526. Lento Turusta Gdanskiin

1) Halpalento Turusta Puolaan on WIZZAIR
.
Sunnuntai 27.12. Lumipyry ja pakkasta 8 astetta Helsingissä. Junalippu Turkuun maksaisi 28,40 euroa (Espoosta 2 euroa vähemmän), mutta Tapaninpäivän lumisade on hidastuttanut rantarataa Kirkkonummella.
.
Express-bussien menopaluu maksaisi 49,50 euroa ja perillä Turun lentoasemalle kulkisi puolen tunnin välein 2,50 euroa maksava paikallisbussi numero 1, reitiltä satama - kauppatori - linja-autoasema.
.
Lähdemme kumminkin henkilöautolla, hyvissä ajoin yhdeltä (kello 13). Rauhallinen ajomatka kestää 2,5 tuntia. Uudelta Turun moottoritieltä (E18) käännytään puolen tusinan tunnelin jälkeen Naantaliin vievälle ohitustielle, sitten koilliseen Tampereen 9-tielle (E63) ja sen yli siltaa lentoasemantielle. Kaksi aura-autoa hyrisee ja kolisee sillalla vastaan. Luminietokset ovat korkeita.
.
Metsäisellä ajotiellä tulee vastaan autioon korpeen osoittava tienviitta: "Terminaali 2". Huokeimman mahdollisen kakkosterminaalin on vuokrannut unkarilainen halpalentoyhtiö Wizz Air. Lentoliput Turusta Gdanskiin alkaen 4,99 euroa tai 9,99 tai 14,99 (kallein meidän). Neljä edestakaista lentoa viikossa.
.
Autio tie kaartelee läpitunkemattomassa havumetsässä hämmästyttävän pitkästi, kunnes eteen avautuu lumen peittämä karu kenttä, jonka laidalla töröttää yksinkertainen harmaanvaalea parakki. Yhtään ihmistä ei näy, mutta muutama pikkuauto on peittynyt Joulun monen päivän ja yön lumikerroksiin.
.
Auton säilytys autiolla kopilla varustetulla ja puomeilla rajatulla alueella maksaa joko 21 euroa kolmelta vuorokaudelta tai 23 euroa neljältä. Kello on saapuessamme puoli neljä ja koneemme pitäisi nousta varttia ennen seitsemää. Terminaaliparakin ulko-ovi on lukossa. "Aukeaa 2,5 tuntia ennen lennon lähtöä", lukee paperilappusessa.
.
Kuusi haalareihin ja vihertäviin huomioliiveihin pukeutunutta työntekijää kahlailee tuoreessa lumihangessa kohti parakkia. He koputtelevat pieneen lasiruutuun tovin, kunnes sisältä saapuu ukko avaamaan. Ikkunasta näkyy ulos typötyhjä, harmaan valkoinen, karun yksinkertainen varastotila, kuin tavallisen elementtilähiön kellarikäytävä.
.
Ulkona puolet ympäristöstä on tuuheaa havumetsää, pienen pysäköintialueen takana. Toinen puoli, parakin takapuolella, on suurta lumista lentokenttää. Lakeus näyttää päättyvän metsään ja kentänpään toisella puolella säteilee kirkkaissa valoissa tyylikäs, moderni teräsrunkoinen lasipalatsi: Turun lentoaseman Ykkösterminaali. Sinne johtaa metsän kautta puolen kilometrin pituinen luminen kävelytie, jolla näkyy puolen tusinan ihmisen tuoreet saappaanjäljet.
.
Vietän puoli tuntia (klo 15:40-16:10) ykkösterminaalin kahden kerroksen ylellisissä, joulukuusin koristelluissa pyhätunnelmissa. Siellä neljä lähtöselvitysluukkua viidestä on auki, puolet Finnairia, puolet BlueOnea varten. Lähimmät lähdöt Helsinkiin ja Teneriffalle, myöhemmin Tukholmaan ja Ouluun. Turvatarkastukseen astelee satunnaisia menijöitä ilman jonoa. Kahvilassa ja kannettavien tietokoneiden pistokepaikoilla istuskelee ihmisiä, kuten alakerrassa saapuvien lentojen odottelijoita. Tunnelmani on mukavan matkailullinen: Minullahan ei ole tässä terminaalissa velvollisuuksia, mutta luvassa on kohta oma matkalle lähtö toisaalla. Ulkosalla joku ihminen odottelee bussia numero 1.
.
Joulukuun auringon laskiessa kävelen takaisin kakkosterminaalille klo 16:15. Ulko-ovi avautuu juuri ja muutamat varhaisimmat saapujat, lentolaukkujaan kanniskellen, alkavat valua sitä kohti. Hämärtyvän ihmisparven silhueteista erottuu (jalkojaan kilometrin kävelyltä säästellyt) matkakumppanini. En kysy istuiko hän odotusajan autossaan vai käveleskelikö edestakaisin kassi olallaan parakin edessä, kuten teki juuri nyt saapuessani. Kehun hänelle ykkösterminaalia, josta poimin lukemiseksi BlueWings -lehden.
.
Sisällä harmaiden rapattujen seinien kapeassa välitilassa on kaksi yksinkertaista pikkuista pöytää, kummankin takana nuori neitonen. Toisen virkailijan luo jonottaa kolme, ja toisen luo kaksi matkailijaa, ennen meitä. Perässämme ei ole jonossa ketään.
.
Wizzairin lähtöselvityksessä tarvitaan vain kuusimerkkinen varauskoodi, kuten H8KWBR, sekä passi vahvistamaan nimitiedot. Virkailija yliviivaa paperiarkiltaan nimemme. Enintään yksi käsimatkatavaralaukku on sallittu, tiukasti. Saamme nousukortit: "Portti 21".
.
Vain metrin päässä eteenpäin käytävällä alkaa turvatarkastus. Ystävällinen keski-ikäinen heppuli ojentaa matalareunaisia laatikoita tai vateja. Niihin levitellään reppu, hammastahnan sisältävä minigrip-pussi. lompakko kolikoineen, vyö metallisolkineen, päällystakki sekä - kengät! Kannettavaa tietokonetta tiedustellaan joka kerta. Portti ei nyt hälytä ketään mistään syystä.
.
Parakki levenee odotustilaksi, jossa yksi ainoa mies hoitelee kahvilan sekä pienen sekatavaraputiikin kaikki hommat! Minä vain täytän turvatarkastuksen jälkeen puolen litran vesipulloni Suomen vedellä. Turun ykkösterminaalissa oli ylellisempi käymälä, mutta toisaalta täällä kakkosessa voi valita pelkkää kylmääkin vettä.
.
Seuraavaksi ehdimme, yli kahden tunnin odotuksen aikana, istua kolmellakin eri tuolilla tai sohvalla ja laskea tiilenpäitä! Joita on paljastunut rappauksen rapistessa seinistä. Seinänäkymä on kuin kliseisen dekkarin kellariloukosta. Ylellisyytenä on lapsille piirustus- ja sarjakuvanurkka. Lainaan sieltä kolme vanhaa "Aku Ankkaa" vuosilta 1978-1983, joita lueskelen valikoiden, ainakin Carl Barksin "Rahalähteen" sekä Barksin ainokaisen Mikki-Hiiri-klassikon "Punainen hattu".
.
Japanilainen nuorukainenkin on siirtynyt peremmälle perässämme, toistaiseksi vielä tyhjiksi jääneisiin istumanurkkauksiin, ja asettunut pitkäkseen nukkumaan. Kiireetön lenkkitossuinen matkamies on tullut ensimmäisenä terminaaliin, mutta koneeseen jonotettaessa jättäytyykin viimeiseksi.
.
Odotustila täyttyy pikku hiljaa. Tupakoitsijat voivat käydä tarpeillaan teräsverkkoisessa ulkohäkissä (josta tulee mieleen Korkeasaaren eläintarhan apinatalo). Muutama haalarityömies poikkeaa ulos pakkaseen kiitoradan puoleisesta lukitusta ovesta.
.
Heti kun (käytävää jakamaan) aletaan pystyttää kankaisia kaiteita klo 18, me ja muutkin hätäisimmät (96 prosenttia matkaan lähtijöistä, ehkä sadasta näkyvissä olevasta) alamme muodostaa paikallaan seisovaa jonoa.
.
Unkarilaisen lentoyhtiön Wizzairin Gdanskista saapuva kone nyt vasta laskeutuu klo 18:15 ja saapuvat matkustajat vaeltavat ahdasta kujanjuoksua yhteisellä käytävällä vastaan meidän toiseen suuntaan pyrkivien jonoa. Muuan matkalta tulevista äijistä yrittää oikaista ulos jo tupakkapaikan kautta, mutta turhaan, sillä ulkohäkistä ei pääse kuin takaisin sisälle.
.
Kuulutus pyytää: "Tiivistäkää hieman oikealle, että tulijat mahtuvat". Jotkut puolalaiset tuttavukset kohtaavat, toiset tulossa ja toiset menossa, pysähtyen juttelemaan keskenään.
.
Lähtöporttimme Turussa on suurellisesti numero 21, eikä mikään kuutonen tai seiska, kuten Gdanskissa... Mutta 21 tarkoittaa kakkosterminaalin (2) ainoaa (1) kiitoradan suuntaan avautuvaa ovea. Oven pieliin asettuvat lähtöselvityksestä tutut, samat kaksi neitokaista, repimään kahtia aiemmin jakamansa lennon nousukortit. Passit on näytettävä heille uudelleen.
.
Kentällä odottaa nokan väritykseltä räikeän puna-violettinen Airbus 320 -lentokone. Peräpuolen ovelle kapuamme portaita ja päädymme istumaan heti siipien taakse. Penkkirivit ovat mahdollisimman tiheässä peräkkäin, jotta 180 matkustajapaikkaa mahtuisi 30:lle riville. Kolme ja 3 istuinta käytävän molemmin puolin. Yllättävän täyteenkin kone tulee. Tyhjiä tuoleja näyttäisi jäävän n. 32 eli kuudesosa kaikista, tai puolet käytävänvieruspaikoista.
.
Kovassa kulutuksessa rypistyneiden keinonahkatuolien värisävy on ruman ruskea. Tuolini selkänoja lonksahtelee epämääräisesti. Wizzairin koneiden pitäisi olla keskimäärin kolme vuotta vanhoja, mutta tämä kone tekee vanhemman vaikutelman. - Ylälokeroiden pakkaushyörinää, puheensorinaa ja iloista naurua ympärilläni kuulen äänimaisemana.
.
Rullaamme sitten kiitoradan päähän noustaksemme ilmaan jo pari minuuttia etuajassa! Lentoemännät suorittavat taukojumppansa käytävällä osoittaen "exitejä" ja niiden lukumääriä sormillaan. Penkin selässä lukee unkarin kieltä. Kuulutukset ovat epäselvää englantia. Kurkkuni kuivuu ja yskittää.
.
Lentoaika Turusta Gdanskiin on lyhyt, virallisesti tunti ja 25 minuuttia, mutta tällä kertaa ylittyy tunti hädin tuskin vain muutamalla minuutilla! Alku- ja loppupään matalalla lento-osuudella näen pimeyden keskeltä keltaisina matoina ja verkkoina loistavia liikenneväyliä, tuskin muuta, ja keskimatkalla näen valkoisia pilvikenttiä.
.
.
2) GDANSK, tuhatvuotinen Danzig
.
Gdanskin lentokentälle laskeudutaan jo klo 18:53 paikallista aikaa (Turussa kello on tunnin enemmän), eikä aikataulun mukaan 19:10. Osa matkustajista odottaa sijoillaan muita rauhallisemmin. Istumapaikkamme ovat koneen puolivälissä, joten voisimme liittyä kumman tahansa jonon hännäksi, etu- tai takaovelle. Vaan takaa tulimme ja takaa poistumme, siirrettäviä portaita kentän pinnalle. Ei sada eikä kentällä ole lunta, mutta paikoin kuitenkin näkyy jäämiä aiemmasta jäästä.
.
"Port lotniczy Gdansk Lech Waleca Airport" on siisti, modernin tuntuinen, valoisa ja miellyttävä, keskieurooppalainen lentoasema. Kun taas Turun kakkosterminaali on kuin Alaskasta tai Siperiasta. Kenenkähän nimi Turulle voitaisiin antaa - "Mauno Koivisto Airport"? Paavo Nurmi Airport? Turku Erik Bryggman, Wäinö Aaltonen? - Varsovalla on "Fr. Chopin Airport", Italiassa on mm. "Roma Leonardo da Vinci" sekä "Pisa Galileo Galilei".
.
Puola kuuluu "Schengenin" passivapaaseen vyöhykkeeseen. Niinpä melkein nopeammin kuin huomaankaan livahdan vain vihreää linjaa pitkin tavallisten puolalaisten vastaanottajien keskuuteen. Jonoa muodostuu ainoastaan "Kantorin" eli valuutanvaihtokopin eteen. Harvalla wizzairilaisella on matkatavaroita koneen ruumassa. Omat zlotyni olen vaihtanut Helsingin Forexista.
.
Infokioski on tyhjä, mutta telineistä löytyy esitteitä, jopa vihkonen "Gdansk in your pocket" ja karttalehtisiä "Gdansk-Sopot-Gdynia", sekä hyödyttömiä mainoslippusia. Lappu luukulla neuvoo bussiin: "100 metriä ovesta oikealle, lipun voi ostaa kuljettajalta". Vaellammekin ainoaa käytävää rakennuksen päähän ja ulos.
.
Bussipysäkin katoksessa ja pylväässä on aikataulu- ja hintatietoja, joista jälkimmäiset ovat uutuuttaan vaikeasti avautuvia. Yhä olisi tarjolla (vanhojen matkaopaskirjojen selostamia) aikamäärään sidottuja 15, 30 tai 60 minuutin lippuja ja yölippuja, mutta ilmeisesti myös yhden matkan kertalippuja.
.
Bussilinjoja erottuu ainakin n:o 110 pohjoisemmas Gdynian suuntaan sekä n:o 210 etelämmäs Gdansk Glowny -rautatieaseman ohi. Sunnuntaina klo 19:30 lähtevän bussin päätepysäkki on poikkeuksellisesti juna-asema. Vuoroväli on nyt tunti, mutta arkisin puoli tuntia.
.
Kaksikerroksisen lentoasemarakennuksen ulkoseinässä komeilee yhden kerroksen korkuinen Lech Walesan kasvokuva, joka mainostaa elämäkertakirjaa nykyisin jo harmaaviiksisestä ja eläkeikäisestä sähköasentajasta, joka sai potkut Gdanskin "Leninin telakalta", mutta perusti työläisille vapaan ammattiyhdistysliikkeen "Solidaarisuuden", vuosikymmeniä sitten. Kommunismin luhistuttua 10 vuotta myöhemmin Waleca äänestettiin Puolan presidentiksi kaudelle 1990-95, mutta vuoden 2000 presidentinvaaleissa hän sai enää vain yhden (1) prosentin äänistä...
.
Waleca (väkä-ällällä ja väkä-e:llä) lausutaan jotakuinkin "vauvensa" ja tarkoittaa kenties samaa kuin englannin nimi Walker? Pienessä sanakirjassani "Walesac = kuljeskella, samoilla" (väkä-ällällä ja väkä-e:llä).
.
Bussikatokseen kertyy kymmenkunta odottelijaa, rinkkaselkäisiä nuorukaisia ja suomenkielinenkin nuoripari. Bussilinja 110 kiertää käännöslenkin pysäkille klo 19:20, viipyen 5 minuuttia, jolloin joku traveller käväisee neuvottelemassa kuskin kanssa, mutta palaa pysäkille. Meitä odottelijoita karttuu lisää.
.
Pitkä ja tilava nivelbussi linjalla 210 (vanhemmissa opaskirjoissa "Linja B") saapuu noin 19:33, lähteäkseen vasta 7 minuuttia taulukkoaikaansa myöhemmin 19:40. Moni hokee "Railway Stationia" kuskille, myös "Dworzek Gdansk Glowny" voisimme lausua. Pudotan maksukulhoon kaksi 2 zlotyn kolikkoa (Forexista), jolloin kuljettaja antaa ääneti takaisin yhden zlotyn kolikon sekä kaksi 1,50 zlotyn lippua.
.
Leimaan molemmat lippuni keskioven keltaisessa automaatissa, minkä tekoni nähtyään muutamat suomalaiset turistit palaavat myös jo ottamiltaan istumapaikoiltaan leimaamaan lippujaan. - Mietin onko kolmen zlotyn lipuista tullut pulaa vai tarjosiko kuljettaja yksinkertaisesti vaihtoehtoja? Olisiko lyhyelle matkalle voinut leimata vain yhden lipunkin, mutta pitkälle molemmat?
.
Seuraan kompassillani mutkittelevaa ajoreittiä pääosin kohti itää. (Gdanskiin on 14 km). Välipysäkeillä, joiden nimistä jää mieleen "Astronaut", vaihtuu paikallisia matkustajia ulos ja sisään. Kuljettaja pysäyttää kaavamaisesti (kuin metrossa) jokaisella pysäkillä, vaikkei kukaan olisikaan jäämässä tai tulossa tai painanut pysäytysnappia.
.
Ulkona on pimeää, mutta valaistuja taloja erottuu, niin "McDonald's" keltaisine Eero Saarisen kaarineen kuin brutaalin neuvostotyylisiä, kenkälaatikon muotoisia lähiökerrostaloja, jotka on sijoitettu tipotiuhaan ja kaavamaisesti 90 asteen kulmiin toisiaan vasten. Kommunistinen insinööriajattelu nitisti yksilöt kekomuurahaisiksi. Gdanskin lähiöön rakennettiin neuvostoaikana "tehokkaimmillaan" jopa yhden kilometrin pituinen vuokrakasarmi, johon ohjattiin 7000 asukkia.
.
Oletin jo etukäteen, etten voisi olla havaitsematta Gdyniaan vievän junaradan ylitystä. Varsinkin kun bussi kääntyisi sen jälkeen kohti etelää ja Rautatieasemaa. Juuri niin käykin. Sillan alla näkyy melkoisen monta junaraidetta. Käännös oikealle on melkomoinen. Matka-aikaa on juuri kulunut arvioimani puoli tuntia. Ja itse rautatieasema "Glowny" on arkkitehtuurin mestariteos torneineen (vuodelta 1900), Helsingin kuuluisan Eliel Saarisen aseman tapaan. Kaiken lisäksi asemalla loistavat McDonald'sin valokaaret. Olisin hyvin osannut jäädä pois tässä, vaikkei olisikaan ollut päätepysäkki, kuten nyt sunnuntaina iltakahdeksalta poikkeuksellisesti oli.
.
Gdanskilla tai entisellä Danzigilla on jo tuhatvuotinen historia. Keskiajalla Puolan mahtavin kaupunki! Hansakaupunki. Hollantilaisia arkkitehtejä ja saksalainen kaupunkikuva.
.
Kansainliiton Vapaakaupunki maailmansotien välillä. Toisen maailmansodan syttymispaikka 1.9.1939. Sodan ensilaukaukset tulivat Saksan sotalaivasta. "Puolan käytävä" harmitti siihen aikaan saksalaisia ja Hitler pauhasi siitä jatkuvasti. Gdansk raunioitui pommituksissa, mutta vanhat talot on korjattu ulkokuoriltaan entiselleen.
.
Gdanskin keskikaupunki tekee klassisen keskieurooppalaisen ensivaikutelman talvi-illan keltaisissa valoissa. Vilkas moottoriliikenne busseineen ja raitiovaunuineen kiitää kaupungin valtaväylää pohjoisesta etelään. Rautatieaseman kohdalla olisi jalankulkutunneli, mutta kun pysähdyimme hieman etelämmäs, jatkamme kävellen etelään, kunnes pitkähköltä tuntuvan hetken päästä vastaamme tulee liikennevaloristeys.
.
Olemmekin jo yli puolivälissä kilometrin kävelymatkaa hotellille... Sillä olemme Puutorin (Targ Drzewny) kulmassa, jonka yhdeltä nurkalta lähtisi Pyhän Hengen katu (Sw. Ducha). Mutta kun tori on hankalasti epäsäännöllisen viisikulmion muotoinen keskuspuistoineen (ratsastajapatsas), eksymme kiertelemään vääriä lähikatuja. Puistossa koiran kanssa kyhjöttävä romaninainen tulee pyytämään rahaa - kuulemma koiraa varten.
.
Vaikeat puolalaiset kadunnimet vilisevät päässäni: joko pitkinä kuten "Podwale Staromiejskie" (Vanhankaupungin vallin alla?), tai lyhyinäkin "Rajska" (rajski = paratiisillinen?), "Panska" (panski = herramainen), jne.
.
Kapeajulkisivuisten asuintalorivistöjen pykäläiset tiiliseinät ovat satoja vuosia vanhan näköisiä, vanhojen saksalaisten kaupunkien tyylisiä. Ne on entisöity sodan jälkeen, kaupungin murennuttua raunioiksi. Kerroksia taloissa on kolme tai neljä. Goottilaiset kirkot ovat toinen toistaan komeampia valaistuine torneineen ja niitä on lähikulmilla puolisen tusinaa.
.
Kaduilla on valoja sopivasti, muttei liikaa (erityisesti on valaistuja seiniä), ja samassa suhteessa on iltakävelijöitäkin, muttei autoja juuri lainkaan. Lisäksi kaupunginmuurin osittaiset pätkät sekä lukemattomat vanhat vartiotornit halkovat puistoja ja toreja. Ympäristö on historiallinen, muttei kuolleeksi hiljentynyt, vaan tunnelmallinen tausta nykyisten asukkaiden arkielämälle. Kuten on vaikkapa Italiankin kaupungeissa.
.
Kohta tupsahdamme Pyhän Hengen kadulle (Swieto Ducha) ja edessämme on kaunis valaistu historiallisten kapeiden talojen seinämä, joista numerossa 2 lukee tyylikkäästi: "Hotel *** Wolne Miasto" (eli on 3 tähden hotelli, suomennettuna nimeltään 'Vapaakaupunki').
.
Sähköinen liiketunnistin avaa meille liukuovet hotellin aulaan, josta nousee muutamia porrasaskelmia oikealle länteen "Receptioniin" tai vaihtoehtoisesti vasemmalle itään kohti ravintola Zeppeliiniä, sekä myös hissiä ja portaikkoa huonekerroksiin. Hotellikortin täytettyämme saamme nuorelta naiselta 'avaimet', jotka ovat sirukortteja. (Kahden hengen huoneemme kolmeksi vuorokaudeksi oli maksanut internetin Hotels.com'issa 126 euroa eli 21 euroa /yö /henkilö.)
.
Henkilökunta ei lähde näyttämään huonetta 111, joka sijaitsee seuraavassa kerroksessa eli joko ensimmäisessä tai toisessa kerroksessa (yhteensä kolmesta tai neljästä). Tilaamme ensimmäisen ja ainoan kerran hissin. Jatkossa vain kävelemme kerroksen ylös tai alas kauniita väljiä kierreportaita.
.
Hotellillamme on vierekkäin yhteensä kolmen kapean ja kauniin talon entisöidyt julkisivut, mutta sisätilat ovat moderneja, kuten Helsingissä hotelli Kämpissä. Siten tämä yksi esimerkkitalo paljastaa rakenteellaan useimpien muidenkin kaupungin talojen yhteisen salaisuuden.
.
Huoneemme on moitteettoman siisti, avara ja hieno tilavine kylpyhuoneineen (jossa pitkä amme). Ikkunan näköalat ovat etelään, pihan eikä kadun puolelle, mutta pihatien aukosta pilkottavat kuitenkin nähtävyydeksi kaupungin hienoimpiin kuuluvan tornin eli "Kultaisen portin" valot.
.
Puolen litran juomavesipullot uusitaan huoneisiin päivittäin, kuten tarvittaessa kylpyhuoneen pienet shampoot ja suihkugeelit. Televisiossa näkyy kahdeksan dubattua kanavaa. Sitenpä näen Puolassa (televisiosta) Lech Walesan, sekä toisella kertaa Lech Kaczynskin (presidentti, joka on entisen pääministerin identtinen kaksosveli). (Sopotin kaupungin hiekkarannalla näen myös elokuvaohjaaja Roman Polanskin, joka oli käynyt kesällä paikalla, jossa oli otettu hänestä valokuva.)
.
Jokaisella hotellihuoneella on oma nimi, mutta vaikka aioin 111:n ja muidenkin nimiä kirjoittaa muistiin ja suomentaa, asia unohtui, vaikka kaiketi 14 kertaa ehdin oven avata tai sulkea neljän päivän aikana. Lisäksi huoneessa oli kolme suurta, kaunista, historiallista kehystettyä valokuvaa Gdanskista sotaa edeltäviltä vuosilta 1905, 1926, 1930. Niistä tunnistin keskeisiä paikkoja, joita myös näin ulkona nykyasussaan.
.
Kun huoneemme ja TV on katsastettu lähdemme sunnuntai-illaksi kaupungille. Pääsuuntamme on tuntemattomin itä, Motlawa-joen rannat, ja etelä, Kuninkaan tie, kaupungin kauneimpien historiallisten toriaukioiden sarja. Muurien ja kanavan puistot kaipaavat päivänvaloa ollakseen edukseen, mutta muuten valaistu kaupunki toimii pimeälläkin.
.
Gdanskin paras kävelykeskusta sijoittuu tiivistettynä timanttina yhden neliökilometrin alueelle, jolla ovat entisöidyt kadut, tornit, talot, muurit, kirkot, puistot. Aluetta rajaavat lännessä ja etelässä valtaväylät, joita pitkin kulkevat raitiovaunut, bussit ja raskas liikenne, idässä Motlawa-joki, jossa on pari saarta sekä pohjoisessa ja lännessä Raduni-kanava, jonka pohjoispuolellakin on vielä kauniita puistoja ja komeita kauppakeskuksia, rautatieaseman lähellä, ennen pohjoisen telakka-aluetta.
.
Jokiranta on tunnetuinta Gdanskia monine erilaisine portteineen. Merimuseon harvinainen, keskiaikainen Zuraw-nosturi on kaupungin tunnus. Jokirannassa on kesällä vilkas satama Helin niemimaalle vievine laivoineen. Laivahostelleja, laivaravintoloita. "Motlawa" -jokilautta sentään puksuttaa osittain jäätyneen joen yli talvellakin!
.
"Kuninkaantien" varrella näyttävät parveilevan useimmat turistit. Katulaulajatyttö esittää säestyksin ja vahvistimin tuoreen joululauluhitin, jota en tunne ennestään, mutta joka jää pyörimään mieleeni, kun kuulen sen uudelleen Sopotissa seuraavana päivänä. Kaupungin mahtavin joulukuusi hehkuu torilla kilpaa valaistuimpien tornien kanssa.
.
Goottilaiset kirkot ovat toinen toistaan suurempia jylhässä tummuudessaan, suurimpana Euroopan suurin (ellei koko maailman?) tiilikirkko Mariacki, Marian kirkko, johon mahtuu 25'000 ihmistä. Happikaan ei sisällä lopu, kun korkeutta riittää ratki taivaaseen asti, tähtiholvien alla.
.
Hotellissa käyn nukkumaan puoli yhdeltä ja heti nukahdan. Aamulla maanantaina herään virkeänä jo kuudelta - kirkonkellojen soittoon! Ainakin Marian kirkossa on messu jokaisena arjen aamuna klo 6:30 ja 7:30, sekä sunnuntaisin 9:30. Iltamessu on talvella klo 18 ja kesäisin touko-syyskuussa klo 19. .
Seuraavassa 527. jutussa Gdanskista naapurikaupunkeihin.
.
Kuntabongarin puoli Puolaa:
526. Lento Turusta Gdanskiin
527. Junalla Sopotiin ja Gdyniaan
528. Junalla Helin niemimaalle
529. Junalla Varsovaan
530. Varsovassa joulukuussa
531. Gdansk päivänvalossa