572. Interrail Belgian Namuriin

Interraililla reittiä (Tampere - Turku) - Tukholma - Södertälje - Kööpenhamina - Namur - Oostende - Dover - Lontoo - Glasgow - Edinburgh - Stirling - Gourock - Lontoo - Penzance - St. Michael's Mount - Land's End - St. Ives - Falmouth - Truro - Lontoo - Cardiff - Llwyn-y-pia - Treherbert - Lontoo - Windsor - Newhaven - Dieppe - Pariisi - Lyypekki - Södertälje - Tukholma.
.
Lähdemme Tampereelta maanantaina 7.8. kello 18:50 junalla Turkuun. Istuudumme 20-vuotiaan yhteiskuntatieteiden opiskelijan Sadun kanssa perimmäisen vaunun perälle. Matkalukemisena ovat Aamulehden sunnuntai- ja maanantai-numerot.
.
Vaunussa näkyy olevan toinenkin suomalainen IR-pariskunta. Retevät paksu-Kirsi ja kihlattunsa tutkivat aikatauluja: Amsterdamista kanaalin pikalaiva Hoverspeed. Toista heistä ovat vanhemmat saattamassa, jolloin isäukko hoputtaa vaimoaan pian ulos - ettei juna nyt vain lähde... Näemme nuorta paria vielä laivallakin, liiaksi.
.
Tarkoituksemme oli lähteä Tampereelta jo muutama tunti aikaisemmin ja poiketa ensimmäisenä kaupunkina Loimaalle. Se olisi saanut olla kotimainen bonus-nähtävyys. Miksipä ei hyödyntää kaikkia matkan varrelle tulevia tilaisuuksia... Kun yö-laivaa käyttäessä lähtöpäivä jää vajaaksi, aikaa olisi riittänyt Loimaallekin ilman lisäkuluja.
.
Mutta lähtömme viivästyi, joten emme ehtineet. Hyvä kun saimme lisäaikaa pakkaamiseen ja lähtöjärjestelyihin ja jouduimme edes illan laivaan.
.
Ohitimme Loimaan kello 20. En ollut ennen kulkenut tätä rataa ja tähyilin näkymiä. Omakotitaloja. Jokin illan jo hieman hämärtäessä kiehtovaltakin ikkunasta näyttävä kaupunkikatu lähti asemalta lounaaseen. Pitkä silta yli radan. (Myöhemmin tulin havaitsemaan Loimaan yhdeksi Suomen tylsimmistä kaupungeista).
.
Turun satamassa kävelemme junasta eri reittiä kuin muut, radan oikealta eli Turun Linnan puolelta. Terminaalissa on jonoa ja ruuhkaa, mutta kohdallemme sattuu lyhyt jono. Laivalippuni maksaa 65 Suomen markkaa IR-alennuksella. Sadulla on valmiiksi erityinen IR-laiva-lippu, joka sisältää jo laivamatkoja, Suomesta Silja-Linella.
.
Matkakustannuksiani tähän asti:
IR+26 -kortti 1590 markkaa, retkeilymajakortti 65 mk, kansainvälinen retkeilymajaluettelo 30 mk, matkavakuutus 105 mk, junamatka Tampere-Turku 28 mk, laivamatka Turku-Tukholma 65 mk.
.
Siljan Wellamo-laivalla Satu löytää hyvät paikat istumasalongin television alta. Jätämme vaatereput sinne ja kierrämme laivaa toiset pienemmät käsissämme. Katsomme ulkona laivan lähdön ja sitten auringonlaskun. Ensin on lämmintä, sitten kylmää, Satu pukee takin. Lämmitämme toisiamme.
.
Onnellinen laivamatka tehdään yhdessä kumppanin kanssa. Viihdyn paremmin kuin koskaan ennen. Katselemme muitakin ihmisiä, autonajo-aiheisesta peliautomaatista fanaattisesti innostuvaa poikaa, tai pokeripelin takapiruksi jäävää, ynseää radiopuhelinmiestä, joka ei lopulta malta olla pelaamatta itsekin - häviten!
.
Nukumme TV:n alla perimmäisessä nurkassa kello 0:30 alkaen. Käytävillä on lojujia, joiden jalkoja saa varoa. Valot palavat salissa koko yön.
.
Ikkuna jalkojemme edessä valkenee taas aamuksi. Pidämme jalkojamme reppujen päällä, ikkunalaudalla ja lopulta kippurassa. Minuun nojaillen Satu nukkuu pitempään kuin koskaan aiemmin laivalla, kertoo herättyään pirteänä kuudelta.
.
Syömme aamulla jogurtit, 2 ja 3 karjalanpiirakkaa, kaurakeksejä Valinta-Vikkulasta sekä Twist- ja pähkinäsuklaata, kello 06-06:30.
.
Menemme pesulle eri teitä, etsimään kumpikin vapaita vessoja. Tulemme yhtä aikaa ulos - vierekkäisistä vessoista - 9. kerroksessa, aurinkokannen vieressä. Olemme kuulleetkin seinän läpi toistemme pesun äänet, tietämättä toisistamme.
.
*
TUKHOLMA, tiistaina 8.8.
.
Wellamo saapuu satamaan 10 minuuttia myöhässä yli kello 07:n. Siljan satamabussi ehtii lähteä nenämme edestä. Väkeä kerääntyy. Kävelemmekin Gärdetin metroasemalle. Satu, syntyjään ruotsinsuomalaisena asiantuntijana, ostaa 15 kupongin matkalipun, maksaen 45 kruunua, mikä on kalliimpaa kuin ennen. 2 x 2 kuponkia kuluu heti matkaan T-Centraleniin. Olisihan matkan kävellytkin.
.
Rautatieasemalla Satu ostaa IR-kokemustensa aloitukseksi paikkaliput välille Södertäljestä Kööpenhaminaan, 2 x 15 Ruotsin kruunua. Jonotusnumeroilla odotus (kahdelle luukulle, 10 numeron päästä) kestää 10 minuuttia. Säilytyslokero vaatii 2x5 kruunua, kun säilytystiskillä jo yksi kolli maksaisi 15 kruunua.
.
Ajamme Odenplanin asemalle metrolla, koska leimamme eivät riitä Akallaan asti, mitä Satu kyselee. Teemme kävelykierroksen minulle vielä uusilla reiteillä Karlabergsvägeniltä Dalagatanille, Vasaparkeniin ja Observatoriegatanille. Näen kivoja taloja: erkkerit, parvekkeet, värit ja rauhallisuus, viihtyisyys.
.
Istumme kiviaidalla Observatorielundetissa, kuuluisa pääkirjasto on alavasemmalla. Tulimme lännestä Vasalundetista, jota uudistettiin, siellä suihkutettiin vedellä ruohokenttää. Vasa Parklekissa oli puinen pitkä liukurata. Kaupungin kattorakennelmat näkyvät tänne ylös puistoon mielenkiintoisina.
.
Kassia kantava ja seisoskeleva nuorimies alkaa laulaa. Penkillä istuu ukko, vierellään kikkurapää lukee lehteä. Meidän istumapaikkamme vieressä on tyhjää, kameramies kävi vain kuvaamassa maiseman. Syömme suklaata ja kirjoittelemme päiväkirjoja kello 09:30 - tunnin. Vaihdamme istumaan nurmikolle aurinkoon. Myös puistotyöntekijät istuvat jo tauolla puolen tunnin verran. Utelias ampiainen tutkii kynäni, leppäkerttu reppuni. On 8. päivä elokuuta.
.
Käymme Asplundin suunnittelemassa pääkirjastossa. Ulkomaiset kirjat kiertävät toisessa kerroksessa pyöreää salia. Korkein sylinterimäinen huippu on pelkkä valotila. Käymme Vanadislundenissa, jossa on vesiliukumäki, kuivaa. Bussilla 43 ajamme Hamngatanille. Åhlensille ostoksille, ruokaan menee 29,95 kruunua. Kävelemme Kastelholmeniin Kungsträdgårdenin kautta. Kolme palloa jäätelöä maksaa 12 kruunua. Kierrämme länsirannat vastapäivään ja istumme jyrkille kallioille Gröna Lundin huvipuistoa vastapäätä.
.
Illalla ajamme junalla Södertäljen kaupunkiin. Kävelemme kierroksen keskustassa kauppojen jo sulkeuduttua. Bussejakin kulkisi, mutta kävelemme mutkittelevaa oikotietä ylös Scanian vuokrataloille 2-3 km. Käymme Jätten-kaupassa kello 20, ruokaan menee 47 kruunua. Käyn Torekällbergetin ulkomuseossa. Satu käy tapaamassa sukulaistaan tunnin verran, suihkussa ja syömässäkin.
.
Tapaamme toisemme bussipysäkillä ja ajamme Södertäljen Södra-asemalle. Odotamme ulkona pimeässä Kööpenhaminan junaa kello 22...23... Yön junamatka osoittautuu mukavaksi avo-osastoisessa vaunussa, saamme nukuttua. Satu valitsee ruotsalaisen junan hyvän junan mittatikuksi, saavuttaakohan mikään myöhempi enää sen tasoa?
.
**
KÖÖPENHAMINA, keskiviikkona 9.8.
.
Saavumme Köpikseen 7:25 ja Interrail-keskus avautuu vain 5 minuuttia myöhemmin. Avaran asemahallin keskiosan koppien joukossa on oviaukko, siitä laskeudutaan portaita alas pari kerrosta. IR-kortti on näytettävä. Kellarissa on 2 rivissä kummassakin 5 pitkää pöytää penkkeineen - joku tummaihoinen haluaa nukkumaan istumani penkin perälle.
.
Käymme siisteissä käymälöissä (2 koppia, 2 suihkua, 2 pesuallasta) ja täytämme hanasta vesipullomme. Rinkkoja kertyy seinustoille ja suomalainen tyttökolmikko suunnittelee ääneen matkaansa. Teemme asemalla istumapaikkojen varauksen kello 19:40-11:19 Pariisiin ajavaan junaan (10 Tanskan kruunua).
.
Kauppakujalla Tivolin huvipuiston kohdalla, matkalla asemalta Strögetille, poikkeamme kahvilassa herkuttelemassa leivokset. Kuljemme Strögetin kävelykadun läpi, ostamme postikortteja ja poikkeamme sivukaduille. Otamme valokuvia Kongens Nytorvilta ja Nyhavnin satamasta. Rantaa pitkin kävelemme Andersenin Merenneidolle. Turistilaumoja, japanilaisia ja suomalaisia. Sedät vaarantavat kenkiensä kuivuuden asettumalla yhteiskuvaan Pienen Merenneidon patsaan kanssa. Jäämme istumaan, syömään ja seuraamaan suurta turistivilinää. Rantatie on vielä uutta minulle: karua, aitoa kanavanrantaa... laivoja, Malmön lauttoja?
.
Kävelemme Kastelletin valleille halailemaan ja suutelemaan. Sinne vie portista turistivirta, joka harvenee sitten. Rakastavaisten on kylmän sateista istua penkeillä, säälittääköhän se ohitsemme kulkevaa suomalaista turistiperhettä? Syötämme sorsia. Kuljemme sotilasparakkien pihan läpi, sotilaita marssii ja partio on valleilla. Kauniita Tanskan taloja.
.
'Pyöreä torni' löytyy kierrettyämme kiinnostavia katuja ja erikoisia pihatoreja. Kävelemme tasaisesti ruuvimaisesti kiertyvää lattiaa ylös, mikä tuntuu mukavalta! Lapset riemuitsevat juoksennellessaan, vähän mekin. Kerrosten ikkunoista saattaa seurata jotakin nuorta rakastavaista paria alhaalla puistonpenkillä, miten heidän suhteensa kehittyy?
.
Ylhäältä saa hahmotuskuvia ympäristöstä eri suunnilta eli näkee kirkontornien ja asemantornin ääriviivat. Kiinteällä kiikarilla, jota äiti ja lapsi pitävät pitkään hallussaan, näkee jopa Ruotsin Malmö'n.
.
Käymme Fantask -sarjakuvakaupassa: käytettyjä Anders Andeja pari kappaletta Sadullekin. Kirjakaupan kellarissa on tanskalaisia Blytonin 'Viisikkoja' , sarjakuvaversiot samassa sarjassa.
.
Rådhuspladsenilla olemme jo väsyneitä ja nälkäisiä. Ostan tanskalaista punaista makkaraa. Kokeilen elekielellä saada aivan samanlaisen herkun kuin minua edeltänyt ostaja. Luulen myyjäukon ymmärtävän sellaisen rakentaa, mutta hän ojentaakin varovaisesti ja edullisesti halvimman ja yksinkertaisimman perusnakin. Satu virkistyy syömisestä.
.
Käymme Postissa juuri ennen sulkeutumista kello 18. Olemme kuljetelleet ruokakassia kumpi kulloinkin joutilaampana, ja poistuttuamme huomaamme, ettei sitä ole enää kummallakaan. Posti on jo kiinni, emme voi odottaa huomiseenkaan. Sinne jää Sadun hyvä veitsikin. Kassi oli viimeksi minulla. Menetetyn ruoan tilalle ostamme täydennystä asemahallin melko kalliista ruokakaupasta.
.
Menemme sisään Pariisin-junaan puoli kahdeksalta. Satu etsii ääneen suomea puhuen ostamiamme paikkoja hyttivaunuista. Niinpä hyttitoverimme, suomalainen pariskunta, neuvovat luokseen. Heillä on käytävä- ja meillä ikkunapaikat. Välissä on kahden-istujan levyinen tuplaistuin, eli hytti on tarkoitettu ahtaimmillaan jopa 4+4=8 ihmiselle.
.
Suomalainen pariskunta esiintyy ylimielisen kokeneina reilaajina. Satua alkaa jo suututtaa. Viidenneksi hyttiimme tulee suomalaiskundi, joka on paikkaliputtomana heitetty ulos toisesta hytistä - ja joka on muutenkin väärässä junassa! Lisäksi hän on näitä tyyppejä, jotka vain kuullessaan ulkomailla jostakin suomen kieltä uivat heti paikalle ja jäävät iäksi messiin. Kaveri aikoo Amsterdamiin, mutta joutuukin tällä junalla Hampuriin, josta aikoo palata takaisin Köpikseen kokeilemaan onneaan seuraavan junan kanssa! Ellei eksy uudelleen.
.
Suomalaisparin häivyttyä ulkokannelle Puttgardenin lautalla vaihdamme Sadun kanssa hyttiä. Löydämme monia aivan tyhjiä osastoja. Ostinpa siis tällä kertaa turhaan paikkaliput (10 Tanskan kruunua).
.
Kerron Amsterdamiin aikojallekin miten paljon tilaa on muissakin hyteissä, mutta hän jää sinne missä on, pariskunnan ylimmäksi iloksi.
- Eiku ku mä nyt vaan Hampuriin ja palaan sieltä...
Hyväntahtoinen kaveri muistuttaa onneksi hyllylle unohtamastani pyyhkeestäni!
.
***
NAMUR, BELGIA, torstaina 10.8.
.
Hyvin nukutun loppumatkan jälkeen on mukava olo. Tulemme Belgiassa Namurin asemalle kello 08:17. Putkahdamme kävelytunnelista asemarakennuksen eteen. Eilisen suomalaisia ei tarvinnut nähdä enää ikinä, kun kiersimme takatunneliin...
.
Tienviitta Turisti-infoon, joka on auki kello 9-17. Valopilkkukartasta saa valita ja valaista haluamansa kohteen numeron, mm. retkeilymajan.
.
Rue de Fer on ensimmäinen katumme Belgiassa. Viehättävä tunnelma, pikkukauppoja. Myytävä liha on avoimesti esillä, kanaa grillataan kadulle avoimessa ikkunassa. Sellainen on osa Belgian tunnelmaa. Viipyilemme näyteikkunoissa: halpoja kenkiä. Portugalilaiset Marina -purjehduskenkäni täällä 50 markkaa, Suomessa maksoivat 150 markkaa. Herkullisia leivoksia.
.
Retkeilymajaan (Accueil de Jeunesse, Rue Felicien Rops, 8 La Plante, 5000 Namur) ehdimme ennen kello kymmentä. Matka tuntuu pitkältä, 3 km lounaaseen. Kuljemme linnoituksen alapuolelta ja joen vartta. Näemme kasvitieteellisen puutarhan ja sitten tienviitan majaan. (Ennenkuulumaton Felicien Rops (1833-98) oli graafikko ja taidemaalari.)
.
Meille tarjotaan perhehuonetta, jaettavaksi toisen pariskunnan kanssa. Majan isäntä, warden, on mukava nuori poika. Satu tajuaa kaiken nopeammin kuin minä - ja osaa kielet, ranskankin.
.
Hostellin rakennus on upouusi ja huippusiisti. Kuljemme pitkiä mutkaisia käytäviä peremmälle. Sieltä on ulko-ovi omalle pihallekin, jonka perällä yksikerroksinen sivurakennus.
.
Huoneessamme on kaksi kerrossänkyä, vaatekaapit, tuolit, pöytä. Kahden tuollaisen huoneen välissä on aina niille yhteinen suihkukoppi (josta tulee kummallisen kovaa, rakeista vettä... veden säästämiseksikö siitä suihkuista epänautinnollista?). Käyttäjä lukitsee kopin kummaltakin puolelta, varsinkin vieraan huoneen puolelta.
.
Makuuhuone on ihastuttavan siisti, puhtauden hohtoinen. Kanssamme huoneen jakaa hiljaisen kaunis italialainen rakastavainen nuoripari, joka on jo paikalla saapuessamme. Yöksi he käpertyvät yhdessä kerrossänkynsä alapetiin, kuten mekin omaamme. Kahden pitäisi oikeastaan saada yöpyä yhdellä maksulla, jos käyttävät vain yhtä sänkyä. Maksamme kumpikin noin 30 markkaa (5 euroa), eikä sekään ole paljon tämän hostellin hotellilaadusta! Belgiassa ON parhaat retkeilymajat, vaikka maa on muuten hieman nuhruinen.
.
Yösijamme varmistuttua jo aamulla saatoimme huolettomina lähteä päiväksi kävelemään kaupungille. Satu haluaa ostaa herkkuja, syömme toisen joen rannalla (linnoitus on jokien yhtymäkohdan kärjessä) ja matkailutoimiston puistossa. Namurissa on kivoja katuja ja kauppoja.
.
Kiipeämme vähitellen rinteitä ylös linnoitukselle. Ensin lepäilemme alamutkassa puistonpenkeillä. Lehtipuita, ruohikkorinne, aurinkoista, kaunista... Syntyy riitaa keskinäisistä asioista Suomessa. Loistavalta tuntunut päivä menee hetkessä minun osaltani pilalle. - En aio enää koskaan lähteä matkoille kuin yksin, päätän! Satu kiirehtii mykkänä edellä, umpimähkäisesti eteenpäin.
.
Teemme sovun aution urheilukentän katsomossa. Sadusta kaikki on ennallaan, on aika olla onnellinen. En ole enää iloinen. Aloitamme uuden riidan köysiradan luona. Matka on pilalla, huomaan.
.
Pääsemme myöhemmin jälleen sopuun. Mutta siinäpä onkin iltapäivä Namurissa mennyt, kävelemme enää vain majalle suihkuun kello 17 tai 18. Pesemme saman tien pyykkiä Y3-pulverilla, kun on hyvä lavuaari. Laitamme vaatteita kuivumaan huoneeseen, kaikkiin paikkoihin mihin vain voi.
.
Lähdemme iltakävelylle kello 20. Etsimme myöhäisiä ostospaikkoja, Belgiassa voi odottaa sellaista elinkeinovapautta jo vuonna 1989. Menemme siltaa joen toiselle puolelle. Siellä on toinen toistaan kauniimpien kerrospientalojen muodostamia hämmästyttävän upeita ja valokuvauksellisia hiljaisia katuja. Avoimia kauppoja emme kuitenkaan sieltä löydä.
.
Jo pimeässä siirrymme siltaa keskikaupungin puolelle. Menemme kello 21:50 syömään hampurilaiset paikalliseen - eikä siis ylikansalliseen - pikku ruokalaan, joka sulkeutuu kello 22. Tuntuu kivalta Namur-kokemukselta. Muita asiakkaita ei enää ole, viimeiset juuri lähtivät meidän tullessamme. Meidän jälkeemme sulkemus, pöytiä pestiin jo.
.
Jäljellä on yökävely takaisin majapaikkaan. Hyvä tunnelmani aamulta on palannut, rakastan Satua ja Namuria! Näemme ulkoa joidenkin talojen katutason olohuoneisiin, auki olevat televisiothan sieltä kiiluvat, perheiden aikuiset istuvat sohvilla töllöttämässä. Belgiassa on ihan niin kuin Suomessakin.
.
Yö on ihana yhdessä, vieläpä oikeassa vuoteessa, pitkästä aikaa, kolmen matkayön jälkeen. Italialaiset ovat kaunis pariskunta toisessa petissä. He ovat ihanteelliset ihmiset jakamaan makuuhuonettamme, eivät pilaa, vain parantavat Namurin hotelliyön tunnelmaa. He ovat hyvin hiljaisia, nuoria, tummia, pitkähiuksisia, romanttisia, keskittyneitä toisiinsa, keskinäiseen rakkauteensa.
.
.
****
NAMUR, perjantaina 11.8.
.
Meidän herätyskellomme soi 7:30, italialaisparilla vasta 7:50, lojumme yhä sängyssä silloinkin. Pyykkimme ei ole vielä kuivaa, se täytyy pakata muovipusseihin. Käyn wc:ssä vasta kello 8-8:15, ja muutenkin matelemme lähdönteossa: vasta klo 8:50 Check-out... Sadun nimellä löytyvät retkeilymajakorttimme muovirenkaalla toisiinsa kihlattuina receptionista.
.
Bed & Breakfast maksoi 285 Belgian frangia kummaltakin, aamiainen siis vielä odottaa meitä... Ruokasalissa ei ole kontrollia. Pöydissä on valmiiksi pusseissa leipää. Kun ruokapöytä tyhjenee, ruoat ja astiat siirretään sivupöydälle ja käytetyt astiat tiskaa kukin syöjä itse. Sivupöydillä on tarjolla maitopulloja: vitaminoitua, lämmintä, rasvaista (uh!), maalaismaista maitoa, sekä leivän päälle marmelaatia, sulatejuustoa ja suklaa-pähkinä-levitettä!
.
Minä tiskaan, Satu kuivaa, ja jonottaa ensin vuoromme, sillä aikaa kun pyyhin pöydän. Aikaa kuluu, mutta pääsemme ulos kello 9:20. Kävelemme bussilinjan 4 Jardin des Plantesin pysäkille. Aikataulussa lukee klo 9:32, ja vuorot puolen tunnin välein. Linja 1 kulkisi myös, tunnin välein, klo 9:50. Muitakin bussin odottajia paikalla, kuusi rinkkaselkää.
.
Bussimaksu on 30 BEF, minun vanhat 1-5 frangin kolikkoni edelliseltä Belgian käynniltäni eivät enää kelpaa! Kuljettaja odottaa leppoisasti naureskellen, kun kaivan toisenkin 20 F kolikon, hän palauttaa pienet 5:n ja 5 x 1 frangin kolikkoni. Sitten 20 F kolikot laitetaan rahastuskoneeseen, joka antaa vaihtorahan 10 F sekä maksukuitin. (Kuljettaja laittoi ja ojensi.)
.
Istumme peräpenkissä noin kuuden pysäkin matkan. Casino, Place des Armes, ym. Karun tavallinen kaupunkibussi. Jäämme jossakin Rue de Feriltä näyttävässä paikassa. Mutta eri reittiä kävelemme, jäimmeköhän väärään kohtaan. Edestakaisin juoksentelemme ruokakauppaa etsien klo 9:50-10:24... jolloin junamme lähtee. Satu löytää postikortteja aseman läheltä sekä voisarvia 3 x 30 BEF asemalta, halpoja ja maistuvia.
.
Junamme alittaa matkallaan Brysselin maan alla, joten emme näe paljon Euroopan pääkaupungista, enintään laitakaupunkia. Olisi kiva jäädäkin, mutta kiirehdimme Kanaalin ylitystä laivalla pääkohteeseemme Britanniaan. Menemme junalla suoraan satamakaupunkiin Oostendeen.
.
(572. Interrail Belgian Namuriin)
JATKUU
573. Interrail Kanaalin yli Skotlantiin