528. Juna Helin niemimaalle

Helin niemimaa Itämeren rannalla on Puolalle kuuluva on noin 35 km pitkä kynnäs, joka oli alunperin sarja erillisiä saaria. Aaltojen kasaama hiekka on yhdistänyt saaret 200 metriä leveällä kannaksella. Kiinnostava luonnonmuodostelma! Dieselveturin vetämä paikallisjuna ajaa niemimaan päähän asti, väliasemien tusinoine pysähdyksineen madellen lähes kävelyvauhtia.
.
Puolassa maanantaina 28.12. kävelimme Gdynian asemalle ostaaksemme paikallisjunaliput Helin pikkukaupunkiin (5000 asukasta) samannimisen niemimaan kärkeen, n. 80 km:n päähän Gdyniasta tai 100 km:n päähän Gdanskista. Kesällä olisimme seilanneet Heliin laivalla, mutta joulukuussa ei kulkenut. Helistä ei silti malttanut luopua, joten edes junalla, pitkää, kapeaa hiekkaharjua pitkin? Katsellen hiekkadyynejä molemmin puolin rataa... From Hel (sinki) to Hel?
.
Syntyi pikkuongelmia... aiemmin käyttämällämme Gdanskin lähijunalla oli Gdyniassa eri asema kuin pikajunilla tai myös kauemmaksi menevillä paikallisjunilla. Ymmärrettyämme vihdoin tuon takia vaihtaa asemahalleja (300 metriä, vain ulkokautta) kohtasimme seuraavaksi hallissa kahdenlaisia lippuluukkuja, joista toiset ilmeisesti pikajunille Varsovaan ja toiset paikallisjunille Helin kaltaisiin pikkupaikkoihin. Luukkuja oli useita, 3-4 molempia lajeja, ja jonottajia kunkin edessä pari-kolme. Jos menisimme väärälle luukulle, virkailija sanoisi meille puolaksi: "Bzzyrzyczcs zbygdyczoviczs"...
.
Valitsin luukun, jonka edessä olivat vain äiti ja pieni tytär. Mutta jononi ei edennyt 5-10-15-20-25 minuutissakaan!! Viereinenkin jono oli hidas, vaikka lopulta nytkähti eteenpäin, mutta oli silloin jo kasvanut pituuttakin. Edessäni olevalla rouvalla riitti selvitettävää ainakin puoleksi tunniksi! Välillä hänen lippujaan tulostettiin, sitten tutkittiin niitä ja uusittiin taas. Matriisitulostinko yhä vielä hitaasti raksutti?
.
Aika odottamiselle loppui. Jäi vaihtoehdoksi ostaa lippu vasta junasta, kalliimmalla lisämaksulla konduktööriltä? Kiiruhdimme ylös ulos portaita oikealle laiturille, Heliin hetken päästä lähdössä olevalle junalle, sen ensimmäiseen vaunuun etsimään konduktööriä.
.
Samassa keski-ikäinen puolalainen konduktöörimies astuikin ulos junastaan. Hän käsitti puheestani ilmeisesti täsmälleen, miten halusin ostaa meno-paluu-liput Heliin! Ainakin käsiensä ilmeikkäästä ja kysyvästä edestakaisesta viuhtomisesta päätellen? ("Siis sinne, ja vielä takaisin tänne?") Junailija ei kuitenkaan alkanut vielä ulkona myydä lippuja meille, vaan viittasi meitä astumaan vaunuun.
.
Matkatoverini tulkinnan mukaan konduktöörin elehdintä tarkoittikin, että Helissä on nyt ihan hyytävän kylmää, jos sinne näin talvella menemme? Mutta tällä junalla sinne pääsee, käykää sisään.
.
Junailija hoiteli lähtömerkin antamisen asemalaiturilta ja nousi sitten sisään, ensimmäisen vaunumme ensimmäisen osaston ovenviereisimpään penkkiväliin. Me istuimme heti seuraavassa välissä käytävän vastapuolella - parhain mahdollisin näkökontaktein konduktööriin.
.
Junamme lähti. Konduktöörin oli aluksi tehtävä pikaisia soittoja kännykällään, kiireellisiä selvityksiä? Sitten hän alkoi kirjoittaa kynä suihkien parille lomakkeelle merkintöjä, ilmeisesti lippuja meille? Ei, hän siirtyi seuraavaksi laskemaan A4-arkille jonkinlaisia tilastoja. Sitten saavuttiin lähimmälle väliasemalle, jossa herra hyppäsi ulos laiturille katsomaan, milloin juna voisi turvallisesti jatkaa eteenpäin. Samanlainen touhu jatkui muilla lähiasemilla ja niiden välillä.
.
Ajattelin, että konduktööri ehkä rahastaa koko junan kerrallaan sitten muutaman ensimmäisen kaupunkiaseman jälkeen? Mutta eipä hän modernien kannettavien rahastuslaitteidensa kanssa lähtenyt kiertämään myöhemminkään, pomppi ainoastaan ovelta laitureille ja takaisin entispaikalleen junaan.
.
Muuan kiltinnäköinen puolalainen teinityttö vaelsi etäisemmästä osastosta konduktöörin luo ja jutteli tälle pienellä äänellä kohteliaasti, pidellen kolikoita sormiensa välissä, ja konduktööri tulosti tytölle rahastuslaitteestaan lipun. Aloin vihdoin tajuta: junailija piti pysyvää konttoriaan siinä missä istui, eikä aikonutkaan lähteä kiertämään, ei edes ottaa paria askelta vieraskielisten turistien luokse!
.
Matkasta oli melkein puolet tehty... vieläkö kannattaisi edes ostaa liput? Miltä vaikuttaisi ostaa lippuja vasta puolivälissä matkaa? Mies oli kylläkin hyvin joviaalin näköinen leveänaamainen polakki. Konduktöörimme suupielet olivat kaartuneet pysyvästi ylöspäin kohti korvanipukoita.
.
Lähdin uudelleen konduktöörin luo selittämään englanniksi (jota pakko-venäjää opiskelleessa Puolassa ei moni osaa), että haluaisin ostaa kaksi lippua Heliin, minulle sekä ystävälleni, joka istuu tai nukkuu tuossa viereisen selkänojan takana...
.
Junailija viittoili jälleen suurpiirteisen ystävällisesti ja hymy korvissa, tyyliin että Si, si! Da, Da! on Bilet, on Bilet, istukaa vain kaikessa rauhassa edelleen, Heliin kyllä tullaan, mutta myöhemmin, ei olla vielä Helissä, OK?
.
Vasta hetken päästä välähti miehen mieleen vaihtoehto, että "Nie Bilet jeszcze? Bilet kupovac?!"
.
Silloin hän alkoi kokeeksi naputella tiiliskiven kokoista lipunkirjoituskonettaan, osoittaen sen näytöltä minulle yksityiskohtia. Että näinkö? Jottako kaksi normaalilippua Gdynia-Hel, 77 km, hinta yhteensä 30 zlotya + lisämaksu junasta ostettuna 5 zlotya, yhteensä 35 zlotya? Ja hänellä oli jopa antaa vaihtorahaa takaisin 15 zlotya 50 zlotyn setelistäni. Joten kaikki meni lopulta ihan OK. Ei tullutkaan ajettua pummilla säästääkseen 9 euroa tai 4,50 euroa kummaltakin matkustajalta.
.
Ulkona oli pakkasta ja junassa ei ollut lämmityslaitetta tai sellainen oli rikki. Hengitykseni höyrysi sisälläkin. Ilmeisesti konduktöörimme elehdintä asemalla oli todellakin tarkoittanut kuvaamaan kylmyyttä, joko junanvaunussa, Helissä tai molemmissa? Onneksi olimme talvivaatteissa varautuneita suomalaisina vaikka 20 pakkasasteeseen.
.
Ikkunoista oli hauskaa katsella aluksi matkan varren pikkukyliä, joista tuli junaan paikallisia kulkijoita. (Olimmeko junan ainoat turistit?) Pohjoisempana kylissä asuvat piipahtivat kai asioillaan, ei aivan Gdyniassa asti, mutta isommissa "kirkonkylissä" tai toimistopaikoissa.
.
Puckin ja Wladyslawowon jälkeen juna kaartoi jyrkästi oikealle ja aloitti matkansa kapealla niemimaalla. Pääsääntöisesti lounaan puoleinen sisälahti (joka oli rannikolla jäässä) näkyi kaiken aikaa, mutta paikoitellen samalla näkyi vastakkaisista ikkunoista koillisen puoleinen ulkomeri, Baltic Sea, ruotsalaisten Itämeri. Pisimmän aikaa koillispuolella kohosi (Savonlinnan Punkaharjun tavoin) matala hiekkaharjanne, jonka päällä kulki kävelytie, jonka varrella näkyi penkkejä, joilta oli näköala Itämeren eli Suomen suuntaan. Kesällä olisi hauskaa kävellä Helin niemimaa päästä päähän, kuten Punkaharjun olenkin koko pituudeltaan kävellyt.
.
Helin pikkukaupunki parin tunnin matkanteon jälkeen oli Hankoa muistuttava kesäkaupunki. Kävelimme hiljaisia pikkukatuja kohti rantaa. Harva junamatkustaja oli jatkanut näin pitkälle. Juna oli jäänyt asemalle vekslaamaan dieselveturiaan vaunujen toiseen päähän.
.
Helin hiekkarannat näyttivät hienoilta ja houkuttelevilta. Fokariumista, 5-6 hylkeen altaalta, kuului kaiuttimien selostusääntä, saattoiko siellä olla hyljenäytös ja turisteja? Talvellakin? Meillä oli vain puolisen tuntia aikaa kierrellä Heliä pikaisesti ja taivaalta alkoi sataa ripotella vettä.
.
Paluuliput Gdyniaan ostimme Helin pienen puisen asemarakennuksen lipunmyyjältä, 15 zlotya kappale. Asetuimme tällä kertaa erilliseen osastoon keskelle parivaunuista junaa, koska emme tarvitsisi enää konduktööriä, mutta uudessa paikassamme oli aivan yhtä kylmää kuin avo-osastossa, jossa olimme tulleet.
.
Heti kun tuttu konduktöörimme nyt näki ulkoa laiturilta minut ikkunassa, hän kiiruhti osastoomme myymään lippua, mutta oli kuitenkin tyytyväinen nähdessään meillä jo olevan liput. Hän tuntui hämmästelevän, että lähdimme Helistä niin pian pois... Eiköhän kesällä moni brittikin käy Hel-nimisessä paikassa vain kääntymässä? Vaikkapa leimauttamassa postikortin?
.
Paluumatkalla Helin konduktööri kiersi kaksi kertaa junan osastoissa. Ehkä hän ehti kiertää menomatkallakin muissa osastoissa, paitsi hänen ja meidän jakamassamme.
.
Paluumatkassa oli ikävintä se, miten varhain alkoi jo pimetä, klo 15:50. Radanvarsinäkymät tummenivat pikkuhiljaa. Katselin yhä miten kävelypolku nousi ja laski edetessään niemen hiekkaista harjannetta pitkin.
.
Gdynian paikallisliikenteen aseman luukulta ostimme liput Gdanskiin, hintaan 4,50 zlotya. Gdanskiin päästyämme menimme lippuluukulle ostamaan seuraavan päivän menopaluuta Varsovaan. Jonoa ei illalla ollut, eikä tarvinnut enää etsiä mitään Orbiksen matkatoimistoa, jollaiset olivat sulkeutuneet jo klo 17.
.
Kuntabongarin puoli Puolaa:
526. Lento Turusta Gdanskiin
527. Junalla Sopotiin ja Gdyniaan
528. Junalla Helin niemimaalle
529. Junalla Varsovaan
530. Varsovassa joulukuussa
531. Gdansk päivänvalossa