579. Interrail Windsorista Newhaveniin

Saavuttuamme yöjunalla Lontoon Paddingtonin asemalle aamuvarhain keskiviikkona 23.8. lähdemme jo kello 6:20 kohti Windsoria, jonne pääsemme (ensin Sloughissa junaa vaihdettuamme) kello 7:10.
.
*
WINDSOR, keskiviikkona 23.8.
.
Windsorin rautatieaseman kartan avulla osaamme hyvin suunnistaa retkeilymajalle kello kahdeksaan mennessä. Menemme sisään ja pirisytämme pari kertaa soittokelloa receptionissa, kunnes tiskille tulee tyttö, joka tylysti kertoo paikan olevan täynnä. Nuorten ihmisten heräämisen äänistä talo ainakin kaikuu.
.
Satu suuttuu epäonnestamme ja haluaa heti lähteä pois koko Windsorista, mutta kävelemme kuitenkin ensin toiselle asemalle, Riversiden, josta on suora yhteys Lontoon Waterloon asemalle, Englannin vilkkaimman aseman, Clapham Junctionin kautta (jolta taas voisi vaihtaa esimerkiksi Victorian asemalle).
.
Opastavia nuolia on Windsorissa esillä paljon, ja kartta, jossa on kosketinautomaatti, informaatiopisteen (joka ei ole auki) seinällä. Suunnistaminen ei ole liian vaikeaa.
.
Windsorin linna, josta kaupunki on kuuluisa, on uskomattoman laaja, omin silmin nähtynä! Muutoin kaupungissa on paljon idyllisiä kujia, joilla on kauppoja. Bed & Breakfasteja tarjotaan 10-12 punnalla ja vähän yli. Beefeaterin (Towerin linnan vartijan) näköisiä kansallispukuisia nukkeja olisi myynnissä 1,50 punnalla, mutta ne ovat epäaidosti lapsenkasvoisia.
.
Muistan Windsorin tapahtumapaikkana 1970-lukulaisesta Thames TV:n sarjasta 'Public Eye', suomeksi 'Marker', pääosassa Alfred Burke. Frank Marker oli yksityisetsivä (Private Eye), joka veloitti 10 puntaa päivältä sekä kulut. Arkipäiväisen näköinen työn sankari kalifornialaisen komisarion Frank Columbon tapaan.
.
**
LONTOO, keskiviikkona 23.8.
.
Palaamme junalla Lontooseen, Waterloon asemalle, joka on suuri, mutta selkeä omalla tavallaan. Säilytys maksaa yhden punnan pientä laukkua kohti, lokeroita ei ole ollenkaan. Istumapaikkoja on vähän, nekin ainoastaan kääntötuoleja. Laitureille on portit, joilla tapahtuu lipuntarkastus. Satu ajelee matkatavarakärryillä. Waterloon asemalla olisi tarjolla suihku naisille hintaan 1,75 puntaa. (Paddingtonin aseman miesten wc:ssä suihku maksaa 50 penniä).
.
Ajamme maanalaisella ja viemme reppumme taas Victorian aseman säilytyslokeroon. Jatkamme bussilla sekä kävellen Orchard ja Baker Street -katuja Regent's Parkiin. Matkalla ostamme eväät Marks & Spenceriltä.
.
Regent's Parkin nurmikolla maaten nukumme tunnin, tavaramme hajallaan ympärillämme, ensin syötyämme picnicillä itsemme täyteen. Eräs tapa viettää onnellista päivää Lontoossakin. Puisto on monipuolinen, siellä on lampi, kesyjä lintuja, nurmikenttiä, vilkkaita kävelyteitä, myös puiden varjoja ja joitakin suojaisia, vaihtelevia paikkoja, joissa kukin voi asettua omaan rauhaansa.
.
Meillä ei ole vielä yösijaa tiedossa. Käväisemme uudelleen Windsorissa ihmettelemässä siellä olevaa YWCA:n taloa, josta emme saa selvää, onko se Penzancen YMCA:n tapainen retkeilymaja ollenkaan. Ei vaikuta olevan sellainen. Waterloosta lähtevällä junalla Windsoriin on pieni matka Lontoosta.
.
Palaamme taas Lontooseen, kuljimme edestakaisin asemien välejä. Päätämme viettää ensi yönkin ajamalla yöjunalla Plymouthiin, kääntyäksemme siellä ja palataksemme jo aamuyön junalla takaisin Lontooseen.
.
Menemme Lontoon Paddingtonin asemalle jo ilta-kymmenen jälkeen, Victorian säilytyslokerolla käytyämme. Ostamme illalla pari banaania 50 pennillä, 200 millilitran tölkin appelsiinimehua (40 penniä) sekä 330 millilitran tölkin Coca-Cola (myös 40 penniä).
.
Käyn asemalla vielä 20 minuutin pesulla ja ajelemassa parran. Käymälään tulee joku tyyppi etsimään kaveriaan tai ehkä vihamiestään, kurkistaen ovien alta lattialta, huutaen ja hakaten ovia!
.
***
PLYMOUTH yöjunilla, torstai-yönä 24.8.
.
Lähdemme tutulla Penzancen junalla kello 23:55. Asetumme vaunuun jo tuntia aikaisemmin, kello 22:55, Sadun tultua wc:stä. Vuorottelemme wc-käynnit, että voimme huolehtia toistemme matkatavaroista.
.
Junassa on rauhallista. Nukun selkä kahdella istuimella ja jalat poikittain koukussa vastapäiselle penkille, jolla puolestaan Satu nukkuu pitkänään. Aivan virkistävää unta saan nautittua. Aamuyöllä koittaa aikanaan junanvaihto kello 5:10.
.
Plymouthin asemalla on kylmää kuin pakkasella. Lontooseen menevä juna tulee 5 minuuttia myöhässä kello 5:45. Laiturilla numero seitsemän odottaa lisäksemme muitakin ihmisiä. Äskeinen Penzancen junamme seisoo kello kuuteen asti laiturilla neljä.
.
Uuden junamme istuimet on varustettu kiinteillä käsinojilla eli niissä on vain istuma-asennossa lojuminen mahdollista. En saa nukuttua ainakaan Exeterin jälkeen, jossa muuan setä on saattanut kolmikon 16-vuotiaita tyttöjä vaunuumme.
.
Bristolin asemalta nousee vaunuun suuri hyöky solmiokaulaisia, hyvin pukeutuneita herrasmiehiä työmatkalle. Herrat riisuvat puvuntakkinsa ja heittävät ne tottuneesti ja vauhdikkaasti ylös tavarahyllyille ja uppoutuvat rennosti paitahihasillaan kukin oman sanomalehtensä taakse. "Financial Times" erottuu lehdistä parhaiten, näen niitä nyt kolme avoinna, sekä papers, papers, papers. Jollakulla on "Sheep Topics" luettavanaan, eräällä "Rautateiden ohjesääntö"!
.
Istumme tai lojumme Sadun kanssa vierekkäin, koska käsinojien vuoksi kumpikaan ei voi käyttää kahta omaa istuinta. Vastapäätämme on tyhjät paikat, kunnes jotakin antennilaitetta (varhainen kännykkä?) kädessään kantava sinipikee-paitainen mies, nuorekas, urheilullinen lintuharrastaja istuutuu siihen. Hän hakee juomapurkin ja muovilasin, jotka myöhemmin, niiden tyhjennyttyä, junan kanttiininpitäjä taitavasti kerää pois, kurottelematta kuitenkaan Sadun ja minun omaan Dr. Pepperiin.
.
Satu on junayö-tapojensa mukaisesti kääriytynyt isoon takkiinsa mustaksi kangasmöhkäleeksi, kuin joku muslimi viittojensa peittoon. Hiha toimii tuuletusaukkona hengitykselle.
.
****
LONTOO, torstaina 24.8.
.
Torstai-aamuna Lontoon Paddingtonin asemalla Sadun vatsa osoittautuu kipeäksi. Hän menee pian wc:hen kello 9:10, kunhan kaikki solmiokaulaiset työmatkalaiset virkamiehet ovat täsmällisellä tottumuksella pukeneet ajoissa ylleen puvuntakkinsa käytävillä seisten ja rynnänneet ensimmäisinä ulos.
.
Puolta tuntia myöhemmin Satu on käymälässä pesulla ja minä istun Paddingtonin punaisessa, useita istumapaikkoja kehässä itseensä upottavassa muovisessa istuinmöhkälepallossa. Kirjoitan päiväkirjaa. Edessäni kärryt ovat täynnä reppuja.
.
Viemme taas isot reppumme Victorian asemalle lokeroon. Sitten ajamme bussilla Oxford Streetille. Istumme bussin parhaalle näköalapaikalle, toisen kerroksen etupenkille. Takaamme kuulemme tuttua kieltä, suomea: joku pariskunta on ensimmäistä kertaa turistimatkalla Lontoossa.
.
Helsinkiläisellä ylimielisellä ässää sihisevällä puhenuotilla suomalaispari päivittelee turistien määrää Lontoossa. Karttakätisiä onkin liikkeellä täällä loputtomasti... Nainen luulee ohittamaamme Hyde Park Corneria mielipiteitään paasaavien puhepaikaksi (mikä on oikeasti Speaker's Cornerissa). Hän haluaa seuraavaksi ajella kevytraitiovaunulla Dock'sin kalliisti rakennetulle uudelle juppialueelle. Vanhojen telakoiden seutu kiinnostaisi minuakin, miten lie nyt unohtuukin näkemättä ja jää seuraavalle Lontoon-matkalleni vuosia myöhemmin.
.
Marks & Spencer alkaa kyllästyttää, mutta John Lewisillä ei näytä olevan ruokaosastoa. Syömme kolmion muotoiset sandwichit puistossa lähellä British Museumia. Löydämme lisää antikvariaatteja, toiset kaikin puolin laadukkaita ja eräät erikoistuneita. Enid Blytonin Viisikkoja ei näy.
.
Käymme uudelleen British Museumissa, vain 45 minuuttia, sillä tärkeintä on juomapullojemme täyttö wc:issä, koska on kuuma ilma. Olemme nähneet parhaan tai vaikuttavimman, egyptiläisen osaston. amforoita ja Beninin nigerialaisia korkokuvia katselemme tällä kertaa.
.
Lasten kirjakauppa osoittautuu pettymykseksi, koska on liian pieni. Lopulta toisesta kaupasta löytyy edes Blytonin 'Salaisuus-sarjan' romaani "Strange Messages". Poikkeamme ohimennen pienessä sarjakuvakaupassa, jossa lehdet on teipattu tiiviisti muovikoteloihin, joten niitä ei voi selailla. Satu ostaa pari Donald Duckia.
.
Holland Park on Lontoon puistoista ties monesko tutustumiskohteemme, Sekin on omanlaisensa muihin verrattuna, ehkä tuuheampi ja enemmän luonnonpuistoa ja Suomen puistoja muistuttava. Ihmisiä ja turisteja on siellä tuntuvasti vähemmän, joten on rauhallisempaa. Istumme penkillä ja joku puliukko tulee kerjäämään. Puistossa sijaitsee myös kallein Lontoon retkeilymajoista, Holland House, mutta sitä taloa emme satu näkemään.
.
Victorian asemalla heitämme jäähyväisiä Lontoolle. Satu käy wc:ssä, minä ostan kirjankeräily-aiheisen lehden ja raitiovaunulehden. Raitiovaunujen harrastajiakin riittää, juna-aiheisissa lehdissä on paljon valinnanvaraa.
.
Menemme hakemaan reppumme säilytyslokerosta. Mutta tällä kertaa lukkosysteemi pettää: luukku ei avaudu, vaikka kuinka naputtelemme koodiamme. Onneksi lokerikkotilojen lähellä on valvojan koppi. Siellä istuva keski-ikäistä iäkkäämpi virkailija, mustaihoinen setämies, ärtyy pahan kerran typeristä turisteista, jotka häiritsevät hänen lehdenlukurauhaansa!
.
Äreä Tuomo-setä käskee syöttämään koodin, käreä-äänisellä rutiinilla, jolla hän lienee vuosien varrella toistellut ohjeita jo tuhansia kertoja uusille tulokkaille, päivästä toiseen. - Näppäilkää koodi! Näppäilkää koodi!!
.
Intämme, ettei luukku silti aukea! Virkamies huokailee raskaasti, ottaa lappumme käteensä ja tutkii sitä työpöytänsä ääressä. Hän kirjoittaa koodin laskimeensa. Sitten hän marssii lokerikolle itse kokeilemaan, matkan varrella samalla läimäytellen kovaäänisesti kaikki avonaisina retkottavat oviluukut kiinni. Pienen operaation jälkeen kärsimätön virkailija loihtii lokeromme auki ja saamme sieltä tavaramme ulos.
.
Ihastelemme vielä Sadun kanssa asemalla näkemiämme Orient Expressin hienoja junanvaunuja. Idän Pikajuna kulki ennen Lontoosta Istanbuliin, nykyisin Venetsiaan, nyt rikkaiden kalliina erikoisjunana, joka odottaa parhaillaan matkustajiaan eräällä laiturilla. Junan pöydille on jo katettu astiat juhla-ateriaa varten. Jotkut matkalaiset saapuvat loistoautoilla suoraan sisätiloihin asemalaiturille aivan junan viereen. Junapalvelijoita on vastassa.
.
Sadun kanssa meidän pitäisi päästä seuraavaksi Pariisiin, halvalla ja yöaikaan, ettei matkustamiseen tuhlaantuisi päiviä. Olimme luulleet, että lyhimmällä mahdollisella Kanaalin ylityspaikalla, Dover - Calais -välillä, kulkisi laivoja yötä päivää, mutta emme löydä nyt muuta sopivaa yölinjaa Ranskaan kuin linjan Newhaven - Dieppe. Siispä sitä kautta.
.
*****
NEWHAVENIIN, torstaina 24.8.
.
Newhavenin vaunuihin pääsemme sisään kello 19:10 ja juna lähtee kello 19:40. Portti junan laiturille on avoinna, ei ole tarkastusta portilla. Juna ulottuu laiturin päähän saakka, ensimmäinen vaunu jopa ulommas kuin laituri. Työnnämme repuillamme lastattua aseman tavarakärryä junan etupäähän asti muustakin syystä kuin uteliaisuudesta, sillä kaikkien ohittamiemme vaunujen ikkunoissa lukee kyltissä: "Kaikki paikat varattu", paitsi kolmen ensimmäisen vaunun. Vaunuja on yhteensä tusinan verran.
.
Löydämme Sadun kanssa vierekkäiset istumapaikat veturista päin laskien junan toisesta vaunusta. Myöhemmin vaunumme täyttyy yli istumapaikkojensa. Käsinojallammekin istuu joku!
.
Mukava brittipoika keskustelee italialaisen kanssa, täyttäessään samalla vanhan miehen jakamaa kyselylomaketta aiheesta: "Miten British Rail'ia voisi parantaa?" Italialainen auttaa omilla ehdotuksillaan.
.
Vastapäätä meitä istuva japanilaispoika vetäytyy kirjansa pariin ja uneen, kuten minäkin tekisin, jos olisin hänen sijassaan, yksin. Satu nukuskelee minuun nojaten tai pää polvillani.
.
Newhavenin satamaan saavutaan yht'äkkiä kello 21:10... Täällä on valtavat jonot kahdelle tarkastusluukulle. Jonotamme ensin, kunnes ymmärrämme, että tarkastuksesta pääsee läpi vain jo ostettujen lippujen kanssa (kuten seinällä lukee).
.
Palaten taaksepäin junan ja Lontoon suunnalle löydämme salin, jossa myydään matkalippuja. Pieni jono on sielläkin. Kaksi kertaa 15 puntaa joudumme maksamaan. Ilman 30 prosentin Inter-Rail-alennusta olisi normaalihinta 21 puntaa. Täällä on siis vielä kalliimpaa kuin tuloreitillämme, 105 Suomen markkaa menee kummaltakin alennuksineenkin.
.
Vähitellen pääsemme kulkemaan laivaa kohti. Ensin matkalippu repäistään pois, sitten passiviranomainen selailee passin sivut nopeasti, ja sitten laivan suulla jaetaan jokaiselle maihinnousukortti.
.
Laivalla kohtaamme valtavan tungoksen. Kiertelemme kahdella kannella, ulkokannellakin, mutta kaikki mahdolliset istumapaikat vaikuttavat olevan varattuja. Mehän tulimme Sadun kanssa laivaan vasta viimeisten joukossa.
.
Odotamme toisiamme etsintäkierroksilta vauvanhoitohuoneen eteisessä. Viemme isot reput matkalaukkujen hyllykköön. Löydämme tuolit allemme ensin baarista ja sitten vielä paremmat istuimet elokuvateatterista, jossa ei juuri nyt ole esitystä. Sitten käyn pesulla siistissä miestenhuoneessa (ainakin vielä toistaiseksi siistissä).
.
Nukahdan Sadun viereen elokuvateatterissa, kunhan olen ensin käynyt ostamassa 400 gramman Toblerone-suklaan 2,95 punnalla sekä minttukaramelleja 85 pennillä. Haen myös purserin tiskiltä täytettävät Landing Cardit, maahansaapumis-ilmoitukset, (nimi, syntymäaika, osoite, ammatti, jne. - vähemmän kysymyksiä kuin Englantiin mennessä).
.
(572. Interrail Belgian Namuriin)
(573. Interrail Kanaalin yli Skotlantiin)
(574. Interrail Stirlingistä Gourockiin)
(575. Interrail Lontoosta Penzanceen)
(576. Interrail Cornwallissa)
(577. Interrail Walesissa)
(578. Interrail Lontoosta Falmouthiin)
(579. Interrail Windsorista Newhaveniin)
JATKUU
580. Interrail Dieppestä Pariisiin