566. Skotlannista junalla Carlisleen

Lähden Edinburghissa torstaina 22. syyskuuta. Ehdin Waverleyn rautatieasemalle klo 8:30. Yritän tehdä paikanvarauksen Carlisleen. Olen käsittänyt Lontoosta lähtiessäni, että varaukset olisivat pakollisia ainakin pitkillä Englannin ja Skotlannin välisillä junareiteillä, vaikkei jonnekin Cambridgeen Lontoosta ollutkaan.
.
- Kaa-lisl! kaa-lisl! hoen Carlislea asemavirkailijalle, mutta ei tämä ymmärrä, - Where, where? Näytän aikataulusta nimen kirjoitettuna.
.
- Oh, it's Kää-LAI-löö! Kää-lai-lö! mies laulattaa kurkkuaan iloisesti ja ystävällisesti.
.
Mutta, mutta, varaus olisi pitänyt tehdä kaksi päivää aiemmin. Vaan eipä sen puuttuminen kuulu haittaavan mitään:
- You can find a seat Yourself!
.
Olin kysynyt varausta tältä asemalta jo eilen illalla, mutta silloin varaus oli liian myöhäistä kellonajan mukaan, tai niin ymmärsin, ja virkailija sanoi, että "Ten minutes is enough, tomorrow..." Käsitin, että voisin tehdä varauksen vain 10 minuuttia ennen lähtöä. Vai tarkoittiko, että löytäisin paikan junasta, kunhan vain olisin asemalla kymmenen minuuttia ennen lähtöaikaa?
.
Kävelen laiturilla 10 eteenpäin kunnes II luokan vaunut päättyvät ensimmäiseen luokkaan. Huomaan junassa, että varauksia todella on tehty, mutta ne on merkitty selkeästi tietokoneen tulostamina lappusina kuhunkin varattuun istuimeen. Varauksista näkyy kätevän tarkasti myös mille nimenomaiselle välille ne on tehty. Pari paikkaa on varattu osuvasti vasta välille Carlisle - London! Sehän sopisi minulle! Toisella puolella on kokonaan varaamatta pari paikkaa, istun kuitenkin sille puolelle.
.
Junan kulkusuunta vaihtuu taas Motherwellissä, kun tälläkin kertaa junaan yhdistetään myös Glasgowista tulevia vaunuja. Vastapäinen istuinkin on tyhjä, joten voin istua kumminpäin milloinkin haluan, kasvot meno- tai paluusuuntaan. Syön tonnikalaa (83 p) norjalaisen leivän päällä, hedelmäleivän, jogurtin sekä seitsemän mehun sekoitusta (hyvänmakuista!)
.
Skotlannin kummut ovat kauniita. Ardennienko veroisia, mietin vanhoja muistikuviani Belgiasta. Brittiläiset kirjat tulevat mieleeni, kuten J.L. Bristleyn lastenkirja "Pikkuinen Milli-Molli" olkikattoisine taloineen. Ikkunoista näkemääni tunnelmaan on ollut kosketus jo lastenkirjoja lukiessa, tunnen nyt voimakkaasti. Yritän valokuvata maisemia.
.
.
 CARLISLE torstaina 22.9.
.
Luoteis-Englannin Cumbrian kreivikunnan pääkaupunkiin Carlisleen (70'000 asukasta) tullaan junalla varsin pian, klo 10:25. Muistankin kaupungin jo yöjunamatkalta toissa yöltä... Keltaisia valoja, keltaisia seiniä.
.
Juna-asemaa korjaillaan, se on suuri ja tärkeä risteysasema, tunnelmallisen vanha ja vierailijan kannalta varsin sekava. Avohalli, raiteiden yli kulkee silta. Sitten sisätiloja, mm. odotushuone, ja vielä lisää raiteita odotustilan toisella puolella. Väliseinät estävät näkemästä kerralla aseman koko laajuutta, sen leveyttä yli yhä uusien raiteiden.
.
Citadel, linnoitus, on ensimmäisenä komeasti vastassa, kun lähden kävelemään Carlislen asemalta. Nätti tie halkaisee sen, komeat pyöreät tornit vartioivat matalinakin sitä molemmilta puolilta. Seurailen nyt city-walk-reittiä, jollainen minulla on mukana monistesivuna oppaakseni. Löydän kaupungin länsimuurin jäännökset, ne ovat pettymys, odotin opaskirjan perusteella jotakin suurenmoisempaa. Arvioin talojen seinät mielestäni puhtaammiksi kuin Lontoossa ja Edinburghissa, täällä on vähemmän nokea ilmassa?
.
Kivoja kapeita kujia vilahtelee ohitseni oikealla. Päädyn eteenpäin kävelytielle, joka kiertää Carlislen linnan (1090) ohi ja ympäri, vieläpä sen pitemmille reiteille. Sheephill! Näen luontoa, olen kaupungin ulkopuolella, maalaismaisemassa, rehottavilla niityillä ja metsässä. Kuin suomalainen metsäkävelytie! Seuraan nyt sellaista polkua.
.
Englantilaisen luonnon kotoinen rauhallisuus viehättää minua. Olen juuri Englannin ja Skotlannin rajalla. Olen kaukana Suomesta, erilaisessa, muttei kuitenkaan liian vieraassa ympäristössä. Käyn joen ylittävällä sillalla ja tulen lopulta kiertäneeksi linnan ympäri, välillä läheltä, välillä kauempaa.
.
Palaan maalta taas selvästi kaupunkimaisiin oloihin. Tulen puistoon, jossa on upeita kukkaistutuksia. Kaunis nurmikkoinen puisto, jonka veroista en ole koskaan nähnyt. Suomessa ei ole ikinä mitään niin kukoistavaa. Täkäläinen sateinen ilmasto sekä antaumuksellinen puutarhanhoito tuottavat lumoavia tuloksia. Täällä päin ei näytä olleen kuivuutta, mikä oli kuihduttanut Lontoota ja Etelä-Englantia.
.
Tallailen syvän vihreitä nurmikenttiä kävellen pois hiekkateiltä kaiken ruohon keskelle, kuningatar Victorian (1819-1901) patsaan luokse. Asetun kuningattaren (1837-1901) selkäpuolelle juomaan mehua suuressa yksinäisyyden rauhassa. Policeman partioi pitkin hiekkakäytäviä, ei kai närkästyne irtolaisuudestani täällä? Virkavalta kulkee rauhallisesti eteenpäin reittiään pitkin luoden vain katsettaan puolelle ja toiselle.
.
Kiertelen Carlislen kaupungin keskustaa. Pienihän se on, mutta ihanan mutkikas asemakaava, jossa sekoilen. On kauppahalli, kauppakujia, vaatimaton bussiasema vähän syrjempänä, posti, marketteja: Tesco, Co-Op, Moneystretcher. Tänään en osta mitään, koska eilisiäkin ruokia vielä riittää.
.
Tulin Carlisleen siksi, että se on lähellä keisari Hadrianuksen muuria tai vallia, jonka roomalaiset v. 122 jKr. rakensivat Rooman valtakunnan pohjoisrajalle, suojaksi skotlantilaisia barbaareja vastaan. Suojamuurista en ole nähnyt jälkeäkään. Lähemmäs pitäisi ehkä mennä jollakin kulkuvälineellä. Valli jatkuisi länsirannikolta saarivaltion poikki kohti idän Newcastlea.
.
Löydän turisti-infon vasta, kun kello on jo yli 12. Heti ovessa mainostetaan bussiretkeä Hadrianuksen vallille: joka päivä klo 12. Olen tuhlannut kalliin aamun sinänsä joutavaan pikkukaupunkiin, jota olisin voinut katsella illallakin... Toiseksi päiväksi en tänne jää, en voi pilata matkaohjelmaani. Olisi bussiretki ollut varsin kalliskin verrattuna muihin rahankäyttötapoihini tällä reissulla.
.
Tyydyn ostamaan kauniita postikortteja kuvineen Hadrianuksen muurista. Infossa on matkailuneuvojien tiskin lisäksi erikseen postikorttipöytä, jonka takana istuu joku arvoisa rouva kuin hyväntekeväisyysmyyjäisistä. Ehkäpä kuvakortteja myydäänkin hyväntekeväisyyteen? Brittirouva honottaa ylevällä aksentilla:
- THANK you VERY much INDEED! ojentaessaan kortteja ja ottaessaan vastaan maksun.
.
Kierrän Carlislen kaupunkia todella paljon ja pidän paikasta! Ei paikka ole kotoisa, ei sinne halua toista kertaa, mutta on kiva käydä kerran. Yritän etsiä muurin jäännöksiä kaupungin alueelta kävellen sen pohjoislaidoilla, siellä missä linjan pitäisi karttojen mukaan kulkea, mutta en näe havaittavia merkkejä.
.
Muurin sijasta löydän lammaslaitumen, jolle on erikoinen portti, sellainen, josta ihminen pujottelee helposti, mutta tyhmä nelijalkainen ei. Istun yläharjanteen laidalle sekä syömään että katselemaan alapuolellani laiduntavaa lammaslaumaa.
.
Lampaiden ylitse näen joelle. Kaunis maalaismaisema Carlislen laidalla. Carlisle ei ole suuri kaupunki, siksi sitä on ihana kiertää väsyttävän laajojen Lontoon, Edinburghin ja Glasgowin jälkeen. Carlisle on ensimmäinen pikkukaupunkini. Millaisia tunnelmia - olen lammaslaitumella Skotlannin rajoilla!
.
Etsin Etterby Housen retkeilymajaa, jossa pitäisi olla tarjolla 73 petiä. Näen hostellin merkittynä johonkin opastuskarttaan tien vierellä. Painan reitin mieleeni, ja vaikka matka tuntuu pitkältä (3,5 km rautatieasemalta), löydän perille. Matkan varrella näen myymälän kyljessä Spar-kauppojen Suomestakin tutun kansainvälisen kuusi-merkin. Kotoista?
.
Yllättäen näen sitten Youth Hostelin tienviitan, jonka jälkeen on vielä kävelyä pitkästi. Majapaikka on esikaupunkihuvilassa, metsikössä varsin erillään muista taloista. Täällä on kerrankin metsäistä kuten Suomessa!
.
Olen etsinyt majan sittenkin vähän hölmöön aikaan. Tulen perille klo 16. Maja ei ole auki vielä tuntiin ja talo vaikuttaa nyt autiolta. En viitsisi millään jäädä odottelemaan, enkä varmasti jaksaisi tai tahtoisi kävellä tänne edestakaisin moneen kertaan, molempien reppujenkin kanssa. Lisäksi pelkään hieman pienen majapaikan tiivistä tunnelmaa sekä aamun mahdollisia duty-velvollisuuksia.
.
Alkaa vieläpä sataa ripotella hieman täällä metsässä, Carlislen kaupungin ulkopuolella. Mielialani laskee. Päätän, etten yövy täällä! Lähden palaamaan kaunista kävelytietä keskustaan. Eden-jokikin välkkyy puiden takana oikealla puolellani.
.
Kuljen palatessa hieman eri tietä kuin tulin. Kävelen pitkin ihastuttavaa metsäpolkua! Minulla on sateenvarjo ja sade lakkaa pian. Minua vastaan juoksee pieniä koulupoikia, jotka ovat vetäneet takkinsa hupuksi päänsä suojaksi. Kirkkaasta englannin kielestä huolimatta tuntuu hyvin kotoisalta. Metsä tuo suomalaiselle uskomattoman turvallisuuden tunteen. Lehtipuumetsää, mutta aito metsä. Tuntuu, kuin olisin kotimaassa!
.
Linnut livertävät Englannin / Skotlannin metsässä mielestäni kauniimmin kuin kotonani... Erikoisuutena näen metsän uumenissa pienen lähteen. 25 minuutin kävelyn jälkeen tulen Eden-joelle, jonka toisella puolella on kivinen keskikaupunki. Joella liikkuu melojia.
.
Käyn Carlislen kirjastossa, joka on laadultaan espoolaisen lähikirjastoni luokkaa, minun mielestäni. Lajihyllyköt ovat täällä luonteenomaisia: a) Crime, b) Wild West, c) Love d) Science Fiction e) kasetteja - ja paljon! Sanomalehtien selkiin on kiinnitetty pitkät puiset rimat, jottei kukaan voisi kääräistä lehteä kainaloonsa ja häipyä. Tuntuu, että täällä ollaan kehityksessä edellä, ja Suomi tulee seuraamaan perästä. Varmasti opittavaa olisi toisinkin päin. Luen tai selailen joitakin sanomalehtiä.
.
Käyn Carlislen museossa klo 16:30-17, jolloin suljetaan. Minulla on liian vähän aikaa... Ensimmäisessä kerroksessa on roomalaisia kiviä... Toisessa kerroksessa tavallisempaa, lelujakin. Muistot roomalaisista täällä pohjoisessa, Rooman valtakunnan rajalla, ovat kiinnostavimpia. Pihan poikki kulkee suojeltu jäännös roomalaisten aikaisesta tiestä!
.
Museon yläkerrassa on maalauksia Carlislesta, tekijöinä mm. Carlyle. Sivuhuoneissa on myös eläinmuseo kaikenkarvaisine täytettyine metsästyssaaliineen. Joku pieni poika kysyy minulta kellonaikaa. - It's five to five, muistelen kaikkein varhaisimmilta englanninkielen tunneiltani Kylänevan kansakoulun kolmannelta. Mietin, miltä mahdan kuulostaa tai näyttää, paikalliselta vai ulkomaalaiselta, vaiko vieraspaikkakuntalaiselta?
.
Tutustun klo 17:15-18:15 Carlislen linnaan (perustettu v. 1090). Pääsymaksuni on vain 47 pennyä, (eläkeläisiltä olisi 95 pennyä ja aikuisilta 1,25 puntaa), sillä saan alennusta BritRail-passini kupongilla! Kiipeän linnanmuurin harjalle, sekä käyn KEEPin kaikissa kerroksissa. Puolustusmuseon sivuutan, kun en jaksa kaikkea. Iso osa linnaa on sotilaskäytössä ja suljettu turisteilta. Aurinko paistaa, äsken satoi hieman, mutten viitsi ottaa valokuvia kaupungista linnan alapuolella. Kuvittelen vain linnaromantiikkaa! Ihana paikka! Linna suljetaan klo 18:30.
.
Ilta koittaa, olen vailla yösijaa, mutta sittenpä vapaaherra... Voin lähteä junalla minne vain. Vältän pienen majan dutyn. Sport-reppuni on ollut koko päivän rautatieaseman lokerossa, jonka vuokra maksoi 50 pennyä.
.
Kävelen Carlislen illassa. On hiljaista, olen pikkukaupungissa. Näen armeijan värväystoimiston ja jään hetkeksi katsomaan sen näyteikkunaa, joka ylistää sotilaan ammattia. Poliisiauto hidastaa tällöin kohdallani ja tarkkailee varalta tuntomerkkejäni, etten vain olisi Irlannin tasavaltalais- eli republikaaniarmeijan radikaali. Miksi katsella suljettua armeijan värväystoimistoa?
.
Joitakin vilkkaampiakin katuja Carlislessa on, ja kapakoita auki. Pian näen enemmän väkeä, kaupungin nuoria ryppäinä yhdessä. Puoli tusinaa 14-16:n ikäisiä tyttöjä istuskelee ulkona eräälläkin porraskäytävän portaalla katsellen kadulla liikkujia, arvostellen toisilleen kikatellen tai hihitellen ohikulkijoita.
.
.
 CARLISLEN ASEMALLA
.
Pimeän tultua pesiydyn lopulta aseman odotushuoneeseen. Junani etelään kohti Lontoota lähtee vasta puolenyön jälkeen. Tiedän jo, etten tarvitse paikkalippuja, enkä käy luukuilla vaivaamassa virkailijoita. Odotushuoneessa onkin illalla hyvä kirjoittaa päiväkirjaa. Muuten ei syntyisi muistiinpanoja Carlislesta. Viimeinkin aikaa ja rauhaa.
.
Asemalla on valokuva-automaatti. Sellainen, josta saa viidessä minuutissa neljä värillistä passikuvaa - vain yhdellä punnalla! Täällä maksaa alle puolet siitä mitä Suomessa! Minun kannattaa kuvauttaa itseni. Saan ainoat omakuvani matkaltani. Olen tainnut laihtua hieman kasvoista. Kopin seinustalle saa valita kuvan taustavärin vetämällä esiin joko sinisen tai punaisen verhon. Minä vedän molemmat puoliväliin, jolloin saan värikkään, kaksivärisen taustan.
,
Odotushuoneen seinällä on mielenkiintoisia kylttejä:
"Regular inspections will be made to prevent unauthorized use..."
Viehättävän koukeroisia, pitkiä selityksiä, eikä vain lyhyitä iskusanoja. Kuka paikallinen viitsisi lukea noita, varsinkin jos hänen lukutaitonsa sattuisi olemaan heikko?
"This waiting-room is for Rail Passengers only..."
Kelloni on tällä hetkellä 22:30 ja sisällä on riittävän lämmintä sekä valoisaa istua kirjoittamassa matkapäiväkirjaa.
.
Olen yksin, mutta sitten saan seuraa. Tänne tulee joku hullu yksinäänpuhuja. Luulin ensin, että miekkonen puhui jonkun kumppaninsa kanssa, mutta ei, tämä iso Gay Ehrnroothin näköinen herra siistissä herrasmiehen puvussaan mumisee loputtomasti puoliääneen jotakin keskeytymätönsä tekstiä. Harjoitteleeko hän puhetta jollekin yleisölle? Hän istuskelee sivuttain penkillä, nyt hän alkaa napsutella sormiaankin hermostuneesti, sitten hän rapistelee paperia tai savukeaskia. Hänen suunsa käy koko ajan syytäen sanoja tyhjyyteen. (Matkapuhelimia ei ollut vielä käytössä vuonna 1988.)
.
Tämä odotushuone on syrjässä eräällä laiturilla, kaukana suuren aseman päähallin muusta mahdollisesta elämästä. Täällä ei liiku ketään. Olemme vain kaksin. En osaa tätä nykyä olla levoton tai 'frightened' (kuten kirjoitan päiväkirjaan), olen rauhallisen väsynyt, mukavia juttuja vain. Jonkin ajan päästä yksinpuhuja kävelee tiehensä yhä mumisten keskeytymättä litaniaoitaan ja jään taas yksin.
.
Perjantai 23.9. alkaa, kello on jo 0:40. Odotushuoneessa on seuranani nyt neljä äijää, jotka nukkuvat! Minä luen 'Insinööriuutisia' suomeksi, sellaisiakin lehtiä minulla on vielä mukana, matkanvarrelle jätettäviksi, kiva juttu?
.
Lähimpänä minua makaa penkillä harmaatukkainen juoppo. Tällä sivustalla toisena kuorsaa äänekkäästi kaljuuntuva heppu, joka kysyi minulta äsken, oliko ohi mennyt juna - - :n klo 23:30 -juna? Toistin kysymyksen ääneen tajutakseni sen ja saadakseni ajatteluaikaa. Sitten vastasin: - May be... Luulen, että oli. Olin katsonut aikataulua aiemmin, ja siellä taisi tosiaan olla mainittuna sellainen juna.
.
Tarvitsikohan kaljupää muka informaatiota, vai halusiko kuulla, puhunko englantia? Mitä mahtanee ajatella, olisinko paikallinen, maanmies vaiko kuinka vieras ulkomaalainen. Nyt mies kuorsaa kovasti lojuen pitkänään puupenkillä.
.
Odotushuoneessa on lisäkseni neljä äijää, ja kaikki muut makaavat kovilla puupenkeillä. Minä en viitsisi, hyvä että edes istun niillä. Kaljupää söi ensin jotakin kaalia, ja sitten kysäisi ekaksi tulleena harmaatukkaiselta juopolta suoraan:
- Are you drunken?
.
Ehkäpä kaljupää on tyyppi, jonka täytyy puhua jokaiselle jotakin. Juoppo selitti epämääräistä mölisevää pitkään, enkä saanut siitä mitään selvää, kunnes kalju kielsi juoppoa enää jauhamasta samaa asiaa. Sitten tämä vaikeni joksikin aikaa.
.
Minua alkaa melkein naurattaa kuorsaaja - kauhean kovaa kuorsausta! Vastapäätäni lojuva, mielestäni "ruotsalaisen näköinen" mies (varmasti britti kuitenkin) alkaa hakata kengällään lattiaa, jotta kuorsaaja heräisi, mutta eipä tepsi! Nyt hän pieraisee äänekkäästi täysin voimin. Onpas täällä vastenmielistä porukkaa. Nyt hän heittää kertakäyttöisen pahvisen kahvikuppinsa lattialle, ei osu roskapönttöön.
.
Neljäs mies on pyöreä "kreikkalaisen näköinen" (kuin viulisti Leonidas Kavakos), joka on paneutunut hiljaa nukkumaan käsi päänsä alustana, samalla pitkällä penkillä "ruotsalaisen" kanssa. Minulla on oma penkki kokonaan itselläni, vierelläni vain reppuni ja Insinööriuutiset.
.
Täkäläiset eivät ole suomalaisia juntteja vaan suvaitsevat erilaisia, eksentrikkoja? Jokainen saa oman rauhansa. Paitsi ruotsalainen yritti juuri uudelleen lopettaa kaljupään kuorsaamisen potkaisemalla penkkiin rajusti, mutta sekin jää tuloksettomaksi.
- OH, FUCKING JESUS!!! hän karjaisee tuohduksissaan!
.
Juoppo alkaa tuumiskella ääneen, että "kylläpäs tuo yksi äijä nukkuu sikeästi... Mahtaakohan sillä olla 'valuable things' mukanaan?" Ryöstön suunnitteluako ääneen? Minä en kyllä nukahtaisi tänne. Me muut naureskelemme juopon puheita, että sellaista yhteishenkeä täällä Britannian Carlislessa.
.
- HEY, HEY! - nyt juoppo herättelee tönimällä kuorsaajaa, joka sitten viimein herää ja lopettaa ääntelynsä. Kaikki ovat nyt hereillä. Kreikkalainen ja juoppo kyllästyvät olemaan sisällä ja lähtevät ulos. Minä olen ehtinyt vaihtelevasti palella, en tarkenisi olla ulkona. Nälkää en kuitenkaan tunne.
.
Lämmetäkseni ostan kahvikupillisen junalaiturin automaatista. Kahvi on pahaa, kuten arvasin, mutta kuumaa. Automaattiin kelpaavat kaikenlaiset kolikot: 3 x 1p + 20p + 5p + 2 x 2p = yhteensä 32 pence. Pitäähän automaattia kokeilla, Suomen rahassa 2,40 markkaa ei ole liian kallista? Vaihtoehdoista kahvi, tee, kaakao, vihanneskeitto tai kylmä sitruunajuoma, muut kuin kahvi tai tee ovat loppuneet. Lämmitän kuumalla kahvimukilla käsiäni.
.
Juoppo palaa uudelleen odotushuoneeseen ja paneutuu penkille makuulle. Hän ainakin aikoo viettää täällä koko yön, se näkyy mielestäni hänestä. Minun jalkani ovat väsyneet koko päivän kävelystä ja pikkuvarpaassani on rakko.
.
Kello yhden maissa pääsen Lontoon-junaani. Odotushuoneen muuta porukkaa en näe laiturilla enkä junassa, jäivätköhän kaikki edelleen Carlisleen? Nukun junassa ja olen tyytyväinen uniini.
.
Varhain aamulla pääsen perille Lontooseen, jossa vaihdan vain laituria samalla asemalla siirtyäkseni toiseen junaan, joka lähtee samaan suuntaan mistä juuri tulin. Lähden matkalle Creween, jossa vaihdan Chesteriin menevään junaan. Olisin voinut jäädä yöllä matkan varrelle, mutta on selkeämpää nukkua rauhassa pitempi yö junassa.
.
(559. Eurolines-bussilla Eurooppaan)
(560. Ruotsin halki bussilla Saksaan)
(561. Saksan läpi bussilla Hollantiin)
(562. Amsterdamista bussi Lontooseen)
(563. Lontoosta Hampsteadiin)
(564. Junat Cambridgeen ja Edinburghiin)
(565. Edinburgh ja juna Glasgowiin)
(566. Skotlannista junalla Carlisleen)
JATKUU:
567. Yöpyminen Chesterissä
568. Walesin Cardiff ja Caerphilly