577. Interrail Walesissa

Aamuvarhaisella Lontoon Paddingtonin asemalla on ensin hiljaista, mutta vähitellen alkaa saapua paisuvana virtana ihmisiä ja kaupatkin avautuvat. Juna Walesin Cardiffiin lähtee kello 7, mutta saapuu laituriinsa jo klo 6:40. Otamme vaunusta istumapaikat ja jatkan päiväkirjan kirjoittamista. Satu asettuu nukkumaan.
.
Ensimmäiset ihmiset jäävät junastamme jo Swindeaan. Toisilta väliasemilta tulee laumoittain matkustajia, jotka poistuvat seuraaville asemille. Viereeni istuu salkkunsa kanssa painiskeleva herrasmies, joka näkyy lukevan kirjaa ensimmäisestä maailmansodasta. Lähtiessään pois hänellä on yhä ongelmia laukkunsa kanssa, jonka sulkemista hän yrittelee vielä ulkona laiturilla.
.
*
CARDIFF, Wales, perjantaina 18.8.
.
Walesin pääkaupunki kello 9... Cardiff on tylsä ja mielestäni kylmänoloinen, kuten Helsinki tai Geneve tai Zürich... Onhan täällä kuitenkin valtava yltiöromanttinen satulinna, vasta 1800-luvulla rakennettu, ei enää mihinkään puolustustarkoitukseen, vaan pelkästään viihteeksi!
.
Kävelemme toki satulinnan äärelle, ostellen matkalla piirakkaa ja leivoksia. Pääsymaksu linnaan olisi 2,50 puntaa eli paljon... Kävelemme linnan ohi länteen, joen yli puistoon. Meiltä jää huomaamatta paremman puiston portti, linnanpuiston!
.
Istumme penkille, Satu on väsynyt. Paljon ihmisiä kulkee ohitsemme. Koirat uivat joessa ja välillä kala hyppelehtii vedessä. Syömme tuoreet ruoat ja viivymme puistossa pitkään. Valikoin Lontoon ilmaisista City-lehdistä säilytettäviä sivuja. - Uskomaton määrä Batman-rihkamaa on myytävänä lehden mainoksissa! Batman-boomi on uuden elokuvan myötä valloittamassa maailmaa.
.
Paluumatkalla menemme vielä istumaan linnanpuistoonkin. Leikimme sokeaa ja taluttajaa ja Satu lasta. Työntelemme toisiamme eteenpäin.
.
Postikonttoria etsimme taas epätoivoisesti kartoista ja kaduilta. Aseman kartasta sellainen olisi löytynytkin... Kauppahalleja ja katettuja ostoskujia näemme, ja upeita tai tavallisia ostoskeskuksia. Kuljemme kahdessa kerroksessa kauppakäytävien kattojen alla.
.
Vasta rautatieasemalta itään vievältä rähjäiseltä kadulta löydämme joitakin antikvariaatteja. Valikoimassa on vain nimeksi lehtiä, Western, Scifi, sekä aikuisille, Adults Only... Kolmaskin aikuisten kauppa on, mutta ovensa on kiinni: "Sisällä on tuotteita, jotka voivat loukata", ilmoitetaan kyltillä.
.
Toteamme, että nähdäksemme kiinnostavimpia raiteita tai vaikkapa Guinnessin Ennätystenkirjan 58-kirjaimisen rautatieaseman Llanfairpwllgwyngyll-gogerychwyrn-drobwllllanty-siliogogogogh'in olemme väärässä kolkassa Walesia. "Pyhän Marian kirkko syvänteessä valkoisen pähkinäpuun luona, lähellä vuolasta virranpyörrettä" olisi lähempänä pohjoisesta, minulle tutusta Chesteristä päin. Lähdemme sentään etsimään yösijaa Cardiffin ulkopuolelta, Llwyn-y-pia -nimisestä kylästä tai pikkukaupungista.
.
Treherbertiin lähtee paikallisjuna kello 15:36 laiturilta 6. Se kulkee puolen tunnin välein Rhonddan laaksossa mm. Llwyn-y-pian kautta. Ennen lähtöä junalla etsimme viimeisen kerran mutta turhaan postikonttoria kadulta aseman toiselta puolelta.
.
**
LLWYN-Y-PIA, Wales, perjantaina 18.8.
.
Paikallisjuna on tylsä, matkustajia on runsaasti. Ovi täytyy avata napista. Llwyn-y-piaan on 45 minuutin matka, ohitse tusinan aseman.
.
Perillä asemallamme havaitsemme tiheästi opasteita ja retkeilymajakin löytyy yllättävän helposti vain puolen kilometrin päästä. Ensin menemme kadun länsipuolelle, sitten pitkää ja vilkasta maantietä pohjoiseen sekä lopulta ylös mäkeen kiemurtelevaa tietä länteen.
.
Glyncornelin talon pihalla näkyy jo odottelevan joukko nuoria ihmisiä. istuskelemassa ja juttelemassa keskenään. Satu menee pihalle oikotietä portaita, minä autotietä ohitse haukkuvan koiran. Olemme Walesissa, osoitteessa Mid Glamorgan CF40 2JF.
.
Retkeilymaja aukeaa vasta kello 17. Kulutamme aikaa pihalla, seurustelemalla häkissä olevan koiran kanssa ja katselemalla ulkopuolelta taloa. Tämäkin hostelli-rakennus on varsin linnamaisen näköinen, ainakin kartanomainen, monin erilaisin ulkonäköä rikastuttavin ulokkein ja erkkerein. Ei mikään moderni ja tylsä kenkälaatikkotalo vaan amatöörin tai arkkitehdin hassutus, folly.
.
Llwyn-y-pian retkeilymaja sopii myös liikuntaesteisille. Ulkoa pihalta on rakennettu pyörätuolille sopiva, suorakulmaisen mutkan tekevä silta ylös toiseen kerrokseen, dormitory numero ykköseen. Outo rakennelma saa talon vaikuttamaan hivenen joltakin itseoppineen keksijän Pelle Pelottoman omin käsin korjailemalta työpajalta. Väärän vänkyrä talo kuin Agatha Christien dekkarissa, pikemminkin konstikas kuin kaunis.
.
Jonotamme ilmoittautumaan, australialainen edellämme, joku hänen edellään, ja joku takanamme. Saan huoneen numero 1, kuten kengurukin, ja Satu saa huoneen numero 6. Huoneessani on viidessä kerrossängyssä 10 vuodetta, joita valitsemaan kertyy 4 käyttäjää. Koko talossa luetteloidaan olevan 62 vuodepaikkaa. Varaan petin ulkoseinältä läheltä parvekkeen ulko-ovea, josta pääsee pyörätuolisillalle.
.
Kävelemme Sadun kanssa kylään eri tietä kuin tulimme, kiertotietä. Käymme Llwyn-y-pian pienessä Spar-kaupassa, joka on avoinna kello 20:een asti. Seinällä oleva lappu kehottaa: "Tue kaupan sunnuntai-aukioloa!" Suklaajuoma 500 ml maksaa täällä 35 pennyä (aiemmassa kaupassa 28 pennyä). Mutta on viehättävä maalaiskauppa! Pieneen tilaan on ahdettu vähän kaikkea mahdollista tarvekalua. Valikoima ei tyydytä Satua.
.
Palaamme illaksi junalla kylästä Walesin pääkaupunkiin, Cardiffiin, jossa olemme perillä kello 19-20:36 välisen ajan. On perjantai-ilta. Etsimme avointa ruokakauppaa, mutta kohtaamme vain suljettuja kaltereita ostoskeskuksen käytävissä. Hiljaista, paitsi joitakuita ravintoloihin meneviä ihmisiä. Puliukko näkyy nuokkuvan penkillä, iso koira turvana vierellä.
.
Cardiffissa on kiitettävän runsaasti opastekylttejä kävelijöille. "Toilet"-viitta näyttää hyvin tien ostoskeskukseen. Jokin kioski on auki linja-autoasemalla juna-aseman vieressä. Satu syö hampurilaisen.
.
Palaamme retkeilymajaan kello 21:n maissa. Paluujunasta näemme kauniin auringonlaskun. IR-lipustamme ei tarvitse näyttää kuin kantta tällaisessa paikallisjunassa. Walesin kieli kuulostaa kivalta edelleen (kävin Walesissa aiemmin vuosi sitten).
.
Edellämme puolen kilometrin matkaa asemalta hostelliin kävelee saksalainen tyttöpari reppuineen. Luulen lihavampaa ensin pojaksi. Hekin huomaavat meidät. Ohitamme heidät oikaisemalla ylös porraspolkua pitkin, kun tulokkaat, kuten minäkin päivällä, kiertävät autotien kaarteen. Tytöt päätyvät Sadun huonetovereiksi, mutta vasta Sadun ehdittyä nukahtaa.
.
Käyn suihkussa jälleen yhdessä Sadun kanssa. Suihkukomeroita on kolme sekä lisäksi neljäs vammaisille. Muita suihkuun menijöitä ei tällä hetkellä ole, mutta lattia on märkä entisistä.
.
Makuuhuoneessani olen ensimmäisenä. Alapeti allani on merkeistä päätellen varattu. Minä en ollutkaan jättänyt ylävuoteelleni merkkejä itsestäni, ehkäpä tulokas luuli kumpaakin kerrosta tyhjäksi.
.
Pian alapetin kaveri tuleekin, vähän myöhemmin myös hänen veljensä sekä vielä Mr. John Sloan Melbournesta. Kirjoitan hieman päiväkirjaani. Lauma saksalaisia (iso ryhmä, jollaisissa saksalaisilla on tapana kierrellä retkeilymajoja) meluaa ja kirkuu käytävässä, kaiketi suihkuun mennessään. Onneksi he eivät ole tulossa meidän makuusaliimme! Nukahdan kello 23:15.
.
***
TREHERBERT, Wales, lauantaina 19.8.
.
Uinun mainiosti melkein 8 tuntia, kello 7:15 asti ja nousen vuoteesta klo 8. Käytyäni wc:ssä näen Sadunkin matkalla pesulle ja menen itse ulos pihapenkille kirjoittelemaan. Aikaa vierähtää kello 8:10-8:50. Sitten löydän Sadun alakerran salista. Hän on vihainen, koska ei ole löytänyt minua, vaikka on käynyt koira-aitauksellakin etsimässä (josta vähän matkaa kauemmas, ulko-ovelta suoraan eteenpäin, olin mennyt istumaan pihapenkille).
.
Satu lähtee kuuromykäksi muuttuneena ulos. Kello 9 odotamme kuitenkin yhdessä reception-luukulla, varataksemme toisen yön Llwyn-y-piassa, mutta wardenia ei näy. Satu aikoo pestä omia pyykkejään. Minä lähden ulos saman pöydän äärelle, jossa kirjoittelin aamulla.
.
Tapaamme uudelleen kello 9:50, jolloin Satu tulee reppunsa kanssa ulos ja kertoo huolestuneella, mutta neutraalilla äänellä: - Joudutaan lähtemään, miehille ei ole tilaa!
.
Minäkin haen sitten talosta reppuni. Receptionin poika pahoittelee vielä kerran minullekin, ettei ole tilaa, ja antaa meille retkeilymajakorttimme takaisin. Mitään duty'a emme joudu tekemään, pieneksi hyvitykseksikö häädön vuoksi?
.
Kävellessämme Llwyn-y-pian pikkuiselle juna-asemalle (jossa on vain 1 raide ja 1 laituri) olemme rakkaalla tuulella, halailemme ja suutelemme. Ajatukset ovat avartuneet paikalleen jämähtäneistä koti-riidoista matkan jännitykseen.
.
Poikkeamme kylän pikkukaupassa. Ihmiset ovat kylässä ystävällistä sorttia, ainakin vanhukset: tulevat juttelemaan turisteille, neuvovat oma-aloitteisesti, selittävät vaikkapa postin kulkua (Britanniassa ei postiin kosketa sunnuntaisin - työehtosopimus kieltää!)
.
Aamupäivän junassamme Cardiffiin on vain kaksi vaunua, kumpikin täpötäynnä. Joudumme Sadun kanssa istumaan eri penkeillä, reput penkkien välissä. Vaunut ovat sellaista mallia, jossa ulko-ovia on äärimmäisen tiheästi. Jokaisesta penkkivälistä avautuu ulko-ovi laiturille. Aivan kuin sarja menneen ajan postivaunuja olisi kytketty peräkkäin toisiinsa. Matkustajina on paljon korvarenkaita käyttäviä poikia.
.
Cardiffissa osaamme joten kuten mutkitellen Hill Streetin postitoimistoon, josta ostamme 20 kpl 23 pennin postimerkkejä ja Air-Mail -lipukkeet kaupan päälle. Sitten menemme St. David's Centren Marks & Spencerille, ostaaksemme 4 pakettia voileipiä (sunnuntainkin varalle), 4 jogurttia, neljä sämpylää, juustoa ja rusina-kirsikka-kakkua. Laskun loppusumma 7 puntaa.
.
Mutkittelemme rautatieasemalle ja odotamme Swansean junaa, kun Satu yllättäen havaitsee laukkunsa olevan märkä. Llwyn-y-pian pikkukaupasta aamulla ostettu jogurttipurkki on hajonnut ja viidesosa sen sisällöstä tahrii tässä vaiheessa laukkua. Puhdistamme laukun, tyhjennämme tavarat penkille ja syliimme.
.
Tässä vaiheessa Satu huomaa unohtaneensa silmälasinsa Llwyn-y-piaan! Ne jäivät aamulla sängyn päälle, hän muistaa. Meidän täytyy palata takaisin! Sen sijaan eilen hukassa ollut herätyskello löytyy nyt repusta.
.
Swanseaan emme voi siis vielä lähteäkään. Junakin sinne on jo 75 minuuttia myöhässä. Lähdemmekin kello 13:06 paikallisjunalla Rhonddan laakson linjaa Lwyn-y-piaa pohjoisemmaksi Treherbertiin, jonne saavumme kello 14:05.
.
Paksukulmakarvainen junailija lukee IR-lippujamme, muttei leimaa niitä. Saavuttuamme perille Treherbertin asemalle hän kysyy, olemmeko menossa vuorille? Kukkulat ovat kai kauppalan turistivetonaula. Mistä maasta tulette, hän kysyy myös, ja osoittaa kädellään suuntaa mainitsemilleen vuorille.
.
Junarata ja Treherbertin pieni kaivoskaupunki sijaitsevat tosiaan laaksossa kukkuloiden lomassa. Kaksi- tai kolme-kerroksiset talot on rakennettu yhteen tiiviiksi kivimuureiksi katujen varsille, suppealle alueelle. Ympäröivä luonto näyttää väljältä ja autiolta. Jylhän näköisiä, tuuheita metsiä rinteillä. Toisaalla paljaita aukkoja ja niittyjä, vailla asutusta ja ihmisiä.
.
Lähdemme nousemaan kärrytietä ylös ulos luontoon, lounaaseen. Rinne on aurinkoinen, vaikka aurinko paistaa yläviistosta mäen takaa. Tällä kohdalla maasto on niittyä.
.
Polku jatkuu metsään, tuuheaan ja hämärään. Kuljemme välillä läpitunkemattomien kuusien varjossa. Emme taida olla oikealla polulla, jos yhä ylemmäs haluaisimme, sillä tämä polku kääntyy myöhemmin alaspäin. Seuraamme kuitenkin sitkeästi valitsemaamme uraa, vaikka reppu painaa selkää. Ylitämme peräti neljä pientä puroa, ennen kuin asetumme lepäämään aurinkoiselle niittyrinteelle.
.
Istumme kivellä vuorenrinteessä kello 15:05-17:15, kunnes jäämme varjoon. Sitten vaihdamme paikkaa päästäksemme takaisin aurinkoon. Halailemme ja hyväilemme. Satu kuivattelee vaatteitaan teräslanka-aidalla, paitoja, sukkia ja pikkuhousujaan, hänhän oli aamulla pessyt pyykkiään, koska aioimme silloin jäädä Llwyn-y-piaan.
.
Mies ja koiransa ovat ainoat ohikulkijat polkua pitkin alas rinnettä. On mukavan lämmintä auringossa ilman paitaa. Syömme eväitä, kirjoittelemme ja selailen Independent -sanomalehden tuoretta lauantaista Weekend-osaa, sivuja 25-48. Olin poiminut lehden paikallisjunasta. Miten mielenkiintoisia sivuja, kun vain ehtisin lukea! Satu ratkaisee jälleen älykkäiden järjestön Mensan "pääsykoe-ehdokas-tehtävän"...
.
Pyykki kuivuu hyväntuoksuiseksi täällä luonnossa! Alapuolellamme näemme walesilaisen kaivoskaupungin. Sen takana, laaksoa rajaamassa, kohoaa toinen pitkänomainen vuorenharjanne tuuheine havumetsineen ja kaljuuntuneine metsän aukkoineen. Jokin 'Viisikko ilman koiraa' ohittaa leiripaikkamme eli neljä nuorta (poikaa) retkellä.
.
Illansuussa palaamme tulotietämme alas rinnettä purojen ylitse. Ensin minusta on vaikeata tunnistaa varmasti reittiä, kunnes tapaamme neljännen puron taas. Sen yli pääsee vaihtoehtoisesti kävelykiviä tai yksinkertaista betonikaarisiltaa pitkin. Ehdimme hyvin rautatieasemalle kuudeksi ja samalla viemään kertyneet roskamme jätesäiliöön.
.
Jätämme Treherbertin kello 18:12 paikallisjunallamme, joka kulkee Llwyn-y-pian kautta Cardiffiin. Pysähdymme taas Llwyn-y-piassa kello 18:30 kävelläksemme retkeilymajalle - portaitten oikoreittiä tietenkin.
.
Receptionissa ei ole ketään. Käymme itseksemme yläkerrassa, osaammehan tien. Satu löytää heti silmälasinsa vuoteen päältä huoneen pesualtaan vierestä, mihin muistikin ne unohtaneensa. Tyttöjen huoneessa ei ehkä ole tällä välin käytykään? Huone on tyhjillään, ilman muiden tavaroita.
.
Tilaisuuden tullen käymme vessoissa pissoilla ja täyttämässä kumpikin juomapullomme. Satu tapaa espanjalaisen tytön, joka on kävellyt koko päivän. Ulkona menemme vielä ottamaan valokuvan 'typerästä koirasta', joka kiertää ympäriinsä kaluamansa luu suussaan, eikä istuudu. Filmi loppuu Sadun kamerasta kesken toisen kuvan ottamisen talosta, josta leviää juuri ruoan laittamisen lämpimiä tuoksuja.
.
Rhonddan laakson paikallisjunalla ajamme enää seitsemännen ja viimeisen kerran. Lauantai-iltana junassa istuu juhla-asuisia tyttöjä. Yksi heistä kinaa tupakoivan tummaihoisen kanssa ikkunan avaamisesta. Junailijana on nuori poika, joka tuntee IR-kortin eikä leimaa sitä. Vanhempi kollega kulkee vielä hänen mukanaan kouluttajana. Poika ehtii hieman seurustella tyttöjen kanssa.
.
****
SWANSEA ja Fishguard, lauantaina 19.8.
.
Cardiffista lähdemme tunnin matkalle Swanseaan kello 20:40, 20 minuuttia aikaisemmalla junalla kuin ensin aioimme, koska kuulutuksesta päätellen seuraavan junan saapuminen on epävarmaa.
.
Swansean asemalla meillä on 1,5 tunnin junanodotus. Muuan tyttökin odottaa jotakin. Hän luo toiveikkaita katseita aseman ulko-ovelle, käy välillä soittamassa lankapuhelimella, mutta jää edelleen paikalleen sittenkin, kun Satu ja minä pääsemme jo uuteen junaan.
.
Odotellessamme käväisen ulkona, mutta en löydä mistään postilaatikkoa kirjoittamillemme kuvakorteille, niin että saisimme niihin Swansean leiman. Tunnelma kaupungissa vaikuttaa vilkkaalta, on kuin jotakin lauantai-illan huumaa... Ikävänkin näköisiä tyyppejä, kuten päihtyneitä, vaeltelee asemalla, noustakseen sitten Cardiffiin lähtevään junaan, mennäkseen vähän isompaan pääkaupunkiin (230 tuhatta vastaan 320 tuhatta asukasta).
.
Fishguardin juna osoittautuu kelvolliseksi. Ei ole ennakkovarauksia ja tilaa on riittävästi. Peräpäässä on neljä ensiluokan vaunua. Matka perille kestää kaksi tuntia. Sitten juna jää tunniksi odottamaan Irlannista saapuvaa laivaa, kunnes tekee paluumatkan kello 1:50-8:20 Lontooseen Paddingtonin asemalle.
.
Haen lauttaterminaalista matkaesitteitä ja etsiskelen edelleen postilaatikkoa. Satu lojuu ulkona penkillä, kunnes siirrymme takaisin junanvaunuun, jossa on mukavampi olla.
.
Joudumme paluumatkalle vaihtamaan istumapaikkojamme junassa, sillä junailija on jakanut jo matkalla Fishguardiin, ennen perilletuloamme, paikanvarauslaput paluuvuorolle ja yksi muutamista varauksista osui juuri minun tuolilleni. Junan paluulähtöön oli silloin noin 1,5 tuntia aikaa.
.
Siirrymme 'keskiaidan penkille': avovaunun puolivälissä on penkkien selkänojien takana seinämä, vaikka itse oviaukko onkin oveton. Meillä on täysi vapaus valita paikkamme, sillä vaunussamme ei ole lisäksemme kuin muuan vanha mies, joka hassusti torkkuu suu taivasta kohti ammollaan.
.
Luulenkin, että jnna on vanhukselle yöpymiskeino. Mutta ei, oikeasti hän odottaa laivaan pääsyä junasta käsin, koska junassa on lämpimämpää ja viihtyisämpää kuin terminaalissa. Vain Sadulle ja minulle edestakainen junamatka Fishguardiin tarkoitti pelkkää ilmaista yöpymistä - ja yöjunaa Lontooseen. Liian lyhyt matka suoraan Cardiffista Lontooseen ei riittäisi nukkumiseen.
.
Pienen laivamatkan päässä Fishguardista olisi myös Rosslare, Irlanti. Aika ja raha eivät taida riittää tällä kertaa. Käyn Irlannissa eräänä tulevana vuotena vuorobusseilla Lontoosta.
.
(572. Interrail Belgian Namuriin)
(573. Interrail Kanaalin yli Skotlantiin)
(574. Interrail Stirlingistä Gourockiin)
(575. Interrail Lontoosta Penzanceen)
(576. Interrail Cornwallissa)
(577. Interrail Walesissa)
JATKUU
578. Interrail Lontoosta Falmouthiin