525. Prahasta juna Berouniin

Keskiviikkona 27. lokakuuta Tshekin Prahassa hotkimme hotellimme "U Tri Korunek" eli "Three Crowns" aamiaisella klo 7:00-7:45, ehtiäksemme jo kahdeksaksi Florencin linja-autoasemalle.
.
Aioimme päiväksi vuorobussilla Saksan Dresdeniin. Mutta bussiasemahalli olikin yllättäen suljettu yöllä sattuneen tulipalon vuoksi! Alennuslipun "2 henkilön menopaluu yhden hinnalla" (20 euroa menopaluu Dresdeniin 2x2 tuntia eli 990 korunaa kahdelta) olisi saanut vain Eurolinesin tiskiltä asemahallista, joten bussimatkan hinta kaksinkertaistui. Mutta bussiin ei ollut enää kuin 1 paikka jäljellä.
.
Vaihtoehtona päätimme lähteä lähijunalla pikkukaupunkiin Beroun, joka sijaitsee Prahasta vain 30 kilometriä lounaaseen, mutta kävellä ensin Prahassa kierroksen Vltava-joen eli Moldaun länsirantaa pohjoisesta lounaaseen Smichovin asemalle, rautateiden pääaseman "Hlavni Nadrazin" sijasta.
.
.
1) SMICHOV.
Kello 10:20 ostimme tiistain käväisyltä jo tutuksi tulleelta Smichovin väliasemalta menoliput Berouniin. Kahdelle henkilölle liput yhteen suuntaan maksoivat yhteensä 84 korunaa eli alle 4 euroa. Edellinen "S-juna 7" oli aikataulun mukaan ehtinyt juuri mennä klo 10:17 - vaikkakin näkyi yhä näyttötaululla... Seuraava juna olikin tulossa vasta tasan tunnin päästä, eikä tasan puolen tunnin. Emme arvanneet katsoa, olisiko edellinen juna ollut myöhässä ja vielä mahdollinen meille.
.
Smichovin pikkuasemalla oli kolme laituria tai 1-2 ja 3-3B, joista 3. lännessä. Aseman keltaisen leimauslaitteen sisään sopivat vain tuntemamme ratikkaliput, muttei isokokoinen junalippu. Odotellessamme istuskelimme ulkosalla ja käveleskelimme lähikaduilla. Ambulanssi ajoi äänekkäästi ohi. Armeijan varusteita myyvä kauppa vangitsi huomion kivijalassa kadun varrella.
.
Junien myöhässäoloaikoja "5, 10, 15, 20 minuuttia" ilmaantui näytöille. Odottelimme asemalaiturilla jo kello 11:10 - 11:40. Edellinenkin rähjäisen näköinen pitkänmatkanjuna saapui myöhässä. Toiseen suuntaan meni juuri moderni hieno kaksikerroksinen paikallisjuna klo 11:15 - samako vasta palaisi Prahan pääasemalta Hlvanilta takaisin? Ehkäpä juuri se.
.
.
2) JUNAMATKA.
Vaunumme jo valmiiksi täysi eteinen ruuhkaantui. Nousimme portaat yläkertaan, mutta sinne olikin merkitty Ykkösluokka, jossa vain kourallinen matkustajia ja paljon tyhjiä penkkejä. Eteisaula ja portaat olivat täynnä meitä seisojia, minä tungettuna tai väistyneenä pisimmälle - ainoana yli ykkösluokan rajan.
.
Maisemia ei ollutkaan helppo seurata, ei ollut ikkunaa kohdalla. Portaikossa oli esillä reittikartta. Ihmisruuhka väljeni vähitellen väliasemilla. Pääsin laskeutumaan ulko-oviaulaan, johon jopa vapaita istumapaikkoja ilmaantui vähän ennen Karlstejnia. Konduktööri ei koskaan kulkenut ohi, olisiko pitänyt itse leimata lippu? Eipä näkynyt leimauslaitteitakaan.
.
.
3) BEROUN (18'000 as.)
Perillä asemalla klo 12:20. Tylsän betonilähiön tuntua aluksi. Kävelijät suuntasivat pohjoiseen ohi muutaman tori-kaupustelijan, alitse moottoritien ja sitten kävelysiltaa yli pikkujoen. Tultiin pienen historiallisen kaupungin laidalle. Vanha linnoitettu böömiläinen varuskuntakaupunki, jossa Ruotsi-Suomen joukotkin ovat sotineet. Käsityöläisiä, kivilouhoksia, rautakaivoksia, kone-, puuvilla-, sokeri- ja puunjalostusteollisuutta eri aikoina elinkeinoina.
.
Ensimmäisenä kauppana poikkesin kirjakauppaan Englishbooks.cz, jossa vain englanninkielisiä kirjoja. Talojen lomitse, taloihin kytkeytyneen portin läpi, pääsi keskustan suurelle nelikulmaiselle toriaukealle. Tämä Jan Husin tori oli varsin kaunis, kunhan tyytyi siihen, ettei mitään turistin mykistävää suurellista nähtävää ollut odotettavissakaan, vain arkinen Böömin pikkukaupunki. Oli kirkko ja vuoden 2002 tulvan jäljiltä restauroituja taloja. Kolme patsasta seisoi keskellä toria, mm. uskonpuhdistaja Jan Hus. Kauppatorin kojuja purettiin juuri klo 13.
.
Berounin kaupunginmuurit eivät olleet kovin korkeat kiviaidat. Portteja oli talojen välistä eri ilmansuuntiin. Kaupunki tuli kierrettyä ympäri, mutta turistille viehättävintä taisi olla keskustori.
.
Nälkäisen matkatoverin syödessä pizzeriassa katselin valokuvanäyttelyn ilmakuvia seudusta. Valikoin hyviä esitteitä ja karttoja turisti-infosta, jossa kävi joku muukin, paikallinen asukas. Henkilökunta ei tyrkyttänyt mitään. Kävin kirjakaupoissa, muttei niissä ollut paikallisia kuvapostikortteja. Paperikaupassa oli leijoja ja paperilyhtyjä.
.
Pikkukaupungissa kului 2,5 tuntia. Kirjasto oli pohjoisessa postitalon takana. Se löytyi helposti kartan avulla. Kirjastotalossa oli käytäviä 2 kerrosta ja monia suljettuja ovia, mutta jonkin lukitsemattoman oven takana osuimme lastenosastolle, jossa kirjastotäti valvoi tyhjää salia. Siellä oli esillä Asterixia ym. sarjakuvakirjoja. Jätin suomalaisen Aku Ankan ala-aulaan. Tapanani on viedä Aku maihin joissa käyn.
.
Postistakaan ei löytynyt kuvapostikortteja. Idässä oli kävely- ja katusiltoja yli Berounka-joen, jossa oli jotakin kuvattavaakin. Asemalle mentäessä ylitettiin pienempi sivujoki. Kaupunginmuurin kaakkoiskulman ympäri kaarrettiin takaisin kohti asemaa. Ihmisvirtaa liikkui jonkin verran, junalleko aikataulun mukaan menossa?
.
.
4) PALUUJUNA.
Berounin aseman luukulta klo 14:41 lippu Prahan pääasemalle "Hlavni Nadrazi" asti maksoi 46 korunaa henkilöltä eli 4 korunaa (10 %) enemmän kuin aamulla lyhyempi tulomatka Smichovin asemalta. Hieno S-juna Citygiant odottikin jo laiturilla, 20 minuuttia ennen lähtöä klo 15. Kuljettajaa ja konduktöörinaista kuljeksi laiturilla, mutta olimme silloin jo kiivenneet toiseen kerrokseen. Tässä vaunussa ei ollutkaan ykkösluokkaa ja oli väljää. Konduktööri kävi matkan aikana leimaamassa paluulippumme. (Menolippu oli jäänyt leimatta.)
.
Näköalat Moldaun sivujoen Berounka-joen laaksoon olivat kauniit, kun sai parhaassa rauhassa istua suuren ikkunan ääressä. Juna kiersi ensin kaakkoon, etelästä koilliseen. Toinen rata kulki pohjoista reittiä. Karlstejnin linna välähti äkkiä näkyviin Karlstejnin asemalta ja kylästä koilliseen, vuoren rinteessä roikkuen, kuin Disneyn satumaisema.
.
Prahan lähellä oli useita Prahan esikaupunkiasemia. Lopulta Smichovin asema ja sen jälkeen rautatiesilta yli Vltavan, junaraiteita Vysehradin ja Lidlin kaupan välistä, kunnes tunneliin, josta pääasemalle "Hlavni Nadrazille" klo 15:50. Siisti juna-asema sekin oli, eikä tungosta. Turhanko paljon opaskirjat varoittelivat asemien vaaroista?
.
Hlavnilta kiiruhdimme klo 15:50 - 16:10 kävellen linja-autoasema Florencille kysymään vielä bussilippuja Saksan Dresdeniin, jos bussiasemahalli olisi tulipalon jälkeen vihdoin avattu uudelleen, kuten olikin. Mutta torstain aamuvuorot olivat silloin jo "sold out".