523. Juna Unkarista Slovakiaan

Budapestissä Itäinen Rautatieasema (Keleti) oli kätevästi heti hotellimme Golden Parkin vieressä. Rautatieaseman ympärillä oli kuitenkin nyt torityömaa. Alikulkutunneli oli suljettu toisesta päästä ja siellä majaili kodittomia yöpyjiä tai siirtolaisia, joita asettui makuupusseihin, viltteihin ja sanomalehtikääröihin myös metroasemien kauppakäytävien seinustoille.
.
Aseman pääovi oli lännessä, päättyvien raiteiden päässä. Kellarikerroksen hallissa oli pitkä rivi lippuluukkuja, joista 4 miehitetty, ja niille vartoi yhteinen 20-30 ihmisen jono vuoronumeroineen.
.
Kellarissa myytiin kotimaan lippuja, joita sai lisäksi parista lippuautomaatista. Niissä oli noin 20 vakionappulaa 20 kaupungille, joiden lisäksi saattoi valita useita kymmeniä pienempiä määräasemia kolmen numeron koodilla. Esimerkiksi Komarnon kaupunkiin Tonavan varrelle, Slovakiaan vievän sillan päähän, maksaisi 1900 HUF ja menopaluu 3800 HUF (8/16 euroa). Käteinen raha kelpasi.
.
Ratojen ja katujen tasolla maanpinnalla oli pohjoisseinän lehtikioskin jälkeen ulkomaille lippuja myyvä toimisto. Sinne menimme maanantaina klo 8:05. Muutamien ihmisten jonotusta useammalle (3-4)luukulle. Jonotusnumerosysteemi käynnistyi tultuamme vasta hetken päästä.
.
Kun pääsimme vuorollamme tiskille, englantia ymmärtävä naisvirkailija kirjoitti käsin menneiltä vuosikymmeniltä tutun kartonkisen junalipun, jonka hän niittasi oikein kansilehtien väliin. Menopaluu Budapestistä Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan maksoi 4985 HUF Unkarin rahaa (tai vaihtoehtoisesti 17,15 euroa Slovakian rahaa) matkustajaa kohti.
.
Pääsimme lipputoimistosta ulos klo 8:15, jolloin junan lähtöön oli odotusta runsas tunti. Kävelimme hotellimme ohi etelään laajalle hautausmaalle "Kerepesi temetö", jossa kiersimme ja kuvasimme näyttävimpiä muistomerkkejä. Oli talvinen luminen tunnelma.
.
Ehdimme vielä odotella asemallakin puoli tuntia. Lähtölaituri vaihtui 5:stä 7:ään! Kävelimme laiturilla veturia kohti pitkälle itään. Ensin ohitimme I luokan ja ravintolavaunun, sitten hyttivaunuja, kunnes kohtasimme Suomessa tavallisen-mallisen keskikäytävävaunun. Kummallakin puolella oli 2+2 paikkaa nenät vastakkain.
.
Ikkunaväleissä oli pienet läpinäkyvät muovilokerot, joihin junailija oli sijoittanut R-paperiliuskan, jos istuin oli varattu jollekin asemavälille, esim. "Dresden-Berlin". Nyt useimmat penkit olivat jääneet vapaiksi koko matkan ajaksi ja melkein kaikki olivat vapaita ainakin alkumatkallaan Unkarin ja Slovakian alueella ennen ruuhkaisempaa Saksaa.
.
Junan lähtö myöhästyi 20 minuuttia 9:25:stä klo 9:45:ään. Juna kiersi aluksi Budapestin laitoja, jonne rata oli mahtunut sijoitettavaksi, ja alkoi sitten seurailla Tonavan pohjoisrantaa. Viisi väliasemaa, kuten Vac, Szob ja Sturovo.
.
Konduktöörit vaihtuivat valtakuntien rajalla. Unkarin tarkastaja kirjoitti lippuun nimensä, Slovakian kollega leimasi tai rei'itti. Slovakian puolelta tuli eniten matkustajia, ahkeria opiskelijoita nenät kiinni oppikirjoissa taikka tehtäviä vihkoihin kynällä ratkoen.
.
Tämän kansainvälisen junan (9:25) nimi oli EuroCity EC 170 "Hungarian", reittinä Budapest - Berlin. Kaksi tuntia aiemmin (7:25) lähti EC 136 "Moravia", Budapest - Ostrava (Tshekissä Puolan rajalla) ja kaksi tuntia myöhemmin (11:25) EC 274 "Slovan", Budapest - Praha.
.
.
BRATISLAVA
.
Slovakian pääkaupungin historiallinen keskusta oli mukava "pikkukaupunki" 8 tunnin käynnin ajaksi. Saavuimme klo 12:30 ja lähdimme pois klo 20:15 (aikataulun mukaan olisi pitänyt 12:10 ja 19:50). Laiturin numero oli 1.
.
Joulukuussa satoi lunta. Asematien jalkakäytävällä oli sik-sakkia polveileva katoskäytävä. Kaksi kävelysiltaa ylitti vilkkaita autoteitä, mistä mieleeni tuli Turun tienristeys Raisio. Eksyimme kävelemään joillekin umpikujille pihoihin, kunnes ohitimme komean virkapalatsin ja saavuimme isoon puistoon. Maamerkkeinä korkeat hotellit, useat kirkot, vanha raatihuone sekä ooppera-teatteritalo.
.
Suuri joki Tonava tuli pian vastaan. Kävelimme rantapromenadia länteen laivalle nimeltä Botel Marina, joka oli ollut alunperin huokein hotellivaihtoehto (19 euroa yöltä), kun matkasuunnitelmissa oli ollut Bratislava ja Wien, eikä lento Budapestiin. Pitkä kapea aidattu ramppi laskeutui rantapenkereeltä alas laivalle. Yläkannella ravintola, alakannella hytit. Alus näytti kylmältä hyisessä joessa. Kaksi muutakin hotellilaivaa ankkurissa idempänä.
.
Silta Tonavan yli johti Bratislavan omaan Hervantaan, betonilähiöön. Ylhäällä sillan tornissa oli Ufokahvila. Botel Marinan yläpuolella näkyi korkealla kukkulalla Bratislavan historiallinen kivilinna.
.
Nousimme rannan ja sillan nurkilta kukkulan rinteen teitä ja polkuja vanhan linnan pihaan. Kaiteet puuttuivat kaikkialta jyrkänteissä, mikä tuntui paikoin vaaralliselta talvijäillä. Ensimmäisenä rannalta yrittämämme kapeat polut ylös olivatkin lumen tukkimia ja talveksi suljettuja.
.
Kohtasimme ylhäällä linnanmäellä japanilaisia turistiryhmiä busseineen, Museoita sisältävän linnan ulkoseinät oli nyt restauroitu valkoisemmiksi kuin aiemmin näkemissäni valokuvissa. Neliskanttinen linna muistuttaa nurin päin käännettyä pöytää, sillä sen jokaisessa nurkassa on identtinen hoikka torni.
.
Palasimme toista tietä linnalta alas. Vein matkan varrelle sopivasti osuneeseen kaupunginkirjastoon suomalaisen Aku Ankan. Laitoin lehden hyllyn päälle lastenosastolla, mutta mahtoiko virkailija poistaa sen ennenkuin olin lähtenytkään valikoimia tutkimasta. Arkisessa, suomalaisin silmin sivukirjastomaisessa laitoksessa istui iltapäivällä lapsia ja nuoria opiskelijoita, joista useimmat olivat riisuneet päällysvaatteensa eteisen naulakkoon. Slovakian kieli muistuttaa tshekkiä enemmän kuin suomi eestiä.
.
Keskustassa tuli käveltyä läpi muutamat keskiaikaiset kadut, kujat, puistot, torit ja bulevardit useaankin kertaan. "Hauskoja" patsaita oli nelikko. Tunnetuimmassa niistä sotilas kurkistaa ulos luukusta kadun alta. Hylätyn, järkensä menettäneen hurmurimiehen hymyilevä pronssipatsas ojentelee ikuisesti kukkia naisille. Aihe perustuu kuulemma historialliseen henkilöön. Lehtiin sensaariokuvia myyvä Paparazzo vaanii kulman takaa kameroineen kolmannessa patsaassa.
.
Monella torilla vallitsivat vuoden 2012 joulumarkkinat kojuineen. Pikkulasten ryhmä palasi retkeltä kävellen lastentarhaan klo 16. Kotoisaa. Melko pienen kaupungin tunnelma, ilman tärkeitä nähtävyyksiä.
.
Slovakia on euromaa. Ostin kauluspaidan keskustan ainoasta tavaratalosta My / Tesco 8,90 eurolla, alkuhinta 39,90 euroa. Ostin Lidlistä suklaakonvehteja Suomea halvemmalla. Lidlin 2 litran colapullon hinta oli 18 eurocentiä. Pikaruokalassa maksoi ateria 5 euroa. Kirjakaupasta 12 postikorttia 3 eurolla. Pienessä kivijalan lelukaupassa kului aikaa uusimpiin lasten ihmeisiin tutustumisessa. Disneyn Micky Maus -lehtiä en vain nähnyt missään Bratislavassa kuten en Budapestissäkään.
.
Paluu kävellen rautatieasemalle ei ollut aivan helppo iltapimeällä, lumisateessa ja vähän loskassakin. Käytössämme oli vain keskustan kartta, joka ei ulottunut radalle asti. Jossakin risteyksessä jatkoimme ensin suoraan eteenpäin, kunnes alkoi näyttää liian oudolta aamupäivän muistikuviin verrattuna, ja palasimme takaisin, oikealle reitille. Muutama jalankulkusilta kadun yli ja sekavasti mutkainen tieverkko oli hämäävä, vaikkei puolen miljoonan asukkaan kaupunki valtavalta tuntunut. Iso osa väestöstä oli asutettu joen toiselle puolelle sosialismin ajan betonilähiöön.
.
Bratislavan pienelle asemalle jäi vielä odotusaikaa, kun juna saapui 25 minuuttia myöhässä. Paluumatka Budapestiin kesti klo 20:15- 23. Junan hytteihin oli jäänyt paljon päivän saksalaisia, tshekkiläisiä ja slovakialaisia sanomalehtiä, joita tuli taas kerättyä luettaviksi ja vertailtaviksi.