522. Lento Budapestiin

Keskusteluissa uudesta kaupunkimatkasta nousivat esiin Wien ja Budapest. Ehdotin Itävaltaa, koska ystäväni ei ollut siellä käynyt, mutta hän halusi Unkariin uudelleen. Minä olin nähnyt Wienin, mutta tehnyt Budapestiin vain välilaskun. Samalla reissulla voisimme poiketa Slovakian Bratislavaan.
.
Teimme varauksen internetin kautta pari viikkoa ennen lähtöä lentoyhtiöiden (Finnairinkin) yhdessä omistamasta nettivaraamosta Travellink. Lennot Budapestiin ja hotelli 4 päivää ja 3 yötä (la-su-ma-ti) maksoivat 283 euroa henkilöä kohti. Siitä Travellinkin kulut veivät n. 6 euroa, hotelli n. 45 euroa ja menopaluun Finnairin lennot n. 232 euroa.
.
1) LENNOT Embraer-koneella
.
Lähdimme Vantaan lentokentälle paikallisbussin linjalla 51 Myyrmäestä, menoajo lauantaina klo 6:39-7:19 ja paluuajo tiistaina klo 23:06-23:30. Vantaan Kehärata ei ollut vielä valmis.
.
Lähtöselvitys automaateilla itsepalveluna ensimmäistä kertaa! Yllättävän helppoa. Vain 6-kirjaimisen varauskoodin naputtelu "YIGBWJ" ja oma sukunimi sekä toivotun istumapaikan valinta näytöltä kuten elokuvateatterissa. "Riville 21". Saman varauskoodin saaneille matkakumppaneille ehdotetaan vieruspaikkoja.
.
Laite tulosti ulos perinteisen lentolipun kokoisen tai boarding-passin mallisen paperiliuskan. Siinä lähtöportiksi ilmoitettiin n:o 23, joka oli bumerangin-muotoisen lentoaseman keskikärjen tuntumassa.
.
Palatessa Budapestissä oli ihan sama systeemi, mutta onnistuneemmin. Sillä Vantaalla ystäväni käyttämän automaatin ohjelma kaatui, jolloin tämän lippu piti hakea matkatavaroiden "drop-in"-jättötiskiltä. Sinne ei olisi ollut muuten asiaa, koska meillä oli vain käsimatkatavaroita.
.
Turvatarkastukset menivät melko ruuhkattomasti. Yhdelle vadille päällystakki, toiselle matkareppu ja metalliset avaimet, lompakko yms, tyhjä vesipullo (mielestäni hyödyllinen) sekä nestemäisten aineiden (kuten hammastahnan) läpinäkyvä pikkupussi.
.
Budapestissä täytyi laittaa myös kengät tai talvisaappaat liukuhihnalle. Sukkasillaan portin läpi. Passi ja tulostettu lippu piti näyttää Budapestissä myös vartijalle.
.
Tarkastuksen jälkeen täytin Vantaalla yläkerran käymälästä vesipulloni täyteen. Pikkuvivusta saattoi valita haluaako kylmää vai lämmintä vettä.
.
Finnairilla oli Budapestiin suorat vuorolennot, "Operoija Flybe", meno lauantaina klo 9:30-10:50,
paluu tiistai-iltana klo 19:20-22:40. Lentoaika kaksi ja puoli tuntia.
.
Lentokone oli brasilialainen Embraer-190 eli "Emppu-kone" Seutulan lähtöselvitysväen kielellä.
.
Finnair-logoinen lentokone näytti uudelta, siistiltä, valkoiselta - sekä pieneltä! Näytti sirommalta ja matalammalta Airbusien, Boeingien ja DC:eiden vieressä. Kulkuramppi tosiaankin vietti alaspäin koneen etuovelle.
.
Lentokoneilla onkin aakkosten alkukirjaimet hallussa nimissään... Airbus, Boeing, Concord, Douglas (McDonnell), Embraer, Fokker.
.
Matkustamossa istuinkangas oli harmaankirjava. Oli vain 100 istuinta (eikä esim. Ryan Airin DC:n 180 tuolia). Oli 25 penkkiriviä, joilla 2 tuolia vierekkäin sekä oikealla että vasemmalla puolella keskikäytävää. Joitakin paikkoja näin jäävän tyhjiksi. Keulapäähän oli varattu verhon eristämä Business Class, jossa istui vasta yksittäinen matkustaja, solmioineen ja läppäreineen, kun kuljin läpi. Lisää saattoi tulla jäljessäni, sillä en ollut jonon viimeisiä.
.
Sitten alkoi odotus lentokoneessa. Kentän valonheittimet sammuivat klo 9:30. Valoisaa oli jo ulkona. Alkoi rullaus kiitoradan päähän. Lähtö koitti vasta 9:35 ja perille saavuttiin klo 11. Aika nopea nousu ja jyrkkä ylämäki! Maisemia vain hetki näkyvissä ikkunoista ennen pilviä. Kirkas aurinko häiritsi, verholuukku alas. Kaarroksia. Aikanaan Unkarissa, kun lasku alkoi, kone heittelehti tuntuvasti.
.
Koneessa oli vain 2 lentoemäntää, joista paluumatkan vastaava oli Ida Virolainen ja kollegansa Linda. Toinen heistä jumppasi turvaohjeet Business-luokalle, toinen meille kaikille muille. Aterioina oli mennessä sämpylä, välissä kalatahnaa, salaatti, tomaatti. Palatessa saimme sandwichit (2 kpl). Lisäksi kahvi ja mehu ja virvoitusjuoma.
.
Menomatkan kapteenina toimi Hannu Markkula (lentoemäntä kuulutti) ja perämiehenä Arto Mäkelä (joka kertoi nimensä ja reitin: Baltian rantoja, Puolan ja Slovakian ylitse). Palatessa kapteenina toimi Kalle Laakso, mutta perämies jäi nimeämättä.
.
Budapestiin saapuessamme lateli menolennon nimettömäksi jäänyt lentoemäntä rutinoituneella plaa-plaa-plaa -liturgisella nuotilla toivotuksia hyvästä päivänjatkosta ja uudelleen Finnairilla lentämisestä.
.
2) PERILLÄ lentoasemalla
.
Säveltäjä Ferenc (Franz) von Lisztin lentokentällä "FERIHEGY 2" klo 11 kävelimme käytäviä pitkin pienehköön lentoaseman aulaan. Ferihegy 2 on nykyään yhdistetty, yhtenäinen terminaali, eikä entisellä jaolla 2A ja 2B ollutkaan merkitystä, vaikka vanhoissa matkaopaskirjoissa voivat esiintyä erikseen. Mutta "Ferihegy 1" on kuitenkin eri kenttä toisaalla!
.
Lentoaseman infotelineistä tai infotiskeiltä kannatti poimia ilmaiskarttoja, joissa merkitty nymeroineen raitiovaunu-, bussi- , lähijuna- ja metrolinjoja - kaikkia niitä tuli sitten käytettyä!
.
Kysyimme turhaan 24 tunnin lippua 'One Day Travelcard' - "24 oras jegy" sekä Turistineuvonnasta että lehtikioskista. Ei heillä ollut, mutta kuulemma sellaisen saisi "liikennelaitokselta" keskikaupungilta.
.
Ulkona bussin 200E pysäkillä oli kuitenkin lippuautomaatti. Lisäksi nivelbussissa 200E myös kuljettaja myi lippuja ja sekä turistikorttejakin!
.
Bussivuoro 11:16 ehti juuri lähteä edestämme, mutta seuraava kymmenessä minuutissa jo 11:26.
Eli bussi 200E kulki noin 10 minuutin välein, mutta muitakin busseja oli.
.
Kuski kirjoitti käsin 24 tunnin matkakorttiin alkamisajaksi 11:25, vilkaistuaan rannekelloaan.
Hinta oli HUF 1550 Unkarin forinttia (eli 5,80 euroa). Vuorokausilippu on kätevä, rajaton vaihto-oikeus 24 tuntia (Helsingissä hinta 8 euroa) metrolla, ratikalla, bussilla, lähijunalla.
Bussin käytävä etuovelta peremmälle tukkeutui jonkun suuresta matkalaukusta, mutta matkustajat tulivat ja menivät kaikista ovista noin yhdeksällä välipysäkillä ennen nivelbussin ja metrolinjan 3 päätepysäkkiä "Köbanya-Kispest".
.
3) METRO
.
Bussin 200E toinen päätepysäkki (välipysäkkien jälkeen) oli "Köbanya-Kispest", jossa oli iso ostoskeskus. Metron pääteasema "Köbanya-Kispest" oli sen yläkerrassa.
.
Pyörittyämme kierroksen ylellisen siisteillä kauppakäytävillä löysimme vasta ulkona portaat ylös metroasemalle, jonne pääsi joko ulkoa ylös liukuportaita tai sisällä liikekeskuksen 2. kerroksen siltaa yli autotien. Lipuntarkastajat olivat vastassa ja katsoivat näyttölipun!
.
Ainoa metrolinja lentoaseman suunnan päätepysäkiltä ("Köbanya-Kispest") keskustaan on n:o 3 eli Sininen. Tärkeimmät vaihtoasemat kuulutetaan nauhalta myös englanniksi, samoin raitiovaunuissa! Nimen lisäksi kerrotaan pitemmin englanniksi: "vaihtoyhteys ratikkalinjalle 10". Helppoa, jos kartasta on katsonut millä pysäkillä kannattaa vaihtaa linjaa. Metrolinjojen ainoa risteysasema oli 'Deák'.
.
Metrovartijoiden joukko (3-5 henkeä, sekä miehiä että naisia) tarkasti liput portaiden päässä useilla isoilla metroasemilla, heti Kispestistä alkaen.
.
Tonava jakaa Budapestin kahteen osaan, Pestiin ja Budaan, ja olimme Pestin puolella.
.
Kolmesta metrolinjasta Sininen 3 (Pestissä) ja Punainen 2 (Pestistä joen ali Budaan) olivat nykyaikaisia. Penkit oli sijoitettu pitkittäin, siis matkustajien katse keskikäytävälle. Liikenne kulki hyvin vauhdikkaasti, oli syytä pitää kiinni tangoista tai lenksuista! Ovissa varoitussummerit. Kuulutuksia tuli nauhalta, myös englanniksi kerrottiin tärkeimmät vaihtoasemat.
.
"Pikkumetro" eli Keltainen 1 (Pestissä) on Euroopan vanhin Lontoon jälkeen. Vaihdoimme sille Deakin risteysasemalla.
.
Pikkumetro kaivettiin "paraatibulevardin" Andrassyn alle 1890-luvulla Unkarin juhliessa 1000-vuotista valtakuntaa. Sen asemille laskeutuivat vain kapeat yhden-kerroksen mittaiset portaat, kummallekin lyhyelle reunalaiturille. Junissa oli vain 3 pikkuvaunua. "Runolliset" kuulutukset unkariksi. Asemia matkan varrella mm. Opera, Oktogon, Hösök.
.
4) JUHLAPUISTO
.
Pikkumetrolla 1 ajoimme kaupungin suurimman kylpylän Szechenyin puistoon, jonka ympärillä ovat myös eläintarha, sirkus, huvipuisto ja soutelujärvi (talvella luistinratana). Järven rannalla historiallinen museorakennus Vajdahunyad, jossa on yhdistetty kymmenkunta arkkitehtonista tyyliä romaanisesta goottilaiseen, barokkiin ym. Nykyisin Maatalousmuseo. Tällä paikalla juhlittiin 1890-luvulla tuhatvuotista valtakuntaa maailmannäyttelyin. Museon sisäpihalla ja puistossa järven rannalla levittäytyivät joulukuussa joulutorien myyntikojut. Kuumia juomia ja kuumia makkaroita myytiin.
.
Katselimme Szechenyin kylpylän lippuaulan näyteikkunoista sisäpihalle, miten vesi höyrysi altaisiin kuumista luonnonlähteistä, joihin jo antiikin roomalaiset ihastuivat. Uimarit käyskentelivät pihan pakkasessa bikineissään. Shakinpelaajia vartalo veden alla. Szechenyin suurkylpylän pääkilpailijat olivat Budan puolen kylpylät Gellert ja Rudas.
.
Läheisellä Sankarien torilla Hösök Tere ratsastivat kiveenhakattuina mahtavat heimopäälliköt varusteineen kuin Asterix-sarjakuvista temmattuina. Aukion reunoilla kreikkalaisten pylväsrivien takana oli ulkomaisen taiteen museo Fine Arts (Cezanne-näyttely meneillään) sekä sitä vastapäätä taidehalli. Ilman Cezanneja museossa olisi ollut Frans Hals ja vaikka mitä.
.
Bulevardien mahtitalojen lisäksi myös pienemmillä sivukaduilla oli mitä moninaisimpia komeita ja koristeellisia rakennuksia, kertaustyylejä, 1800-luvulla rakennettuja lähes kaikki, seassa muutamia räiskyviä moderneja erikoisuuksia, esim. Deloitten liiketalo. Budapest jätti suuren ja mahtavan kaupungin vaikutelman!
.
5) TONAVA ja BUDA
.
Ajoimme pikkumetrolla 1 takaisin kohti länttä, Tonavan rannalle, ja kävelimme Ketjusillan yli Budan puolelle. Kylmä viima talvipakkasessa joella, joka päivä. Adam Clarkin autotunnelin läpi kävely Budan linnavuoren alitse länteen. Vieressä olisi ollut rinnehissi eli funikulaari 'Siklo', jolla olisi päässyt ylös Budai Var -linnan luo. (Meno 3,20 euroa, menopaluu 5,50 euroa). Kävellenkin (puh! puh!) saattoi nousta pitkiä portaita ylös länsipuolelta. Kesken nousun oli vastassa ensin yli 20 turistibussin reunustama "pysäköintikatu". Sitten seurasi vielä lisää portaita kävelijälle.
.
Kuuluisaan Matyas-kirkkoon oli pääsymaksu 1000 HUF, mikä vastaa Helsingin Forexin kurssilla 3,80 euroa, vaikka kirkko oli puoliksi remontissa. Kalastajalinnoitus oli talvella ilman pääsymaksua, mutta sen ylätasoja oli suljettu köysillä. Komeat näköalat avautuivat joelle! Monia turisteja valokuvaamassa. Rakennuskustannuksiltaan maailman kallein Hilton-hotelli sijaitsi vieressä vanhojen raunioiden päällä.
.
Lännessä Budan vuoret näyttivät jännittävästi asutetuilta kuin Rio de Janeiron favelat! Olisikohan kaupungin vaikuttavin näköala sinne? Etelässä pienempi kukkula-asutus oli kuin Tampereen Pispalasta (kuin 100 Pispalaa)! Jalkojen juurella historiallisia linnoituslaitteita, harmaita kivimuureja ja niiden välisolia. Etelän puolella vastaamme tuli Historiallinen museo. Juhlallinen vahdinvaihto presidentin palatsin edessä keräsi runsaasti turisteja. Pakkasella jotkin kivetyt käytävät olivat jäisiä ja liukkaita. Katusoittajalla oli jokin outo instrumentti.
.
Pikkubussi numero 16 risteili linnavuoren kapeilla kaduilla. Budapestin liikenne oli aina nytkähtelevän rivakkaa. Viimeisenä sisään astujana jäin bussin etuoven väliin, toki ovi aukeni, pääsin sisään ja bussi kiihdytti liikkeelle pysyäkseen aikataulussaan.
.
Nykyisellä Szell Kalman Terillä eli entisellä Moskva Terillä vaihdettiin raitiovaunuun 6. Ratikka oli pitkä kuin metrojuna, mutta niinpä se kulkikin kaduilla omilla kaistoillaan. Reitti vei myötäpäivään, joen yli Margit-saaren siltaa Pestiin, sitten Isoa Kaarikatua (Körut). Englanninkielisetkin kuulutukset kaikuivat tärkeimmistä (metrolinjojen) vaihtopysäkeistä.
.
Ajoimme eteläistä Petöfin siltaa uudelleen Tonavan yli Budan puolelle, jossa vaihdoimme suunnan takaisin, kunnes jäimme metrolinjan 2 risteykseen Blaha Lujzalle. Kävelimme siitä itään, koska hotellille oli enää yksi metropysäkinväli itään Rakoczi-kadulla.
.
Budapest oli varsin väljä, ruuhkaton: ei tungosta kaduilla eikä asemilla. Ei Helsinkiä kummempi "suurkaupunki", leppoisaa kuljeskella! Prahaa väljempi, rauhallisempi, laajempi. Kävelykatuja oli myös. Istumaan mahtui ratikassa, metrossa ja pikkubussissa, penkkejä riitti, tiheät vuorovälit, paitsi klo 16 metrossa lentoasemaa kohti piti aluksi seistä.
.
6) HOTELLI Golden Park
.
Hotellien nimissä suositaan "kultaisuutta". Suomen Turussakin olen yöpynyt matkustajakoti "Kultaisessa Turistissa". Pestissä oli puolestaan "Golden Park", entinen pelkkä "Park", osoitteessa Baross Ter 10, Itäisen Rautatieaseman Keletin eteläpuolella.
.Internetistä valikoitunut hotellimme oli kooltaan 179 huonetta 7 kerroksessa. Aikoinaan ruotsalainen "Willma"n (Margareta Lindblad & Willy Westby) Inter-Rail-opas (1992) oli suositellut nuorille reilaajille Keletin viereistä Park-hotellia: "Ett av de billigaste hotellen". Mutta remontin jälkeen hotelli oli nykyään "Golden Hotels"-ketjun Park.
.
Hotellin Check-in alkoi klo 15, ja Check-out kesti kello 10:een. Saavuimme klo 16. Pientä jonotusta oli Receptionissa. Aulan hyllyissä ja telineissä oli jaossa monenlaista esitettä ja karttaa, mm. paljon pikkuruisia alennuskortteja moniin turistikohteisiin poimittavissa.
.
Hotellikorttiin piti kirjoittaa sukunimi, syntymäaika ja -paikka, kansallisuus, passin numero, allekirjoitus. Virkailija laittoi ohjeeksi pienet ruksit pakollisiin kohtiin. Tyhjiksi sai jättää monta kysymysruutua. Erikseen piti maksaa käteisellä kaupunkivero 350 HUF, n. 1,30 euroa kahdelta.
.
Huoneemme numero oli 112, ensimmäinen eli toinen kerros, portaikko (oli myös 2 hissiä). Käytävä sivukadun suuntaisesti etelään, sen varrella näin ainakin 7 + 14 ovea. Magneettikortit avasivat lukon.
.Ikkunastamme oli näköala viistosti Keletin asemarakennukselle ja suoraan sivukadulle, jossa allamme oli raitiolinjan 24 päätepysäkki. Pari ratikkaa yleensä odotteli lähtövuorojaan ja kulkiessaan kolisteli vaihteissa. Pidin urbaanista tunnelmasta! Netissä jotkut suosittelivat ylimpiä kerroksia muka melun takia? Ei melua ollut haitaksi.
.
Huoneen varustuksena kirjoituspöytä ja hotellin nimikkopaperia.Telkkarissa näkyi yli 20 kanavaa. Kylpyamme ja suihku. Jääkaappi. Joka päivä siivooja kävi petaamassa - sekä taittelemassa vessapaperin kulmanurkat!
.
7) SIRKUS Nagycirkusz
.
Huoneeseen asettumisen jälkeen lähdettiin kaupungille klo 17. Ilta oli jo pimennyt. Synkkiä, niukasti valaistuja pikkukatuja risteillen kävelimme pohjoiseen kohti Hösökiä. Välillä kirkkaasti valaistu paikallinen kirkko. Joskus mentiin yli isompien katujen, joilla kulki jopa trolley-busseja. Lidl-kauppa tuli ohitettua, mutten löytänyt sitä uudelleen seuraavana päivänä. Pikkumetron yläpuolella kulkeva juhlabulevardi Andrassy tuli vastaan.
.
"Suurella Sirkuksella" (Nagycirkusz) klo 18. Liput 1900-3900 HUF eli 8-16 euroa. Halvoillakin pääsi riville 2, paikat 31 ja 32, tallikäytävän viereen, josta eläimet ja esiintyjät saapuivat areenalle. Rivissä poseeraavista esiintyjistä (varsinkin eläimistä) näki enemmän takapuolta kuin etupuolta, mutta useimmat esiintyivät tasapuolisesti kaikkiin eri suuntiin, kuten vaikkapa trapetsitaiteilijat.
.
Paljon iloisia lapsia ja lapsiperheitä odottamassa, lauantai-iltana. Klo 18:45 päästettiin asiakkaat puoliympyräisestä odotusaulasta pyöreään esityssaliin. Esitys kesti yli 2 tuntia, klo 19-21:30. Väliaika kesti 20 minuuttia klo 20:05-25. Eteemme ykkösriville istui ilmeisesti venäläinen nuoripari parikymppisiä, sekä perheen appi ja anoppi. Neljän paikan pikkurivillemme ei istunut muita. Paikkojen täyttymisaste oli arviolta 75-80 prosenttia.
.
Eläinnumeroita oli paljon, apinoita, papukaijoja, kameleita, hylkeitä, koiria, aasi, vuohi, karvaisia villisikoja, pari kukkoa, eri sukupuolia trapetsitaiteilijoita, voimistelijoita, tikapuutaiteilijoita, jonglöörejä ym. Yhä hurjempia trapetsitemppuja illan loppua kohti. Vain taikuri puuttui, mutta yhden vieressäni istuneen katsojan pipo ja käsineet katosivat mystisesti. Turhaan hän kävi niitä jälkeenpäin kyselemässä. Klovni täytti kaikki välihetket, kun areenan lattiaa pyyhittiin ja lavasteita vaihdettiin. Hän haki eturiveiltä ihmisiä lavalle nolaamaan itsensä.
.
Paluumatka hotellille metrolinjoja 1 ja 2 Deakin asemalla vaihtaen klo 22:30. Unta klo 23:30:sta aamuseitsemään.
.
8) AAMIAINEN (klo 7-10)
.
Ensimmäisenä aamuna söimme klo 7:30-8:15. Aamiaishuoneen ovinainen kysyi ja kirjasi huoneen numeron. Valitsimme hotellin "Golden Park" juuri siksi, että asiakkaat kehuivat netissä buffetia hyväksi ja runsaaksi. Oli lämpimiä makkaroita (2 lajia), munakokkelia (2 lajia eri höystein), keitettyjä ruskeita kananmunia, erilaisia salaattisekoituksia, tomaattia, kurkkua, hedelmäsalaattia myös, 2 lajia jogurttia, useita juustoja, eri leikkelemakkaroita, muroja, myslejä, viiliä, viittä lajia leipää, appelsiini- ja omenatuoremehuja, kahvia, teetä, 3 lajia kahvileipää, kuivakakkuja ym. Joka aamu joka lajia. Kaikkea en muistakaan. Ruokailuvälineet ja lautasliinat oli kätevästi katettu jo valmiiksi pöytiin.
.
Jostakin itäblokin perinteestäkö johtuen 5 keittiöapulaista seisoi rivissä noutopöytien vieressä, hakeakseen lisää ruokaa, jos jokin loppuisi, tai vahtimassa psykologisesti, ettei kukaan santsaisi 10 kertaa? Pienehkön mutta kukkuraisen lautaseni kolmellakin täyttökerralla tulin erittäin kylläiseksi ja tyytyväiseksi. Lisäksi vielä leipävati ja joguttikulho. Täytyi aivan valikoidakin mitä lajeja jaksoin syödä. Sunnuntai-aamuna syömässä oli paljon aasialaisia. Mutta suomeakin kuulin pöydästä takaani. Maanantaina oli sitten vähemmän klo 7:05-8, mutta tiistaina jälleen enemmän vieraita.
Ja mitä hotelli siis maksoikaan, aamiaisineen? 89 euroa 3 päivältä koko huone, eli 30 euroa yöltä eli vain 15 euroa /yö /henkilö! Myös pelkkä aamiaisen lisämaksu olisi ollut 15 euroa /aamu, jos ei olisi sisältynyt hintaan. (Vertailun vuoksi esim. Italian Luccassa 2007 ja Portugalin Portossa 2006 hotelli-yö maksoi 25 euroa/hlö.)
.
9) SUNNUNTAI kirkkoineen
.
Metrolinjalla 2 ajoimme Tonavalle. Valtavasta suuruudestaan kuuluisa parlamenttitalo oli remontissa. Puistoja. Joen rannalla kylmää, pakkasta jopa 6-10 astetta ja tuulenviima.
.
Budapestin perustivat roomalaiset. Sen valloittivat Attilan johtamat hunnit v. 409, Tsingis-kaanin kaksi poikaa 1241 sekä turkkilaiset muslimit 1541. Juutalaisia oli kolmannes asukkaista vuonna 1900, nykyisin 80'000, joita palvelee iso synagoga = Zsinagoga. Kansannousu v. 1956 moukaroi itänaapurin imperialistin Stalinin patsaan palasiksi. Kaikki epäsuositut Leninit, Marxit ja Engelsit on nykyään siirretty omaan, syrjäiseen "Muistopuistoon" eli "Hirviöpuistoon" kaupungin ulkopuolelle.
.
Keskustassa patsastelevat nykyisin kansannousun kukistaneiden kommunistien teloittama pääministeri Imre Nagy (nagy tarkoittaa suomeksi Suuri) ja reippaasti virnistävä USA:n presidentti Ronald Reagan - käsi ojossa tulossa kättelemään, sekä vielä amerikkalainen kenraali Harry Bandholtz, joka esti vuonna 1919 romanialaisia ryöstämästä Kansallismuseota ("Tein vain velvollisuuteni", hän sanoi itse). - Neuvostoajan nimiä, kuten "Moskovan aukio", on unkarilaistettu viime vuosinakin, sikäli entiset matkaoppaat vanhenevat.
.
Tapaninkirkossa oli menossa katolinen Jumalanpalvelus. Istuimme takaosan penkkiin. Alkoi rukous tai uskontunnustus, jolloin yleisö nousi seisomaan. Kolmannes väestä jäi seisaalleen, mutta kaksi kolmasosaa polvistui penkkirivien välissä oleville jalkatelineille. Unkarilaisista kolmannes on kuitenkin protestantteja.
.
Raitiovaunulla kävimme Margit-saarella Tonavan keskellä, saaren eteläosissa kävellen. Siellä oli luminen talvi. Pikkubussi kulki puistossa neljästi tunnissa.
,
10) ZOO laiskiaisineen
.
Lähdimme pikkumetrolla Eläintarhaan. Hotellista saadulla mainoskortilla sai 25 prosentin alennuksen jolloin lippu maksoi, ei 2400 vaan 1800 HUF (9-2=7 euroa). Tunteja siellä kului, tarha oli suuri ja ehkä vaikeammin hahmotettava kuin Prahassa. Akvaariot hienoja ja oli myös isoja kasvihuoneita. Pimeitä käytäviä yöeläimiä varten. Vuohet kiipeilivät jyrkillä vuorenrinteillä. Kameleita, pingviinejä, pelikaaneja, flamingoja, leijonia ja kirahveja jäi erityisesti mieleeni.
.
Erikoisinta olivat kasvihuoneessa vapaina liikkuvat laiskiaiset, joita sai vaikka silitellä! Ne olivat etsiytyneet päivänpuoleiselle ikkunalaudalle palvomaan aurinkoa. Kirahvit olivat korkeita ja norsujen talo oli rakennettu intialaiseksi palatsiksi, johon kuuluva näkötorni ei kuitenkaan ollut nyt auki.
.
***
Iltapäivällä kiertelin tiukasti aidatun ja vartioidun suuren synagogan sekä juutalaisgeton keskustakortteleita. Matkatoveri kävi kylpylässä. Kuljin kävelykatua Vaci utcaa etelään ja suuren kauppahallin ohi rantapuistossa etelään Petöfin sillalle. Postikorttien hinnat vaihtelivat paljon sijainnin mukaan, 200, 100, 80, (600/10 kpl), 50 HUF (0,75 euroa - 0,19 euroa). Ostin 500:lla 10 kpl.
.
Pimeyden laskeuduttua selailin monia kirjakauppoja, mutta useimmat ruokakaupat, esim. Blaha Lujzan suuri Spar ja korttelien pienet Sparit olivat sunnuntaina kiinni. Lauantaina näkemääni Lidliä en löytänyt monellakaan hakemisella. Saksalainen Aldi lähellä hotellia oli auki klo 22 asti. Luin myöhemmin neuvon, että kaupassa pitää ottaa ostoskori käteen, muuten alkaa vartija seurailla, kuten minua, mutta harmittomasti. Jogurtti 150 g 65 HUF /0,25 euroa. Kirsikkahilloiset Ginger Bread -keksit 300 g 299 HUF /1,15 euroa.
.
11) HAUTAUSMAA, Kerepesi temetö
.
Koko maanantain retkeilimme junalla Bratislavassa Slovakiassa, joka on toinen tarina. Ostettuamme junaliput pääsimme lipputoimistosta ulos 8:15, jolloin junan lähtöön oli runsas tunti. Kävelimme hotellimme ohi etelään laajalle hautausmaalle "Kerepesi temetö", jossa kiersimme ja kuvasimme näyttävimpiä muistomerkkejä. Talvinen luminen tunnelma. Mutta etäällä ajavien Budapestin ambulanssien raaka sireeni saisi kuurotkin kuulemaan, jollei kuulevia kuuroiksi.
.
12) KOULUPOIKIA, "Pal-kadun pojat"
.
Tiistaina Budapestissä viimeisen yön jälkeen kävimme viimeisellä aamiaisella klo 7:30 alkaen. Vielä jäisi paljon aikaa turismille uloskirjautumisen ja lennon välissä, klo 8:50-19:20.
.
Lähdimme ensin hotellista metrolla ja ratikalla nuortenkirjasta kuuluisalle Pal-kadulle. Lapsena ja uudelleen aikuisena lukemani Ferenc Molnarin "Koulupoikia" on käännetyin unkarilainen kirja eri kielillä. Suomessa se ilmestyi Otavan sarjassa "Maailman parhaita nuorisoromaaneja".
.
Näköispatsaiden ryhmässä Prater-utcalla kolme koulupoikaa pelaa marmorikuulilla, kun juuri kaksi isompaa 'punapaitaa' yllättää heidät, 1880-luvun Budapestissä. Pal-utca rakennettiin täyteen jo Molnarin kirjan loppusivuilla, mutta vastapäisellä Nap-utcalla oli vielä mahdollinen "grundi" eli koulupoikien sodissaan käyttämä tyhjä tontti. Linnoitusta puolustanut räätälin pieni poika Török (turkkilainen) kuoli traagisesti vilustuttuaan Kasvitieteellisen puutarhan vesialtaassa. Viime hetkillä toverit ylensivät hänetkin joukkonsa ainoasta sotilaasta aliupseeriksi.
.
Pal-kadulta kävelimme suurelle kauppahallille. Sen kellarikerroksesta suuren alan vei nykyisin moderni valintamyymälä.
.
Budapest tuntui joka suunnalla isolta kaupungilta. Suuria ja komeita rakennuksia valtakatujen varsilla. Joitakin naapurimaasta tulleita romani-kerjäläisiä kyyhötti katukäytävillä.
.
Keletin rautatieaseman alikulkutunneli oli torin työmaan vuoksi suljettu toisesta päästä. Tunnelissa majaili sitten yöpyjiä. Heitä kääriytyi yöksi makuupusseihin, viltteihin ja sanomalehtikääröihin myös metroasemien kauppakäytävien seinustoille.
.
Vuorokausilippuja sai automaateista metroasemilta ja lipputiskeiltä - ruuhka-aikoina oli käytävällä ylimääräinenkin liikuteltava myyntipöytä, josta oli helppo ostaa myös 24 h lippuja. Kun lippu on voimassa esim. klo 11:25-11:25, voi seuraavan ostaa vaikkapa klo 17:05-17:05, joten jokaiselle päivälle ei lippua välttämättä tarvitsekaan, jos jossakin välissä kävelee.
.
13) KUKKULAT ja Lasten juna
.
Vaihdoimme Moricz Zsigmondin aukiolla ratikasta 6 ratikkaan 61, joka vei länteen kukkuloille, ylämäkeen nousten, enimmäkseen solissa. Linjan päätepysäkin yläpuolella oli myös Lasten rautatien läntinen pääteasema. Juna kulki talvella vain joinakin päivinä. Junatoiminnassa lapset saavat leikkiä muissa tehtävissä kuin kuljettajana, joka onaikuinen ammattilainen. Maisemat olivat lumiset.
.
14) SITADELLI ja Gellert-vuori
.
Palasimme ratikalla 61 ja vaihdoimme pikkubussiin 27, joka porhalsi terhakkaasti ylös joenrannan vuorelle. 'Sitadelli'-viitan jälkeen jäimme bussista, sillä loppumatka linnoitukselle täytyi kävellä ylämäkeä. Jälleen avautui upeita näköaloja korkealta alas Tonavalle, jota tosin sumu himmensi. Kylmä tuuli pakkasella. Vapautuksen patsas. Viisi brittipoikaa valokuvaamassa ja muita turisteja. Myyntikojuja. Turistibusseja.
.
Ratikka 19 kulki Tonavan länsirantaa pohjoiseen HEV-junan asemalle. Siellä junaliikenne oli jonkin aikaa seisahduksissa, asemalla kalterit alhaalla ja poliisivartio! Sitten kalterit nostettiin ja ihmiset ryntäsivät kolmeen eri junaan, yhteen niistä mekin. Ajoimme muutaman asemanvälin Arpadin sillalle Margit-saaren pohjoispäähän. Rannan tuntumassa kohosi uusia korkeita elementtitaloja, joista avautuvat varmasti komeat jokinäköalat.
.
Jatkoimme ratikalla 1 Arpadin siltaa joen yli itään, ulointa Kehätietä pitkin. Sen varrella oli elementtitaloja ja teollisuusrakennuksia. Matkustajat näyttivät olevan opiskelijoita ja eläkeläisiä. Ohitimme talveksi suljetun huvipuiston muurin, jonka takaa näkyi puinen vuoristorata kuten Linnanmäellä. Jäimme Stadionin pysäkillä, joka oli myös metrolinjalla 2 seuraava asema Keletin juna-asemalta itään.
.
Tonavan tuuliselle rannalle vieläkin. Sisältä katsottiin Pestin vanhin kirkko Erzsebetin sillan varjossa. Vaci utcaa pohjoiseen, rantahotelleja ja lehtikioskeja. Spongebob - Paavo Pesusieni, Prinsessat, Autot, Tom & Jerry, Nalle Puh ja Garfield - Karvinen esiintyivät sarjakuvalehtinä, mutta ei Mikkiä tai Akua. Aiemmalta vuodelta minulla on taskukirjan mallinen Aku-lehti Unkarista.
.
Jätin Suomesta tuomani 'Aku Ankan' pikkumetron aseman penkille, kun ajoin viimeisen kerran keltaisella linjalla Andrassy-bulevardin alla Oopperatalolle. Lehti lojui yhä penkillä 15 minuuttia myöhemmin. Toivottavasti joku siitä vielä nauttisi. Kerään itse eri maiden erikielisiä Disney-lehtiä.
.
15) EKSYEN lentoasemalle
.
Kello 16 lähdimme Nyugatin juna-asemalta sinisellä metrolinjalla 3 etelään kohti lentoasemaa. Nyt oli ruuhka-aika, eivätkä kaikki mahtuneet heti istumaan.
.
Jäimme metrosta vahingossa yhtä pysäkkiä liian aikaisin (asemien samankaltaiset nimet unkariksi ovat hankalia!) ja ihmettelimme ulkona iltapimeällä aukiolla bussilaitureita, joilta ei lähtenytkään linjaa 200E?
.
Vieressä oli valaistu kauppakeskus käytävineen. Infopisteen purukumia syövä teinityttö neuvoi sujuvalla englannilla, ettei bussi 200E lähde tältä, vaan vasta seuraavalta asemalta, joka on "Köbanya-Kispest"! Kyllä tämänkin aseman tulolaiturillamme luki selvästi "Köbanya-Kispest Fele", mutta Fele tarkoittikin suuntaa, "Towards Köbanya-Kispest". Siitä jatkoimme sitten vielä yhden välin metrolla.
.
Lentokoneen kuvilla varustetut opasteet johtivat metrolta bussipysäkille, joten nyt oli jo helppo löytää! Ehdimme Kispestistä klo 16:55 lähtevälle nivelbussille 200E. Edellinen vuoro oli mennyt 16:47. Onneksi oli vain 8 minuutin vuorovälit! Lentoaseman eteen saavuttiin klo 17:25, siis tunnin ja 55 minuuttia ennen lennon lähtöaikaa 19:20.
.
Lentolipun sai tulostaa itse automaatilla kuten Suomessakin. Istumapaikat nyt riviltä 19, automaatin ehdotuksen mukaan. Turvatarkastus sujui jouhevasti, talvisaappaat tosin piti riisua jalasta ja laittaa hihnalle, toisin kuin Vantaalla.
.
Seurasi odottamista klo 19:15 asti, kunnes pääsimme lentokoneeseen - kerrankin aivan ensimmäisinä, jonon kärkeen kiirehtineinä. "Portti A5" oli ilmestynyt jossakin vaiheessa näyttöruutuihin.
.
Vantaalle saavuttiin klo 22:40. Laskeutuessaan Embraer-kone heittelehti taas. Ulkona oli pakkasta ja paljon uutta lunta, joulukuussa 2012. Odottelua sisällä suljetussa kahvilassa Alepan vieressä, kunnes klo 23 ulos pakkaseen Vantaan bussin 51 lumiselle laiturille.