien Valtakunnansalina).
Salissa 406 paikkaa, aitiossa 16 lisää. Valkokangas 4x9 m
Julkisivuna vain kapea, 4 lasioven levyinen sisäänkäynti,
kadunvarsi liian arvokasta, teatteri sijoitettiin pihasiipeen.
Kellariin suorat portaat ovelta. "Kulje varoen portaissa".
Kiintoisan näköinen sisäkattorakennelma poikkipuineen.
.
Kävin maanantaina 6.3.1978 Coronassa (jo lapsuudestani tutussa teatterissa) katsomassa sveitsiläisen Claude Gorettan ohjaaman "Pitsinnyplääjän", pääosassa nuori Isabelle Huppert (syntynyt 16.3.1953). Maksoin elokuvalipusta 13 markkaa (2,50-3 euroa).
.
Päiväkirjasin: "Järkyttävän surullinen elokuva sisäänpäin sulkeutuneesta tytöstä, jonka ainoa kontakti maailmaan oli herkkä hymy. Pascal Laine'n tarina 'La Dentelliere' toi mieleeni John Galsworthyn 'Omenapuun'. Tässä rakastetun hylkäämä tyttö ei kuitenkaan kuollut, vaan joutui mielisairaalaan, jossa kai lopun elämänsä laahustaa poissaolevana tai kutoo, eläen menneisyyden onnenhetkissä. Hän on ulkoisesti rauhallinen, mutta Yo-lehden (16/1977) arvostelun melkein Happy End oudoksuttaa. Olisiko vetäytyminen luostariin voinut tarjota paremman ratkaisun? Ihana Omppu pomppu 'Pomme' oli, kiltti, herkkä, mutta käsittämätön, hänellä vain työ kampaamossa ja koti, ei päämääriä, hän vain eli."
.
Muistelen, että naisarvostelija, Hesarin Paula Talaskivi? ymmärsi poikaystävää ja arvosteli kylmästi tyttöä liian vaikeaksi, kun taas mieskriitikko, Katso-lehden Markku Tuuli, puolusti tyttöä kypsymätöntä opiskelijapoikaa vastaan, kuten minäkin.
.
Halusin jopa mennä katsomaan herkkäilmeistä Isabelle Huppertia jossakin toisessa elokuvassa, nähdäkseni että hän on oikeasti kunnossa, ja niin näinkin. Yritän joskus ehtiä lukea La Dentellieren ranskaksi, kirjalöytö odottaa hyllyssäni. Pitsinnyplääjästä olen nähnyt myöhemmin teatterissa myös turkkilaisen naisohjaajan filmiversion, jonka nimi on englanniksi "The White Bicycle" (tämän ohjaaja on itse kiistänyt jäljitelleensä Pitsinnyplääjää.)
.
***
.
8) ASTRA, Tunturikatu 16, Etu-Töölö
.
Rakennus vuodelta 1928, Einar Flinckenberg
Astra toimi 55 vuotta, 9.12.1928-22.6.1984
Nykyisin 'Q-teatterin' näyttämö.
.
Punatiilitalon valkoisessa pohjakerroksessa oli kahden pyöreän koristepylvään tukema ulko-ovikatos, josta mentiin kahden oven levyiseen ovisyvennykseen. Aulassa kioski. Kattovalaisimissa viisisakarainen tähtiplafondi. Salissa nelikulmikkaita pylväitä, sivukäytävät "vasen" ja "oikea". Salin seinässä koristeena juoksijaornamentti. Uloskäynti kai edestä sivuille.
.
Lokakuussa 1978 kävin opiskelijoiden elokuvakerhon Tikelon esityksessä Astrassa. Elokuva oli 'Pitsinnyplääjän' ohjaajan Claude Gorettan varhaisempi 'Kutsut' (L'invitation, 1973), joka kuvasi sveitsiläisen konttorin ihmistyyppejä. Henkilöiden todellinen luonto paljastui räikeästi vanhan lempeän miehen kutsuttua kaikki työtoverinsa vapaa-ajalla kyläilemään perintötaloonsa. Mieleenjäävimpänä konttorin nuori neitonen paljasti tekopyhille alastoman kauneutensa yläosaltaan. Häntä ei enää työntekijöiden joukossa nähty elokuvan palattua lopussa alkuunsa, konttorin arkeen, oli potkut saanut. Komedia.
.
***
.
9) CINEMA, Museokatu 44, Etu-Töölö
.
Rakennus vuodelta 1929, W.G. Palmqvist
Teatteri nimillä Revy 1929-39, Mikki 1939-64, Taru 1964-67,
Cinema 24.11.1967-3.11.1995, myöhemmin yksityisklubina.
Omistaja Mårten Kihlman 1967-90 suosi laatuelokuvia, sitten
Cinema Mondon Mika Siltala, Pekka Lanerva, Matti Paunio
näyttivät 'Rocky Horror Picture Show'ta suututtaen asukkaat!
.
Museokadun länsipään kaarteessa mentiin porttikäytävästä sisäpihalle, jossa teatterin ovi. Cineman valomainoksessa kirjaimet olivat alekkain. Pienessä teatterissa oli sivukäytävä vain vasemmalla, tuolirivejä runsaat 8, kussakin vierekkäin 8 paikkaa, yhteensä 64 paikkaa, ainakin alle sata.
.
Kesäkuisessa illassa 13.6.1979 kävin Cinemassa katsomassa italialaisen mestariohjaajan Michelangelo Antonionin Kaliforniaan sijoitetun elokuvan 'Zabriskie Point' (1970). Tuolla vuosikymmenellä monet kymmenet pikkuteatterit esittivät kesällä hyviä uusintoja! Naispääosassa oli sihteeriksi palkkautunut tiikerinaaras Daria Halprin, joka jäi mieleeni; Harrison Ford ym. miehet eivät niinkään, mutta Pink Floydin voimakas elokuvamusiikki kyllä. Kuvia Death Valleyn autiomaasta (kuuminko kohta Zabriskie Point), erämaahan rakennetusta loistoasunnosta ja mahtavasta, hidastetusta räjähdyksestä leijuvine palasineen. Elokuvalippu maksoi 12 markkaa (2-3 euroa).
.
***
.
10) BRISTOL 2, Mikonkatu 8, Aikatalo, Kluuvi
.
Rakennus vuodelta 1961, arkkitehti Eliel Muoniovaara.
.
Bristolin pienempi sali 2 oli toiminnassa ykkösen rinnalla 1979-1998. Suuressa salissa (4.3.1961-19.12.2010) oli 809 katsojapaikkaa! Lasiseinäkäytävien halkomassa Aikatalon liiketalossa nousivat kierreportaat kaarena korttelin valopihalta ylös teatterin aulaan. Lippukioski taisi olla jo alhaalla pihan laidalla. Nykyään tiloissa on liikuntakeskus Esport.
.
Elokuussa 2.8.1979 katsoin Bristol 2:ssa amerikkalaisen Terence Malickin ohjaaman elokuvan 'Onnellisten aika' (Days of Heaven, 1978). Pääosissa Richard Gere, Brooke Adams, Sam Shepard ja Linda Manz. Tapahtumapaikkana Texasin "pannunkahva" (panhandle) vuonna 1916. Parasta oli Nestor Almendrosin Oscar-palkittu kuvaustyö vaikkapa heilimöivistä vehnäpelloista. (Maksoin elokuvalipusta vain 10 markkaa, koska klo 16:30 päivänäytös!)
.
Näin täyttyi ensimmäinen kymmenikköni elokuvateattereita. En silti siirtynyt vain uudesta teatterista toiseen uuteen, vaan välissä kävin toistamiseen Astrassa katsomassa Orson Wellesin huijaritarinan "V niinkuin väärennös" sekä Coronassa katsomassa Pasolinin "1001 yötä", jossa nautin eniten upeista Nepalin näkymistä (leffalippu 15 markkaa).
.
***
.
Vielä aakkosjärjestyksessä ensimmäinen kymmenikkö:
Astra - Bio-Bio - Bristol 2 - Cinema - Corona - Gloria
- Kino Haaga (Arita) - Merano - Pirtti - Sininen Kuu.
Kaikki on lopetettu eikä yksikään ole tullut takaisin!
*
Elokuvateattereilla oli tärkeysluokittelu 1930-60-luvuilla:
Gloria - IA (ensi-iltateatterit)
Bio-Bio - IB (edellisiä pienemmät)
Astra - IIA (esitykset vasta edellisten jälkeen)
Cinema ja Merano - IIIA
Pirtti - IIIB
Uudemmat neljä ovat ilman luokitusta (I-IV):
Bristol, Corona, Kino Haaga Arita, Sininen Kuu.
*
Lähdeteoksia elokuvateattereista:
Outi Heiskanen ja Minna Santakari: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä. Kustantaja Teos 2004. 192 sivua.
Olli Aaltonen, Jussi Nenonen ja Juhani Styrman: Elokuvateatterit - korttelikinojen aikaan. Kustantaja Laaksonen 2015. 169 sivua.