527. Junalla Sopot ja Gdynia

1) GDANSKin rautatieasemalta
.
Maanantaina 28.12. Puolassa nukuin Gdanskin hotelli "Vapaakaupungissa" eli "Wolne Miastossa" 5,5 tuntia aamukuuteen, jolloin heräsin virkeänä kirkonkellojen soittoon. Aamiainen ei kuulunut huoneemme hintaan (21 euroa yöltä ja henkilöltä), joten sen muodollisuuksille ei tarvinnut varata aikaa.
.
Varttia yli seitsemän kiiruhdimme joulukuisen pimeän arkiaamun työmatkalaisten kävelijöiden joukossa kilometrin matkan Gdanskin päärautatieasemalle (Glowny) päästäksemme junalla pohjoisiin naapurikaupunkeihin Sopotiin ja Gdyniaan ja Heliin. Lämpötila oli ulkona nollan vaiheilla.
.
Aseman alikulun kävelytunnelissa antoi Gdanskin Metro-lehden ojentaja toisella kädellään myös pienen tuotenäytteen, joka osoittautui sanakirjaa tutkimalla nestemuotoiseksi Knorrin lihaliemeksi (ei ollut kuivakuutio). Asematunnelia reunustivat mm. kolme myyntiluukkunsa käytävään avaavaa isoa pullapuotia suolaisine ja makeine leivonnaisineen, sekä basaarikioskit, joissa myytiin mm. halpoja vaatteita tai poistomyynnissä hinnaltaan alennettuja sarjakuvia.
.
Yksimielisten opaskirjojen mielestä Gdanskin juna-asema on ikävä käyntipaikka (vaikkakin arkkitehtuurinähtävyys), jota turistin kannattaa vältellä tiloissa maleksivien haljujen tyyppien vuoksi. Mutta lieneekö kylmällä vuodenajalla ollut merkitystä, kun ei asema vaikuttanut ainakaan Helsingin rautatieasemaa kummoisemmalta, ei aamulla, päivällä eikä edes puoliltaöin. Verkkaista eläkeikäistä väestöä istui penkeillä odottelemassa ja vilkasliikkeisempiä työikäisiä ohikiiruhtajia vilahteli, mutten silmiinpistävästi havainnut lompakoita vaanivia maleksijoita. Viereinen läntinen linja-autoasema unohtui katsastamatta, kun sinne ei ehtinyt tulla asiaa.
.
Paikallisjunalipuille löytyi laiturilta myyntiautomaatti ja toisaalta hintataulukko, josta näkyi, miten lippu mm. Sopotiin asti maksoi 3,10 zlotya (80 senttiä). Lippua ei vain mitenkään saanut sopimaan leimausautomaatin aukkoon asemalaiturilla.
.
Ensimmäinen juna klo 7:31 ehti pahimmoilleen lähteä, ennen kuin ehdimme tulkita ohjeista, että automaattilippua EI tarvinnutkaan leimata etukäteen, vaikka lipputiskiltä ostetut piti. Kaipa pilettimme olisivat vielä voimassa seuraavassa junassa 15 minuutin päästä...?
.
Käyttämämme Gdanskin lähiliikennejuna oli sitten väljä, arkipäiväinen, harvemmin pesty ja kuluneempi kuin Suomessa, muttei kummallisempi kuin missä tahansa eurooppalaisessa suurkaupungissa. Hieman itäeurooppalainen tunnelmallisesti kumminkin.
.
Puolassa paikalliset ihmiset vaikuttivat keskieurooppalaisilta, eivät lainkaan venäläisiltä saati eksoottisista maista tulleilta. Puola oli melkein 100-prosenttisesti puolalainen. Näin Puolassa vain yhden mustaihoisen, en yhtään muslimin näköistä, mutta kaksi Romanian romania, jotka kerjäsivät kaduilla ja olivat täsmälleen saman näköisiä kuin maannaisensa Helsingissä, jolleivät samoja henkilöitä.
.
Aurinko nousi juuri, joten saatoin katsella junamatkalla aluksi kuuden asemavälin maisemia. Oliwan lähiö, jossa on kuuluisa katedraali, pientaloalueita sekä telakalta presidentiksikin yltäneen sähkömiehen Lech Walesan nykyinen koti, olisi ollut vaihtoehtoinen kohde meille, mutta lähimpien asemien seudut näyttivät jokseenkin kurjilta. Hoitamatonta betonislummia.
.
Neuvostoaikaiset rapistuvat kerrostaloalueet mahdollisimman yksitoikkoisine asemakaavoineen paistoivat ratavarteen kuin Tallinnan Lasnamäet. Ratavarressa oli paikoin siirtolapuutarhoja. Yleisilme oli sangen ankea. Tosin niinhän on kaupunkien ratavarressa lähes kaikkialla.
.
.
2) SOPOT laulujuhlitta
.
Sopot on oma pikkukaupunkinsa (40'000 asukasta) ja vaikka asemalaiturilla lippuautomaatti oli rusikoitu rikki, lähiseudun kaupunkihuvilat olivat viehättäviä. Kuljimme itään, oletettavasti rantaa kohti, hiljaista Fryderyk Chopinin katua, joka mutkitteli ja laskeutui alamäkeä hitaasti, salaperäisesti ja viehättävästi, varrellaan kauniita puisia omakotitaloja. (Palasimme aikanaan takaisin asemalle pääkatua Monte Cassinoa).
.
Arkiaamuna ennen kello yhdeksää ei ollut paljon kulkijoita. Kiinteistönvälittäjän ikkunaa silmäillessä näyttivät halvimmat pienasunnot olevan n. 240'000 zlotya eli 60'000 euroa, mitä voi sitten verrata Suomen tai Helsingin pohjahintatasoon. Luulisipa Sopotia halvemmaksikin, mutta ehkä osoitteet olivat hyviä ja talot porvarisajoilta vanhoja, eivätkä rumia.
.
Rannalle saavuimme, kun sen läheisillä puistokäytävillä tyhjennettiin juuri roskakoreja. Kolmen porukassa yksi työntekijä ohjasi polulla verkkaisesti lava-autoa, toinen mies katsoi ja tyhjensi vasemmanpuoleiset säiliöt ja kolmas oikeanpuoleiset roskikset.
.
Rannan hiekkadyynit olivat autioina. Lunta ei kuitenkaan vielä ollut maassa. Kielto- tai selostuskylttejä en ehtinyt tai jaksanut syventyä tulkitsemaan. Sofitel Grand -hotellin, Sheratonin ja muiden rantaa reunustavien palatsien läheltä löytyi Puolan pisin, puolikilometrinen puinen laituri, joka oli talvella hiljainen, joskaan ei aivan autio. Olihan se käveltävä päästä päähän. Laiturin luona rannalla näin myös elokuvaohjaaja Roman Polanskin, valokuvasssa, joka oli otettu hänen käydessään kesällä paikalla.
.
Sopot on kuulemma "Kolmoiskaupungin" huvittelukeskus. Monisalinen huippumoderni elokuvapalatsi, ja kohta toinenkin, pisti silmään loistohotellien, ravintoloiden ja kauppapasaasien keskeltä keskustasta ja pääkadulta Monte Cassinolta.
.
Joulukuun lopussa kaduilla ja kahviloissa kiirivät korviin makeat jouluiskelmät, "Last Christmas"... Suomalaiset muistavat Sopotista parhaiten sosialismin romahdusta edeltäneet, Euroviisuja matkineet laulujuhlat, joilla suomalaiset Marion Rungit menestyivät voitokkaasti piristäessään neuvostoankeutta välähdyksellä länsimaalaisuutta, ruotsalaisten Abbojen korvikkeena.
.
Kummallisinta modernia arkkitehtuuria edusti (ohi eräiden hotellienkin) "Vänkyrä talo", "Crooked House", joka oli todella sellainen kuin hullu jättiläinen olisi ottanut käsittelyynsä tavallisen lasi- ja peilipalatsin ja ruvennut murjomaan, venyttelemään ja litistelemään sitä nyrkeillään.
.
Sopotin keskeisimmän kirkon edessä oli jouluinen seimiasetelma, kirkon sisällä toinenkin. Muutamat katolilaiset poikkesivat aamupäivällä ohi mennessään kirkkoon polvistumaan ja rukoilemaan itsekseen. (Gdanskissa näin kolmantena aamupäivänä miten kirkon ohi kiiruhtava, ehkäpä 60-vuotias herrasmies nosti hattuaan kunnioittavasti vain ohittaessaan ulkona kirkon oven, kuin refleksiksi kehittyneellä eleellä. Puolalaista tapakulttuuria.)
.
Sopotin pääkadun Monte Cassinon virkistävän kahvilavierailun jälkeen palasimme junaradalle, etsimään asemaa, lipunmyyntiä? Teimme kierroksen myös rautatien länsipuolelle, joka ei ollutkaan hullumpaa seutua, vaikkakin selvästi arkisempi kaupunkipuolisko. Toisen tunnelin kautta palasimme itäpuolelle edelleen etsimään asemaa - ja sen löytämäänkin.
.
Lipunmyyntiautomaattihan oli rikottu, joten lippuluukun virkailijalta ostettiin matka pohjoisen naapurikaupungin pääasemalle, "Gdynia Glownaan". (Gdynia lausutaan tai minä lausun sen: "gdinja"). Liput maksoivat nytkin 3,10 zlotya (80 eurosenttiä). Liput leimattiin itse, kun eivät olleet automaatista. Tosin en ymmärtänyt mitä leimakoodit tarkoittivat, eikä lipuntarkastajia tullut koskaan vastaan.
.
.
3) GDYNIA satavuotinen
.
Gdyniassa (250'000 asukasta) oli montakin rautatieasemaa, kuten Gdanskissakin (450'000 as.), mutta laskemalla asemanvälejä ja seuraamalla vaunun päässä olevaa "metrokarttaa" pysyin ajan tasalla. Junarata kulki ainakin kerroksen verran katutasoa ylempänä penkereellä koko matkan pohjoiseen Gdanskin aseman jälkeen. mikä avarsi näköaloja juna ikkunasta.
.
Gdynia Glownalle avautuva kaupunkimaisema oli sekavan moderni, persoonaton, epäyhtenäinen, "mikä-tahansa-kaupunki". Kerava, Hyvinkää, Riihimäki... Gdynian rakennukset olivat kaikki vain 1900-luvulta. Kaupunki perustettiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen merelle vievän "Puolan käytävän" päätepisteeksi, kun saksalaisesta Danzigista oli tehty Kansainliiton vapaakaupunki.
.
Gdyniassakin suuntasimme heti itään päin, kohti satamalaitureita ja merta, aivan mitä tahansa vastaan tulevia katuja pitkin mutkitellen. Matkan varrelle osui suuri kauppahallikompleksi tavanomaisen kirjavine myyntiartikkeleineen. Siellä tuli pyörittyä ihmettelemässä.
.
Mummot myivät katukulmilla ulkona kananmunia kappalehintaan muistaakseni 0,10 zlotya eli alle 3 eurocentiä, ehkä neljäsosaan Suomen hinnoista. Leivän kilohinta modernissa marketissa oli 80 centiä (Suomessa kolminkertainen?). Ostamani puolen kilon leipä maksoi 1,60 zlotya, mutta juustoviipaleet olivat jo tutummissa hinnoissa 5 euroa/kg.
.
Sataman tai rannan maamerkkeinä oli kaksi toisiinsa kytkettyä, tavattoman korkeata tornitaloa, "Sea Towers", joista en löytänyt tietoja, sisälsivätkö toimistoja vai asuntoja?
.
Suosituimman laiturin "Jana Pawla II:n" (paavi Johannes Paavali II) varrelta oli pari museolaivaa, fregatti ja entinen koululaiva, sekä lähellä ravintolana toimiva romanttinen "merirosvolaivan" kopio, ym. Laiturin päässä oli kirjailija Joseph Conradin ("Pimeyden sydän") patsas, joka unohtui käydä katsomassa, kun ensin Akvaario sitä ennen osoittautui olevan kiinni maanantaisin.
.
Gdyniassa oli muutamia hirvittävän näköisiä kommunismin aikaisia hotellitorneja, "Hotel Gdynia", kuten oli Gdanskissakin (Gdanskin rumin rakennus oli Hotelli Hewelius). Samaten oli äärimmäisen epäinhimillisen näköisiä, laatikkomaisia asuinkerrostaloja. Laatikkotaloja on nyttemmin yritetty piristää halvimmilla keinoilla (kuten Albanian Tiranassakin) eli värittämällä niitä räikeästi tai raikkaasti erikoisen kirjaviksi... Värileikeistä huolimatta värin alta kuulsi tökerön piittaamaton, totalitaarisen brutaali neuvostoarkkitehtuuri.
.
Gdyniassa tuli poikettua suuressa, huippuerikoisessa, modernissa kirkossa. Sisäänmeno arvelutti hetken, koska ovella steppaili odotuksesta levottomina neljä hienon huolellisesti pukeutunutta valkohansikkaista herraa. Kunnes nämä marssivat muodostelmana sisään ja me livahdimme perään. Niin, hautajaissaatto sisällä valmistautui juuri marssimaan keskikäytävää pitkin ulos. Hansikasherrat kantoivat ensin ruumisarkun ja sukulaisparvi seurasi heitä, hännänhuippuina me turistit. Arkku siirrettiin ruumisautoon. Missähän mahdettiin pidot pitää?
.
Palasimme asemalle ehtiäksemme ostaa paikallisjunaliput Helin pikkukaupunkiin (5000 asukasta) samannimisen Helin niemimaan kärkeen, n. 80 km Gdyniasta, 100 km Gdanskista. Olisimme halunneet seilata Heliin laivalla, mutta talvella ei kulkenut. Helistä ei silti malttanut luopua, joten edes junalla, kapeaa ja pitkää hiekkaharjua pitkin? Katsellen hiekkadyynejä molemmin puolin rataa... From Hel(sinki) to Hel?
.
Kuntabongarin puoli Puolaa:
526. Lento Turusta Gdanskiin
527. Junalla Sopotiin ja Gdyniaan
528. Junalla Helin niemimaalle
529. Junalla Varsovaan
530. Varsovassa joulukuussa
531. Gdansk päivänvalossa