524. Lento Prahaan

Tshekissä 4 yötä ja 5 päivää, ma-ti-ke-to-pe 25.-29. lokakuuta.
.
0) MATKATAVARAT.
Pieni musta reppu. Vaihtovaatteet. Opaskirjat: a) Praha Kartta+Opas (mukavan iso mittakaava ja ulottui hotellille asti) 2006, b) Lonely Planet Czech & Slovak 2010 (tietopankkia laajemmalta alueelta) c) "Näe ja koe Praha" 2007. Keksejä. suklaata, lakritsia, purkkaa.
.
.
1) LAKONUHKA.
Finnairin mekaanikkojen ja asentajien lakko uhkaili ja alkoikin maanantaina klo 05. Uneton yö, paitsi paria tuntia. Finnair lähetti tekstiviestejä. "Lakko alkanut", "Lakko päättynyt" - loppui matkan aikana tiistaina.
.
.
2) TERMINAALI 2.
("Terminaalia 2" käytimme paitsi Vantaalla myös Prahassa). Lähtöselvitykset tiskeillä 42-50. Vasta Oulun ja Tukholman lennot oli peruttu lakon vuoksi. Passi ja tuloste Ebookersin varauksesta koodeineen. Boarding-card. Turvaportti hälytti kohdallani. Suomen somali oli porttia valvomassa. Lompakkoni vadille, niin häly loppui. Kenkiä ei tarvinnut riisua, vain takki.
.
Otin vettä tyhjään juomapullooni wc:stä. Odotusta, istumista ja kävelyä. Neljän seurue näkyi olevan menossa kauppaa avaamaan. Penkillä istui joku "osakekauppojen hoitelija", Judge Reinholdin näköinen, mikroaan + puhelintaan keskittyneesti käyttäen.
.
Portti 31, passin + lipun esitys. Pitkä putkiramppi koneeseen. Lehtivalikoima esillä putkessa: otin Welt am Sonntagin. Ensin koneeseen kutsuttiin Business-matkustajat sekä rivit 15-22 (minulla 17F).
.
Paluumatkalla Prahassa oli 2 Finnairin tiskiä. Muiden lentojen tiedot tulivat aiemmin, mutta Finnairin lento saapui kuitenkin normaaliaikaan. Odotimme päähallissa. Turvatarkastusta edelsi käsipakaasien koon sekä lippujen ja passien tarkastus. Tarkastusportti hälytti? Nyt kelloni kädessä? Läpi vain päästettiin. Istuimme yläkerrassa odottamassa klo 10-11, siellä oli rauhallisempaa ja paremmat näköalat. Kaveri valokuvasi Finnairin koneen maa-ajelun Prahan kentällä. Portti C2 oli ensimmäinen alhaalla. Löysin Bostonin sanomalehden. Putkiramppi koneeseen.
.
.
3) LENNOT.
Lentoemännät, kuin kolmoset vaaleine poninhäntineen, tervehtivät ovella. Kävely Business-luokan läpi, väliverhot myöhemmin kiinni. Koneessa istuin 17F, oikea ikkuna, siiven takana. Täyttä tuli. Turvaohjeet pienillä kuvaruuduilla, myös lentoemäntä esitti turvaesityksensä, mutta kaukana. Ikkunasta ulos en nähnyt kuin hetken, oli pilvistä. Lentoaika kesti 2 h 10 min, klo 9:35(-10:45/50).
.
Tarjoilu alkoi edestä 10:10. Ensin lentoemännät siirsivät kärryt koneen takaosasta etuosaan. Ruoaksi sandwich, jossa salaattia ja kinkkua. Appelsiinimehu. Kahvi. Cola-tölkkejä kärryssä myös, ilmaiseksi. Lento tutun Puolan Gdanskin yli.
.
PALUULENNOLLA lentoemännistä yksi oli herttainen nuori. Muut vanhoja, tummia ja lyhyttukkaisia. Lentokapteeni oli Marjo Koskinen ja perämies Antton. Lähtöä piti odotella 10 minuuttia, koska Saksan ilmatilassa oli ruuhkaa. Lento Bornholmin yli kohti Hankoa, josta rantaa myötäillen. Turbulenssia paljon, turvavyöt kiinni. Ikkunasta näin vihreitä peltoja, pyöreitä kukkuloita. Suomessa länteen avautuva U:n muotoinen järvi? Lentoaika 2 h 10 min (11:30 - 14:40), sekä 11.40 - 14:50. Luin HS, Kauppalehti, otin mukaani. Kuuma sandwich, paistia, cheddarjuustoa. Appelsiinimehu, kahvi. Muovipussissa sokeri ja lusikka.
.
.
4) LIIKENNELAITOS.
Ensin piti löytää reitti lentoaseman turva-alueelta ulos. Erittäin siisti, moderni lentoterminaali. Esitepoimintaa. Sitten liikennelaitoksen DPP:n kojusta 24-h bussilippu 100 korunaa (4,3 euroa).
.
Kolmen päivän bussilipulla saa matkustaa myös lapsi mukana, siksi se maksaa 330 korunaa eikä enintään 300. Matkalaukusta pitää maksaa paikallisliikenteessä lastenlippu eli puolet aikuisten lipusta. Yksi lentolaukun kokoinen kulkee ilmaiseksi. Tarkastajat sakottavat pelkästä matkalaukkumaksun laiminlyönnistä vähemmän kuin ihmisen, 100 korunaa. Päivälipulla kuitenkin SAA kuljettaa matkalaukun ilmaiseksi!
.
Lentoaseman ulko-oven jälkeen bussilaiturit. Bussi 119 ehti juuri lähteä, mutta toisia numeroita ja pikavuoro keskustaan tuli. Vain 10 minuutin odotus. Menimme bussiin 119 takaovesta ja leimasimme 11:17. (Kentällä kului ensin 15 minuuttia karttoja ja esitteitä valikoiden.)
.
Bussista katsoen maisemat ja kylttien kieli toivat mieleeni Puolan. Dejvickan metroasemalle kesti 25 minuuttia. Sieltä metrolla A vain yksi pysäkinväli Hradcanylle, Prahan Linnan taakse.
.
Nousimme pikkuteitä (tietöitä) ratikkatielle, ajoimme ratikalla 22 pari pysäkkiä länteen, joista toinen pysäkinväli olikin jo liikaa... Lähestyimme (Kafkan?) Linnaa luoteesta pieniä muurien välisiä kujia pitkin. Matkan varrella palatsi. Turistimassoja velloi portin aukiolla. Näköalat alas kaupunkiin. Jonkun juomaton kahvikupillinen oli jäänyt muurille.
.
Pitkä porraskuja alas ja taas "Turistiratikan" 22 pysäkille, sitten ajo yli sillan ja halki kaupungin, kauas itäkaakkoon, kunnes paluuratikalla n:o 26 kohti hotellia, jonne ehdimme klo 14:10. Helppo osata ratikkakarttaa seuraamalla. Mutta kumpiko pysäkki valita Seifertovalla: Lipanska ylempänä vai Husinecka alempana? Alempi oli parempi!
.
.
5) HOTELLI
oli nimeltään "Three Crowns"eli "U Tri Korunek", osoitteessa Cimburkova 28. Rauhallista katua alas ohi poliisiaseman ja hotellien "Bily Lev" n:o 20 ja "Kafka" n:o 24. Kaupunginosassa Zizkov, Praha 3. Kadun toisella oli puolella Crownin Annex, hotellin lisärakennus. Sisareni oli asunut eri hotellissa samalla hotellikadulla.
.
Kolmen Kruunun tiskin takana tumma nuori mies katsoi passit ja plarasi pitkään kulmasta niitattua monistenippuaan. Kunnes löysi twin-huoneen 404 ja antoi 2 avainsirukorttia. Ei mitään täytettäviä kortteja eikä allekirjoituksia! Naisvirkailija vilahteli takaovesta ja puhelinkin soi välissä. (Aikanaan poistuessamme myös Checking-out sujui erittäin nopeasti, jolloin virkailijana vaalea pukinpartainen nuorukainen.)
.
Hitaalla hissillä ylös 1,2,3, -4. kerrokseen ja hallin poikki koilliseen, vasta välioven jälkeen 4 huonetta 9.stä. Seinillä tauluja, hallissa nahkasohva kolmelle. Portaat, joita kävelimme kahdesti alas hissin sijasta. Huone 404 on Cimburkovalle päin, mutta vain 2 vinokattoikkunaa verhoin, ei näköaloja. Ovelta vasemmalle WC, kylpyamme, (2 puristettavaa Shower Geliä seinissä), sitten matkalaukkuhylly, TV-kirjoituspöytä. Ikkunaseinällä ruokapöytä, jolla 2 pulloa vettä (45 korunaa/kpl) ja juomalasit. 3 tuolia. 2 taulua idyllimaisemia. Sängyt siirrettävät erilleen. Yöpöydät lamppuineen sekä jalkalamppu, kattovalo vain eteisessä. TV:ssä Tshekin CT1, CT2, Nova, Prima, RTL, Eurosport, MTV, venäjää... Näyttöön tuli ääntä säädettäessä teksti "voimakkuus" - suomeksi!
.
.
6) AAMIAISET.
Tarjolla klo 7-11. Ikkunapöydissä söimme eri aamuina klo 7:05-8:00, 7:00-7:45, 8-9 tai 7-8. Muutama pöydällinen muita vieraita. Ulkona vielä hämärää. Ravintola oli Cimburkovan ja Prokopovan pohjoiskulmassa, ovi sinne ulkoakin ja TV-ruutu näkyi kadulle asti illalla. Sanomalehtiä tarjolla: Prahan 'Dnes', Slovakian 'Smer', Lontoon (alunperin Manchesterin) 'Guardian'.
.
Lämpimiä tai haaleita ruokia: väkevä keitto, munakokkeli, paistetut munat, keitetyt munat, nakit, makkaranpalat. 5 lajia leipää, joista yksi liinan kanssa leikattavaa patonkia, tummempaa tai vaaleampaa vaihdellen. Paahdin. 2-3 lajia juustoviipaleita. Kinkkumakkaraa, joskus vähän meetwurstiakin. Salaattia tomaatteineen, kurkkuineen. Sulatejuustoa. Jogurttia 125 g, vanilja, kirsikka, mansikka. Vesi, omena- ja appelsiinimehu automaatista. Kahvi, tee, kaakao. Mysliä, viiliä, hilloja. Hillomunkkeja, pullaa, kuivakakkua paria lajia kerrallaan. Hunajaa.
.
.
7) INTERNET.
Tietokone oli tarjolla seisomapaikoin hotellin aulassa. Odottajille sohvia istuttaviksi. Keskiviikkona perkasin roskaposteja ja yritin puoli tuntia kirjoittaa klo 21. Kirjaimisto erilainen, hankala. Hukkasin tekstini. Luin Helsingin Sanomien uutisen Prahasta: "tulipalo Florencin linja-autoaseman luona", siksi se siis suljettu keskiviikko-aamuna. Etsin tietoja bussimatkoista Saksan Dresdeniin.
.
.
8) RAITIOVAUNUT.
Raitsikat ajoivat Prahassa kovaa vauhtia. Ovien sulkeutumisesta annettiin varoitusääni. Usein vain 1 penkkijono kummallakin seinustalla, tai penkkirivit selin ikkunoihin. Joko vetovaunu ja perävaunu taikka uusia nivelvaunuja tai vain yksi pieni vaunu (linjalla 5). Yhteensä 26 raitiolinjaa. Hotellin läheltä Seifertovaa pitkin kulkivat numerot 5, 9, 26. Muita ajamiani ratikkalinjoja 22, 7, 20, 14, 11, 18.
.
Metrolinjoista tulivat tutuiksi vihreä A ja keltainen B, muttei punainen C. Bussit 112 ja 119 kokeilin. Funicularilla eli rinnehissillä nousin Petrin-kukkulalle. Paikallisjunalla Berouniin Smichovilta lounaasta ja paluu Hlavniin pääasemalle. Kaksi 24 tunnin päivälippua ostin aikaväleille: ma-ti klo 11:17 ja to-pe klo 10:18.
.
Monilla pysäkeillä oli keltaisia lippuautomaatteja, mutta vain kolikot kävivät, lanteista isoin 20 korunaa (vajaa euro). Kertalippu maksoi 26 korunaa (1 euro) vaihto-oikeuksin 75 min, tai 20 minuutin lippu 18 korunaa (0,80 euroa).
.
Praha on yhdistynyt monesta kaupungista satoja vuosia sitten. Siellä on useita eri kulmia katsottavaksi: 1) Linnan alue luoteessa, 2) pieni puoli Vltava- eli Moldau-joen länsipuolella, Petrin-kukkula 3) Vanha kaupunki ja juutalaisalue 4) "Uusi" kaupunki, 5) Etelän linnoitus, 6) Viinitarha ja Zizkov-alue (kuin Töölö ja Kallio).
.
.
9) PETRIN.
Petrin-kukkula maanantaina. Ratikalla 9 hotellilta Moldau-joen yli, kävellen pohjoiseen. Pieni kierros puistossa, yli funicularin radankin, kunnes löytyi rinnehissin ala-aseman rakennus. Kaksi naiskuskia seisoskeli portilla lippuja ehkä tarkastamassa, mutta häipyivät ennen kuin ehdin etsiä päivälippuni lompakosta. Rinneratikka odotti jo istumatäytenä, mutta seisomanäköalat vielä jäljellä.
.
Odotusta paikallaan 10 min. ja sitten matka ylös kesti 5 min. Kaksi pysähdystä, väliasema sekä sitten alas vastaan tulevan odotus, jolle kohtaamiselle sivuraide. Turistiperhe oli poistua vahingossa välipysäkille, mutta ehti palata kiireesti takaisin. Nurmikkorinteessä istui nuori picnic-porukka.
.
Perillä ylhäällä hyvät näköalat ja viitta labyrinttiin (lapsia varten, peililabyrintti eikä pensaikkosokkelo). Eiffel-tornin pikkusisko koristeena. Laskeuduimme syksyn pudonneiden puunlehtien peittämiä siksak-polkuja ohi suurlähetystön (USA?, Saksa) kohti Kaarlen siltaa.
.
.
10) KARLUV MOST.
Kaarlen sillan ylitimme lännestä itään maanantaina, minä uudelleen torstai-iltana, kävimme länsipäässä aamulla keskiviikkona, ja kävin itäpäässä keskiviikkona. Turistiruuhkaa oli sillalla jopa pimeälläkin, mutta aamulla vähiten. Oli muotokuvien maalareita ja taulukauppiaita. Kerjäläinen kyyristeli muslimin rukousasennossa (kuten pian muitakin säännöllisin välimatkoin) ja ojensi lippalakkia päänsä edelle kolehtihaavikseen.
.
.
11) KIRJASTOT.
Marenski Namestin luoteisreunalla piti olla kaupunginkirjasto kyltin mukaan auki klo 20 asti. Näin sen ulkoa valaistuna jo maanantaina, mutta yritin sisään vasta torstaina klo 19:15, jolloin se olikin pimeänä kiinni. Keskiviikkona kävin kuitenkin Berounin pikkukaupungin kirjastossa klo 13. Se löytyi helposti kartan avulla pohjoisesta. Talossa oli käytäviä 2 kerrosta ja monia suljettuja ovia, mutta jonkin lukitsemattoman oven takana osuimme lastenosastolle, jossa kirjastotäti valvoi tyhjää salia. Siellä oli Asterixia ym. sarjakuvakirjoja. Jätin suomalaisen Aku Ankan ala-aulaan. Tapanani on viedä Aku maihin joissa käyn.
.
.
12) STAROMESTSKE NAMESTI.
Vanhankaupungin tori siis. Jännimpien sakaratornien omistaja, "Tynin Neitsyt Marian kirkko" idässä, Kinskyn palatsi pohjoisessa, P. Nikolauksen kirkko luoteessa, Raatihuone kelloineen lounaassa. Keskellä patsastelee Jan Hus. Viisi hevosparivaljakkoa odotti matkustajia länsilaidalla. Kävimme maanantaina ja kävin yksin myös torstai-iltana. Celetna-kävelykatu vie torilta suoraan itään Ruutiportille, josta taas Na Prikope vie lounaaseen kohti Vaclavske Namestin luoteispäätä.
.
.
13) RAATIHUONEEN KELLO.
Radnice. Näimme kellopelin esityksen maanantaina, minä katsoin uudelleen keskiviikkona ja torstaina - hyvältä paikalta kahvilan katoksen kulmalta. Näin: Kalsea luuranko alkoi kolkuttaa kelloa! Apostolit pyörähtivät luukuilla. Joku tshekkiläinen Ossi Runne puhalsi ylimpää tornista trumpettisoolon. Yleisö taputti ja valokuvasi. Myös tornissa oli turisteja valokuvaamassa torinäkymää alapuolellaan. Kellonaika ei ollut aivan täsmällinen, mutta täysin tunnein, etuajassa. Esityksen kesto 2-3 minuuttia.
.
.
14) VACLAVSKE NAMESTI.
Venceslauksen aukio tai esplanadi. Täällä kuljin usein. Äitini vuonna 1997 asuma Ambassador-hotelli sijaitsi alapäässä koillisessa. Myös hieno Evropa-hotelli. Metroasemat Mustek ja Muzeum. Valtava tummanjyhkeä Kansallismuseo yläpäässä kaakossa. Kirjakauppa, pelikasino, kioskeja, Debenhamin tavaratalo, jonka kellarin ruokaosastolle pääsi Mustekin tunnelin kautta. Ratikkalinja 9 ym. ajoi aukion poikki Vodickovaa länteen Lazarskalle. Kaksi KFC-pikaruokalaa (Kentucky Fried Chicken), toinen Vodickovalla. Keskiosissa puistovyöhykkeitä. Museon lähellä Neuvostoliiton puna-armeijaa vastustaneen nuoren marttyyrin Jan Palachin muistoristi (hän poltti itsensä kuoliaaksi 16.1.1969), samoin seuraajan Jan Zajicin, kuukautta myöhemmin. Tshekkoslovakin miehitys 21.8.1968.
.
.
15) RUOKAKAUPAT.
Debenhamin ruokaosasto Mustekilla taisi olla kallis. Kahden litran vitaminoitu appelsiinimehu 20 korunaa (0,86 euroa). Tshekin Aku Ankka -lehti Kacer Donald (päiväys 22/10) 45 korunaa (2 euroa), jippona mukana muovinen vieteriauto. Matkatoverini osti kaksi vesipulloakin.
.
Lidlissä (osoite: Na Slupi) kävin (kävellen ohi Tescon) ke-iltana. Saksasta tuodut tuotteet Suomen-hinnoissa, kuten 400g suklaarasia 49,90 / 1,99 mutta cola 2 litraa 4 korunaa (0,18 euroa), samoin 100 g pähkinänmakuisia juustonaksuja 3,90. Kirsikkajäätelölitra 30 korunaa (1,33 euroa). Sanomalehti Dnes 18 korunaa (0,80 euroa). Summa 55,70 pyöristyi 56 korunaan.
.
.
16) PÄÄKOHTEET.
Maanantaina länsipuolen Petrin-kukkula ja Hradcany,
tiistaina etelän linnoitus Vysehrad ja korkea autotiesilta,
keskiviikkona Berounin kaupunki, 30 km lounaaseen junalla,
torstaina Trojan eläintarha ja Vystaviste
(Holesovicen näyttelyalue vuonna 1891).
.
.
17) ASEMAT.
Ajoimme tiistai-aamuna metrolinjalla B Smichovin juna-asemalle lounaaseen. Siellä oli hiljaista ja siistiä. Kolme laituria tai 1-2 ja 3-3B, joista 3. lännessä. Aikataulut lähijunille 6 ja 7 olivat selvästi esillä. Pari vuoroa tunnissa kulkisi Berouniin, aina 17 ja 47 minuuttia yli tasatunnin. (Jätimme junamatkan keskiviikoksi, jolloin menoliput lähikaupunkiin maksoivat 2x42 = 84 korunaa (4 euroa), mutta junaa jouduimme odottamaan klo 10:20-11:17 ja siitäkin vielä 20 minuuttia.)
.
Kävelimme pohjoiseen Andelin bussiasemalle, jossa oli paljon laitureita, mutta ei asemarakennusta. "Student Agencyn" busseja ja muita. Jokirantaan ei päässyt varastoilta. Otimme ratikan 7 Vysehradin linnoitukselle. Joen yli näkyivät Pietarin ja Paavalin kirkon tornit.
.
Florencin bussiasemalla kävimme ti-iltana, ke-aamuna ja ke-iltana. Lasiseinäisessä hallissa oli eri bussiyhtiöillä omat lippuluukkunsa, Eurolinesilla 6 kpl ja Student Agencylla 4 kpl, mutta pienemmillä vain yksi luukku kullakin. Aikataulukirjat otin noilta 2 isolta. Bratislava? Wien? Dresden? Lähdöt 6:30, 7:30, 8, 9. Student oli halvin, mutta Eurolinesilla tarjous: "2 henkilön menopaluu yhden hinnalla", 20 eur mp Dresdeniin 2x2 h, eli 990 korunaa kahdelta.
.
Ke-aamuna jo klo 7:50-8:10 kiiruhdimme Husitskaa hotellilta Florencille. Mutta asemarakennus olikin nyt suljettu! Siellä tutkittiin penkinaluksia kuin olisi pommia etsitty. (Tulipalo oli ollut, selvisi internetistä suomeksi, Helsingin Sanomien uutisesta!). Yrmeät vartijat osoittivat sallittuja ulkoreittejä bussilaitureille.
.
Lippuja sai ostaa toisesta rakennuksesta eri agenteilta: Eurolinesia myi siellä Eurotours, mutta ilman ryhmäalennusta. Mietimme hinnan tuplaantumista, palasimme uudestaan, mutta sitten olikin enää yksi paikka jäljellä Dresdeniin. Illalla asemahalli oli avattu taas, mutta ei ollut jäljellä yhtään paikkaa seuraavalle aamulle Dresdeniin eikä Wieniin. "Sold out!"
.
Keskiviikkona palasimme Berounista pääasemalle "Hlavni Nadrazi" klo 15:50. Siisti juna-asema sekin, eikä tungosta. Turhanko paljon opaskirjat varoittelivat asemien vaaroista? Lähipuiston penkeillä istui ahavoituneita idän tulokkaita. Torstaina yritimme ostaa Hlavnista päiväliput bussiin, mutta liikennelaitoksen kioski oli suljettu. Lähimpänä oli auki Mustek, mutta sielläkin lippukioski osoitti turistit tupakkakauppaan - jollaisista olisi sitten kai lipun saanut jo Zizkovissakin.
.
.
18) VYSEHRAD.
Linnoitus joen itärannalla etelässä. Ajoimme lähelle ratikalla 7 reittiä: Andel, Palackeho most (silta), joen itärantaa etelään, juuri ennen Zeleznicnin rautatiesiltaa itään, Svobodova, Na Slupi (Lidl-kauppa) (raju jarrutus!), Jaromirova. Pysäkin verran liikaakin ajoimme itään. Junaradan hämyinen alikulkukäytävä etelään.
.
Lumirova-katu nousi ylös kaakkoon. Siltä käännyimme kävelypolulle ja alitimme beigen muurin linnoituksen alueelle (siitäpä palasi Italian Luccan muurien alitus mieleen!). Pääsimme loputtoman korkean muurin sisäpuolelle. Seurasimme kivettyä katua ohi matkamuistomyymälän ja pizzerian. Pieni koira puikkelehti jaloissamme vilistäen isäntäperheensä perään.
.
Valtavan korkeilta valleilta ja vallinsarvilta oli hyvät näköalat pitkin joen vartta etelään, länteen ja pohjoiseen. Joitakin muitakin turisteja vaelteli. Pietarin ja Paavalin kirkon vieressä oli hautausmaa, jonne oli menossa niin japanilaisia turistiryhmiä kuin koululaisten porukoitakin. Portin suulla oli kartta, josta saattoi etsiä Smetanan, Muchan, Capekin... Löysimme Dvorakin patsaan katetulta reunakäytävältä. Ylitimme kadun kivetystyömaan ja kiersimme vielä pohjoisen muurit. Sää oli aurinkoinen ja Praha tuntui parhaalta täältä ylhäältä vihreältä historialliselta linnoitetulta kukkulalta, jossa ei ollut liiaksi turistejakaan, vaan leppoisa oma rauha. Vysehradissa olisi viihtynyt vaikka koko tiistaipäivän (vertaan Oslon Akershusin linnaan).
.
.
19) NUSELSKY MOST.
Valtavan korkea autotiesilta kukkulalta kukkulalle näkyi idässä. Sinne pääsi Vysehradista kaakkoon kiertäen mahtavan kongressikeskuksen vastapäivään. Sillalle vei jalankulkusiltoja ja jalkakäytävät olivat leveät sillan molemmin puolin. Teräsverkko esti putoamista alas laaksoon, mutta silti näkymä länteen oli minusta huimaava. Alapuolella mahtui kulkemaan neljäkin eri katua, joista kaksi pääväyliä, sekä rautatie, lisäksi alle mahtui taloja, puutarhoja ja pieni joki, ennen kuin silta ylti pohjoispäähänsä.
.
Suursilta oli osa autojen pääväylää kaupungin halki etelästä pohjoiseen. Sitten seurasivat katkuiset ja meluisat Sokolska (3 kaistaa etelään, Kansallismuseon edestä) ja Legerova (kaistat pohjoiseen), jotka yhdistyivät Wilsonovaksi kulkien pitkittäin päärautatieaseman katon yllä ja jatkuen siltana ohi Florencin, Vltava-joen yli, läpi pohjoisen Holesovicen joenmutka-alueen.
.
.
20) KASVITIETEELLINEN puutarha.
Katkuiselta Sokolskalta halusi kävelijä äkkiä hiljaiselle kadulle Ke Karlovu, jolta käännyimme länteen kapealle muurien rajoittamalle Apolinarskalle, joka laskeutui nopeasti alas joen suuntaan. Joku valokuvaaja odotti siellä maisemakuvaukselle sopivia hetkiä. Muurin takana oli kasvitieteellinen puutarha, jonne avautui portti lännestä Vysehradskan puolelta. Puisto näytti pieneltä, kun muurit ja jyrkät rinteet piilottivat sen moneksi eri salaiseksi puutarhaksi. Pohjoislaidalla isot kasvihuoneet, joiden ovella juoma-automaatti. Paljon penkkejä ja päivää viettäviä ihmisiä nuorista vaareihin.
.
.
21) VLTAVAN ITÄRANTA.
Kävelimme Trojickaa suoraan länteen rantakadulle asti ja sitten rantoja pitkin pohjoiseen. Frank Gehryn & Vlado Milunicin (1996) "Tanssiva talo - Fred & Ginger" tuli rantakadulla vastaan, samoin siltoja ja saaria. Idässä ihmetyttivät kaksoistornit kenties Emmauksen luostarin alueella (yritin kahtena iltana etsiä ne). Hetkellinen sadekuuro yllätti Kansallisteatterin luona, mutta olipa siellä katoksiakin. Narodnia kuljimme itään Jungmannin aukiolle.
.
.
22) STARE MESTO tiistaina.
Ensimmäinen käynti Florencin linja-autoasemalla (joen rantaa pitkin) ja paluu eri katuja risteillen Vanhan Raatihuoneen torin Astronomisen kellon kautta kaupungin ytimeen Vaclavske Namestylle. Celetna, Karlova sekä Na Prikope olivat kenties kaikkein tutuimmiksi tulevia keskustan katuja. Vodickovan KFC:n jäätelö viilensi janoni. Lähellä kauppapasaasi vei elokuvateatterin ohi pieneen vihreään Fransiskaanipuutarhaan keskelle kortteliä. Kävin siellä maanantai-iltana.
.
.
23) JOSEFOV.
Juutalaiskaupunginosa, jossa synagogia taisi olla viisi. Turistit virtasivat maksulliselle hautausmaalle. Kirjailija Franz Kafka ratsasti kasvottoman kansalaisen harteilla (patsas). Viereisessä (sisältä upeassa) Espanjalaisessa synagogassa oli tuloillaan Gershwin-konsertti. Matkatoverini harkitsi lipun ostoa (tiistaina) klo 19, muttei sitten kuitenkaan. Parizska-katu oli kaupungin hienoimpia ostoskatuja, Louis Vuitton -merkillisine laukkuliikkeineen.
.
.
24) NOVE MESTO.
Kuljin illan hämärtymisen asti (klo 18) molemmin puolin Vaclavsken päästä Mezibranskaa lounaaseen, Zitnaa länteen Karlovo Namestin jättiaukion puistoon, jota myöten etelään. Etsiskelin turhaan kietoutuvien ja suipistuvien kaksoistornien kirkkoa, joka ihmetytti joen suunnalta, mutten löytänyt tietä sinne. Päädyin uudelleen Kasvitieteellisen puutarhan kulmalle. Etsin (muutamien ikävien nettiarvostelujen takia hylkäämämme) hotelli Venezian vilkkaalta Sokolskalta, 39, Jecnan ja Zitnan välistä. Kuljin ensin huomaamattani sen ohitse. Valaistu siisti vastaanotto - tyhjänä. Helpostipa olisi kaikki löytynyt Prahassa, tämäkin.
.
Suuntasin pimeällä Jecnalta Jugoslavskaa suoraan itään Namesti Mirun aukiolle, josta Italskaa suoraan koilliseen aina kotoisalle ratikkakadulle Seifertovalle asti. Päärautatieaseman ja ratojen ja ratatunnelien itäpuolelta siis. Italska-katu ensin nousi ja sitten laskeutui. Riegrovy Sadyn suuri puisto teki pitkästä osasta katua huolestuttavan pimeän, turvallisuusriski? Kellari-ikkunoista näin taidepiirin naisia harrastamassa sekä sählyn pelaajia, tyttöjä ja poikia.
.
Keskiviikko-iltana kuljin ensin Vltavan itärantoja uudelleen etelään ja kävin Na Slupin Lidlissä asti. Sieltäkin oli hämmästyttävän helppoa osata klo 19:30 - 20:30 ensin Na Slupia pohjoiseen, sitten koilliseen Benatskaa ja Katerinskaa, loppumatka I.P. Pavlovan metroasemalta taas Jugoslavskaa ja Italskaa, katuja pitkin. Prahaan kotiutui äkkiä!
.
.
25) POHJOISRANTA keskiviikkona.
Keskiviikkoaamuna kiirehdimme aamiaisella ehtiäksemme kahdeksaksi Florencin linjuriasemalle Husitska-kadun kautta, mutta asemahalli olikin suljettu yöllisen tulipalon vuoksi. Eurotours ei tuntenut 2 henkilön alennusta. Päätimmekin lähteä junalla Berounin pikkukaupunkiiin, mutta kävellä ensin Moldaujoen länsirantaa pohjoisesta lounaaseen. Kuljimme Wilsonovan myötäisesti (ohi hotelli Hiltonin) siltaa saareen, jossa Zimni Stadion, ja siltaa edelleen joen pohjoisrannalle.
.
Ilmassa oli utua, sumua ja pakkasta. Vastarannalla näkyi risteilylaivoja, jotka eilen kääntyivät ennen Praha 7:ää ja saarta. Eilen näimme turistiryhmän odottavan laivaanpääsyä tasalta, kunnes laiva kiinnittyi toisen laivan kylkeen ja päästi edelliset matkustajat ulos. Joen rannassa näkyi olevan leiriytyjiä ulkona rinkkoneen pikkupakkasessakin. Pohjoisessa kohoava Letnan puisto sai jäädä käymättä.
.
.
26) KUVAUSRYHMÄ "Karpo".
Yhytimme Manesuv mostin jälkeen (ennen Kaarlen siltaa ja Kampan saarta) viisihenkisen kuvausryhmän, jossa mukana kameramies, karvamikkimies, jalustaa kantava manu, ohjaaja sekä mustalierihattuinen harmaapartainen kulttuuripersonallisuus, kuin joku Hannu Karpo. Esiintyjä käveli hiljalleen rantaan päättyvää kujaa ja sitten sieltä takaisin. Seurailimme kuvaajan ottoja sivusta, mutta kadotimme ryhmän tultuamme Kaarlen sillalle.
.
.
27) KAMPAN SAARI.
Nousimme vain käymään Kaarlen sillalla, mutta jatkoimmekin etelään Kampan läpi. Vesimylly hiljaisessa kanavassa. Sillankaide pöhötti täynnä (turistienko kiinnittämiä?) riippulukkoja "pysyvän rakkauden symboliksi". Varhainen turistipari asteli juuri ulos lähihotellista, olihan kellokin lähes 9. Koiranulkoiluttajia, sellaisia kuin Kari Suomalaisen piirroksissa.
.
.
28) VLTAVAN LÄNSIRANTA.
Vehreitä rantoja ja saaria kävelysiltoineen. Koiranulkoiluttajia edelleen. Jiraskuv most ja rautatiesilta Palackeho most. Rantapuistoja riitti aika kauas ennen kuin tarvitsi siirtyä ikävien varastojen vuoksi sisämaahan - ja siinäpä Smichovin asema jo olikin edessämme. - Loppupäivästä erikseen juttu: "525. Prahasta junalla Berouniin".
.
.
29) TROJA torstaina.
Torstai-aamu 28.10. venyikin hotellissa tuntia myöhemmäksi, aamiainen vasta klo 8-9. Kävely rautatieasema Hlavnille ja edelleen Mustekille ostamaan päivälippu bussiin, johon leima 10:18. Yksi pysäkinväli keltaisella B-metrolla Namesti Republikylle, josta ratikka 14 Stefanikuv mostia pohjoiseen, läpi Holesovicen joenmutka-alueen, ohi Vyshtavisten näyttelyalueen ja ratikoille varattua siltaa toisen kerran Vltavan yli Trojaan.
.
Toinen turistiryhmä, jossa 4 henkilöä, jäi kohta odottamaan bussia 112, joka pitkän ajan päästä saapuikin. Vastaamme tuli useampi bussi 112 lännestä. Me kävelimme pitkästi länteen. Joki ja kaupunki peittyivät yleensä näkyvistä etelässä, mutta loppumatkasta tulivat esiin. Trojan palatsi upeine geometrisine puutarhoineen tuli nähtyä kadun eteläpuolella ja pohjoispuolen rinteillä levittäytyi toinen kasvitieteellinen puutarha.
.
.
30) ZOO.
Prahan eläintarhan liput maksoivat 150 korunaa eli 6,5 euroa. Kolme jonoa lippukioskille. Lippu avasi rautatankoportin. Eläintarhassa oli hyvin suuria korkeuseroja. Kartta ei näyttänyt helpolta ensikertalaiselle. Kuitenkin yksi reitti kuljetti 2-3 tunnissa varsin hyvin kohteesta toiselle.
.
Paljon oli sisätiloihin rakennettuja trooppisia sademetsiä kasveineen ja eläimineen, eksoottista Indonesiaa ja Afrikkaa. Pimeitä huoneita yöeläimille. Jännittävimpiä olivat mielestäni kasvoja kohti syöksyvät, mutta aina kuitenkin viime hetkellä väistävät lepakot!
.
Kirahveja ruokittiin ylhäältä parvekkeelta. Pienin kirahvinpoikanen ei vielä yltänyt, mutta se menikin sitten imemään emoaan. Norsu poimi kärsällään oksankarahkan, polkaisi sen etujalallaan poikki, ja alkoi pureskella sitä. Virtahevosta ei näkynyt kuin vähän selkää ja sieraimet veden yläpuolella. Toinen jääkarhuista istuskeli luolansa suulla katselemassa maailman menoa.
.
Pingviinejä ruokittiin juuri. Ne odottivat rauhallisesti vuoroaan, kunnes hoitajatyttö ojensi kalaa kohti nokkaa. Pingviinien alue kaartui 15-20 metriä, etualalla oli akvaariomainen vesiallas. Pari veijaria ui nopeasti vasemmalta laidalta oikealle ja liittyi siellä uudestaan ruokajonoon! Muut odottivat rauhassa paikoillaan, kunnes hoitaja saapui. Linnut eivät myöskään olleet ahneita, vaan usein kieltäytyivät useammista tarjotuista kaloista, saati että olisivat kärkkyneet niitä ohi toisten.
.
Noustuaan ensin ylös kävelyreitti laskeutui taas roimasti alas. Alueen laidoilla tehtiin rakennustöitä, tulossa uusia taloja. Lautarakenteinen silta ylitti huoltotien. Reitin varrella oli hyvin jyrkkiä rinteitä sellaisista pitäville vuoriston vuohille. Ihmisille oli myös hiihtohissimäinen tuolihissi ylös. Siihen myytiin lippuja tavallisesta liikennelaitoksen keltaisesta automaatista - jopa ratikan päivälippumme olisi kelvannut!
.
.
31) VYSTAVISTE.
Bussilla 112 pääsi eläintarhan portilta Holesovicen metroasemalle. Matkatoveri lähti asemalta punaisella metrolla C, mutta minä raitiovaunulla 12 muutaman pysäkinvälin näyttely- ja messualueelle. Siellä oli mm. komea halli 1890-luvulta. Heti portin jälkeen oli pieni tivoli, jossa vasta vähän asiakkaita. Kauempana oli "Luna Park", pienehkö huvipuisto, jossa maailmanpyörä, vuoristorata, ym. Tivolimusiikki raikasi! Liput laitteisiin tuntuivat aika kalliiltta, 50-60 korunaakin, 2-2,5 euroa.
.
.
32) FILMIRYHMÄ.
Ratikka 5:llä oli päätepysäkkinsä Vystavistella. Tyhjentynyt vaunu teki lenkin metsikön ympäri ja odotti sitten lähtöaikaansa. Ajattelin ajaa vitosella hotellille ja käydä jättämässä kirjoista painavan reppuni huoneeseeni. Mutta kun huomasin vitosen toisen päätepysäkin olevan "Olsanske Hrbitovyn" hautausmaalla, päätinkin jatkaa suoraan matkaa sinne (en kuitenkaan itse haudattavaksi). Kunnes taas huomasin Lipanskan pysäkin jälkeen seuraavalla kadulla filmattavan elokuvaa! Uteliaisuudesta jäin heti seuraavalla asemalla raitiovaunusta ja kiiruhdin kävellen filmauspaikalle.
.
Kolme liikennepoliisia valvoi kuvausrauhaa kiviporraskadun yläpäässä ja toiset alapäässä. Telttatuoleja oli paljon, kuten myös näyttelijöitä sata vuotta vanhoissa puvuissa, kanniskelemassa vanerisia matkalaukkuja ylös ja alas portaita. Kuvaukselliset hevosvaunut ajelivat eestaas alapäässä. Joku lattiamanu varjosti valkokankaalla auringonpaistetta. Katselin touhua ehkä 10 minuuttia muutamien muiden uteliaiden joukossa. Sitten käväisin hotellillani ja lähdin taas ratikalle, nyt numerolle 26. Ja sain nähdä ratikan ikkunasta kuvausten jatkuvan edelleen.
.
.
33) HAUTAUSMAAT.
"Olsanske Hrbitovy" näytti jatkuvan todella pitkään, sekä pohjoispuolelta ratikalla 26 ajaen että hautausmaan eteläpuolelta kävellen. Jäin Strasnickan metroaseman (A) kulmilla ja yritin juutalaiselle hautausmaalle etsimään Franz Kafkaa, mutta portti olikin suljettu jo klo 16. Vartijaukkokin murahteli mulle rautaportin takaa. Kävelin sitten Jan Palachin leposijan Olsansken vartta, kunnes vaihdoin ratikkaan 11.
.
.
34) RATIKKARETKIÄ.
Ajoin 11-ratikalla lenkkiä vastapäivään, ensin länteen, sitten kaakkoon ennen I.P. Pavlovaa. Ajattelin palata linjalla 18, mutta ajoin turhankin pitkälle "Rööperiin", ennen kuin jäin, kun en lopulta malttanut päättärillekään ajaa. Joitakin hyviä näköaloja avautui eteläisiltäkin kukkuloilta yli laakson pohjoiseen.
.
Käännyin 18:n reitille ja ensin olin valita aivan oikean suunnan pysäkin, mutta sitten seuraavan väärään suuntaan ja lopulta seuraavan oikeaan suuntaan: aluksi itään. Siinä välissä ehti jokin raitiovaunu mennä ohi ja seuraavaa sain odottaa. Hieno palatsi kadun varrella ja myös jokunen pizzeria.
.
Ratikka 18 vei kaupungin halki joen länsipuolelle linnan taakse. Palailin pimeällä kävellen katua, joka muodosti silmukkaa, kunnes päädyin Kaarlen sillalle. Ylhäältä oli hienoja näköaloja joen yli valaistuun kaupunkiin, mustien tornien siluettiin. Toritaiteen myyjät kasasivat jo kuvansa kokoon Kaarlen sillalla, mutta muotokuvapiirtäjät jatkoivat yhä lamppujensa valossa. Kerjäläisiä kyyristeli maassa rähmällään säännöllisin välimatkoin, Prahassa tavallisessa muslimien rukousasennossa, mutta en nähnyt kenenkään saavan lanttiakaan.
.
.
35) TASAVALLAN PÄIVÄ.
Kuljeksin Stare Mestossa ja Josefovissa torstain iltapimeällä, mutta myös valaistuilla kauppakujilla. Etsin ja löysin Jan Palachin aukion (entinen Puna-armeijan aukio). Kirjasto oli sysipimeä jo klo 19:15, vaikka aukioloaika piti olla klo 20 asti? Tasavallan päivä, turistille harmillinen yleinen juhlapäivä?
.
Tunnelmallinen vanhan kaupungin tori veti vieläkin minua puoleensa magneetin tavoin. Kiersin Tynin Neitsyt Marian Kirkon ympäri. Kävelin Josefovin loistokadun Parizkan päästä päähän ja lähikatuja. Koska ratikkalippuni oli voimassa, en kävellyt hotellille, vaan ajoin ratikalla 9 Seifertovalle lähipysäkille.
.
.
36) KOTIINPALUU.
Perjantai-aamuna 29.10. nautimme jälleen hotellin runsaan aamiaisen kello 7-8. Sitten ajoimme klo 8:20-8:45 ratikalla 26 Husineckalta Dejvickalle, jossa ehdimme heti bussiin 119, joka ajoi toiset 25 minuuttia perille lentoterminaalille 2 klo 9:10. Paluulento Suomeen Vantaalle (2 h 10 min) klo 11.40-14:50.