581. Interrail Pariisista Turkuun

Sunnuntaina 27.8. kello 21:35 lähdemme Pariisin Gare du Nordin laiturilta 2 junalla kohti Saksaa ja Hampuria. Varaamme vain kahdelle istumapaikat 61-66 vaunusta 130, eli saksalaisen junan koko kuuden hengen hytin. Tilaa riittää, sillä muissakin hyteissä näkyy olevan vain pari ihmistä kussakin.
.
Tunniksi saamme kuitenkin hyttiimme seuraa kahdesta ranskalaisesta tytöstä. Toinen heistä, minihameinen, katselee uteliaasti kaikkia Sadun tekemisiä, kuten syömistä ja rahojen laskemista.
.
Vieraiden tyttöjen lähdettyä venytämme penkit yhteen, jolloin saamme hyttiimme samettivuoteet. Satu käy pesulla kello 23:45. Jollakin asemalla joku tyttö vilkaisee sisään hyttiimme, muttei tule seuraamme kolmanneksi. Mikä oma rauha meillä onkaan! Hyvää tuuria on jatkunut pitkään. Vaunukin on saksalaista laatuluokkaa.
.
Maanantai-aamuna 28.8. tuntuu kylmältä herätessäni Pariisista pohjoiseen lähteneessä junassa kello 5:00. Jaan kuuden hengen hyttiä kaksistaan Sadun kanssa. Saavumme Hampuriin kello 7:45. Lämpömittarissa lukee vain 10 astetta Celsiusta.
.
Laskeudumme ensin väärän puolen laiturille ja palaamme junan läpi toiselle puolelle. Käymme Hampurin aseman toisessa kerroksessa, mutta emme ollenkaan ulkona, koska sataa vettä. Katselemme kioskeissa lehtiä ajankuluksi.
.
Seuraava juna Kööpenhaminaan olisi EC, lisämaksullinen Euro-City. Lähdemmekin paikallisjunalla Lyypekkiin kello 8:14-9:00, Sadun käytyä ensin wc:ssä (maksu 50 p). Sataa, sataa rankasti ja tuulee joka suunnasta vaihtelevasti.
.
*
LYYPEKKI, maanantaina 28.8.
.
Lyypekissäkin yhä sataa, kulutamme aikaa rautatieasemalla. Siellä on huvitukseksi tarjolla leikkijunarata, supermarket, lehtikauppa. Teemme valintaa ostammeko minun haluamani paikallisen sanomalehden jostakin Saksan kaupungista, jonka lehtiä ei Suomesta voi saada, vai ostaako Satu Suomessakin myytävän Micky Mausin - Saksasta, jolloin sillä olisi kuitenkin muistoarvoa.
.
Saksan D-markkoja meillä oli tullessa hallussamme 6,10 DEM, josta on mennyt wc:hen 50 penniä, säilytykseen 1 markka, leikkijunan käynnistämiseen 20 penniä, ja emme valuuttaa enää lisää vaihda. Ostamme saksalaisen, Suomessakin myytävän Donald Duck Sonderheftin, 4,30 DEM. Meille jää jäljelle 10 pfennigiä.
.
Haluan lähteä kaupungille, kun tilaisuus turismiin on. Satu jää sateelta suojaan asemalle. Käyn ulkona kello 10:40-11:30 ja kastun pahasti. Sateenvarjoni repeilee tuulessa. Kiirehdin ohi arkisten korttelien kohti komeaa historiallista Lyypekin kaupunginporttia, 10 minuutin matkan.
.
Kuuluisa kaupunginportti on tulvaveden ympäröimänä. Portin juurella oleva puistotori on täysin veden vallassa. Joki tulvii vanhoille rantakaduille, mutta ylempiä pääteitä pääsee sentään vielä kulkemaan. Käännyn vanhassa kaupungissa ensimmäisen korttelin takaa vain 3 metrin levyiselle kujalle. Tuntuu kuin olisi vaikkapa Tukholman Gamla Stanissa. Käännyn taas oikealle, kohti joenrantaa, mutta siellä tie tulvii vettä...
.
Autot kääntyilevät veden takia pois etsien kuivempia reittejä. Saksalaiset tai turistit naureskelevat esillä oleville laivojen lähtöajoille, sillä laivalaiturit ovat käyttökelvottomina veden alla.
.
Ehdin poiketa hakemassa matkatoimistosta bussimatkaesitteen: saksalaisilla on kiehtovan lyhyet matkat Euroopan eri kolkkiin. Sitten käännyn paluumatkalle, mutta kuljen ensin vähän harhaan, kunnes löydän asemalle. Siellä Satu oli lueskellut ajankulukseen, mutta hänet oli häädetty pois tuolilta istumasta kahvilan edestä. - Kinder! - hän luki Donald Duck Sonderheftiä.
.
Odotellessamme puolenpäivän junaa Kööpenhaminaan selailen vielä saksalaisia sanomalehtiä, joiden ostoon ei ole varaa, ja Satu työntelee ilmaisia pantittomia matkatavarakärryjä. Kuulutetaan muutos, että junamme lähteekin laiturilta 6 eikä 5. Junamme seisoo asemalla kello 12:16-12:20. Vaunuista neljä menee vain Puttgardeniin asti, viisi perille Kööpenhaminaan.
.
Katsomme vaunuja ulkopuolelta laiturilta: kolmannen osastoissa näyttäisi olevan vielä tyhjää tilaa. Löydämme hytin numero 5, jossa istuu vasta yksi tyttö ikkunapaikalla, ja jossa vain ikkunapaikat on virallisesti merkitty etukäteen varatuiksi. Istumme Sadun kanssa vastakkain ovenvieruspaikoille.
.
Junamme lähtee. Sitten junamme seisahtuu. Kello on 12:45. Sitten juna lähtee taas liikkeelle, mutta peruuttamaan takaisinpäin! Lippumme on jo tarkastettu, olemme siis varmaankin oikeassa junassa? Lapsiperheiden kakarat möykkäävät, sade ryöppyää ulkona. Valot sammuvat vaunuista! Junamme palaa takaisin Lyypekkiin, josta oli aiemmin lähtenyt!
.
Naapurihytin mies pistää pyöreän päänsä ulos ikkunasta kuullakseen aseman kuulutuksia. Satu torkkuu. Kello 13:20, tunnin myöhässä, lähdemme uudelleen matkaan. Ja kello 13:50 seisomme taas.
- ZU VIEL WASSER! puhuu henkilökunta kovaäänisesti.
.
Matkustajat tupakoivat hermostuneesti reunakäytävällä. Olemme tulvan vankeja! Junan henkilökuntaa juoksentelee käytävällä - sadeasuihin pynttäytyneinä ja märkinä!
.
Kello 14 lähdetään jälleen kiitämään. Satu nukkuu pitkänään penkillä istumapaikoilla n:ot 51, 53 ja 55. Parillisten numeroiden puolella minun kanssani istuva vieras tyttö lukee ensin saksalaista kirjaa, kunnes vaihtaa korvalappustereoiden kuunteluun.
.
Oldenburg in Holstein sivuutetaan kello 15. Minä luen Jennings-romaania, olen sivulla 70. Muut kaksi nukkuvat, mutta vieras tyttö havahtuu reppuni rapinaan.
.
Puttgarden - Rödby -lautalla en myöhästyneenä pääse enää junasta ulos laivalle ja laivan kannelle. Vieras tyttö oli neuvokkaasti lähtenyt ajoissa. Junan sisällä muutamme Sadun kanssa hyttiä, sillä hytti numero 7 näkyy olevan typötyhjä. Voimme levittää vastakkaiset penkit yhteen kiinni toisiinsa ja makailla sitten leveästi kahden kesken.
.
**
HELSINGBORGIIN, maanantaina 28.8.
.
Junamme saapuu Kööpenhaminaan kello 20:00 (2,5 tuntia myöhässä). Interrail-matkustajien IR-keskus aseman kellarissa on täpötäynnä, ilmeisesti Euroopasta Skandinaviaan palaavista nuorista, koska eletään lomakuun elokuun viimeisiä päiviä. Syömme Sadun kanssa 4 tomaattia asemalla. Joku "avaimensa kadottanut, veljelleen soittamaan aikova" pyytää kahta kruunua.
.
Tukholmaan kello 22:15 lähtevä juna saapuu laituriin kello 21:50, ja silloin alkaa hirveä ryntäys sinne! Pitkin aseman seinustoja lattialla lojuneet nuoret reilaajat haluavat Ruotsiin ja yrittävät ahtautua yhteen ainoaan perimmäiseen istumavaunuun. Kaikki istumapaikat on varattu etukäteen, paitsi 2 viimeistä paikkaa, jotka ensimmäisiksi ehtineet kaksi suomalaispoikaa ovat saaneet vallattua, kuten he kovaäänisesti suomeksi juttelevat ja kehuvat.
.
Junan käytävä on täynnä kuin sillipurkki seisovista nuorista rinkkaselistä ja reppuselkäisistä. Satu ja minä ajaudumme ruuhkassa erilleen toisistamme. On vaikea voida liikkua minnekään. Yritämme molemmat ulos eri ovista. Löydämme toisemme laiturilta. Tähän junaan me emme mahdu!
.
Viereisellä raiteella numero 1 on vain Tanskan Helsingöriin asti menevä paikallisjuna. Sen lähtöaika on 21:50, mutta se on 5 minuuttia myöhässä. Junailijanainen sulkee juuri ovia. Satu ryntää ex tempore edelläni junaan, minä perässä, yhdestä vielä avoimesta ovesta, juuri ennen kuin junailija sulkee senkin oven, ja sitten äkkiä juna lähtee liikkeelle.
.
Tanskalaisessa paikallisjunassa on tilaa valtavasti. On erittäin väljää ja kaikki on myös siistiä. Muutamat harvat muut matkustajat jäävät Kööpenhaminan esikaupunkeihin - asemia on tiuhasti, ja joka kerta pysähdymme.
.
Tarkkailen kelloa, yritän arvioida kauanko matka Helsingöriin voisi kestää, ehtisimmekö ennen pikajunaa? Paikallisjunamme pysähtelee jatkuvasti, mutta toisaalta sillä on etumatkaa 20 minuuttia, ja pystyisikö pikajuna edes ohittamaan raidettamme missään ennen määränpäätä?
.
Paikallisjunan matka ei kestä kuin 50 minuuttia. Jo kello 22:45 saavumme pääteaseman umpilaiturille, Tanskan Helsingöriin. Aseman seinässä on laivan kuvalla varustettu opasteviitta, joka näyttää kulkureittiä ylös, jonne siis kiiruhdamme...
.
Yläkerrassa on virka-asuinen vartija juuri sulkemassa teräsverkkoporttia. Ketään muita ihmisiä ei näy. Me vain Sadun kanssa juoksemme, jolloin vartija avaa vielä meille ja lukitsee portin jälkeemme. Interrail-korttimme kelpaa lautalle, emme maksa mitään salmen ylityksestä Ruotsiin.
.
Vain parissa minuutissa olemme näin vaihtaneet junasta autolautalle, jonka nimi on "Kärnan", ja joka lähtee saman tien merelle. Vain muutama autoilija näkyy kävelevän ylhäällä kannella. Matkustajia ei ole juuri lainkaan.
.
Tukholman-junamme ei ainakaan ole tällä lautalla! Käymme pienessä karkkikaupassa, eikä siellä ole muita asiakkaita... Todella hiljainen iltavuoro. Hämäryys estää nauttimasta maisemista 25 minuutin matkalla yli Juutinrauman.
.
Vain 5 ihmistä kävelee maihin Kärnan-lautalta Ruotsin Helsingborgissa! Muut harvat ajavat ulos autoissaan. Löydämme heti Tukholmaan menevän junan yön hämärästä, jossa se uneliaassa rauhassa odottaa Kööpenhaminasta tulevia, perään liitettäviä lisävaunuja!
.
Odottavan junan 3 vaunua ovat lukossa, mutta junailija avaa päästääkseen meidät sisään viimeiseen vaunuun, jossa entuudestaan nukkuu vierekkäin penkeissään kaksi marokkolaista miestä. Kello on 22:45. Valitsemme Sadun kanssa päätypenkin.
.
Juna pysyy edelleen paikallaan. Sillipurkkivaunut Kööpenhaminasta ovatkin tulossa vasta seuraavalla lauttavuorolla, tunnin päästä! Olemme tyytyväisiä väljään tilaamme ja mukavaan oloomme ja matkamme loistavaan sujumiseen. Säälimme ahtauteen jääneitä suoran pikajunan lahnoja. Viimeiset istumapaikat kahmineet suomalaiset saavuttivat tungosvaunussa Pyrrhoksen voiton.
.
Puolenyön tienoilla junaamme liitetään kilisten ja kolisten lisää vaunuja. Väliovi Helsingborgissa odottaneiden ruotsalaisten vaunujen ja Tanskasta tulleiden uusien vaunujen välillä pysyy kuitenkin lukittuna.
.
Istuessamme vaunujen kytkemiskohdan lähellä voimme katsella välioven pienestä ikkunasta tanskalaisen junan ahtaaseen akvaarioon. Tungoksessa seisomisesta väsyneiden ihmisten epätoivoiset naamat painavat neniään ikkunalasiin nähdäkseen meidän vaunumme täynnä tyhjiä penkkejä, mutta väliovea he eivät saa auki!
.
Nokkelimmat lahnat keksivät kiertää ulkokautta vaunuumme, ennen kuin juna lähtee liikkeelle. Vain vähemmistö ottaa riskin nousta välillä junasta. Vasta kun konduktööri paljon myöhemmin, junan ollessa jo kiitämässä kohti pohjoista, tulee vaunuumme ja avaa vaunujen välioven, vasta silloin vaunumme tyhjiö alkaa täyttyä valtavalla paineella.
.
Väsyneitä lahnoja purkautuu peräpäästä laumoittain. Sadulla ja minulla on sentään omat paikkamme, mutta muuten vaunumme täyttyy, eikä runsaan oman tyhjän tilan ylellisyyttä enää olekaan. Edessämme riitelee keskenään ranskalainen pariskunta, jolla näkyy olevan Interrail-kortit.
.
***
SÖDERTÄLJE - TUKHOLMA, tiistaina 29.8.
.
Aamulla kello 6:50 jättäydymme unisina kaukojunasta jo Södertäljessä. Istuskelemme ensin rautatieasemalla, mutta kävelemme sitten Erikshällsgatanille, Sadun isän kotikadulle, kello 9:ksi. Minä käyn aamulla tutustumassa Torekällbergetin ulkomuseoon, jossa tuulimylly oli joutunut tuhopolton uhriksi. Soitan puhelinkopista Sadulle lankapuhelimeen ja tapaamme kello kymmeneltä asunnolla. Portaikon ulko-ovessa on numerokoodilukko (koodina 2-4-6-8).
.
Nukumme ensin kello 12-14, sitten käymme ostamassa ja paistamme ja syömme kalapuikkoja. Iltapäivällä kävelemme puropolkua pitkin (pieni idylli!) Södertälje Södran asemalle kello 15:50-17:20. Bussipysäkeiltä on revitty aikataulut, jäljellä ovat vain liikennelaitoksen tarrat: "Ilmoittakaa, jos tästä on viety aikataulu, niin toimitamme uuden."
.
Aiomme seuraavaan Kööpenhaminasta tulossa olevaan interreilaavien lahnojen kaukojunaan, ettei meidän tarvitsisi maksaa kalliiksi osoittautuneita Tukholman paikallisliikenteen junamaksuja. Pikajunaa ennen asemalla pysähtyy kuitenkin jokin aikatauluun merkitsemätön juna, joka on tulossa Eskilstunasta lähes tyhjänä. Satu kysyy junan ovella roikkuvalta junailijalta, joka sanoo, että "tässä ei ole pysäkkiä... - men hopp' in, hopp' in!"
.
Interrail-kortistani ovat jo loppuneet tyhjät rivit, joita oli painettu vain 36. Olen tyytyväinen, että korttia on nähtävästi tullut käytettyä runsaasti (kun olen merkinnyt lyhyitä Cornwallin St. Ivesin -matkojakin joskus, vaikkakaan en ihan kaikkia matkoja). Improvisoin uusia matkarivejä kansilehden tyhjälle sisäsivulle. Junailija naureskelee, eikä leimaa enää ollenkaan lippuani.
.
Tukholmassa kello 18 jäämme uteliaisuudesta odottelemaan pian saapuvaa junaa Kööpenhaminasta, nähdäksemme millainen lahnavirta purkautuisi, mutta pieneksi pettymykseksemme ei junasta mitään mahtavaa ulosryntäystä tapahdukaan.
.
Minulla on vielä muutama tunti Suomen-laivan lähtöön. Matkaväsymys on ehkä viimeinkin voittamassa, sillä kerrankin minulle ei tule mieleen mitään tähdellistä tehtävää ja nähtävää Tukholmassa. Päätämme sentään metroajelun sijasta kävellä keskustasta Siljan laivojen käyttämään Värtanin satamaan.
.
Satu aikoo jäädä Tukholmaan ja Södertäljeen muutamaksi päiväksi. Hän ehtisi jopa ajella InterRail-kortillaan käymään lapsuutensa ja syntymänsä kaupungissa Boråsissa (mutta ei lopulta tule yksinään lähteneeksi).
.
Minä aion Siljan laivalle tänä iltana. Kuljemme vielä Malmskillnadsgatania, istuskelemme Johanneksen kirkon puistossa, kävelemme ohi Humlegårdenin ja Östermalmin ja Karlaplanin, saapuen lopulta Gärdetiin ja Värtanin satamaan kello 20:15.
.
Muistiini piirtyy kävelymatkalta satamaan erityisesti pitkänomainen Tessinin puisto. Lähestyvän eron haikeus terästää aistit herkiksi. Viimeinen yhteinen ilta Tukholmassa. Tukholma ei ole ennen liikuttanut mieltäni, en ole tuntenut sitä kohtaan herkkyyttä. Nyt kaikki riipaisee ja koskettaa. Rakkauden ja eron kaupunki, jossa rakkauden ja eron puisto.
.
Ostan käteisellä Ruotsin rahalla laivalippuni Turkuun. Maksan kansipaikasta vain 78 kruunua (56 markkaa, 9 euroa), kun Suomessa hinta oli 65 markkaa (11 euroa)! Interrail-alennus lipusta on 50 prosenttia.
.
Lopuksi halailemme Sadun kanssa, kyynelehdimme ja eroamme kello 20:45. Satu kääntyy takaisin kohti Tukholman keskustaa ja minä nousen Siljan Svea-laivalle, jossa on väljää tiistai-iltana 29.8. Istun sitserian eli istumasalongin ikkunakulmaan. Pitkästä aikaa olen yksin ja tuntuu oudolta, kuin olisin äänettömässä tyhjiössä.
.
****
TURKU - ESPOO, keskiviikkona 30.8.
.
Nukun istumasalongin tuolilla laivassa ja heräilen aamuyöllä. Syötyäni ja käytyäni wc:ssä kulutan tunnin Svea-laivan Top-Shopissa, joka on avoinna kello 6:30-7:55, ennen saapumista Turkuun kello 8. Valikoin tuliaisostoksia.
.
Turussa odottaa kaksi junaa vierekkäin laitureilla A ja B, yksi Helsinkiin ja toinen Joensuuhun. Junailija on laiturilla. Junalippujen luukulle on pitkä jono kello 8:23... Konduktööri alkaa hoputtaa Helsingin-junaan:
- Tulkaa, voitte ostaa liput junassa!
.
Tyttö ja poika raahautuvat vielä myöhässä laivasta terminaaliin kello 8:30:
- Kello unohtui siirtää! Juna on jo lähtenyt!
.
Miten näin tuon äskeisen? Koska en minäkään ole noussut junaan satamassa. Kävelen kahta reppua ja laivaostoksia raahaten kohti Turun keskustaa. Istahdan linnan viereen puistoon syömään suklaata. Mukava historiallinen tunnelma Turussa.
.
Myös bussipysäkeillä istun ja levähdän. Paikallisbussin lippua en osta. Risteilen zic-zac jalkaisin kohti rautatieasemaa. Tunnin kävelymatka kello 8:30-9:30. Välillä Joensuun juna ohittaa minut vasemmalta kello 9.
.
Rautatieasemalla istuskelen lukien odotuspenkillä lojuneen Helsingin Sanomien alkuosan. Junalippu Helsinkiin tai Espooseen on tarjouksena 55 markkaa, InterRail-alennuksella 31 markkaa. Nousen junaan 10-40 minuuttia etuajassa, tyhjään vaunuun.
.
Rinkkaselkäinen ristihammas pyytää minulta rahaa, hänellä on 30 markkaa ja junalippu maksaisi 55 markkaa. - Mulla ei ole Suomen rahaa! sanon. Myöhemmin näen hänen poistuvan junasta Karjaan asemalle. Väljässä aamupäivän junassa yritän täydentää matkapäiväkirjan rästiin jääneitä sivuja, mutta hatariksi jäävät paikoittain. Viikkojen vyyhti ei enää selkiinny.
.
Junamatkan jälkeen kello 12:47 pyöriskelen Espoon asemalla 20 minuuttia. 10 matkan liput ovat loppuneet R-kioskista, mutta aseman lipputoimistosta saan ostettua. Uusi Espoon bussilinja numero 42 on aloittanut ja nousen kyytiin kello 13:05. "Slutstationen Iivisniemi", kommentoivat pikkutytöt 42:ää Kivenlahdessa, ajomatkan varrella.
.
Kotona odottaa paksu pino Helsingin Sanomia. Pesen heti takin ja kahdet farkut ja kirjoitan parisivuisen kirjeen Sadulle. Huomaan painavani vain 57 kg, joten muutama kilo on tälläkin kertaa pudonnut matkalla. Lihon heti kilon takaisin syömällä laivalta tuomiani minttusuklaita, ennestään tutulla puoliintumisilmiön vauhdilla: keskiviikkona 19 kpl (160 gr.), torstaina 10 kpl (80 gr.), perjantaina 5 kpl (40 gr.) jne.
.
*****
MITÄ MATKA MAKSOI?
.
Lasken kuluni: noin 3500 markkaa (600 euroa)
24 päivältä, päivää kohti 150 markkaa (25 eur),
josta muuttuvat kustannukset ulkomailla:
1560 mk (260 eur)/22 pv = 71 mk(12 eur)/pv.
.
1560 mk IR+26 -kortti (1590 - 30 mk palautus,
kun palautin täytetyn kortin VR:n tutkittavaksi)
28 mk junamatka Tampere-Turku
31 mk junamatka Turku-Espoo
65 mk laivamatka Turku-Tukholma
56 mk laivamatka Tukholma-Turku
65 mk kansainvälinen retkeilymajakortti
30 mk Euroopan retkeilymajaluettelo
105 mk matkavakuutus
____
1940 mk yhteensä
.
1835 mk vaihdoin lähtiessä valuuttoihin,
1560 mk kulutin matkalla valuuttoja,
 275 mk toin takaisin valuuttoja.
.
SEK 150, jäi 25 = FIM 105, jäi 17, kurssi 0,7
DKK 150, jäi 70 = FIM 90, jäi 42, kurssi 0,6
BEF 2500, jäi 700 = FIM 275, jäi 77, k. 0,11
GBP 150, jäi 15 = FIM 1050, jäi 105, k. 7,0
FRF 450, jäi 50 = FIM 315, jäi 34, kurssi 0,7
.
******
572. Interrail Belgian Namuriin
573. Interrail Kanaalin yli Skotlantiin
574. Interrail Stirlingistä Gourockiin
575. Interrail Lontoosta Penzanceen
576. Interrail Cornwallissa
577. Interrail Walesissa
578. Interrail Lontoosta Falmouthiin
579. Interrail Windsorista Newhaveniin
580. Interrail Dieppestä Pariisiin
581. Interrail Pariisista Turkuun