580. Interrail Dieppestä Pariisiin

Herään Dieppen satamassa, Newhavenista tulleessa laivassa, perjantain 25.8. aamuyöllä noin kello 4, kun Satu herättelee minua. Laivan elokuvateatteri, jossa nukuimme osan yötä, on jo aivan tyhjä lukuun ottamatta meitä! Muut ovat jonottamassa ulos, eivät vielä sentään kauempana. Olemme vain taas viimeisiä, muttemme sentään kohtalokkaasti jälkeen jääneitä. Laivan henkilökunta siivoaa paikkoja jälkeemme.
.
Ihmisvirta pääsee nopeasti ulos laivasta, sillä vain Landing Cardit kerätään. Korttipino yksinkertaisesti kasvaa virkailijan käsissä. Passia ei Ranskassa katsota ollenkaan. Toisin oli Englannin suuntaan mentäessä.
.
Juna odottaa aivan laivan vieressä Dieppen satamassa. Ihmispäitä näkyy junan ikkunoissa, mahdummekohan enää mukaan? Viimeisessä vaunussa on kuitenkin hyvin tilaa. Junailija ainoastaan kävelee vaunun läpi ja opastaa myöhemmin jonkun rinkkaselän toisaalta tähän meidän väljempään vaunuun. Matkalippuja ei siis edes vilkaista!
.
Ranskalaisen junan vaunussa on myös puhelias italialainen, joka jututtaa ympäristöään, skottiparia ja muitakin. Juna kulkee ensin Dieppen kaupungin ohi, mutta välipysähdyksiä tule lainkaan ennen Pariisia. Nukahdan taas, puheen pölinästä huolimatta, sillä olen ilmeisesti hyvin väsynyt.
.
*
PARIISI, perjantaina 25.8.
.
Pariisin Gare Lafayetten asemalla on pakko herätä, vaikka on vielä hyvin varhaista ja väsyttää armottomasti. Unisina lähdemme junasta asemahalliin. Olen vähän kuin pyörällä päästäni. Lafayetten rautatieasema on sentään siisti paikka oleskella näinkin, tietämättä ensin yhtään mitä tekisi. Olen nukuksissa, haluaisin vain käydä nukkumaan mihin vain.
.
Sadulla on vatsa kipeänä, hän käy ensin wc:ssä, joka on maksullinen. Säilytyslokerot ovat Gare Lafayettessa samanlaisia kuin viimeöisen reissumme toisessa päässäkin, kanaalin tuolla puolen, Victorian asemalla. Hintakin on hyvin vastaava: 20 frangia on noin 2 puntaa.
.
Lafayetten asema on arkkitehtuuriltaan yksinkertainen avara halli, jossa tilaa riittää. Tarjolla on erillisiä aikataululehtisiä matkaansa eri paikkoihin suunnitteleville. Aikaamme kuluu asemalla, kun selailen Euroopan retkeilymajojen luetteloa. Yövymmeköhän Pariisissa vai muualla?
.
Päätämme pysyä Pariisissa. Lähdemme metrolla itään, järjestysnumeroltaan viimeiseen eli 20. arrondissementiin, kokeilemaan ensimmäistä 'Accueil de Jeunessen' retkeilymajaa, joka on nimeltään "AJ Le D'Artagnan", joka on peräti 400 vuodepaikallaan huippusuuri, osoitteessa 80 rue Vitruve.
.
Ostamme metroon 10 yhden matkan lippua. Suora linja kulkee lähtöpaikastamme juuri minne haluamme, joten selviämme hyvin, mutta osaamme liikkua kävellen perilläkin, kunnes näkyy jo viitoituskin neljännen muskettisoturin retkeilymajaan.
.
D'Artagnan on moderni talohirviö. Jonotamme receptionissa, paikkoja kyllä riittää! (siitä kertoo lappunen oven vieressä vielä illalla kello 20:n aikaankin!) Seuraavan päivän varaus kehotetaan tekemään jo illalla keskiyöhön mennessä. Siitä ilmoitetaan pylväissä ja radiokuulutuksissa retkeilymajan sisällä teemalla: "Älä jonota aamulla!"
.
- Haluatteko nukkua yhdessä? kysyy vastaanottovirkailija meiltä, toisin kuin Britanniassa. Viimeksi Belgiassa pääsimme perhehuoneeseen, tasan kaksi viikkoa sitten.
.
Tytön ja pojan yhteinen yöpyminen on täällä Pariisissa mahdollista poikien 3-hengen huoneissa. Perhehuoneita ei mainita olevan. Saamme yhteisen huoneen n:o 438, päiville 25-27.8. kuten kuitissa lukee - varaamme siis heti kahdeksi yöksi. Maksamme 4 kertaa 68 frangia, yhteensä 272 frangia. Sitten ajamme hissillä ylös.
.
Huoneessamme '438' on aamusella saapuessamme jäljellä vielä 2 poikaa, joista toinen on japanilainen. Vuoteita on kolme, joista 2 peräkkäin ja kolmas on keskellä niiden päällä. Japanilainen nukkuu vielä yläpetissä, mutta muut sängyt vapautuivat. Luulen huoneen numerosta saamamme kuitin päivämääriä ensin vuoteiden numeroiksi...
.
Huoneemme on pitkänomainen suorakaide: toiselle pitkälle sivuseinälle mahtuu oviseinältä ikkunaseinälle päin edetessä kaksi vuodetta peräkkäin, ja niiden välissä sijaitsee pesuallas. Kolmas vuode on keskellä ylhäällä pesualtaan ja osittain kummankin alapetin päällä. Toisella pitkällä seinällä ei ole mitään kalustusta. Varusteina on lisäksi 3 seinäkoukkua ja yölamput. Ikkuna on keskeltä taittuva, ylä - tai alareunastaan ulos tai sisään päin auki kääntyvä, tuuletusta varten.
.
Levitämme heti huoneeseemme liiat tavaramme ja ruokakassimme. Emmeköhän huomaa pelätä poislähtevien voivan anastaa meiltä mitään?
.
Menemme Sadun kanssa kello 9:30 suihkuun, jossa viivymme 15 minuuttia, mutta kumpikin nyt erikseen omissa lokeroissaan kiireen vuoksi. Satu käy wc:ssäkin, kun kärsii mahakipujaan. Kello tulee jo 10. Joitakuita muitakin on vielä lähtemässä huoneistaan, mutta meidän ovemme on lukittu, kun yritämme palata suihkuhuoneesta käytävän varrelta makuuhuoneeseemme.
.
Japanilainen on ilmeisesti vienyt avaimen. Huoneen ainoa avain pitää jättää receptioniin uloslähtiessä ja päiväksi kello 10-16 väliseksi ajaksi, sitä emme saisi enää tänä aamuna. Joudumme lähtemään niine hyvinemme, mitä meillä on ollut arvotavaraamme suihkureissulla mukanamme. Ruokammekin jäävät päiväksi hostelliin lukkojen taa. Mutta puhtaita olemme nyt taas!
.
Kävelemme Pariisissa katua eteenpäin ja radan alitse ja oikealle pohjoiseen. Seutumme 20. arrondissement on rauhallisen tuntuista, voisin verrata sitä vaikkapa Helsingin Töölöön. Löydämme matkan varrelta ensimmäisen pienen ruokakaupan, josta ostamme juotavaa jogurttia ja keksejä, n. 12:lla ja 9 frangilla. Valikoimme ostoksia kauan.
.
Gambettan metroasemalta ostamme kolmen päivän liput Pariisin liikenteeseen hintaan 70 Ranskan frangia. Ajamme Vanhalle Oopperatalolle, jossa jokin järjestö juhlii juuri vuoden 1789 suuren vallankumouksen tapahtumia, joista on kulunut tasan 200 vuotta. Tarjolla on laulua ja makkaraa.
.
Etsimme wc:tä, joka tavaratalosta Galeries Lafayette löytyy, mutta maksaa frangin, nainen on ovella perimässä rahan. Tunnetusta tavaratalosta saamme ilmaiset turistikartat. Jatkamme metrolla Pont Neufille (nimeltään uudelle, mutta historialtaan jo vanhimmalle sillalle). Tutkimme Seinen rannalla bukinistien kirjakojuja. Käytetyt kirjat ovat muovisuojuksissa ja klassikoita pääasiassa.
.
Menemme kävelysiltaa Seinen yli vasemmalle rannalle. Teemme kierroksen joen saarella Ile de la Citellä, sitten palaamme itärannalle. Place St. Michel'iltä löydämme kulman takaa leipäkaupan, josta ostamme patongin kana- ja salaattitäytteellä 15 frangilla.
.
G. Jeune - iso antikvariaatti - on aivan vieressä, siellä olisi mm. yksi Bennett eli Anthony Buckeridgen kirjoittama Jennings ranskaksi! Blytonin Viisikkoa ei ole, Agatha Christien dekkareita kyllä. Näytän Sadulle Gerard Lauzierin satiirisia sarjakuva-albumeita, joiden kuvista hän suuttuu, ja lähtee metroon linjalle 4, jolla ajamme etelään pääteasemalle.
.
Eräs bussilinjoista, PC-linja, kiertää kehää Pariisin ympäri kaikkien 20:n peruskaupunginosan laitojen bulevardeja pitkin. Sellaisella bussilla pääsemme - sulassa sovussa - Bois de Boulognen suureen puistoon. Sieltä löytyy lampia, vesiputous ja kävelypolkuja, mutta vain vähän ihmisiä, eikä nyt prostituoitujakaan. Näemme miten monikaistainen moottoritie sukeltaa maan alle, alittaakseen puiston. Bois de Boulogne on kaunis, istumme puistonpenkillä, halailemme, syömme Tobleronea.
.
Myöhemmin ajamme taas PC-bussilla neljännes-kierroksen Pariisin ympäri, pohjoisesta itään. Ajelu kestää 30 minuuttia. Edellinen matkamme Bois de Boulogneen kesti 50 minuuttia - melkoisia kiertoajeluja turisminkin kannalta! Osaamme jäädä idässä pois aivan oikealla pysäkillä, jolloin on lyhyt matka retkeilymaja D'Artagnaniin.
.
Haemme hostellin vastaanotosta huoneemme avaimen. Sitten menemme pyykkitupaan, jossa on kaksi pesukonetta ja kuivauslaite. Poletti maksaa 20 frangia. Sadun ollessa pesulla kello 21:30 ja minun ollessa huoneessamme, saapuu huoneemme kolmas asukas, joka on japanilainen poika. Hän on joko aamullinen japanilainen tai luultavasti uusi, en saata tunnistaa. Hän ei ole ainakaan nähnyt meitä, enimmillään tavaramme huoneessa.
.
Japanilainen kysyy minulta peruskysymykset, mistä tulen, mikä on nimeni ja missä nukun. Hän asettuu ovenpuoleiselle alapetille. Välillä hän käy poissa, kaiketi pesulla, ja kysyy sitä ennen, jäänkö minä huoneeseen - kaiketi avaimen takia - huolellisuuttaan.
.
Sitten kun japanilainen on palannut ja on juuri riisuutumassa ovensuussa, huonetoverimme Satu tulee vauhdilla sisään ja vahingossa tönäisee poikaa kääntyvällä ovella!
.
Syömme vasta nyt Lontoosta kuljettamamme jogurtit, jotka olivat jääneet koko päiväksi lukon taakse huoneeseemme. Maistuvat hyviltä. Satu pesee valkoisia kenkiään. Minä kirjoitan vihkooni ja japanilainen lukee kirjaa.
.
Käyn wc:issä. Yhdessä kolmesta on istuinalusta, mutta paperirulla ei tahdo pyöriä. Palatessani ovat japanilainen ja Satu jo jutelleet hieman Pariisista, Riemukaaresta eli Grande Arch'ista, modernista La Defensen kaupunginosasta sekä Suomesta.
.
Japanilaisen vuorostaan poistuttua vessaan Satu ja minä asetumme yhdessä ylävuoteelle. Palatessaan japanilainen näkee vain Sadun yläpetillä, muttei minua samassa sängyssä, ja jonkin ajan päästä hän ihmettelee ääneen minne minä olen mennyt? Hän nauraa hämmentyneesti, kun ilmaisen läsnäoloni.
.
**
PARIISI, lauantaina 26.8.
.
Nukuttuamme hyvin ja pitkään ehdimme enää viime tipassa syömään kello 9:10. Tiskin takaa hostellin mies kasaa jokaiselle avaraan kuppiin voinapin, marmelaatinapin, kermapussin, ja kupin viereen lyhyen patongin. Hän myös leimaa huonekuittimme. Tyttö hänen vieressään antaa minulle kaakaopussin. En hälinässä edes huomannut hostellin tyttöä, ennen kuin hän huudahti: "Allo Monsieur!"... Kuppiinsa annostelee jokainen itse kuumaa vettä. Sadun kanssa löydämme salista vapaan pienen pöydän.
.
Kesken ateriamme tulee japanilainen hakemaan meiltä huoneemme avaimen. Olimme lähtiessämme lukinneet oven, tietämättä missä huonetoverimme oli. Hän oli ollut suihkussa, eikä ollut sen jälkeen päässyt huoneeseen. Nyt hän, hämmentyneenäkö, hymyilee vain: - Ah! - löydettyään meidät.
.
Kun Sadun kanssa syötyämme ja palattuamme huoneeseemme lähdemme ulos kello 10, japanilainen jää vielä huoneeseen meidän jälkeemme. Kenties varmistaakseen avaimen kohtalon, että se jää viimeiseksi hänelle.
.
Käymme katsomassa Sacre-Coeurin kirkkoa Montmartrella ja sen lähellä olevaa taiteilija-aukiota Place du Tertreä sekä ulkoa yökerhoa Moulin-Rougea. Sataa vettä aina välillä. Saksalaisten "lahnojen" linja-autot piirittävät ja peittävät Punaista Myllyä näkymästä.
.
Käymme Gare du Nordilla ottamassa selvää juna-aikataulusta Kööpenhaminaan ja aseman säilytyslokeroista, joista pieni maksaa 12 frangia ja iso, samanlainen kuin Lontoon Victorialla, 20 frangia. Säilytysaikaa luvataan enintään 3 vrk eli 72 tuntia. Satu käy wc:ssä tunnelitasolla. Wc-mahdollisuudet ovat tärkeitä reppumatkailijoille.
.
Pariisin metroasemilla on TV-monitoreja, joissa näkyy video-ohjelmaa: mainoksia, informaatiota ja lyhytfilmejä. Erästä jännittävältä näyttävää elokuvan mainospätkää pysähdyn seuraamaan kiinnostuksella. Onpa rumia elementtitaloja, kuin jostakin Itä-Saksan sosialismista! Mutta pohjoisessa kaupungissa taidetaan tehdä pankkiryöstöä. Hämmästyn, kun pankin valokyltissä lukee suomeksi: "Osuuspankki"! Samassa filmin päälle rävähtää punaisella isoin kirjaimin:
"ARIEL - un film de Aki Kaurismäki".
Sellainen elokuva on levittäytynyt Pariisissa kuuteen teatteriin.
.
Käymme ostoksilla putiikeissa ja Samaritainen tavaratalossa, joka on levinnyt neljään taloon Pont Neufin lähellä oikealla rannalla. Meillä on vaikeuksia löytää ruokaosastolle, joka onkin vasta neljännen talon kellarissa. Satu etsii myös wc:tä.
.
Istumme Riemukaaren alle ja alamme syödä jogurttia. Vartija tulee kuitenkin sormeaan heristäen kieltämään meitä. Muutoin Riemukaaren alusta ja koko aukio on varsin täynnä turisteja, joista suuri osa hotkii tuntemattoman sotilaan haudan äärellä jäätelötötteröitä. Jäätelöitä saa syödä.
.
Viemme ruokia kotiin hostelliin D'Artagnaniin kello 16:n jälkeen, sillä huomenna on sunnuntai, johon on varustauduttava. Ajamme bussilinjalla 72 - aivan oikealle pysäkille. Pariisin busseissa matkustaminen ei tunnu kummemmalta tai vaikeammalta kuin Helsinginkään, vaikka Pariisi on kymmenen kertaa isompi. Metrossa kyllä huomaa kokoeron!
.
D'Artagnanin hissi riittää 13 hengelle, mustalle tusinalle! Ihmettelen ääneen taikauskottomuutta, jolloin hississä olevasta joukosta paljastuu joku kolmaskin suomenkielinen vinonenä. Missään ulkomailla ei kannata alkaa harkitsemattomasti puhua suomea. Ymmärtäviä korvia on kaikkialla.
.
Huoneessamme emme enää tapaakaan japanilaista, vaan kohtaamme uuden asuintoverin, espanjalaisen tai latinalais-amerikkalaisen näköisen nuoren miehen. Laukkunsa perusteella tämä "härkätaistelijaksi" kutsumani on tullut Valenciasta. Hän on suomalaisen juro, ilmeiltään muuttumattoman vakaa. Hän tervehtii sanomalla "Hey". Samalla ainoalla sanalla joka kerta tullessaan tai mennessään. Muuten emme kommunikoi, lausumme vain "hei".
.
Illemmalla käymme uudestaan ostoksilla. Alueellamme idässä löytyy läheltä paljon kivoja pikkupuoteja. Lähistöllä onkin paljon asuntoja kerrostaloissa. Liikkeiden aukioloajat ovat usein kello 19:ään.
.
Illan edetessä käymme katsomassa Eiffelin tornia. Riitelemme kalliista hissimatkasta häkkyrän huipulle, jonne en halua, eikä Satua huvita yksin. Kävelemme ja juoksentelemme pimeällä seitsemännessä kaupunginosassa. Rauhaisaa iltaelämää, arkista pariisilaisuutta. Ei ole turisteja, ei tunnettuja nähtävyyksiä eikä kätkeytyneitä helmiä, vaan yleinen tunnelma, olla eurooppalaisessa kulttuuriympäristössä. Elokuinen lauantai-ilta Pariisissa.
.
Palaamme D'Artagnaniin kello 23 ja käymme suihkussa. Samoihin aikoihin espanjalainenkin piipahtaa huoneessa: "Hey!" mutta lähtee taas: "Hey!", palatakseen nukkumaan kello 0:30. Satu kirjoittelee postikortteja ja minä tutkin karttoja.
.
***
PARIISI, sunnuntaina 27.8.
.
Nousemme Sadun kanssa jalkeille kello 8:30, espanjalaisen jo häivyttyä, ja menemme aamupalalle kello 9:15. Vain marmelaatin makulaji on vaihtunut eilisestä. Tukkansa pulipääksi ajellut nuorukainen juttelee suomeksi pienelle, vaalealle tyttöystävälleen.
- Vain suomalainen tekee itsestään yhtä hassun näköisen... väittää Satu.
.
Muutamme tavaramme säilytyslokeroon Gare du Nordille, kun emme asu enää kello 10 jälkeen D'Artagnanissa. Pyhäpäivä näyttää ikäviä puoliaan, kun odottelemme pitkään bussia 67: sepä ei kuljekaan sunnuntaisin. Hukkaamme turhaan odotteluun tunnin elämästämme ja päivästämme Pariisissa kello 10:30-11:30... Onko utelias matkaenergiamme hiipumassa, alammeko jo odotella matkan päätä, lähtöä paluumatkalle tänä iltana?
.
Louvreen yritämme ensimmäistä kertaa kello 12. Museo on sunnuntaisin ilmainen ja auki kello 9:30-18. Sisään pyrkivien käärmemäinen jono kiemurtelee vaikka mistä asti kohti nykyistä sisäänkäyntiä, keskellä sisäpihaa kohoavaa I. M. Pein suunnittelemaa lasipyramidia. Olisiko nyt juuri ruuhkaisin aika, meillä ei riitä aikaa odottaa?
.
Ajamme metrolla Ile de la Cite'n saarelle ja kävelemme sen viereiselle idylliselle pikku-sisarelle, Ile St. Louisille. Täällä pääsee tunne-elämykseen "sunnuntaina Pariisissa"... Kierrämme joen rantoja ja keskellä saarta kulkeva katukin on idyllinen.
.
Pieni leipäpuoti on auki sunnuntaina. Satu ostaa voisarvia. Miten hyvin hän (kympin todistuksella) puhuukaan ranskaa! Vähän tyttömäisesti, jännityksenköhän korottamalla sävelkorkeudella. Olen ihastuksissani kuullessani kauniisti sointuvaa keskustelua, se on kuin musiikkia.
.
Kuulopiiristäni on nyt sunnuntaina, täällä syrjässä Ile St. Louisilla, poissa röyhkeä ja moukkamainen turistienglanti, kuten ovat poissa räikeät turistibussit, jäätelökioskit ja postikorttitelineet. Ympärillä on ikivanhan kaupunkisaaren vakituinen asujaimisto paikallisine pullapuoteineen.
.
Syömme rannalla Notre-Damen lähellä ja sitten menemme kirkkoon. Iso se on... Pääsy kirkon torniin maksaa 12 frangia meiltä 18-24 vuotiailta, ja 24 frangia tuota vanhemmilta aikuisilta. Lipunmyyjä arvioi iän ulkonäön perusteella.
.
Käymme kirkon keskiosan ulkoparvekkeella ja jatkamme ylös etelätornin huipulle. Portaat ovat ahtaat. Vastaan tulevien ihmisten on hankala mahtua ohittamaan. Ulkona on verkkoaitarakenteita turvaksi putoamisen vaaralta, en muista oliko niitä viimeksi, viisi vuotta aikaisemmin. Jäämme joksikin aikaa oleskelemaan terassille Pariisin kattojen yläpuolelle, piruja esittävien pienten patsaiden kumppaneiksi. Viihtyvät täällä monet muutkin ihmiset.
.
Katselemme sunnuntai-päivän lemmikkieläinkauppaa Seinen rannalla eläintorilla... Erikoinen väriläiskä on tässäkin kivikaupungissa, kun räikeähöyheniset linnut räkättävät tai sirkuttavat pienissä häkeissään, ja niiden lisäksi hiljaisemmatkin eläimet ulkoilevat taivasalla, elokuisen Pariisin säässä. Innostuneita lapsia ja aikuisia parveilee mahdollisina ostavina asiakkaina.
.
Pyrimme uudelleen Louvreen kello 16:50. Jono on enää 15 metrin pituinen! Pääsemme kohtuullisessa ajassa sisälle I. M. Pein lasipyramidiin laskeutuaksemme kellaritasolle pihan alle, josta on ruuhkien helpottamiseksi rakennettu maanalaiset haarautuvat käytävät museotalon eri siipiin.
.
Museon vartija kieltää minulta ruokapussin kuljettamisen. Talletan kassin ja pienen, sinisen reppuni laukkusäilytykseen. Satu kuitenkin pääsee omine reppuineen läpi huomautuksitta, kuten kaikki muutkin näkemäni ihmiset.
.
Valitsemme Denonin käytävän kohti Leonardon kuuluisinta teosta. Matkan varrella näemme historiankirjoista tuttuja, mahtavan kokoisia ja vaikuttavia maalauksia kuten "Medusan lautan" ja "Vallankumous nousee barrikadeille". Ja sellaisia riittää loputtoman paljon.
.
Mona-Lisa on pieni... ihmistungoksen ympäröimänä, omassa lasikaapissaan. Valokuvaus (salamavalot) on kielletty, mutta tungoksen suojasta välähtää... Samalla hetkellä Mona-Lisan oma valaistus kaapissa sammuu. Yleisö paheksuu, voisimme potkaista valokuvaajaa nilkkaan. Mona-Lisaa yritetään edes osan aikaa suojella haalistavalta valolta.
.
Käymme tänäkin iltana Eiffelin tornilla. Satu varustautuu ostamalla Gare D'Austerlitzilta 42 frangilla Kodak-filmin valokuville ja 25 frangilla 5 sarjakuvalehteä sisältävän Journal de Mickey -pussin.
.
Nousu Eiffel-tornin ensimmäiseen kerrokseen maksaa 14 Ranskan frangia, toiseen kerrokseen 25 FF, ja kolmanteen 45 FF. Satu käy ylhäällä kello 19:30-20:40. Toiseen kerrokseen on ensin länsipylväässä pitkä jono. Postitan kortteja ja odotan.
.
Maanalaisilla RER-seutujunilla B ja C ajamme kello 20:50-21:15 Gare du Nordiin, josta kaukojunamme pohjoiseen, Hampuriin asti, lähtee kello 21:35, laiturilta 2. Varaamme meille kahdelle istumapaikat 61-66 vaunusta 130, eli saksalaisen junan koko kuuden hengen hytin. Tilaa riittää. Muissakin hyteissä näkyy olevan vain pari ihmistä kussakin.
.
(572. Interrail Belgian Namuriin)
(573. Interrail Kanaalin yli Skotlantiin)
(574. Interrail Stirlingistä Gourockiin)
(575. Interrail Lontoosta Penzanceen)
(576. Interrail Cornwallissa)
(577. Interrail Walesissa)
(578. Interrail Lontoosta Falmouthiin)
(579. Interrail Windsorista Newhaveniin)
(580. Interrail Dieppestä Pariisiin)
JATKUU:
581. Interrail Pariisista Turkuun