555. Kävely Frankfurt-Hahnin lentokentältä

Lautzenhausen, Sohren ja Büchenbeuren kolmessa tunnissa! Odotellessani Ryanairin lentokoneiden vaihtoa tein kävelyretken kolmeen Saksan maalaiskylään.
.
Halpalentoyhtiö Ryan Airin keskeinen saksalainen vaihtokenttä on nimeltään Frankfurt-Hahn. Paikannimi "Lautzenhausen" oli amerikkalaisille sotilaille liian vaikea lausuttavaksi, joten heidän sotilaslentokenttänsä nimi lyhennettiin Hahniksi. Välillä käytettiin nimeä Rhein-Mosel Flughafen.
.
Hahnin lentoasema on paljon pienempi ja miellyttävämpi kuin Lontoon Stansted, toinen Ryanairin keskeinen kenttä Euroopassa. Koska Schengen-alueella ei ole passijonoja, saapuminen Saksaan on vaivattomampaa kuin Britanniaan. Lensin Hahniin Ryanairilla Italian Pisasta.
.
Goethen kotipaikka Frankfurt am Main on 124 kilometrin päässä Hahnista (linnuntietä 100 km). Lähempänä lentokenttää ovat Reinin ja Moselin risteyskaupunki Koblenz (45 km), Karl Marxin syntymäpaikka Trier (50 km), Gutenbergin Mainz (70 km), kylpylöiden Wiesbaden (70 km), Beethovenin Bonn (85 km) sekä Saarin alueen pääkaupunki Saarbrücken (85 km).
.
Linja-autolla Hahnista pääsisi tunnissa Mainziin tai Trieriin, puolessatoista tunnissa "Bankfurtin Mainhattaniin" tai parissa tunnissa Luxemburgiin (Trierin kautta).
.
Hahnin kenttä on rakennettu Reinin jokivarren liuskekivivuoristoon Hunsrückin alueelle, Nahe- ja Moseljokien välimaastoon. Lähimpiä pikkukaupunkeja ovat mm. Kirn (8000 asukasta), Simmern (7600 as.) sekä linnakaupunki Cochem (väkiluku 5300), jonne on matkaa 25 km.
.
*
Hahnin lentokentältä tein perjantai-aamuna 30.11. klo 8:50-11:50 kolmen tunnin kävelylenkin saksalaiselle maaseudulle. Ensivaikutelmani ulkoilmasta oli kylmä ja harmaa, sateen jälkeinen. Päivä oli sentään valjennut.
.
Kohta käveltyäni 400 metriä lounaaseen, kirpeään vastatuuleen, lentoaseman rakennuksen tylsää seinänvierustaa, ohi linja-autojen ja pysäköintipaikkojen, kun saatoin kääntyä kohti pienten omakotitalojen tihentymää, päivä alkoikin tuntua hyvältä, syksyiseltä kyllä, muttei enää kylmältä.
.
Alkoi Lautzenhausenin kylä (365 asukasta, 2 km x 2,5 km = 5 neliökilometriä). Ensimmäisenä olivat pieni hautausmaa vasemmalla ja mutkitteleva pääkatu Hauptstrasse, jota parikerroksiset perhekohtaiset pientalot reunustivat. Havaitsin paljon paikallisia pikkuyrityksiä, remontoijaa, asianajajaa, pizzeriaa, kebab-paikkaa, mutta tuntui hiljaiselta, autiolta.
.
Olin ainoa turisti, vain remonttipuodin kaksi miestä lastasi autoaan ja muuan rouva pesi sisäpuolelta ikkunaansa. Jossakin vanhus katseli ulos ikkunasta. Nauhakylää piti koossa läpi kulkeva pääkatu. Joitakin sivukatuja erkautui, jollakin niistä tienviitta "Büchenbeuren 2 km". Harkitsin lähteäkö sinne?
.
Jatkoin silti kylätien päähän, vajaan kilometrin, ja siitä alkoi kestopäällystetty maantie halki avarien syksyisten ruskeiden peltojen. Erillään sivussa kulki myös asfaltoitu kävely-pyörätie. Kaukana sivustalla vilisi vilkasliikenteinen valtatie, mutta kävelemälläni pikkutiellä vastaani tuli vain kaksi autoa 3 km:n matkalla. Tieni alitti myöhemmin tunnelissa valtatien.
.
Edessäni alempana laaksossa alkoi näkyä Sohren-niminen kylä, jossa on 3300 asukasta alueella 3 km x 3 km = 9 neliökilometriä. Kaunis tihentymä punatiilisiä kattoja, valkeita seiniä, ympärillään vihreitä rinteitä ylös kummuille, sekä ruskeita peltoja.
.
Sohren oli kiintoisa, sykkyräksi sotkeutunut verkko eri katuja. Kompassini oli tarpeen, sillä olin aina hämmästyksekseni menossa eri ilmansuuntaan kuin luulin, kun kadut kaartelivat mutkia mutkien perään. Tumma katolinen kirkko oli kummulla keskeisimmässä risteyksessä, ja Kirchestrassen päässä puolestaan oli valkoinen evankelinen kirkko.
.
Marraskuun viimeisenä päivänä joululaulut raikuivat keskusristeyksestä jo kauas vastaani! Luulin että katolisessa kirkossa olisi jokin adventtijuhla, kenties koululaisia, mutta ei: keskustan iso rauta- ja sekatavarakauppa kaiutti muzakkia ilmaan, ilmatäytteisen puhalletun muovisen 3-metrisen joulutontun luota. Vieressä oli yllättävän suuri lelukauppa, jossa silmiinpistävimmin peltisiä moottorileluja pojille, eli saksalaista kuin mikä!
.
Sohrenissa kyläläiset olivat jo liikkeellä. Henkilöautot tekivät U-käännöksiä pysäköidäkseen myymälöiden eteen. Leipomot tai pullapuodit olivat kävijöiden suosiossa klo 9:40 perjantai-aamuna.
.
Poikkesin itse isohkoon sekatavarakauppaan, jonka näyteikkunoissa oli koriste-, huonekalu- ja rautatavaraa, mutta joka mainosti "myös elintarvikkeita!" Tarjolla oli muutamia hyllykköjen rivistöjä kuivaa ruokatavaraa sekä säilykkeitä pelti- ja lasipurkeissa, mutta KAIKKI etiketit kyrillisillä kirjaimilla, venäläisiä, ukrainalaisia, valkovenäläisiä, ties mitä?
.
Laiman tehtaan suklaakonvehdit Latviasta oli ainoa minulle tuttu merkkituote. Lisäksi lehtihylly oli täynnä ainoastaan kyrillisten kirjainten sanoma- ja aikakauslehtiä! Kenties maahanmuuttaja oli perustanut kaupan muille siirtolaisille, tai mikseipä halvinta hintaa etsiville saksalaisillekin?
.
Sohrenin kylän halki kulki myös kanavoitu pikkuinen joki. Majataloja oli tarjolla useita. Tupakka-automaatteja näin jalkakäytävän varrella talonseinissä muutaman sadan metrin välimatkoin! Rautatien tasoristeyksestä varoitti kolme peräkkäistä liikennemerkkiä, joissa 3, 2 ja 1 vinopoikkiviivaa. Niiden jälkeen yksi ruohottunut raidepari, melkein huomaamaton! Hunsrückquerbahn, reitillä Simmern - Sohren - Morbach?
.
"Bärenbach 3 km" (siellä 440 asukasta) ja "Büchenbeuren 2 km" -tienviitat osoittivat vastakkaisiin ilmansuuntiin. Valitsin lähemmän. Tie kaarsi länteen. Pian loppuivat talot ja kaupat, ja kyltissä oli vedetty vinoviivalla yli "Sohren", kun kylä-taajama päättyi. Sitten tietä reunusti lehtisekametsä vajaan 2 km:n matkan. Tien toisella laidalla oli myös koulukeskus, Sohrenin ja Büchenbeurenin yhteinen, samoin kuin urheiluhalli.
.
Büchenbeuren (1730 asukasta, 6 neliökilometriä) oli jälleen nauhakylä, jos Sohren olikin ollut sykkyrä, pyörre tai lankakerä. Kun kuljin Büchenbeurenin ainoata tietä, "Hauptstrassea", rinteen poikki, alkoivat kirkonkellot kumahdella ylärinteessä.
.
Rinteen alapuolella näyttivät kaikki ihmiset olevan matkalla poikkitietä alas Convenda-nimiseen myymälään, joka oli yksinäinen, yksikerroksinen laatikkotalo, ympärillään autoja pysäköintikentällä. Hauptstrassen varrella oli tarjolla lääkärien, asianajajien ja kirjanpitäjien palveluja, sekä autokauppa, jossa esillä rivistö uusia Volkswagenin ja BMW:n malleja.
.
Menin sisälle Convendaan, joka osoittautui isohkoksi, vilkkaaksi valintamyymäläksi. Oli kuin suomalaisen kirkonkylän S-market. Myyntitavaroita vilkaistessani mieleeni tuli Lidl, mutta halvemmin hinnoin kuin Suomen Lidlissä! Vohveli-keksisekoitus 500 g, 0,99 euroa. Täytesuklaa 250 g 0,99 euroa, jne. Senttejä ei Saksassa pyöristetä, vaan tarjotaan pikkukolikkoina vaihtorahaksi.
.
Convenda-myymälään astui ovenraosta pienin tauoin lisää asiakkaita. Ihan kaikki noin 10-15 saapujaa tervehtivät ovella tuttujaan huudahtaen: "Moi!". Elleivät hieman leveämmin ja paksummin lausuen: "Mmoih!" Olenkin joskus lukenut, että tervehdystä "Moi" käytettäisiin "Ala-Saksassa". Kai moikkaus suomessa lyhentää ruotsista lainattua ilmausta "Morjens! ja varmaankin saksassa hyvän huomenen toivotusta "Guten Morgen!")
.
Minulle tulikin kaupan jälkeen hieman kiire lentokentälle (ehtiäkseni varalta ajoissa). Samaan aikaan alkoi sataa vettä, ainakin muutamia pisaroita. Onneksi sateenvarjo oli mukanani.
.
Edelleen minulle aivan uusi reitti kulki halki peltojen. Silta ylitti tutun junaradan. Alikulku vei vilkkaan päätien alitse. Sitten ilmaantui vaikeuksia turistille: jalkakäytävä loppui! Pyörätie poikkesi kyllä autotieltä kohtisuoraan sivulle pellon keskelle. Sitäköhän kautta minun pitäisi kiertää, vai tulisiko hukkareissu. joka veisi virstan väärään?
.
Kokeilin kävellä eteenpäin autotien reunusta. Autoliikenne oli onneksi hiljaista, eikä kukaan tööttäillyt minulle, kuten Suomessa Keravalla. Totesin kuitenkin pian, nähdessäni yhden ainoan pyöräilijän, että kevyen liikenteen väylä oli tosiaankin vedetty lenkille peltojen keskelle. Sitten tietyömaa välillä hidasti ja kierrätti jalankulkijaa. Hyvä, että olin jättänyt varoaikaa paluumatkalle!
.
Saavuin takaisin Lautzenhauseniin ja huomasin, että olihan siellä tosiaan lyhyitä sivukujiakin. Katsoin vuosien 1918 ja 1945 sotavainajien hautamuistomerkin. Kylä muisti vainajiaan pienimuotoisesti muistolausein. Ei ollut hehkutusta saksalaisista sankarivainajista.
.
Hahnin lentoaseman löysin ajoissa, ja matkatoverini sisältä vaeltelemasta. Hän ei ollut viitsinyt Italian jälkeen lähteä ulos Saksan kuurottaiseen syksyyn, edes Lautzenhauseniin.
.
Koska olimme tehneet lennon lähtöselvityksen Internetin kautta jo Italian Luccassa, hotellissamme 'La Torre 1', itse tulostamillemme A4-arkeille, pääsimme Ryanairin 180-paikkaiseen lentokoneeseen etuoikeutettujen 10 prosentin joukossa, valitsemaan rauhassa istuimiamme ja näköalaikkunoitamme. Olennaisempaa taisi olla säästää 3 euroa lähtöselvityskuluja.
.
Kyllä Saksan maalaiskylämatka aamulla virkisti minua! Näin ristikkorakenteisia taloja, idyllejä, kumpuilevan peltojen ja metsien maiseman! (Lintujakin vilahteli, mutta tarkemmin Kuntabongari ehti huomata vain variksia.) Sohrenia ja Büchenbeureniakin oli kiva lähestyä, kun niistä näki ensin ylempää rinteestä houkuttelevan yleiskuvan, kyliä maaseutumaiseman keskellä. Ryanairin lentokoneesta taivaalta loppusilmäys!